Ti 24.1.Senja, Jarl» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Aina joskus tekee jotain ihan noloa. Miten sen saisi unohdettua / käsiteltyä/ylipäästyä? Jos sinäkin teet nolouksia, niin kerro millaisiin olet erikoistunut.

Vastauksia 76



Ajattelen, että pikku juttu sadan vuoden päästä!

Tarjuska



Scarlet O´hara sanoi vaikeuksiensa keskellä uupuneena kun oli perhe ja kotitila pelastettavana pelätessään selviytymistään -Ajattelen sitä huomenna. Jos negatiivinen ajatus meinaa jäädä junnaamaan, otan etelän kaunottaren asenteen; suoristan miehustani ja sipaisen hiukset kasvoilta; nostan leukani pystyyn kuin Scarlet ja sanon hiljaa itselleni -Ajattelen sitä vasta huomenna.

Johanna



Ajattelen jotain oikein kamalaa ja huokaisen onnesta kun minun töppini oli vain hyttysen pipana valtameressä tai sitten ajattelen jotain oikein ihanaa asiaa kuten kahta aikuiseksi kasvattamaani lasta jolloin omat töppini tuntuvat aika mitättömiltä : )

Tanu



Mulle on tapahtunut yksi tosi nolo tapahtuma, tai siis lähinnä tunsin itseni tosi noloksi sanojeni jälkeen.
Poikani oli aloittanut uudessa futisjoukkueessa ja kuskasin uusia poikia kotiin pelin jälkeen, olin nähnyt yhden pojan vanhemmat muutaman kerran ja kysäisinkin sitten tältä pojalta että jokos sä olet saanut uuden pikkusiskon tai pikkuveljen? Autossa tuli aika hiljaista ja poika totesi että ei heille ole vauvaa tulossa... siinä vaiheessa halusin vajota maan alle, olin nimittäin luullut että hänen äitinsä odottaa vauvaa, mutta eihän se ollutkaan näin, hän oli vain muuten hieman sen mallinen että näin luulin... siinä sitten vaan kovasti yritin selitellä, ai niin, että kun on näitä uusia poikia niin taisin sekoittaa vanhemmat...

tiramisu



Kuinka selviää noloista tilanteista, riippuu vähän millainen se tilanne on. Minulla pääsee "sammakoita suusta" liian usein. Ystävien kesken tulee todettua, että mistä noita nutipäitä tulee, tietenkin anteeksi pyynnön kera. Viimeaikoina olen todennut että kun välttää huumoria isommissa porukoissa, joissa ei kaikkia tunne, niin noloja tilanteita on selkeästi vähemmän.

spegu



Olin nuorena naisena ravintolassa ja kävin wc:ssä, kun tulin ulos ihmettelin mitä kaikki katsoivat minua. Hetken kuluttua huomasin että minulla oli napitettavan leningin suuri osa nappeja auki edestä...Oli tosi noloa!

Ujo Piimä



Nolot tilanteet kuuluvat elämään aina silloin tällöin, se on ihan normaalia, ei sitä kannata hävetä..

rituska



Pravuureihini kuuluu möläyttää suustani asioita ja vasta itse kuullessani sanani tajuta, etteivät sanavalinnat ehkä olleet aivan kohdallaan. Parhaiten niistä olen päässyt yli tunnustamalla onnettoman mokani heti sen huomattuani ja parhaassa tapauksessa lisäksi jotain itseironista asiasta löytäen. Sillä oma olo helpottuu ja mahdollisesti tunnelmakin kevenee kun kaikki voivat naurahtaa aivojani nopsemmalle suulleni.

Toitotin



Olen kova pyllähtämään liukkaalla kelillä. Ensimmäinen asia on aina, ei kai kukaan vaan nähnyt. Usein näkee. Viimeiset liukkaat oli maaliskuussa ja juoksin puukoululta kivikoulullemme pihan poikki. Liukastuin juuri poikajoukon edessä keskellä pihaa, hame korvissa ja pylly näkyvissä. Hyvin vikkelään rupesin putsaamaan itseni ja jatkoin matkaa nolona.

Pipa



Pyydän vilpittömästi anteeksi ajattelematonta, huonoa tai tyhmää käytöstäni. Silloin kaikki voivat puhtain mielin jatkaa. Nina.

Nina



Vuosia sitten olin innokas autokoululainen. Toisena ajopäivänä lähdimme opettajan kanssa pienestä kylästä kohti kaupunkia. Opettaja sanoi minulle, kaupunkiajossa, ettei saa katsoa vaihdekeppiä vaihteita vaihtaessa. Hoin jännittyneenä mielessäni: "Älä katso vaihdekeppiä.. vedä ensin keppiä itseen päin ja sitten siitä suoraan alas, niin on kakkosvaihde silmässä". Kuuliaisena toimin tomerasti ajatusmallin mukaan, jotain meni kuitenkin pieleen... Vaihdekepin sijasta käteni tarttui nuoren opettajan polveen, jota vedin kepin tavoin ensin itseeni päin ja sitten suoraan alas. Vaihde ei vaihtunut, jolloin käänsin katseeni ja näin opettajan punaiset kasvot. Sen kerran jälkeen tämä opettaja ei enää kanssani ajanut. Kortin sain kuitenkin ennätysajassa ja vaihteetkin osasin sen kerran jälkeen vaihtaa katsomatta.

Esterella



Olin sairaala-apulaisena suuressa yliopistosairaalassa. Työskentelin leikkaussalissa. Siellä ei sairaala-apulaista arvostettu kovinkaan korkealle. Lääkintävahtimestari oli laitetoimittajan kanssa tutustumassa leikkaussalin käytävällä uuteen "tähystystorniin". Torni oli ainakin ihmisen korkuinen. Tiesin, että nämä laitteet ovat kalliita. Kun olin siinä lähellä työskentelemässä, yhtäkkiä torni lähti liikkeelle. Minä luulin, että se liikkui aivan itsestään. Pelästyin että törmätessään torni varmasti menee rikki. Kun olen auttavainen ja hyvää haluava, lähdin juoksemaan ja otin tornista kiinni samalla huutaen, että nyt se lähti liikkeelle. Jokin siinä kuitenkin jarrutti. En huomannut että laitetoimittajan edustaja oli tornin toisella puolella. Hän se liikutti tornia. Laitetoimittaja ajatteli minun luulleen että joku yrittää varastaa tornia.

Minua hoikan nolotti tapahtuma.

Hiukan siitä riitti vitsiä jälkeenkin päin.

Marjaana



Jatka vaan tangoamista! Vain matelija ei voi kompastua ja kaatua. Aina saa kokea selviytymisen iloa. Pyydän anteeksi ja selitän, jos olen tehnyt sellaista noloa. Saan ihmiset kuuntelemaan, kun kerron nolouksistani (esim. kerrankin lähdin ilman hametta töistä kotiin - onneksi oli talvi, niin oli edes takki päällä). On parempi olla nolona kuin tylynä.

Runsaat 61 v nolostellut Tarja



Silloin kun olin todella hoikka ja omastakin mielestä "ihan hyvän näköinen". Kävin todella paljon tanssimassa kerran olin taas menossa Paville veljeni kyydissä omasta mielestä oikein vetävän näköisenä. Laitoin mustan minihameen päälle, enkä muistanut, että se kääntyi nurin päin ihan itsestään. Kun olin vähän aikaa tanssinut, huomasin että se on taas nurin päin. Miksi voi että minua nolostutti !

Didi



Kävelen alasti kotona ennen vaatteiden pukemista, vaikka meillä on suuret ikkunat takapihalle.



Minä olen nolojen tilanteiden nainen. Milloin tulen töihin hammastahnat suupieliä koristaen tai sitten kaadan tuolin firman juhlissa. Puhun paljon ja usein lipsahtaa jotain, mitä olisi voinut miettiä vähän kauemmin.

Minua auttaa selviytymään huumori ja kyky nauraa myös itselleni. En jää myöskään miettimään nolouksia sen kummemmin, kaikillehan sattuu silloin tällöin jotain hassua.

Iloinen asenne auttaa pitkälle ja lempeys itseään kohtaan!

Katja



Tulee sanottua ennen kuin ajattelee mitä sanoo. Ei niitä unohda eikä pääse yli, mutta vanhimmat tapaukset jää taka-alalle uusien tullessa tilalle.

Tuittu



Jokaiselle sattuu välillä noloja juttuja. Riippuu toki tilanteesta ja tapahtumasta, mutta kannattaa opetella nauramaan itselleen - ennen kuin muut ehtivät. Kaikessa vakavuudessaan elämä ei ole kuitenkaan kovin vakava asia. Ja jos todella kämmää pahasti, niin sitten täytyy vain ottaa opikseen ettei tee enää samaa juttua toiste. Kannattaa opetella unohtamaan ne nolot jutut, eikä jäädä pyörittelemään niitä päässään. Käyt itsesi kanssa läpi, että tämä nyt sitten meni näin, ollaan ensi kerralla viisaampia / toimitaan toisin ja sitten nokka kohti uusia seikkailuja, ei enää mietitä tapahtunutta. Kannattaa muistaa että se sinulle iso juttu ei välttämättä ole jäänyt muille ollenkaan mieleen, se on heille vain pikku tapahtuma päivän tapahtumien joukossa.

Iitu



Tapauksia on erilaisia. Jos joku on pahoittanut mielensä sanoistani tai huomaan sen itse:

1. Olen pyytänyt anteeksi kukkien kanssa tai ilman.

2. Olen antanut itselleni anteeksi, vahinkoja sattuu.
...anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet...

3. Kerran totesin: Tarviiko sanoa mitään? Toinen sanoi ei, koska molemmat tiesimme mistä oli kyse ja halattiin.

Irma



Olimme ystäväperheen kanssa lomamatkalla Portugalin Albufeirassa. Mieheni uimahousut vetelivät viimeisiään, joten päätin hänet yllättää ja poikkesin pikaisesti ennen vesiliukumäkireissua ostamaan hänelle uudet sellaiset. Näin kadulla uimapukuja myyvän liikkeen. Emme puhuneet nuorehkon nais-myyjän kanssa yhteistä kieltä eli vain elekielellä siinä sitten kauppaa tekemään. Siinä kyykötin ja lattialla mittailin mieheni entisiä ja kaupan uusia, kun yhtä äkkiä pyllähdin selälleni ja ihan sitten pitkin pituuttani. Olin aivan nolona ja ajattelin että myyjä ajatteli ehkä minun olevan juovuksissa?!

Leena



Jos loukkaan tai sanon kummallisia asioita enkä pysty heti sanomaan etten tarkoittanut niin vakavasti tai huomaan että olen pahoittanut jonkun mieltä "lähetän valoa hänelle" melkein kuin uskonnolliset rukoilevat toisen puolesta. Toivon heille kaikkea hyvää ja kun on tilaisuus puhun heidän kanssaan. Tämä on yhtä tehokasta kun on suuttunut jollekin. Kun aikani olen melkein toivonut että henkilö munattaisiin joskus. Mutta kun voin lähettää valoa, laukeaa minun vihani siihen.

Rutistuksin
Maria



Tehtyä kun ei saa tekemättömäksi on se sanottava itselle ääneen jollei muuten usko. Ja nähtävä hyvänä puolena että siitäkin on mahdollista oppia.

Oppia ikä kaikki



Minä en muista tehneeni mitään valtavan noloa, mutta kerran kun kaadoin kaakaot pitkin keittiön pöytää ja ratkesin nauramaan tilanteelle, katsoi tyttäreni 10v. minua ja sanoi hämmästyneenä "äiti, sinähän naurat ittelles". Jos ei pidä itseään turhan tärkeänä ja osaa nauraa toilauksilleen, niin ne kyllä unohtuvat tai niille voi nauraa myöhemminkin ja pitää hauskaa omalla kustannuksellaan. :)

SarTiini



Vuosia sitten lähdimme äitini kanssa sukulaisen häihin Etelä-Suomeen. En itse ollut tavannut näitä sukulaisia koskaan. Tiesin vain, että sukulaisemme, sulhanen on sokea. Kun pääsimme juhlapaikalle onnittelemaan tuoretta avioparia, minä innokkaasti kättelemään uutta tuttavuutta, sukulaistani ja sanoin reippaasti Hauska nähdä! Sillä hetkellä olisin halunnut maan vajoavan jalkojeni alla...

Hellu



Itse olen huomannut, että paras tapa käsitellä mokat on löytää niistä hauskuus ja nauraa niille. Näin ei pääse kukaan edes kiusaamaan niistä, kun muistuttaminen aiheuttaa naurunremakan, eikä toivottua nolostumisreaktiota. Kiusaaminen jää yleensä siihen. Muistonakin moka on paljon miellyttävämpi.

Jos töppäyksestä ei millään tahdo löytyä hauskaa puolta, käsittelen sen mielessäni läpi. Mitä tein väärin, mikä meni pieleen? Mitä teen ensi kerralla toisin? Mitä opin tästä? Kuvittelen mielessäni tilanteen uudelleen eteeni ja ratkaisen sen keksimälläni paremmalla ratkaisulla. Sitten mokan voikin jo "rutata palloksi ja heittää roskikseen". Joskus muuten ihan konkreettisesti asian paperille kirjoittaminen ja paperin ruttaaminen / polttaminen auttaa!

Sanotaan että tekevälle sattuu. Jos kanssaihmisellesi kävisi sama moka, mitä ajattelisit? Etkö lohduttaisikin ja sanoisi, että ei se mitään? Miksi olla itselle yhtään sen ankarampi?

Lopuksi vielä lempimietelauseeni: Parempi katua mieluummin sitä, mitä teit, kuin sitä, mitä jätit tekemättä.

Primrose



Tärkeintä on, ettei jää märehtimään asiaa. Jos voin, otan tekemäni tai sanomani nolon asian puheeksi itse ja parhaassa tapauksessa nauramme yhdessä sille. Jos olen aiheuttanut jollekin mielipahaa, pyydän saman tien anteeksi. Huumori auttaa ja yhdistää.

Itse olen erikoistunut kompuroimaan hullunkurisesti. Esimerkkinä voin mainita vaikka kun viime talvena yhtäkkiä liukkailla päätin oikaista itseni lumiselle jalkakäytävälle jalat harallaan. Minulta pääsi joku ärräpääkin siinä, mutta näytin taatusti todella huvittavalta. Huomasin, että takaani tuli mies, joka oli kyllä nähnyt komean tuiskahdukseni. Kun hän tuli kohdalleni sanoin: "Eikös ollutkin aamun komein spagaati?" Mies myönsi nauraen ja nauroimme yhdessä jatkaen matkaamme.

Jade



Olin leluliikkeessä ja ostin vesipyssyn synttärilahjaksi. Myyjä totesi, että lahjapaperia taitaakin olla juuri sen verran, että yhden paketin saa vielä tehtyä. Niinpä niin, mutta mittaustekniikka petti, eikä paperi yltänytkään paketin ympäri. Poistuin vähin äänin lahjan kanssa lähikauppaan ostamaan lahjapaperia. Ostin kaikenlaista hyödyllistä - ja unohdin lahjapaperin! Piti vielä poiketa kirjakauppaankin - ostamaan lahjapaperia...

Anne



Nolot asiat muistaa aina, mutta niille kyllä oppii nauramaan ajan kanssa. Sain joskus kauan sitten mukavan saattajan tansseista, ja vaikka kävelymatkaa oli muutama kilometri, matka taittui joutuisasti mukavassa seurassa. Kotiportilla suukottelimme hieman jäähyväisiksi ja kun tunnelma tiivistyi, niin suudelmatkin pitenivät pitenemistään. Sanoin siinä kesken kaiken, että minulla on huono olo. Pitkän miehen syleilyssä minun niskani oli huonossa asennossa. MUTTA innostunut mies vain haluaa jatkaa, ja minä mukana täysillä. Seuraava muistikuvani onkin sitten, kun roikun hänen käsivarsillaan aivan velttona ja todella huonovointisena ihmettelemässä, että miten tässä näin kävi! Ei suudelmat nyt niin ihania kuitenkaan olleet, että taju olisi mennyt. Kysyin miten kauan olin pyörtyneenä, ja että miksi et laskenut minua maahan pitkälleen? Mies vastaa että ehkä puolisen minuuttia, ja että ei hän voinut maahankaan laskea kun oli lätäkkö alla! Minulla oli tullut pissat housuun. KUVITELKAA. Tapahtumasta on kohta 30 vuotta, mutta vieläkin pulssi nousee, kun ajattelen tuota tapahtumaa. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, ja meninkin heti aamulla lääkäriin. Minut tutkittiin, koska se pissajuttu viittasi epilepsiaan, mutta mitään ei löytynyt, eikä mitään vastaavaa ole koskaan sen jälkeen tapahtunut. Tapailumme jatkui mutta suurta rakkaustarinaa lätäköstä ja lantavista aineksista ei syntynyt. Kerron joskus tätä tarinaa, kun tulee puhe noloista tapahtumista. Näitähän sattuu itse kenellekin, ja sadan vuoden päästä niitä ei muista kukaan. Maailma pyörii entisellään pikkusähläyksistämme huolimatta. Jos kaikki menisi aina käsikirjoituksen mukaan, niin milloin sitten voisimme iloita onnistumisista? Mukavaa kesää kaikille nolojen tilanteiden miehille ja naisille ja terveiset Joukolle Ouluun.

Ritva



Puhun liikaa ja sivu suuni aina ja koko ajan. Nolottaa kamalasti kun hokaan, että taas tuli sanottua jotain mitä ei olis pitänyt... Monta päivää menee aina pilalle kun miettii sanomisiaan. Huumorillahan niistä pitäisi päästä yli.

Sari



Olen perfektionisti ja vasta iän myötä olen oppinut päästämään itseni hiukan helpommalla, vaikka siltikin vielä vatvon noloja virheitä ja typeriä ja ajattelemattomia tekojani tai jonkin verran ilkeitä sanojani kauan jälkeenpäin. Nyt olen löytänyt upean uuden "työkalun" tunteiden työstämiseen: EFT:n eli energiameridiaanien "taputtelun". Tämä toimii paljon vakavampiinkin asioihin ja auttaa myös positiivisuuden löytämisessä.

Taputtelija



Olin ilmoittautunut koulutukseen ja sain vastauksena ohjelman ja kartan missä koulutus pidetään. Huolimattomasti katsoin, että tämähän on vanha tuttu opinahjo Hämeenlinnassa. Silloin ei ollut navigaattoreita. Ajoin Hämeenlinnaan ja ihmettelin, ettei osoite olekaan sama. Katsoin karttaa ja ajelin ympäri kaupunkia, enkä löytänyt osoitetta. Kadulla oli mies piipunpoltossa, pysähdyin ja kysyin, että tietääkö hän missä on tällainen osoite. Mies vastasi ettei tiedä kun on juuri muuttanut tänne. Annoin hänelle kartan ja kysyin, että missä kohtaa minä olen. Mies katsoi karttaa ja katsoi sitten minua pitkään ja sanoi: kuule tyttö, tämä on Heinolan kartta! Olin siis väärässä kaupungissa. Minua nolotti niin kamalasti, että olisin voinut vajota ratin alle. Mies oli kovin ystävällinen ja kysyi, että osaanko lähteä ajamaan Heinolaan päin. Vastasin osaavani ja lähdin nopeasti etsimään Lahden tietä. Soitin koulutuspaikkaan, että myöhästyn, kun olin tullut väärään kaupunkiin. Olisittepa nähneet muiden koulutettavien ilmeet kun kouluttaja oli kertonut tapaukseni! Blondi mikä blondi...

Sirpa "blondi"



"Haluaisin katsoa noita kullitettuja kaulakoruja". Ja minun tietty piti sanoa, "myyjä; "haluan katsoa noita kullattuja kaulakoruja."

Mansikka



Olin matkalla USA:ssa ja kävin postissa lähettämässä kortteja. Tullessani ulos juoksin kovaa vauhtia autoon, jossa mieheni odotti. Yllätyin kun autossa istui ihan vieras mies. Väärä auto, väärä mies. Repliikki: "I am sorry" ja ulos vähän äkkiä. Alussa tunne etten kerro tätä ikinä kenellekään.

Turisti Tuppukylasta



Tarjoilijana ravintolassa annoin annoksen asiakkaalle. Kun hetken päästä tulin hänen ohitseen hän tuijotti pää painuksissa lautasta. Kysyin oliko siinä jotain vikaa. Asiakas vastasi lukevansa ruokarukousta. Arvaa nolottiko.

Tuula



Riippuen tietenkin tilanteesta, mutta yleensä siitä pääsee yli nauramalla itselleen. Varsinkin jos toiset ovat nauraneet sinulle, niin voi ajatella, että ainakin olet saanut aiheutettua heille hyvän mielen. Ja varmasti jokainen on joskus tehnyt jotain noloa, joten mitä sitä turhaan häpeämään. :)

Kesän lapsi



Ihana aihe! Olen harjoitellut asiaa, koska koin nolot tilanteet liian ahdistaviksi. Ensin on hyvä muistaa, että kukaan muu ei muista sattunutta enää huomenna. Ne jotka muistavat, olivat niitä, jotka ottivat opikseen tai niitä, jotka ovat henkisesti heikkoja. Sinä et välttämättä muistaisi itsekään tapahtunutta, vaan sen ikävän tunteen, joka sinulle jäi. Treeniksi suosittelen hassuttelemista julkisella paikalla. Aloita pienillä jutuilla, kuten vinkkaa tuntemattomalle silmää ja jatka siitä aina suurempiin asioihin, kuten tanssahteluun tai hassussa hatussa ympäriinsä kuljeskeluun. Mikä ikinä sinulle sopii. Itsensä nolaamiselle alttiiksi asettaminen avaa niin monia mahdollisuuksia, että suosittelen erittäin lämpimästi harjoittelemaan. Ota itse vastuu nolostumisistasi, niin vahingon sattuessa pysyt tilanteen herrana.

Laura



Pahus kun en osaa enää nolostua mistään... oho nyt tuli oma kontrolli paikalle ja yrittää sanoa, että älä tallenna tätä, mutta teen sen kuitenkin.  Siitäs sait!

Mimo



Yleensä nolostumiseni liittyvät omaan käytökseeni: en ole hallinnut eri tilanteissa ns. sisään kirjoitettua käytöskoodia, tai omasta mielestäni toiminut niin kuin pitäisi. Tyyneen mielentilaan palautumista olen oppinut nopeuttamaan aina mukana kulkevan muistikirjan avulla: kirjoitan tapahtuneen ylös ja sen, mikä meni pieleen ja miten toimin jatkossa. Mietin myös, onko asia sellainen, että sitä tarvitsee pahoitella jollekin ihmiselle? Loppuun kirjoitan kannustavia sanoja itselleni: "tätä sattuu kaikille, eivät toiset siitä niin välitä, et sinä niin välittäisi jos joku toinen toimisi niin. Ihmiset yleensä tarkkailevat vain ja ainoastaan itseään. Ensi kerralla sitten paremmin, opitpahan tästäkin taas jotain". Muistikirjan sulkeminen puolestaan auttaa luomaan tunnetta "asiasta loppuun käsiteltynä". Jos ajatukset kuitenkin meinaavat vielä palata aiheeseen, avaan vielä kirjan ja kirjoitan: "mitä nyt, mitä seuraavaksi: mikä on oikeasti tässä hetkessä tärkeää, mihin voin vaikuttaa? Keskity siihen. Aloitetaan... 1., 2., jne.". Parasta tietysti on, jos on mahdollista vielä pitää lyhyt kahvitauko tms. ystävän tai työkaverin seurassa.

Ei aina kartalla



Itselläni on varsinainen sammakonpesä suussa. Sammakoita hyppää tuon tuostakin. Ja mikä nolompaa, saan aina vedellä sanojani takaisin. Yleensä nimittäin nolaan vain itseni perinpohjaisesti. Mutta ilmeisesti se on osa minua ja vaikka olen oppinut hillitsemään omaa kielenkantaani, eli kaikkea ei tarvitse sanoa mikä tulee mieleen jos se kerkee mielessä edes käymään, täytyy lopettaa oman itsensä alituinen mollaus. Nauttia niistä hetkistä jolloin on saanut pidettyä suunsa kiinni! Oon kai niin paatunut itseni nolaaja että nykyään katson itseäni jo vähän läpisormien. Ja päästän pälkähästä!

HK



Nolouksista pääsee yli siten, että ajattelet olevasi joku muu ja katsot sivusta omaa noloa temppuasi. Näyttääkö se todella niin nololta, jos sen tekee joku muu. Eihän näytä toisen tekemänä ollenkaan niin nololta. Unohda siis koko asia tai tapahtuma.

mummeli



Ehdottomasti kannattaisi itse ottaa asia puheeksi kaveri-, työ- tai muussa porukassa ennen kuin kukaan muu ehtii kommentoimaan. Jos vain pystyy, kannattaa asia laittaa leikiksi... itse viimeksi kellahdin työporukan pippaloissa tanssilattialla kumoon - varmaan ne uudet kengät oli hieman huterat...

huterat kengät



Erikoisuuteni ovat tilanteet, jotka toinen voi ymmärtää pahasti väärin ja oma 'automaattinen' reagointini niihin, joka joskus vain pahentaa tilannetta... Usein tulee automaattisesti sellainen reaktio, että yrittää olla niin kuin ei olisikaan tai pahimmassa tapauksessa yrittää jotenkin selostaa tilannetta parhain päin. Se vasta oudolta vaikuttaakin :)

Hannele



Olin tulossa firman juhlista ja kävelin kotiin pellon poikki. Pissahätä yllätti ja menin suuren kiven taakse. Oli jo hämärää ja ykskaks takaani kuului askeleita. Naapurin mieshän se siinä. Kyllä tuli kiire nostella housuja. Nyt kun aikaa on kulunut, asia naurattaa, mutta ei silloin.

lempipai



Minulla oli valokuvien arkistointi-kurssi Kansallismuseossa. Lähdin aamulla Kirkkonummelta bussilla Helsinkiin. Puin päälleni muodikkaan pitkän hameen. Noustessani bussiin sotkeuduin hameeseen ja rysähdin sisään vaakasuoraan. Kuljettaja totesi, että rouvapa tulee vauhdilla! Onneksi ei käynyt sen pahempaa. Kansallismuseossa väliajalla ryntäsin vessaan. Yllättäen kuulin, että sisälle tuli pari miestä! Istuin hiirenhiljaa kopissa, mutta en voinut odottaa kauan lyhyen tauon takia. Sitten ryntäsin ulos vauhdilla ja vessassa tuli hiirenhiljaista. Oven päällä olevat kukko ja kana olivat liian samannäköisiä. Kurssi päättyi ja kävelin Mannerheimintietä asemalle päin. Ihmettelin askelteni ääntä, klip, klop, selvästi kengistä tuli eri ääni. Katsoin jalkojani ja kauhukseni totesin, että minulla oli eriparikengät jalassa. Onneksi en ollut huomannut sitä aikaisemmin. Palasin kotiin posket vieläkin hehkuen. Sanoin töissä, että älkää enää ikinä lähettäkö minua Helsinkiin kurssille. Kommelluksista saimme vielä monesti makeat naurut. Mutta kyllä hävetti.

Lierihattu



Olen mestari törmäilemään ja sähläämään julkisella paikalla. Yleensä vaihdan kulkusuuntaa liian vauhdikkaasti kävellen suoraan vieraiden ihmisten syliin. Siinä sitä on sitten saanut muutamaan kertaan punastella :)

Osaan myös vastata ja kommentoida turhankin nasevasti, ennen kuin enempää mietin sanomisiani. Usein asia on värittyneempi kuin mitä olin ajatellut, ja näin saan taas uuden punastelun aiheen.

Mutta näistä tilanteista selviää naurulla ja anteeksi pyytäen.

Toisinaan olen saanut todeta, että oma kohellukseni on keventänyt muiden päivää ja mielialaa, joten siitä on seurannut jotain hyvääkin.

Hiksu



Olin perushoitajana vammaispalvelussa pyörätuoli-ihmiselle. Kerran sitten lähdettiin bussilla kaupunkiin asioille. Olin silloin vähän flunssainen, ja sen vuoksi en oma itseni. Palattuamme kaupungista, bussin pysähdyttyä, jäin itse bussista pois ja jätin hoidettavan bussiin. Bussi jäi seisomaan ja ihmettelin miksi se ei lähde, ja siinä vaiheessa huomasin, että olin jättänyt asiakkaani bussiin. Vähän nolotti.

Mariana



Katsoin perheen kanssa Slovakia-Suomi jääkiekko-ottelua, ja kun kuvassa näkyi slovakialainen pelaaja jonka silmät olivat aivan kierossa, sen kummempia ajattelematta ihmettelin ääneen että onpa jännä että ovat noinkin kierosilmäisen miehen MM-tason otteluun ottaneet. Siihen veli totesi kippurassa nauraen että siinä on taas nainen jääkiekkoa katsomassa, ja kertoi että pelaaja puhdisti juuri silloin visiiriään ja katsoi visiirin keskellä olevaa tahraa. Ai jaa... Oon kuullut asiasta aika monta kertaa vielä jälkikäteenkin :)
Parhaiten nolot tilanteet saan käsiteltyä niin, että kerron mokasta mahdollisimman monelle, samalla saa nauratettua muita ja nolo juttu alkaa tuntumaan paljon nopeammin hauskalta kuin häpeälliseltä. Kaikillehan silloin tällöin jotain hassua sattuu.

Katja



Olen aamu-uninen ja se näkyy ulkoisessa olemuksessani jonkinlaisena "homssuisuutena". En ehdi katsoa itseäni tarkkaan peilistä, vaan kiskon vaatteet kiireessä päälleni ja ei kun menoksi! Olen esim. vetänyt lukion Etikettikurssin yhden luennon liivi nurinpäin. (Se oli sellainen, josta todella näki, että se oli nurinpäin!)

Kerran pidettyäni jo kaikki päivän oppitunnit, rupesin opettajainhuoneessa ihmettelemään, mitä lahkeensuustani roikkuu. Rupesin vetämään sitä pois ja ne olivat edellispäivän sukkahousut, jotka olivat jääneet lahkeeseen!

Ja sitä rataa...

Ja mitenkä selviän näistä tilanteista? Nauran ihan kippurassa! :D

Tuula



Tuleepa joskus esitettyä mielipide, jota ei ole tarkoitettu jonkun henkilön kuultavaksi, -vaikka se olisikin totta. Silloin tulee tunne, kunpa maa nielisi minut. Hyvän ystävän kanssa täytyy kerrata asia niin monesti, että tunne laimenee ja toinen vakuuttaa, ettei siihen kuole. Ehkä sitten voi olla kypsä puhumaan asiasta myös sen kanssa, josta on lausuttu mielipide.

Mustarastas



Minulle sattuu silloin harvoin, kun innostun oikein sydämeni kyllyydestä puhumassa jotain pahaa jostain ihmisestä / ammattikunnasta / kansalaisuudesta, tämä henkilö tai ryhmään kuuluva henkilö tulee juuri selkäni taakse.

Kun huomaan tilanteen, yritän vaan toivoa, etteivät tajunneet mistä puhuin tai yritän olla mahdollisimman luonteva. Naama kyllä yleensä paljastaa pahantekijän....

Keskieurooppalainen



En ole itse erikoistunut mihinkään tiettyyn törppöilyyn, kerrasta yleensä oppii..Mutta onhan noita sattunut. Tuorein lienee se, kun yksillä messuilla piti ilmoittaa työpaikkansa saadakseen väliaikatarjoilua, enkä saanut millään nimeä sanotuksi oikein. Työpaikastani käytetään lyhennettä, eivätkö kirjaimet vaan kerta kaikkiaan tulleet oikeassa järjestyksessä suustani ulos. Sain aikaiseksi pari samantyyppistä lyhennettä, jotka ovat ihan eri firmoja.. Myyjä katsoi minua ihan sen näköisenä, että joo, siinä taas yritetään kikkailla jotain, ei varmasti uskonut minua, mutta sain sentään sämpyläni ja kahvini.

Näistä selviää mielestäni parhaiten, kun ajattelee, että tän takia ei kukaan ole kuollut, maailmassa tapahtuu paljon oikeasti pahoja mokia.

Marjatta



Minulle sattuu ja tapahtuu, voisiko sanoa, että tapahtumien ketju on päättymätön. Helpoiten niistä pääsee, kun kääntää asian huumoriksi, hieman itseironiaa peliin. Ja kun ajattelee, että ei muut ole edes huomannut mitä tuli taas tehtyä/sanottua

Anu



Kaaduin suoraan mahalleni kun olin menossa pitämään kiitospuhetta eräässä tilaisuudessa. Kenkän kärki osui johonkin ja hupsista. Nolotti.

lele



Itse nolaan jatkuvasti, mutta olen kääntänyt sen jo hauskaksi tilannekomiikaksi. Huumori ja nauru paras lääke ja todelliset ystäväsi tietävät sydämesi, ei noloja juttujasi.:)

BisaNte



Useimmiten sanon ennen kuin ajattelen. Pääsen yli niistä kertomalla mokastani isommalle porukalle.

Helinä



Lauloin vuonna 2003 Kreetan lomamatkallani huoneistohotellini allasbaarissa karaokea. Ensimmäinen lauluni "All my loving" meni ihan ok. Mieli teki laulaa vielä toinenkin kappale. Ystäväni ehdotti Abban "Winner takes it all" -kappaletta. Minä heti intona, että joo. Laulu meni alusta loppuun ihan pieleen. En saanut melodiasta kiinni, enkä osannut ääntää englanninkielisiä sanoja (vaikka kotosalla ne ääntyisivätkin ihan ok). Kyllä minua hävetti. Laulun jälkeen ystäväni sanoi, että olisit jättänyt kesken, kun tunsit, että nyt ei mene oikein. En ole yleensä luovuttajatyyppi, joten ei minulla tullut mieleenkään jättää laulua kesken. Vielä vuodenkin päästä asia hävetti ja nolotti aivan suunnattomasti. Siellä olleet suomalaiset kehuivat seuraavana päivänä uima-altaalla, että hyvinhän se meni. Varmasti hekin tiesivät, ettei tuo väite ollut totta. Kun palasin kotiin ja kerroin tästä tapahtumasta kotona, tyttäreni sanoi: "Tiesitkö, äiti, että se on aika vaikea kappale." Vastasin hänelle, että nyt tiedän. Aika tekee tehtävänsä ja tänä päivänä, 8 vuotta tapahtuneesta, osaan jo nauraa tapahtumalle. Mutta silloin ei naurattanut.

Leena



Olin uutena opettajana aloittanut työt eräässä ammattikorkeakoulussa. Opetin koulutusohjelmassa osa-alueella, joka oli oppilaitoksella nimetty Maksulliseksi palvelutoiminnaksi. Viihdyin työssäni hyvin ja olin sen vuoksi tyytyväinen ja erittäin hyvällä tuulella.

Eräänä päivänä opettajien ruokajonossa törmäsin minulle täysin outoon, miellyttävään naishenkilöön, jonka kanssa keskustelimme niitä näitä ajankohtaisia asioita. Jutustelun päätteeksi hän totesi, että ei tunnekaan minua ja kysyi kuka olen ja mitä teen oppilaitoksessa.

Iloisen päivän jatkoksi totesin huumorilla, että olen näitä talon maksullisia palveluita tarjoavia naisia. Toki tarkensin työni virallisemmankin nimikkeen. Vastavuoroisesti tietenkin tiedustelin hänen nimeään ja työtehtäväänsä. Jolloin hän ystävällisesti kertoi nimensä ja totesi jatkoksi. -Olen tämän talon vararehtori...

Ikimuistettava kokemus



Niitä riittää ja täytyy sanoa, että ei niitä kaikkia pahimpia pysty edes unohtamaan. Itselle nauraminen tietyn rajan yli kääntyy itseä vastaan, eli lisää itseinhoa. Jotenkin niistä vain on päästävä yli.

Saara-Veera



Minulle tapahtuu näitä noloja asioita jatkuvasti (lähes päivittäin, joten en jaksa pitää niistä kirjaa), mutta nauran niille asioilla ja totean olevani blondi. Tällä olen selvinnyt monesta asiasta ja ihmiset ymmärtävät että ei aina voi onnistua jos on blondi.

Nanna



Nolouksista pääsee eroon parhaiten..kun osaa nauraa päälle ja ottaa sen leikin kannalta, koska jokainen tietää että jokainen tekee jotain noloa...niin et ole ainoa <3

sirpa5



Asun Turussa ja varsinkin kesällä on kesäteattereissa vierailevina näyttelijöinä tv:stä kasvotuttuja , joita olen kadulla erehdyksessä tervehtinyt . Jotkut vastaavat, jotkut eivät. Onneksi eivät tunne minua .

ulpu



Multa tahtoo päästä aina pieru väärässä paikassa. Kerran esim. meidän kotitalon hississä kun olimme menossa saunaan illalla ja tietysti oli naapuri alhaalla odottamassa hissiä ja tuli meidän poistuttua siis siihen hajuun. Mutta eipä mun tarvinnut hänen ilmettään nähdä, mutta hävettäähän se vähän.

pöräyttelijä



Totea asia ääneen heti tapahtuneen jälkeen, tyylillä "Ai kauhee. Miten mä nyt noin tein. Ompa noloa. Anteeksi kauheesti." Todennäköisesti vastauksena tulee "Ei se mitään " tai "noita nyt sattuu" tai vastaavaa. Saat mielessäsi asian käsiteltyä, eikä se jää kalvamaan.

Meri



Olen kiltti ihminen enkä ikinä tahallani loukkaisi ketään. Silti omituinen huumorintajuni yhdistettynä verbaaliseen lahjakkuuteen saa aikaan sen, että lennokkaat letkautukseni saavat ihmisiä loukkaantumaan, joskus hyvin syvästikin. Näitä jos alkaa pyytelemään anteeksi, niin tilanne yleensä vain pahenee. Paras, toimivin ja luonnollisin keino on antaa itsellensä anteeksi. Myös sen joka kokee olevansa loukkaantunut. Yksinkertaista ja toimivaa, mutta ei välttämättä helppoa ;^D

Rusinapulla



Huumorillahan niistä yleensä selviää ja myös miettien, että vahinkoja sattuu kaikille, ei vain minulle :)

Tiima



Nyt on ollut oikea "morkkisviikko". Kaikki vanhat sanomiset ja tekemiset jopa 15 vuoden takaa saavat minut mollaamaan itseäni. Parhaita ovat nämä ammattini puolesta henkkareiden kyselyt: ei siinä mitään että kysyt lähemmäs 40-vuotiaalta henkkarit, hän on varmasti vain onnellinen, mutta ne selitykset kun itse kiusaannut... - ai kato sori, se on varmaan tuo sun hattus (kaverilla oli hieman "räväkämpi" lätsä jonka olisin ehkä pukenut itse mielummin naiselle kuin tälle miehelle)
- Joo kato sori mä en huomannu noita sun silmäpusseja hämärässä
- no mut kun sun kuteet on kuin teinillä

Tai entäs sitten kun kysyin oikein vetävän näköiseltä nuorelta naiselta henkkarit ja hän esitti minulle 30-vuotiaan miehen ajokortin, minähän poistatin ko. henkilön ravintolasta ja mainitsin vääristä papereista. No, järjestyksenvalvojamme oli tehtäviensä tasalla ja ojensi minua, henkilö oli sukupuolenvaihdosleikkausta läpikäymässä. AAAUUUUTTSSSS! Tyhmä minä.

nolo-olo



Rakkaat ihmiset.
Noloutta on monen laista ja minusta tuntuu että mulle se ittensä nolaaminen on pikemminkin arkipäivää kun satunnaista sattumaa. Saisin emämunauksistani vaikka kirjan kirjoitettua =DD
Minusta kaikkein hauskinta nolouksissa on se että voin kertoa niistä tutuilleni ja sit nauretaan mahat kipeiksi yhdessä. Toiseksi parasta on se että kun itse kertoo muille niin muutkin alkavat kertoa sinulle. Niinpä saat huomata, ettei tässä maailmassa ole ainuttakaan ihmistä jolle noloja juttuja ei sattuisi. Miksi siis häpeämään kun niille voi nauraakin ja mitä nopeammin naurat sen nopeammin nolot jutut muuttuvatkin hauskoiksi sattumiksi. Seuraavan kerran kun joku kertoo sinulle kuinka häntä hävettää, kerro sinäkin kuinka sinua hävetti jokin oma sattumuksesi ;)
Muutamia omiani: unohdin vasikan kokoisen koirani rappukäytävään kun tulin lenkiltä, olin niin väsynyt töissä, että puhuin ihan pehmoisia asiakkaille kassan takaa (kas kun eivät kyytiä soittaneet), lähetin typerän viestin ihan väärälle henkilölle, juttelin pitkät pätkät kaupassa vieraalle miehelle kun kuvittelin oman ukkoni kävelevän ihan selkäni takana ja näitä riittää.
Hymyä huuleen, nauru pidentää ikää ;DD

Laura



Olin kerran esittelemässä erittäin laadukasta tuotetta, joka oli aika hintava muihin samantyyppisiin verrattuna. Esittelypöydän ääreen pysähtynyt juureva maalaismies marmatti vuolaasti tuotteen kalleutta. Heläytin iloisena, että elämässähän voi aina valita, jotkut tykkäävät ajaa Rolls Royce´lla ja joillekin riittää Lada. Mies vastasi vielä entistäkin nyrpeämpänä, että hänellä on Lada... Kotiin ajellessani työstin tapausta (sen mitä naurultani kykenin) ja päätin, etten ainakaan automaailmasta enää esimerkkejä ota. Tapahtuma ei jättänyt traumaa ja muistelen sitä ihan helmenä...



Olin ollut asuntolassa ennenkin töissä, mutta olin vaihtanut työpistettä ja jokaisessa on omat tapansa toimia. Sanoin uudelle työkaverilleni, että sano sinä mitä seuraavaksi tehdään. Minä olen kuin H MOILANEN (eli vähän "tyhmä"). Selvisi, että tämän työkaverin nimi oli Heli Moilanen. Yli kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin, se muistuu mieleen;)

PIKE



Ex-miehelleni sattui myös aika nolo tapaus. Olivat olleet autonkorjaus puuhissa ja alkoi sataa kaatamalla. Siinä sitten porukalla kahvipöydässä manasivat, että sataa kuin Esterin pers....stä kun siinä samassa tajusivat, että emäntä-Esteri istuu siinä samassa kahvipöydässä. Asiaa ei voinut korjata, mutta nauru maittoi.

PIKE



Minä olen toivoton möläyttelijä. - Isäni piti puhetta vieraille ja minä kesken puhetta muistutin häntä pesemään hiukset hilsesamppoolla.(olin huomannut hilsettä puvun kauluksella)
- Kesken palaverin heitän aivan asiaan kuulumattoman jutun. (se vain tuli silloin mieleen)
Näitä tapauksia on paljon.

Virpi



Menin eräänä lauantaiaamuna Teknisten Liiton luentopäiville Finlandia-taloon. Koska olin jo juonut kahvini aamulla, otin oluen. Sain pullon käteeni ja otin toiseen käteen lasin. Koska en juo olutta muualla kuin sen yhden pullon saunassa, suoraan pullosta silloin, hörppäsin pullon suusta nytkin. Hätkähdin, ympärilläni oli varmaan tuhat ihmistä siinä aulassa. Purjehdin kuin valtamerilaiva toiseen päähän aulaa ja selkä yleisöön päin, kaadoin äkkiä oluen lasiin ja join. Tohtori Arstila aloitti luentonsa kysymällä "Milloin viimeksi nauroitte itsellenne?" En kehdannut nostaa kättäni, vastaus olisi ollut 15 minuuttia sitten.

Sirkka Kalaranta



Olen ammatiltani audionomi ja teen lukuisia kuuloon ja tasapainoon liittyviä tutkimuksia. Olin taas kerran tekemässä yhtä tasapainotutkimusta. Huoneen piti olla silloin pimeä ja tutkimuksen kulkuun kuuluu erilaiset kääntymiset ja mm. tärykalvon ärsyttäminen ilmalla, jotta saadaan tietty odotettu reaktio aikaiseksi. Ihmettelin siinä tutkittavallekin useaan otteeseen, että tutkimuslaitteessa on nyt jotain vikaa. Lopulta, kun en vaan saanut tuloksia näkymään, niin kävin hakemassa kollegan avuksi ja ihmettelin asiaa. Kollega huomasi heti mistä kiikasti ja yritti kertoa mahdollisimman korrektisti, että puuttuu piuhat tutkittavan laitteen välistä, eli oli "tolpan väli ilman lankaa". Tutkittavan ja kollegan silmissä taisi vähän uskottavuus kärsiä! Sen jälkeen on mennyt kyllä ihan kohtuuhyvin.

AN



Olen aina kuullut huonosti. Nuorena tyttönä olin pienessä kaupassa töissä ja tuurasin hetken lihatiskillä. Silloin kaupoissa kirjoitettiin palautuspullolappuja asiakkaan ilmoittaman pullomäärän mukaan.
Jännitti kamalasti. Enhän minä tiennyt lihatiskin tuotteista mitään! Vanhempi rouvashenkilö tuli siihen asiakkaaksi ja pyysi minulta kuusi punaista rapua. Olin juuri katsellut katkarapuastiaa ja ajatellut että onpa kalliita ja epämääräisen näköisiä. Mutta kun asiakas niitä halusi, niin hän varmaan haluaa herkutella ja etsin hänelle oikein pulleat ja punaiset ravut. Sain paketoitua paketin valmiiksi, hinta päälle, mutta asiakas ei enää ollutkaan siinä?! Kysyin tietysti toiselta myyjältä että mitä teen tälle paketille? Hän vastasi että "jätä se siihen päälle, asiakas meni varmasti välillä hakemaan jotain muuta ja palaa kohta". Jätin siis paketin tiskin päälle ja unohdin koko asian. Myöhemmin huomasin että paketti oli edelleen tiskin päällä. Kysyin samaiselta myyjältä että mitä minä teen tälle paketille, asiakas ei ollut tullut hakemaan sitä?! Hän kysyi, mitä siinä on? Sanoin että kuusi punaista rapua. Tuli hetken hiljaisuus. Sitten vanhempi työkaverini sanoi: Tässä kävi vanhempi rouva, joka ihmetteli että mitähän se nuori neiti rupesi oikein tekemään, kun minä pyysin kuudesta pullosta lappua, niin neiti alkoi noita rapuja laittamaan?!?

Kuuluuko hyvinkin ?



Sain serkuiltani 50-vuotis lahjaksi "Tarpeellisia tuotteita ja tavaroita -korin". Ihanaa, miten montaa erilaista sileyttävää, ryppyjä poistavaa, kiinteyttävää ja valoisaa tuotetta arkeen. Ja sitten käyttämään ja odottelemaan tuloksia. Neljäntenä käyttöpäivänä olin hyvin pettynyt hiusten fööninesteeseen, ei kohottanut toivotulla tavalla hiuksiani. Tarkistin vielä kertaalleen käyttöohjeet ja kauhistuin - olinkin suihkuttanut hiuksiini ihon rasvamuhkuroille tarkoitettua kiinteyttäjää! Kyllä nolotti, mutta kertomalla sen työkavereille sain hetkeksi naurua muutenkin mukavaan päivään!

Pirjo





Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot