Ti 24.1.Senja, Jarl» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Utelu:
Koulut alkavat. Muistatko sinä millainen oli ensimmäinen koulupäiväsi? Kerro.


Vastauksia 86 kpl



Aamulla ilmoitin ykskantaan äidille, että hän ei minua kouluun saattele, vaan menen ystäväni kanssa pyörällä parin kilometrin matkan. Punainen reppu selässä keikkuen poljimme kouluun. Äiti tuli perästä, tokihan hän halusi olla saattelemassa minut koulutielle. Koulun pihalla tulevan luokkatoverini isä valokuvasi meitä. Koulun pihalla oli vilinää. Kun koulun kello viimein pärähti, siirryimme sievässä jonossa luokkahuoneeseen. Vanhemmat saivat tulla aluksi luokan perälle seuraamaan aloitusta. Saimme heti Ensimmäisenä päivä läksyjä, ai kun sitä tunsi itsensä heti niin suureksi.

Paula

________________________________________

Sisareni vei minut polkupyörän tarakalla kouluun ja "potkaisi" ovesta sisään (sisar isosisko), ja totesi "pysykin siellä." Koulusta jäi mahtavat positiiviset fiilikset ja iänikuiset ystävät. Mahtavaa elämänkoulua onkin nyt jonkin verran kertonut ja isosiskoni on edelleen tärkeä ihminen minulle kaikessa.

Poika maalta

________________________________________

Poikani ensimmäinen koulupäivä jäi hyvin mieleen. Näin hän kertoi palattuaan. Kyllä se oli yhtä ravaamista. Piti nousta seisomaan kun opettaja tuli luokkaan ja taas piti nousta seisomaan kun se lähti, ja se oli kaiken huippu kun palaneelle piirakalle piti vielä rukoilla!

Salli

________________________________________

Menin kouluun jo 6-vuotiaana vuonna 1959. Olen syntynyt helmikuussa. Olin innoissani, kun opettaja Harju ilmoitti minun mahtuvan mukaan. Äitini vei minut, mutta koulun ovella olin pistänyt stopin enkä halunnut mennä. Opettaja Harju otti kädestä kiinni ja sanoi, että lähdetäänpäs syömään. Siihen karisi ujous.

Virve

________________________________________

Minulle kouluun lähtö ei ollut mitään mieluista puuhaa edes ihan ensimmäisenä päivänä parikymmentä vuotta sitten. Muistan, kun istuin olohuoneemme lattialla, itkin ja huusin vanhemmilleni, että en halua kouluun ja eivätkö he voisi mennä sinne minun puolestani. Muuta en tuosta päivästä muista.

Tanja

________________________________________

Ennen kouluun lähtöä piti käydä näyttämässä uusi mekko ukille ja mummolle naapurissa. Äidin kanssa mentiin kouluun ja päivä alkoi nimen huudolla. Yhdellä tytöllä ei ollut vanhempaa mukana, mutta kyllähän se nimikin selvisi kun vähän kyseltiin. Ruokana oli kaurapuuroa ja vieruskaverini Pentti nuoli tyhjän lautasen. Siihen opettaja virkkoi: "Kuulepas. Nyt ollaan koulussa." Aapinen, jonka sain, oli ensimmäinen oma kirjani. Ei sen rakkaampaa juttua voinut ollakaan. Hupi on Koivulan koira. Koira haukkuu pihalla. Muistan nuo lauseet vieläkin.

Kaija

________________________________________

Ilman tätä kyselyä en olisi hoksannutkaan, että ensimmäisestä ja luonnollisesti jännittävästä joskin varsin odotetusta koulupäivästäni on tasan minusta uskomattomat 40 vuotta!

Muistan varsin hyvin tilanteen, jossa opettaja piti heti alkuun nimenhuutoa. Jokaisen tuli nimensä kuultuaan nousta vuorollaan seisomaan. Ja kun sitten kuultuani oman nimeni nousin seisomaan, opettaja kurotti kurkkimaan vuoroin molemmin puolin ohitseni ja luultavasti ylitsenikin, kunnes lopulta ymmärsi minun seisoneen ensimmäisessä pulpetissa aivan hänen nenänsä edessä! =D

Tarjuska

________________________________________

Muistan sen päivän kun eilisen päivän! Jännitin niin paljon, että kun nimenhuudon jälkeen menin luokkaani, jäi lakki päähäni ja minun piti palata laittamaan lakki naulakkoon ja sitten vasta asettua pulpettiini istumaan. Sitten annettiin koulukirjat ja heti tuli läksyjä illaksi. Enpä sitten osannut niitä heti tehdä ja siitä tuli sitten sanomista opettajan taholta ja kotiin annettiin viesti tekemättömistä läksyistä. No, vanhemmat olivat yhteydessä opettajaan ja läksytkin tuli tehdyksi heti seuraavana päivänä. Sen jälkeen minusta tuli läksyjen tekijä heti koulupäivän jälkeen ja työni olen tehnyt tunnollisesti. Ehkäpä liiankin tunnollisesti siten että nyt olen uupumuksen, masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Eka päivä koulussa ei unohdu koskaan; on se sen verran tärkeä virstan pylväs lapsen elämässä.

Pirjo

________________________________________

Muistan ensimmäisestä koulupäivästä lähinnä sen saapumisen koululle - yksin. Siihen aikaan ei vanhemmilla ollut tapana - eikä heillä ollut aikaa - saatella lapsiaan kouluun. Tunsin olevani "iso" ja ihmettelin heitä, joilla oli vanhemmat mukana.

Anne

________________________________________

Ukki kysyi pojan pojalta Jyrkiltä ensimmäisen koulupäivän tuntemuksia. Jyrki vastasi, että hyvin meni, mutta vielä pitää huomennakin mennä.

Jyrkin ensimmäinen koulupäivä

________________________________________

Menin kouluun 60 luvun alussa. Aamulla kotona itkeä pirautin kun piti lähteä isompien sisarusten perässä polkupyörällä ajamaan monen kilometrin matka kouluun. Ei silloin tullut mieleenikään, että äiti olisi lähtenyt viemään kouluun. No koulun pihalla oli sitten lapsia äiteineen tulossa ekaluokalle. Ja muuan tyttö siinä itki koulun pihalla, mutta minua ei enää itkettänyt yhtään. Olin vissiin tulomatkalla kasvanut koululaiseksi. Opettaja laittoi minut istumaan etupulpettiin toisen lettipäisen tytön viereen ja meillä sattui olemaan vielä samanlaiset koululaukutkin. Meistä tuli hyviä ystäviä moneksi kouluvuodeksi. Tiemme erosivat vasta minun mentyä lukioon. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Eka kouluaamu oli pelottava, mutta menestyin aina koulussa todella hyvin, minkä kehtaan nyt jo vanhana sanoa ääneenkin.

Mummeli

________________________________________

Ensimmäinen koulupäivä Suomen Turussa oli kauan odotettu ihana päivä. Äitini kertoman mukaan järjestelin muita ekaluokkalaisia pituusjärjestykseen jonossa. Opettajahan minusta sitten tulikin. Nyt sitä koulua on käyty jo neljäkymmentä vuotta.

Läraren

________________________________________

Opettajani Hilkka Mentu oli käynyt 8-lapsisen perheeni kotona aikaisemmin ja hyväksynyt minut 6-vuotiaana kouluun, johon vanhempi siskoni Valma minut talutti syksyllä 1945. Muistan vain, että kouluun tuli kaksi muuta tyttöä, Elsa ja Jenni ja monta outoa poikaa, joita sanottiin evakoiksi Kuusamon seuduilta. Opettaja oli ihana, mutta jouduin pojan viereen istumaan etupenkkiin, mikä vähän ujostutti...

Saara

________________________________________

Jännittävä! Muistan, että äiti letitti hiukseni kauniin punaisella nauhalla kahdelle letille. :)

Pipe

________________________________________

En muista muuta kuin opettajani, joka vielä tänäkin päivänä on yhtä ihana, kun Hän 90-vuotiaana tulee vastaani Esla kelkkoineen.

73-vuotias oppilas

________________________________________

Muistan hyvin tasan 50 vuotta sitten kun 1.9.63 jouduin menemään kouluun mummun saattamana. Äidiltä oli juuri leikattu vaivaisenluu ja hänen jalkansa oli kipsissä. Jännitti aivan kamalasti enkä tuntenut etukäteen ketään samalle luokalle tulijaa vaikka koulu oli pieni maalaiskoulu. Olin vasta 6-vuotias, koska olen syntynyt joulukuussa ja olin lisäksi erittäin pienikokoinen. Ensimmäisenä päivänä meidät pantiin pituusjonoon, olin pienin ja joudin sen vuoksi myös etupulpettiin. Itse asiassa olin koko koulun ajan aina luokkani pienin lukioikäiseksi asti. Minä en osannut lukea enkä kirjoittaa ja jännitti sekin että osaavatko kaikki muut, onneksi eivät kaikki osanneet.

Tintsu

________________________________________

Se oli syyskuun alussa 1959, kun seisoin kansakouluni pihalla äidin vieressä keltaisen olkalaukkuni kanssa. Opettajat huusivat omia oppilaitaan nimellä. Siirryin riviin nimeni kuultuani. Sitten marssimme koulun sivurakennuksessa olevaan luokkaamme. Meitä oli 30 siinä pikkuluokassa. Pulpetit olivat puisia kahdenistuttavia ja luokkahuoneen nurkassa oli harmoni. Opettaja oli pulska naisihminen, jolla oli iso käsilaukku ja sulalla varustettu hattu. Kaikki luokan oppilaat olivat minulle outoja, vaikka kerrostalostamme aloitti silloin koulun meitä kymmenkunta naperoa. Toiset vain joutuivat muihin luokkiin. Kyllä se pelotti ja ujostutti aluksi. Ei ollut esikoulua, jonkalainen on ollut omilla lapsillani. Ja heti piti aloittaa lukemis-, lasku- ja kirjoitusharjoittelu. Vaan päivä kerrallaan se lähti liikkeelle ja kavereita löytyi lähellä asuvista.

Julia

________________________________________

Opettajana Anja, pitkä hiukset ja äidillisen oloinen (oli raskaana). Minulla oli kaikkein hienoin koululaukku, punaista tekonahkaa ja skottiruudullista kangasta. Kantokahva ja sellaiset remmit, että sai selkään. Suurin ihmetykseni oli, ettei kellään muulla ollut niin hienoa laukkua. Opin ilmeisesti jotakin toisten makuasioista, kun muistan vieläkin 54-vuotiaana.

Pahama

________________________________________

Aloitin ekaluokkani v.1963. Koulussa oli tapana, että lukemaan oppineet saivat virsikirjan. Osasin lukea sujuvasti kouluun mennessäni ja odotin suurella innolla tätä "suurta palkintoa" heti ensimmäisenä koulupäivänäni. Toisin kuitenkin kävi. Opettajan mielestä en ansainnut virsikirjaa, koska en osannut tavata! Sitä pettymystä en unohda ikinä ja olen vieläkin, 50v myöhemmin, siitä katkera. Taisin saada virsikirjan sitten toisena päivänä, kun olin opetellut illalla tavaamaan, mutta se h-hetki oli menetetty - ikuisesti.

Oppilas vuosimallia -56

________________________________________

Kotipaikkani oli pieni kylä etelä-pohjanmaalla. Oli vuosi 62, ikää 6v, matkaa koululuun oli n.3km.

Muistan vain ihmetelleeni, miten suuri ja avara maailma on! Mutta kyllä jännitti mennä. Siellä kun oli niin paljon vieraita lapsia. Ja se tuijotus, huh!

Suuri maailma

________________________________________

Hei! Ensimmäisestä koulupäivästä on kulunut 51vuotta. Muistan sen silti hyvin, koska sain Aapisen. Se oli kaunis kovakantinen kirja. Sitten opettaja jakoi vielä kaikille lukutikun. Se oli punainen tikku ja sen yläpäätä koristi kaunis terhakka komeapyrstöinen Aapiskukko. Muistan vielä miten tuijotin ja sivelin sitä ihastuneena. Sitten tuleekin seuraaviin muistoihin pitkä tauko, ei tullut vähään aikaan Aapisen ja Aapiskukon voittajaa!

Pirrii

________________________________________

Kauhun päivä, ympärillä aivan outoja ihmisiä, onneksi toisella luokalla (kansakoulun eka ja toka luokka samassa tilassa, vuosi 1953) naapurin poika. Taisi tulla tippa silmään kun äiti lähti kotiin!

Ukkeli 66

________________________________________

Ensimmäisenä koulupäivänä, sen muistan hyvin, tapahtui tietämättömyydestäni nolo juttu.

Olin saanut hienon, punaisen koululaukun, jossa oli upea korukivinen lukko. Sitä kouluun kanssani kulkevat kaverini ihailivat ehkä hieman kateellisina. Minulle kouluunmeno oli uutta, mutta heillä oli jo sisarukset samassa koulussa.

Meillä kotona oli erikoista kyllä, kotiapulainen. Hän oli maalta, ihana turvallinen hengetär, joka lohdutti minua aamulla hermoillessani ensimmäistä lähtöäni kouluun. Hän oli laittanut myös isot makkaravoileivät evääksi. Eväspaketti oli kääritty voipaperiin uuden laukkuni pohjalle.

Mennessäni muiden mukana koulutiellä tuli puheeksi koulun asioita, mistä kavereilla olikin paljon tietoa sisarustensa kertomana. Saisimme uudet aapiset ja kynät - lyijykynän ja sinipunakynät. Ylempiluokkalaiset kertoivat millaiset opettajat olivat ja paljon muuta tietoa mikä tuntui kovin jännittävältä.

Ylväästi mentiin rykelmässä kaikilla uusia vaatteita ja kenkiä yllään. Laukut oli heti vertailtu päältä, mutta sitten kesken matkan paras kaverini halusi kokeilla laukkuni korulukkoa avaten laukun. Hänen ilkikurinen naamanilme kertoi heti minulle, ettei kaikki ollut enää hyvin! Hän alkoi ilkamoida suureen ääneen kaikille miten laukussani oli iso voipaperiin kääritty eväspaketti! Koko lapsilauma kerääntyi kurkkimaan punaiseen laukkuuni todetakseen naurunremakalla, että ensimmäisenä päivänä minulla oli isot eväät mukanani. Harmittelin, ettei kotiapulaisemme tiennytkään koulustamme yhtään mitään! Kuulin kavereiden suusta moneen kertaan päivän aikana miten typerä olin ja miten hienossa laukussa oli voipaperiin käärityt eväät! Eihän kaupunkilaisten kouluissa tarvittu eväitä ollenkaan! Muistan sen tunteen pienuudestani siinä koulutiellä, kavereiden ilkkuessa. Harmittelin kotiapulaisemme maalaisuutta, vaikka pidin hänestä kovasti, mutta en halunnut antaa anteeksi hänen hyvää tarkoittavaa tekoaan. Koko kouluunmeno oli pilalla. Kaverit ilkkuivat edelleen, ettei aapinen enää mahtuisi laukkuun, kun apulaisen tekemät eväät olivat niin isot. Laukku oli korulukkoineen komea lukuvuoden loppuun. Muistelen sitä yhä, kuten evästarinaakin.

Pullatorttu

________________________________________

Muistanpa hyvinkin! Eka päivä jännitti niin mahdottomasti, mutta tukenani oli kaksoissisareni, joka oli terhakkaampi kuin minä. Opettajan kysyessä kuka kukin on, vuorossa oli ensin siskoni Airi Kyllikki ja seuraavana minä joka pienellä äänellä sanoin Airi Kyllikki!! Opettaja totesi, vaikka olettekin kaksosia, ette sentään voi samannimisiä olla.

Anja Kaarina

________________________________________

Aloitin koulunkäynnin aurinkoisena elokuun päivänä 1980. Minulla oli kirkkaanpunainen satiinitakki päälläni, josta olin erityisen ylpeä ja ihastunut siihen. Vaaleat hiukseni olivat poninhännällä, jalassani olivat farkut ja kumitossut, joiden nauhat olivat liian pitkät.

Reppu oli puna-sininen, hassun neliömäinen ja se laitettiin kiinni kahdella klipsulla, joissa oli heijastimet. Vähän jännitti.

Tiesin kyllä, että luokassa olisi tuttuja jo entuudestaan ainakin ystäväni Anne, sekä Miia ja Jani, joihin olin tutustunut edellisenä vuonna seurakunnan päiväkerhossa. Luokassa oli myös kakkosluokkalaisia, koska pienessä koulussa oppilaita oli niin vähän, että jokaisessa luokassa oli kaksi luokka-astetta. En edes arvannut katsella taakseni, koska en tuntenut heistä ketään. Onneksi paikkani olikin etupulpetissa, heti oven vieressä. Leena-opettaja oli niin nätti ja mukava.

Kun piti taittaa paperi suojaamaan pulpettia sisältä, opettaja antoi minulle valmiiksi taitetun paperin.

Toisten vielä äheltäessä vaikeita taitoksia papereihinsa uskaltauduin vähän katsomaan ympärillenikin. Vieressäni istui Timo. En ollut nähnyt häntä koskaan aikaisemmin, mutta hänkin aloitti ekaluokkalaisena. Timo asui kaukana. Hän kulki taksilla kouluun ja koulusta kotiin. Vähän kadehdin. Itse tulin aamulla linja-autolla ja vasta kotiin pääsin Eilan taksilla.

Koska aloitimme koulumme tasakymmenvuotena, saimme paljon kaikkea ylimääräistä tavaraa heti ensimmäisenä päivänä. Esimerkiksi hienot penaalit pankista. Pojat saivat siniset ja me tytöt kauniin punaiset. Tokaluokkalaiset olivat harmissaan, mutta saivat tyytyä pelkkiin heijastimiin. Muistan edelleen koulun aloituksen, koulun tuoksun ja sen kutkuttavan tunteen vatsanpohjassa. Edessä oli jotain Ihan Uutta ja Jännittävää.

Muistan luokan perällä olevan mielenkiintoisen, korkean kaapin, joka oli täynnä kaikkia askartelutarviketta, villalankoja ja nappeja. Muistan, miten paljon piti ensin polkea urkuharmonia, että sai äänen siitä. Lyhyet jalat kun eivät penkiltä yltäneet samanaikaisesti polkemaan, kun sormet olivat harmonin koskettimilla. Ja yksi jännittävimmistä asioista oli ruokailun yhteydessä olevat yksittäispakatut voipalaset. :)

Tiina

________________________________________

Tosi pelottava.

Tumpelo

________________________________________

Lähdin kouluun taksilla, jossa oli toinenkin oppilas mukana. Kun saavuimme koulun pihalle, se oli tyhjä. Olimme myöhässä. Satoi vettä. Minulla itketti. Taksikuski lähti meitä saattamaan jonkun ekaluokan oven taakse ja kyselemään mistä mahtaa kaksi lasta uupua. Onneksi luokkien ovissa luki, mikä luokka siellä oli. Emme tosin tienneet omaa kirjaintunnustamme. Toisessa luokassa oleva opettaja tiesi mistä olimme ja pääsimme omaan ryhmäämme. Se oli kuin aurinkoinen sali, lämmin ja kuiva, lisäksi opettaja oli kaunis. Muusta päivän kulusta en muista mitään.

Suomalainen ruotsalaisten keskellä

________________________________________

Ensimmäistä koulupäivääni odotin innolla. Olin jo oppinut lukemaan ja menin suoraan toiselle luokalle. Koulumatkaa oli 3 km ja menin sen vanhalla kunnostetulla pyörällä äitini saattelemana. Päivästä on jäänyt pysyvästi mieleeni se, kun yksi oppilas itki äitinsä helmoissa, eikä olisi halunnut jäädä kouluun. Minusta se oli ihmeellistä, koska itse olin niin innoissani. Tämä kaikki tapahtui vuonna 1959, joten aikaa on kulunut jo tovin, eikä muuta muistu mieleeni.

Maisa

________________________________________

2.9.1963 oli kaunis, kuulas, aurinkoinen syyspäivä. Istuin äidin polkupyörän tarakalla uusi mekko päällä ja valkeat polvisukat jalassa, varmaan rusettikin päässä. Naapurin Eeva-tädillä oli Pekka-poika kyydissä. Meillä oli käsitys, että pitää osata oma syntymäaikansa, kun menee ensimmäiselle luokalle kansakouluun. Niinpä äidit opettivat syntymäaikojamme meille niin hyvin, että muistan vieläkin Pekan syntymäpäivän.

Päivä oli jännittävä, luokka ja puolapuut tuntuivat suurilta - ja itseni tunsin aika pieneltä reilun 20 oppilaan eka- ja tokaluokkalaisen joukossa. Koulu alkoi leppoisasti laulujen ja leikkien muodossa legendaarisen, Jäppilän kansakoulun alaluokkien opettaja Anni Nyyssösen johdolla, vaikka hän olikin "jostain" etukäteen saanut syntymäpäivät tietoonsa.

Pirjo

________________________________________

Isäni oli juuri tullut työmatkalta Afrikasta ja otti valokuvan minusta reppu selässä kerrostalomme ikkunasta ennen kuin lähdin kouluun. Varsinaisesta koulupäivästä en muista mitään, mutta kotimatka koulusta kesti niin kauan, etten kerinnyt vessaan kotona, mikä oli aivan uusi juttu minulle. Olisiko ollut mukana myös vähän jännityksen tuomaa vahinkoa...?

Helinä

________________________________________

Koulupolkuni alkoi syyskuun ensimmäisenä vuonna -68. Olin maalaistalon tyttö. Äitini oli ommellut tumman lilan liivihameen, jossa reppu helmassa. Minulle oli ostettu punainen olkalaukku ja "pikkupyörä".

Äiti kävi navetan välissä letittämässä hiukseni kahdelle kireälle letille oikein veden kanssa. Kotiini osasin odottaa vierasta viidesluokkalaista tyttöä, jonka mukaan minun piti lähteä. Kovin viuhaa vauhtia sain polkea kaksikilometrisen matkan ison tytön pyörän perässä.

Muistikuvani väittää, että näkymä koulun pihalta oli ihan vieras. Ei sinne ollut minua hoksannut aiemmin kukaan viedä. Muistan miten yksin olin, kaikilla pienillä tytöillä ja pojilla oli oma äiti mukana. Ihmettelin sitä kovasti ja olin ihan varma, että minun äiti tulee huomenna. Maha oli kamalan kipeä, kun jännitti niin hirveästi. En itkenyt. Se Ei kuulunut isolle tytölle. "huomenna tulee minun äitini. Hän ei vaan vielä tiedä, että äiditkin ovat mukana”, lohdutin itseäni.

Ensimmäisen tunnin muistan. Sain ison valkoisen paperin eteeni, johon opettaja pyysi piirtämään oman kodin. Piirustin pienen kodin tarkasti, että tilaa jäisi muille piirroksille. Olinhan niin monesti kotini kuvia piirrellyt milloin mihinkin lehden nurkkaan. Tämä paperi oi niin ruhtinaallisen iso ja huikean valkoinen. Piti käyttää säästeliääsi. Niin minua oli kasvatettu.

Kellon soivat ja opettaja keräsi työt pois. Kaikki ripustettiin taulun yläpuolelle. Minun pieni kotini kutistui entisestään, kun sitä paikaltani häveten katselin. Ensimmäinen iso erilaisuuden kokemus kaiherti jo entisestään kipeää masuani.

Kotiin poljin innoissani kertomaan äidille, kuinka nyt sinä saat tulla huomenna kouluun, kun siellä on kaikkien muidenkin äidit. Vasta aikuisena tiesin, että mummu oli järjestänyt minulle saattajan kouluun viidesluokkalaisen minulle vieraan tytön. Lohdutin itseäni "äitini olisi halunnut."

Kaikesta huolimatta koulusta tuli minulle ihana paikka. Sain olla siellä kuusi päivää viikossa. Sunnuntai tuntui typerältä, kun ei voinut mennä kouluun.

Ekaluokan opettajasta on jäänyt minulle ihanimman ihmisen mielikuva. Hän opetti minulle kirjainten salaisuuden. Olen pitänyt myöhemmin yhteyttä häneen ja hän vieraili meillä tyttäreni lakkiaisissa. Itkimme ilosta pitkän jälleennäkemisen myötä.

Lutukka

________________________________________

Askeleita oli vain muutama; koulu oli naapurissa. Eräs tyttö oli sukunimeltään Tanskanen ja se laittoi mielikuvan liikkeelle. Juku olen tanskalaisen tytön kanssa samalla luokalla!

Raisa S.

________________________________________

Aamulla äiti letitti pitkän tukkani kahdelle kireälle letille ja laittoi uusilla punaisilla lettinauhoilla kiinni. Evääksi mukaan sain voileipää ja maitopullon.

Yhdessä lähdettiin sitten polkupyörillä koululle joka sijaitsi kolmen ja puolen kilometrin päässä. Matkalla mukaan liittyi naapurin samanikäinen poika äitinsä kanssa.

Koulu oli pieni maalaiskoulu ja ensimmäiselle luokalle meitä tuli 6 oppilasta, 2 tyttöä ja 4 poikaa.

Luokkamme oli yhdysluokka, ykkös-kakkonen. Päivän kohokohta oli kun saimme Aapisen, kynän, kumin ja kirjoitusvihon.

Uutta ja jännittävää oli myös tyttö jonka viereen pääsin istumaan, en tuntenut häntä ennestään. Tosin - ilo oli lyhytaikainen koska olin niin kova höpöttämään että opettaja päätti jo ensimmäisellä kouluviikolla siirtää minut pojan viereen istumaan. Ei se tosin höpötystä lopettanut. :)

Kaijatar

________________________________________

Minun koulutieni alkoi vuonna 1967 pienehkössä kyläkoulussa. Äiti vei minut pyörän tarakalla kouluun. koulumatkalla saavutimme naapurin lapset, joiden kohdalla äiti pysähtyi ja kysyi voisinko jatkossa kulkea heidän seurassaan kouluun. Ujona tyttönä en ollut ollut naapurin lasten kanssa tekemisissä. Saimme ensimmäisenä päivänä läksyksi kertoa aapisen kannen tapahtumista.

Namppu

________________________________________

En muista itse koulussa olemisesta mitään, mutta muistan sen aamun kun valmistelin kouluun lähtöä. Minulla oli uusi sininen Muumi-paita ja uusi Muumi-reppu. Olin innoissani uudesta koulupöydästä, jossa oli avattava kansi, kuten pulpetissa. Muistan myös koulusta saamani upouuden Aapisen, uuden kirjan tuoksu oli huumaava ja sen sisältämät tarinat jännittäviä. Olin jo oppinut lukemaan, joten luin Aapisen melkein loppuun jo ensimmäisenä päivänä.

Henna

________________________________________

Aloitin koulun 1965. Minut oli ilmoitettu asuinpaikkakuntamme kansakouluun, mutta päivää ennen koulun alkua selvisi, että joudumme muuttamaan. Muutimme maalle äitini kotitilalle. Menin ekana päivänä kouluun ilman upouutta koululaukkua ja uusia kouluvaatteita. Koulussa oli vain kaksi opettajaa ja minun lisäksi koulun aloitti kuusi muuta lasta. Opettaja oli pukeutunut jakkupukuun ja röyhelöpuseroon ja hän tuoksui hyvälle. Siitä alkoi koulutieni, jota käyn edelleen - nyt opettajana.

Leena

________________________________________

Muistan kun opettaja kysyi kenenkä kuva on tuolla luokan seinällä (oli presidentti). Minä viittasin arkana tyttönä ahkerasti, sillä olin varma siitä, että tunnistin miehen kylällä kulkevaksi (Rämö) kirjakauppiaaksi. Opettaja kysyi ensin muilta mutta kun kukaan muu ei enää viitannut hän kysyi minulta. Vastasin, että "Rämö". Kaikki helähtivät nauramaan. Oli siinä ekaluokkalaisella oltavat. En millään ymmärtänyt miksei kuva ollut Rämön.

Aira

________________________________________

Aloitin koulun 1970 pienessä kyläkoulussa Lieksan Vuonisjärvellä. Koska vanhemmat olivat maanviljelijöitä, koulutaksi kyyditti koululaiset 7 km:n päähän olevaan kouluun. Koulun kunniaksi oli uudet vaatteet ja reppu. Koulun pihalla oli jokunen tuttu lapsi samalta kylältä. Kolmiopettajainen koulu rakennuksineen tuntui äärettömän isolta. Meidän opettaja oli Aila, joka kuuluvalla äänellä kehotti lapset parijonoon ja siitä sisälle. Oli jännittävää mennä koululuokkaan ja hakea sieltä oma paikkansa. Saatiin koulukirjat, vihkot, viivoittimen, pyyhekumin, puuvärit ja vesivärit, jotka laitettiin pulpettiin. Kirjat piti viedä kotiin paperoitavaksi. Keittäjä-Liisan keittämää ruokaa en muista, liekö jännityksestä johtuvaa. Ensimmäinen koulupäivä kesti neljä tuntia ja sitten taksi vei lapset takaisin kotiin. Tunnelma oli jännittävä, mutta odottava. Ensimmäisen koulupäivän ilta kului uusia kirjoja katsellessa ja lukiessa (opin lukemaan 5-vuotiaana). Äiti paperoi ne värikkäillä hyllypapereilla, silloin ei maalaiskunnissa taidettu edes tuntea kontaktimuovia.

Hannele

________________________________________

Muistan kyllä. Jännitti niin paljon että aamupala ei maistunut. Koulussa jännitys lisääntyi niin, että tulin jo huonovointiseksi ja oksensin uuden aapisen päälle. Mutta onneksi lapseni meni reippaana ja iloisena kouluun. Ei ole tullut äitiinsä. :)

Ansku

________________________________________

Minulla oli omalla nimelläni varustettu penaali ja vaaleanpunainen reppu. Luokkakaverini olivat tuttuja, koska olimme olleet jo aikaisemmin samassa lasten päiväkerhossa. Opettajaksi meille tuli tosi ihana ja mukava opettaja!

Riepu

________________________________________

Siihen aikaan, kun minä aloitin koulun, elettiin 60-lukua ja mentiin kansakouluun. Muistan vieläkin sen, kun Isä oli kunnostanut minulle siskojen vanhan pienemmän polkupyörän jonka hän oli maalannut punaiseksi ja sen vanteissa ja lokasuojissa oli kullanväriset raidat. Oli hienoa ajella vanhempien siskojen kanssa uudella polkupyörällä jo ekana päivänä yhdessä kouluun. Koulumatkaa kirkonkylälle kertyi yli neljä kilometriä. Äidin tietty piti olla saattamassa, mutta Isä toi hänet autolla koululle. Minulla oli sellainen musta-punaraitainen koululaukkukin. Oli hieno päivä silloin, kaunis aurinkoinen sää ja olin innokas aloittamaan koulun.

Johanna 58

________________________________________

Ensimmäinen koulupäiväni oli sateinen. Matkalla kouluun sateenvarjoni pääsi tuulessa käsistäni ja pyöri vinhaa vauhtia ympäri hiekkakenttää koulun edustalla. Saimme kuin saimmekin sen kiinni ystäväni kanssa. Odotimme ulkona jännittyneenä kun opettajat huusivat uusien oppilaidensa nimiä. Saimme ihanan opettajan. Äitejämme taisi jännittää vielä meitäkin enemmän, niin kuin itseäni nyt, kun oma poikani aloittaa ensi viikolla koulun.

Niina mamma

________________________________________

Reilu kolmekymmentä vuotta sitten astelin uusi punainen läpällinen reppu selässäni kouluun. Pääsin istumaan söpön Janne -pojan viereen kaksoispulpettiin. Pulpetin luukun alle oli jännä kurkistaa. Ensimmäisenä päivänä koulu tarjosi uunimakkaraa ja perunamuusia, ruokailu tapahtui omassa luokassamme.

Niksu74

________________________________________

Minulla oli sininen uusi koululaukku, jännitti, yksin piti mennä. Parhaalla kaverilla oli se hienompi aniliinin punainen laukku, muuten samanlainen. Oli ihana päästä vihdoin kouluun. se oli vuonna 1967

Annikka 61

________________________________________

58 vuotta sitten isosiskon pyörän kyydillä mentiin 3 km matka. Jännitti kovasti, mutta kaikki olivat tuttuja kavereita. Sain aapisen, se oli aivan mahtavaa, sillä osasin jo lukea. Opettaja oli laiha tiukka silmälasipäinen nainen. Sitä piti kunnioittaa sitten koko kouluajan.

Krisse

________________________________________

Traaginen.. Unohdin ottaa aapisen koulusta kotiin, kun se olisi pitänyt päällystää. Ilta meni ihan pilalle.. Olin tottunut leikkimään veljeni kanssa ja koulusta tultuani olin sanonut äidille, että kukaan ei leikkinyt minun kanssa. Äiti tiesi, mistä oli kysymys ja sanoi, että kokeilepa huomenna, leikkisivätkö tytöt sinun kanssa. :)

Maire

________________________________________

Muistan varmaan ikuisesti tuon syyskuun ensimmäisen päivän 44 vuotta sitten. Kouluunlähtöni tuotti pienen ongelman, koska isä ei ehtinytkään viedä minua kouluun ja äidillä oli pikkuveli hoidettavanaan ja kun matkaa oli melkein viisi kilometriä, ei häntä voinut ottaa mukaan. Pari vuotta vanhemman naapurin tytön piti ottaa minut mukaansa mutta hän menikin omia teitään ja niinpä seitsemän vuotta vanhempi, keskikoulua käyvä isoveljeni sai minut ristikseen. Hän vei minut koulun pihalle, katseli hetken ympärilleen ja sanoi: "Tuolla nurkassa on selvästi jotain ekaluokkalaisia, mene sinne, heippa!" Silloin ei ollut päiväkotia eikä esikoulua, joten en tuntenut ketään muista lapsista ja itkuhan siitä tuli. Yhden pojan äitiä alkoi pieni, itkevä tyttö keltaisessa sadetakissa säälittää niin, että hän otti minut hoiviinsa ja luotsasi oikeaan luokkaan. Siitä se sitten lähti ja seuraavana päivänä suhtauduin jo "ylenkatseella" poikaan, jonka mummon oli koko ensimmäisen viikon tämän mukana... :)

Kesä 69

________________________________________

Ensimmäinen koulupäivä oli tosi jännittävä vaikka minulla oli jo kaksi isosiskoa koulussa.

Jännitys jatkui vielä pitkään koska olin pienikokoinen ja opettaja tokaisi minulle punnituksen ja pituusmittauksen jälkeen, että kyllä sinut olisi pitänyt jättää vielä vuodeksi kotia kasvamahan. Olin noin puolipäätä muita lyhyempi. Koko ensimmäisen lukukauden ajattelin, että pistääkö opettaja minut vielä kasvamaan. Myöhemmin tuli lisää pituutta ja koulussakin pärjäsin ihan mukavasti. Toimin nykyisin itsekin opettajana ja on ihan hyvä palautella mieliin kuinka jännittävää koulun aloitus taas ensi viikolla uusilla oppilailla on.

Jurvan Leena

________________________________________

Toki muistan. Aamu alkoi yhteisellä hartaushetkellä ja koko koulu oli paikalla. Kesken saarnan minä nousin ylös penkistä ja ilmoitin selkeällä äänelle kaikille, "Niittysen lehmä poiki viime yönä" ja istuin penkille takaisin. Arvatkaa häpesikö isosiskoni sitä vielä monta vuotta, mutta minulle se oli iso juttu.

Inkkuliini

________________________________________

Muistan miten onnellinen olin uudesta ruskeasta repusta ja oranssista vakosamettisesta liivihameesta (aloitin koulun vuonna 1978, siitä retrovärit). Eskarikaveri tuli samalle luokalle, joten en muista erityisesti jännittäneeni kouluun menoa. Kaikista selvin muisto päivästä on kuitenkin se, että hieman aiemmin syntynyt pikkuveljeni oli äidin mukana vaunuissa ja olin niin ylpeä hänestä!

Eija

________________________________________

Ensimmäinen koulupäiväni oli vuonna 1967. Ensimmäisen päivän jälkeen oli paljon kerrottavaa kotona... Ensinnäkin kerroin, että koulurakennuksessa yhdessä ovessa lukee Pormestari ! Isä ja äiti sanoivat, että ei kai siellä niin lue? Korjasin, että ei kun HOVIMESTARI. Äiti ja isä ei oikein uskonut tätäkään, jolloin oikea nimi löytyi - VAHTIMESTARI. Lisäksi opettaja kertoi, että jos juo kahvia lakkaa kasvamasta! Koska olin kovin pieni kokoinen, ja opettajahan oli jumalasta seuraava, niin kahvihetket mummon kanssa jäivät ja seuraavan kahvikuppini join 18-vuotiaana! Ei tosin enää auttanut pituuskasvuun... ;)

Tuija 53 V.

________________________________________

Ensimmäinen koulupäiväni alkoi elokuussa 1958. Olin saanut uuden olkalaukun vanhemmiltani, ja äiti oli ommellut minulle uuden mekon, Olin niin ylpeä, kun isäni vei minut kouluun, muistan päivän kun eilisen. Samana päivänä löysin itselleni parhaan kaverin, olimme erottumattomat yhdeksänteen luokkaan asti, jolloin molemmat lähti omalle tielleen. Ihana muisto ekasta luokasta.

Tuija

________________________________________

Sellainen tosi jännittävä. Muistan, että tutustuimme kouluun lähinnä ja sitten taidettiin antaa osa kirjoista.

Sakrutin

________________________________________

Hirveää, aivan kauheata. En olisi millään halunnut mennä kouluun, mutta isosisko työnsi minut ovesta ulos rappukäytävään ja sanoi." Menet tai et, mutta takaisin et tule ennenko koulupäivä on päättynyt." Niinpä painelin naama mytyssä kouluun ja siitä se sitten lähti.

Vitikkalan ala-aste -69

________________________________________

Iloisin mielin menin kouluun. Sain muutaman kaverin, luokallani oli vain 3 oppilasta. Mutta kyllä minua jännitti.

Helena 65

________________________________________

Oli vuosi 1955 ja syyskuun kuulas, kirkas aamu. Päällä äidin tekemä punainen kouluasu, jaloissa valkoiset polvisukat ja olkapäällä oli puna-viherruutuinen koululaukku. Tukka ponnarilla, nenäliina laukussa. Veljen kanssa seison kotipihalla ja äiti ottaa valokuvan. Jännitti, pelotti. Äiti saattaa koululuokkaan asti. Yksi tyttö itkee eikä halua millään jäädä ilman äitiään. Opettaja oli Paula Pesonen. Siihen loppuu muistikuva tilanteesta.

Orvokkeja maljakossa

________________________________________

Ensimmäistä koulupäivääni en tarkkaan muista. Siitä on niin kovin paljon aikaa. Ehkä se oli pienelle ekaluokkalaiselle jännittävä ja aurinkoinen päivä. Äiti puki minut tavanomaiseen tapaansa kauniisti ja saattoi kouluun. Samasta talosta tuli luokalleni paras leikkikaverini. Hänen kanssaan aloin kulkea koulumatkat. Ensimmäistä koulupäivääni tarkemmin muistan sen ensimmäisen lukuvuoden. Istuin etupulpetissa, josta näin opettajan ja erityisesti hänen kasvonsa esteettä. Minun piti nähdä hänen kasvonsa hyvin kuulovammani vuoksi; luin huulilta ja kokonaisvaltaisesti kasvoilta.

Muistan myös, kun äitini sopi opettajan kanssa, että opettaja panee pulpetilleni senaikaisen kuulokojeen, joka oli ns. taskukojemalli. Se oli karkkiaskin kokoinen ”mötikkä', jonka johdon toisessa päässä oli korvaan pujotettava korvakappale. Kojeen avulla kuulin paremmin. Oppituntien jälkeen opettaja siirsi kojeeni lukittavaan kaappiinsa. Välitunneilla juoksin ja leikin luokkakavereideni kanssa. Ekaluokalta muistan myös, kun yksi Juha tuli yllättäen pulpettini eteen ja sanoi kovalla äänellä kojeeseeni ”HUUUUHH!!”. Opettaja näki sen ja torui Juhaa: "Juha! Noin ei saa tehdä!" Kaikkein paras muistoni ensimmäisestä koulupäivästäni ja -vuodestani on, että opettajani oli valtavan ihana ja lämmin ihminen. Hänestä pitivät kaikki oppilaat.

Pieni ekaluokkalainen

________________________________________

En kovin paljoa ekasta koulupäivästä muista, vissiin jännitti niin paljon. Mutta mieleeni on jäänyt kun vatsanpohjaa kutkutti kun jonossa koulun ulko-ovella odotimme pääsyä sisälle luokkaan kellon soidessa. Se on myös jäänyt mieleen että iäkäs naisopettajamme soitti harmonia ja laulettiin virsiä ekana päivänä. Siitä se sitten lähti opin tie.

Ekaluokkalainen vuonna 1981

________________________________________

Olin erittäin ujo saparopäinen pikkutyttö. Ensimmäisenä koulupäivänä uuden luokkani kovaäänisin ja rämäpäisin poika seurasi minua n. 100 metriä jäljessäni, koko kotimatkan ajan. hän halusi nähdä missä asun. Ihastusta ensi silmäyksellä? :)

Ei enää niin ujo - eikä edes saparopää

________________________________________

70-luvulla uusien tavaroiden saaminen oli iso juttu. Vieläkin muistan kouluvaatteet ja repun, jotka hankittiin tuota merkittävää tapahtumaa varten. Niillä sitä sitten mentiin pitkälti koko lukuvuosi tai ainakin lukukausi.

Päivi

________________________________________

Jännitti niin kovasti etten edes pystynyt syömään aamupalaa ja väsyttikin hirveästi, koska uni ei tullut silmään yöllä kun jännitin niin kovasti. Silloin ei käyty etukäteen tutustumassa kouluun eikä ollut mitään eskareita.

Lele

________________________________________

Maalaistyttö Hämeessä vuonna 1964 käveli kilometrin matkan koululle, jonka päädyssä oli opettajapariskunnan asunto. Alaluokkien opettaja oli ikkunassa: "Huomenta Irma, jännittääkö?" "Huamenta, kyllä vähän. Tiäräksää missä Aino on?" "Varmaan keittolassa tai pannuhuoneella."

Aino oli tätini, joka myös asui koululla ja teki siellä kaiken: Lämmitti hiilillä koulun, siivosi sen ja laittoi ruuat alusta alkaen 40:lle ihmiselle. Porkkanatkin hän raastoi raastinraudalla.

Löysin Ainon keittolasta ja koulupäivä oli mielenkiintoinen. Uusi ystäväni Leila halusi, että minä syötän häntä ruokatunnilla ja jostain syystä se sopi opettajalle ensimmäisenä päivänä. Oppitunneilla oli helppoa ja hauskaa.

Irma

________________________________________

Jännitin mennessäni yksin koulun uusissa kelta-valkoisissa kävelykengissäni, jotka olivat pari numeroa liian isot, että mahtuvat seuraavanakin vuonna jalkaan. Mutta kengät laakeripintaisina kiiltelivät. Mutta ainoana tyttönä luokallani - ei niitä kukaan ihastellut. :( Onhan tuosta jo kulunut 40 vuotta... ja pärjätty on :)

Pihlaja

________________________________________

Muistan toki. Vuonna 1966. Uudet kouluvaatteet, äiti toi kouluun. Jännitti, koska olin todella ujo ja arka. Perunat osasin kuoria ja syödä haarukalla ja veitsellä - olin kuullut, että ne taidot pitää osata. Kahdenistuttavat pulpetit ja minun piti hiljaisena ja kilttinä istua aina luokan häirikköpojan vieressä (no, se oli kyllä väärin).

KP

________________________________________

Olin ollut kovin nirso ruokien suhteen, ja äiti oli ennen koulua moneen kertaa korostanut, että koulussa sitten pitää syödä kaikkia ruokia ja lautanen tyhjäksi. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen vanhemmat kysyvät koulupäivän kuulumisia ja mitä ruokaa oli.

- Lihakeittoa, mutta ne pippurit oli kyllä aika pahoja.

Kirjaimellisesti

________________________________________

Koulun alkua 1.9.1968 olin odottanut ja jännittänyt kovasti koko kesän. Menisin siihen samaan kouluun kuin 4 sisarustani ennen minua. Ensimmäisenä aamuna sain tuskin syötyä jännitykseltäni, mutta niin vain ehdin ajoissa. Opettaja aloitti nimenhuudolla, mutta minun nimeäni ei tullutkaan.

Olin kauhuissani, olinko sittenkin jotenkin väärässä paikassa, ymmärtänyt väärin? Opettaja sanoi, etten kuulu sinne, olen väärässä koulussa, liikaa oppilaita... en edes kuullut kaikkea, mitä hän tylysti lateli. Koetin selittää, että vanhempani rakentavat parhaillaan taloa, joka on juuri toiseen suuntaan tästä koulusta, muutamme syksyllä... Ei kuulu minulle, jyrähti opettaja ja niin lähdin itku silmässä kotiin. Maailmani oli musertunut.

Samaan aikaan kotona äiti siivosi ja kuurasi paikkoja. Isän 50v. syntymäpäivä olisi 4.9. ja silloin olisi vieraita tulossa ties kuinka paljon. Äiti pyöritteli silmiään ja kauhisteli, kun kerroin opettajan sanat, mutta ei osannut toimia mitenkään. Koska äiti ei uskaltanut vastustaa opettajan auktoriteettia, jouduin käymään ensimmäisen luokan hankalan matkan päässä. Alkuaika siitä vanhasta kodista sujui hyvin, mutta uuteen kotiin muutettiin marraskuussa ja sen jälkeen kulku oli pienelle koululaiselle hyvin raskas. Toiselle luokalle pääsin siihen kouluun, johon alun perin pitikin.

Maikku

________________________________________

Syyskuun eka vuonna 1954... Aurinkoinen syyspäivä. Äiti vei ja jätti koululle opettajan huomaan. Ope oli vanhimman veljeni entinen luokkatoveri, mukava nuori nainen. En muista itkeneenikään yhtään, jännitti vain kai muuten. Linnavuoren koulun (Nokialla) pihalla oli ISO halkopino. Sen luona oli välityöleikki yhden kaimaksi huomatun uuden luokkakaverin kanssa, joten kellonsoitto jäi kuulematta. Myöhästyimme siis jo koulu-uramme toiselta tunnilta. Se oli ainoa kerta, kun oli otettu esiin luokan perällä oleva lasilla peitetty "hiekkalaatikko", joka oli jonkinlainen testi, mitä siihen kukin rakensi. Myöhästyimme siis molemmat siitä. Ikuiseksi arvoitukseksi jäi, mitä virkaa sillä laatikolla oikeasti oli. Myöhemmin ekalla luokalla tapahtui sitten paljonkin, mutta sitähän ei tässä kysytty.

Tilkkumummi

________________________________________

Tuo päivä oli eka koulupäivä myös opettajalleni, joka oli juuri valmistunut. Jännitti varmaan yhtä paljon kuin mekin. Isä toi minut kouluun ja kun vanhempien sitten piti lähteä pois luokasta, niin isäni alkoi itkemään. ;( Eli lujille otti hänelläkin. Muistan vieläkin uuden Aapisen ja matikan kirjan aiheuttamat ihanat väristykset, kun sain ne reppuuni.

Pohjoisen poika

________________________________________

Se oli syyskuun eka päivä, vuonna 1965. Ilma oli kaunis, aurinkoinen. Minulla oli koululaukku ostettu, sellainen punainen, nätti! Menin ihan yksin maalaiskouluun, polkupyörällä, matka oli 5km. Jännitin, letit ihan tärisi! Opettajamme, ihana vanha nainen, laittoi meidät kahteen pulpettiriviin. Eka ja toka luokka oli samassa. Opettaja puhui meille kauniisti, että nyt sitten koulu alkaa ja asettui harmonin taakse ja otimme virsikirjat esille. Veisasimme virren: Kun koulutyöni alkaa

taas, sua kiitän Isäni. Tokaluokkalaiset sen jo osasivat ja vetivät virttä. Sitten oli opettajan rukous ja olimme kaikki hiljaa kädet ristissä pulpetin päällä. Kenenkään äiti ei ollut mukana, ei maalaisäidit sinne ehtineet, he olivat pellolla! Saimme aapiset ja laskukirjat, ne olivat hienot ja iso A ja pari pikku-aata tuli läksyksi!

Sitten oli pian ruoka-aika ja keittolasta haimme emalilautaset, ja ämpärin, jossa oli jotain keittoa. Eväsvoileivät ja maitopullo oli kotoa mukana. Ai miten ihana se päivä oli. On erittäin hyvät muistot, eikä mitään traumoja ole jäänyt siltä ajalta. Se opettajan kunnioitus ja rauha luokassa oli ihan mahtava! Olisipa nykyäänkin sellaista..

Mummi54

________________________________________

Itse en varsinaisesti muista sitä, mutta vanhempani ovat kertoneet minun sanoneen: ”Oli ihan helppoo olis saanu olla vaikeempaakin.” Kylläpä se siitä sitten myöhemmin vaikeutuikin

ihan tarpeeksi

Raija Vironen

________________________________________

Kyllä muistan. Minulla oli uusi sininen olkalaukku ja punaiset ihan liian isot kävelykengät. Olin tosi ylpeä pieni koululainen ja odottanut koulun alkua jo kaksi vuotta.

Miia

________________________________________

En muista niinkään ensimmäistä koulupäivää, mutta toinen päivä on jäänyt ikuisesti mieleeni: pääsin nimittäin 6-vuotiaana aloittamaan koulua, kun yksi oppilas oli jäänyt tulematta. No, toisena päivänä hän sitten tuli ja minä jouduin vuodeksi kotiin harjoittelemaan.

Ripa

________________________________________

Ujostelin. Äiti oli tullut saattamaan ja oli läsnä luokkahuoneessa toisten vanhempien kanssa. Tunnen vieläkin koulun karkean kiviseinän johon nojasin. Ylläni oli hempeän vaaleanpunainen mekko. Johtaja opettaja muistutti, että alakerran keittiöstä löytyvät lihamylly ja mankeli - niille tottelemattomille oppilaille. Se tieto pelotti.

Pikku Elisa

________________________________________

Löysin heti ensimmäisenä koulupäivänä uuden ystävän ja lähdin lyhyen koulupäivän jälkeen hänen kotiinsa leikkimään, hän asui parin kilometrin päässä kodistani. Iltapäivällä muistin mennä lopulta kotiin. Äiti oli hädissään etsinyt minua koululta ja ympäristöstä, minä en silloin 7-vuotiaana ollenkaan ymmärtänyt äidin hätääntymistä. Sain varmaan sellaisen puhuttelun vanhemmiltani, että sen jälkeen tulin suoraa tietä koulusta kotiin.

50-luvun koululainen

________________________________________

Vaikka vuodesta -66 on kulunut pieni ikuisuus, ei ensimmäinen koulupäiväni kouluun lähtö unohdu koskaan.

Äiti oli ommellut minulle uuden sinisen essumekon, ja hiukseni letitettiin tiukoille leteille, jotka sidottiin hienoilla sinipilkullisilla lettinauhoilla.

Maalla koulumatkaa oli 3 km, ja se tuntui 7-vuotiaasta hirvittävän pitkältä. Naapurin Pirjo oli saanut ihan uuden sinisen polkupyörän (josta olin hirvittävän kateellinen), ja hänen äitinsä oli saattamassa koulumatkaa. Pääsin äidin tarakalle kyytiin, koska muuten olisin joutunut kävelemään ihan yksin.

Koulun pihalla naapurin pojat kiskoivat hienot lettinauhani irti, joten itkuhan siitä tuli.

Sen jälkeen minusta kasvoi pippurinen poikatyttö, jota eivät enää pojat uskaltaneet kiusata koskaan.

3 viikon kuluttua isä vei minut lähikaupunkiin pyörän tarakalla ja osti minulle samanlaisen pyörän kuin Pirjolla, mutta ihan punaisen.

Yksi muistikuva vielä, kun tulin kotiin ensimmäisen koulupäivän jälkeen uusi aapinen repussa, liehui pihamaalla suuri määrä puhtaan valkoisia lakanoita. Tunnen jopa kypsyvän viljapellon tuoksun, kun muistelen mennyttä lapsuuttani.

Päivi-59

________________________________________

Muistan oikein hyvin ensimmäisen koulupäiväni, vaikka olen jo yli 60v. Isäni oli nukkunut pois toukokuussa, ja koko elämämme oli erittäin surullista. Koulu alkoi silloin ensimmäinen päivä syyskuuta. Minä olin ilmoittanut äidilleni, etten lähde kouluun. Äiti oli ostanut edellisenä päivänä minulle noin puolen litran mukin ja sanoi, että tämä mukillinen on aamulla ennen kouluunlähtöä juotava maitoa. Inhosin maitoa siihen aikaan.

No, syyskuun ensimmäinen päivä koitti ja kouluun oli lähdettävä. Ensin piti juoda se maito, mutta en pystynyt juomaan kuin kulauksen kun alkoi yököttää, jännitti niin hirveästi. Pikkusiskoni itki ettei hän halua olla minua ilman koko päivää, ja minä itkin etten halua lähteä. No äiti puki minut mekkoon ja muistan hyvin sen kauniin esiliinan jonka hän laittoi mekon päälle, se oli valkoinen ja helmassa oli kuvioita, muistaakseni vihreitä. Äiti joutui lähes väkisin taluttamaan koko koulumatkan noin 3 km. Opettajana oli tosi mukava pieni ja pyöreä, jo äitinikin opettajana ollut, naisopettaja. Hän osasi houkutella minut istumaan pulpettiin ja niin äiti sai lähteä. Itkettihän se vähän, mutta jotenkinhan se päivä meni. Ja sama juttu jatkui koko syksyn.

Pia

________________________________________

Aloitin koulutieni vuonna 1970. Jännitti kovasti. Lähiössä oli paljon lapsia ja ilmeisesti luokkajakoa oli ollut vaikea tehdä, sillä jonkunlaisen säätämisen jälkeen minun ja neljän muun piti siirtyä jo seuraavana päivänä toiseen luokkaan ja parakkikouluun. Eli jännitystä riitti vähän pidempäänkin. Käytössä oli vuorosysteemi eli koulua käytiin aamu ja iltavuorossa. Ensimmäisen vuoden kävimme lauantaitkin koulua.

Sini

________________________________________

Olin äidin ja papan kanssa ollut aina kotosalla (isä oli merillä) ja niinpä äiti istui ensimmäiset päivät kanssani koulussa ja vielä myöhemminkin olin käynyt koulun mäellä vilkuttamassa linja-autolle kesken tunnin, kun tiesin äidin menevän torille siinä! Opettaja oli kiltti ja salli tämän tapahtuvan.

Nyt jo itsekin mummi

________________________________________

Ensimmäisenä koulupäivänäni, minulle syntyi pikkuveli, muutapa ei sitten jäänytkään mieleen!

Tiina

________________________________________

Ekalle luokalle meno hieman jännitti. Onneksi koulu oli lähellä ja äiti tuli saattamaan kouluun. Opettaja ohjasi tilannetta hyvin eikä tarvinnut luokassa pelätä. Yksi tyttö tosin itki. Minun oloani helpotti että tunsin muutaman oppilaan jo esikoulusta. Päivä oli jännittävä mutta siitä selvittiin. Ja olihan se eka päivä tosi lyhytkin. En muista mitä siellä koulussa tapahtui. Luultavasti esittelimme itsemme ja opettaja kertoi mitä tuleman pitää. Vuosi oli 1984 kun menin ekalle luokalle Hervannan Keinupuiston kouluun. Jota ei enää ole ollut moniin vuosiin. Luokka oli keskellä rakennusta joten siellä ei ollut ikkunoita, paitsi muutama muovinen kattoikkuna. Joten luokka oli hieman synkkä, tunkkainen ja lievästi ahdistavan tuntuinen kun ei nähnyt pihalle. Ehkä se auttoi enemmän keskittymään opetukseen kun ei pystynyt näkemään ulos.

Sissi

________________________________________

Olimme muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja kun äiti saattoi minut kouluun ja lähti pois - minäkin lähdin kohta äidin perään. Tunsin itseni niin ulkopuoliseksi, kun en tuntenut ketään. Opettaja oli pihalla huomannut lähtöni ja tuli pyörällä perässä hakemaan minut takaisin. Siitä se opintie sitten alkoi mitä nyt toisenkin kerran karkasin koulusta kesken päivän.

Tapahtui vuonna -52

Mummeli

________________________________________

Äiti vei minut klo 11 kouluun. Koulupäivä oli alkanut jo klo 9 joten jouduin takariviin istumaan. Se harmitti ja vähän hävetti. Sen jälkeen en ole myöhästynyt juurikaan mistään.

Minna

________________________________________

Kyllä se oli sellainen onnenpäivä. Koulussa oli aivan oma erityinen tuoksukin ja koulumatka meni lallattaen ja laulaen. Tottahan minua jännitti vaikka kuinka paljon mutta ei se haitannut kun pääsi kouluun!

Piisiru

________________________________________

Eka koulupäiväni oli v.1954. Menin kouluun äitini kanssa. Hänellä oli yllään keltainen leninki, samaa kangasta kuin minunkin joku entinen leninkini. Omaa asuani en muista. Sen sijaan muistan miten pieneksi ja mitättömäksi itseni tunsin siinä äidin vieressä seistessäni. Ja ne tokaluokkalaiset olivat minusta niin isoja ja itsevarmoja palauttaessaan todistuksia opettajalle. He kävelivät pitkin askelin kengät kopisten. Nimitin heidät "sojokintuiksi".

Hilppa

________________________________________

Kansakoulun ekaluokalle menin 60-luvulla. Selässä reppulaukku, harmaa-ruskearuutuinen. Mummon "tikuttamat" letit, voipaperiin käärityt voileivät. Siskon kanssa taittui 2 km:n matka. Jännittävää !

Tiana

________________________________________

Ensimmäisenä koulupäivänä minulla oli kirkkaan sininen mekko ja villatakki, punainen olkalaukku keikkui olkapäällä - 70-luvun alussa ei reput olleet muodissa. Laukkuun olin liimannut ison Aku Ankka-tarran.

Minua pelotti mennä kouluun. Silloin esikoulu vasta teki tuloaan, joten en ollut käynyt tarhassa. Olimme juuri muuttaneet uudelle alueelle, joten en tuntenut muita lapsia. Äiti saattoi minut kouluun. Istuin luokassa ensimmäisen pulpettijonon ensimmäiseen pulpettiin. Siitä se koulutaival alkoi.

Minusta kasvoi kiltti, ahkera koululainen, joka ei kyseenalaistanut opetusta ja tykkäsi käydä koulua aina valkolakkiin asti.

Heidi



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot