La 29.4.Teijo, Henning» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Olen vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja. Koulumme rehtori kertoi, että päällimmäinen toive koulun kannalta on luoda vanhempien keskuudessa luottamuksen ilmapiiriä koulua ja sen henkilökuntaa kohtaan. Toivoisin aamiaispöydän äideiltä ja isiltä vinkkejä miten vanhempien keskuudessa voidaan rakentaa luottamuksen ilmapiiriä?



Kutsukaa vanhempia osallistumaan koulupäiviin esim. silloin, kun käsitellään jonkun vanhemman työhön tai harrastuksiin liittyviä asioita. Jos vaikka opetetaan asioita maanviljelyksestä, kutsukaa maanviljelijä kertomaan työstään jne. Tehkää muutenkin vanhemmille selväksi se asia, jota moni ei tiedä, että opetus on julkista toimintaa, jota kuka tahansa on tervetullut ja myös oikeutettu seuraamaan.

Yx itsekin opettaja ja äiti



Pitäisi olla aito kiinnostus lapsiin ja lasten asioihin. Turha kyräily ja arvostelu pois. Mieluummin suoraan yhteys kouluun kuin esim. paikallislehden tekstaripalstan kautta haukkua koulun toimintaa. Rohkeutta puhua asioista puolin ja toisin - välittämistä se kaikki on.

huolenpitoa lapsista



Onko oikeasti tuo ongelma "luottamuksen ilmapiiri" se puuttuva rengas? Olisiko asia niin, että useimmilla vanhemmilla on luottamusta koulua kohtaan, mutta he eivät vain sitä tuo esiin ja haluavat välttää yhteyksiä kouluun mahdollisiin työryhmiin joutumisen pelosta tai kiiresyistä. Tai heidän oma elämänhallintansa on hukassa ja silloin se näkyy myös lapsilla. Siihen ei koulu pysty paljon vaikuttamaan. Ei koulun tarvitse opettaa sekä vanhempia että oppilasta.

Mielestäni koulun henkilökunta tekee parhaansa rehtorinsa suuntaviivojen mukaan ja oppilaan viihtyminen ja oppiminen on pääasia.

Keskittykää oppilaisiin! Välituntiharrastusvälineet ovat mahtavia tai koulun yhteinen harrastuspäivä (esitellään eri liikuntamuotoja, vanhemmat työpaikoilta tulevat kertomaan mitä he tekevät yms).

Antakaa koulun ja lasten elää - vanhemmat hakevat apunsa muualta



Olen itse toiminut koulun vanhempainyhdistyksen hallituksessa ja huomasin, että vanhempainyhdistyksellä on tärkeä rooli luottamuksen ja yhteistyön rakentamisessa koulun ja kodin välillä. Vaikka viestit oppilaan henkilökohtaisista asioista kulkevatkin luokanvalvojan/-opettajan ja kodin välillä, on tärkeä luoda kouluun yhteishenkeä. Tämä onnistui meillä mainiosti järjestämällä esim. koululla yhteisiä keskustelutilaisuuksia eri aiheista. Paikalla oli vanhempia, opettajia ja rehtori. Saimme mukaan joskus myös kaupungin päättävissä elimissä toimivia henkilöitä. Lisäksi järjestimme yhdistyksen nimissä mukavia tilaisuuksia, kirpputoreja jne. jossa oppilaat ja vanhemmat toimivat yhdessä. Myös opettajien / vanhempien / oppilaiden yhteinen sählyvuoro yhtenä iltana viikossa koulun salissa toi hyvää yhteishenkeä! Tottahan on, että kaikkia koteja ei millään saa mukaan, mutta vanhempainyhdistyksen sitkeä kaikkiin koteihin tiedottaminen kannattaa aina - pikku hiljaa se poikii hyviä asioita :o) Onnea ja menestystä sinulle puheenjohtajana. Lupaan, että "virkasi" antaa sinulle paljon!

Sihteeriäiti



Avoimuus ja opettajien uudistumishalun näkyminen on keskeistä. Opettaja-lehdessä oli Heureka-juttu Kouvolasta. Siellä vanhemmat ilmoittautuvat reissuviholla yksi kerrallaan vapaapäivinään avustamaan työtä luokassa. Ei tarvita enää vanhempainvartteja, kun vanhemmat näkevät, miten luokka ja oma lapsi toimivat ja oppivat :o)

Luottamus aa ja oo



Se perinteinen yhteystietojen jakaminen ja yhteinen tekeminen erilaisilla teemoilla tai säästökohteilla. Talkoot kenties...?

Helinä



Vanhemmat voisivat halutessaan tulla tunnille kuunteluoppilaaksi eli näkisivät miten luokassa työskennellään.

Nainen



Kun tyttäreni siirtyi pienen koulun ala-asteelta kaupungin suuremmalle yläasteelle, oli mielessä tietysti huoli, tuleeko ongelmia luokkakoon suurentuessa ja yläasteelle siirtymisessä. Suurin huoli oli tietysti siinä, joutuuko kiltti tyttö kiusatuksi porukan muuttuessa. Yläasteelle siirryttäessä koulu järjesti vanhempainillan, muistaakseni aivan ensimmäisinä kouluviikkoina syksyllä. Yleisen asiatiedon lisäksi, rehtori piti oman osuutensa. Rehtorin puhe oli rehellinen ja asiallinen. Puhe ei ollut alentuva (johon opettajat usein sortuvat), liioitteleva tai selittelevä, vaan kaikin puolin asiallinen. Päällimmäisenä siitä jäi mieleen yksinkertainen ja lyhyt kiusaamista käsittelevä osa. Rehtori totesi, että tässä koulussa kiusaamista ei suvaita missään muodossa, vaan sellaisen esiintymiseen puututaan välittömästi. Koulun asenne kiusaamista kohtaan on ehdoton ei ja hän toivoi yhteydenottoa vanhemmilta, mikäli kiusaamista ilmenee niin, ettei sitä ole koulussa huomattu. Yksinkertainen rehellisyys ja asian esille ottaminen toi ihmeellisen varmuuden tunteen meille vanhemmille siitä, että asia on todella hoidossa, eikä syytä huoleen ole. Tätä tunnetta ei ollut siellä pienellä ala-asteen koululla. Eikä kiusaamisongelmia ollut koko yläasteen aikana.

nyt jo yliopistossa opiskelevan äiti



Avointa keskustelua, myös vanhempien ja oppilaiden kuulemista. Mielestäni opettajien tulisi luopua turhasta "tittelitärkeydestä", vaan ansaita luottamus ja kunnioitus, myös heidän tärkeässä ja entistä haasteellisemmassa työssään. Haasteellista on nykyaikana vanhemmuuskin!:)

BisaNte



Avointa keskustelua, hyvää tiedonkulkua puolin ja toisin. Aitoa välittämistä, ei tyhjiä sanoja ja turhia lupauksia. Sitoutumista sovittuihin pelisääntöihin.

Erittäin pettynyt tulevan ekaluokkalaisen äiti



Mielestäni kaiken lähtökohta on se, että olemme samalla puolella tekemässä yhteistyötä lapsen parhaaksi. Kyseessä ei siis ole kilpailu aikuisten paremmuudesta. Lähtökohtaisesti aina tarkoitamme hyvää. Ei kannata lähteä toimimaan kuulopuheiden ja luulottelujen mukaan, vaan tarkistaa asian oikea laita asianosaisilta. Jos itse olet ystävällinen ei toinenkaan jaksa kauaa niskojaan nakella. Ja jos se jatkuu, voi aina tarkistaa: "olenko sanonut jotain, josta olet loukkaantunut?" Se yleensä panee toisen osapuolen miettimään miltä hänen asenteensa näyttää ulospäin.

Eeva58



Luottamushan syntyy yhteisistä, tunnetuista säännöistä, niistä kiinnipitämisestä sekä yhdessä tekemisestä. Koulun "sääntöjen" tai yhdessä sovittujen juttujen käsittelyä vanhempien kanssa vaikka vanhempainillan tai kotitehtävän merkeissä. Keskustelua siitä miksi näiden asioiden ymmärrys ja tukeminen on äärimmäisen tärkeää. Yhdessä tekeminen on sitten tärkeää, ei rahankeruujuttuja, vaan vaikkapa yhteinen nuotioilta, sählyturnaus vanhempien, opettajien ja lasten kanssa. Avoin, rakentava keskustelu on aina paikallaan. Mitä paremmin vanhemmat ja opettajat tuntevat toisensa ja luottavat toisiinsa, lastenkin on hyvä kasvaa johdonmukaisessa aikuissuhteessa.

Aurinko



Kahden lapsen äitinä kokemukseni on, että näissä vain kerätään yhteistyöllä rahaa! Paras anti on kuitenkin onnistunut yhteistyö kaikille.

Anna jokaiselle mahdollisuus ehdottaa itse mihin osallistuu, maksaako vai tekeekö työllä vai tuoko esim. arpajaisvoittoja.

Jos opettajat ja rehtori yms. aidosti kuuntelevat vanhempia ja välittävät asioista aidosti, yhteistyö toimii luonnollisesti.

Jos kiireellä hoidetaan asioita yksipuolisesti ja annat vain tehtäviä vanhemmille, homma ei toimi. Vapaaehtoisia ja uusia ideoita ei pyytämällä saa, vaan yhdessä ideoiden tulee parhaat jutut !

Parasta näissä jutuissa on kuitenkin lasten itsensä osallistuminen ja yhdessä tekeminen heidän kanssaan, muistakaa se!

tv. Joulumuori puuronkeitosta koulun joulumyyjäisistä



Asenne ratkaisee, tässäkin! Itse olen ollut aktiivisena vanhempainyhdistyksessä ja luokan äitinä (vuosittain valitaan luokan isä ja äiti jotka avustavat opettajia koordinoimaan pieniä tempauksia ja tapahtumia). Yhteistyö opettajien ja toisten vanhempien kanssa luo yhteenkuuluvuutta ja luottamusta. Positiivinen asenne, ystävällinen kanssakäyminen ja se että luottaa toisiin ja on itse luottamuksen arvoinen.

Heja Vasa övningsskola 5-6 EN



Meidän perheessämme asia hoitui hyvin niin, että lasten kuullen emme arvostelleet opettajia kotona, vaan arvostimme heidän työtänsä. Koska jo kotona olimme opettaneet lapsille kunnollista käytöstä, sanoimme opettajalle että lastamme saa rangaista tottelemattomuudesta. (meillä oli villi poika, joka menestyi tosi hyvin opinnoissansa.)

Maikukka



Sattuipa hauskasti - teen juuri gradua aika liki tastä aiheesta: )

Luottamusta vahvistaa avoimuus ja toistensa arvostaminen. Tärkeää on, että jokainen vanhempi ja oppilas saisi kokea kuuluvansa tasapuolisena luokkayhteisöön. Luottamusta on aina helpompi hankkia, jos osapuolet tuntevat toisensa. Vieraaseen ihmiseen luottamusta ei voi syntyä...Eli siis kodin ja koulun yhteistä, koko perheen mukaan sallivaa toimintaa, jossa toimitaan tasapuolisuuden periaatteella...

Vanhemmat odottavat opettajan olevan aidosti kiinnostunut heistä, on tärkeää, että opettajan ja koulun toimintatavat on kaikilla tiedossa. Kodin ja koulun ensimmäinen kohtaaminen käynnistää yhteistyön ja on siten merkitykseltään vanhemmille ratkaiseva.

Tinde



Luottamuksen syntymisen perusta on rehellinen ja avoin tieto. Kun vanhemmat oppivat tuntemaan koulun toiminta-ajatuksen, toiminnan periaatteet ja arvot, sekä henkilökunnan aitoina ihmisinä ja kun/jos he voivat arvostaa ja kunnioittaa molempia, niin silloin heillä on mahdollisuus oppia luottamaan sekä kouluun että henkilökuntaan. Kun vanhemmat huomaavat, että koulukin haluaa heidän lastensa parasta, niin syntyy luottamusta.

Keinoja ovat mm henkilökunnan esittäytyminen vanhempainilloissa, ryhmätyöt yhteisten arvojen ja hyväksyttävien toimintaperiaatteiden löytämiseksi, koulun tekemät tiedotteet, yhteiset retket (siis vanhempia mukaan toimintaan) jne. Erityisesti kaikille avoin mieli ja positiivinen asenne asiaan.

Irma



Esikoiseni ala-asteen luokanopettaja kutsui vanhemmat koululle heti koulun alkaessa tutustumaan toisiinsa ja opettajaan. Hän järjesti jatkossa teemailtoja, joissa esim. kertoi, millaista kehitysvaihetta vaikkapa 8-vuotias elää ja miten se näkyy luokan arjessa. Saimme jakaa kokemuksiamme ja nauraa porukalla. Välillä askartelimme lasten kanssa joulumyyjäisiin jne. Vanhempien ja opettajan yhteistyö lähti näin liikkeelle mukavasta, positiivisesta yhdessäolosta ja yhteisestä kasvatustehtävästä. Siitä seurasi, että vanhemmat tunsivat toisensa, opettajan ja lapsensa luokkakaverit. Jos sitten tuli negatiivisempaa selvitettävää, oli helpompi ottaa yhteyttä, kun jo tunsi ihmiset.

Kaiken kaikkiaan opettajan kontaktit vanhempiin eivät painottuneet negatiivisiksi, kun positiivista yhdessäoloa ja tekemistä oli ensin ja tarpeeksi. Nyt joku voi sanoa, että tuosta oli opettajalle ihan liikaa vaivaa ja palkatonta työtä. Olen jututtanut opettajaa myöhemmin; hänen käsityksensä on, että loppujen lopuksi hän säästi aikaa. Tämä oli parasta ennaltaehkäisyä, lisäsi ymmärrystä lapsia kohtaan, kun tunsi lasten perheet ja auttoi selvittämään konfliktit nopeasti ja tehokkaasti. Myös erilaisuuden sietokyky koko porukassa lisääntyi.

Lapsemme ovat nyt jo parikymppisiä nuoria aikuisia. Olen edelleen sydämestäni kiitollinen tuolle nuorelle luokanopettajalle, joka välitti aitoa kiinnostustaan lapsiimme ja heidän perheisiinsä ja otti vanhemmat mukaan koulutyön tukijoiksi.

Yhden erilaisen pikkukoululaisen äiti



Tieto kulkemaan! On hyvä, jos tulevat suunnitelmat ja olemassa olevat vaikeudet kerrotaan ajoissa vanhempien tietoon. Silloin koemme paremmin olevamme yhteisten asioiden äärellä. Kielteinen palaute koululle on myös helpompi antaa yhdistyksen kautta "nimettömänä". Olen omassa koulussani kiitollinen rehtorin kyvystä jakaa asioita. Ellei se sujuisi, voitaisiin nimetä joku muu työntekijöistä yhdyshenkilöksi vanhempainyhdistykseen päin.

Tyytyväinen pj. kyläkoulusta



Opettajan käytös ja oikeudenmukaisuus on tärkeää. Kun tulee epäkohtia, ei niistä aina purnata suoraan opettajalle, vaan aiheuttaa vanhemmissa epäluottamusta opettajaan.

Luottamus on tärkeää



Hei, luottamus syntyy avoimuudesta - puolin ja toisin. Kuunnellaan toinen toisiamme ja kerrotaan toiveistamme ja tarpeistamme ja yhdessä mietitään vaihtoehtoja, ollaan kiinnostuneita. Kumpikaan ei "pomota". Yhdessä tekeminen on hyvä väline. Yhdistyksen edustaja on puhumassa ekojen luokkien vanhempainillassa. Meillä jokaiselta luokalta valitaan yhdyshenkilö, varayhdyshenkilö ja rahuri, jotka eivät saa olla yhdistyksen hallituksen jäseniä. Näin saadaan laajennettua asioissa mukana olevien vanhempien määrää. Yhdyshenkilöt kutsutaan aina yhdistyksen kokouksiin ja velvoitetaan tulemaan pariin kokoukseen vuodessa ja tiedottamaan oman luokan vanhempia asioista. Yhdessä luokkien (vanhempien) kanssa järjestetään joulumyyjäisiä ja kevättapahtuma sekä muita myyntitalkoita.

Koulu on näissä mukana erilaisilla tavoilla. Koulun opettajilta ja oppilaskunnalta pyydetään toiveita rahankäyttökohteiksi. Esim. eilen oppilaskunta maalasi koulun pihaan labyrinttiä, hyppyruudukoita, tervapata- ym. kenttiä, yhdistys hoiti maalit, varusteet ja mehutarjoilut. On hankittu pihavälineitä, välituntitarvikkeita (palloja, hyppiksiä ym.), kaikkea sellaista, mihin koulun budjetista ei rahaa liikene, mutta jotka tukevat tavalla tai toisella opetussuunnitelmaa. Autetaan parhaamme mukaan. Muistetaan keväällä koulun henkilökuntaa jollakin tavalla samalla kiittäen tehdystä työstä. Eri vuosina voi olla eri henkilöstöryhmät erityishuomion kohteena. Pidetään mielessä, että yhdistyksen tehtävä on toimia yhdyslinkkinä, pitää kaikkien oppilaiden puolta tasapuolisesti.

Outi



Koulun ja kodin välillä yhteistyötä enemmän, enemmän vanhempainiltoja.

liia77



Olen ollut kolme vuotta opettajana ala-asteella. Olen pätevä luokanopettaja. Vinkkini kysymykseen on, että vanhemmat luottaisivat koulun henkilökuntaan ja kunnioittaisivat opettajien ym. ammattitaitoa ja valintoja. Vanhempien tehtävä on tukea opettajia eikä asettua vastapuolelle. Opettajat näkevät lasta joka viikko ja joka päivä 4-6 tuntia, joten opettajilla on vahva käsitys ja tietämys lapsesta. Myös koulussa on muita alan ammattilaisia, jotka työkseen pohtivat ja kehittävät lasten elämää. Vanhempien tulisi olla kiitollisia suomalaisen koulun tasoon.

Kokenut opettaja



- lähtökohtana ihmisarvon kunnioittaminen, inhimillisyys sekä omana itsenä oleminen
- avoimuus - ei turhaan salailla asioita; jos ongelmia, ne tunnustetaan ja käsitellään yhteisvoimin tuomitsematta ketään mottona 'mitä voimme tästä oppia niin, ettei tätä syntyisi/tapahtuisi uudelleen'
- rakentava, asiallinen ja asioita eteenpäin vievä keskustelu ja kritiikki aina, kun on aihetta; kenenkään idea/huoli/kysyminen ei ole turha/tyhmä
- kiittäminen, kehuminen, kannustaminen aina, kun pienintäkin aihetta ilmenee
- vanhemmat ja opettajat ymmärtävät toimintansa yhteisen päämäärän, joka on lapsen hyvä elämä
- vapaamuotoista yhdessäoloa virallisten tapaamisten lisäksi, mikä voisi rakentaa ja lujittaa keskinäistä yhteyttä ja luottamusta
- lapsilla ja vanhemmilla voisi olla toistensa yhteystiedot monenlaisten asioiden varalta

Tiina



Tiedottaminen kertominen eri asioista avoimesti. Kuinka monta asiaa ja väärinkäsitystä olisi vältytty jos asioista puhuttaisiin avoimesti ja oikeilla nimillä. Sen kun me suomalaiset oppisimme.
Tieto on valtaa ja sitähän ei kerrota. Se on valitettava tosi asia nykyajan suomessa.

Murunen



Uskon, että monien vanhempien suurimpana esteenä ovat omat kurjat koulumuistot. Ne pitäisi nostaa yhdessä pöydälle ja käsitellä. Samalla voisi tarjota vanhemmille positiivisia koulukokemuksia esim. Iltamien muodossa. Vanhempainyhdistys ja oppilaskunta järjestävät ne yhdessä jollakin kiinnostavalla teemalla. Samalla voi pitää koulussa hauskaa: buffetti, tanssit, karaoke, koulusketsilava...

Heluna



Kotien pitäisi ymmärtää, että tuskinpa opettajiksi valmistuvat tai tästä ammatista haaveilevat haluavat työskennellä koulussa päästäkseen kiusaamaan tai painostamaan eri tavoin oppilaitaan -kyllä motiivit ovat ihan muuta.

Kodeissa opitut hyvän käytöksen aakkoset ovat myös pitkä askel kouluviihtyvyyteen. Ehkä kodeissa voisi myöskin miettiä, että kannattaako uskoa heti kaikkea lapsen kertomaa ja kokemaa epäoikeudenmukaisuutta todeksi. Meistä jokainenhan mielellään esittää asiat itselle positiivisessa valossa. Olen itse työskennellyt koulussa, jossa samanaikaisesti oli oppilaina kaikki kolme lastani, jolloin koin em asian omakohtaisesti ja huomasin harmikseni, ettei vika suinkaan aina ollut opettajassa.

Opettajien toivoisin jaksavan olla huumorintajuisia ja jos mahdollista olla pelkäämättä oppilaita. Sen tunteen toisessa vaistoaa helposti lapsikin.

Kaikki me suomalaiset olemme kuluttaneet koulunpenkkiä, joten katsomme jokainen olevamme tämän alan asiantuntijoita. Ja lähes kaikilla meillä on katto päämme päällä, mutta emme silti osaa taloa rakentaa. Siitä huolimatta tiedämme, että perustuksen ja rakennuksen olla hyvin tehtyjä, jotta talosta tulisi asumiskelpoinen ja kestävä. Sen taidon hallitsevat alan ammattimiehet. Näin on koulussakin. Toivoisin, että vanhemmat seuraisivat aktiivisesti lastensa koulunkäyntiä, reissuvihkoja ja mahdollisia nettisivuja ja olisivat mukana vanhempain tilaisuuksissa.

Eläkeläisope



Itsekin kuulun lapseni koulun vanhempainyhdistykseen ja meillä yhteistyö koulun henkilöstön kanssa toimii hyvin. Vanhempainyhdistyksen kannattaa pyytää kokouksiin opettajaedustaja aina mukaan, jolloin tiedot vanhempainyhdistyksen ja koulun opettajiston välillä kulkee puolin ja toisin. Opettajaedustaja voi aina keskustella muiden opettajien kanssa ennen kokousta, että mitä muilla on "mielen päällä" tai jos vanhempainyhdistys järjestää esim. yhteisiä tilaisuuksia, voi etukäteen jo kysyä opettajiston mielipidettä, miten he haluavat että tilaisuus järjestettäisiin mahdollisimman "järkevästi". Meillä kulkee sitten "reppupostissa" tieto kaikkien lapsien koteihin, että mitä vanhempainyhdistyksien kokouksissa on ollut aiheena ja että mitä on suunnitteilla. Luottamus koulua ja sen henkilökuntaa kohtaan syntyy myös siitä, että vaikka mitä koululla tapahtuisi, siitä informoitaisiin vanhempia, ettei synny ns. "julkisia salaisuuksia" tai huhupuheita, joita lapset silmät suurena tuovat ihmetellen kotiin.

Tokaluokkalaisen aktiivinen äiti



Äitinä ja opettajana sanoisin, että koulun henkilökunta (rehtori, opettajat, keittäjät, siistijät ym.) tekevät työtä lapsemme hyväksi. Jos me vanhemmat luottaisimme siihen, niin tukisimme toistemme kasvatustyötä.

Opettajat ovat erehtyväisiä ihmisiä ja koulussa voi olla "käsittämättömiä" sääntöjä. Opettajan on usein reagoitava silmänräpäyksessä hänelle ennen kokemattomaan tilanteeseen, jossa hän tekee päätöksiä usein mahdottoman hankalissa tilanteissa. Sääntöjä laaditaan sitä mukaa kuin oppilaat keksivät tehdä hyvien tapojen vastaisia ja jopa vaarallisia asioita. Jos kaikki oppilaat toimisivat hyvien tapojen puitteissa, ei sääntöjä tarvittaisi ollenkaan.

Ne vanhemmat, jotka eivät kommentoi negatiivisesti opettajan toimia tai koulua lastensa kuullen (soittavat mieluummin opettajalle ja kysyvät asioista), toimivat lapsensa parhaaksi. Vanhempien varomattomat kommentit opettaja kuulee lapsen suusta koulussa ja näkee hänen käyttäytymisessään kodin asenteen.

17 vuotta äitinä ja 28 vuotta opettajana



Mielestäni opettajien tulisi järjestää luokittain vanhempainiltoja jossa oppilaiden vanhemmat tutustuvat toisiinsa ja myös opettajaan. Aiheena voisi olla esim. koulutyöskentelyyn tutustumiset, yleiset koulun asiat, mahdolliset retket ym.

Opettajien tulisi pitää myös ns. vanhempainvartteja tai mielellään vähintään puolituntisia jossa keskustellaan oppilaan asioista opettajan ja vanhempien välillä. Myös koulun yhteiset tilaisuudet olisi hyvä järjestää, jossa tutustuttaisiin kaikkiin opettajiin, ainakin yläkoulussa jossa on eri opettajat eri aineissa.

Nykyajan nuoret eivät ole kiinnostuneita opettajan ammatista koska vanhempien käytös opettajia kohtaan on muuttunut agressiivisemmaksi. Johtuuko se siitä, että ei tunneta opettajia. Opettajilla ei enää ole sellaista auktoriteettiakaan kuin ennen.

Kuritoimenpiteet ovat kielletty yms. Jos vanhemmat eivät arvosta heidän työtään niin se ajatus siirtyy myös lapsiin. Vapaa kasvatus onko se tähän syy. Myös vanhempien välittäminen, kiire sterssi ym paineet vaikuttavat näihin yhteistyökuvioihin.

9 vuotta vanhempainyhdistyksissä toiminut.



Hei! Olen kollegasi vanhempainyhdistystoiminnan tiimoilta ja mielestäni rehtorinne esittämä kysymys on hyvin ajankohtainen. Luottamuksen ilmapiiri syntyy siitä, että vanhemmat ja opettajat tukevat toisiaan nuoren kasvatustyössä. Vanhempien ei esimerkiksi tule koskaan arvostella opettajaa lapsen läsnä ollessa, jottei tule samalla syöneeksi opettajan arvovaltaa.

Piia



Vanhempien "kasvatusta" yhteistyöhön koulun kanssa: Parasta on kertoa avoimesti ja perustellen ekaluokasta alkaen vanhemmille miltä opettajista meno koulussa tuntuu ja mitä on odotettavissa kun siirrytään seuraaville luokille. Pitää rohkeasti nostaa asiat esille. Sitouttaa vanhemmat, yhteistä pohdintaa ja keskustelua siitä miten "meidän tiimi" yhteistyössä välttää odotettavissa olevat karikot. Tietenkin vuorovaikutteisesti mutta opettajan tulee kuitenkin olla se "valmentaja" joka päättää.

Pyramid



Puhumalla kouluasioista positiivisesti, kannustamalla kouluasioissa positiivisesti, tsemppaamalla toista vanhempaa lapsensa kouluasioissa, tarttumalla asioihin hihat käärimällä, jos jollakin oman lapsen luokkakavereista on vaikeuksia. Yhden oppilaan vaikeudet aiheuttavat koko luokan oppijoille vaikeuksia, joten ongelma on yhteinen. Ei taivastella ja puhuta kouluasioista selän takana vaan tartutaan toimeen ja yritetään muuttaa asioita oppilaille etuisiksi ja oppimiselle suotuisiksi. Toimelias positiivinen ote. JOkainen voi vaikuttaa!

Äiti 30+




Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot