Ti 28.2.Onni, Rune, Runa» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Kolmekymppinen Outi on alkanut epäillä omaavansa tarkkavaisuushäiriön ja on  hakemassa tutkimuksiin. Onko sinulla kokemusta aikuisten tarkkaavaisuushäiriöstä ja vinkkejä miten saisi eväitä menestymiseen opiskelussa, työssä, yrittämisessa tai vaikkapa perhe-elämässä jos on ADHD-aikuinen?

Vastauksia 45



Heippa Outi! Olen 53-vuotias ADD-aikuinen. Sain diagnoosin vasta reilu vuosi sitten, kun halusin päästä tutkimuksiin koska olen aina ollut erilainen nuori ja vaihdevuosi-iässä nuo oireet vielä korostuivat. Vaikea testiin oli päästä tämän ikäisenä ja mielestäni aikaa meni ns. hukkaan. Onneksi tänä päivänä ollaan jo valveentuneempia tähän adhd/add-asiaan ja uskotaan jo ihmistä itseäänkin. Hyvä, että olet hakemassa tutkimuksiin ja vie ne loppuun saakka.

Itse olen mennyt aina siitä, mistä aita on matalin. Koulut kävin lyhimmän kaavan mukaan ja vaihtelevalla menestyksellä. Siihen aikaan kun minä olin koulussa, ei juuri adhd/add:sta tiedetty mitään. Joten sain olla sellainen kuin olin ja minulle sanottiin vain, että "Nimeni" nyt on "Nimeni". Koulujen ns. jäämättä käyminen vaivasi minua, joten kävin kolmekymppisenä kauppaopiston ja siellä sitten menestyskin oli ihan toisenlaista, pystyin keskittymään opiskeluun ihan eri tavalla kuin nuorempana. Muuhun ei resurssit riittäneet koska minulla oli niin huono peruskoulutus. Olin kyllä tosi ylpeä itsestäni kun sain suoritettua kaikkien vaikeuksien jälkeen edes kauppaopiston. Yes!

Sinua ohjeistaisin ottamaan asioista selvää, miten esim. opiskelussa voidaan ottaa huomioon mahd. adhd/add, koska tänä päivänä on mahdollisuus opiskella pienryhmissä tai sopeutetussa opiskelumuodossa. Itselläni on adhd-poika, joka on käynyt yläkoulun pienryhmässä ja on tällä hetkellä 9. luokalla. Pidä puoliasi asioissa, äläkä luovuta vaikka sinut aina tyrmättäisiinkin ja kerro reilusti, että sinulla on diagnoosi.

Työelämässä olen omasta mielestäni menestynyt suht. hyvin, olen ollut nyt yli 30 vuotta ns. saman yrityksen palveluksessa, johtuen siitä että olen saanut tai joutunut vaihtamaan aina välillä eri töihin. Se on varmaan pitänyt minut täällä. Viime vuosina olen kyllä tullut siihen tulokseen, etten varmaankaan ole ihan omimmallani alalla. Mutta eipä tässä iässä enää paljon vaihdella alaa johtuen mm. tuosta koulutuksesta.

Pidä sinä huoli, että opiskelet jotta sinulla on enemmän mahdollisuuksia valita myös työpaikkaa ja tehdä sellaista työtä, mistä tykkäät. Adhd-ihmiset ovat luovia ja tehokkaita kun ovat parhaimmillaan. Ota selvää adhd:n liittyvistä asioista ja liiton nettisivuilta löytyykin tosi paljon tietoa. Sitten kun saat mahd. diagnoosin, hae myös sopeutumisvalmennukseen, jossa tapaat ns. kohtalotovereita. Heistä saa paljon voimaa ja vertaistukea. Et todellakaan olen tässä asiassa yksin.

Perhe-elämä on sitten jo toinen asia ja siinäkin koko ajan opitaan lisää. Meillä on nelihenkinen perhe ja kuten jo em. niin meillä on adhd-poika, joka on nyt murkkuikäinen. Yksikään päivä ei ole samanlainen ja taisteluja käydään välillä kovastikin. Minulla ja pojallani oli vuosia sitten kriisiaika, mutta olen itse oppinut ja opetellut käsittelemään häntä sekä myös itseäni. On pakko ollut kasvaa itsekin ns. aikuiseksi ja kasvattaa pitkää pinnaa. Onneksi mieheni ja lasteni isä on ollut meidän erotuomari ja on sitä vieläkin. Miehelläni on ollut vaikeuksia uskoa välillä tätä minun add:ni, koska diagnoosi on niin tuore. Silloin aikanaan hän rakastui juuri minun erilaisuuteeni. Olen opettanut häntä tässä asiassa ja olemme pärjänneet tosi hyvin.

Aikuisena olen oppinut käyttäytymään ja käsittelemään asioita. Ja elämähän on koko ajan uuden oppimista.

Nuorempana minulla oli mottona "Vähäoppinen vaeltaa elämänsä läpi kuin Härkä. Liha lisääntyy viivaus ei". Olen itse härkä-ihminen. Uskon, että sinäkin olet reipas ja ulospäin suuntautuva ihminen ja et luovuta vähällä. Usko itseesi ja tulevaisuuteesi! Vaikka välillä mennään vähemmällä teholla, niin aina tulee myös tehokas vaihe. Kaikkea hyvää sinulle, Outi:)

Johanna58



Hakeudu keskussairaalatasoiseen hoitoon. Olen nähnyt sairautensa kanssa vaikeuksiin joutuneiden ihmisten nousevan niistä, kun sairaus on määritelty ja lääkitty. Sen jälkeen on helpompi keskittyä korkeakoulutasoiseenkin koulutukseen, yrittämiseen jne. Elämänlaatu näyttää kasvavan silmissä.

Tikkari



Perehdy aivojumppaan. Siitä saat apua ihan taatusti. Kirjan löydät kirjastosta ja kursseja pitää Suomen kinesiologiayhdistys. Suosittelen.

Liisa



Mieheni on energiapatteri. Varsinainen täystuho, mikäli ei kanavoi energiaansa oikeisiin asioihin. Hänellä ei ole virallisesti todettu ADHD:tä sillä hänen lapsuudessaan ei tätä aihetta koskevia tutkimuksia vielä ollut kai edes olemassa. Aikuisiällä hän ei ole nähnyt enää tarvetta tutkituttaa asiaa, sillä ADHD on vain yksi yhteiskunnan määritelmä ihmiselle, joka ei ehkä opi samalla tavalla kuin muut tai ei ehkä käyttäydy samalla tavalla kuin muut. Asian selvittäminen voi tietenkin olla helpottavaa, jos se auttaa ymmärtämään itseään ja laittamaan epäilyksille ja epävarmuudelle stopin.

Mieheni ratkaisu on kuitenkin ollut erilainen. Hänen valintansa on ollut itsensä kehittäminen ja vastauksien etsiminen elämän suuriin kysymyksiin. Kun hän on oppinut enemmän itsestään, on hän myös pystynyt ymmärtämään omaa käytöstään paremmin. Lisäksi hän on lopulta löytänyt liikuntalajin, johon voi energiaansa purkaa. Hänelle ADHD on vahvasti liittynyt ylitsepursuavaan energian paljouteen, ja siihen että tavallaan hänen aivonsa eivät ole langoitettu samalla tavalla kuin suurimmalla osalla muita ihmisiä. Puuduttavat työtehtävät, sisällöttömät keskustelut, asiat joissa ei ole syvyyttä tai tarkoitusta saavat hänet herpaantumaan ja turhautumaan. Hän kaipaa mahdollisuutta edes vähäiseen seikkailuun / tutkimusretkeen, mahdollisuuteen kohdata ja käsitellä asioita omalla erilaisella tavallaan.

Olemme kuitenkin kaikki erilaisia. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Joten nämä kokemukset ovat vain yhden ihmisen palapelin pala. Toivottavasti edes jollakin tapaa hyödyllinen sellainen.

Niina



Hyvä käytännön vinkki, josta liian vähän puhutaan adhd-oireitten kurissapitämisen yhteydessä, on tarpeeksi kovaa (hiki)liikuntaa. 25-vuotiaan tyttäreni kohdalla tämä tarkoittaa n 2 tuntia päivässä, mutta vastineeksi hän on voinut jättää lääkityksen pois ja kunto sekä viretila pysyvät erinomaisina. Ja hän selviää hienosti AMK-opinnoistaan.

ADHD-perheen äiti



Hei! Kannattaa lukea Markku Mutasen loistava kirja Ylivilkas lapsi, lennokas aikuinen - aikuisen ihmisen näkökulmasta kirjoitetusta ADHD-häiröstä. Tsemppiä jatkoon!

Päivi



Ensinnäkin on tärkeää hankkia mahdollisimman paljon tietoa AHDH:sta, jotta ymmärtää mistä todella on kysymys ja mihin kaikkeen aikuisiän ADHD vaikuttaa. Vaikutukset kun ovat niin paljon laajemmat kuin pelkästään keskittymiskyky ja opiskelumenestys. Erityisesti aikuisiän ADHD vaikeuttaa lähimpiä ihmissuhteita.

Hyvää suomenkielistä kirjallisuutta on vähemmän saatavilla, mutta jos pystyy lukemaan englannin kielellä, suosittelen Dr. Hallowellin ja Melissa Orlovn kirjoja ja nettisivuja www.drhallowell.com ja adhdmarriage.com)

Tärkeää on huolehtia omasta jaksamisesta eli riittävät yöunet, säännöllinen liikunta ja muutenkin terveelliset elämäntavat ja ravintotottumukset helpottavat oireita. Myös ravintolisistä on hyvää kokemusta esim. Omega3 ja 6 rasvahapot on hyväksi todettuja. Lääkitystäkään ei kannata turhaan pelätä, vaikka siitä monet netissä kirjoittavat kauhukuvia. Ritalinia en tosin suosittele, sillä se lyhytvaikutteisena lääkkeenä saattaa aiheuttaa liian suuria vaihteluita vireystasossa ja keskittymiskyvyssä, mikä saattaa tuntua epämukavalta. Tyttärelläni on hyviä kokemuksia Concertasta, mutta kaikki ovat yksilöllisä ja lääkityksestä kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa.

Luxitar



Tarkoitit varmaankin ADD:ta, kun puhuit tarkkaavuudesta..? ADHD:han poikkeaa siitä siinä, että siihen liittyy myöskin sitä impulsiivisuutta, mitä taas ADD:ssa ei ole.

Itse sain takkaavaisuushäiriö-diagnoosin, ADD:n, pari vuotta sitten näin aikuisiällä, mutta se vaati yksityisen puolen neurologian erikoislääkärin vastaanotolla käyntiä, missä kyseinen testi tehtiin mulle. Käyntiä ennen jouduin alustavasti tekemään varsin yksityiskohtaisen sepustuksen siitä, miten ja millaisissa asioissa olen hankaluuksia kokenut tarkkaavaisuushäiriöstäni johtuen.

Suosittelen lämpimästi hakeutumista yksityiselle em. dg:n saamiseksi, sillä mikäli erehtyy kunnallisen kautta vaatimaan asiaan selvitystä, siinä käy valitettavan monesti ja helposti niin, että passitetaan mielenterveystoimistoon, missä ei juurikaan ole tietämystä näihin asioihin ja sieltä viimeksi sen dg:n tuut saamaan. Sen sijaan huomaat kohta olevasi mt-potilaaksi luokiteltu, vaikka oireesi ja hankaluutesi ovat jossain aivan muualla.

Näitä ei mitkään psykiatrit tai psykologit selvittele, vaan neurologian puolen asiantuntijat.

Tällainen testi kannattaisi käydä tekemässä netissä:
http://paivitasala.wordpress.com/testeja/addadhd-testi

Eräs ADD



Itsellä adhd tai ainakin add ilman diagnoosia. Nyt aikuisena, kun pääsee joskus töistä parin päivän kurssille, pysyn hereillä, kun kuunnellessani luennoitsijaa kirjoitan pääkohtia tai kaiken ylös. Kotitöissä on apuna munakello, palauttaen 10-15 min välein takaisin siihen hommaan jota olin tekemässä, muuten unohdun tekemään miljoonaa muuta tarpeellista (tai tarpeetonta...) , eikä mikään tule valmiiksi. Kirjoitan listan tehtävistä töistä (joskus hyvinkin pieniin osiin jaettuna) ja yliviivaan tehtyäni. Tämä käytössä myös töissä, kaikki on paperilla, muuten unohtuu.

Niisku



Muutama nettiosoite joista löytää paljon asiatietoa ja kokemuksia, vinkkejäkin, lisää linkkejä jne. Saa nopeasti monipuolisen, monen eri ihmisen kokemusten kautta kuvan, siitä mitä kaikkea aikuisiän ADHD teettää... ;)
http://adhd-aikuiset.org/portal/
(sisältää runsaasti tietoa ja linkkejä vertaistukimuotoihin, mm. fb:n sivu ja ryhmät, foorumi jne.)
http://paivitasala.wordpress.com/

Venla



Hei Outi-haluan tuoda käyttöösi yhden ulottuvuuden ja mahdollisesti työkalun opiskeluun ja työhön. Hoituuko samalla perhe-elämän hankaluudet, en tiedä.

Miten on näköasioittesi laita? Milloin näkökykyäsi on tutkittu/hoidettu? Mitä kuuluu toiminnalliselle näöllesi?

Näkövalmiuksien heikkous saattaa yhdistyä kärsimättömyyteen, levottomuuteen tai keskittymisvaikeuksiin. Näkökyvyltä vaaditaan lähes ihmeitä. Päivän aikana katsot useita tunteja erilaisia asioita, jotka kaikki vaativat kuvan tarkentamista ja silmien samanaikaista kohdistamista. Päivän näkösaldoksi kertyy useita tunteja tarkkaa näkötyötä. Ja kaikki tämä pitäisi jaksaa tehdä ilman apua. Apu on silmälasit. Tässä kohdin en halua kuulla, että näköni on kunnossa, ei mulla silmissä mitään vikaa ole. Näkösi on kunnossa eikä vikaakaan ole - totta. Mutta nykyaikaisilla ergonomisilla linsseillä voidaan päivittäistä näkökuormaa helpottaa huomattavasti. Niiden tuottaman helpotuksen huomaa illalla tai ennen viikonvaihdetta. Ei olekaan niin rättiväsynyt ja puhki. Näistä linsseistä on apua kaikille eikä niitä ole tarkoitettu vain ikänäköisille. Ikänäköiset eivät pysty näkemään lähelle, ja tarvitsevat siksi laseja. Kyseessä on eri asia.

Samaan aikaan kun tietokoneen näytöt, tv-näytöt, kännykän näytöt yms. paranevat teknisiltä ominaisuuksiltaan, unohdetaan ihminen. Ihminen ei jaksa loputonta kuormitusta ongelmitta ja ergonomiset työlinssit auttavat jaksamaan. Näistä on kiistatta hyötyä opiskelussa. Ne ovat yksi työväline. Jokainen voi ohittaa ehdotukset silmälaseista markkinointihömppänä tai uskon asiana. Näin ei kuitenkaan kannattaisi tehdä. Kokeile! Käy optoergonomiaan perehtyneen optikon juttusilla.

Parhain terveisin ja jaksamista sinulle!

ps.
Tammikuussa 2011 julkaistiin asiaa sivuava tutkimus. Työterveyslaitoksella tutkittiin ikänäköisten työsuorituksia tavallisilla linsseillä ja ergonomisilla linsseillä. Ergonomisilla linsseillä mm. lukunopeus oli suurempi. Tutkimukseen osallistuneet totesivat, että lukunopeudesta viis, mutta ergonomisilla linsseillä oli helpompi tehdä 6h/pvä tietokoneella töitä.
pps. en ole silmälasikauppias enkä myyjä.

taruK.



Tiedostaminen on puoli voittoa! Suvussamme on useita ADHD-lapsia ja aikuisia. Mieheni sai apua diagnosoinnista ja lääkityksestä. Itse olen ollut tietämättömänä ja ihmeissäni 50 vuotta, sitten ajauduin loppuun palamiseen ja eläkkeelle. Vasta silloin ymmärsin mistä on kyse. Eli yritä olla hajottamatta itseäsi tuhanteen suuntaan, vaikka mieli niin käskeekin ja alttiuttakin riittää :) Tsemppiä Sinulle Outi!

Murmeliinos



Ota yhteyttä yhdistykseen Erilaiset Oppijat. Sivut löytyvät netistä ja osoite. Sieltä voi hankkia kirjallisuutta kyseiseen aiheeseen. Kursseja ja vertaistukeakin sieltä saa.

dunduu dudulta



Heippa. Olen itse menossa pikapuolin adhd-testiin. En ole "vakava" tapaus vaikka saisinkin diagnoosin, ei siis lääkittävää kaliiperia. Tosin jonkinlaista coach-ohjelmaa uskon tarvitsevani. Miten itse olen saanut tilannetta vähän hallintaan; olen tehnyt tietoisesti paljon työtä itseni kanssa. Ylilyöntejä tosin tulee edelleen. Omat keinot ovat olleet tämänkaltaisia; en sitoudu ihmissuhteisiin muuta kuin lapsiini (olen eronnut isästään), pitäydyn päihteistä kokonaan, jaksotan käytössä olevan rahan niin, etten pääse tuhlaamaan liikaa (esim. määräaikaistalletuksin), pidän tiukasti kiinni liikuntaohjelmastani. Musiikin harrastaminen on ollut aivan loistava juttu; nuottien luvun opettelu vaatii keskittymistä, samoin harjoittelu. Kun himo siihen on kova, tulee myös motivaatiota. Katson omien adhd-oireideni olevan 70 % minulle hyväksi. Tuon loppuosuuden kun saa vielä hallintaan. Perhe-elämä on ollut se vaikein asia, koska en pysty sitoutumaan. Minulla on onneksi sisäinen moraali lapsia kohtaan niin vahva, että se on kantanut yli monen houkutuksen. Ehkä sitä myös rakkaudeksi sanotaan :) On tärkeää olla armollinen itselleen, rakastaa itseään terveesti ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Elämä ei ole suorittamista varten. Rakkautta ja kaikkea hyvää sinulle!

Pipsa



Jos asut pääkaupunkiseudulla, ota yhteys HEROon, Helsingin erilaiset oppijat -yhdistykseen. Saat varmasti asiantuntevaa apua. Jos asut kauempana, katso netistä ko yhdistyksen sivuja.

Arja



Tänä päivänä on kummallinen taipumus määritellä häiriöiksi ja sairauksiksi sisäiset muutosprosessit ja vaikeudet sopeutua valtavirran tapaan olla ja tehdä. Näitä häiriöitä ja sairauksia ei myöskään osata hoitaa valtavirtalääketieteen keinoin, vaan pahimmillaan niihin liittyvät tuntemukset turrutetaan ja sisäinen elämä pysäytetään lääkityksillä, joiden pitkäaikaisia vaikutuksia ei kukaan tiedä.

Ei ole hyväksi kysyä aina ja joka välissä, mikä minussa on vikana, vaan mikä valtavirrassa on vikana. Me olemme kaikki erilaisia ja meissä kaikissa on vahvuutemme ja heikkoutemme. Voimme löytää oman tapamme kun luovumme lähes mahdottomasta yrityksestä tehdä ja olla niin kuin muut.

Sisäinen tasapaino on tärkeä löytää ja se auttaa myös osallistumaan yhteiseen tekemiseen ja olemiseen muiden ihmisten kanssa. Sisäinen tasapaino ei kuitenkaan löydy itsen hylkäämisellä ja nahkarobottien harmaaseen laumaan liittymisellä.

Suosittelen välttämään tukahduttavia lääkityksiä ja hakemaan apua luonnollisempien keinojen suunnalta, kuten esimerkiksi homeopatiasta ja energiahoidoista, jotka koskettavat sisäisen epätasapainon alkusyitä ja auttavat eheyttämään suhteen omaan itseensä.

Vastaukset löytyvät sisältämme, ei ulkopuoleltamme.

Rauhaa ja iloa elämäsi seikkailuun

Kaikki on hyvin, aina ja ikuisesti

Janne



Olen työssäni ymmärtänyt, että lääkitys auttaa. Tämän ovat kertoneet ihmiset, joilla on esimerkiksi AD/HD.

Helinä



Hei, yleensä en vastaa näihin, mutta nyt haluan. Poikani, joka on aina ollut mielestäni älykkäin lapsistani, tosi villi lapsena kotona ja koulussa (mutta ei kiusaaja, eikä tuhma), kirjoitti ylioppilaaksi (ei huippuarvoin), kävi hienosti intin. Intin jälkeen ei tiennyt mitä alkaisi lukemaan, joten alkoi ajamaan yötaksia. Taksin ajoa kesti yli vuoden. Sitten isänsä patistamana pyrki lukemaan atk alaa ja pääsi. Muutaman kuukauden kuluttua ilmoitti minulle, että lopetan, ei kiinnosta. Taas yötaksiin. Kuukausien kuluttua aloin minäkin hermostua ja patistin pyrkimään jonnekin, toistin, että olet veljessarjan älykkäin. Huhtikuussa hän soitti minulle ja ilmoitti pyrkivänsä kesäkuussa Oikeustieteelliseen Helsinkiin, lounassalaatin lehti takertui kurkkuuni. Pari viikkoa luettuaan, poikani soitti ja sanoi, äiti luulen, että minulla on ADHD, tyttöystäväni epäilee. Aina hermostunut, lyhytjännitteinen, kädet vapisee ym. Näiden takia olin kuljettanut häntä usealla erikoislääkärillä vuosien mittaan. En tiennyt tarkalleen mitä ADHD edes on, mutta järjestin ja onnistuin saamaan seuraavaksi päiväksi huippulääkärille ajan. Poikani sai diagnoosin ADHD ja lääkkeet. Kahden kuukauden lukemisella hän pääsi Helsingin Oikeustieteelliseen hienoin arvosanoin. Kun hän soitti ja kertoi kirjeen tulleen ei itkustani meinannut tulla loppua. Tyttöystävän huomio oli ylhäältä lähetetty ja olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen. Poika on kuin toinen ihminen kaikella tavalla ja opiskelusta todella innostunut.

Ihanien poikien äiti



Moi Outi! Opettele suunnittelemaan asiat ja pidä suunnitelmista kiinni.!!! Karsi kaikki mikä vähentää keskittymistäsi. Klassinen musa auttaa mua keskittymään, mutta turhanpäiväinen taustahäly rassaa. Itse syön eye q luontaista öljyä. Edullisimmin sitä löytyy luontaistuotekaupasta. Öljyn ansiosta keskittymiseni on parantunut. Myös lapseni 7v. syö tätä öljyä.

Tsemppiä! Lissu;)



Hei! Minulla ollut hyvin lennokasta elämä nelikymppiseksi saakka. Tulen herkästi siis todella herkästi väärin ymmärretyksi kun en osaa pukea ajatuksia sanoiksi. Sisäinen kiire koko ajan jonnekin en vaan tiijjä minne. En ole seurustellut vakavasti koskaan kenenkään kanssa, koska sitoutuminen pelottaa niin paljon. Olen muuttanut elämäni aikana 18 kertaa. Ammatteja 4 ja nyt opiskelen viidettä. Työsuhteet lyhyitä, pisin 3 vuotta samassa paikassa.

Minun onni oli hyvä pätevä ammatinvalinnan psykologi joka laittoi lähetteen lukihäiriön takia tutkimuksiaan neuropsykologille, joka tutki ja totesi että on keskivaikea lukihäiriö ja ADD. ADD on hieman "rauhallisempi" muoto ADHD:stä mutta vauhtia silti riittää. Välillä tuntuu kuin olisi kymmenen asiaa yhtaikaa teon alla ja uuttaa suunnitteilla. Aivot käy kuumana. Nyt minulla on sairaanhoitajan kanssa hoitokeskustelut ja ollaan hakemassa minulle Kelan psykoterapiaa. Kannattaa olla hyvä keskustelusuhde ammattihenkilön kanssa joka osaa ja uskaltaa keskeyttää välillä sisäisen kiireen ja tuo elämän realiteetteja näkyviin, koska itse ei niitä aina nää. Minulle on ollut hyötyä arjenhallinnan opettelusta ja ystäväpiirin karsimisesta. Koko ajan pitää muistuttaa itseään että ei tarvitse olla menossa aina jonnekin ja kaikkien ihmisten kanssa ei tarvitse jutella ja kertoa heille omaa elämäänsä.

Suosittelen hakeutumaan tutkimuksiin vaikka ensin omalääkärin kautta tai ammatinvalinnan psykologin kautta jos on työkkärin asiakas. Turvallista tulevaisuutta : )

lörpöttelijä



Minä olen jo nelikymppinen nainen ja epäilen myös 'aikuisten adhd:ta  itselläni. Menestyin koulussa hyvin, joten silloin ei mikään koululääkäri tms. epäillyt mitään poikkeavaa. Korkeakoulussa ja työelämässä on ollut vaikeuksia. Hyvästä tahdosta huolimatta asiat eivät tunnu onnistuvan 'aikuisten oikeasti'. Arki pienten lasten kanssa on hyvin vaikeaa. Olen tahattoman hidas ja epäkäytännöllinen tavallisissa asioissa, joista aikuiset yleensä selviävät niitä sen kummemmin ajattelematta. Tämä häiritsee ja hävettää toisinaan. Esimerkiksi pukemisessa olen auttamattoman hidas. Jos on pakko kiirehtiä, onnistuu se vain 'apinanraivolla' eli voimakkaan aggression kautta. Siksi yleensä järjestän itselleni aikaa ja hyväksyn hitauteni.

Olen tehnyt muistilappuja, esimerkiksi luettelo mitä pitää pakata mukaan, jos on menossa jumppaan, koska jos muistelen samalla kun pakkaan, harhaudun muihin asioihin ja jotain unohtuu tai lähtö vie toivottoman kauan.

En ole vieläkään mennyt lääkäriin. Pelkään, että hyvien kouluarvosanojen yms. takia minua pidetään luulosairaana. Tsemppiä sinulle, Outi! Hienoa, että olet menossa tutkimuksiin. Olisi kiva, jos kertoisit kokemuksistasi positiivarien palstalla.

Älykäs säheltäjä vai toivoton toheltaja?



Hei Outi !

Ota yhteys ADHD-liittoon tai ADHD -keskukseen. Sieltä saat neuvoja ja opastusta. Olen itse ADHD-ohjaaja, mutta en voi tällä hetkellä ottaa ohjattavia. Toki voin jotain pientä apua antaa.... ainakin kuunnella ja niin olla tukena.

NeuvoMia



Hei Outi!  Haluan kertoa kokemukseni ADHD-aikuisista. Olen ammatiltani sosiaalialan ammattilainen ja työskennellyt lasten parissa jossa kyseinen diagnoosi tuli tutuksi. Olen nykyisin yrittäjä ja edustan hyvinvointituotteita GNLD, tiimissämme on paljon erilaisia ihmisiä. Oman kokemukseni pohjalta olen tunnistanut ADHD aikuisia ja ohjannut heitä tutkimuksiin, suurin apu, jonka olen voinut antaa ovat toimivat ravintolisät mm. omega ym. tärkeät öljyt. Oireet ovat lieventyneet, keskittyminen helpottanut ja arjen hallinta on sujuvampaa. Voimia arkeeesi! =)

Kirsti



Jaa,ah! saatanpa olla ADHD - kuka tietää. Aivojumppa; jossa tehdään ristikkäisiä liikkeitä joilla autetaan vasenta ja oikeaa aivopuoliskoa keskustelemaan keskenään on ollut aikanaan suurena apuna. Nopeat sokerit pois eli karkit ja limsat yms. Tilalle Omega 3 ja hitaat sokerit ja muutenkin on hyvä katsoa mitä syö ja milloin. Lisätietoa löytyy runsaasti netistä esim. ravitsemus, opiskelu, lukihäiriö, aivojumppa. Ainakin Tampereella, Turussa ja Helsingissä saa "lukikuntoutusta". Nimestään huolimatta kuntoutus ei perustu pelkästään lukemiseen ja kirjoittamiseen vaan pitää sisällään paljon enemmän mm. keskittymiseen, hahmottamiseen ja yleensä oppimiseen liittyviä asioita. Tsemppiä matkalle.

Ikuinen opiskelija 61v



Hei Outi & muut lajitoverit!

Olen 37-vuotias hyvin rönsyilevän taustan omaava yrittäjä-innovaattori-säätäjä, ja ylpeä AD[H]D-diagnoosin kantaja.

Vasta reilu vuosi sitten oivalsin (omin päin) täyttäväni ADD:n diagnostiset kriteerit. Tämä väläys oli tavattoman helpottava: koko elämääni sävyttäneelle levottomuudelle ja pitkäjaksoisen keskittymisen vaikeudelle löytyi sittenkin järkeenkäypä selitys. Aiemmin olin potenut vaikka minkälaisia huonommuuden tunteita koska en vain pystynyt toimimaan yleisten oletusten ja odotusten mukaisesti.

Alusta asti minulle oli selvää, että ADHD ei totta vieköön ole minkäänlainen sairaus tai häiriö. Näen ja koen sen ainoastaan yrityksenä kategorisoida ja antaa nimi sellaisille luonteenpiirteille, joiden määrä maailmassa on lisääntymässä (kehityksen, ei taantumisen myötä) valtavaa vauhtia. Kyse on ainoastaan kulttuurievoluution mahdollistaman ja *vaatiman* yhä pidemmälle menevän erikoistumisen ("asiantuntijuuden") kasvusta. On täysin valintakysymys, päättääkö tilanteen nähdä ongelmana vain mahdollisuutena.

Ainoa mikä kaipaa korjaamista, on yhteiskunta ja sen toimintatavat. ADHD:lla ei ole mitään ongelmia keskittyä jos hän saa keskittyä johonkin jossa on todella hyvä, joutuen vastaavasti käyttämään mahdollisimman vähän aikaa ja energiaa asioihin jotka eivät kuulu omien vahvuuksien ja kiinnostuksen alueisiin. ADHD:t ovat mitä idearikkaimpia yrittäjiä, ja heidän ongelmansa tälläkin alueella liittyvät vain siihen siihen, että yrittäjänä toimiminen vaatii Suomessa aivan mielettömät määrät paperityötä ja muita velvollisuuksia, jotka voitaisiin hoitaa paljon nykyistä helpommin ja kevyemmin.

Riippumatta siitä puhutaanko yrittäjyydestä, työntekijänä olemisesta, opiskelusta tai ihmissuhteista ja koko elämästä ylipäätään, ne ongelmat jotka nykyään pyritään selittämään ADHD:n aiheuttamiksi, ovat itse asiassa seurausta vain siitä klassisesta ajatusvirheestä, että on olemassa jokin "normaalin" käsite ja että on yksilön velvollisuus taipua niihin toimintatapoihin jotka tätä kuviteltua normaaliutta edustava enemmistö kokee oikeanlaisiksi. Onko todella niin, että esimerkiksi työnantajien tai oppilaitosten ei ole mahdollista mukauttaa toimintatapojaan tämän yhä kasvavan, valtavaa potentiaalia omaavan ihmisjoukon tarpeita vastaaviksi? Muutosten ei tarvitse olla monimutkaisia tai isoja, eivätkä ne tarkoita joidenkin "päästämistä muita helpommalla" - päinvastoin asioiden sujuvuuden ja joustavuuden lisääntyminen lisää kaikkien osapuolien hyvinvointia, kunhan muutokset tehdään harkiten ja kaikki olennaiset tekijät huomioon ottaen.

Toinen ADHD:n tavoin väärinkäsitetty ryhmä ovat aspergerit, joita myös edustan - toistaiseksi epävirallisesti, mutta diagnoosi on tulossa. Oma näkemykseni on, että ADHD ja asperger ovat vain saman ihmisjoukon kaksi eri ääripäätä: toinen on suuntautunut ulospäin ja useisiin asioihin, toinen sisäänpäin ja syventyen (erittäin perinpohjaisesti) vain tiettyyn tai tiettyihin aihealueisiin. Erot näkyvät paitsi kiinnostuksen alueiden määrässä, myös sosiaalisissa suhteissa: ADHD:n on helpompi mukautua erilaisiin ihmisiin ja kommunikaatiotapoihin, asperger etenee näissä asioissa olennaisesti hitaammin ja saattaa kaivata apua ymmärtääkseen paremmin sanatonta viestintää. Lähes kaikki muu on näiden ryhmien edustajille yhteistä, mukaan lukien vaikeus keskittyä asioihin jotka eivät itseä kiinnosta - aspergerin kohdalla vain siihen usein liittyvä tiukka itsekuri estää tätä seikkaa näkymästä yhtä ilmeisenä kuin ADHD:mpien yksilöiden.

Kulunut reilu vuosi on ollut minulle tavattoman avartava. Ymmärrettyäni ensin ADHD:n (ja aspergerin) itsessäni aloin nopeasti herätä näkemään, miten paljon kumpaankin liitettyjä piirteitä (erityisesti suomalaisissa) esiintyy, ja miten syvästi tämä vaikuttaa koko kulttuuriimme. Se että ADHD:ta ja aspergeria ei ole (vielä) oivallettu oikein aiheuttaa valtavat määrät täysin tarpeetonta inhimillistä kärsimystä, ja asetelma on hyvin tuhoisa jopa kansantalouden kannalta - iso osa juuri niistä ihmisistä joiden omalaatuisten ajatuskulkujen seurauksena paljon kaivatut uudet nokiat voisivat syntyä ovat nyt työelämän ulkopuolella ja akuutissa syrjäytymisvaarassa.

Olennaisin muutos omassa todellisuudessani liittyy siihen, että koska en koe edustavani vajakkien, vaan marginaalista enemmistöksi muuttumassa olevan monilahjaisten ryhmää, en koe minkäänlaista tarvetta peitellä sitä missä asioissa *en* ole hyvä - mikä on edelleen auttanut minua ymmärtämään missä kaikessa taas olen erittäin hyvä. Kun oma suhtautuminen perustuu siihen, että kyse on vain ihmisten tavattoman monimuotoisesta kirjavuudesta, voi "ADHD:nsa" tuoda esiin tavoilla jotka herättävät kunnioitusta, vähentävät ennakkoluuloja ja lisäävät rakentavaa keskustelua.

Olisi pöljää väittää, etteivätkö varsinkin vahvemmat ADHD- tai asperger-piirteet toki aiheuttaisi nykytilanteessa erinäisiä ongelmia. Ne ovat kuitenkin ylitettävissä paljon helpommin kuin äkkiseltään tulee ajatelleeksi: kyse on vain kaikkien osapuolien ominaisuuksia vastaavien yhteisten toimintatapojen löytämisestä. Se on helppoa, jos asioista voi keskustella rennosti ja kiertelemättä, ymmärtäen, että siinä missä yksi ehkä täyttää ADHD:n kriteerit, toinen saattaa omata (tietämättään) monia asperger-piirteitä, ja että mitään tapaa nähdä tai kokea asiat ei tule ottaa itsestään selvästi "normaalina" tai "oikeana". Kaikenlaisia ihmisiä ja toimintatapoja tarvitaan, ja upeinta jälkeä syntyy yhteistyöllä: esimerkiksi pienen yrityksen perustaminen asperger- ja ADHD-porukalla auttaa löytämään oikeat ihmiset kaikille tarvittaville alueille ideoinnista pitkän linjan suunnitelmien tekoon, markkinoinnista kirjanpitoon ja niin edelleen.

Konkretian tasolla toimivan lääkityksen hankkiminen on omien kokemusteni perusteella erittäin järkevää, ja jos talous sen vain suinkin sallii, diagnoosi ja resepti on saatavissa paljon helpommin yksityisten terveysasemien kuin julkisen terveydenhoidon kautta. Valitettavasti. Julkisella puolella diagnoosin saaminen kestää usein vähintään puoli vuotta, ja edellyttää ADHD:lta itseltään hänelle nimenomaan hyvin hankalaa rumbaa: koska diagnoosi tehdään pääasiassa lapsuusajan perusteella, "potilaan" täytyy hoitoa saadakseen onnistua kaivamaan esiin jopa neuvola-aikaiset paperinsa ja/tai muut tietonsa. Niitä pyytävät myös yksityiset lääkärit, mutta heidän suhtautumisensa on paljon laajakatseisempaa kuin byrokratiaan ja pykäliin rakastuneen terveydenhuoltojärjestelmän. Itse sain diagnoosini kahden syväluotaavan käynnin perusteella. Kulupuolella tämä tarkoitti noin kolmea sataa euroa, ja lääkkeisiin uhrautuu kuukaudessa 40 euroa. Olen täysin tyhjätasku (en saa yrittäjästatukseni takia minkäänlaisia tukia), ja pelastuksekseni muodostuivatkin sukulaiset ja ystävät. Jos talous on tiukoilla, yksi mahdollisuus on keskustella sosiaalityöntekijän kanssa ja kysyä, voisiko sossu kustantaa diagnoosin yksityisellä lääkäriasemalla: lääkityksen saaminen on monelle välttämätöntä jotta mikään muu pääsee etenemään, ja yhteiskunnan kannalta on itsestään selvästi järkevää tällöin sijoittaa muutama satanen diagnoosiin sen sijaan, että taloudellisen ahdingon kaikkine oheisvaikutuksineen annetaan jatkua vuosia tai vuosikymmeniä.

Pähkinänkuoressa oma viestini sekä Outille että kaikille muille on: jos aavistelet että olet ADHD tai ADD, luultavasti oletkin. On toinen kysymys täytätkö diagnostiset kriteerit (jotka ovat erittäin subjektiiviset), ja riippumatta siitä täytitkö vai et, on erinomainen ajatus antautua rauhassa ajatusleikille että täytät. Wikipedian kuvaukset ADHD:sta (ja aspergerista) painottavat neurologiaa ja häiriönäkökulmaa, mutta niissä kerrotaan laajasti myös siitä miten nämä taipumukset vaikuttavat käytännön tasolla, ajatteluun ja tunteisiin. Niihin (ja muihin, eri näkökulmista laadittuihin) kuvauksiin perehtyminen saattaa laajentaa ymmärrystä sekä oman itsen että monien läheisten ihmisten osalta merkittävästi. Minkäänlaiseen häpeään tai piirteidensä piilotteluun ei ole pienintäkään syytä, vaan ne kannattaa päinvastoin kohdata ilolla ja ihmetyksellä - uusista näkökulmista käsin.

Nouskaa ja nostakaa kätenne, te olette vahvoja!
Nouskaa ja näyttäkää itsenne, te olette kauniita!

http://www.youtube.com/watch?v=O7yJ3wDZsHE
http://www.ruutu.fi/video?vt=&vid=107880
http://jyrihovila.fi/cms/esipuhe

Jyri



Hei Outi meitä on monta Kuudestoista Kustaakin, Viki-tuleva Kunigatar!  Elämään tarvitaan avoin mieli, silmät korvat ja erittäin hyvä valikoiva kuulo.

Mummeli Orivedeltä



Poikamme 34v, sai vasta muutama vuosi sitten vahvistuksen että hänellä on ADHD. Lääkitys on päällä mikä auttaa arjessa. Lähinnä omaisen kannalta olisi tärkeää tutustua vaivaan ja sitä kautta suhteuttaa vaatimuksensa. Arkielämää haittaavat asiat ovat hyvin monenlaisia ja aiheuttavat sairastavalle hankaluuksia saatikka ympäristön ymmärtämättömyys. Tässäkin tapauksessa tieto on valtaa eikä tuomitseminen auta.

Harri



Olen hukannut 7 vuotta elämästäni erään pellen takia. Hän on aikuisiällä saanut kuulla sairastavansa ko. oireyhtymää ja voin kertoa, ettei elämä helppoa ollut. Hän on ylivilkas, harrastaa kaksois- jopa kolmoiselämää. Siis naissuhteita oli koko ajan. Ostettiin jopa talo mun paikkakunnalta, kun hänellä oli muualla toinen elämä ja nainen ja perhe. Sairasta touhua. Kaikki on kuulemma mun syytä. Tavarat hukassa, romua joka paikassa, epäsäännöllinen elämä, kaikki rempallaan, maksut maksamatta. Eikä koskaan ottanut neuvoja vastaan saati tehnyt kuten yritin auttaa ja opastaa. Kaiken a ja o on mielestäni se, että kuuntelee lähipiirin neuvoja ja yrittää toimia kuten normi ihminen toimii. Ottaa avun vastaan. Pettäminen on laitonta, sen tietää jokainen. Jos huomaa itsessään sellaisen taipumuksen, miksei hae apua? Se on sairainta ja pahinta mitä voi toiselle tehdä. Tässäkin tapauksessa paha juttu molemmille naisille, eikä tällä hyypiöllä ole enää kumpaakaan. Tietenkään. Sanoisin neuvoksi, että ota apu vastaan ja hae se.

akv



Läheltä seuranneena olen huomannut että ADHD-ihmisissä löytyy käsistään käteviä, luovia ihmisiä: esim. kampaaja, käsityöammatti ym. voivat olla hyviä vaihtoehtoja. Arjessa kannattaa luoda käytännön toimitapoja: liitutaulu johon kirjataan päivän ohjelma, värikoodit kalenterissa: merkataan laskut punaisella, kotityöt keltaisella. ADHD:ssa ihmisen työmuisti ei "toimi" normaalisti, eli ohjeet ja neuvot eivät tallennu kunnolla muistiin. Tällöin asioita ja ohjeita pitää kerrata ja muistuttaa moneen kertaan, mikä vaatii lähipiiriltä ymmärrystä. Tärkeintä on kuitenkin tajuta ettei ADHD-persoonallisuus sähellä tahallaan, vaan kyse on neurologisesta häiriöstä. Asioiden avoin puhuminen on tärkeää, jottei synny turhia väärinkäsityksiä !

Mimmu



Päivän, viikon ja elämän tavoitteet on hyvä kirjoittaa paperille, niin eivät pääse unohtumaan. Tällöin myös saa tehtävät priorisoitua. Asioihin syventyminen vaatii itsekuria paljon, huomaat ongelman jos tunnustat lukevasi esim. hesaria hyppien eri otsikoissa sinne tänne... Ota yksi asia kerrallaan työn alle ja tee se loppuun. ADHD ihminen on aina erinomaisen loistava useissa asioissa, löydä omasi ja nauti.

Adhd-teinin adhd-isä



Itsekin odotan kiinnostuneena utelun vastauksia, sillä minulla todettiin äskettäin ADD ja Asperger himppua vaille viisikymppisenä. Diagnoosit selkiyttivät elämää hurjasti. Enää en ihmettele touhujani vaan pyrin keskittämään voimani haasteiden voittamiseen. Tieto ei lisännyt tuskaa vaan pienensi sitä huomattavasti.

Hommasin itselleni joululahjaksi Positiivareiden Hyvän Mielen päivyrin ja Aikaa asiakkaalle Ajanvarauspäivyrin. Teen töitäni lähinnä kotona ja tsemppilauseet vaikuttavat mielialaankin. Pikkuinen päivyri on olkalaukussa ja siihen merkitsen kaikki kellonaikaan sovitut jutut ja maailmalla ollessa tulevat muut jutut lähinnä tarralapuille.

Kotona siirrän lappuasiat isoon Ajanvarauskalenteriin. Siellä on myös muutama A4-paperi otsikoilla To do -lista, hankittavaa, iloa tuottavia asioita, unelmalista jne. Sunnuntaisin pakotan itseni istahtamaan allakoiden ääreen ja suunnittelen tulevan viikon noukkien mm. to do -listalta muutamia tehtäviä. Tällä tavoin saan jopa jotain (välillä paljonkin) aikaiseksi. Lista vain ei tunnu lyhenevän, sillä keksin koko ajan uusia tehtäviä. Tällä systeemillä kykenen kuitenkin etsimään ne tärkeimmät tehtävät viikko-ohjelmaan.

Systeemi on toiminut kuusi viikkoa enkä aio enää luopua siitä. Päätin sekä tämän että tulevien vuosien olevan menestyksekkäitä ja niin myös tulee tapahtumaan. Keskittyminen on minulle iso haaste mutta elämähän on haasteita täynnä!

Hymytyttö



Mukavaa huomenta,  keskittymiskyvyn puutteessa olen voinut auttaa ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisiakin kiinnittämällä huomion mm. B-vitamiinien (erityisesti B12 ja B6) sekä laadukkaiden rasvahappojen (EPA, DHA ja ALA) saantiin. Tulokset ovat olleet rohkaisevia niin oman perheeni kuin muidenkin "kokeilijoiden" kohdalla. Tärkeää on varmistaa, että ravinteet ovat tasokkaita ja hyvin imeytyviä. Luvallani saat myös yhteystietoni positiivareilta, jos haluat ottaa yksityisesti yhteyttä. Valoa päiviisi :)

Vikkelmiina



Tarkkaavaisuushäiriön suurin haaste on mielestäni ollut se, että nukahtelen luennoilla ja kokouksissa, sillä tarkkaavaisuus ei vain pysy yllä pelkästään kuunnellessa. Siihen on itselläni auttanut se, että teen samalla jotain käsilläni, yleensä neulon tai pelaan läppärillä pasianssia.

Hyväkin puoli tässä on: pystyy kevyesti tekemään montaa asia yhtä aikaa, se vain parantaa suoritusta. Perheen putkiaivojen ohjaaminen siivouksessa sujuu luontevasti, ja työelämässä työnjohdolliset tehtävät sopivat mainiosti. Suorittava työ ei niinkään istu, kun siinä tulee se tylsyys vastaan.

Tuikku



http://päivitee.fi/ mun kotisivuilla on koostettuna tietoo asiasta. Vertaistukiryhmää pyöritän fb:ssä : http://www.facebook.com/groups/ADHD.vt/

Päivi Hakala, Suomen ADHD-aikuiset ry:n potilasetutoimikunnan pj



Vinkkejä ennen tutkimuksia (tyttärellä todettu ADHD vuosi sitten):
Julkisella puolella kestää noin kaksi vuotta hoitoon hakeutumishetkestä ennen kuin pääsee tutkimuksiin, joiden aikataulu toimii sekin hitaammin kuin yksityisellä puolella. Yksityinen puoli toimii selvästi nopeammin; meillä diagnoosi saatiin noin puolessa vuodessa ensimmäisestä käyntikerrasta, mutta oli kallista. Diagnoosiin tarvittiin viisi tapaamiskertaa, joissa itse olin mukana kahdessa tapaamisessa ja vastasin todella moneen kysymykseen tyttären lapsuus- ja kouluajasta. En tiedä, nopeuttiko tämä diagnoosin saamista, mutta luulen niin. Käyntikerrat maksoivat à 230 € + neuropsykologinen tutkimus (kesto n 3h) 680€, kuluista KELA korvasi noin 130€. Olisi ilmeisesti korvannut neuropsykologisesta tutkimuksesta enemmänkin kuin sen 21€, mutta kun tyttäreltä unohtui lähettää hakemus ajoissa...

Vinkkejä ADHD-arkeen:
Meillä erityisiä ongelmia: kaikki katoaa, tavaraa on liikaa, laskut jää maksamatta, myöhästely, unohtaminen ja sotkuisuus. Ratkaisukeinoja: Avaimille eteiseen oma naulakko, jossa ne on näkyvillä ketjussa aina, jos ketju ei ole kaulassa. Avaimet kaulaan aina, kun lähtee kotoa.  Muistilehtiö ja kaksi kynää aina mukaan, kun lähtee kotoa.  Laskuille mappi, johon laskut reiitetään päällimmäisiksi välittömästi niiden tultua ja siirretään alimmaisiksi, kun ne on maksettu. Mappi tarkastetaan säännöllisesti.

Kotiin hankitaan isoja läpinäkyviä muovilaatikoita, joihin liimataan isot tarralaput tyyliin paidat, housut, vuodevaatteet, kesäkamppeet... Hienosäätö eli että vaatteet/tavarat löytyvät kaapeista tulee vasta paljon myöhemmin.  Hanki uunikello, jonka asetat hälyttämään ajoissa, kun on tapaaminen. Hanki vain yksi päivyri, johon merkkaat kaikki tärkeät jutut. Tarkasta päivyri joka ilta ja joka aamu.

Älä ota vastaan vaate- / tavaralahjoituksia. Lahjoitus sinulle = ongelma sinulle.
Luovu niin monesta vaatteesta / tavarasta kuin pystyt. Hyvä keino on valita 10 rakkainta vaatetta ja 10 inhoamaasi / vähiten käyttämääsi vaatetta ja heittää ne 10 vähiten käytettyä pois. Ja ikävät on paljon helpompi poistaa, kun näkyvillä on samanaikaisesti niitä lempivaatteita, jotka jää! Toista menetelmä niin usein kuin voit.
Harrasta paljon liikuntaa. Vesielementti, erityisesti uiminen ja pelkkä vedessä oleminenkin, rauhoittaa ADHD-mieltä. Opettele napauttamaan kynnellä pöydän pintaan itsesi takaisin, kun ajatukset lähtevät harhailemaan. Tämä konsti toimii hyvin, kun napauttelen tyttäreni takaisin keskusteluun, mutta ei (ainakaan vielä) itsekontrollikeinona.

Etsi vahvuutesi, sillä niitä kyllä löytyy. Kriisipaikat, nopeat vaihtuvat tilanteet, deadlinet, epäsäännölliset työajat, poikkeuksellista havainnointikykyä vaativat työt ja kaikki luovat/taiteelliset ammatit voivat olla juuri sinulle se juttu, jossa loistat. Opettele antamaan kiitosta itsellesi ja kehumaan itseäsi. Tämä taito vaatii paljon harjoittelua, koska ADHD-ihmiset keskittyvät usein murehtimaan omia puutteitaan. Itsensä häpeäminen on hirveän rankkaa kokopäivätyötä, mikä pitäisi lailla kieltää. Hyväntuulisuus ja iloinen mieli ovat parhaita kumppaneita matkalla maailmaan, oli ikää 5 tai 55 vuotta! Muuttaa voi vain asioita, jotka tiedostaa.

Lopuksi: Diagnoosi oli meille vanhemmille valtava helpotus. Tyttärellä on oikea sairaus eikä vain ikuisesti päälle jämähtänyt murrosikä, mikä sai äidin melkein hermoromahduksen partaalle!

Terveisin siisteyttä rakastava minimalistiäiti, jolla on rakas 23-vuotias ADHD-tytär.

minimalistiäiti



Olen kokenut saman ja vasta 57-vuotiaana oivaltanut olevani ADHD- aikuinen. Lue ko. aihetta koskeva kirja. Katso ko. aiheesta inhimillinen tekijä.  Puhu lempeästi itsellesi näe vahvuutesi ja luovuutesi. Kanssasi ei koskaan tule aika pitkäksi. Rentoudu.

Keskity vain yhteen asiaan kerralla, vaikka pääsi nauha-arkisto pyrkisikin näyttämään välillä jotain toista kanavaa. Lupaa itsellesi: teen vain tämän ja vain tämän. Kun olet vain yhden asian, lupauksen saanut valmiiksi, lupaa sitten vasta seuraava asia työ tms. Kuulostele opitko parhaiten kuulemalla näkemällä vai tuntemalla, suosi omaa tapaasi oppia.

Erilainen oppija



Hakeudu ensin neurologille tutkimuksiin. Hän testaa ja diagnosoi ADHD:n, jos sinulla sellainen on. Myöskin sitä kautta saat vinkkejä oman elämäsi järjestelyyn. Neurologisten häiriöiden/syndroomien kirjo on laaja ja siksi perinpohjainen tutkimus on ensimmäinen askel eteenpäin sinun tapauksessasi. Diagnoosin saamisen jälkeen kyllä keinoja löytyy auttamiseesi elämässä eteenpäin :).

Marja



Hei, olen lapsesta asti kokenut ADHD-häiriöstä, se diagnosoitiin aikuisena kun en enää jaksanut olla työ-elämässä alle 50-vuotiaana. Ilman ammattikoulutusta työ-elämä oli pienipalkkaista usein vaihtuvia työpaikkoja. Sain ongelmaani tukea työvoimatoimiston psykologilta, hän paneutui asiaan kun aloittamani Lähihoitaja-koulutus 48-vuotiaana ei onnistunut, menin opinnoissani aivan lukkoon, ilmoitin että en halua jatkaa. Kävin keskusteluja Ammatinvalinnan Psykologin kanssa mitä nyt, olin liian vanha siihen että olis aloitettu psykoterapia-hoito, tueksi että olisin päässyt eteenpäin opinnoissa.

Olin sitten työttömänä useita vuosia, kävin työllisyyskoulutuksia joista sitten yhdeltä kurssilta pääsin ihan oman valintani mukaiselle Vyöhyke-terapia opintoihin kiinni. Kävin ensimmäisen kurssin joka kustannettiin työnvälitys-toimistosta, olin niin kiinnostunut kyseisestä koulutuksesta niin paljon että jatkoin opintoja ja kävin kaikki kurssit vaikka sielläkin tämä tarkkaavaisuus-häiriö vaikeutti opintoja. Sain läpi koulutuksen ja tein hoitoja koko koulutuksen ajan, löysin sen mitä minä voisin tehdä. Samaan aikaan kun opiskelin oli eläke-paperit jo haussa, sain eläkkeen ja nyt teen pienen eläkkeeni lisäksi terapia-hoitoja josta saan sisältöä elämääni voin olla tukena ihmisille joita kiinnostaa itsen hyvinvointi, siitä hyötyy myös läheiset ihmiset. Jos haluat keskustella aiheesta enemmän olen käytettävissä.

Pirkko



Olen perehtynyt "asentohuimauksen" korjaushoitoon / suosittelen lämpimästi tutustumaan Tapani Rahkon nettisivuihin ja vaikka vilkaisemaan readingoci.org- sivustoa // TR on saanut työssään todeta tämän manööverien sarjan auttavan myös ADHD-aikuisia! Olen fysioterapeutti ja vakuuttunut asentohuimauksen korjaamisen vaikutuksista oman kokemukseni pohjalta.

Riitta



Minusta on alkanut tuntumaan, että tarkkaavaisuushäiriö ei ole sen ihmeellisempi asia kuin levoton mieli. Ja sehän on jokaisella ihmisellä, jos sille töin alkaa. Itse olen vuosia ollut "levoton", kotona päivät menee tehden yhtä ja toista ja muistaen lopulta taas homman, josta aloitin. Mutta mieltä voi harjoittaa, senkin opin jossain vaiheessa. Voi alkaa tarkkailemaan sitä, mitä juttuja se oma pää touhuaa. Voi huomata, että oho, nyt minä olen ajattelemassa jo seuraavaa asiaa, vaikka edellinenkin on vielä kesken. Ja tämän huomion myötä tulee valinnan mahdollisuus: teenkö ensin yhden homman loppuun saakka vai aloitanko jo seuraavan ajattelemisen.

Mielen tarkkailu on verrattavissa liikuntaan: eka kerralla ei pitkään jaksa pitää tarkkailua yllä. Mutta kun kerta toisensa jälkeen vain tekee sitä uudelleen, tulee päivä, jolloin huomaakin pystyvänsä tiskaamaan astiat siten, että ei mieti mitään muuta asiaa. Samalla tavalla, kuin lenkkeillessä säännöllisesti huomaa joku päivä jaksavansa juosta koko matkan. Enkä usko, että tähän mitään kemiallisia aineita tarvitaan. Keho on suotu liikkumaan ja mielessäkin on jo ainekset siihen, että se on levollinen. Ainoa asia, mitä tarvitaan, on harjoitus. Kaikki ei toki jaksa kokeilla lenkkeilyä, mutta moni ei edes tiedä, että mieltäkin voi harjoittaa. Toivottavasti moni oppii ymmärtämään, että tämmöinenkin vaihtoehto on olemassa =)

Johanna



Minulla alkoi itselle tarkkaavaisuushäiriöistä viime aikoina. Orkesteriharhoissa senjot ja pompat ei tahdo tulla huomioiduksi. Olen 70v mies.

Seniorpatu



Mie voin lämmöllä suositella homeopatiaa. Itse olen saanut siitä avun, moneen muuhunkin kehoani ja mieltäni epätasapainottavaan tekijään =)

Kissanpäivät



Taistele lääkityksen puolesta, että ainakin kokeiltaisiin. Pyydä myös iltarauhoittumisen tueksi melatoniinia, sitä ei aina tajuta tarjota. Väsyneenä ei jaksa yrittää pärjätä. Ja jos oireistosi aiheuttamat elämänongelmat on jo saaneet sinut masennukseen, sekin on hoidettava pois tavalla tai toisella. Usein ADHD oireisto tulkitaan masennukseksi, jota lääkitään, mutta joka vaatisi vielä adhd-lääkityksen ettei uusiutuisi. Toivottavasti pääset tutkimuksiin ja saat näitä asioita ymmärtävän lääkärin.

Hyväksy, että rutiinien luominen ei tahdo onnistua tai vaatii toistoja kymmenkertaisesti oireettomaan henkilöön verrattuna. Ole avoin ongelmistasi niin ympäristöstäsi saattaa löytyä tukea, kun kerrot, miten jonkun asian tekeminen olisi sinulle helpompaa esim yhdessä jonkun toisen kanssa tai niin että joku tarkistaa ja vahtii perääsi, että se on tehty. Siivoaminen sujuu kaverin kanssa ja itse voi käydä auttamassa häntä sitten jossain muussa hommassa. Toinen voi avata maksamattomat laskusi ja auttaa hahmottamaan tärkeysjärjestystä talouskaaoksessa.

Erilaisilla listoilla ja seinätauluilla ainakin ajoittain pääsee tekemään päätöksiä ja alkamaan jostain nurkasta hommat. Puhelimen kalenteriin ja hälytyksiin turvautuminen kannattaa, jotta lähtee ajoissa, aloittaa homman tai lopettaa sen. Voi valita addiktiokseen jotain vähemmän vaarallista kuin alkoholin, huumeet, seksin, nettielämän tai pelaamisen.

Jos vielä on parisuhteessa, puoliso pitäisi saada ymmärtämään mistä tässä sairaudessa on kyse. Muuten hän saattaa ottaa henkilökohtaisesti asiat, joille et kovin helposti omin neuvoin mitään voi.

Oireet on niin yksilöllisiä, että vain kokeilemalla kirjojen ja tukisivustojen ja psykiatrien ohjeita löydät oman tapasi selvitä arjessa. Missään ammatissa ei tänä päivänä pärjää ilman tukitoimia, mutta toiset työt ovat jopa sellaisia, että ADD-piirteet ovat niissä hyödyksi. Ehkä löydät sellaisen uran, jos et ole luontaisesti sinne ohjautunut.

Aiheesta löytyy paljon kirjoja ja tietoa netistä, täältä voi alkaa http://www.adhd-liitto.fi. Tältä sivustolta löytyy hyvää perustietoa.
Ja täällä on lisää tietoa sekä voi harjoitella focus-ohjelmalla... jos saa aikaiseksi :( Tahtoo vain kuulua oireistoon, että hyvä alku lopahtaa nopeasti. Sitten vaan uutta yritystä, kun tähtien asento on taas parempi.

Sen voin sanoa, että pärjätä voi, kun hankkii apua.

Itselläni siis lääkitty ADD sekä ADHD-poika, missä on puolensa, kun ymmärrän hänen vaikeuksia. Mutta toisaalta, äiti joka ei pysty pitämään säännöllistä elämänrytmiä ja mitään järjestystä itselläänkään tarvitsee apuja ulkopuolisilta. Onneksi meille niitä on löytynyt.

Kati



Olen kolmekymppinen muutama kuukausi sitten add-diagnoosin (add=tarkkaavaisuushäiriö ilman hyperaktiivisuutta) saanut nainen. Omalla kohdalla on meneillään perusteellinen elämäntapojen ja päivärytmin saneeraus, missä lääkitys (metyylifenidaatti) ja terapia ovat keskeisessä asemassa. Muutokset ovat vain yksi kerrallaan ja pienin askelin mahdollisia, kärsivällisyyttä tarvitaan! Diagnoosi oli kuitenkin parasta, mitä minulle saattoi tapahtua, vaikka onkin harmi, että ehdin elää näinkin kauan kaaoksen keskellä ja oman pääsumun sisässä harhaillen.

Vinkkejä on monenlaisia, tärkeintä on oppia tuntemaan itsensä ja syndroomansa ja löytää luovia, hullujakin ratkaisuja arkipäivän ongelmiin. Add-ihmiset ovat epätavallisia, joten usein myös tarvitaan tavallisista poikkeavia apukeinoja. Myös lääkitys voi auttaa etenkin muutosvaiheessa uusien elintapojen harjoittelussa. Itselleni lääkityksestä on ollut iloa myös yllättävissä tilanteissa: esimerkiksi ”selektiivinen huonokuuloisuuteni” on yhtäkkiä hävinnyt! Usean ihmisen keskustellessa keskenään vaikka kahvilan hälyssä, osallistun jopa itse innokkaasti keskusteluun, enkä istu hämmentyneenä ja lopulta omiin ajatuksiin vaipuneena, kun en millään pysty seuraamaan keskustelua.

Pelkkä lääkitys ei kuitenkaan monesti auta, vaan tärkeintä on rutiinien muodostaminen, jotta esimerkiksi hankalat kotityöt sujuvat arjessa ilman liian suuria voiman ponnistuksia. Tämän olen jo itse huomannut toimivaksi, tosin rutiinien automatisoituminen on tuskallisen hidas prosessi. ;)

Yritän listata muutamia itselleni tähän mennessä käteviksi osoittautuneita käytännön neuvoja (osa on terapian aikana esille tulleita asioita tai vertaistuella saatuja vinkkejä, osa FOCUS-ohjelmasta: http://www.janssen.fi/bgdisplay.jhtml?itemname=adhd_life&product=adhd ) :

- Kun on paljon pieniä asioita tehtävänä, eikä pääse millään alkuun: numeroi tehtävät (tai ensin osa niistä) 1-6 ja heitä noppaa. Kun yksi tehtävä on hoidettu, valitaan toinen sen numeron kohdalle. Itse olen myös käyttänyt aikarajoitusta, esim. teen jokaista tehtävää puoli tuntia ja laitan kellon hälyttämään. Siten ei tule juututtua näpertämään sivuraiteille niin helposti ja toisaalta helpottaa myös hommaan ryhtymistä, kun se on tarkasti rajattu.

- Alenna kynnystä aloittaa ja jaa iso homma pieniin osiin: ei mikään uusi neuvo, itselleni oli tärkeää tiedostaa oma henkilökohtainen paras tapa tehdä asioita. Jonain päivinä ylikeskittyneessä tilassa voi touhuta tuntikausia väsymättä, ja toisena saa riittää, jos nousen, teen jonkun viiden minuutin tehtävän, ja levähdän sen jälkeen taas. Parempi kuitenkin kuin olla tekemättä mitään. Nopan heittäminen ja ajan rajaaminen tarkasti voi auttaa keskittymistä vain yhteen askeleeseen kerrallaan. Eikä tietenkään aina tarvitse edetä järjestyksessä: itse esimerkiksi lopputyötä tehdessäni kirjoitin välillä yhtä, välillä toista kappaletta, ja viimeiseksi kirjoitin Johdannon.

- Hyperaktiivisuuden vastakohta on HYPOaktiivisuus, eli alivilkkaus. Etenkin jos vireystila on huono, kuten aamuisin ja iltaisin, voi liikkeelle pääseminen olla todella vaikeaa. Säännöllinen liikunta auttaa vireystilan säätelyyn, MUTTA ensin siitä pitää saada automatisoitu rutiini! :) Tässä voi auttaa, jos liikkumisen saa liitettyä johonkin jo olemassa olevaan päivittäiseen asiaan, kuten työmatkaan, lounastaukoon, tms. Itse en ole tähän vielä kestävää keinoa keksinyt, sohvaperuna mikä sohvaperuna.. :P Ilmojen lämmetessä herään varmaan taas ulkoilemaan enemmän.

- "Mindfullness", eli „hyväksyvä tietoinen läsnäolo“ (lähde: http://www.rentoutus-stressinhallinta.info/ ), on erittäin tärkeä apu stressin- ja elämänhallintaan. Omalla kohdallani olen huomannut selkeän vaikutuksen: ajatusvirta tasaantuu hetkeksi ja olo on mbsr-harjoitusten jälkeen selkeämpi, tosin usein vain hetken. Nyt yritän harjoitella pitämään säännöllisesti muutaman minuutin pituisia mbsr-taukoja päivän aikana.

- Vältä negatiivisten tunteiden spiraalia: kun päässä pyörii miljoona ajatusta, hetkeksi etäisyyden ottaminen voi auttaa. Kuvittele ajatukset pilviksi taivaalla, tai vaikka autoiksi moottoritiellä. Tarkkaile niitä, mutta älä juutu jokaiseen ajatukseen, vaan anna niiden mennä menojaan. Itse ainakin pidän tällaisista mielikuvitusta ruokkivista ajatusleikeistä. Toinen esimerkki turhan murehtimisen vähentämiseksi on pakata murhe ajatuksissa pakettiin, ja lähettää se postin mukana vaikka rahtilaivalla maailmanympärimatkalle. Tai ikävät ajatukset voi kuvitellun puron varrella poimia päästä ja asetella puroon tippuneille lehdille, ja katsella miten ajatukset lipuvat jokea pitkin mereen.

- Joskus on helpompi tehdä montaa asiaa vuorotellen kuin yksi toisensa perään: ota vaikka kolme erilaista tehtävää – esimerkiksi joku tärkeä istumalihaksia vaativa tehtävä, imurointi ja käsityö/kirja/musiikin kuuntelu tms.. Määrittele aika, jonka teet jokaista asiaa vuorotellen, anna itsellesi myös aikaa vaihtaa rauhassa tehtävästä toiseen. Joskus voi auttaa tehdä kahta asiaa yhtäaikaa, kunhan ne todella edistävät yhdessä keskittymistä. Esimerkiksi kävely samalla kun lukee.

Ilman osaavan terapeutin tai valmentajan tukea tarvittavat muutokset ovat mielestäni vaikeita saavuttaa, riippuen tietenkin ongelmien syvyydestä. Minä olen onnekas, koska asun Saksassa: täällä sain ilmaisen kuukausia kestävän terapian ja lääkityksen, josta maksan vain omavastuun (n. 5-10€/kk). Saksassa on metyylifenidaattilääke, jolla on virallinen käyttövaste aikuisille (Medikinet Adult), mikä onneksi sopi minulle. Toivottavasti tämä tulee Suomessakin joskus olemaan mahdollista.

Tärkeintä on kuitenkin ensin hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, ja oppia nauramaan sekoilulleen. Sitten voi yrittää mahdollisuuksien mukaan muuttaa sen, mikä muutettavissa on saatavilla olevien apukeinojen ja omien ominaisuuksien mukaan.

Sofia



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot