Hae
Uteluarkisto


MITEN AUTTAA JÄNNITTÄJÄÄ?
Nyky-yhteiskunnassamme monet lapset, jotka ovat ujoja ja jännittävät, ovat todellisessa syrjäytymisvaarassa jos jännittäminen jatkuu aikuisuuteen. Haluaisin kuulla miten voi auttaa alle kouluikäistä ja miksei kouluikäistäkin lasta, joka jännittää?"


Vastauksia 50


 

Vie lapsen opastaen tilanteeseen joka jännittää ja kertoo hänelle tapahtuman kulun miksi joku asia on tämänkaltainen.

Tiltu

________________________________________

Koulussa opettajan kanssa on käyty keskusteluja, miksi jotkut tilanteet tai asiat ovat jännittäneet lasta. Itse olen kertonut lapselle tai nuorelle omat kokemukset jännittämisestä. Ja miten niistä olen selvinnyt. Rohkaiseminen ja se, että saa jännittää, ei se ole kiellettyä. Huumorilla on selvitty ja lisäksi olemme omaan perheeseen löytäneet ratkaisun ihanasta tuoteperheestä. Oma veli, aikuinen, joka käyttää samaa tuoteperhettä, on päässyt pahasta jännittämisestä. Kiitos ystävälleni Virvalle, että hän kertoi minulle näistä ihanista tuotteista.

Aila

________________________________________

Voi kokeilla hyvin yksinkertaista keinoa. Jännittäjä voi aina jännittäessään keskittyä hengitykseensä ja vetää henkeä muutaman kerran syvään ja rauhallisesti. Ainakin minulla tämä toimii tehokkaasti.

Anu Aurinkoinen

________________________________________

Ennen kaikkea asiasta keskustelu turvallisessa ilmapiirissä. Anna lapsen kertoa miksi hän jännittää, miltä silloin tuntuu jne. Opettajien kanssa on myös syytä avoimesti siitä jutella. Jos nämä eivät tuo helpotusta, koulupsykologi voi varmasti tuoda helpotusta. Tänä päivänä hänellä on monenlaista keinoa auttaa ahdistunutta lasta.

Kipinätär

________________________________________

Jos on koko ajan mollattu alle kouluikäisenä niin siinä sitä saakin tehdä työtä lapsen kanssa, jotta saa hänelle päähän, että hän onkin hyvä, eikä tarvitse jännittää. Terapeuteille riittää työtä kunhan kaikille riittäisi terapeutteja.

Mummeli

________________________________________

Meillä kävi tyttären samanikäinen ujo luokkatoveri kylässä ensin katsomassa ja myöhemmin osallistumassa meidän elämäämme. Luokkakaverin äiti otti yhteyttä ja ehdotti tätä. Emme tehneet mitään erikoista - oltiin vaan kotona ja puuhailtiin. He olivat molemmat silloin ensimmäisellä luokalla muistaakseni. Nyt ovat molemmat opiskelijoita ja entinen ujo lähti ulkomaille opiskelemaan.

Yksi äiti

________________________________________

Olen itse ollut jännittäjä lapsuudessani ja jopa nuorena, osittain aikuisenakin toisinaan. Pääsin asian kanssa "sujuiksi" ottamalla osaa rohkeasti uusiin tilanteisiin. Ystäväpiirini luonnollinen tuki ja kannustus auttoivat. Myönteiset, ymmärtävät aikuiset ovat "luojamme lahja" jännittävälle lapselle.

Tämän aamun ajatus: "Kannustus avaa ovia, jotka arvostelu on naulannut kiinni." pitää paikkansa!

Mummeli - 61 vuotta

________________________________________

Amerikkalainen ystäväni kertoi, että ujous on hänen kotimaassaan rinnastettu sairauteen. Lapsensa on luonteeltaan ujo ja häntä on kaikin puolin yritetty saada äänekkääksi ja villimmäksi, ns. kaikki kortit levälleen.

Suomessa ujous on luonteenpiirre, siinä missä muutkin. Sosiaalisuus ei ole äänekkäimpien esilläoloa, voi olla täysin päinvastoin. Ujous ei syrjäytä. Ujo voi olla rauhallinen pohtija, joka miettii ennen kuin toimii.

Tämäkin lapsensa on lahjakas, pidetty koululainen, reilu kaveri ja hänestä on selvästi kasvamassa jotain suurta. Annetaan kaikkien olla omia itsejään, sillä mikä olisi hienompaa, kuin olla arvostettu juuri sellaisena kuin on! Ilman ehtoja.

Omista lapsistanikin yksi on ujo. Hän on ollut milloin luokkansa sillanrakentaja, milloin joukkueensa kapteeni. Ujous ei mitenkään poissulje menestystä.

Ei aikuistenkaan kuulu olla samanlaisia, miksi lasten pitäisi. Rajoja ja rakkautta, kaikki ovat omanlaisinaan upeita ihmisiä!

Maailman ihmeellisin, ujo tai ei ujo

________________________________________

Alle kouluikäisen kanssa kannustavasti asiasta jutustelu isovanhemman tai koululaisen opettajan kanssa.

Pipe

________________________________________

Veljenpojalla auttoi, kun alkoi harrastaa yleisurheilua. Siellä oli kilpailuja joihin osallistui ja sai uusia ystäviä. Ujous ja jännittäminen eivät hävinneet, mutta oppi sietämään tuntemuksia ja hallitsemaan niitä.

Merja

________________________________________

Lapselle täytyisi aina muistaa mainita se, että hän on ainutlaatuinen ja arvokas omana itsenään. Hänellä on oikeus olla sellainen kuin on. Jokaisen mielipide on arvokas. Todellinen rohkeus on sitä, että uskaltaa olla heikko ja erehtyväinen. Moka on lahja.

Vipsu

________________________________________

Asiasta voi puhua lapsen kanssa. Kysyä jännittääkö. kertoa että nyt on edessä sellainen päivä ja sinua voi jännittää, mutta edessä on sellaista ja sellaista (kertoa mitä tapahtuu). Kysyä miltä kuulostaa. ja onko tässä jotain mikä mieltäsi askarruttaa. Ja jos jännitys on oikein pahaa, miksi ei voisi poiketa ihan terveydenalan ammattilaisen juttusillakin.

Leena

________________________________________

Älä ruoki sanana jännittää tai jännittäjä. Tuo esille vain positiiviset asiat. Jos ulkopuolinen tai sukulainen ihmettelee lapsen ujoutta, käännä se vahvuudeksi vaikka sanomalla: ”olemme kaikki erilaisia.”

Vanhimmaiseni oli erittäin ujo ja arasteli monta asiaa ja kohtaamista. Nyt hän esiintyy isoilla areenoilla. Ja mielestäni en tehnyt arastelun eteen mitään erityistä kuin tuon alussa sanomani. Vahvuus tulee ajan kanssa. Luota lapseen. Tuo esille kaikki hänen hyvät asiansa, anna niistä kiitos.

Esiintyjä

________________________________________

Metsäorvokki -kukkatipat. Auttoi ainakin oman lapseni kohdalla.

Teija

________________________________________

Hyvä kysymys. Kukapa ei olisi joskus nuorempana jännittänyt tai ujostellut jotain asiaa? Kokeita, vieraita ihmisiä tai uusia tilanteita? Tärkeintä on vanhemman tiedostaa ongelma ja etsiä sen mahdolliset syyt. Epävarmuus ja pelko johtuvat aina jostain ja vaikka pesueessa olisi saman kasvatuksen saaneita lapsia, niin kaikki persoonat kokevat maailmansa eri tavoin. Ongelman "motitus" voisi auttaa: Olisi tärkeää kannustaa lasta ja valaa itseluottamusta mihin ujous, tai jännitys liittyykin. Ennen kouluikää pelkäsin pimeää kellaria ja se hillopurkin noutaminen meinasi jäädä "mörköjen pelossa". Isäni vei minut pimeälle kellarin rapulle kanssaan istumaan ja veti oven kiinni. "No pelottaako vielä? hän kysyi. Sama pätee ujouteen ja jännittämiseen. Ongelman kohtaaminen, sen pilkkominen sekä asian tutuksi tekeminen.

Jari

________________________________________

Tajusin itse jossain vaiheessa, että kun menen uuteen ympäristöön, kukaan siellä ei tiedä minun jännittävän. Niinpä minunkaan ei tarvinnut enää välittää siitä.

Erityisherkkä

________________________________________

Kuvitella ja näytellä yhdessä lapsen kanssa tilannetta etukäteen.

Nella

________________________________________

Lapselle voisi opettaa vaikka visualisoinnin avulla jonkun rohkaisevan konstin esim. kuvittelemalla (lapsen valitseman rohkeutta tuovan) "voimaeläimen" sisälleen, jonkun asian, värin tai rauhoittavan tai vahvistavan lauseen jonka voi palauttaa mieleen kun alkaa jännittää. Ensisijaisesti on tietysti tärkeää että lapsi kokee olevansa hyväksytty ja hyväksyy itse sen, että jännittää, eikä siinä ole mitään väärää tai pahaa.

Lasta ei voi pakottaa olemaan rohkeampi tai lopettamaan jännittämistä. Jännittämisestä voi hakea positiivisiakin puolia (lapsi on harkitseva eikä ryntää suin päin tilanteisiin, eikä tee mitään mikä olisi itselle vahingoksi). Lapsen itseluottamusta voi vahvistaa eri tavoin silloin kun lapsi uskaltaa ja selviää tilanteista. Jos haluaa ottaa avuksi perinteisen kiinalaisen lääketieteen, voi hieroa lapsen jalkapohjia päkiöiden alta vaikka iltaisin tai muissa kotitilanteissa (n. 2/3 osassa jalkapohjasa on akupunktiopisteitä jotka auttava tähänkin). Myös Eckhart Tollen kirja "Miltonin salaisuus" voi tuoda helpotusta: vaikka se ensisijaisesti käsittelee kiusaamista, mutta samalla myös omien pelkojen voittamista.

Heidi, jännittävän lapsen äiti

________________________________________

Herkän, ikäryhmässään nuoren ja helposti kavereidensa manipuloitavissa olevan lapsen vanhempana olen saanut hyviä tuloksia seuraavalla tavalla:

Usko itse lapsesi pärjäävän ja kerro siitä lapselle. Hän omaksuu sinun asenteesi.

Varmista, että lapsi saa pieniä onnistumisen kokemuksia päivittäin ja anna positiivista palautetta niistä. Näin lapsen itsetunto vahvistuu ja hän saa rohkeutta luoda uusia ja syvempiä kaverisuhteita.

Jos lapsi on koulussa tai päiväkodissa, kerro avoimesti tilanteesta, jotta myös siellä olevat aikuiset voivat tukea lapsen kehitystä. Yhdessä tekemällä saadaan moninkertainen tulos.

Näytä esimerkillä lapselle kuinka uusia ja tuntemattomia ihmisiä kohdataan. Esimerkin voima on suuri.

Sovella kaikkea ylläolevaa juuri teille sopivalla tavalla.

J

________________________________________

Tee parhaasi, kukaan ei voi sinulta enempää vaatia. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia vaan voit olla juuri sellainen kuin olet.

Juha

________________________________________

Sana ei haittaa. Olen kuullut lapsenlapsiltani ja kerron että mummikin jännitti sinun iässäsi Jännittää nyt myös aika-ajoin ja iso rutistus päälle.

Epe

________________________________________

Niin. Olin ujo lapsena (nyt kaikkea muuta) ja tiedän, että väkijoukon keskellä nolatuksi tulemisen kokemus ei lähde minusta kulumallakaan. Jospa aikuinen ymmärtäisi sen, että ujolle lapselle on kärsimystä jopa aivan tavallisista asioista puhuminen silloin, kun ympärillä on paljon ihmisiä. Saati sitten kun joku mainitsee jonkin henkilökohtaisen asian, ja vielä naurahtaa päälle. Se oli ainakin minulle maailmanloppu. Ystävällinen rohkaisu on aivan toista - nekin kokemukset jäävät lapsen mieleen loppuelämäksi.

Maru

________________________________________

Opettele hengittämään ja huokailemaan. Rauhoittavat molemmat, eli hengitä rauhassa nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, näin muutaman kerran ja sitten huokailet huolet pois. Mene vaikka vessaan ennen esiintymistä tekemään nämä hieman hassutkin toimet.

Hengitä ja huokaile

________________________________________

Olipa kerran tyttö, joka seisoi urheilukentän reunalla ja katsoi, kun kolme poikaa pelasi jalkapalloa. Minä kysyin tytöltä, miksei hän tulisi mukaan peliin. Tyttö sanoi: "kun minä en osaa pelata". Minä sanoin: "Ei se haittaa en minäkään osaa kovin hyvin." Ja sitten minä kysyin pojilta saammeko tulla mukaan peliin. Teimme joukkueet ja minä olin maalissa, kohta useampi lapsi halusi tulla mukaan peliin. Silloin minä luovutin paikkani pelissä ja annoin lapsien itse jatkaa peliä. Ja tuo tyttö huomasi, että osaakin pelata jalkapalloa. Hän ei ollut vain aikaisemmin uskaltanut yrittää.

Jussi

________________________________________

Ihan vaan olla läsnä ja olla ystävä, kuunnella toista. Tehdä jotain yhdessä, ottaa mukaan kun huomaa, että joku on yksin. Pyytää hänen apuaan jossain asiassa vaikka osaisit sen itsekin. Yksinäinen saa hyvän mielen, kun voi olla avuksi. Sitten sinullekin tulee hyvä mieli. Antaessaan saa.

Kaikki samalla viivalla

________________________________________

Lapsia voi auttaa esim. esiintymisessä tähdentämällä valmistautumista, opettelemalla tarpeeksi etukäteen. Kun tietää mitä esittää, ei jännitä niin paljon. Huumoria mukaan, se auttaa aina! Voi myös muistuttaa että ihan kaikkia jännittää, se vain näkyy ulospäin eri tavalla.

Been there!

________________________________________

Jännittämisestä on kirjoitettu monta opasta, esim. täällä Positiivareillakin on ollut. Kannattaa lukea jännittämisen mekanismeista, sillä osalla ihmisillä ujous ja siitä johtuva jännittäminen on luonteenpiirre. Jännittämisen voi oppia vanhemmilta, jos he itse stressaavat menoja ja tilaisuuksia, oppii lapsi saman mallin. Jos lasta aina moititaan eikä koskaan kehuta tai kannusteta, seuraa heikko itsetunto ja jännittäminen.

Mitä sitten tehdä? Ei ainakaan moittia. Kannattaa seurata, milloin, missä ja miten jännittäminen esiintyy. Voi olla, että jossain lasta innostavassa asiassa sitä ei ole, mutta uusi tilanne tai määrätyt henkilöt tuovat sen esiin. Kun lapsi alkaa hermoilla tai olla levoton, voi suoraan kysyä jännittääkö häntä? Missä kohtaa se jännitys tuntuu ja miten lapsi itse "parantaisi" sen? Jos lapsi ei halua lähteä tai vaikkapa esiintyä jossain, voi tehdä kompromisseja: ”Mennään, mutta sinun ei tarvitse esiintyä, voit rauhassa katsella tilannetta ja sitten vasta sanoa päivää.” Tärkeintä on, ettei asiasta tehdä sirkusta, jossa koko ympäristö kuorossa kannustaa.

Jännittämisestä pääsee eroon, kun huomaa, että alkaa jännittää, voi keskustella itsensä kanssa: asiahan on vasta huomenna, joten alan jännittää vasta aamulla. Kokeen alkaessa, kun puheenvuoroni tulee jne. eli siirtää sen alkua.

Monet ulkoiset asiat auttavat, varsinkin esiintymistilanteissa: mieti mikä asu on itsellesi se edustavin, miten liikut ja miten laukaiset tilanteen heti alkuun. Kun sanoo heti, että minua jännittää tämä tilanne, mutta haluan yrittää, niin ollaan jo voiton puolella. Se on rohkeutta. Tällaista voi kuivaharjoitella kotona tuttujen ihmisten läsnä ollessa.

Kaikkien ei tarvitse olla esiintyjiä, yleisöäkin tarvitaan. Se voi olla yksi kannustin tapa: sinä osaat hyvin kuunnella ja katsella!

Kannusta, älä tukahduta lasta

________________________________________

Ujouteen neuvoksi: Muista, ei ole kysymys siitä, että sinä kokoaisit rohkeutta puhumiseen, vaan siitä, että sinä puhut saadaksesi rohkeutta. - Weinberg

Jorm@ L

________________________________________

Jännittäjää pitää kuunnella rauhassa. Antaa hänen saada asiansa esille ja kiittää sitten, kun hän on kertonut sen ja kehottaa sanomaan toistekin esimerkiksi mielipiteensä.

Erika

________________________________________

Iltahetki ennen nukahtamista on kaikkein tärkein hetki päivässä. Illalla luetut iltasadut jäävät alitajuntaan pyörimään ennen nukahtamista. Se auttaa lasta ymmärtämään oikean ja väärän, antaa tarvittaessa rohkeutta ratkaista asioita kuten sadun prinssi.

Ihanteellisin hetki minäkuvan kehittämiselle on juuri ennen syvään uneen vaipumista. Kun lapsi jo mielestäsi nukkuu, silloin alitajunta kuitenkin on vielä valveilla. Nukahtamisen jälkeen 20 minuuttia sinulla on vielä aikaa kertoa lapsellesi rohkaisevia sanoja ja lukea iltasatu loppuun. Silloin sanat jäävät alitajuntaan kypsymään.

(Hyvä muistaa myös että riitelyllä ja pahalla mielellä nukkumaan menemisellä on kielteinen vaikutus minäkuvan kehittymiseen.)

Myös lasten (ja aikuisten) kanssa voi tehdä mielikuvaharjoituksia etukäteen jännittävien tilanteiden varalle. Harjoittelemalla oppii.

Äiti

________________________________________

Jännittäminen johtuu usein epävarmuudesta, ja pelosta, että ei osaa jotain. Jatkuva toisto ja hokema, että "kyllä sinä osaat, pystyt, onnistut", auttaa. Äitini hoki tätä mantraa minulle pienestä pitäen, ja opetti minut hokemaan tätä nukkumaan mennessä itsekseni, itsesuggestiota. Samoin keskittyminen, rauhoittuminen ja syvään hengittäminen auttaa. Arkuus ja ujous ovat kuitenkin yksi ihmisen perusominaisuuksista, joista ei täysin pääse koskaan eroon, eikä ole tarvekaan. Sen kanssa täytyy vain oppia elämään. Ikä ja kokemus tuovat varmuutta. Enää ei niin kovasti jännitä.

Nainen 43v.

________________________________________

Rauhallisuutta, rohkaisua, rutiineja, rakkautta.

Mamma

________________________________________

Olin koulukiusattu ja jännitin siksi kaikkialla, ihan kotona, koulussa, kylässä ja kaupassa. Pelkäsin nolaavani itseni jotenkin ja saavani lisää kiusaamista osakseni. Jännittäminen johtui siis jostakin tietystä asiasta. Kiusaamisesta. Sen kun olisi voinut korjata, jotenkin puuttua siihen asiaan.

Kasvoin aikuiseksi ja muutin eri paikkakunnalle opiskelemaan. Aloin saada itsevarmuutta kun minua ei enää kiusattu. Jännitys loppui sillä. Onko nuoren jännittämisen taustalla jokin syy, johon pitää puuttua? Voisiko nuorta kannustaa ja tukea huomaamattomasti eri tilanteissa? Esimerkiksi teette yhdessä jotain hommia, jossa nuoren tiedät olevan hyvä. Kehu häntä, kiitä. Ei yliampuen, vaan huomaamattomasti. Kannusta tekemään niitä asioita, joissa on hyvä ja taas kehu. Pyydä apua häneltä, vaikket oikeasti tarvitsisikaan. Kysy nuoren neuvoa, mielipidettä. Kiitä häntä! Anna kokea olevansa hyvä. Jos nuori mokaa, älä syytä tai hauku, vaan jos mahdollista, vähättele sitä epäonnistumista jotenkin. Kaikkihan epäonnistuvat! Kerro vaikka omista mokistasi.

Jännitys sinänsä on ihan tervettäkin ja sen kanssa olisi hyvä oppia elämään, hyväksyä jännittäminen osana minuutta. Kerro, että sinä itse jännität. Niin missä? Kerro sinä se! Valmistautukaa yhdessä tilanteeseen hyvin. Se mikä jännittää, tulee joka tapauksessa eteen. Valmistautuneena osaa asiat paremmin. Välttelyllä asiat pahenevat. Itse olen sanonut suoraan esimerkiksi kouluun hakiessani, että kyllä minua jännittää! Jos kieltäisin sen, valehtelisin, eikä paikka olisi minun enää sen jälkeen!

Kun esiinnyn isossa tilassa, otan katsekontaktin jostain kauempaa, esim. seinältä. Puhun tavallaan yleisölle, vaikka katsonkin heidän ylitseen hieman. Kukaan ei tiedä sitä! Ja puhun tavallaan "pääni sisälle", itselleni ääneen. Hyvin valmistautuneena osaan kertoa asiani itselleni. Pieni tai iso ryhmä, sama asia, tai kaupassa käynti. Harjoitella voi kotonakin, kuinka maksat kortilla. Näytä kortti. Kerro, mitä sillä tehdään, miten, miksi.

Viltsu

________________________________________

Pitää selvittää mistä lapsi pitää. Jos taidejutut kiinnostaa voi rohkaista häntä kokeilemaan erilaisia harrastuksia.

Lekku

________________________________________

Isäni ja äitini opettivat minulle, että kysymällä asiat selviää. He pidättäytyivät kysymästä asioita puolestani ja näin pienin askelin opin uskallusta kysyä asioita ventovierailta ihmisiltäkin. Olen todella itsepäinen, joten helppoa ei ole heillä ollut. Tästä on ollut älyttömästi hyötyä elämässäni.

Ujo tyttö pienenä

________________________________________

Kerro hyvissä ajoin etukäteen uusista tilanteista ja tapahtumista lapselle. Miettikää yhdessä miten niissä toimitaan. Harjoitelkaa oikeissa tilanteissa yhdessä. Ole lähellä turvana tarvittaessa. Kannusta, kehu ja näytä mallia, miten eri tilanteissa toimitaan. Pitäkää rentoutumishetkiä esim. patjalla maaten kaunista musiikkia kuunnellen tai kaunista tarinaa kuunnellen tai lukien. Hengittäkää syvään nenän kautta sisään ja suun kautta ulos ennen jännittävää asiaa tai tapahtumaa.

Sindy

________________________________________

Poikani jännitti aikoinaan ekaluokalle menoa kovasti. Kouluun meno pelotti, ja hän oli huonolla tuulella. Hän pelkäsi, ettei osaa tehdä koulussa mitään. "Kaikki toiset osaavat, mutta minä en." Yritin selittää, etteivät muutkaan osaa, ja että koulussa opetellaan. Tätä jatkui kauan, ja kun se ei auttanut, muutin taktiikkaa. Sanoin, että kouluun saavat mennä kaikki. Sinne ovat tervetulleita myös ne jotka eivät osaa ja joita pelottaa ja jännittää. Tämä muutti pikkumiehen suhtautumisen, ja kouluun lähdettiin hyvällä mielellä. Ja kuinka ollakaan, ensimmäisen päivän jälkeen opettaja oli kertonut, kuinka häntä jännitti koulun alku ja uusi ekaluokka!

Karpalo

________________________________________

Jännitys kuuluu elämään ja lasta voi rohkaista kokeilemaan omalla esimerkillä uusia asioita omaan tahtiin. Lapsi voi olla myös herkkä. Ehkä hän ei halua tehdä jotain tiettyjä asioita välttämättä tässä ja nyt, vaan ehkä parin vuoden päästä. Lapsen on hyvä antaa olla itsensä, eikä ujoa lasta liiaksi kuormittaa häntä jännittävillä tilanteilla tai muistuttaa että olepa rohkeampi. Jotkut ovat luonnostaan temperamentiltaan ujompia ja ovat niitä tarkkailijoita tietyissä tilanteissa. Tällainen lapsi on yhtä arvokas rohkea lapsi ja molemmat ansaitsevat tulla hyväksytyksi omina itsenään. Tällöin lapsi alkaa luottaa itseensä ja omiin kykyihinsä ja itsetuntoa ei muserreta turhalla kritiikillä.

henna

________________________________________

Juttelemalla ja harjoittelemalla erilaisissa tilanteissa, kehumalla kun kaikki menee hyvin. Tilanteita pitää vain luoda, kyllä se siitä pikkuhiljaa menee huomaamatta.

Mhö65

________________________________________

Hyvin usein ujous sekoitetaan herkkyyteen. Tästä löytyy paljon kirjallisuutta, mutta alan uranuurtaja on Elaine N. Aron, joka on tuonut HSP - käsitteen maailman tietoisuuteen. Suosittelen hänen kirjaansa "The Highly Sensitive Person" kaikille, joiden kielitaito vain siihen riittää.

Kolmen lapsen äitinä ja itsekin erittäin herkkänä (joka usein on mm. ujoudeksi väärin leimattu) voin sanoa, että paras neuvo "ujolle" lapselle on ymmärrys ja kannustus. Antaa lapsen ottaa askelet omalla tahdillaan. Kyllä hän ne ottaa, kun on siihen valmis. Luottamus lapseen on tärkeintä. Pahinta, mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä, on patistaa lasta "reippaammaksi". Tällöin lapsen oma luonne - halusi sitä kutsua ujoudeksi tai herkkyydeksi, leimataan vääräksi. Ja kuka haluaisi omaa minuuttaan kutsuttavan vääräksi? Kukin varmasti ymmärtää tällaisen leimaantumisen vaikutuksen omaan minuuteen ja omanarvontunteeseen.

Maaret Auvinen

________________________________________

Yhdessä tekeminen, rohkaisu ja kannustaminen pienistäkin asioista.

Helinä

________________________________________

Pidän oppilaille ilmaisutaitoa koulussa. Kaikkein suurin jännittämisen laukaisija on ollut se, että ilmoitan, ettei ole pakko osallistua, voi katsoa sivustakin. Juuri nyt syksyllä eräs hyvin arka, hiljainen, jännittäjätyyppi kyseli alkuun aina paniikissa, että milloin on ilmaisutaitoa, onko pakko osallistua. Vakuutin aina, että ei ole pakko. Hän kuitenkin oli varovaisesti mukana alkuun ja nyt viime viikolla kysyi välitunnilla, miksei ilmaisutaitoa voi olla enemmän!

Lapsille on hyvä kertoa, että ihmisiä on erilaisia. Ei kaikkien tarvitse olla innokkaita esiintyjiä. Eivät kaikki aikuisetkaan tykkää esiintymisestä. Pakottamisen avulla luodaan pelon ilmapiiri, kun antaa valinnan vapaaehtoisuuteen yleensä tunnelma on rennompi ja lapset tulevat mielellään mukaan.

Eräs tuttavani tyttö on kuudennella luokalla, mutta ei ole osallistunut kertaakaan esim. joulunäytelmään koulussa. Jännittää ihan mahdottomasti, vatsa sekaisin. Tytön äiti on puhunut asiasta, opettaja on luonut näytelmiin pienen roolin, mutta tyttö ei pysty. Vaikuttaa isolta asialta opettajan mielestä, mutta tyttö tiedostaa ongelmansa ja häntä on yritetty auttaa. Kaikista meistä ei tarvitse tulla stand up -esiintyjiä. Maailma tarvitsee hiljaisia puurtajiakin.

Hessu Hopo

________________________________________

Luokanopettajana (silloin 2. luokalla) huomasin erään tytön olevan erityisen ujo. Hänen isänsä kertoi vanhempainvartin yhteydessä, että tyttö niin pelkää sitä esitystä, mikä pitäisi pitää, ettei tahdo unta saada. Olin antanut kaikille kortit, joissa oli jonkun eläimen kuva ja lyhyt teksti valmiina, mikä auttaisi esitelmän alkuun pääsemisessä. Piti itse etsiä lisätietoja kirjasta. Ratkaisin ongelman tämän tytön kohdalla niin, että hän sai pitää esitelmän yhdessä 3 muun tytön kanssa, hänellä oli vain pieni osuus siinä. Tämä oli syyskaudella. Myöhemmin hän esiintyi jo kahdestaan jonkun kanssa, ja kevätkaudella jo yksinään, ihan hienosti sen kummemmin jännittämättä. Oli ilo nähdä se muutos hänessä, ja esiintymisen ilo myös!

Ansa

________________________________________

Minusta tärkeintä on itsetunnon kehittäminen. Olet arvokas, kelpaat juuri sellaisena kuin olet, olet ainutlaatuinen. Itse olen kasvattanut aikuiseksi kolme lasta. Korostin aina koulutuksen tärkeyttä. He ovatkin kaikki korkeakoulun suorittaneita, mutta unohdin kiittää heitä kaikesta. Meillä suomalaisilla on kummallinen tapa vähättelyyn. Lapsi ei mene pilalle, jos häntä kehutaan. Nykyajan työelämässä tarvitaan juuri hyvän itsetunnon omaavia ihmisiä. Työkulttuurimme on muuttunut kovaksi kaikilla aloilla. Jos vielä saisin aloittaa lasten kasvatuksen, palvoisin heitä, mutta vaatisin myös vastuuta. En lellisi.

Itse olen ollut jännittäjä, olen esiintynyt monet kerrat kuulijoille jännittäen kuollakseni. Myöhemmin olen saanut palautetta, se jäntevöittää esiintymistä. Ei jännittäminen ole ongelma. Minusta kannat nyt turhaa murhetta. Koulu opettaa ja monet esiintymiset karsivat jännityksen jo koulussa.

Hannele

________________________________________

Voisi rohkaista, että kaikkein parhaat esiintyjät töppöilevät joskus vaikka tahallaan, että yleisöllä olisi hauskaa. Pitää vain mennä eteenpäin ja nauraa itselleen. Tyhmiä ovat ne, jotka toiselle ilkeästi nauravat.

Auli

________________________________________

Jännittäminen on kaikille normaalia, mutta se voi olla myös jokapäiväinen riesa ja tuska jos kasvaa hallitsemattomaksi. Olen itse jännittäjä, ja ajatellut usein, että jos jännittämisestä jaettaisiin palkinto, niin olisin varmaan mestariluokkaa. Lapsena olin suorittaja, vaikka en sitä silloin tajunnutkaan. Olin ujo, mutta siitä huolimatta halusin osallistua kulttuuri-, urheilukilpailuihin, esiintymisiin ym. Enkä varsinaisesta jännittämisestä silloin kärsinyt. Olin mielestäni kuitenkin jo silloin yllättävän kriittinen itseäni kohtaan ja äärimmäisen tunnollinen. Pärjäsin koulussa ja harrastuksissa hyvin. Murrosiässä kaikki kääntyi päälaelleen. Siitä lähtien jännittäminen on matkannut mukanani enempi ja vähempi päivittäin.

Reija kysyy, miten alle kouluikäistä tai kouluikäistä voi auttaa jännittämisessä. Vaikea kysymys. Omiin kokemuksiini perustuen uskon, että lapsella on helpompaa jos vanhemmat ottavat hänet "oikeasti" huomioon, ja kuuntelevat lasta. Lapset haluavat myös tulla kuulluiksi, joten heidän mielipiteensä olisi hyvä ottaa todesta. Lasta ei mielestäni pitäisi vaientaa, ja lapsikin osaa keskustella. Mikäli lapsi tuntee turvaa, oikeudenmukaisuutta ja ikävissäkin, ns. epäonnistuneissa tilanteissa hänelle osoitetaan rakkautta ja hyväksyntää, voi itsetunto kasvaa terveenä. Mielestäni olisi hyvä, että lapsella olisi joku vanhempi joka muistaa huomioida ja korostaa lapsen hyviä puolia, ei aina niitä negatiivisia.

Jos ja kun huomaa lapsen jännityksen, sitä ei pitäisi mitätöidä. Voi kysyä mikä on, mikä tuntuu niin jännittävältä ja pelottavalta. Lapsetkin ovat yllättävän hyviä peittämään tunteensa, jos se tuntuu hävettävältä. Sanoisin, että kertokaa lapselle, ettei mikään tunne ole hävettävää, ja kaikesta voi kertoa. Aina löytyy apu. Älä jätä lasta yksin, mutta älä myöskään tee jännittämisestä numeroa. Seuraa lasta, ole läsnä, näytä hyväksyntä. Nykyään kouluissa on onneksi vanhempainiltoja, on reissuvihkoja ym. Uskon, että aito kiinnostus ja välittäminen niin hyvissä kuin huonoissakin hetkissä lapsen kanssa auttavat paljon jännittämisen hallinnassa. Ensisijassa tässä on tietenkin koti ja läheiset, ne lapselle tärkeimmät. Valppaus, ohjaus, keskustelu ja lapsen kuuleminen ovat ohjenuorani.

Valppaus kasvatuksessa ja lapsen kasvaessa on mielestäni juuri tärkeää. Jos lapsi alkaa oireilla, ole läsnä, älä hylkää! Jännittäminen on niin tuskallista, että jos siinä herkkä mieli poljetaan, ei myöhäinen apu enää auta. Siitä joutuu maksamaan kalliin hinnan niin henkisesi kuin taloudellisestikin, mikäli tahtoo elää.

Jännittäjä forever

________________________________________

Anna jännittäjälapsen olla oma ujo itsensä pakottamatta häntä itsenäisiin ja lapselle liian pelottaviin tilanteisiin. Jos lapsi ei uskalla tervehtiä sukulaistätejä, antaa hänen piilotella rauhassa selän takana. Anna lapselle vuosien mittaan tilaisuuksia kohdata jännittäviä tilanteita ja selviytyä niistä itsenäisesti, mutta niin, että olet välittömässä läheisyydessä valmiina tukemaan. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa ja toisten hyväksyvä asenne kehittää itse- ja omanarvontuntoa.

Korppi

________________________________________

Pyydä lapsesi tarha- ja koulukavereita vaikka heidän vanhempiensa kanssa kotiinne esim. nyyttäreille. Lapsesi voi mennä kaverin kanssa elokuvateatteriin jossa ei tarvitse enempiä jutella kuin istua teatterissa kaverin vieressä katsoen leffaa.

Äiti

________________________________________

Jokaisen lapsen persoona vaikuttaa siihen kuinka paljon jännittää uusia tilanteita ja ihmisiä. Siinä missä yksi ei jännitä mitään, toinen voi jännittää useamman kuukauden, ennen kuin pääsee jännityksestään yli. Tärkeintä on antaa aikaa ja tukea jännityksen hyväksymiseen ja käsittelyyn.

Päiväkodissa työskennellessäni kohtaan välillä tilanteita joissa tuttua tai vierasta lasta jännittää. Uusia lapsia monesti jännittää uusi paikka, sen vieraat kasvot ja tapahtumat. Kysyn silloin aina lapselta jännittääkö häntä ja kerron että minuakin vähän jännittää, ja ettei se haittaa. Kaikkia jännittää joskus ja kerron että meillä on kivaa ja koitan tuoda jotain tuttua ja turvallista esille esim. jos lempileikkiin sopivia leluja löytyy jostain tai samanhenkisiä kavereita joihin voi tutustuttaa aluksi. Tämä tuo lapselle tunteen siitä, ettei ole ainoa jota jännittää ja saa heti jonkun johon turvautua oman vanhemman ollessa poissa.

Tutun lapsen kanssa voin puhua jännityksen aiheesta, miksi se jännittää, miltä se tuntuu. Kerron omista jännityskokemuksista ja tuen lasta hyväksymään jännityksen. Usein uusi ja tuntematon jännittää lasta eniten. Silloin auttaa parhaiten ennakointi ja aiheesta puhuminen. Mitä todennäköisesti on edessä ja mitä kaikkea tulee tapahtumaan, myös miksi niin tapahtuu ja pohditaan miltä se tuntuu, oli kyseessä sitten neuvolareissu, sirkuksen tulo, muutos perheen rakenteessa tai muutto uuteen kotiin.

Tikheros

________________________________________

Olin itse ujo ja jännittäjä, vaikka sitä yritinkin kaikin puolin peitellä. Itseäni helpotti nuoruudessa harrastus, jonka parissa pääsin oppimaan uusia taitoja ja sain ihan käytännön koulutusta eri ryhmätilainteisiin mm. monilla kursseilla ja harjoittelemalla pienempien johtajana. Harrastus oli partio, ja sen merkitys oli valtava monelta kannalta. Kun oppi selviämään luonnossa säiden armoilla, niin tiesi selviävänsä monesta muustakin asiasta, eikä ollut enää niin "sosiaalisten säiden ja tilanteiden" riepotettavissa. Eli vahvisti selviämisen mielikuvia.

Vanhempani tukivat myös, joten jos löysimme jotakin, mikä "auttaisi ujompaa" tai olisi rohkaisevaa, niin äiti rohkaisi aktiivisesti menemään. Kävin mm. kansalaisopiston kursseja, niillä tapasi uusia ihmisiä, ja silti saattoi keskittyä myös tekemiseen tai asiaan ja uuden oppimiseen, hyvää harjoitusta. Hyvää niillä oli myös eri-ikäisten kanssa toimiminen. Lasten ja nuorten maailma oli aika yksiulotteinen ja arvaamaton, moni-ikäisessä joukossa sai olla itsensä ja oli hyväksytty sellaisena kuin oli, samalla sai mallia ja ulottuvuutta jo enemmän elämää eläneiden kokemuksista.

Vaikka olinkin ujo, niin sitä ei minulle toitotettu, päinvastoin pidettiin fiksulla tavalla muita hyviä ominaisuuksiani, vahvuuksiani ja pikkuisiakin rohkeita tekoja esillä, luonnollisen oloisesti. Se auttoi näkemään vahvuuksia itsessäänkin.

Eli:

- harrastukset, jotka tukevat itsetuntoa ja joissa oppii itsestään ja vahvuuksistaan

- eri-ikäisten ihmisten seura

- vahvuuksien vahvistamista, heikkouksien tukemista ja opettelua

- rohkeutta tukevien tilanteiden etsimistä (mm. ilmaisutaito),

- asenne, ettei tarvitse valmiiksi osata, vaan voi mennä tekemään sitä mitä ei vielä osaa, olla aloittelija ja nauttia siitä.

Lopulta aika hyvä nuoruus kuitenkin



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot