Ma 24.4.Pertti, Albert, Altti, Albert,...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Kysymys: Miten motivoida ja aktivoida nuorta, joka ei tiedä mitä haluaa elämällään tehdä, kun mistään ei innostu, mikään ei kiinnosta? Koulutukset ei huvita, eletään päivä kerrallaan ja luotetaan, että sosiaalitoimesta saa sen verran rahaa, että nippa nappa pärjää.


Vastauksia: 35 kpl



Vaikea sanoa, mutta oman nuoreni kohdalla toimi sen tiedon hyväksi käyttäminen, minkä tiesin motivoivan nuorta - esim. "kun teet tuon, seuraa siitä seuraavat taloudelliset / sosiaaliset yms. hyödyt. Ja mikä parasta, voimme lähteä yhdessä tälle matkalle eli kun teemme yhdessä tämän, hyödymme siitä molemmat". Aina se ei ole se lähin tai kaukaisin hyöty, mikä nuorta innostaa vaan motivointina voi toimia ne kaikki hyödyt, mitä siitä seuraa.

Helinä



Rinnalla kulkeminen ja nuoren vahvuuksien esiin nostaminen auttavat usein. Sopikaa yksi ilta viikossa, jolloin teette jotain YHDESSÄ! Kokeilkaa uusia ja vanhoja liikuntamuotoja tai muita asioita, joista nuori oli aiemmin kiinnostunut. Kun nuori huomaa osaavansa jonkin asian ja nauttivansa sen tekemisestä, motivaatio muunkin elämän suhteen kasvaa.

Riitta



Olen työssäni huomannut että mikäli onnistuu kaivamaan jonkin haaveen tai unelman nuoresta esille ja kertomaan jotain tapaa mikä vie nuorta kohti unelmaa voi saada innostuksen heräämään riittävän pitkäksi aikaa.

Tarjuska



Herättämällä heidän omatuntosa! Kahden nuoren kanssa on tämä käyty läpi ja molemmilla kerroilla tepsi se, että kerroin avoimesti, että minulla on syyllinen ja paha olo, koska en ole onnistunut kasvattamaan nuorta siten, että hän olisi tyytyväinen itseensä ja halukas ottamaan kaksin käsin elämästään kiinni ja kantamaan vastuun onnistumisistaan. Olen pähkäillyt heille että mitä meni pieleen koska olen luullut että he ymmärtävät miten tärkeää on, että elämässä tekee haluamiaan asioita ja paiskii töitä haluamansa eteen. Tämä on toiminut varsinkin muutaman krokotiilinkyyneleen kera ;). Jokainen lapsihan toki haluaa, että äiti on onnellinen ja jos äiti on onneton, niin suurin osa on valmis sen eteen jotain tekemäänkin että tilanne muuttuu.

Katja



Meillä auttoi lisäravinteet ja keskustelu.

BisaNte



Opettamalla vastuuta itsestään, esim. maksamaan oman osuutensa asumiskuluista ja ruuasta jos on yli 18 v ja asuu kotona. Suurin osa nuorista löytää oman paikkansa kun herää horroksesta. Kokemuksesta tiedän että horroksesta herätään kun mikään ei tule valmiina.

Ninni



Erilaiset esimerkit tärkeitä, kertoa arjesta sosiaalitoimen rahoilla sekä itse ansaitsemillaan rahoilla - siinä on suuri ero. Malli tulee kotoa ja muista tärkeistä ihmisistä. Ole konkreettinen ja käy asiaa läpi monipuolisesti unohtamatta iloista meininkiä. Nuoret ovat tulevaisuutemme toivoja!

Liisa



Motivoiminen pitäisi aloittaa jo heti pienenä ja ottaa mukaan perheen arkisiin rutiineihin: Kattaisitko pöydän kun sinä osaat sen niin hienosti tehdä / tekisitkö salaattikastikkeen kun sinun tekemäsi on niin maukasta jne. Itse tekeminen/osaaminen kohottaa itsetuntoa ja aktivoi ihmistä.

Tuula



Internetistä löytyy paljon ammattiinsoveltuvuustestejä. Niissä vastaillaan moniin kysymyksiin, liittyen itseen, luonteeseen, tapoihin, toiveisiin jne. Testin lopuksi aukeaa pitkä lista, jossa on paljon ammatteja soveltuvuuden mukaisessa järjestyksessä. Listat ovat jo järjestykseltään mielenkiintoisia, mutta niitä on hyödyllistä lukea, koska mahdollisten ammattien lista on todella pitkä. Siellä on paljon ammatteja, joista ei ole ikinä kuullutkaan. Kaikki tietävät opettajat, lääkärit, tarhantätit, kaupan työntekijät papit ja toimittajat, mutta jos mikään näistä ei inspiroi, listoissa on kymmeniä ja kymmeniä ammattinimikkeitä ja työaloja lisää. Suosittelen!

Unelma-alaansa opiskeleva



Ensimmäinen askel on hirveä tsemppaaminen ja itsetunnon tukeminen. Sen rinnalla kuunteleminen on tosi tärkeää. Uskon, että jokaista ihmistä kiinnostaa jokin. Pitää vain osata kaivaa se esille ja siihen tarvitaan sitä kuuntelua, lisäkysymysten tekoa ja vuorovaikutusta. Jos itse ei tähän pysty, ammattilainen voi olla paikallaan, jos se sopii nuorelle. Kaikki haluaa jotakin, niin myös nuori ihminen. Haluaminen kertoo motivaatiosta. Ja kun nämä haluamiset on tiedossa, sitten voi miettiä keinoja, miten niitä voisi saavuttaa.

Marjuska



Työni puolesta olen paljon tekemisissä nuorten kanssa, ja yksi, mikä on osoittautunut toimivaksi, on sen tunteen välittäminen nuorelle, että OLET TÄRKEÄ. Tällöin voi myös antaa sopivassa määrin vastuuta ja kun nuori saa ONNISTUMISEN kokemuksen, hän yleensä INNOSTUU tekemään muutakin. Nuorelle on tehtävä selväksi, että SINULLA ON MERKITYSTÄ.

Nuoriso-ohjus Tiina



Oma kokemukseni on, että mitä konkreettisemmin nuoren kanssa asioista voi keskustella tai asioita tehdä, sitä paremmin he hahmottavat "aikuisikänsä" haasteet, tarpeet, toiveet jne. Oma esimerkki on tärkeää, sillä jos itse suhtaudun ja valitan elämän vaikeutta, siirrän sen asenteena myös nuorelle...ja tämä on meidän kaikkien aikuisten muistettava. Jo pientä lasta kannattaa motivoida hieman ponnistelemaan jonkun haluamansa asian eteen, eikä anneta kaikkea valmiina ja valmiiksi purtuna.

Äityli



Yksi hyvä yritys on laittaa hänet lukemaan aamuisin Positiivareiden Ajatusten Aamiaisia. Sieltä löytyy varmasti sopivasti herättelyjä oman ajattelun kehittämiseen! Jos tunnet nuorta paremmin, ehdota jonkun sellaiseen potentiaaliseen ammattiin tai alan tunnettuun henkilöön perehtymistä esim. pyytämällä pientä kirjoitusta, jossa vastataan muutamaan sovittuun kysymykseen. Näin voisi löytyä innostusta tavoitella tuota osaamista. Innovatiivisista ihmisistä kertovien kirjojen luetuttamista suosittelen myös. Henkilö voi olla tiedealan ihminen, taiteilija, poliitikko, hyväntekijä, nomadi tai mitä ikinä. Säännöllinen liikunta auttaa myös kummasti muista asioista kiinnostumisessa. Ota nuori mukaan jännittäviin uusiin paikkoihin ja kuuntele häntä niissä. Anna sopiviksi arveltavia haasteita, joista nuori tykkää. Suunnittele etenevä kehityspolku kiinnostuksen kasvattamiseksi. Ole huomaamattomasti suunnitelmallinen ja kokeile eri asioita, jos heti ei tärppää.

Haasteet ovat ravintoa ajatteleville aivoille



Itse vastausta en tiedä, paitsi ehkä kehumalla kaikkia hänen hyviä ominaisuuksiaan. Se on tietenkin vaikeaa, jos hän ei oikein anna aihetta kehumiseen ja itse on huolissaan. Omista tekemisistä olen kuitenkin oppinut, että nuorilla on omat keinonsa ja aikataulunsa. Kun olen jotain asiaa vahdannut, se ei tapahdu. Kun heitän jo toivoni, asia tapahtuu jossain muualla, jollain muulla tavalla kuin miten olin sen itse suunnitellut. Olen joutunut henkisesti irrottamaan pystyssä pitäviä ajatuskäsiäni heistä ja vaihtamaan ne luottamukseen, että kyllä he pärjäävät. Se on ollut vaikeaa. Mieluummin olisin tehnyt jotain konkreettista.

Mikä minä olen neuvomaan?



Itsellenikin ajankohtainen kysymys. Oma kuopukseni (17v) ei ole saanut koskaan elää ns. leveää elämää. Rahaa ja huvituksia on aina ollut niukalti, ja ns. "helppoa rahaa", jota vanhemmat joskus syytävät kullanmuruilleen pitääkseen heidät hiljaisena, ei hänen elämässään ole koskaan ollut.
Kuopuksella on kuitenkin aina ollut ns. omaa rahaa, jota hän on säästänyt omista (vaatimattomista) viikkorahoistaan, ja myös itse päättänyt milloin ja mihin ne käyttää. Tätinsä puolestaan on aina maksanut hyvistä numeroista koulutodistuksessa sen verran, että säästöt ovat vähän karttuneetkin, huonoista tietysti rahaa ei tule.

Tänään tyttö on motivoitunut opiskelemaan, mm siksi, että pääsisi elämässä edes hieman helpommalla kuin äitinsä. Hyvän koulutuksen ja uran omaava täti on ollut hyvä esimerkki menestyksestä työelämässä, ja sellaiseen elämäntyyliin tyttö tähtää. Riippuvuus muiden anteliaisuudesta ei ole elämää, toimeentulo, ja sen mukanaan tuoma vapaus, on saatava omasta takaa.

On myös ollut tärkeää selvittää, minkä tekemisestä kuopus pitää niin paljon, että voisi vaikka loppuelämänsä tehdä sitä työnään. Mieluisa ammatinvalinta on löytynyt mieluisan harrastuksen kautta. Sen opiskeluun tähdätään ensikeväisten kirjoitusten jälkeen.

Eli lyhyesti: Älä anna lapselle liikaa rahaa, hienoja puhelimia ja muita vempaimia ilman että jotenkin ansaitsee tai tarvitsee niitä. Rakkaan lapsen elämä ei koskaan saa olla tyyppiä "laiskurin paratiisi" jossa pitää vain ojentaa käsi kaikki tulee heti ja helposti ilman omaa vaivannäköä rakastavien vanhempien toimesta.

Yritä saada nuori ajattelemaan kuka on ja mitä haluaa tehdä. Kunnioita hänen mieltymyksiään ammatinvalinnan suhteen, sillä ehkä hän on oikeassa.

Satu



Olen motivoinut tyttäriäni omalla esimerkilläni. Olen puhunut lapsille ihan ensimmäisestä luokasta alkaen, että äiti ja isä käyvät töissä ja koulu on lasten työtä heidän omaa tulevaisuuttaan varten.

Luulen, että jos vanhempia ei ole aiemmin kiinnostanut lasten koulunkäynti, jälkikasvun motivoiminen teini-ikäisenä alkaa olla jo myöhäistä ja ainakin kovin hankalaa.

Nuoriso ei mielestäni ihan ilmasta ota tietynlaista, passiivista elämisen mallia, jossa "koulutukset ei huvita, eletään päivä kerrallaan ja luotetaan, että sosiaalitoimesta saa sen verran rahaa, että nippa nappa pärjää." Kyllä tällainen ajattelumalli opitaan kotoa.

Olkaa vanhemmat kiinnostuneita lapsistanne ja nuoristanne hyvässä mielessä. Säästäkää rahaa heidän opiskelujaan, autokoulujaan ja ensiasuntoaan varten, että lapsilla olisi hyvä lähtökohta, josta ponnistaa itsenäiseen elämään. Opettakaa myös lapsenne ajattelemaan tulevaisuutta hieman huomista pidemmälle. Minun mielestäni oma hyvä esimerkki on ainoa, joka estää lasta syrjäytymästä.

Pitkäjänteisyyttä



Hei , olen perustanut vapaaehtoiscoachien poolin, joka on juuri startannut FBssä. Siellä vapaaehtoiscoachit voivat ilmoittautua "palvelukseen" ja nuoret saavat valita itselleen sopivimman coachin. Klikkaa sivulle.

Mitä coaching on?
Coaching on prosessi, jossa valmentaja auttaa ihmistä ottamaan käyttöönsä omia voimavarojaan niin, että hän voi saavuttaa tavoitteensa.
http://www.coaching-yhdistys.com/.

Leena



Omien poikien kanssa olen tavallisten arjen askareiden kautta pitänyt heitä elämässä kiinni. Hyvää ruokaa, jota tulee myös laittaa yhdessä, pidän tärkeimpänä. Raasteita, salaattia marjajälkiruokia ja pannukakkua tarjoan kotiruoan ja ruokahetkien ohessa. D-vitamiinilisä on tosi tärkeä kasvaville nuorille ja parantaa myös mielialaa. Toinen on hyvä uni, jota puhtaat lakanat auttavat. Kolmantena puhtaat (joskus uudet) vaatteet ja suihkussa käynti päivittäin. Neljäntenä on liikunnan saaminen mukaan arkeen ja omat poikani vein hyvään kuntosaliin. Näytin paikat, ostin 10 kerran lipun ja verkkarit - onneksi homma alkoi kiinnostamaan.

Nuoren hyväksyminen, kodin perusasioiden ylläpito, normaali vanhemmuus, kuuntelu, arkeen osallistuminen ja kannustus omiin juttuihin auttaa. Arjen rutiinien ja kehon hallinta auttaa myönteisessä suhtautumisessa omaan itseen ja itseluottamus kasvaa.

Hyvän ruoan puolesta



Meillä kahden teinin kanssa ei kysytty huvittaako vai ei, vaan joku koulu oli valittava. Kyseeseen ei tullut, että jäätäisiin kotiin lusmuamaan. Koulu valittiin ja kun se alkoi, se ei ollutkaan sellainen, josta olisi ollut kiinnostunut. Alkoi kuin automaattisesti haku sellaiseen mikä olisi kiinnostava, ja se löytyi Opon avustuksella. Hän sai vaihtaa koulua ja nyt tykkää aivan valtavasti ja on innostunut! Minusta vanhempien velvollisuus on vaan vaatia, että joku koulutus on käytävä... kyllä se mieluinen sitten löytyy. Kun nuori tottuu siihen, ettei mitään ole pakko tehdä, alkaa helposti vierottuminen normaaleista elämäntavoista, eikä kukaan vanhempi varmasti halua lusmuilevia omia lapsia. Vanhempien tehtävä on tuottaa pettymyksiä pienestä pitäen, silloin vanhempana pettymyksiin ei ole niin vaikeaa suhtautua. Ja tässä tapauksessa pettymys on se ettei saa vaan jäädä kotiin makaamaan... tsemppiä!

maaza



Murrosikään kuuluu "EVVK"(ei vois' vähempää kiinnostaa) -vaihe. Silloin voi sopia minimivaatimustason olemiseen (hygienia on hoidettava, koulua on käytävä, mummoja ei saa potkia, mutta kotona saa vaikka vaan lojua). Yllättävää, kun lojumisesta tulee sallittua, se ei enää samassa määrin kiinnosta.

Nuori aikuinen sen sijaan itsekin tajuaa oman olotilansa. Mutta usein on "lautasella liikaa puuroa", jo annoksen näkeminen masentaa. Ei ole koulutusta, ei ole työpaikkaa, kavereilla on kaikkea, omat vanhemmat ärsyttävät, ei ole tyttö/poikaystävää, ei ole sitä tai tätä, eikä koskaan oikeastaan ole ollutkaan mitään. On "maailman ainoa hyljätty".

Tarvitaan se yksi ihminen, joka saa nuoren näkemään, että nuo asiat ovat enimmäkseen päässä, että ne ovat omia päätelmiä. Hänen avullaan on purettava tuo "liian iso puuroannos" pienemmiksi paloiksi. Vaikka jossittelemalla aluksi: mitä haluaisit, jos olisi rahaa? Mitä olisi pitänyt olla, jotta ei olisi tuossa tilassa? Olisiko itse voinut tehdä jotain estääkseen tilanteen? Jossittelu kertoo, mitä haluaa ja pitää tehdä. Ja ilman unelmia ei ole elämää, unelmiakin voi toteuttaa askel kerrallaan. Myös aikuisena.

Sitten tekoihin, pala kerrallaan, jossittelematta. Mikä on pienin asia, joka tuo mukavamman olon? Toteutetaan se. Mikä on seuraava askel, onko hyvä vaikka käydä lääkärissä veriarvot tsekkaamassa? Diagnoosin saaminen helpottaa aina. Ja taas eteenpäin. Onko jokin mukava kurssi vaikka harrastuksen puitteissa saatavilla (=ulos elämään)? Kenen kanssa voi mennä vaikkapa lätkämatsiin? Onko kiikarissa sopivaa kumppania, miten häneen saa yhteyttä? Huom. vain mukavia asioita, joihin ei tarvita omaisuuksia, annetaan lupa olla "se ainoa hylätty maailmassa". Haravointia voi joutua tekemään kauan, haukkuminen ei auta. Vanhempien on nieltävä omat toiveensa ja haaveensa, koetettava päästä oman nuorensa maailmaan. Jokin nuorten tukiryhmä voi olla tarpeen, niitä löytyy moneen tilanteeseen.

Kolmas askel on helpompi tehdä, kun on tultu ulos ja nuori näkee, että pallo pyörii ja muillakin on ongelmia, mutta he eivät silti ole jämähtäneet. Työn saaminen mahdollistaa osallistumisen niin harrastuksiin kuin oman elämän rakentamiseen.

Vähätteleminen ei auta, aina kannattaa myös varmistaa ettei kyseessä ole hoidettava masennus tai jokin sairaus.

Sosiaalipuolelle esitän toivomuksen nuorten nopeampaan hoitoon ohjaukseen. Ja työelämän edustajille motivaatiota ottaa harjoittelijat tosissaan, ei vain tukien saamiseksi. Mikään ei ole alentavampaa kuin tehdä kuukausia antaumuksella tukityötä ja sitten potkitaan pellolle uuden työllistettävän tieltä. Tässä maassa riittää rahaa, jos vaan viitsitään paneutua asiaan.

Ja jotta näitä vetelehtiviä nuoria ei tulisi, on jo päiväkodissa otettava vakavammin ne perheet, joilla menee huonosti. On erilaista erikoisauttajaa, jotka konsultoivat päiväkoteja. Tuetaan oikeasti perheitä, eikä liian helposti uskota mukiloitujen äitien selityksiä. Pelko on suurin syy, joka ajaa syrjäytymiseen.

äiti-hoitaja-terapeutti



Yleensä nuorella on kuitenkin joku asia/haave, mistä hän pitää yli kaiken: matkustelu maailman ääriin, upea auto tai oma peli/teatteri studio jne. Jotta voi saavuttaa unelmansa, täytyy tehdä suunnitelmia. Lotossakin voi voittaa jättipotin, mutta unelmaan pääsee kyllä todennäköisesti paremmin kiinni vanhalla tavalla: opiskella ammatti => tehdä töitä => edetä uralla => laittaa säästöön rahaa => toteuttaa unelmansa. Työ miehen tiellä pitää, eikä ojassa!

Kohti unelmaa



Riitta Ahtonen Itä-Suomen Yliopistosta teki niin upean ja positiivisen kannustuskirjeen tutoreille ja on saanut siitä välittömästi hyvää palautetta. Näin toimitaan Karjalan-Laulumailla! Lue Riitan kirje.

Heikki



Tehdään selväksi ettei pötkyilemällä tule taskuhienoa. Meillä tehtiin selväksi, ettei sellaista kuin välivuosi ole, on joko päästävä kouluun tai vaikka minkälaiseen työhön, ja muistettava kannustaa. Jokainen työnpätkä on tulevaisuudelle tärkeä. Sieltä se kiinnostava ala löytyy kokeilemalla.

Helena



Eivät kaikki nuoret tiedä mitä haluavat tehdä isona. Poikani ei yo-kirjoitusten jälkeen osoittanut mielenkiintoa minkäänlaiseen koulutukseen saatikka työntekoon. Hänen ystävänsä pääsi nuorten työpajalle ja sai kokeilla erilaisia hommia. Syksyllä tämä nuorimies aloitti ammattikoulussa rakennuspuolen opinnot. Oma poikani hakeutui työnvälitysfirman kautta töihin ja on tänä päivänä tyytyväinen työpaikkaansa sekä aloitti opiskelut työn ohella. Moni nuori, jota mikään ei kiinnosta, asuu vanhempiensa luona ja luottaa siihen että ruoka tulee pöytään - on rahaa tai ei. Välivuosi on monelle nuorelle akkujen latausaikaa mutta jos latausaika pitenee niin varaa aika työkkäriin jossa ammatti-ihminen kertoo nuorelle mikä koulutus tai työ olisi sopiva. Ja tee selväksi että sossun rahoilla ei pitkässä juoksussa tulla toimeen. Älä saarnaa ja jankuta vaan aktivoi. Todella käämit polttavaa ja turhauttavaa hommaa välillä mutta lopputulos on toivottavasti vaivan arvoinen.

pitkäpinna



Kiitos on motivoinut aina, elämän parhaita hetkiä ovat olleet ne hetket kun onnistuu ja siitä on vielä kiitetty ja kehuttu. Kaikilla meillä on ainakin jotain mikä on kiitoksen arvoista.

Heikki



Jos kasvatuksen kohteena ei ole persoona vaan arvot? Entäpä jos ulkopuolelta tuleva paine eli enemmän tekeminen, enemmän oleminen, enemmän omistaminen tarkoittaakin nuorelle samaa kuin "EI. Ei ainakaan tätä"?”Miksi en riitä?” Jokainen ihminen haluaa tehdä hyvää ja haluaa palvella muta voi myös kysyä mitä mikäkin tarkoittaa. Minä opin! = kasvatus, koulu, todistus? Minä leikin! =televisio, pelit? Minä paranen! =terveydenhuolto?

Ettemme vain itsekin olisi luutuneet päivittäiseen rytmiin ja askareisiimme niin lujasti, ettemme jaksa rakentaa kuvaa onnellisesta ja täysipainoisesta elämästä. Suurimmalle osalle ihmisistä oman unelman kirjoittaminen paperille on sula mahdottomuus, koska niin suuri osa meistä on unohtanut miten unelmoidaan. Ketään ei voi motivoida ennen kuin siihen saa toiselta luvan. Se on kun portti puutarhaan jonka kahva on vain sisäpuolella. Alamme kukoistaa kun joku on aidosti yhteydessä meihin. Aktiivinen kuuntelu on keskustelutapa joka täyttää sekä keskustelun, että palauttamisen ehdot eikä esimerkiksi lisätä omia käsityksiä ja tunteita. Eikä se myöskään tarkoita, että pitää olla samaa mieltä tai hyväksyä nuoret ajatukset tai teot tai tekemättä jättämiset.

Hyviä vinkkejä löytyy vaikka Keijo Tahkokallion kirjoista. Emme rakasta aikuista lasta vähemmän kuin pientä lasta. Jos ei ole ketään kenen kanssa keskustella niin itseään voi hauskuttaa harjoituksilla ja näyttää tai olla näyttämättä omia unelmia nuorelleen. Pointti on siinä että pitää keskittyä pikemminkin ajattelemaan sitä mitä haluaa kun siihen mitä ei halua. Tai ylipäätään lähestyy asiaa eri tavalla. Päässä pyörivän 30.000-40.000 päivittäisen ajatuksen sekaan mahtuu takuulla muutama unelmakin!

Karsinta tehdään myöhemmin, mutta nyt pitää vain kirjoittaa ja paljon ja nopeasti tai oikeastaan vimmatusti. Munakello käyntiin! Aika alkaa nyt!

Tehtävä MINULLE MINUSTA: MILLAINEN MINÄ HALUAN OLLA JA MITÄ TEHDÄ 10 min ja ainakin 30 eri asiaa (Ruumiin rakenne, kunto, kielitaito, hiihtotaito, paino jne.) MILLAISESSA YMPÄRISTÖSSÄ HALUAN ELÄÄ 10 min ja ainakin 30 eri asiaa (Paikkakunta, rakennukset, naapurit, eläimet, asunto, ulkomailla, lomat) MILLAISTA TYÖTÄ HALUAN TEHDÄ 10 min ja ainakin 30 eri asiaa (Työaika, tunnelma, paikka, palkka, paikkakunta)

Tuliarina



Tämähän on meille tuttu juttu. Meillä on vain yksi poika, jonka alamäki alkoi pahimmassa murrosiässä yläasteen viimeisellä luokalla. Onneksi keskiarvo silti pysyi hyvänä, 8.11, vaikka ei siitä vielä ole ollut kovin paljon iloa ja poika on nyt pian 23-vuotias. Lukioon hän pääsi ja keskeytti tai koulu pakotti lopettamaan pinnailun takia toisen vuoden syksyllä. Sitten maattiinkin lyhyitä työsuhteita lukuun ottamatta se vuosi kotona. Seuraavana syksynä hän aloitti ammattikoulun ja muutti samalla täysi-ikäiseksi tultuaan omilleen, ettemme päässeet vahtimaan. Keväällä hänet erotettiin koulusta poissaolojen vuoksi (tätä emme edes tienneet, ennen kuin vuoden kuluttua) mahdollisuudella aloittaa syksyllä uudelleen. Ei hän tavoistaan mihinkään päässyt ja hän sai koululta ultimatumin ja hän erosi itse koulusta. Ja taas kotona makaamista, kun "sillä koulutuksella" ei oikein tahdo saada töitäkään. Vuosi sitten hän pääsi opiskelemaan haluamaansa merenkulkualaa ja luulen, että siitä tällä kertaa olisi jotain tullutkin, mutta koska hän jossain välissä oli syönyt masennuslääkettä, eväsi Trafi häneltä opiskelunpaikan.

Mutta vanha lääke eli miesten koulu, armeija auttaa meidän tapauksessamme. Nuori mies on muuttunut. Hän kävi jopa aliupseerikoulun ja suorittaa siis varusmiespalveluksensa pitemmän kaavan mukaan. Hän kuntoilee, on sotilaallisen ryhdikäs. Puheetkin ovat muuttuneet. Luulen, että hän on vihdoinkin aikuistunut. Kiitos armeija! Tiedän, että se ei ole ratkaisu kaikille, mutta meille se oli.

haattarinnele



Juuri ilmestynyt Rakkaan Ystävämme Ilkka Hämäläisen kirja: Kundiopas

-hiuskarvan varassa, parturi Arja



Etsiydy aina itseäsi vähän aktiivisempien, motivoituneempien, "parempien" seuraan. Ota vastaan kaikki sinulle suodut tehtävät ja työt nöyrin mielin. Minulle sanottiin näin ja toimin sen mukaan. Pienin askelin eteenpäin ja tavoitetta kohti koko ajan. Parasta on matka!

Marjaana



Avoin kiinnostus häntä kohtaan, ei päälle käyvä, uhkaileva tai vaativa: esim. mitä arvostat kavereissasi, minkälaiset asiat ovat sinulle tärkeitä, minkälainen ihminen haluat olla muita kohtaan, millä tavalla haluat huomioida oman hyvinvointisi ja ylläpitää sitä - ja millä tavalla haluat toteuttaa näitä arvoja omassa asenteessasi itseäsi ja muita kohtaan tai siinä mihin käytät oman aikasi ja energiasi? Ei tarvitse tietää mitä haluaa tehdä loppuikänsä, vaan lähteä katselemaan ympärilleen mitä on tarjolla ja mikä tuntuu omasta itsestä mielenkiintoiselta; ei tarvitse elää kaavan mukaan vaan tekemällä omia kokemuksia muodostamaan kuvan siitä mikä omaa itseä kiinnostaa, piristää, huvittaa, tuntuu tärkeältä - tai ei huvita, ei kiinnosta, ei tunnu  tärkeältä etc...voi valita siten elämäänsä sellaista sisältöä joka tuntuu sopivalta, vähän kerrallaan, oman kokemuksen viitteiden mukaan.

Oletko itse huomannut onko sinulla käyttäytymistapoja jotka vähentävät sinun mahdollisuuksia ottaa selvää mikä todella olisi sitä jotakin juuri sinulle - esim. käytät paljon aikaa pelaamiseen, netillä, olet hereillä kauan yöllä ja nukut kauan, olet paljon aikaa sisällä joka estää sinua saamaan kokemusta muista asioista, ihmisistä, alueista kuin joita tunnet ennestään? mitä hyviä puolia sinun nykyisellä elämäntyylillä on? Mitä huonoja puolia, sellaisia joita et oikeastaan haluaisi elämääsi? Jos sopivantasoisella kiinnostuksen osoittamisella voisi häntä auttaa löytämään omat motiivinsa elämän muokkaamiseen siihen suuntaan kuin hän haluaa elämänsä kehittyvän? Niin että hän saa kosketusta sellaiseen elämän sisältöön joka herättää hänessä myönteisiä tunteita tai kiinnostusta ja alkaa "kilpailla" hänen huomiostaan ja ajastaan nykyisen elämäntyylin kanssa.

seija



Ole nuorelle sellainen AIKUINEN, joka uskaltaa kertoa itsekin olleensa nuori ja tehneensä typeriä juttuja. Kerro sitten myös mitä ne olivat ja miten niistä selvisit ja miten ne vaikuttavat vielä TÄNÄKN päivänä aikuisen elämääsi! Kerro sitten, että nyt aikuisena tajuat, että elämä onkin LYHYT. Maailma on täynnä arvokasta tekemistä, vaikka toisten auttamista, mutta aika ja terveys käyvät vähiin. Mikään ei ole katkerampaa, kuin hukkaan lorvimalla heitetty elämä. Aloita siis itsestäsi huolehtiminen jo nuorena ja tee reippaasti kaikkea mitä teetkin!!

Tuulimaaria



Nuorilla on suuri oikeudenmukaisuuden tarve. Jos he näkevät, että rehellisyys ja oikeudenmukaisuus toteutuvat kasvattajan omassa elämässä - itsekkyyden ja ahneuden sijaan - siinä on parhaat eväät motivaation.

Vanhempien suurin ongelma ei pitäisi olla pelko, että omaa lasta kiusataan, vaan paremminkin se, että ketään ei kiusata. "Pärjääminen" hinnalla millä hyvänsä ei ole pärjäämistä. Rehtiys ja oikeudenmukaisuus on paras pohja.
Minun lukiolaiseni on näillä eväillä erittäin motivoitunut opiskelija. Päihteet ja kiroilu eivät kiinnosta. Hänellä on oma tyyli, oma tie ja sellainen menestys, jossa autetaan kaveria sen sijaan että pädettäisiin tämän kustannuksella.
"Olla suosittu", kuka saa määritellä mitä on olla suosittu? "Suosiolla" ei ole mitään arvoa, jos se on hankittu kyseenalaisin keinoin!

Eräs naapuri opettaa omaa teiniään selviytymään valehtelemalla ja kieroilemalla, ja kaikesta näkee, että siellä motivaatio ja koko elämä on suorastaan hukassa. Olen yrittänyt auttaa, mutta kaveruuttakin aletaan heti käyttää väärin.

Jos aikuisilla olisi elämänarvot kunnossa, ne siirtyisivät nuoriin ja motivaatiolle olisi tilaa.

Rehtiys ja Oikeudenmukaisuus takaisin



Oma esimerkki on tärkein. En pyytänyt tekemään läksyjä yksin, olin mukana, en käskenyt yksin syömään inhoamaansa ruokaa, söimme yhdessä (vaikka haarukallisen), en pyytänyt siivoamaan yksin, siivosimme yhdessä, en pyytänyt laittamaan likaisia vaatteitaan pyykkikoriin (tai pestä niitä), teimme sen yhdessä. En vaatinut lastani tiettyyn "ammattiin," mietimme yhdessä. Tämän on tarkoitus auttaa niitä vanhempia, jotka eivät vielä tiedä mitä nuori tarvitsee/haluaa. Jatkuvasti rakkautta ja rajat. En tiedä onnistuuko kaikkien kohdalla. Kannattaa kokeilla ja tehdä yhdessä. Me onnistuimme nuoreni kanssa. LÄSNÄOLO JA VÄLITTÄMINEN. Ei lapsen / nuoren kasvaminen sen ihmeempiä vaadi. Ongelmia tulee jatkuvasti ja ne on käsiteltävä. Nuori kokeilee ja kokeilemiset kuuluvat kasvamiseen.

Tuula



Ole aidosti kiinnostunut nuoresta! Juttele, kuuntele, kysele mielipidettään. Anna edes jossakin asiassa kipinä, että hänenkin mielipidettään arvostetaan. Sovi, että menisi tutustumaan eri työpaikkoihin! Näkisi, miten työtä tehdään... ei lyötäisi lukkoon mitään, vaan saisi rauhassa katsella ja sitä kautta tukihenkilön avulla tuettuna pääsisi elämän alkuun. Oppisopimus. Tukiopetusta. Palaute heti. Kannustus. Uudelleen yrittämisen mahdollisuus.

Kokemusta on



Jahas, olet sitten sinäkin "ikiliikkujan" kimpussa, joka ei liiku; "been there" ja moni muukin:) -Veikkaan kyllä, että aika usein on niinkin, että vanhemmat jännittävät lastensa tulevaisuutta turhaan, (kyselevät ja hoputtavat kouluttautumaan) tai niin paljon, että nuoriin iskee osadefenssi jo siitäkin. Esim oma poikani lähti kirjoitusten jälkeen opiskelemaan tradenomin tutkintoa mutta vuoden päästä löi pensselit santaan ja sanoi "ei ole mun juttu", sekä lähti varastoon töihin. Ensin protestoin kesken jäänyttä opiskelua voimakkaasti mutta sitten muistan oman "Siperian oppini" aikoinaan. Niin vaikeaa, kuin se onkin, riittävästi saatuaan pettymyksiä alkaa jossain vaiheessa löytyä oikeitakin vastauksia ja mahdollisuuksia.

 Itselläni meni 23-vuotiaaksi ennen, kuin sain kolmevuotisen tutkintoni suoritettua ja sitä "mitä mä alkaisin lukemaan" -aikaa kesti siis ainakin 3-4 vuotta. Kimuranttinen juttu johon ei varmaan ole kellään ihan oikeaa vastausta, koska kaikki olemme erilaisia ja toimimme hieman eri motiivein. Sanoisin kuitenkin, että porkkana on keppiä parempi, innostava ilmapiiri ilman, että siitä tulee nuorelle rimakauhu. Harrastukset mitkä tahansa saattavat generoida ja stimuloida virttyneen innostuksen?

Erästä Jenkkiohjelmaa katsoin taannoin nuorista ja yksi toteamus oli: "joskus sattuu, että 15-18 ikävuoden välillä lapsi/nuori muuttuu, kuin tuntemattomaksi; se ennen empattiinen innokas kaveri on joutunut yksinkertaisesti fyysisen ja henkisen kasvun tilaan, jossa voi vain toivoa parasta". Palaset siis saattavat joskus kasvunkin syystä kadota hetkeksi mutta myöhemmin palata. -Voisit antaa jotain kotitöitä vastuun harjoittamiseksi, sellaisen joka on vain hänen harteillaan. Onnea siis ja "hiljaista valppautta", jotta yhteys nuoreen pysyy.

JJ, Lahti




Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot