Su 23.4.Yrjö, Jyrki, Jyri, Jori, Yrjän...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae


Aiheeseen "Opettajat" liittyvät viestit

Kati Sirke, Pirkanmaa

Lapsi kirjaa onnistumiset ja töpitkin Joka kouluviikko päättyy siihen, että lapsi kirjoittaa itse vihkoon kaikkea mukavaa, onnistunutta ja hyvää. Niiden jälkeen tulee kohta, jossa kerrotaan asioista jokta eivät ole menneet viikolla 'täysyin putkeen' ja suunnitelmaa siitä, mitä seuraavalla viikolla tehdään ao. aisoiden merkeissä. Ope laittaa puumerkit loppuun. Ja vanhemmat (voivat) kirjoittaa viikonlopun aikana edellisen viikon mukavia juttuja ja ideoitanasa, kuina 'ei ptkeen menneitä' juttua voidaan tukea ja tsempata.

- Katriina

Raija Teräsvirta, EFT-kouluttaja, Vilppula

Raija on laittanut sivulle www.eft.fi ladattavaksi kirjan, jonka avulla voi opetella helpon itsetoteutettavan "naputteluhoidon". Tehoaa tunnelukkoihin, riippuvuuksiin, jännitykseen jne. Vain oma mielikuvitus on rajana, mihin sitä voi soveltaa. KIITOS!

- Taina Helander

Sini Tarkiainen, Vantaan kaupunki, Veromäen koulu 4. luokka, Vantaa

Kiitos Sini-opelle ja Natalia-avustajalle luovasta ja rennosta opestustyöstä - teillä on sydän paikallaan. t. 4 s luokkalaisen "pikku duudsonin" äiti

- Katriina Romanov os Rouvinen-Kemppinen

Tanja Maksimainen, Koulutuskeskus SALPAUS, Lahti

Kiitos sinulle iloisesta ja ihmisläheisestä opetuksestasi 15-16.02 Hygieniaosaamiskoulutus ja testi-kurssilla Sammonkadulla Salpauksessa! Oli helppo olla sinun kanssasi tunnilla koska sinä ihan selvästi pidit opetuksesta ja meistä (oppilaistasi)....Lämmin kiitos sinulle ja kaikkea hyvää sinulle jatkossa elämässäsi!

- Seppo Virtanen

Fiksu opettaja Savossa.
Opettaja kysyy:Montako tavua on sanassa kolme?
Oppilas:Kolome
Opettaja:Oekeen

Lähettäjä: Tämän kuullut

Muutaman vuoden ajan
olen hokenut itselleni
ja oppilailleni, että

kukaan ei osaa kaikkea,
mutta jokainen osaa jotakin.

Osaamisen paikalle olen vaihdellut esimerkiksi tietämisen, lukemisen, laskemisen, ymmärtämisen, sietämisen, syömisen, tykkäämisen
ja rakastamisen.

Tuon lauseen toisteleminen on helpottanut ainakin omaa oloani.

Lähettäjä: risto.puumalainen@toivakka.fi

Ymmärys ja kannustus tuo ihmeellisiä tuloksia

 

Minulla on poika (13 v.), jolla on keskivaikea hahmottamisen ongelma. Tämä tuottaa suunnattomasti vaikeuksia niin koulussa kuin monessa muussakin tehtävässä. Alaluokilla poikani koki usean opettajan taholta vain pelkkää negatiivista palautetta. Mennessään yläasteelle pelkoni olivat suuret, että kuinkahan pojan siellä käy. Koulu alkoi lapsen osalta innokkaasti, josta olimme erittäin ilahtuneita ja kannustimme lasta yrittämään parhaansa. Näin meni muutama viikko, kunnes vaikeudet alkoivat jälleen näkyä.


Pelastuksemme oli erittäin mahtava luokanvalvoja, jonka kanssa olemme käyneet todella syvällisiä ja rakentavia keskusteluja sähköpostin välityksellä ja aina tavatessamme. Hän on ollut todella kannustava opettaja niin lapsemme kuin meidän vanhempienkin kohdalla ja näin tuonut nuorellemme mahdollisuuden nähdä paljon hyviä mahdollisuuksia hänen omassa elämässään. On vain löydettävä oikea avain, jolla aukaista epätiedon lukot ja näin tuoda esille kaikki ne asiat, jotka ovat erittäin tärkeitä hyvän ja turvallisen oppimisen kannalta. Luokanvalvoja on informoinut kaikkia opettajia lapsemme vaikeudesta, jotta jokainen opettaja voisi huomioida sen omalla oppitunnillaan. Nyt on tullut kiitettäviä numeroita kokeista ja tunnit menneet hyvin. Voi sitä iloa, joka paistaa lapsemme kasvoilta kun hän tulee kotiin hyvin menneen päivän jälkeen. Ja olemme saaneet uuden kokin kotiimme: innokas koululainen kokkaa mielellään samoja ruokia ja leivonnaisia, joita on oppinut kotitaloustunneilla tekemään. Ja hyvää on ollut! Kyllä se positiivinen asenne lasta kohtaan auttaa tekemään ihmeitä ja vie vaikeuksista voittoon. Lapsi tarvitsee vain turvalliset ja kannustavat aikuiset ympärille, vasta sen jälkeen lapsen itsetunnon kehittyminen on mahdollista, joka taas luo hyvän pohjan itsevarmuudelle ja hyvään itsensä tuntemiselle.


Eli kyllä kannustavia opettajia löytyy, kun vain osaamme jokainen olla rakentavassa vuorovaikutuksessa keskenämme.


-onnellinen äiti ja vielä onnellisempi lapsi



Ihan oikeasti on opettajia, jotka kiinnittävät huomiota siihen mikä lapsessa on hyvää. Tai on ainakin ollut. Poikani, jotka ovat jo nyt aikuisia miehiä, kävivät koulua Helsingissä, enkä ole koskaan edes kuullut moisesta vihosta.


Sensijaan muistan, kuinka


*   koulussa oli päiviä, jolloin jokainen sai omalla nimellään lapun, johon toverit ja opettajat - siis jokainen jokaiselle - listasivat kyseisen lapsen parhaita puolia. Ne laput, joiden tausta oli usein kullan värinen, olivat aarteita pitkään.


*   tokaluokkalainen tuli kotiin ylpeänä pahvisesta mitallistaan, jonka oli saanut esimerkillisestä ekaluokkalaiseten auttajana


*   opettaja kerran pyysi poikani taidekoulutöitä nähtäväkseen, ja sitten parin viikon päästä esitteli ne luokalle arvuuttaen, kuka taiteilija oli, paljastaen lopulta, ettei tämä suinkaan ollut tunnettu aikuinen, vaan heidän luokkatoverinsa. Ja näin viikko viikolta kehuttiin vuorollaan kaikki oppilaan.


*   lukuvuoden lopussa kiitosta eivät saaneet vain koulun ja luokan parhaat, vaan sitä jaettiin myös parhaasta henkilökohtaisesta edistymisestä


Tietysti oli päiviä, jolloin jouduttiin puimaan laiminlyöntien ja tappeluiden syitä yms. mutta sekin oli ymmärtävää ja ennen kaikkea välittämistä. Ainakin minä olin luottavaisepi kun tiesin, että saisin kuulla myös, jos asiat eivät suju: läksyt unohtuvat tai jopa kouluun meno.


 

- RitvaMK


Lapseni luokalla on myös käytössä samanlainen raportointi huomautuksista, myöhästymisistä ja läksyjen tekemättä jättämisestä. Eli puutteista lapsen toiminnassa. Hyvä tapa saada viesti kotiin, mutta myönteisiä uutisia ei kuitenkaan kerrota.

 

Ehdotin vanhempainillassa, että lappuun lisättäisiin lause "Tässä kuussa Nikke on onnistunut erityisen hyvin _______________". Siihen opettaja voisi lisätä lauseen edes yhdestä asiasta, jossa oppilas on kehittynyt: vaikkapa, että yleensä vilkas lapsi on voittanut itsensä ja keskittynyt tunnilla tai yleensä hutiloiden tehdyt läksyt onkin tehty tavallista huolellisemmin. Ehdotus ei kuitenkaan saanut kannatusta.

 

Opettaja merkitsee pienen auringon lappuun niille, joilla ei ole lainkaan huomautuksia. Kun lapsellani oli 4 merkintaa koko kuukauden aikana, ei aurinkoa herunut. Lisäsin sen itse, sillä en usko itsekään olevani niin täydellinen työntekijä, etten edes kerran viikossa kommentoi jotain vinosti, myöhästy töista tai kuiskaile palaverissa. Miksi lapsilta vaaditaan taydellistä suoritusta, kun ei aikuisiltakaan vaadita?

 

- Montako merkintää sinä saisit työviikon aikana?


Poikani (12 v.) luokanopettaja käyttää kuukausitiedoitetta perheille. Siihen lappuun on merkitty unohdukset jne..


Lopussa on aina kohta: missä olet onnistunut erityisesti tässä kuussa... Ko. lapusta on keskusteltu vanhempainillassa. Tosiasia on, että sitä ovat eniten vastustaneet ne vanhemmat, joiden lapset saavat eniten muistutuksia käytösrikkeistä. Voiko vetää johtopäätöksiä, en tiedä.


Itse olen pitänyt tuosta käytännöstä ja kannattanut sitä aina. Äitinä olen muutaman kerran jutellut poikani kanssa miksi on noin paljon unohduksia läksyjen teossa... syy oli että pelattiin tietokoneella liikaa. Sitä tulee niin sokeaksi huomaamaan missä mennään. Jos vasta keväällä saa tietää miten lapsen vuosi on mennyt, niin myöhäistä on. Meilläkin on voitu asioihin puuttua kun ovat olleet akuutteja.


- Seija


Voi herran jestas sentään miten me aikuiset ihmiset - opettajatkin - olemme pöljiä. Itse en ole opettája mutta tunnistan nuo jutut itsestäni - eli olen monta kertaa omien - nyt aikuisten -  lasteni kohdalla toiminut juuri noin.


Mitä mahtaisi tapahtua, jos kouluissa oppilaat antaisivat viikottain tai päivittäin opettajilleen samanlaisen töppäyslistan? Oishan se ihan oikeudenmukaista että oppilaatkin saavat antaa palautetta opettajilleen vai mitä? Miten opettajien itsetunto mahtaisi kestää tuon? Tai ihan yhtä hyvin: omat lapsemme antaisivat meille vanhemmille tuollaisen listan....


Onneksi on elämä aikaa  - tiedä miten hyviksi tässä oikein kaikki muuttuvat kun oikein yritämme.


- Marja



Asuessamme Indianassa USA:ssa pienet lapsemme aloittelivat koulutaivaltaan ja opettelivat samalla kielen. Joka viikko he ylpeänä toivat kotiin opettajan antaman lapun, jossa oli kehuttu koulumenestystä esimerkiksi näin: "Huomaan, että Matti on yrittänyt ratkaista kotitehtävää. Hienoa!" tai "Tänään Jutta on seisonut kiltisti ruokajonossa".

 

Viestin sisällöllä ei sinänsä ollut väliä, lapselle oli tärkeintä saada opettajalta myönteistä palautetta.  Vakavammat asiat käytiin läpi vanhempien ja opettajan kahdenkeskisessä keskustelussa. Lapsemme oppivat kielen ennätysajassa ja pärjäsivät koulussa upeasti.

 

T.S.


Pojallani oli myös aikoinaan reissuvihko, joka täyttyi useasta unohduksesta ja tekemättömästä työstä. Jostain syystä poika ei näistä ollut juuri moksiskaan. Aamiaisen juttua lukiessani tuli mieleeni, että se saattoi jopa olla pojan tiedostamaton konsti olla "tasavertainen" muiden kanssa ilman, että haukuttaisiin pinkoksi tai lellikiksi - hän kun pärjäsi koulussa melkein aineessa kuin aineessa erittäin hyvin. Tämän samaisen opettajan kunniaksi on todettava, että reissuvihkosta löytyi myös mukavaa palautetta aina, kun siihen oli aihetta sekä myöskin ihan tavanomaista viestiä siitä, mitä koulussa kulloinkin tapahtuu.

 

- Nyt jo lukiolaisen äiti


Mäntsässä Riihemäen yläkoulussa on käytössä internetpohjainen reissuvihko "Helmi". Sieltä löytyvät niin ahkeruudesta kertovat omenat kuin surulliset naamat läksyjen tekemättä jättämisistä. Samasta paikasta löydän myös lapseni tulevat kokeet ja jo saadut arvosanat.


Omenat, joita jotkut opettajat laittavat esille, ovat suuri ilon aihe murkun vanhemmille.


- Susanna Salokannel


Poikamme päätti olla hyväksymättä jatkuvaa virheiden korjailua. Kun virheistä kertyi jälki-istuntoa, hän jätti menemättä  kouluun niinä päivinä, kun sitä oli luvassa. Kun hänet kerran jätettiin yllättäen jälki-istuntoon, hän ei mennyt kouluun enää ollenkaan.


Kävimme läpi kriisipalaverit, kasvatusneuvolan psykologit ja psykiatrit(ensimmäinen järkevä ihminen), uhkailut hoitokotiin lähettämisestä ja valvontailmoitukset sosiaalitoimelle. Vihdoin löytyi järkevä vaihtoehto: siirto erityisryhmän kautta suurehkoon kyläkouluun ja opettajalle, joka on pojan mielestä maailman paras.


Kun tehtävät jäävät rästiin, opettaja tekee suunnitelman kiinniotosta.  Hankalimmat tehtävät jatketaan koulussa ja kotona tehdään mukavampia. Enää ei mielikuvitusta rajoiteta. Kun tarinasta kerran tulee mahdottoman pitkä, sen saa tehdä koneella. Oppimistavoitteista ei silti tingitä yhtään. Kiitokset Matti! Taisteluun joutuu, mutta alistua ei ole pakko.


- AK


Sydän hypähti jälleen, kun luin tuosta koululaisen reissuvihosta ja töppäyksistä. Voiko sitä edelleen tapahtua. Meidän aikuisten asia on puuttua siihen, eivät kaikki opettajat ole erehtymättömiä, ihmisiä hekin ovat, kieroja, katkeria ja kateellisia tai sitten hyväntahtoisia, hyvätapaisia ja onnellisia. Valitettavasti emme tiedä paljoakaan lapsiemme opettajista.

 

Kerronpa sinulle omakohtaisen karmean kokemuksen kymmenen vuoden takaa.

 

Istuin joka torstai -ilta alaasteen koulussa aikuisena kansalaisopiston tunnilla. Siinä sitten joka viikko lueskelin taulun reunassa olevaa töppäilyjen listaa. Aivan oikein, siinä oli alakoululaisen nimi ja mitä oli töpeksinyt sillä viikolla. Kaikkien nähtävänä julkisesti koko viikon. Ajattele, tämä pieni poika tai tyttö tuijotti sitä listaa joka ikinen koulupäivä joka tunti! Tuli siinä itsetunto nujerrettua.

 

Lokakuun lopulla en enään kestänyt. Tartuin puhelimeen ja soitin rehtorille. Kävimme aivan asiallisen keskustelun aiheesta ja onneksi hän oli kanssani samaa mieltä.

 

Seuraavalla viikolla listaa ei ollut. En tiedä miten opettaja menetteli jatkossa, sillä minulla oli tuolloin jo aikuiset lapset itselläni.

 

Puuttukaa hyvät ihmiset näihin asioihin ennenkuin on myöhäistä, meidän pitää puolustaa lapsiamme, kuka sen tekee ellemme me.

 

Parempaa huomista jokaiselle pienelle koululaiselle.

 

- Benita Vuorte

 


 

Tiedän, kuinka paljon helpompaa on huomata ja kirjoittaa virheistä, kuin niistä onnistumisista. Mutta tiedän myös sen, että totta kai opettajat kehuvat! Kyllä he todella sanovat, kun lapsi onnistuu koulussa. Mutta he nimenomaan SANOVAT siitä koulussa, sillä hetkellä, kun lapsi onnistuu. He kehuvat tunnilla siinä yhteydessä kun siihen on aihetta. Ikävä kyllä hyvää palautetta ei aina yksinkertaisesti edes ehdi kirjata kaikille ylös, vaikka uskon vanhempien sitä arvostavan. Vanhempainillat ovat kuitenkin sellaisia, missä voi mennä puhumaan opettajan kanssa oman lapsen onnistumisista. Tällöin opettaja vastaa!

 

Jos jokaisen kehumisista kirjoitettaisiin aina kotiin asti, reissuvihothan täyttyisivät – minun logiikkani mukaan. Ehkäpä juuri tämän takia onnistumiset eivät vain tule reissuvihossa kotiin nähtäväksi, koska näitähän tulisi päivittäin - useita. Lapset muistavat kyllä kehumiset, nimenomaan siksi, koska ne sanotaan henkilökohtaisesti. Töppäykset ja pikkuiset erehdykset kirjataan ylös vanhempien nähtäväksi ihan siksi, jotta vanhemmat voivat tilanteen vaatiessa puuttua asiaan ja keskustella lapsen kanssa, miksi näin on käynyt ja mitä asialle voidaan yhdessä tehdä. Tarkoitus ei todellakaan ole aiheuttaa mielipahaa kenellekään, vaan virheet ja töppäykset on tarkoitus voida korjata, puuttua niihin, jotta niitä ei enää tapahtuisi,  ja täten onnistumiset täyttäisivät lopulta kaikki päivämme! :)

 

-AO

 


 

 

Minulle tuli hyvä mieli, kun tyttären (murkkuikäinen) luokanvalvoja soitti kotiin ja sanoi: Sanna on sitten hyvin kasvatettu ja valoisa tyttö jonka seurassa kaikki tykkää olla! Tyttö oli muuton vuoksi vaihtanut koulua ja paikkakuntaa ja ollut vasta pari kuukautta uudessa koulussa. IKINÄ ei entisessä koulussa kukaan opettaja näin sanonut, saati kotiin soittanut - tosin ei mitään negatiivistakaan kuulunut!

 

- Tuulikki

 


 

Minulla on myös kolmivuotias koululainen. Varmasti hänkin töppäilee ja unohtelee (niistä kuulen hänen omista kertomuksistaan), mutta kotiin tulevat viestit opettajalta kokeiden mukana ja ne ovat positiivisia ja rohkaisevia. Kuka jaksaisikaan kaikkia töppäyksiä muistiin laittaa!

 

- äiti Vaalasta

 


 

Tampereella, Pispan koulussa on ainakin joillain opettajilla sellainen tapa, että jos oppilas unohtaa kännykän päälle ja se soi kesken tunnin, niin rangaistukseksi oppilaan pitää seuraavana päivänä tuoda karkkia kaikille. On kuulemma toiminut hyvin.

 

- Merja

 


 

Kyllä täytyy sanoa, että itku pääsi, kun luin pienestä koululaisesta ja reissuvihosta. Vieläkö tänäkin päivänä opettajat keskittyvät virheisiin ja epäonnistumisiin!? Itse tunnen esimerkiksi kielissä kärsiväni vastaavista "opetusmetodeista" siinä määrin, etten tahdo uskaltaa avata suutani vieraalla kielellä, vaikka sain sekä ruotsista että englannista ylioppilaskirjoituksissakin hyvät arvosanat. Veljeni taas puhuu vaikka kenen kanssa peruskouluenglannillaan, suppeammalla sanavarastollaan, tarvittaessa vaikka elekieltä apuna käyttäen - tulee ymmärretyksi ja keskustelu sujuu hyvässä hengessä!

 

Omien lasteni useimmat opettajat ovat kuitenkin mielestäni jo askeleen edellä, kuopukseni (10 v.) opettaja esim. kannustaa tytärtäni kovasti, vaikka hänellä on vaikeuksia oikeinkirjoituksessa.  Tytär on kova lukemaan ja se näkyy jo tekstin tuottamisessa - tarinaa tulee, vaikka sanat on usein aika hassusti kirjoitettu.

 

Toiseksi nuorimmainen siirtyi juuri yläasteelle.  Hänen luokanvalvojansa otti heti ensi viikkoina yhteyttä, kun huomasi, että pojallamme oli epämääräisiä poissaoloja ja syyksi selvisi kiusaaminen.  Hän keskusteli pojan kanssa kahdestaan ja piti luokan kanssa palaveria kiusaamisjutuista yms ja tilanne rauhoittui.  Kiitin häntä siitä, että hän puuttui asiaan heti.

 

Miten saisimme kaikki opettajat ottamaan positiivisen kannustamisen omakseen? Pahimmillaan opettaja on pahin kiusaaja siellä luokassa - parhaimmillaan paras kannustaja, suunnannäyttäjä, esikuva... 

 

- vieläkin painajaisissa koulussa

 


 

Entäs jos opettaja antaa pelkästään negatiivista palautetta? Kyllä te olette huonoja ja tyhmiä. Miten tällaisen opettajan saisi ymmärtämään, mikä vaikutus hyvällä palautteella on lasten tulevaisuudelle. Kasvatetaanko negatiivisella palautteella tulevaisuudessa huonoja opettajia?

 

- Eräs isoäiti

 


 

Miinustaulu Plussatauluksi

 

Olin aikeissa kirjoittaa tästä jo aiemmin, tämän aamuinen viesti kuitenkin potkaisi liikkeelle... Meillä nimittäin muuttuivat jääkaapin ovessa miinukset plussiksi ihan itsestään:

 

Kun nyt jo 5-vuotias Veeti eli viime talvena ikävää kiukuttelukautta, otimme käyttöömme ystäviemme "miinusrangaistuksen". Ystäviemme lasten karkkipäivä peruttiin, jos he kiukuttelullaan olivat ansainneet viisi miinusta. Jääkaappimme ovessa on pieni taulu, johon voi kirjoittaa tussilla ja pyyhkiä tekstin myöhemmin pois. Teimme tähän miinustaulun, johon ilmestyi miinus oikein hankalasta, mielestämme aiheettomasta äksyilystä. Muutama miinus sinne ehti ilmestyäkin ja karkkipäivä uhkasi jo peruuntua.

 

Sitten keksimme antaa plussan erityisen hyvistä pyyteettömistä teoista jolloin miinukset alkoivat vähentyä (yksi plussa kumoaa yhden miinuksen). Koskaan emme yltäneet karkkipäivän peruutustasolle ja taulussa on pitkään komeillut pelkkiä plussia. Nykyään se onkin plussataulu. Viidestä plussasta saa maailman suurimman lakritsituutin. Pari jätskiä on jo ansaittu. Edelleen nyt jo harvinainen miinus kumoaa plussan, mutta kertaakaan ei olla vielä menty takaisin miinukselle. Ja voitte uskoa, että ilo on ylimmillään, kun plussa sinne tauluun ilmestyy!

 

- Mia

 

p.s. Myös äiti ja isä ovet saaneet plussia!


Tuo reissuvihko oli minunkin mielestäni pieleen ajateltu. Kun poikani kävi koulua, hän kutsui sitä "pahantekeväisyysvihkoksi". Yritin selittää vanhempainillassa kuinka reissuvihkon perimmäinen tarkoitus vesittyy, jos siinä on vain negatiiviset asiat. Toivoin sinne myös välillä tietoa onnistumisista yms. Minua katsottiin "haavi auki". En ilmeisesti osannut selittää asiaa niin, että olisi mennyt perille.

 

Poika on nyt kolkyt ja risat ja pärjää ihan mukavasti. Silti jäi tuo reissuvihko mieleen hänen koulunkäynnistään. Toivottavasti vanhemmat jaksavat sitkeästi selittää tuota positiivisen palautteen merkitystä. Ehkäpä siten saisimme innostuneet koululaiset, joiden mielestä koulu ei olisi mälsä paikka.

 

Suomessahan ihan tutkitusti lasten kouluviihtyminen on heikoimmasta päästä, eli asiassa olisi parantamisen varaa. Innostuneessa onnistumisen ilmapiirissä opiskelukin sujuu.

 

- S-K V



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot