Ma 24.4.Pertti, Albert, Altti, Albert,...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


PERHEEN YHTEISTYÖ
Miten saada perhe toimimaan kodin hyväksi, tekemään pieniä asioita työssäkäyvän äidin taakan keventämiseksi? Kun vaatteet jäävät lattialle, astiat pöytään ja lapset viemättä harrastuksiin. Kuinka muuttaa vuosien käytäntö, kun ei enää jaksa kaikkea, viitsi tai osaa?


Vastauksia 73 kpl



Meillä harrastuksiin viemiset hoituu, mutta muuten kotona on vaatepinoja, tiskipöytä sekainen ja roskatkin viemättä - ja äiti on ainoa, jonka pinnaa kiristää! (kun tiski- ja roskisvuoroista ja vaatteiden keräämistä on sovittu / puhuttu monen monta kertaa)

Kirsi



Kehu, älä vaadi!

Ena



Lapset kattavat vuoropäivin illallispöydän. Vähintään kerran viikossa on huoneen oltava lattia, sänky ja pöytä mukaan lukien siistinä - ajankohdan siistiin hetkeen lapsi saa valita itse.

Heidi



Lapset tarvitsevat kaikkein eniten rakkautta juuri silloin kun he sitä vähiten ansaitsevat

Ansku



Kysyn lapsenlapsiltani huoneen kaaoksen keskeltä: "Eikö olisikin kiva, kun äiti hymyilisi - ja enkelit mahtuisivat tulemaan siivottuun huoneeseesi?" Tepsii - ainakin hetkeksi...

Hymy pyllyyn



Meillä tehdään aina välillä ns. lukujärjestys, johon kaikki merkkaavat tekemiensä tehtäviään esim. kuukaudeksi. Joku pieni porkkana on sitten kun kuukauden lopuksi lasketaan pisteet. Lapset ovat 12- ja 15-vuotiaita ja kyllä pitää keksiä aika ajoin milloin mitäkin systeemiä, että kiinnostus pysyy yllä tekemiseen. Tämä ainakin meillä on purrut niin että pisteitä lasketaan joka ilta.

Ulla



Meillä toimi aikoinaan se, kun kunnollisen raivauksen jälkeen siistiin kotiin oli eteisen matolle, huoneen tuolinkarmille jne. laitettu A4-kokoisia ilmoituksia, jossa isolla luki "Tämä ei ole vaatenaulakko".

Kukkanen



Hyvä keino on laatia perheelle "työjärjestys". Itse käytin koululaisten lukujärjestystä pohjana. Joka päivälle tehtävä sekä tekijä. Muista myös itsesi! Sitoutti ainakin meillä muunkin perheen mukaan kun tein oman työni näkyväksi. Lapsille aina ikätasoa vastaava vastuualue ja vaativimmissa töissä oli aikuinen tai isompi sisaruksista apuna alkuun. Mukavaa laittaa nuoria maailmalle kun tietää että arjen perustaidot on hallussa.

Draamamamma



Osta jokaiselle viikkari joululahjaks:)

Elli



Meidän perheessä istuttiin pöydän ympärille koko kööri. Kerroin toiveestani ja tarpeestani. Ensimmäinen viikkopalaveri meni melko lailla penkin alle, mutta niitä jatkettiin. Oli kaksi asiaa: mitä kivaa voisimme tehdä yhdessä ja toisena tämä yhteisen kodin kunnossa pito yhdessä, johon yhtenä liittyi ruuanlaitto. Olin erityisen kyllästynyt pyytämään monta kertaa valmiin ruuan kanssa porukkaa syömään.

Näin jälkiviisaana olisi ollut hyötyä miettiä valmiiksi niitä asioita, mitä kukin lapsi jo on tähän mennessä tehnyt hyvin, vaikkakin satunnaisesti.. Kun toinen oli yrittänyt jo kovasti laittaessaan tiskit koneeseen, hyviä asioita huomioimalla pääsi paljon nopeammin tuloksiin. Alkuun pääseminen vaati kärsivällistä opettamista ja konkreettista neuvomista millainen lopputulos on tavoite.

Vähä vähältä alkoi löytyä asioita, joita oli kiva tehdä yhdessä mm. kotielokuvailta sovittujen herkkujen kanssa. Vähä vähältä myös opittiin sopimaan mitä kenenkin vastuualueelle kuului, ikään sopeutettuna. ja vuoroteltuna. Meillä ei ollut erikseen tyttöjen ja poikien hommia. Hommat laitettiin paperille ja meidän kaikkien nimet. Sitten sovittiin kuka hoitaa mitäkin ruuanlaittovuoroja myöten.

Eikä sekään käytännössä alkuun toiminut. Jollakulla tahtoi "unohtua" oma tiskivuoro, kun kuvitteli sillä luistavansa vuorostaan. Mutta kun muutaman kertaa joutui hoitamaan koko homman seuraavana päivänä, se alkoi muistumaan omana päivänä.

Aikaansa asti on nopeampaa tehdä itse. Helpoimmalla on päässyt tuon nuorimman kanssa, joka oli pienin siinä vaiheessa, kun tämä systeemi aloitettiin.

Mulle tärkein juttu tässä on ollut se, että olen keskittynyt neuvomaan mitä apua kukin on tarvinnut. Tämä neuvontarvevaihe vie eri lapsilla eri ajan, mutta on samalla kahdenkeskistä aikaa. Vähitellen alkaa vapautua enemmän aikaa hoitaa itse spesiaaliasioita rauhassa.

Meillä oli rakseihin perustuva pieni viikkoraha. Olisihan sitä rahaa pitänyt muutoinkin antaa käyttöön... Kaikesta ei kuitenkaan maksettu. Osa oli ihan yhteiseen hyvää menevää! Touhupäivää ja siistiä kotia on yhdessä juhlistettu jätskillä tai pannarilla. Palaverissa käytiin läpi, miten hyvin me yhdessä onnistuttiin pistämään homma haltuun. Se on kasvatti me-henkeä, jota uusioperheessä tarvittiin.

Pian lähtee nuorimmainen kotoa, snif. Jokainen on oppinut pitämään huoneestaan huolta, laittamaan ruokaa, pesemään pyykkiä ja kauppareissulla pakkaamassa ruokakasseja. Turvallisin mielin on voinut laittaa maailmalle, kyllä ne siellä pärjää.

yks äiti



Tämä vinkki on niin uusi etten ole vielä itsekään ehtinyt kokeilla. Bongasin sen tv-ohjelmasta... Hommaa pieniä lahjakasseja, muovipusseja tm. lukuisa määrä. Kirjoita sitten pussukoiden kylkeen erilaisia viikoittain tehtäviä kotitöitä: "Imurointi" "Pyykinpesu" "Tiskikoneen tyhjennys" "Sängyn petaus" "Koiran lenkittäminen" "Ruokalistan suunnittelu" "Kaupassakäynti" jne. Sitten pussukoihin täytettä (vaikka pieniä kiviä) sen mukaan kuinka isosta ja aikaa vievästä hommasta on kyse – esim. tiskikoneen tyhjennys on kevyempi pussi kuin koko talon imurointi.

Seuraavaksi kutsut perheen koolle ja pyydät perheen pienintä jäsentä (joka aina yleensä on se rehellisin..) asettamaan pussit yksi kerrallaan sen henkilön eteen, kuka hänen mielestään yleensä tekee pussin kyljessä lukevan kotityön. Kuinka ollakaan - suurin osa pussukoista päätyy yleensä perheen äidin eteen.

Sitten kysytään, onko tämä muiden perheenjäsenten mielestä reilu jako. Keskustelun jälkeen jaetaan pussukat uudelleen iän ja kykyjen mukaan, niin että "paino" jakautuisi mahdollisimman tasaisesti.

Aion todellakin kokeilla tätä itse ;-)

SHH



Neljän lapsen yksin kasvattaneena otin käyttöön "vastuuviikot" - yksi lapsista otti hoitaakseen ruokatalouden suunnitellen viikon ruokalistan etukäteen ja piti huolta ruuan valmistamisesta ja kaikesta sen jälkeen tapahtuvasta ruokaan liittyvästä toiminnasta tiskaamisineen. sisaruksilta sai pyytää apua, ja sekin toi solidaarisuutta toimiin. Samoin tehtiin muiden kodin perustöiden kanssa ajoittain. Meillä lapset eivät saaneet edes viikkorahaa, mutta näistä vastuuviikoista sai korvauksen hyvin hoidetuista töistä. Näin minulle jäi aikaa hoitaa muitakin asioita kuin perusrutiineja ja lapset oppivat kodinhoidolliset työt sekä ruuanlaiton leivän paistamista myöten!

Äiti neljälle



HELMIPURKKI. Kokoonnumme sunnuntaisin miettimään miten hyvin on kunkin viikko mennyt (jälkien korjaus, onko tapeltu, kokeiden numerot yms.). Sen mukaan laitamme hamahelmiä purkkiin. Joka lapsella oma väri. Kun purkki on täynnä tulee lasten valitsema palkinto (esim matka). Päätäntävalta jakautuu sen mukaan kuinka paljon omanvärisiä helmiä on purkkiin kertynyt. Meidän vauhdilla purkki täyttyy vajaassa vuodessa.

lapset 4,7 ja 9v



Tervehdys kohtalotoveri (te kaikki tuhannet) Kokeile tätä:
Älä ala esittää marttyyria ja huokaile tai tiuski, vaan ole asiallisen reipas. Laita joku hyvä iltapala ja kutsu perhe neuvotteluun, olkoon vaikka vain aviomiehesi. Kerro siinä AVOIMESTI, että sinua jo etukäteen pelottaa tuleva joulun aika ja että sinulla on toiveita ja ehdotuksia, eikä sinun tarvitse toisten velvollisuuksia ostaa omina joululahjoinasi, vaan jokainen hoitakoon velvollisuutensa. Sitten kerro mitä kukin voisi tehdä, sillä JUURI TUO, ettei tiedä mitä pitäisi tehdä ja MILLOIN on se isoin ongelma. Laatikaa suunnitelmat, aikataulut ja työjako taitojen mukaan. Palkkaakin voi maksaa vaativimmista töistä, mutta paras palkka on OPPI TULEVIA VUOSIA VARTEN. Sanon vaan, että jos isoäitini ei minua olisi lapsesta asti opettanut kaikissa naisten töissä, en ikinä olisi selvinnyt eteeni tulleista hommista ensin kotona, sitten vielä työelämässä! Aikataulun laatiminen on A ja O työpaikallakin, sitten töiden jako! Kannusta ja kehu, älä marise ja valita! Iloista joulunaikaa - ihanaa kun sellaista vielä vietetään.

Tuulimaaria



Meidän perheessä ei ole muutosta tarvinnut paljoakaan tehdä. Pienestä pitäen olen vaatinut, että tietyt asiat tehdään itse.

Meillä ei peseydy vaatteet, jotka eivät ole pyykkikorissa. Jokainen tuokoon omansa. Jos lautanen jätetään pöytään, niin seuraava ruoka tarjoillaan samalta lautaselta. Tarvi muuten testata vain kerran. Astianpesukone on monesti siinä valmiudessa, että kun tenavat tulevat koulusta voi koneen laittaa päälle. Ohjeet on pahvilapulla, joka kiinnitetään magneetilla astianpesukoneen etupaneeliin merkiksi "tiskausvuorosta". Tärkeimmäksi on jäänyt hanan aukaiseminen ja virran kytkeminen...

Harrastuksiin vientiä vuorotellaan toisten perheiden kanssa aina kun mahdollista, ja lähimpänä oleviin harrastuksiin pääsee pyörällä. Yhdistän näihin harrastuskuskauksiin yleensä aina kaupassa käynnin. Tavallaan se on omaa aikaa, kun voi omassa tahdissa käydä kaupassa, samalla tutkaillen hyllyjä hieman tarkemmin kuin koko porukalla.

Tuttavaperheessä oli käytäntö, että lapset ja isä hoitivat viikonlopun ruoat, kaupassa käyntiä myöten. Äiti loihti viikon ruoat lievässä kiireessä, mutta ohitti viikonlopun ruokavuorot. Muille perheenjäsenille jäi siis vain yksi ateria viikossa tehtäväksi. Ruokailu on oltava aikataulutettu, jotta rytmi pysyy samana kuin viikollakin. Erittäin toimiva käytäntö. Oppivatpahan lapsetkin huolehtimaan ruokapuolesta.

Viikkorahoihin meillä kuuluu oman huoneen siistinä pitäminen, minä luuttuan lattian, kun luuttuan muutkin huoneet. Siisteinä ovat pysyneet, koska minulla ei ole mitään hinkua tai tarvetta puuttua heidän huoneidensa siisteyteen. Yhdessä sovittiin, mitä kuuluu huoneen siivoukseen. Imurointikin sujuu ja pyykkien viikkaus, kun täkynä on vaikka yhteinen pelihetki, jonka äiti voi järjestää ilman em. töitä. Joulukoristeiden laitto oli myös toimiva porkkana kun vaatteet piti viikata. Viikatut vaatteet toki jokainen vie itse omaan kaappiinsa.
Siivoukset hoidetaan yleensä niin, että jokainen saa valita vähiten ikävän homman. Valittavana on luuttaus, tarkka imurointi, mattojen tamppaus, pölyjen pyyhintä. Aina on löytynyt "mieleinen" työ.

Tietokone meillä on yhteisissä tiloissa, joten oma huone ei ole pakopaikka netin ihmeelliseen maailmaan. TV:tä katsotaan yhdessä, joten pientä taistelua on kanavasta, mutta tarvittaessa toinen TV pelastaa päivän. Ja toisen kainaloon on kiva käpertyä, vaikka ohjelma ei niin kiinnostaisikaan. Toki itsekin luovumme joistain ohjelmista kun lapset pelaavat TV:n ääressä, mutta yhteisymmärrys on yleensä löydetty.

Näillä on menty, pienestä pitäen. Murrosiän kynnyksellä ollaan, joten varmaan vääntö tulee olemaan hieman enemmän, mitä tähän asti. Mutta sopiva määrä vastuuta ja vapautta kotihommissa helpottaa kaikkien oloa. Maksulinjalle en ole lähtenyt, koska eihän kukaan maksa minullekaan palkkaa kotitöistä.

Maksuton Mamma



Tärkeintä vakiintuneiden käytäntöjen muuttamiseksi siihen suuntaan, että kotityöt kuuluvat jokaiselle perheenjäsenelle eikä ainoastaan työssäkäyvälle äidille ja isälle - mihin isien taakkojen jako eli lumien luonti, autojen huolto, viemäreiden puhdistus, saunan pesu, autotallin siivous yms. asiat unohtuivat - on antaa lasten hoksata, missä asioissa he ovat luonnostaan "guruja". Totta on, että joku lapsi taitaa jostain syystä vain paremmin kuin toinen imuroimisen, pyykin lajittelun tai puulaatikon täyttämisen polttopuilla. Vahvuudet esille, kissat saakoot nostaa itse häntänsä esille perheneuvottelussa eli valita vastuualueensa. Muista kehaista niin lasta kuin vanhempaa, kun työ on tehty!

Irene



Pidä puhuttelu perheellesi ja ilmoita, että tästä lähtien et tee yksin kaikkia kotitöitä. Teet vain välttämättömimmät ja jätät loput ja sellaiset asiat tekemättä, jotka joku muu perheenjäsen voi ja osaa tehdä. Ja jos mies ei tee pieniä kodin korjaustöitä yms. niin uhkaa soittaa kiinteistönhoitofirma paikalle. Jopa rupiaa ukon kintutkin saamaan vauhtia, toivottavasti. Tai lähdet yksin lomalle toiselle paikkakunnalle. Sittenpä näkevät kuka ne hommat kotona aina hoitaa. Ei kannata alistua tuollaiseksi orjaksi!

mummeli



Oleta lapsen jo pienestä pitäen tekevän oma osuutensa. Näin ei tarvita listoja tai muita, kun jokainen yksinkertaisesti tietää mitä kuuluu hänen ruutuunsa. Jos aloitat nyt vasta, niin jätä yksinkertaisesti noteeraamatta likaiset vaatteet, astiat yms. niin kauan että nuorella ei ole vaihtoehtoja kuin tehdä asialle jotain. Laita he vaikka hänen sänkyynsä jos lojuvat olohuoneessa. "Vaihtokauppa" on hyvä. Jos nuoresi tarvii kyytiä, niin oleta että joku juttu esim. kaupasta maito haettuna on nuoren toimesta tehtynä. Nuorisolla on kuluja ja sinulla kukkaro, jonka sisällön olet työlläsi ansainnut. Nuoresi pitäisi yhdessä sovituilla jutuilla ansaita oma siivunsa. Asiallinen keskustelu ja oman riittämättömyyden myöntäminen auttaa eikä kiitoksen ja hyvän mielen jakamista sovi unohtaa, kun asiat menevät hyvin.

Satu



Hei, pohdin samaa asiaa pitkään. Muutama viikko sitten meni hermo ja tein lapsille listan kotitöistä. Lapset (6-, 9- ja 15-vuotiaat) saavat pisteen tehtävästä ja ne lasketaan jouluun mennessä yhteen. Listassa on esimerkiksi postin haku, lattian lakaisu, tiskikoneen täyttö/tyhjennys, pöydän kattaus jne. joista 6-vuotiaskin selviää. Vielä en ole keksinyt että mikä on palkinto, mutta homma toimii nyt!

Päivi



Miten saada muu perhe toimimaan koko perheen hyväksi ? Tämä asenne lähtee jo varhaisesta lapsuudesta. Kun lapsi saa olla mukana kotitöissä jo ihan pienestä alkaen turvallisesti ja ilolla (ei sammuteta kotitöiden riemua kielloilla jo pienenä ja tehdä niistä taakkaa!!), vaikka jo vauvana kantoliinassa:) Niin kotitöistä tulee itsestään selvä osa arkea, ilman että niitä täytyy erikseen pakottaa/pakottautua tekemään :) ! Myös positiivinen suhtautuminen kotitöihin auttaa ja tehdyistä töistä kehuminen, ei tekemättömistä marmattaminen =D

Satu



Olen jostain kuullut, että lapselle/nuorelle pitää toistaa asiaa n. 3000 kertaa, ennen kuin se menee perille ja toiminta muuttuu toisenlaiseksi. :)

Eilen kotiin töistä saapuessani huomasin, että pihan lumityöt ovat tekemättä ja tiskit tiskaamatta. En varmaan ehtinyt ulkovaatteita riisua päältäni, kun aloitin (lähes armeijan käskytysmäisen) työnjaon: toinen lumitöihin ja toinen tiskaamaan. Heti alkoi tapahtua, mutta vasta, kun napakasti hoidin työnjaon. Hommat oli hoidettu alle puolessa tunnissa (itse menin suihkuun ja valmistautumaan pikkujouluun)!

Aiemmin, nuorten ollessa pienempiä, olemme siivonneet yhdessä (ja syöneet sen jälkeen yhdessä pizzaa tms.), olen antanut valita kahdesta kotityöstä mieluisamman jne. Olen myös käyttänyt vanhoja kunnon keinoja vaihdellen, iän ja tilanteen mukaan: lahjonta, kiristys ja uhkailu. Kannattaa olla vuosikausia sinnikkään johdonmukainen tavoitteessaan/vaatimuksissaan, kyllä se kehitys kehittyy, mutta hyvin pikku hiljaa. :) Sisua!

"Vääpeli"



Huumoria mukaan ja lopuksi palkinto!

kukkas



Yrittämällä ymmärtää ja auttamalla.
Unohtamalla itsensä...

Torajyvä



Koko perheen keskustelu pelisäännöistä on joskus paikallaan. Pulmana on, että uusien käytäntöjen muuttaminen rutiiniksi vaatii sitkeyttä. Yhteinen siivouspäivä toimii meillä. Jokainen ottaa jonkun homman hoitaakseen. Palkintona voi olla vaikkapa hyvä ateria tai rahaa elokuvalippuihin nuorelle.

Iloisempi äiti



Minulla on kolme lasta. Silloin pienenä ollessaan hankin sellaisen "kyltin" jonka laitoin seinälle: "Äitisi ei ole täällä töissä". Ensi alkuun se ei tehonnut ollenkaan, sinnikkyydellä muistutin siitä joka kerta kun jotakin apuja tarvitsin: Roskien viemistä, tiskikoneen tyhjennystä, oman huoneen siivousta yms. Lopulta ei tarvinnut kun osoittaa kylttiin päin... Nyt ovat kaikki kolme erittäin ahkeria ja osaavia nuoria aikuisia. Omillaan toimeentulevia hyvin pärjänneitä ja ihania lapsiani.

Riitta Äippä



Lapsille paasaaminen ei auta, mutta yhdessä tekemiseen voi aina kannustaa. Hyväntuulinen ehdotus: nyt me siivotaan yhdessä. Sen päätteeksi voi harkita yhteistä palkintoa: pizzaa tai vaikka jotain muuta mieleistä.

Säännöllisyys on toinen: sovitaan, että joka ilta kerätään vaatteet, lelut ym. pois lojumasta ja että on tietty päivä viikosta, jolloin siivotaan ja tehdään tekemättömiä kotitöitä. Yhdessä.  Lasten harrastuksiin viemiseksi voisi neuvotella esim. pelikavereiden vanhempien kanssa kimppakuljetuksista. Myös naapureilta saa yleensä apua kun vaan kehtaa pyytää. Voisimme unohtaa vanhan suomalaisen tavan, että "mehän emme apua pyydä, itse on tähänkin asti selvitty".

Marja



Meillä oli neljä lasta tyttö 15 , poika 13, tyttö 8 ja poika 2. Pienin kävi päiväkodissa. Isommat lapset itse järjestivät pienimmän hakemisen aina kotiin. Tytöt hakivat kahtena päivänä ja poika yhtenä päivänä, joten äidin tarvi vain viedä pienin päiväkotiin.

Kun isommat tulivat koulusta he aloittivat myös ruuan valmistelun (niistä aineista mitä sattui olemaan). Monesti oli ruoka valmiskin kun äiti tuli kotiin klo 16.30. Koskaan en moittinut ruokaa, oli se sitten vähän tai paljon hyvää. Äidille jäi kyllä sitten usein ison tiskivuoren laitto koneeseen, kun olimme syöneet. Ei se mitään, näin lapset oppivat laittamaan itse ruokaa. Ilta oli sitten vapaa isommilla ja kului läksyjen teossa. "Yritimme" sitten viikonloppuna siivota yhdessä koko huushollin. Tällä hetkellä pieninkin on jo koulussa ja isommat omissa asunnoissaan. Joululeivonnaiset ja jouluruuat pyrimme tekemään vieläkin yhdessä.

kivasti meni



Kun lapseni olivat alakouluikäisiä, tein heille listat kodin monista tehtävistä, kullekin omansa. Listassa oli esim. astianpesukoneen täyttäminen ja tyhjennys, pyykin lajittelu, WC:n peseminen, omien sukkien ja pikkuhousujen peseminen nyrkkipyykissä jne jne , en muista enää kaikkia. Ensin opetin kädestä pitäen miten kukin asia tehdään ja perustelut näihin. Joka tehtävässä oli itsenäistä tekemistä tietty määrä, mikä sitten aina ruksattiin. Eri-ikäisillä oli hiukan erilaisia tehtäviä ja eri määrä. Kun koko lista oli tehty, niitä ei muuten saatu tehtyä ihan hetkessä, palkintona oli 50 mk. Samalla oli opittu kodin perustehtävät ja toivottavasti syntyi myös tottumus tehdä asioita yhteiseksi hyväksi. Innolla hankittiin rasteja, eli toteutettiin tehtäviä. Nuorempi lapseni halusi listan täytyttyä uuden listan erilaisia juttuja.

Mustarastas



Pidämme perhepalavereja ajoittain. Siinä sovimme yhteisistä kotityövuoroista. Aikuinen johtaa puhetta mutta kaikki saavat puheenvuoron. Rauhallinen perustelu miksi muutosta halutaan. Olen todennut että on kerrottava uudelleen ja uudelleen miksi jonkun muun pitää myös tehdä jotain ja konkreettisesti se sovittava paperilla. Ei muu perhe tahallaan niin toimi, vaan ovat mukavuudenhalussaan tottuneet siihen että aina kaikki sujuu "itsestään".

Lisäksi äidin on oikeasti annettava muille mahdollisuus ja muiden huomata mihin oma tekemättömyys johtaa. Jätä ne aina tekemäsi työt, jotka voi jättää tekemättä, viikoksi rästiin. Viikkokin saa ihmeitä aikaan ja ehkä suomut putoaa muiden silmiltä. Oma säästynyt aika on käytettävä sitten oikeasti muiden ja itsensä iloksi.

Marttyyrius ei kannata.
Tsemppiä!

Krisse :)



Jospa perheessä muutetaan ajattelutapaa ensin eli ei olekaan äidin taakkaa vaan on meidän yhteinen asia pitää koti ojennuksessa. Porukalla jaetaan kakku jokaisen hoidettavaksi. sopimuksen laatiminen kirjallisesti ensi alkuun. Välitavoitteet ja palkitseminen koko perheelle kun homma hoituu.

yhteinen kakku



Tehdään osasta kotitöistä laput ja sunnuntaina arvotaan kuka tekee seuraavalla viikolla kyseisen kotityön, toimii lapsiperheessä, vaihtelua tulee ja hommat hoidetaan porukalla

arpajaiset



Laaditaan yhteiset säännöt johon kirjataan kullekin kuuluvat tehtävät

maaninka



Sovitaan perheen kesken, että jokainen perheen jäsen tekee ennen iltapalaa puolituntia kotitöitä. tehtävien vastuualueet voidaan sopia taitojen ja kykyjen mukaan.

mummi



Tiskikoneen tyhjennys on meillä lasten tehtävänä. Keittiön kaapinoven sisäpuolella on taulukko, johon kukin merkkaa omaan sarakkeeseensa päivämäärän, kun on tyhjentänyt koneen. Se kenellä on vähiten tai vanhin merkintä, on vuorossa, ja aivan ilman tappeluja. Lisäksi meillä on sinitarralla varustettu lappu, jonka me vanhemmat laitamme aamulla ruokapöydälle sen paikalle, kenen tyhjennysvuoro on. Näin tiskikone tyhjentyy koulusta tullessa. Tätä voi tietenkin soveltaa muihinkin kotitöihin.

Ride



Kukaan ei jaksa kaikkea (ei edes lapset heh) ... sanoisin lapsilleni, että tehkää yksi ihminen onnelliseksi joka ikinen päivä, vaikka se olisit sinä itse :-)

Happy mom



Pidimme perhepalaverin ja jokainen sai kirjoittaa toiselle perheenjäsenelle suunnatun kirjeen, jossa sai kertoa mikä on ongelma ko. henkilön kanssa ja ehdotuksen asian korjaamiseksi. Lappuset koottiin sarakkeisiin ja nimeltä mainiten jokainen pääsi "otsikoihin". Sovimme ettei saa suuttua, eikä ainakaan haukkua toisia. Selityksiä tuli paljon ja moni asia rupesi naurattamaan, kun "ne jutut" oli niin tuttuja. Käytöksen korjausyrityksiä oli usein ja tosissaan oltiin. Jokainen huomasi kohdallaan että korjaaminen kannattaa, kun toisetkin muuttivat käytöstään parempaan suuntaan.

Vuosien päästä näitä sarakkeita luettiin silloin tällöin uudestaan ja muisteltiin lapsuuden aikoja! Kaikkia harmin aiheita ei enää muuten olisikaan muistanut.

Marsu-emo



Ei muuta kuin mallia tästä kyllästyneestä äidistä, joka meni lakkoon. Kyllä muu perhe pian huomaa, että tarttis varmaan tehdä jotain...
http://www.huffingtonpost.com/2012/10/08/jessica-stilwell-mom-on-strike_n_1948603.html

AH



Yksi parhaista neuvoista, jonka olen kuullut, on seuraava. Pyydä perheesi, siis kaikki, pöydän ääreen jonain sopivana aikana, kun kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Kun kaikki ovat paikalla, kerro ettet enää jaksa yksin kaikkea, vaan työt pitää jakaa. Siinä yhdessä sovitaan, kuka tekee mitä ja sopimukset kirjoitetaan paperille, josta asiat voidaan tarpeen tullen tarkistaa. Äidin pitää myös muistaa, että hommat voi tehdä eri järjestyksessä kuin ennen, ja että jälki ei ole parasta heti ensimmäisellä kerralla. Tärkeintä on säilyttää positiivinen ilmapiiri, silloin on helpompi sopia hankaloistakin asioista.

Ritva-mummi Porvoosta



Minulla aikanaan oli yksinhuoltajana lasteni kanssa seuraavanlainen keino: Meillä oli kaksi purkkia; toisessa oli tehtäviä töitä (esim. järjestä vaatekaapit, puistele matot, keittiön siivous ja muita vastaavia, toiset tehtävät pienempiä, toiset isompia - mutta niin, että kaikille riitti ikänsä mukaan tehtävää) ja toisessa purkissa oli sitten "palkkio" (pelataan lautapeliä, mennään uimaan, rakennetaan legoilla yhdessä, luen lapsille jotain jne.). Olimme miettineet tehtävät asiat sekä palkkiot yhdessä lasten kanssa. Aina palkkio ei ollut suhteessa työn vaatimaan aikaan, mutta lapset tiesivät, että toisella kertaa voisi käydä toisinpäin. Nostimme yhtä aikaa sekä tehtävän työn että palkkion ja aina lapset osallistuivat mielellään työhön odottaessaan minun aikaani heille.

Matilda 54



Kehumalla ei moittimalla saa paljon hyviä tuloksia aikaan!

Maaret



Silloin kun lapset olivat nuorempia teimme seuraavasti. Kokoonnuimme kaikki yhteen ja lapset saivat itse päättää kuka siivoaa minkin kohteen. Eli yleensä äidille jäi mattojen ulosvienti, joku imuroi, toinen pyyhki pölyt jne. Silloin homma hoitui tasapuolisesti kun he saivat keskenään kinastella näistä siivouksista. Jos toinen oli edellisellä kerralla imuroinut, niin nyt oli sitten toisen vuoro. Sopu säilyi kun he päättivät itse vuorot.

Marjo A



Nelihenkisen perheemme siivouspäivänä jokainen valitsi itselleen kivoimman kohteen ja tavan siivota. WC-tilat sai innokkaan jynssääjän, imuri heilui iloisella menolla, matot tuulettuivat voimakkaissa käsissä ja keittiö hohti puhtauttaan keittiötä rakastavan jäljiltä. Murkkuikäisen tyttäreni kanssa sovimme (puolet perheestä oli matkalla), että viikon ajan siivoamme yhdessä joka päivä 15 min. koulun ja työpäivän jälkeen. Meillä oli joka päivä siistiä ja varsinaisena siivouspäivänä oli vain helppo imurointi, kun lattioilla eikä erinäisillä tasoilla lojunut mitään ylimääräistä imurin tiellä.

ex-tyttömurkkujen äippä



Meillä lapsilla (ja aikuisilla) on taulukko, johon lapset itse saivat laittaa tehtäviä, joita tekevät. Mukana on astianpesukoneen tyhjennystä ja täyttöä, imurointia, pöydän kattamista yms normaalia, mutta myös eriparisukkien lajittelua, soittoläksyjen tekoa yms. Kun rasteja on tarpeeksi, saa palkinnon. Lapset itse valitsevat, mikä odottaa. Se on ollut leffailtaa, pientä reissua tai himoittu dvd. Usein palkinto odottaa taulukon vieressä. Palkinto tulee noin kerran kahdessa kuukaudessa eli ei kovin usein, rastejankin pitää olla aika lailla. Toimii ja hommat sujuu.

Kirsi



Meillä istahdettiin saman pöydän ääreen ja keskusteltiin asiasta.(äiti kertoi, että on väsynyt, kun koko huushollin työt on hänen harteillaan). Kaikki kodin työt listattiin paperille. Siitä jokainen vuorollaan merkkasi nimelleen jonkin homman. Sitä piti noudattaa tai viikkorahasta vähennettiin osa pois. Toki hommia sai vaihtaa jos siitä sovittiin etukäteen toisen osapuolen kanssa. Sovittiin myös, että jokainen laittaa omat vaatteensa naulaan ja siivoaa omat tavaransa. Kun äiti valitsi esim. olohuoneen siivouksen, tytär valitsi wc:n siivoamisen (koska se oli pienin huone!). Meillä tämä toimi. Ei toki ihan heti, mutta kun äiti ei nostanutkaan niitä vaatteita lattialta, eikä vienyt lasten jättämiä tavaroita paikoilleen, oppi meni perille. Äiti tosin myös kiitti kun asiat olivat kohdallaan. Lapset tykkäävät positiivisesta palautteesta ja kehuista. Lykkyä asian ratkaisemiseen!

Elli



Minä olen kertonut lapsilleni (4 lasta) että en jaksa yksin hoitaa kotia vaan tarvitsen kaikkien apua. Olisin iloinen ja se tuntuisi hyvältä kun tulen töistä kotiin niin keittiön pöytä olisi pyyhitty välipalan jälkeen, roskat viety ja astianpesukone tyhjennetty. Keittiö ja eteinen imuroitu joka päivä koulun jälkeen, eteinen pitää olla siisti, kengät niille kuuluvilla paikoilla ja takit yms omilla paikoillaan.  Kun tämä on toiminut, kiitän lapsia kerran kuussa ja teen herkkuillallisen. Kerron miten mukavaa tulla kotiin kun ko. asiat on hoidettu Joskus pyydän, että tehkää minulle ihana iltapala kun tulen jumpasta ja niin on mitä ihanampia yllätyksiä odottamassa.  Kiitän aina. Lapset itse päättävät kenen siivouspäivä on tänään, en puutu siihen koskaan. He itse valvovat myös miten hyvin työ on tehty.

Ritva



Meillä on 3 isompaa lasta (10-). Tein jo pari vuotta sitten tiskikaapin oveen 3 viikon taulukon. Jokaisella on jokin homma joka päivä. Meillä ne ovat tiskikone, pyykinviikkaus ja imurointi / puiden haku. Lumitöistä, nurmikonleikkaamisesta, kuopuksen hoitamisesta, autonpesusta yms. saa sitten rahaa. Kuukausiraha on tavallaan sidoksissa noihin jokapäiväisiin töihin. Nyt on pohdinnassa, mikä kotityö luonnistuisi pienimmältäkin, kun hänkin haluaisi omaa rahaa ja maksaa asioita itse.

Äitiliini



Pyytämällä apua. APUA!

Äiti on vähän väsynyt...



Minä annan muille perheenjäsenilleni kaksi vaihtoehtoa: Teetkö tämän vai tuon? Kysyn asiallisesti ja usein saan myös asiallisen vastauksen.

Susanna



Olisiko yhteisen keskustelun paikka koko perheelle? Tilanne selitetään kaikille ja sitten sovitaan työvuorot kullekin. Lista laaditaan ja kiinnitetään jääkaapin oveen. Vuoro voi vaihtua esim. viikoittain. Ja aina parempi, kun jokainen omakätisesti allekirjoittaa lupauksensa. Toimi ainakin meillä hyvin. Yhteinen keskustelu lisää kummasti motivaatiota kantaa vastuuta, mitä lapset/nuoret itse asiassa odottavat.

Eppu



Itse tein lapsille / nuorille mahdollisimman näkyvälle paikalle päiväohjelman, jota heidän tulee noudattaa. Ohjelma sisältää kaiken vaatteiden paikalleen laitosta lähtien. Toimii melko hyvin. Toki unohduksiakin silloin tällöin tapahtuu. Lisäksi en maksa viikkorahaa, vaan tehtyjen tehtävien mukaan ns. palkan.

Hiksu



Jokaiselle lapselle laitetaan kotityövuorot. Meillä jääkaapin ovessa on lappu, jonka kolmasluokkalainen tyttömme teki itse. Yksi kotihomma päivässä jokaisella; tiski, pyykki ja siivous vuorottelevat eri lapsilla joka päivä. Kun on tehnyt reippaasti viikon aikana omat kotityöt, perjantaina saa euron viikkorahan. Meillä toimii. Jos ei tee hommiansa niin viikkorahaa ei tule.

Porkkana



Onko muuta tapaa kuin keskustelu?

immi



Varmasti haasteellinen tilanne, jos tähän asti äiti tehnyt lasten ja miehen puolesta asioita. Saavutetuista eduista on vaikea luopua - mutta ei mahdoton. Meillä on pienestä pitäen opetettu viemään pyykit pyykkikoriin, astiat pöydästä, tiskikoneen tyhjennystä (aterimet) yms. Se on ollut hauskaa leikkiä mutta myös tehtävä asia silloin kun ei ole huvittanut. Meillä työt on listattu ja kukin on saanut valita listasta tehtävän/tehtävät - sen lisäksi, että huolehtii omista astioistaan, vaatteistaa ja huoneestaan. Ehdottaisin siis perhepalaveria, jossa perheen äiti ottaa puheeksi, että aiempi käytäntö ei voi jatkua siitä ja siitä syystä ja nyt pitää etsiä ratkaisu.

Lapset ja nuoret on hyviä etsimään ratkaisuja. Meillä on tehty paljon asioita yhdessä, luisteltu, uitu, hiihdetty yms. eikä lapset ole käyny harrastuksissa. Ei ole tiukkoja aikatauluja. Harrastuksia kun aloitetaan, yksi tai max kaksi riittää ja silloin katsotaan tarkkaan, millaiseen paikkaan, ei haluta seuraan, joka kasvattaa urheilutähtiä ja haluaa tuloksia ja lapsilla monet treenit viikossa. Jollain perheelle oli semmoinen käytäntö, että lapsia ei kuskattu harrastukiin vaan saivat mennä itse, sen mukaan harrastukset valikoitu sitten. Rohkeita, luovia päätöksiä teille!!

Yhteisyritys Perhe Oy



Voisin sanoa esim. että kaikki olemme paremmalla tai yhtä hyvällä mielellä kun teemme asioita / siivouksia yhdessä. Ja hemmoteltaisiin itseämme jollain hyvällä, vähän epätavallisesta poikkeavalla ruualla tms.

ANJU



Poikani sekä miniäni keinoja:
Yksinkertainen ruutupaperille (kopioidakin vois) Viikko-Kalenteri:
Päiväys, perheenjäsenet, tehtävät kullekin henkilölle päivittäin (tehtäväkierto ja lapsien ikä huomioiden 3-lasta 1 ½, 5 v ja 7 v).
X X X , kun tehty
Ylimääräisten tehtävien merkitseminen henkilöiden kohdalle kalenteriin (jääkaapin ovessa, kalenteri).
Sunnuntaina tehdään seuraavan viikon ruokalista:
ma kala
ti lohosoppa jne
ei siis liian yksityiskohtaista.
1 - 2 kertaa ruokakaupassa asiointi (mummulassa käytössä jo ollut ko. ruokakaupassa asiointi, säästää rahaa ja aikaa, kokeilkaapa!)
Ruokaillaan aina yhdessä sovittuna aikana.
Teetkö, annatko, kiitos ja anteeksi kunniaan.

Läheisistään kiitollinen mummu



Isännän kanssa on keskusteltava kuten aikuinen voi aikuiselle keskustella. Äidin on saatava omaa aikaa ja apuja kotona. Se voi alkaa ihan pienestä, esim. tiskikoneen tyhjentämisestä. Lapsien motivointiin joku lasten "toiveporkkana". Me lapsina tykättiin uimisesta. Vanhemmat piti uimahallireissun ehtona viikkosiivousta omassa huoneessa. Noh, eihän sitä pikku nassikkana osannut tarkkaan siivota ja välillä meni likaiset ja puhtaat vaatteet sekaisin, mutta pidemmän päälle vastaavilla motivoinneilla siivouksesta tuli rutiini.

Sanna



Siinäpä sitä onkin pulmaa... Joskus meinaa mennä hermot ja silloin ei yleensä tapahdu mitään vastaanottajan puolella. Mutta kun jaksaa hillitä itsensä ja määrätietoisesti sanoa, että nyt se tai tuo on tehtävä, niin toisinaan jopa tapahtuu jotain... Minulla on ollut jonkin aikaa sellainen olo, että en meinaa saada nuorempaan lapseen (ala-asteikäiseen) oikein minkäänlaista "otetta"; hän on kuin saippuanpala, joka aina luiskahtaa käsistä. Tänä aamuna mietin, mitä voisin tehdä että päästäisiin jonkinlaiseen yhteiseen juttuun. Niinpä hain esille lautapelin, josta hän tykkää ja pyysin häntä pelaamaan ennen kouluun lähtöä. Ensin hän sanoi, että ei me kuitenkaan ehditä pelata, mutta tuli kuitenkin. Ehdittiin ja lähtiessään hän vielä sanoi, että jatketaan koulun jälkeen. No tämä nyt oli tällainen pieni juttu mutta tuli sellainen olo että sain edes pienestä langanpäästä kiinni. Sitten taas voitais jutella muistakin asioista ja miettiä työhommia ja tiskivuoroja.

Piisiru 55



Kun lapseni olivat pieniä, en omistanut tiskikonetta, jolloin tiskasin ruokaa laittaessa sitä mukaa tiskit pois ja jätin veden altaaseen. Kun ruoka oli syöty, tiskasi jokainen omat astiansa ja yhdessä korjattiin pöytä. Sen jälkeen istahdettiin uudelleen pöydänääreen "herkkujälkkärille". Vaatteet "katosivat" kummallisesti, jos ne olivat lattialla ja kun lempparipaita tai -farkut eivät olleetkaan enää kaapissa, niin alkoi heräämään kysymys, että missä mättää! Silloin oli helppo sanoa, että kaikki vaatteet pestään ja ovat tallessa, jotka ovat omilla paikoillaan esim. naulakossa tai pyykkikorissa =)

Lapsenkasvatuksen kolme päämetodiahan ovat: uhkailu, kiristys ja lahjonta, mutta minulla on aina ollut taipumus aloittaa siitä lahjonnasta, eli aina on jotakin mukavaa tiedossa kun hommat hoituu. Lelut jotka eivät löytäneet tietään lelulaatikkoon, vietiin jätesäkissä vähäksi aikaa "vinttimörkölle" jne..... vain mielikuvitus on rajana <3 Aikaa jää kummasti, kun kaikki osallistuvat, yksi imuroi, toinen vie roskat ja itse häärää mukana ja on edes tekevinään, kunhan muistaa kertoa lapsille kuinka reippaita he ovat ja kuinka ylpeä äiti on, kun hänellä on tuollaisia apulaisia =)

Maija-Muori



Perheessämme on neljä tytärtä. Onneksi ovat olleet innostuneita pienestä pitäen tekemään kodin askareita, joten suurempia ongelmia ei ole ollut. Yksi tytöistä haki kerran saunanuunista palan hiiltä ja laittoi sen lasipurkkiin. Sanoi, että näin muistamme aina puhaltaa yhteiseen hiileen. Jos joku alkaa välillä natisemaan, laitetaan purkki pöydälle ja pidetään pieni neuvottelu kylmää hiiltä puhallellen.

Hiileenpuhaltaja



Kaiken A ja O on ainakin se, että jokainen perheen jäsen siivoaa omat sotkunsa ja laittaa tavaransa / vaatteensa paikoilleen! Perus kodinhoitotyöt kuten roskien vienti ja pöydän siistiminen, astianpesukoneen täyttö vuorotellen tai ainakin vuoroviikoin. Lista esim.jääkaapin oveen!

TINTTI vm-64



Äidin on tärkeää ottaa asia puheeksi kun koko perhe on koolla yhtä aikaa. Kertoa että nyt olemme tuleet tilanteeseen että olen väsynyt ja harmissani kun joudun raivaamaa teidän vaatteita ja tavaroita sekä tekemään kotitöitä yksin. Nyt meidän täytyy sopia uusi käytäntö miten meidän perheessä toimitaan eri tilanteissa ja miten kotityöt jaetaan koko perheen kesken.

Voi kysyä perheen jäseniltä mitä he ehdottavat miten uudelleen jaetaan kotityöt. Jokaisen perheenjäsenen mielipidettä kuunnellaan ja yhdessä mietitään miten olisi parasta toimia tästä eteenpäin. Tietysti pitää huomioida lasten ikä mitä kukin voi tehdä ja mitä isä tekee. Isommat lapset voi tehdä vaativampia töitä kuin pienet. Mutta jokainen voi laitaa omia tavaroita niille varattuihin paikkoihin ja pöydästä kun noustaan jokainen voi viedä omat astiat koneeseen tai tiskipöydälle.

Yhteiset kotityöt voidaan jakaa pienpiin osiin ja vuoroviikoin kotityöt kiertää jokaisen kohdalle jos katsotaan että kaikki voi tehdä kaikkea. Tehdään viikkokalenteri keittiön seinälle tai jääkaapin oveen jos muuta paikkaa ei ole vapaana. Äiti voi aluksi olla vain neuvonantajana ja kun jokainen on oppinut tekemään kaikki työt niin sitten äitikin voi ottaa oman tehtävän vuoroviikolla itselleen. Äidiltä vaaditaan myös kärsivällisyyttä että ei mollaa perheen jäseniä vaikka kaikki ei heti menisi täysin oikein tai aikaa menee pidempään kuin itse tekisi saman työn.

Äidilläkin on oikeus päästä ulos lenkille tai muuhun mieleiseen harrastukseen joku ilta niin jaksaa paremmin olla kotona perheen kanssa. Mielestäni kotitöistä ei makseta rahaa, koska kotityöt kuuluvat kaikille jotka siellä asuvat. Kun jokainen oppii huolehtimaan omat tavarat paikoilleen niin silloin järjestyksen pito ja siivoaminen on helpompaa.

Kokemusta on kotitöiden jaosta 40v.



Olin aivan loppu, aika kului siivoiluun, nalkuttamiseen, ruuan laittoon ja vahtaamiseen. Päätin alkaa tehdä asioita, joista pidin. rakastuin liikuntaan ja olin poissa lähes joka ilta, milloin joogassa, milloin tanssimassa.

Aamuisin jätin lapun pöydälle ja jonkun mitättömän pienen tehtävän lasten tehtäväksi. Hiljalleen lasten mellastaessa kotona itsekseen he eivät viihtyneet sotkussa. Sotkut siirtyivät lasten huoneisiiin, kannoin loput läjät sinne ja annoin olla. Annoin koko ajan pikku tehtäviä, enkä juurikaan nalkuttanut.  Jumppatunnilta lähtiessä pyysin jotakuta laittamaan ruuan uuniin tai riisiveden päälle, ruuan päätteeksi pyysin ystävällisesti jotakuta viemään lautasensa- ja saman tien vaikka voit ja maidot jääkaappiin.

Hiljalleen lapset oppivat tekemään pikkuisia siisteyden ylläpitotöitä. Itse vastasin edelleen isoista perussiivouksista. Se riitti. Nyt kolme lasta pitävät huolta yhteisistä tiloista ihan tyydyttävästi, saavat tarvittaessa ruokaa lämmitettyä ja valmistettuakin, pyykitkin menevät saunasta läjissä huoneeseen, eivät sentään kaikilla kaappiin saakka. Omat huoneet ovat välillä kaaoottisia, välillä epäsiistejä, mutta olkoon. Itselläni on parempi kunto, mieli ja ostelen kaikkea hyvää syötävää, kun en jaksa valmistaa kaikkea alusta. Hermot menevät vain harvoin.

Daliah Jb, Espoo



Perheen on istuttava yhteisen pöydän ääreen ja jokainen voi esittää oman toivomuksensa, miten asiat pitäisi mennä ja sen pohjalta laaditaan "meidän perheen pelisäännöt", joita myös noudatetaan.
Näin myös tehdään, jokainen pitää kiinni omasta osuudestaan ja kaikki ovat tyytyväisiä :)

Hezze



Meillä on muinoin ollut tarrataulu johon sai tarran kun suoritti pyydetyt tehtävät ja kun tarroja oli kasassa 10 sai jotain pientä kaupasta. Tämä toimi ja jossakin kohtaan jäi tarrat saamatta, mutta toiminta jatkuu edelleen, nyt tytöt ovat jo 17 ja 14. Tiskit ovat koneessa, takit naulassa ja huoneet siistit. Tyttöjen kuskaamiset ovat meillä aina onnistunut tai sitten on linja-autolla menty ja haettu kotiin.

Donna



Meitä on 5 henkinen perhe, vanhemmat ja kolme poikaa (16,14 ja 8v.) Kotitöitä jaetaan kohtuullisella menestyksellä. Isommat pojat tyhjentävät tiskikonetta vuorokuukausin, imuroivat pyydettäessä, laittavat ruokaa tarpeen tullen. Likaiset pyykit viedään pyykkikoriin, muuten ei toiveita pesusta. Äiti ja isä hoitavat pyykin pesun, kuivumaan laittamisen ja viikkaamisen ja pojat hoitavat sitten omat pinonsa kaappiin. Lattialla lojuvista vaatteista huomautetaan, mutta vaatteen omistaja itse hoitaa rytkynsä oikeaan paikkaan.

Perheen nuorin auttelee esim. pöydän kattamisessa, roskiksen viennissä, salaatin teossa ja muissa helpoissa hommissa. Kun on syöty, jokainen laittaa likaiset astia koneeseen, pöytää tyhjennellään yhdessä.

Lumitöissä 8-vuotias on aivan haka, isommatkin lapset niitä tekevät, mutta eivät vastaavalla innolla.
Jokainen petaa sänkynsä aamulla ennen kouluun lähtöä.

Äiti ei ole perheen yleiskone, siis jaa reilusti tehtäviä perheenjäsenille ja vaadi että ne tulee tehtyä. Muutoksen aika on varmaan vaikea, mutta muutaman viikon jälkeen alkaa toivottavasti sujua ja helpottaa.

Ja mikä parasta aikanaan maailmalle lähtee osaavia nuoria, jotka hallitsevat kotityöt ja osaavat laittaa ruokaa. Voimia ja varjelusta!

Äippä



Ehkä onkin vaikeaa muuttaa käytäntöjä vuosien jälkeen... Meillä lapset ovat osallistuneet kotitöihin jo pienestä pitäen: tiskikoneen tyhjennystä, pöydän kattausta, imurointia jne. ovat tehneet jo siitä lähtien kun pystyssä ovat pysyneet. Toki niitä tehtäviä pitää yleensä pyytää tekemään, mutta silloin se toimii kuitenkin "puoliautomaattisesti", kun lapset ovat siihen tottuneet. Harrastuskuljetukset sovitaan viikko kerrallaan kalentereiden kanssa soitellen kimppakyytejä tarvittaessa etukäteen.

Ki-Mama



Takuuvarma konsti on laatia perheelle ajankäyttö- / rutiinilista, sekä työvuorolista jossa on kaikille päivittäinen pikkuhomma. Vaatii vähän viitseliäisyyttä ja keskustelua perheen kesken, mutta toimii, kun on selkeät rutiinit jokaiselle päivälle. Kaikille palkaksi yhteistä aikaa ja sopuisaa arkea ;)

Kati



Meillä toimi, etten enää tehnyt - hävisin vain paikalta, kun olisi pitänyt siivota, huuhtaisin tarvitsemani astian, kun astiakeko oli astianpesukoneen sijasta kerääntynyt tiskipöydän täytteeksi jne. Näissä tilanteissa se vaati minulta sen, etten hermostunut asiasta tai itse alkanut toimimaan ja sitten, kun muut perheenjäsenet rupesivat laittamaan kotia kuntoon, osallistuin vähin äänin itsekin tekemiseen.

Helinä



Meidän perheen motto on: "Tämä ei ole hotelli". Jokainen osallistuu omalla panoksellaan, muutenhan äiti hyytyy. Sama koskee myös miestä, ei ole kiellettyjä kotitöitä kenellekään, jokainen tekee ikätasonsa mukaan. On suunnaton ilo palata kotiin, kun lapset ovat oma-aloitteisesti huolehtineet pyykit, tiskit, laittaneet ruuan ja siivonneet. Kissan hiekkalaatikon puhdistukseen he tekivät taulukon, johon kuittaavat, näin vuorot pyörii hyvin.

Tärkeää on myös äitinä antaa positiivista palautetta, tai heittää haasteina asioita, johon he nappaavat. Musiikin avulla moni asia onnistuu, poppikoneet täysille ja imurinvarteen, tanssien ja kunnon sykkeellä. Perheemme on ns. suurperhe: äiti, isä neljä ala-asteikäistä lasta ja neljä lemmikkiä. Eli homma kaatuu päälle hetkessä, jollei kaikki tee osaansa;) Mielestäni kotona nämä taidot opetetaan, lapset ovat aina saaneet osallistua kaikkeen. Äitinä en passaa lapsiani pilalle, eli ensin katse peiliin...;)

Tillintallinpylylylym



Hymynaama paperille jokaisesta sovitusta työstä esim. astianpesukoneen tyhjennys. Kun sovittu määrä hymyjä, niin vaikka elokuviin.

lele



Kertomalla rohkeasti; 'en enää jaksa yksin ja tarvitsen teidän apuanne!' Ihan varmasti saa apua, kun asian kertoo niin kuin se on. Tsemppiä :)

Ärrä



Viikoittainen perhepalaveri esim. sunnuntaisin, jossa tehdään työnjakoa seuraavalle viikolle. Jos me aikuiset olemme sen joksikin aikaa unohtaneet, isommat lapsemme muistuttavat palaverista :)
On myös tärkeää yhdessä miettiä, mikä olisi kenellekin mieluisinta, joku tykkää tiskikoneen tyhjäämisestä enemmän ja toinen laittaa mieluummin iltapalaa kaikille. Nuorimmainen (3-v.) tykkää laittaa tiskikoneesta puhtaat aterimet lusikkalaatikkoon!

Karita


Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot