La 29.4.Teijo, Henning» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


”Miten yhteisössäsi, kotiseudullasi, työpaikallasi, yhdistyksessäsi ja ystäväpiirissä koetaan kun menestyt? Annetaanko palautetta? Vai vaietaanko kuoliaaksi onnistumisesi jälkeen?”

Vastauksia 64

=========================

Voi sano että minulla on ollut paljon onnea sekä menestystä. Tietenkin myös mitalin toista puolta. Ja olen ollut vielä niin onnekas että lähipiirini ja työkaverini iloitsevat menestyksestä yhdessä kanssani.

Olen aina yrittänyt olla mahdollisimman maanläheinen ja olla myös pitämättä melua itsestäni. Minusta on mukava antaa ihmisille palautetta onnistumista ja uskon, että myös sen takia olen itse saanut paljon myönteistä palautetta.

Memmi

=========================

Olen eläkeläisenä vielä työssä ja ent. työtoverit moittivat ahneeksi, kun pätkätyötä löydän!

Seniori

=========================

Kyllä asia vain ikävä kyllä työyhteisössämme on niin, että menestymistä ja onnistumista ei joko noteerata lainkaan tai sitten vähätellään sekä mitätöidään.
Hansu

=========================

Vaiettiin kuoliaaksi, valitettavasti.

Onerva

=========================

Meillä on työpaikka muuttanut uuteen paikkaan. Ystävänpäivänä pidämme avoimia ovia, mutta nyt olen saanut positiivista palautetta -Teillä on kuulemma uudet upeat tilat! Ja otan itse sen kaiken positiivisena palautteena.

Sekin ratkaisee millä "korvilla” sen palautteen kuulee - kateiluna vai kannustuksena. Parempi katsoa lapsen silmin maailmaa, saa useammin positiivista palautetta.

Anne P

=========================

Minulla oli suuri "salainen" haave, että kirjoittamani sadut joskus saisin kirjaksi ja niin kävi, että sadut kustantaja kustansi (joka on jo suuri ihme) ne. Tämä sattui vielä sellaisena aikana elämässä, että tunsin olevani hukassa läheiseni sairauden takia, mutta kun satukirjani julkistettiin, sain kokea sellaista myötäelämistä ja iloa, että tunsin olevani kokonaan rakkauden ympäröimänä. Samaa olen kokenut myös vasta ilmestyneen toisen satukirjani tultua markkinoille.

Kun äidinkielen opettajani kauan sitten sanoi, että olen saanut kirjoittamisen lahjan, en silloin sitä ymmärtänyt. Nyt ymmärrän, kun saan jakaa iloa varsinkin lasten kanssa.

Annukka

=========================

Työpaikallani ei tunneta positiivista palautetta, vaan tuntuu kuin se olisi muilta pois, jos joku onnistuu tai menestyy, ikävä kyllä. Itse olen koettanut positiivisen palautteen puolesta puhua, mutta oma halu tyrehtyy pian, kun mitään vastakaikua ei ole. Perheessäni ja ystäväpiirissäni onneksi asiat ovat toisin ja muiden (niin kuin minunkin) onnistumiset huomataan positiivisesti ja onnitteluja ei säästellä.

Uskon siihen, että hyvän voi laittaa kiertämään, ellei maaperä ole liian mätä. Laitetaan siis hyvä kiertämään ja kiitetään, kun aihetta on, ihan pienistäkin asioista! Kiitos, positiiviset, teistä on minulle paljon iloa ja tukea!

Ohjaaja

=========================

Saan paljon ihanaa palautetta vapaaehtoistyöstäni suoraan asianomaisilta. Se lämmittää. Kyllä suomalaiset kiittää osaavat.
Arle

=========================

Työpaikalla ollaan iloisia ja kannustavia. Miehen sukulaiset tuntuvat olevan kateellisia, jos kertoo iloisista ja hyvistä asioista, menestyksestä. Sen vuoksi sitä on oppinut pitämään suunsa kiinni määrätyissä paikoissa. Niinhän se tahtoo olla suomalaisten keskuudessa, että jos toisella on paha olla tuetaan ja itsekseen voivotellan, kun menee toisella huonosti. Jos joku taas menestyy, kateus iskee heti ja pitää pistää itse paremmaksi, ettei toinen pääse loistamaan onnistumisellaan.

Aku

=========================

Työyhteisöni on naisvaltainen, naisia yli 100.

Heistä 2-3 on tullut onnittelemaan menestyksestäni. Sen sijaan siinä yhdistyksessä minkä piirissä toimin, on onnittelijoita löytynyt, he ovat isoksi osaksi miehiä.

Naisten on selvästi huonompi kestää toisten menestystä.

Kyllikki

=========================

No totta kai perisuomalaiseen tapaan ei valitettavasti olla huomaavinaankaan.

MAMPSELLI

=========================

Työpaikallani onnitellaan heti jopa perheenjäsenten onnistumisesta esim. urheilukilpailuissa ja tietoon saannin jälkeen on jopa kilpailua siitä kuka ehtii ensin onnitella ja sitten muut kuorossa että positiivisesti!

Eikka

=========================

Meillä suhtautumista menestykseen on kahdenlaista, ystävä-työkaverit iloitsevat kanssani menestyksestäni, mutta löytyy myös se, joka kadehtii menestystäni, vaikkei se ole häneltä pois.
Ego

=========================

Telemarkkinointi hommassa on kamalaa olla hyvä! Porukat ovat kateellisia ja eivät todellakaan tule onnitelleen, jos todella onnistut!

Kateus vie kalatkin järvestä!

Myyntitykki

=========================

Olen vähemmistöön kuuluva ja koen valtaväestöltä suurta ennakkoluuloa. Vaikka joudunkin kaksin verroin työpaikallakin panostamaan, koen siltikin vielä suurta ennakkoluuloa.

Romaniyhteisössäni ollaan ylpeitä monenkin tämän ajan nuoren menestymisestä. Ja onneksi he kouluttautuvat ja ovat saavuttaneet hyvin luottamuksellisia työtehtäviä nykyisin.

Niinpä toivoisinkin kannustusta ja mahdollisuutta nyky-yhteiskunnassa, että heille suodaan mahdollisuus yrittää, eikä oltaisi niin ennakkoluuloisia.

Vähemmistöön kuuluvan pieni pyyntö

=========================

Tulinpa oikein hyvälle tuulelle miettiessäni tätä utelua, kun hetken pohdittuani pystyin toteamaan sekä työyhteisöni että ystäväpiirini erittäin kannustaviksi. Mahtaakohan tuttavapiirini koostua vain ja ainoastaan ajatusten aamiaisten lukijoista vai miten onkaan mahdollista, että huomaan eläväni innostavan ilmapiirin keskellä?!?! Kiitos kysyjälle, että sai minut tänäkin aamuna kiinnittämään huomiota asiaan, josta saan olla elämässäni tyytyväinen.

Hymyssäsuin

=========================

Kaikenlaisia reaktioita näkee. Kotona arvostetaan ja iloitaan yhdessä. Töissä osa porukasta yrittää tuoda oman olemisensa ja osaamisensa esiin, osa iloitsee mukana. Vähättelyä ja kannustusta tulee eri tahoilta... Tuo riippuu tietenkin myös tilanteesta ja menestyksen laadusta.

Hanna

=========================

On niitä, jotka aidosti iloitsevat mukana ja niitä, jotka kateuksissaan yrittävät vähätellä tai vaikenevat. Ja kaikkea siltä väliltä. Näinhän se menee. Mutta ideahan on siinä, miten itse kokee kaikki edellä mainitut tapaukset. En anna kateellistenkaan häiritä elämääni, vaan keskityn kanssani iloitsevien kantavaan voimaan. Parasta on hyväksyä erilaisuutemme ja ajatella, että ne kateellisetkin ovat aivan varmasti hyviä jossain toisessa asiassa.

Heidi

=========================

Palaute olisi paikallaan ja positiivisesti annettu kritiikki. Jos itse on onnistunut hyvin mielestään, on silti vähän tyhjän päällä jos kukaan ei sano mitään...

Kultsu

=========================

Meillä suurin osa vaikenee kuoliaaksi. Kateusko lienee se perisyy vai mikä?

Heli

=========================

Aivan varmasti lähipiirissäni annetaan palautetta, muistetaan, kehutaan ja kannustetaan. Toimin itse myös vastaavasti samoin. "Aidoimman onnen saa hän, joka tekee toiset onnelliseksi" -mentaliteetti rules!
Heluna

=========================

Olin työskennellyt pitkään samassa tehtävässä, samalla työpaikalla esimiesasemassa. Halusin päästä eteenpäin ja aloitin opiskelun työn ohessa. Samaan aikaan kävin töissä, suoritin johtamisen erityisammattitutkintoa ja täydensin tutkintoani yliopistossa. Ihana perheeni tuki minua suurenmoisesti. Aviomies hoito perheen jokapäiväiset kauppa-asiat ja atriat, lapset taas hoitivat siivouksen. Muutama hyvä ystävä antoi myös henkistä tukea rankassa rupeamassani.

Mutta mitä teki työyhteisö - ei mitään. Ei sanaakaan, onnitteluista puhumattakaan kun valmistuin ja ylpeänä ja onnellisena kerroin opiskelujen päättymisestä. Kateus kaiversi heitä ja menestymiseni ilmeisesti otti liikaa päähän. Myös mieheni sukulaiset ohittivat eteenpäin menoni olan kohautuksella. Omat sisarukseni sen sijaan onnittelivat lämpimästi ja olivat mukana menestyksessäni. Näin ihmiset jakautuvat, toisten on vaikea kestää esim. työkaverin menestyminen.

Täytyy vielä paljastaa sen verran, että olen itsekin tuhma tyttö ja tunne ihanaa, kuplivaa vahingoniloa työyhteisöni kohtaan saadessani julkista arvostusta ja kehuja omalta esimieheltäni ja he joutuvat sitä kuuntelemaan...

Menestyminen on jokaisen ulottuvilla

=========================

Jos ei sanota mitään niin asiat sujuvat hyvin ja hyvä niin, erittäin toivottavaa. Kiittelystä tulee mieleen, että ei hoida jatkuvasti asioita hyvin, kun siitä pitää mainita erikseen. Kehumisesta tulee heti lipevyys mieleen.

Aikuinen

=========================

Kotiseudullani menestyjät vaietaan kuoliaaksi, ja hiljaa kateellisena vain jupistaan heistä. Julkista tunnustusta ei anneta.

Kake

=========================

Koen asian vähän niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos joku kovasti ylpistyy menestymisestään, niin kyllä silloin moititaan ja puhutaan, että mikä tuokin luulee olevansa. Mutta jos olet nöyrä oman menestymisesi kanssa, etkä kuvittele silti olevasi muita parempi ihminen, niin toistenkin on helpompi antaa tunnustusta.

Omasta menestymisestäni olen saanut sekä, että kateellisia kommentteja ja myös kannustavia. On paljon itsestäänkin kiinni, kummat kuulee tarkemmin ja ottaa itselleen. Kateelliset kommentit tai ilkeydet kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja kaikki kannustus kannattaa säilöä tulevaisuuden varalle ja ottaa esiin sitten kun on mokien ja epäonnistumisten vuoro, sillä niitäkin meille jokaiselle annetaan. Ja mokat ne vasta hyviä on ihmistä kasvattamaan, niin, että tarttis muistaa aina niistäkin olla kiitollinen!!

Leena

=========================

Työpaikallamme on taas alkanut uudesta vuodesta lähtien laihduttaminen. Meitä on ollut siinä mukana muutaman hengen porukka. Me laihduttajat kannustamme toisiamme tuloksista. On ollut mukava huomata, että muutkin kuin me ovat mukana innostamassa meitä saavutetuista tuloksista, vaikkei heillä itsellään ole tarvetta laihduttamiseen. Tässä kokee oikeata yhteenkuuluvaisuutta.

Angel

=========================

Olen vetänyt kerhomme retkiä neljä vuotta. Aina on ollut hauskaa ja olen keksinyt kanssamatkustaville kaikkea mukavaa ohjelmaa linja-autoon.

Joten onnistuneesta matkasta on saanut heti palautetta ja lämpimät halaukset erottuamme.

Leilukka

=========================

Niin kauan kuin on elämää, on myös kateutta, valitettavasti. Tuttavapiirissäni on muutama henkilö onnistunut pilaamaan antoisat kerhotapaamiset nimenomaan kateuden vuoksi. He ovat kademielellä toisten suosiosta ja seurasta, Jossain vaiheessa kateelliset jäävät yksin. Jos kateus kitketään pois jää ihmisille enemmän aikaa nauttia elämästä. Kateus näkyy ja se saa vain pahan mielen aikaan.

Positiivisia "kehuja" ei osata antaa riittävästi, vaikka se olisi kaikkein tärkeintä. Kiitosten myötä meiltä jäisi ehkä kateuskin pois.

Enpä kadehdi

=========================

Kaipa se on kaikessa niin, että helpommin tulee kritiikkiä kuin kehuja.

Annetaan enemmän positiivista palautetta!

=========================

Jotkut kehuvat tietyistä asioista, mutta joitakin asioita ei huomata ollenkaan ja joistakin asioista pitää kehujen jälkeen löytää joku huono puoli josta huomauttaa.

MR

=========================

Tuntuu että nykypäivänä mikään ei riitä. Vaikka parhaansa yrittäisi ja enemmänkin. Tuntuu että kiitosta ei tipu. Vai huonot työsuoritukset huomataan. Kaikki mahdollinen kiskotaan irti työntekijästä. Vaaditaan tekemään ylityötä ja jatkamaan työvuoroa työvuoron perään huonoilla ehdoilla, joihin työntekijällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.

Pahinta on, ettei huomata työntekijöiden uhrauksia ja heti ollaan moittimassa jos jokin ei ole mennyt niin kuin alkuperäinen suunnitelma oli ja kauheasti tuijotetaan vain tuottavuuteen. Todella kannustavaa olisi kuulla sana "kiitos". Se jaksaisi kannustaa työssä ja luo myös yhteishenkeä työpaikoille.

Yhteenveto on: Palautetta saa vain negatiivisessa sävyssä. Kiitoksen kohdalla vaietaan.

Marja

=========================

Kerron vain omista kokemuksista. Silloin kun olin vielä työelämässä, nyt olen sairaseläkkeellä tämä sen takia ettei tule väärin ymmärrettyä.

Kyllä minä sain palautetta kun onnistuin työssäni ja nyt kun minulla on aikaa enempi olla ystävien ja yhdistyksen kanssa tekemisissä niin kyllä sitä hyvää palautetta annetaan puolin jos toisinkin. Kai se on että me lapin ihmiset ollaan vähän eriluonteisia, kuin etelän kiireiset ihmiset. Koska me näytämme tunteet ja jos joku onnistuu työssään tai jossain muussa siitä ei vaieta, vaan siitä annetaan kiitos ja kunnia hänelle jolle se kuuluu. Olen itsekin kiitoksen kokenut josta on tullut hyvä mieli sekä elämän eloa.

Maikki

=========================

Sekä että. Olen elämässäni voittanut pari MM-titteliä ja se on ollut hyvä mahdollisuus tutkailla ihmisten reaktioita. Olen tietysti saanut paljon hyvin lämmintä muistamista osakseni, mutta myös selvää kateutta. Hauskaa on ollut huomata, että muutamat kilpakumppanit "oppivat tuntemaan" vasta maailmanmestarin. Eivät sitä ennen edes tervehtineet. Mutta sellainen kai voisin olla itsekin! Joten ei sovi kummastella.

Vajavaisina ihmisinä tässä tarvotaan elämän oppipolulla!

Marjatta

=========================

Varsinkin naisen menestys on "hankalaa". Naispuoliset työkaverit ovat kateellisia ja haluavat jopa "pahaa", mutta myös miespuoliset kadehtivat ja yrittävät nolata henkilön ja jättävät asioiden ulkopuolelle. Menestyjällä pitää olla hyvä itseluottamus eikä välittää muista.

Marjo

=========================

Olen laulanut vuosia kuorossa. Muutama vuosi sitten perustimme kvartetin kuorokaverien kanssa, ja meillä on ollut vuosittain muutama keikka oman kuorokonsertin ulkopuolella. Palkaksi olemme saaneet kahvia ja pullaa, parhaimmillaan kympin tai kaksi. Viime syksynä törmättiin muutaman kerran siihen, että meitähän kadehditaan, kun omalla ajallamme harjoittelemme ja käymme pyydettäessä esiintymässä! Kateus tuli ilmi muitten kuorolaisten keskuudesta. Se ihmetytti, koska jokaisella siellä on mahdollisuus perustaa oma ryhmänsä, jos haluaa.

Laululintunen

=========================

Nettiyhteisö, jossa toimin sekä ystäväpiirini puoliso mukaan lukien antaa aina todella hyvää palautetta menestymisestäni ja tukee myös niissä tilanteissa joissa pahoitan mieleni kateellisista lausahduksista samojen asioiden tiimoilta.

Merja

=========================

Vaihtelevasti ihmiset suhtautuvat.

Olen itsekseni "hihitellyt" juuri niitä jotka suhtautuvat hyvin negatiivisesti, vähättelevästi sekä lopuksi ovat vain hiljaa. Eivät siis enää kysele kuulumisia. Minä itse jatkan kuitenkin yhteyden pitämistä ja kuulumisten kyselyä.
Emmi

=========================

Ikävä kyllä minulle on sattunut ihan liikaa ja ihan liian lähellä sitä, että muut tekevät ihan hullujakin asioita poistaakseen tai laimentaakseen menestystä.

Sitten on vielä niitä jotka "sisäpiirissä" mollaavat ja ulospäin toimivat ihan niin kuin olisivat jotenkin osallisia.

Ikävä kyllä maalla on vieläkin niitä jotka pitävät miestäni syynä minun aktiivisuuteeni ja onnistumisiin ja ideoihin.

Nyt olen yrittänyt päästä vihdoin oikeasti eroon kiloistani ja en ole tavannut kuin oman tyttäreni joka todella yrittää tsempata - ja yritän noudattaa 10vkon ohjelmaa. Todella tarvitsisin sitä apua ja tukea ja iloitsemista niinä päivinä kun onnistun.

Piipoo

=========================

Sekä että: löytyy aitoa ja teeskenneltyä iloisuutta sekä ihan puhdasta kateutta. Mutta saman huomaan valitettavasti itsessänikin...kiinnostaisi tietää mikä herättää meissä kateuden kun taas joskus voimme nauttia toisen ihmisen onnistumisista OIKEASTI...

Manteli

=========================

Todella hyvä kysymys! Valittaen täytyy todeta että palautetta tulee niukasti ja usein sekin on sellaista että ensin kehutaan maireasti ja saman tien siltä viedään pohja jollain negatiivisella lisälauseella. Mutta tosi on että naapuria, työkaveria ja puhumattakaan kuorokaverista, niin ei kyllä kehuta puhtaalla sydämellä. Aina mukana pieni hiven kansantautia kateutta. Näin meillä Pohjanmaalla!

Flikka Pohjanmaalta

=========================

Kyllä nykypäivänä on vähissä ne henkilöt, jotka arvostavat toisen menestymistä tai onnistumista. Itse olen koko ikäni kouluttautunut ja halunnut kehittää itseäni ihmisenä. Ainoa minkä olen saanut tuntea ympärilläni, on ollut kateus. Tietenkin oma perhe ja lähin ystäväpiiri on kannustanut eteenpäin, mutta siihen se on jäänyt.
Jos en omaisi sen verran hyvää itsetuntoa, en olisi jaksanut. Kyllä alkuun otti koville, teki mieli heittää hanskat tiskiin ja olla kuin muut, mutta kuitenkin, onnistuminen siivittää uusiin ulottuvuuksiin.

Jaksa itsesi vuoksi

=========================

Tein demo-leyn bändini kanssa. Meitä on siinä neljä opea soittelemassa. Työkaverit ja ystävät suhtautuivat tosi upeasti: kannustivat ja kehuivat realistisesti. Kotona mieheni ei ole kommentoinut levyä puolella sanalla. Voin sanoa että hän on todella vaiennut kuoliaaksi. En tiedä syytä. Itse olen musiikin ammattilainen ja muut bändiläiset pitkään harrastaneita, eli ei aikuispoppimme ihan kauheaa kuultavaa ole… mutta jostain syystä mies ei osaa edes kannustaa, vaikka ei levystä pitäisikään.

Solisti

=========================

Asiasta ei tosiaankaan puhuta.. Hiljaa ollaan kuin huopatossutehtaassa. Mutta onneksi ajatus siitä, että onnistun uudelleen, tuo toivoa että ehkä ympärillä huomattaisiin jotain..
Outi

=========================

Eläkeläisporukassa vaietaan kuoliaaksi on tuntematon menettely. Vilpittömät ystävät nauraa asialle jo etukäteen ja kehottaa seuraamaan toimintaa. Vähättely päin naamaa saattaa myös olla asiaankuuluva menettely.

Paavo

=========================

Töissä ollessani en muista palon saaneeni myönteistä palautetta. Nyt ollessani työkyvyttömyyseläkkeellä monet vuodet (parantumattoman sairauden vuoksi) olen saanut jälkikäteen palautetta, myönteistä! tämä on niin ihmeellistä miksi emme voi kiitellä heti kun hyvä työ on tehty?

Ystäväni on kertonut minulle että on itsekin muuttunut positiivisemmaksi, minun käytöstäni seuratessani! Voi kuinka sen kuuleminen ilahdutti!

Päivä

=========================

Jos menestyt tavalla tai toisella tai jos koet olevasi onnellinen ja se ehkä näkyy myös päälle päinkin, niin voit olla vuorenvarma siitä, että lähipiiri vaikenee kuin muuri. Saatetaanpa jopa tölväistä jollakin, jonka tietää satuttavan, että varmasti palaa maan pinnalle. Olenkin tullut siihen tulokseen, että kätke onnistumisesi, ilosi ja onnellisuutesi, niin et aiheuta mielipahaa muille. Aivan kuin jonkun onnellisuus olisi toiselta pois!

Kel onni on se onnen kätkeköön...

=========================

Kotijoukot tukevat. Asun isossa kaupungissa, joten yhteisöpaineita ei ole, Luojan kiitos. Parhaat - ja ainoat todelliset - ystävät onnittelevat vilpittömästi. Muut kadehtivat: kehuvat ehkä edessäpäin, mutta selän takana teroittavat puukkojaan.
Jouduin vaihtamaan työpaikkaa, kun siellä onnistuminen ja työn tekeminen itsenäisesti ja hyvin alkoi olla kiellettyjen asioiden listalla. Menin kuulemma aina "perse edellä puuhun", vaikka toimin palavereissa kirjattujen ohjeiden ja toimeksiantojen mukaisesti, sillä aikaa kun muut jahkailivat ja laiskottelivat. Sitten sain haukut, kun pikkupomot eivät olleet saaneet kytätä ja vahdata tekemisiäni. Lopulta asiat ajautuivat siihen pisteeseen, että tarjoukseni eräästä toimeksiannosta vaiettiin kuoliaaksi, ja lähin esimieheni valehteli toimitusjohtajalle päin näköä. Se oli viimeinen pisara, ja lähdin tyhjän päälle.

Nyt olen pikkuhiljaa saanut uusia töitä, joista saan hyvää ja asiallista palautetta. Aggressioni olen purkanut ammattiyhdistystoimintaan, siten voin auttaa muita samassa tilanteessa olevia.

Pirjoliisa

=========================

Työpaikassani menestys nähdään pahana, ei myönnetä kateuttakaan vaan tehdään vaan tyhjäksi, mitätöidään se mitä sait aikaan ja supistetaan, ja tiukennetaan resurssejasi jottei moinen menestys jatku...

Ystäväpiirissäkin se on vähän sama juttu, vaikea sen on kestää jos menestyn jossain, ihmetellen olen sen kokenut kokea ja onhan ystäväpiiri joskus karsiutunutkin moisesta...

Vain naapuruston kesken tässä ollaan sellaisella ”olalletaputus” hengessä ja iloitaan toinen toistemme saavutuksista...
Marja

=========================

Kyse ei tapauksessani ollut mistään muusta, kuin siitä, että ensin jouduin todella elämäni suurimpaan kriisiin odottamattani tietenkin. Nyt siitä on yli kaksi vuotta ja sain tukea ystäviltä ja läheisiltäni, iso kiitos heille siitä. Kaksi vuotta on siis kulunut ja elämäni on nyt taas hyvässä nousussa. Olen kertonut siitä kaikesta hyvästä, joka minua on kohdannut ja se on myös näkynyt päälle päin sekä kodissani, että itsessäni ja uusissa ihmissuhteissani, niin yllätys yllätys: osa niistä ihmisistä, joihin silloin tukeuduin, ovatkin alkaneet syyttää ja tuomita minua siitä hyvästä. Olenkin ollut vähän puulla päähän lyöty, että toisilla on tosiaan se käsitys, että kärsimys on kai sitten hyvästä. Mutta jos olet kiitollinen, että asiat ovat myös hyvin, niin siitä et saisikaan kaikille kertoa, eikä se saisi näkyä. Siitä huolimatta, koska itse tiedän mitä olen läpikäynyt, niin aion olla kiitollinen ja iloita siitä hyvästä, jota olen osakseni saanut.

Kiitollinen

=========================

Paras tapa saada porukka hiljaiseksi on puhua oman lapsensa menestyksestä. Erehdyin kerran kertomaan työpaikallani aamukahvipöydässä, että poikani valittiin seuransa vuoden pelaajaksi. Koolla oli kymmenkunta henkeä, mutta tuli aivan hiljaista, kukaan ei onnitellut, joku kuiskaili jotakin naapurilleen.

Jälkeenpäin ihmettelin työkavereiden reaktiota ja kaduin, että olin onnellisena ja innoissani möläyttänyt asian. Mitä odotin? Kaiketi ilooni osallistumista.

Päätin, että en mainosta omiani.

Lahjakkaan pojan äiti

=========================

Vain ani harvat antavat palautetta. On muutama, joka kehuu ja tsemppaa eteenpäin, mutta suurin osa on kateellisia jollain tapaa.
Silloin kun tulin valituksi valtuustoon moni onnitteli, mutta silloin kun sain laihdutettua 20 kg kovinkaan moni ei tsempannut eteenpäin, saati sitten kehunut.

Ystäväni valmistui uuteen ammattiin, niin häntä onnitteli vain pari, kolme kaveria. Ihan kun se olisi ollut joltain toiselta pois!
Koska olen huomannut kuinka kivaa on saada kannustavaa tai hyvää palautetta, pyrin antamaan joka päivä edes lapsilleni sitä.

Hämäläinen

=========================

Käyttäytyminen vaihtelee aika paljon. Jotkut ystävät ovat ihanasti mukana menestyksessä, kun taas toiset vaikenevat täysin. Olen tulkinnut vaikenemisen kateellisuudeksi. Näin kävi viimeksi, kun ostimme talon. Kun ystäviä kävi katsomassa uutta taloamme toiset kehuivat ja olivat onnellisia puolestamme. Osa ystävistä olivat ihan hiljaa aivan, kuin olisivat tulleet vanhaan kotiimme käymään! Ällistyttävintä oli, että olivat kylässä kokonaisen viikonlopun eikä ainuttakaan kommenttia puoleen eikä toiseen.

Uuden kodin onnellinen asukas

=========================

Olen kokenut menestymisen työpaikalla, jossa työkaverit olivat miehiä. Suhtautuminen oli positiivista ja kannustavaa.

Seuraava työni oli naisvaltaisella alalla. Kaikki missä onnistuin, koettiin uhkaksi ja minua alettiin vältellä. Sain kuulla ilkeitä kommentteja osaamisestani. Minusta alettiin puhua selän takana kaikenlaisia perättömiä juttuja. Ikäväkseni sain tuta, mitä tarkoittaa sanonta "nainen on toiselle naiselle susi".
Liisa

=========================

Aika paljon yritetään vetää mattoa jalkojen alta, varoitella ja epäillä. Erittäin harvassa on sellainen kanssailo, vaikka jaettu ilo se vasta iloa olisikin!

Ttsirptsirp

=========================

Pelastuskoiratoiminta on kiitollista puuhaa; Kaikkia kannustetaan, jaetaan mielipiteitä ja osaamista ja iloitaan porukalla jokaisen koirakon edistymisestä - onhan se samalla jokaiselle ryhmän jäsenelle palaute hyvin tehdystä työstä koska maalimiehet ovat niin iso osa koiran koulutusta. Pelastuskoiratoiminnassa ei ole kilpailuja vaan koirakoiden osaaminen mitataan kokeissa.

Kilpailuvietin voi unohtaa ja olla vaan "samassa liemessä" koko porukan kanssa niin antamassa kuin vastaanottamassa palautetta osaamisen kehittymisestä.

Toki jonkinlainen kunnianhimokin liittyy asiaan. Omana tavoitteenani on alusta asti ollut kouluttautua niin pitkälle, että päästään hälytysryhmään ja auttamaan oikeasti hätään joutuneita ihmisiä (vrt. harjoitukset) ja heidän omaisiaan. Ei siksi, että olisin halunnut arvostusta osaamisestani; pelastuskoiratoiminta on vaitiolovelvollisuuden alaista puuhaa josta ei hyvän mielen ja tapahtumapaikalla saadun kiitoksen lisäksi enempää kaipaakaan. Vaan siksi, että näin joskus äidin kasvot kun hänen pelastuskoiran löytämä eksynyt lapsensa kannettiin metsästä hänen syliinsä.

Pelastuskoiran ohjaaja

=========================

Työpaikallani koetaan menestyminen todella hyvin, toimin vakuutusedustajana ei ehkä helpompia ammatteja mutta ajankäytön töiden suhteen erinomaisesti.

Päällikkö kyllä antaa palautetta olipa ne positiivista tai negatiivista riippuen omista saaduista kaupoista sillä siitä se palkkakin tulee.

Kotiväki suhtautuu erinomaisesti. Kotona asuvat lapset ovat 9,10 ja 15 v. ja tietysti mieskin on.

Vain viiden lapsen aippä, ylä-savosta

=========================

Ystäväpiiri kehuu ja kannustaa eteenpäin. Perhe kannustaa, mutta työpaikalla onnistuminen vaietaan esimiestaholta kuoliaaksi. Lähimmät työkaverit kuitenkin ovat onneksi iloisia onnistujan puolesta!

Tyttö, joka on joskus onnistunutkin

=========================

En ole suuremmin menestynyt, mutta olen säästäväinen ja siksi saanut elämässäni ostettua ilman velkaa mm. auton, asuntovaunun yms. Joissakin huomaan kateutta hyvinkin paljon, mutta on onneksi myös monia ystäviä jotka ovat aidosti onnellisia onnistumisestani.

Teekoo

=========================

Jäin vuonna 2003 työttömäksi, kun Amerikkalainen omistaja päätti lopettaa Suomessa toimivan firman. Sain hyvin paljon kannustusta naapureiltani ja muistivathan he joka kerran tavatessamme kysellä, joko olet saanut töitä ja mitä aiot tulevaisuudessasi tehdä. No kävipä sitten tuuri, että sain töitä ja vieläpä koulutusta vastaavaa.

Mutta missä olivatkaan onnittelijat? Naapurit kävelivät pihan ohi eikä enää innokkaista kysymysten esittelijöitä saatikka sitten onnittelijoita enää ollutkaan. Yksikään saman kadun asukkaista ei ole vielä tähänkään päivään mennessä onnitellut uudesta työpaikasta saatikka kysynyt, millainen uusi työpaikka on. Jotta näin se menee.

Tupu

=========================

Kyllähän täällä Karjalassa on perinteistä kasvattaa niitä kateuden kukkasia. Mutta tämän asian poistamiseksi, ja positiivisen ajattelun parantamiseksi, olen työpaikallani pyrkinyt huomioimaan henkilökuntaani erilaisilla "pienillä kiitoksilla ja huomionosoituksilla". Jokaista vuorollaan tai kaikkia yhtä aikaa, kuitenkin kohtuuden rajoissa sillä alaisia on lähes 140. Tänä vuonna ystävänpäivänä tuon heille ihanan kermakakun ja "suuren kultaketjulla koristellun timantin", joka on liitetty positiiviseen mietelauseeseen.

Meillä kyllä pyritään kiittämään ja ihan julkisestikin huomioimaan menestys ja oma halu oppia uutta tai ottaa vastuuta. Meillä valitaan vuosittain vuoden henkilö ja positiivisin työkaveri. Parin viikon päästä viedään kolmelle oppisopimus opiskelijalle valmistujaisruusut jne.. Kyllä minusta on hyvä muistaa ja huomioida omaa henkilökuntaa heidän saavutuksistaan.

Terveisin 30-vuottaa hoitoalalla ollut hoitotyön johtaja

Tuula P

=========================

Olen hoitotyössä ja kyllä on ikävä kertoa, että työyhteisössä hyvää palautetta tulee tosi harvoin. Tämän päivän juttu on se, että työntekijä ei saa osata liiaksi, ei yrittää liiaksi eikä varsinkaan menestyä. Toiset ovat kateellisia ja menestyjää kohden aletaan käyttäytyä epäinhimillisesti. Et enää saa näyttää osaamistasi, ehdotuksilla ei ole arvoa ja jokainen tekemisesi "puntaroidaan", josko löytyisi negatiivisen palautteen antamista. Työntekijä lynkataan pieneksi ja jos yrität sieltä nousta, kyllä siitä huoli pidetään että pienenä pysyt. Mutta onneksi palautteen saat asiakkailta ja ystäviltä, se antaa työhön ilon ja jaksamisen.

Näin meillä palautetta annetaan



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot