Ma 24.4.Pertti, Albert, Altti, Albert,...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Utelu: SELVIYTYMISKOKEMUKSET JAKOON

Marja-Leena kirjoittaa: "Nyt kaipaisin tsemppiä ja vinkkejä, miten tästä selvitään eteenpäin: olen yksinäinen 48-vuotias nainen, joka palveltuaan 18 vuotta nykyisessä työpaikassa, sai potkut. Irtisanomisaika loppuu joulukuussa ja nyt jo välillä meinaa syöksyä suohon, johon pelkää uppoavansa. Miten säilyttää vähäinenkin itsetunto tässä tunteiden mylläkässä? Tulevaisuus pelottaa kovasti.

Vastauksia 93 kpl


 

Kannattaa pysyä aktiivisena. Hae töitä, työvoimatoimisto auttaa pääsemään uudelleenkoulutukseen. Liity lähimpään työttömien yhdistykseen, sieltä saa myös apua ja tietoa ja toimintaa. Yksin kotiin ei kannata jäädä.

Reijo

________________________________________

Ota tämä irtisanominen mahdollisuutena; mahdollisuutena levätä, mahdollisuutena opiskella, mahdollisuutena lenkkeillä päiväsaikaan, mahdollisuutena tavata tuttuja ja ystäviä jne. Sillä nyt kun saat reilusti omaa aikaa käytä se sellaiseen mistä sinulle tulee hyvä mieli ja mistä nautit. Itsetuntoaan ei kannata menettää sillä onhan sinulla mittava työura takana; eli olet ollut kumminkin tärkeä tekijä työpaikassasi. Ja toisaalta ihmisarvo ei ole kiinni työn tekemisestä.

Loppuun palanut

________________________________________

Itse jäin ilman työtä 45-vuotiaana, sen jälkeen olen ollut useilla kursseilla missä olen tavannut ihania kohtalotovereita. Ne ovatkin ainoa anti mitä olen saanut. Onneksi korvaukset ovat riittäneet elämiseen kun ei liikoja laita tavoitteita. Kuntoilen ja hoidan muutenkin itseäni ja käyn ihmisten ilmoilla ja yritän olla murehtimatta tulevaisuudesta. Tsemppiä sinullekin, tämäkin on vain yksi elämäntapa muiden joukossa.

Lele

________________________________________

Kuka mikä tekee meidän työt puolestamme? Sehän on hyvä-veli automaatio. Se hoitaa lähes kaikki työt ja tekemiset mitä ennen teimme me ihmiset. Aletaan tehdä kaikki mahdollinen käsityönä joka kestää kulutusta ja jota pidetään pitkään. Siinä samalla moni asia paranisi: kertakäyttötavara ja jäte-ongelma poistuisi. Vain tärkeimmät tehtaat tuotantoon, josta valmistuu lujaa tavaraa ja vain tarpeellisen verran. Ei kuljetuksia yli rajojen. Hyvä tavara ja kunnon hinnat, eikä tarvitse ostaa joka vuosi. Sitten meillä kaikilla on töitä, ei kiirettä ja aikaa jää ystäville, eikä tarvitse masentua. Jokainen osaa jotain tehdä. Annetaan mahdollisuus yhden hengen yritykselle. Koko systeemi uusiksi.

Paula pohtija

________________________________________

Osta netistä kirja joka muuttaa elämäsi suunnan. Rhonda Byrne: Taikavoima. Kuukauden kuluttua asiat ovat paremmin kuin uskallat edes toivoa.

Huilaileevi

________________________________________

Hei!

Työttömyys on kriisi, hae apua ammattilaisilta jos siltä tuntuu.

Työttömyys on myös mahdollisuus, aloittaa jotain uutta, opiskella tai muuta.

Elämä ei lopu, alussa tuntuu kaoottiselta, mutta Sinulla on vielä mahdollisuuksia. Älä pelkää, ota se asiana mistä selviät. Usko minua olen työttömyyden ammattilainen, en työtön vaan sieltä tiskin toiselta puolelta. Sinä selviät!

Work

________________________________________

Ei kannata pelätä. Meillä jokaisella on paikka tässä maailmassa. Ja meitä "suosta kiskojia" löytyy, kun osaat vain hakea.

Hakeudu harrastuksien pariin. Nyt syksyllä alkaa kansalaisopistot. Sieltä löytyy kivaa tekemistä käsille. Katso jokin sellainen kurssi, mitä et ole koskaan ennen tehnyt (maalaus, käsityöt, kangaspuut yms.), ja saatat yllättyä tosi positiivisesti kättesi tuotoksista. Ja mikä parasta, sieltä saat tukea, tekemistä ja tutustut uusiin ihmisiin. Sillä vertaistuki on tosi tärkeää.

Kansalaisopiston maksuista saa työtön/työllistettävä 15€ alennuksen. Etusetelin saa työvoimatoimistosta.

Hyvää syksyä ;)

"työkyvyttömyyseläkeläinen"

________________________________________

Hei,

oletko koskaan haaveillut tekeväsi jotain muuta kuin mitä teit nuo 18 vuotta? Nyt on aika toteuttaa ne haaveet ja /tai haaveilla reippaasti ihan uudesta!

Itse hakeuduin TE-keskuksen avulla, itse hankkimaani työkokeiluun "virikeohjaajaksi. Koulutukseni tuki vain vähän tätä, mutta tahtotila selvittää mitä tuo työ olisi ja into tehdä muutos oli suuri. Sain kokeilla 5 viikkoa mukavaa ihannetyötäni, - ja se siinä ajattelin. Mutta: Neljä kuukautta kokeilustani sain vuoden mittaisen määräaikaisen työtarjouksen ko. paikasta... Tulevaisuus on seikkailu.

Onnea ponnisteluusi!

Uutee

________________________________________

Itselleni potkut oli "onnenpotku" vaikka jouduinkin etsimään jonkun aikaa mitä todella "isona" haluan tehdä. Opiskelin uuden ammatin 55-vuotiaana, tein harrastuksestani ammatin ja olen ollut 4 vuotta entisöintiverhoilija yrittäjänä, enkä ole katunut päivääkään. Mitä joskus työn paljous stressaa mutta aivan ihania asiakkaista ja upeita huonekaluja olen saanut kohdata ja ennen kaikkea niitä tarinoita niistä rakkaista vanhoista huonekaluista. Älä pidä kiirettä vaan anna itsellesi lupa liikkua ja harrastaa ei kaikkiin harrastuksiin tarvitse rahaakaan ja mieti mitä todella haluat tulevaisuudessa oikeasti tehdä!

Tepu

________________________________________

Todella hyvä ja kipeä aihe. Miksei meillä Suomessa ole positiivisuus-ryhmiä tai -kavereita, joiden kanssa voisi vaikka viikoittain lenkkeillä ja tsempata! Kuka perustaa ensimmäisen?

Idea-Helsinki

________________________________________

Hei Marja-Leena, Voisitko ajatella niin että tämän on ihan uuden alku? Alku johonkin mitä olet aina haaveillut? Nyt on loistava aika aloittaa uuden rakentamisen ja toteuttamisen. Itseni on myös aikoinaan irtisanottu ja se veti minut aika pohjalle. Nyt ymmärrän kuinka se on avannut ihan uuden elämän ja huomaan enemmän elämän lahjan. Se on ihan ymmärrettävää että ajatuksia ja tunteita tulee. Anna tulla kaikki tunteesi, surun, riittämättömyyden, vihan, pettymyksen ym. Ne ovat oikeutettuja ja puhalla ne pois ja päästä irti. Tilalle saat rakkauden, viisauden sekä hellyyden elämää kohtaa ja asiaa. Tärkeintä on keskittyä tulevaisuuteen mitä ihanaa se sinulle tarjoaa. Sinä et ole Yksin. Huomaat kuinka ihana arvokas sinä olet ja olet yhtä kokemusta rikkaampi. Muista olet lahja maailmalle! Voimia!

Tarja

________________________________________

Kurkkaa tulevaisuutesi toiselle puolelle, olet vapaa tekemään elämälläsi mitä sydämesi halajaa! Ala rohkeasti suunnittelemaan haaveidesi toteuttamista, sillä kriisi on, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, uuden alku.

Minulla on tapana tehdä paperille muutama suunnitelma, malliin A ja B, joskus ehkä C:kin ;) . Tarpeen vaatiessa lisäilen suunnitelmiin uusia yksityiskohtia. Myös ns. Aarrekartan tekeminen selkeyttää ajatuksia. Työkkäri järjestää myös monipuolista kurssitarjontaa, sitä kautta voit tutustua myös uusiin aloihin ja saada uusia tuulia elämääsi. Tartu rohkeasti saamaasi mahdollisuuteen, tulevaisuutesi muokkaat vain sinä itse!

Onnea ja menestystä valintoihisi.

PS. Ja tästä selvittyäsi olet vahvempi, kuin koskaan.

Sari

________________________________________

Tsemppiä vaan työnhakuun. Minut irtisanottiin, kun olin myös 48-vuotias, sain uuden työpaikan. Tämä työpaikka siirsi valmistuksen Kiinaan, olin 50-vuotias, kun pääsin nykyiseen työhöni, vieläpä asumispaikkakunnalleni, eli matkakin lyheni huomattavasti. Olen ollut täällä nyt 10 vuotta, eli aina voi löytää uuden työn, vaikka ikää olisikin. Eli tsemppiä ja muista säilyttää positiivinen asenteesi!

Positiivisuus tarttuu, työhaastattelussakin.

________________________________________

Olet arvokas ihminen. Tulet löytämään jotain parempaa. Usko horjuu välillä. Luota silti siihen, että kun osaat kerran kysyä neuvoja ja verkostoitua jopa netissä, tulet löytämään uutta elämääsi.

Muutos pelottaa, vaikka seuraus siitä saattaa olla hyväkin.

Olet tarpeeksi hyvä. Muista se!

Tanja P

________________________________________

Hei!

Rohkeasti vaan eteenpäin, vaikka pelottaa. Elämä kantaa kyllä. Minä vaihdoin työpaikkaa 50-vuotiaana ja se tie johti minut uuteen ammattiin, jossa toimin edelleen. Kuulostele, mikä eniten kiinnostaa, mistä pitäisit ja etsi mahdollisuudet kouluttautua siihen hommaan. Muutos on aina mahdollisuus. Onnea matkaan!

Arminda

________________________________________

Olen lähes vastaavassa tilanteessa perheellisenä, jossa yksin vastaan perheen elatuksesta. Olen itkenyt, huutanut, ihmetellyt, miksi minulle kävi näin. Olen tajunnut, että voisin olla masentunut ja vain maata sohvan pohjalla - vaan onneksi en siellä ole.

Elämä kantaa. Se, mikä ei tapa, se vahvistaa. Uskon ja luotan, että luvassa on vielä jotain parempaa. Olen luonut rutiinin, jossa lähes päivittäin käyn ero nettisivustot läpi, haen niitä paikkoja, jotka kiinnostavat ja valmistaudun haastatteluihin, jos niitä tulee. Muutoin nautin uudesta mahdollisuudesta: liikun, pidän itsestäni hyvää huolta, olen kirjaston suurkuluttaja, tapaan ystäviäni. Voin valita, miten suhtaudun tilanteeseeni ja elämän tuomiin mahdollisuuksiin. Tämä on ollut minun valinta ja toivotan Marja-Leenalle kaikkea hyvää uudessa elämäntilanteessa.

Heidi

________________________________________

Hei Marja-Leena, olen itse vaihtanut töitä ensin nelikymppisenä ja sitten viidenkympin täytettyäni. Ensimmäisen uranvaihdon yhteydessä todella istuin, neuloin ja mietin, minkälaista työtä haluaisin tehdä. Tein mietintää viikkokausia. Mietin mielenkiinnon kohteitani. Etsin harrastusteni piiristä uutta työtä. Yritin kartoittaa omia vahvuuksiani työelämässä. Mietin minkälaista työtä en halua tehdä ja missä töissä olisin omillani. Toisen uranvaihdon yhteydessä ulkoilin eli kävelin paljon ja pitkiä matkoja. Puhuin sauvakävellessä itsekseni ja yritin kirkastaa tavoitteita, joita työelämässä haluan tehdä. Kävely sai aivoni hyrräämään ja luomaan uutta. Nyt vanhuuseläkkeen portilla koko työuraa tarkastellen olen ollut yhden päivän työttömänä ja sekin parikymmentä vuotta sitten. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee Sinun vahvuuksiasi.

Vahvuuksien kautta voittoon

________________________________________

Täytin itse v.2007 50 vuotta ja muutaman viikon päästä sain irtisanomispaperin allekirjoitettavaksi. Tiesin asiasta jotain jo etukäteen. Olin siksi alkanut etsiä uutta työpaikkaa aktiivisesti. Minun piti pyytää, että pääsisin lähtemään, vaikka irtisanomisaikaa oli jäljellä pari kuukautta. Älä jää suremaan ja tuleen makaamaan, vaan toimi. Vielä on työuraa jäljellä ja uusia kivoja työkavereita tarjolla. "Tuotannollisista ja taloudellisista syistä" tuo elämään uutta sisältöä ja avaa uusia ovia.

Pirtsi

________________________________________

Sinulla on varmasti hyvä ammattitaito ja vuosien kokemus työstä. Ammattitaitoa ei opita suoraan koulun penkiltä ja sitä osaamista mikä sinulla on, arvostetaan varmasti työmarkkinoilla. Älä siis turhaan harmittele tuon työn loppumista, sillä uudet tuulet odottavat. Muistatko vielä sen innostuneisuuden tunteen, mikä sinulla oli kun menit kyseiseen tehtävääsi ensimmäisen kerran ja ensimmäisten kuukausien ajan. Se on mahdollista kokea taas uudelleen ja oppia uusia tehtäviä siinä sivussa. Saati uusien työkavereiden joukosta voi löytyä uusia ystäviä. Monesti jäämme kiinni tuttuun ja turvalliseen, koska se on helppo reitti kulkea. Kun uskaltaa hieman astua tuntemattomaan, niin se voi olla paljon paremman alku. Usko itseesi ja omiin kykyihisi! Olet vasta uuden polkusi alussa ja itse määrittelet, että minkälainen siitä muodostuu. Toivotan sinulle voimia haastaa itsesi ja nauttia matkasta.

Mertsi

________________________________________

Lainaa hänelle kirjastosta kirja The Secret (Byme Rhonda) se on suomenkielinen, antaa voimaa, uskoa ja hauskoja elämyksiä elämään (nyt se tapahtui..) Miten asiat voivatkaan toteutua kuten haluaa. Auttoi ystävääni suuresti :). Toimi heti!

SV

________________________________________

Hei,

tämä yhteiskunta ei osaa arvostaa parhaassa työiässä olevaa! Olen itse 44-vuotias ja vielä työpaikka tallella, toistaiseksi. Tärkeintä on yrittää pitää päivärytmi työttömänä ja mahdollisesti kouluttautua uudelleen. Uskon, että muutos voi olla joskus onni. Voi avartaa näkökulmia ja löytää uusia antoisia haasteita! Onnea tulevaisuuteen ja muista että olet vielä nuori, parhaassa työiässä oleva upea nainen!

Tsemppiä!

________________________________________

Minut on irtisanottu kaksi kertaa ja elän edelleen onnellisena ja käyn töissä.

Älä anna kenenkään kyseenalaistaa sinua, ihmisenä, työntekijänä tai yrittäjänä. Usko itseesi, opiskele uutta tai päivitä nykyistä ammattiasi. Työnhaku käy työstä. Yksi ovi sulkeutui, mutta miljoonia ovia on mahdollista avata.

Itse tein ensimmäisellä kerralla 1992 noin 800 hakemusta, joista vain yhteen sain kirjallisen vastauksen - ettei minua valittu ja toivotettiin kaikesta huolimatta onnea tulevaisuuteen. Tuo kirje, joka on vieläkin tallella, oli kirjoitettu niin positiivisesti että innostuin entistä enemmän, aloin opiskelemaan ja sitten tärppäsi.

Toinen irtisanominen ei tuntunut miltään. Ajattelin, etteivät tiedä mistä luopuivat. Alkoi uusi haku ja sainkin parin kuukauden kuluttua uuden paikan ja olen siellä edelleen nyt 57-vuotiaana.

Elämä ei lopu irtisanomiseen - sinun oma asenne ratkaisee tässäkin asiassa.

Nainen, vuosimallia 55

________________________________________

Nuorihan sinä vielä olet, ja jos yhtään lohduttaa: et todellakaan ole ainoa, jolle näin on käynyt! Potkut eivät nykypäivänä enää määritä millään lailla ihmistä huonommaksi kuin joku muu, harvinaiseksi alkaa käydä koko työiän pituinen yhtäjaksoinen työura. Nyt on aika miettiä, mitä olet halunnut aina tehdä, harrastaa ja oppia, muttet ole työn takia ehtinyt tai jaksanut! Käytä elämän suoma ekstravapaa hyväksesi ja nauti siitä täysin siemauksin, hyvällä omallatunnolla samalla kun etsit uutta työtä.

Nyt heti ensitöiksesi etsi paikkakunnan työväen-, kansalais- tai aikuisopiston kurssitarjonta, kurssit alkava pääsääntöisesti syyskuun toisella viikolla. Suin päin mukaan! Innostut jostain uudesta, eivätkä kaikki aikasi jää murehtimiseen - voit jopa löytää samalla uusia kavereita! Työkkärissä kyllä neuvovat sinulle polut työnetsintäsaralla eteenpäin. Nyt vaan hartiat alas, suupielet ylös, ja matkaan kohti uusia seikkailuja!

Mia

________________________________________

Hei Marja-Leena, mikä ihana mahdollisuus tehdä jotain uutta, kun työ ei ole esteenä. Kun yksi ovi sulkeutuu, uusia ovia avautuu. Jos ei heti uutta työtä löydy, niin ilmaisiakin harrastuksia on vaikka millä mitalla.

Jos et ennen ole kuntoillut, niin aloita nyt, mutta maltillisesti, ettet heti väsähdä, tuunaile vaatteita, käy kirjastossa, kirppareilla ja kursseilla oman mielenkiintosi mukaan. Pää pystyyn ja pidä itsestäsi hyvää huolta!

Kaila

________________________________________

Hei,

Et kerro mitä olet tehnyt työksesi, mutta heti tuli mieleeni, että sinun pitää alkaa yrittäjäksi :).

Olet kerännyt koko elämäsi suurta pääomaa - ammattitaitoa! Miksi nyt heittäisit sen hukkaan ja jäisit työttömäksi?

Oman yrityksen perustaminen on todella helppoa, vain yhden lomakkeen täyttäminen www.prh.fi sivulla tai vaikkapa helpoin konsti esim. eezy:n avulla, jolloin ei tarvitse edes itse perustaa omaa yritystä. Itsetuntosi kohoaa huimasti, olet ajankäyttösi "herra" ja sinulla on kaikki mahdollisuudet selvitä voittajana eläkkeelle asti :)

52v yrittäjämuija

________________________________________

Älä uppoa! Ja älä varsinkaan vielä, koska sinun ei tarvitse! Älä elä siinä hetkessä etukäteen josta nyt olet vasta tietoinen. Asioilla on tapana järjestyä, sinun pitäisi jaksaa uskoa siihen eikä murehtia tulevaa. Kokemusta on! Ihan vaikka seuraavan päivän hurjan ikävät odotukset ovat ehtineet muuttua yhdessä yössä. Niin pieni aika, että välillä tuntuu, ettei tästä selviä ja KUITENKIN olen aina selvinnyt ja asiat ovat järjestyneet. Meistä pidetään huolta, luota siihen. Sinä selviät! Elä ja nauti hetkestä. Mieti onko sinulla tänään sitä huolta? Ei! Se on vasta mielessäsi, pyyhi se pois. Ainoa mihin voisit keskittyä, jos tunnet itsesi yksinäiseksi, on hakeutua paikkoihin mistä voisit ystävän löytää. Niitä paikkoja on, ja muitakin yksinäisiä jotka odottavat saavansa ystävän sinusta. Tsemppiä sinulle ja aurinkoa elämääsi <3

Elly

________________________________________

Nyt vain tsemppiä olotilaasi. Nyt kannattaa ajatella niin, että jotain hienoa ja uutta on tulossa. Yleensä esim. irtisanomiset on tilanteita, jolloin olet tulossa tienhaaraan ja toinen tuleva tie on paljon parempi. Nyt vain uskot ja luotat siihen, että kaikki järjestyy. :)

Eliisa

________________________________________

Arvosta ja rakasta itseäsi. jos sinulla on jokin paha tapa, lopeta se nyt. Aloita uusi harrastus, vaikka ulkoilu. Muista pitää itsestäsi erityisen hyvää huolta. Ala kasvattaa pitkää tukkaa kampaajan avulla. Selvitä sosiaalietuutesi ja -OIKEUTESI. Selvitä mahdollisuutesi päästä eläkkeelle. Ennen kaikkea: pidä huolta itsestäsi, työ ei ole maailman tärkein asia, sinä olet.

Tuuli

________________________________________

Hei Marja-Leena! Sinä tarvitset tahdonvoimaa. Ei elämä yhteen työpaikkaan lopu. Joskus joutuu nöyrtymään ja ottamaan huonompaa työtä tai jopa opiskelemaan uuden ammatin. Pääasia on, että uskot itseesi. Kun itse olin samassa tilanteessa 90-luvulla, aloin kehittää tahdonvoimaa. Yksi pieni teko lisää tahdonvoimaa tehdä muutakin. Kun saa tahdonvoimaa elämä alkaa tuntua hallittavalta. Itse aloin kirjoittaa päiväkirjaa ja käydä lenkillä joka päivä. Olin silloin ollut myös 18 vuotta entisessä työpaikassani. Nyt olen ollut jo 18 vuotta uudessa työpaikassani. Kun olin vuoden työttömänä, käytin sen ajan mielenkiintoiseen opiskeluun, joka ei millään tavalla tukenut entistä ammattiani. Sain kuitenkin iloa elämääni. Sitten menin vaatimattomaan työhön ja hakeuduin samaan aikaan opiskelemaan alaan liittyvää tiedettä. Pääsin viisikymppisenä itselleni mieleiseen työhön, jossa yhä olen yli-ikäisenä. Muista kuitenkin, silloin kun kilpailu työpaikoista on kova, omasta ulkonäöstä kannattaa pitää huolta. Se lisää itsetuntoa ja sillä on merkitystä, kun hakijoina on monta yhtä pätevää. Hyvä kirjavinkki, jota voi sohvaperunakin lukea: Laura Jansson: "Urheilijan psyykkinen valmennus". Kaksi muuta hyvää kirjaa: Ajattele myönteisesti ja Uskalla rikkoa rajasi. Tsemppiä! Elämä odottaa.

Saman kokenut ja hienosti selviytynyt

________________________________________

Mikä mahtava tilaisuus! :) Kun työt lopulta loppuvat, ota aikaa itsellesi, tutustu itseesi hieman lisää, lue kirjoja, kuuntele musiikkia, tee asioita, joista nautit. Mieti ja muistele sitä aikaa, kun päädyit vanhaan työhösi ja vertaa sitä nykyiseen elämääsi, vertaa silloista sinää ja nykyistä sinää. Mieti, mitä haluat tehdä nyt, kun saat uuden tilaisuuden ja voit tehdä mitä ikinä haluat! Opiskeletko uuden ammatin? Aloitatko uuden harrastuksen? Teetkö nyt sen jonkin asian, johon ei oikein koskaan tuntunut olevan aikaa?

Mikään ei ole esteenä, voit vihdoin tehdä mitä haluat, niin kuin minäkin. Olen itse kokenut saman ja nyt on edessä uusi parempi elämä.

AnniManni

________________________________________

Lähde mukaan vapaaehtoistyöhön. Palkkaa ei tule, mutta saat hyvän mielen ja onnistumisen kokemuksia. Lisäksi se pitää liikkeellä: sohvanpohjalle on liian helppo jäädä vaipumaan itsesääliin. Löysin yhden työpaikan, josta saan kiittää harrastuksia: työpaikka ei tullut vapaaehtoistyön kautta, mutta sen ansiosta. Työnantaja arvosti niitä ominaisuuksia, joita ko. vapaaehtoistyössä tarvittiin, vaikka ala oli tyystin toinen.

Saman kokenut, nainen 50v.

________________________________________

Kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu uusi ovi. Olen ollut kanssasi samankaltaisessa tilanteessa. Nyt sinun on aika ja mahdollisuus miettiä, mitä todella haluaisit tehdä. Älä aseta itse itsellesi rajoja. Voit opiskella unelma-ammattisi. Aikuisopintoraha on käytössäsi, joka määräytyy aikaisempien tulojesi mukaan. Kaikki on mahdollista, kun vain itse niin päätät. Minä opiskelin uuden ammatin ja nyt olen todella mukavassa ja mielekkäässä tehtävässä. Tsemppiä, tämä on elämäsi tilaisuus! Käytä se hyväksesi!

SS63

________________________________________

Hei,

Itse olen juuri 50v täyttänyt yh-nainen. Noin 1,5 vuotta sitten, eli juuri sinun ikäisenä, päätin hakea uutta työpaikkaa, sillä työrupeama silloisessa työpaikassa oli jo 21v, ja ajattelin, että nyt taitaa olla viimeinen hetki kokeilla jotain uutta jos meinaan yleensä kokeilla. Ja niin laitoin työhakemuksen vetämään. (Sekin oli aikamoinen kokemus, kun on hakenut töitä viimeksi yli 20v sitten, ja tyyli on ”hieman” muuttunut siitä. Netistä löytyy siihenkin hyvin apua). Minut sitten kutsuttiin haastatteluun ekalle ja toisellekin kierrokselle ja yllätyksekseni sain uuden työpaikan. Eli, älä ihmeessä ajattele olevasi liian vanha hakemaan töitä (niin kuin minäkin luulin), vaan etsi rohkeasti töitä vähättelemättä yhtään itseäsi! Usko tai älä, meidän kokemusta kyllä arvostetaan. Työpaikan vaihdosta en ole katunut päivääkään. Kyllä se vanhakin ”koira” oppii uusia asioita ja olen saanut paljon uusia ystäviä. Kaikkea hyvää ja rohkeutta sinulle. Tuolla irtisanomisella on jokin tarkoitus, minkä huomaat kun asiat loksahtavat kohdalleen. Sinulla on hyvin aikaa hakea töitä. Älä anna periksi! Tähän sopinee hyvin minun mieli motto: Eteenpäin sanoi mummo lumessa. :)

Kiti, 4:n lapsen yh

________________________________________

Mikä Sinua pelottaa eniten? Toimeentulo? Vai sosiaalisten kontaktien muuttuminen/ ryhmästä irtaantuminen? Tekemisen puute? Vai jokin ihan muu?

Uuteen astuminen on pelottavaa suurimmalle osalle ihmisistä, ehkä se on se tyhjyyden tunne tai tyhjän paperin syndrooma, joka meitä eniten huolettaa? Kunnes löytyy erivärisiä kyniä käteen ja upeita sävyjä ja muotoja alkaa piirtyä paperille. Kuin taiteilija, jossain kohden sinäkin huomaat alkaneesi maalata elämääsi uusia kuvia ja sävyjä. Sellaisiksi meidät on luotu - usko että se tapahtuu.

Tikkis

________________________________________

Hei, Marja-Leena! Vaikka nyt tuntuu, että tässäkö kiitos 18 vuoden palvelusta, niin loppupeleissä tässä on uusi mahdollisuus. Taloudellisesti tulee todennäköisesti tiukempaa, mutta nyt on aikaa itselle ja ajatuksille, mitä oikeasti haluan. 48-vuotias voi vielä kouluttautua uudelleen aikuisopintotuen, työllisyyskoulutuksen ym. turvin. Esim. lähihoitajia tarvitaan koko ajan lisää ja töitä riittää. Pidä yhteyttä ystäviisi ja hakeudu kansanopiston/työväenopiston kurssille tai jumppaan, niin sosiaalinen elämäsi säilyy tai jopa vilkastuu. Tsemppiä elämääsi!

Mirkku, 4 lapsen yksinhuoltajana työttömäksi jäänyt

________________________________________

Oi kuinka tuttu tilanne! Itse tein töitä menestyksekkäästi 25 vuotta ja sitten yhtäkkiä en "kelvannutkaan" enää minnekään. Mutta ei käynyt mitenkään huonosti! :) Itsetunnon rakennus uudelle pohjalle on mahdollisuus! Elämä rikastuu, kun ei koko ajan ajattele itseään työn, muiden ihmisten tai esim. elintason kautta. Itse tiedän millainen olen ja Jumala tietää. Löysin oman "tähteni", jota seurata. Opiskelen ja kehityn ihmisenä. Panokseni yhteiskunnalle on vähintään yhtä suuri kuin töissä ollessani. Älä anna ulkopuolisten määritellä millainen olet. Pää pystyyn ja rohkeutta! Sitä ei tiedä mitä Upeata ja entistä mielekkäämpää huominen tuo tullessaan!

Ei enää tuuliajolla

________________________________________

Kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu tilalle monta muuta, joita ei ole voinut nähdä, ennen kuin se yksi on sulkeutunut. Olet vielä sen verran nuori, että ehdit hyvin miettiä, mitä loppuelämältäsi haluat ja toteuttaakin sen. Mitä, jos nämä potkut ovatkin se onnenpotku, joka saa elämäsi suunnan muuttumaan toivomaasi suuntaan? Tsemppiä loppuelämääsi!

Merja

________________________________________

Irtisanomisesta ja työn loppumisesta selviää kyllä, voin sanoa irtisanomisen kokeneena. Pahinta on epätietoisuus mitä tapahtuu tulevaisuudessa, mutta irtisanomisen myötä sekin ratkeaa - siinä se oli ja uusi erilainen aika alkaa sen jälkeen. Pyydä työkaveristasi tai muusta irtisanottavasta/saman kokeneesta ystävästä juttukaveri, jonka kanssa käyt parin tunnin kävelylenkeillä jo nyt. Saatte jutella läpi omia ajatuksia, toinen ymmärtää ne hyvin ja liikunta keventää myös muuten oloa. Sitten kun vanha työ loppuu, siirtykää jo ajatuksissa uutta kohti. Jos sinulla on läheisiä, pyydä heitä tsemppaamaan sinua. Juttelua, liikuntaa ja itsestä huolehtimista kannattaa jatkaa sitten kun työrupeama loppuu. Ja ilman muuta sinun kannattaa päivittää CV ja hakemukset kuntoon nyt heti vaikka tervanjuonnilta tuntuukin. Kysele nykyisiltä työkavereilta vahvuuksiasi ja pyydä suosittelijoita uusia työnhakuja varten. Kerro tutuille jo että olet etsimässä uutta työtä ja ala hakea uutta työtä heti kun vanha loppuu. Muista että asiat järjestyvät joka tapauksessa. Pidä yllä positiivista mieltä ja irrottaudu vanhan jauhamisesta. Sinä selviät kyllä - niin minä ja ystävänikin!

Kokemuksen vahvistama

________________________________________

Sinä et uppoa suohon, koska osaat jo nyt pyytää tukea. Lisäksi toivon että työttömyysturvasi kantaa sinua jonkun hetken taloudellisesti. Siinä olisi jo kaksi kannatinta.

Perheessämme tapahtui toiselle samalla tavalla, puolisoni oli tosin yli 50-vuotias! Häntä pelotti kovasti, mutta yllättäen noin 18kk kestänyt työttömyys (vaikka elimmekin säästeliäämmin) toi hänelle uuden harrastuksen, joka pitää häntä vieläkin koukussa - ja fyysisesti terveempänä. Eli jälleen kerran: hänkin haki "apua" tai jotain ratkaisua mm. ajankäytölle/tyhjyydelle arjessa, sai jotain pientä, joka kantaa. Eräs tuttavani - ihan oikeasti - aloitti vapaaehtoistyön, josta löytyi uusi polku, pieni, mutta tuntuu hyvältä.

Lopullinen työratkaisu on toki toinen juttu, tavoitteitasi myötäillen. Mutta uskothan, että kun esität huolesi täällä, kertoo myös siitä, että olet asiasi päällä. Sinä selviät, koska olet sinä, etkä vain työsi kuva.

Toivon sinulle sydämestäni uskoa ja onnistumista.

Taru

________________________________________

Kirjavinkin voin antaa "Tarina kahdesta sammakosta", Sirkka Laukka-Sinisalo. Olen sitä useampaankin kertaan lukenut tiukoissa paikoissa ja kummasti saa aina uutta energiaa. Kokemuksesta tiedän, että elämänmuutokset tuovat yleensä parempaa loppujen lopuksi.

Sammakko

________________________________________

Luota itseesi, kyllä elämä näyttää sinulle oikean suunnan. Tsemppiä

Kipo

________________________________________

Hei Marja-Leena! Muista, että kaikelle on tarkoituksensa. Sinulle on jotain uutta ja parempaa tulossa, kun päästät vanhasta irti. Aurinkoisia loppukesän päiviä ja voimia uusiin tuuliin!

Mira

________________________________________

Mikä mahdollisuus! Turvataksesi toimeentulon kaiken varalta, mene Kelaan ja työvoimatoimistoon ja selvitä molemmissa paikoissa oikeutesi ja mahdollisuutesi. Mieti, mitä haluaisit tehdä, kun kasvat isoksi, työ tai harrastus, mistä pidät. Hakeudu sellaiseen, etsi netistä aiheesta lisää. Lähde ”aupairiksi” siihen maahan, mihin olet aina halunnut mennä käymään. Niihin otetaan mielellään aikuisiakin. Hyppää hullulta tuntuvaan ideaasi. Olet vielä tosi, tosi nuori tekemään ihan mitä vain. Vaihtaisin sinun kanssa paikkaa koska vain, koska sinä olet joulukuussa VAPAA toteuttamaan unelmaasi. Älä odota, aloita jo tänään, ota eka askel tänään, maailma odottaa sinua. Iloitse lopareista ja ole kiitollinen heille. Kun aamulla lähdet kotiovestasi, suorista selkä, laita leuan alle 90 asteen kulma ja suu hymyyn ja pidä olemus koko päivän, niin siitä se alkaa.

Helena

________________________________________

Tiukka paikka, mutta pelko pois. Itse vastaavanlaisessa tilanteessa juutuin neljän seinän sisään - älä sinä jumitu.

Hyvää itsetuntoa osoittaa jo, kun tännekin kirjoitit.

- Onhan irtisanomisellesi lailliset perusteet?

- Ilmoittaudu ajoissa TE-keskukseen työttömäksi työnhakijaksi, jotta saat korvausasiat jne. rullaamaan.

- Ole aktiivinen myös ammattiliittosi / työttömyyskassan suuntaan.

- Jos on asunto- / muuta velkaa, selvitä maksusuunnitelmat.

- Selvitä ja hae uusi verokortti / -prosentti.

- Ole aktiivinen myös työkkärissä, puske itsesi kursseille.

- Rohkeasti vaan hyödyntämään kaikki mahdolliset "etuudet". Ei ole häpeä olla työtön.

Meitä on monia, joita työelämä tavalla tai toisella kolhii. Laiha lohtuhan se on mutta kuitenkin.

Aina jotenkin pärjätään! Tsemppiä.

Pelko pois.

________________________________________

Muista: työpaikka sinulta voidaan viedä, mutta ei ammattitaitoa. Rohkeasti etsimään uutta työtä. Itse olen saanut nykyisen työpaikkani juuri 48-vuotiaana.

Liisa

________________________________________

Jos paikkakunnallasi on Eläkeliiton yhdistys, mene mukaan toimintaan. Se on koko maata kattava Suomen suurin jäsenmäärältään, ei poliittinen ja uskontokin on jokaisen oma asia. On itselläni hyviä kokemuksia.

Ulla

________________________________________

Tilanne ei ole helppo kenellekään. Kaikki irtisanotut ajattelevat elämän ensin loppuvan tähän paikkaan, kun työ menee alta. On lupa olla vihainen, pettynyt, surullinen, mitä tahansa negatiivista, mutta niihin tunteisiin ei saa jäädä rypemään, koska hyvää elämä on irtisanomisen jälkeenkin. Itse selvisin jättämällä negatiivisen ajattelun vähäiseksi ja aloin ajatella - aluksi lähes väkisin -, mikä tarkoitus näillä potkuilla on elämäni suunnan kääntämiseksi sen sijaan, että olisin vellonut ajatuksen "miksi juuri minä" kanssa. Kun toivottomuus tai katkeruus työnantajaa kohtaan yritti käydä päälle, ajattelin, etten tiedä vielä, mikä hyvä tarkoitus näillä potkuilla on. Tarkoitus ei selviä kahdessa päivässä eikä kahdessa viikossa ei ehkä edes kahdessa kuukaudessa. Olisi hyvä, jos pääsisi lähtemään työstä saman tien ilman työvelvoitetta, kun irtisanominen on tehty. Yritä ainakin! Työantajan pitäisi ymmärtää päästää irtisanotut työntekijät vapaalle irtisanomisen jälkeen. Kenellä on enää työmotivaatiota irtisanomisaikana? Työvelvoitteen jatkamista loppuun saakka voi verrata kidutukseen.

18 vuoden jälkeen jää ikävä ystäviksi tulleita työtovereita. He eivät kuitenkaan häviä mihinkään, vaan heihin voi pitää yhteyttä työn ulkopuolellakin.

Hemmottelin itseäni, tein itselleni mieluisia asioita. Kävin kulttuuririennoissa ja päiväkahvilla kaupungilla. Kävelin metsässä ja keräsin marjoja ja sieniä. Tein yksin edullisen ryhmämatkan, jossa ei ollut ketään tuttuja ja jossa minun ei tarvinnut kertoa kenellekään irtisanotuksi tulemisesta. Sain irtioton ikävästä asiasta viideksi päiväksi ja nautin, kun sain tehdä matkan minulle kovin epätavalliseen vuodenaikaan. Katselin työpaikkailmoituksia, niitäkin, jotka eivät edes olleet omaa alaani. Ajattelin mennä mihin tahansa työhön, jotta saan säilytettyä rytmin ja ryhdin elämässäni. Niin teinkin ja samalla hain alani töitä. Irtisanotuksi tullessa minulla oli ikääkin jo 10 vuotta enemmän kuin sinulla Marja-Leena. Kutsut työpaikkahaastatteluihin antoivat voimia ja toivoa. Vajaan puolen vuoden kuluttua irtisanomisesta sain uuden, koulutustani ja kokemustani vastaavan työpaikan, josta iloitsen edelleen joka päivä. Työpaikka ja työyhteisö ovat osoittautuneet kaikin puolin kultajyväksi, jota en olisi varmaankaan hakenut, jollen olisi tullut irtisanotuksi. Käännä selkä suolle ja lähde tarpomaan kovalla maalla! Tilanne on sinulle todella uusi, kun sinun ei ole tarvinnut 18 vuoteen hakea uutta työtä. Ryhdy hakemaan mitä vaan työtä, jotta saat nyt alkuun työnhakukokemusta! Olet niin nuori, että voit hyvin lähteä vielä opiskelemaankin. Sekin on todella hauskaa. Olen itse suorittanut työn ohessa kaksi tutkintoa 50 vuotta täytettyäni. Tsemppiä! Et vielä tiedä, kuinka hyvin asiasi ovat ensi elokuussa.

Kerttu

________________________________________

Kylläpä kuulostaa tutulta. Olin samassa tilanteessa viisi vuotta sitten 26 palvelusvuoden jälkeen. Olin juuri täyttänyt 50 vuotta. Irtisanomisilmoituksen saatuani tuumailin hetken ja otin rohkeasti yhteyttä työnantajani kilpailijaan ja kysyin töitä. Sainkin työpaikan varmaan pitkän kokemukseni ja asiakassuhteitteni ansiosta. Sinullakin on pitkä kokemus, joten luota siihen ja lähde etsimään uutta työpaikkaa. Ota tämä tilanne mahdollisuutena uuteen elämänvaiheeseen, et ole vielä "ikäloppu". Jos omalla alallasi ei ole työllistymismahdollisuuksia, harkitse uutta ammattia! Nythän sinulle ovat ovet avoinna :) Paistaa se aurinko vielä risukasaankin!

Allumaija

________________________________________

Luovu siitä mitä pelkäät eniten. Jätä huominen oman onnensa nojaan ja keskity tähän päivään. Mieti, miten pärjäät vain tänään. Huominen on muiden murhe. tämän oppiminen vei minulta lähes 20 vuotta, mutta todettuani, etten itse voi ohjata elämääni, vain olosuhteita, jossa olen, olen yllättäen saanut kaiken, mitä olen tarvinnutkin. ihminen pärjää yllättävän vähällä, kun keskittyy vain ja vain itseensä.

Talkkari vaan

________________________________________

Ajattelua kannattaa tietoisesti ohjata niin, että nyt tapahtunut tulee olemaan parasta mitä minulle ikinä on tapahtunut: "En ole itse siihen voinut vaikuttaa, mutta se luo minulle satoja uusia mahdollisuuksia kehittyä ja muuttua. En ole itse aiheuttanut potkuja, mutta ne eivät ole myöskään osoitus minusta huonona työntekijänä, vaan ympäröivän maailman muutoksista aiheutuvina seurauksina." Kerää esimieheltäsi ja työtovereiltasi syksyn aikana lista, jossa he kertovat sinun hyvistä ominaisuuksista ja vahvuuksista työntekijänä. Lisää siihen listaan omat näkemyksesi ja lähde rakentamaan uutta uraa. Kun olet itse vakuuttunut, että ennemmin tai myöhemmin tulet saamaan uuden työpaikan, niin tulet sen takuulla myös saamaan. Äläkä kuuntele ympäristön valitteluja miten vaikea on työllistyä parhaassa työiässä, vaan osoita muille kuinka se käytännössä tehdään!

Tsemppiä ja halauksia valoisaan syksyyn!

Lassi

________________________________________

Älä ole itsellesi ikärasisti! Lähde opiskelemaan itsellesi uusi ammatti. Lähihoitajia tarvitaan!

Viemaa

________________________________________

Marja-Leena - ensinnäkään et ole näinä aikoina yksin!

Olen 52-vuotias nainen ja palvellut samaa konsernia tuon samaisen 18 vuotta. Pidän hyvin todennäköisenä, että suuren projektimme päätteeksi olen ensi vuonna tähän aikaan työtön. Olen kuitenkin jo kertaalleen harjoitellut asiaa, joten kokemus on tukena.

Irtisanomisessa on kaksi puolta, joista on selviydyttävä: tulojen väheneminen ja itsetunnon horjuminen. Jos rahaa sataisi taivaalta, niin nauttisin elämästä ilman työtä, sillä ihmisen arvo ei perustu hänen ammattiinsa tai työhönsä. Älä määrittele itseäsi sen kautta.

- ihmisen paikka maailmassa on paljon enemmän kuin hänen työpaikkansa

- kukaan irtisanottu ei ole huono työntekijä tai epäonnistunut ihminen - ajat ovat huonot

- ainut hyödyllinen työ ei ole palkkatyö jossakin yrityksessä - paljon arvokkaampia tekoja voi tehdä vaikkapa vanhusten parissa vapaaehtoistyössä

- mitä kaikkea voikaan tehdä - mitä kaikkea mielenkiintoista ympäriltä löytyykään!

- vaikka muut elävät oravanpyörässä, niin sen ulkopuolella on oravalle kokonainen metsä!

- nyt pakotetaan muutokseen ja elämä yleensä kantaa kunhan siihen suostuu - se saattaa joskus jopa yllättää

Jos tämä onkin toinen elämäsi, jonka kaikki sivut ovat vielä kirjoittamatta - pystyisitkö näkemään sen niin?

Elämän yllättämä

________________________________________

Tilanne voi tuntua karmealta ja seinät kaatua päälle kun tuntuu, ettei kukaan sinua tarvitse. Irtisanominen ei ole kuitenkaan sinun vikasi. Firmalla vaan menee huonosti ulkoisista syistä johtuen. Huonommuuden tunteesta pitää pyristellä irti, sillä se kuluttaa. Mieti mitä osaat ja keskity siihen.

Koin itse identiteettikriisin jo niin pienestä asiasta kun itseni esittelystä. Mitä sinä nyt teet - kysymys tuntui tuskalliselta. Työrooli poissa. Mitä jäi jäljelle? No, tässä opettelen uutta elämää...

Halusin kuitenkin olla ihmisten kanssa ja lähteä ulos. Uusia virikkeitä tarjoavat nyt syksyllä työväenopistot, avoin yliopisto, Martat, kuorot, käsityökerhot, naisvoimistelijat ja urheiluseurat ym. Liity johonkin uuteen, joka kiinnostaa edes vähän. Kuntoilu ja ulkoilma osaksi rutiinia. Hyvästä ruoasta kannattaa nauttia ja sen laittamisesta. Tee remontti.

Pienestä se lähtee ja nyt on hieno mahdollisuus aloittaa uusi elämä. Muutoksesta selviää tekemällä hyviä asioita itselle ja muille. Itse asiassa työ on vain pieni osa ihmisen elämää ja loppu on paljon muuta mukavaa.

Älä jää tuleen makaamaan

________________________________________

Hei, ensinnäkin 48v ei ole vielä mitään. Mieti, että tässä on sinulle uusi mahdollisuus tehdä jotain muuta kuin sitä mitä teit ne 18v. Mieti mitä haluaisit tehdä, missä olet vahva, tee lista kaikesta siitä mitä vähänkin osaat ja mikä sinua kiinnostaa. Joskus harrastuksesta saa uuden ammatin. Tsekkaa kaikki mahdolliset kurssit joita voisit kuvitella käyväsi, joko etänä tai opistolla. Ala harrastaa jotain jota et ole vielä koskaan tehnyt. Ajattele myös, että et ole ainoa. Älä ota irtisanomista henkilökohtaisesti. Mieti mihin kaikkeen sinulla on mahdollisuus nyt, aloita uusi elämä äläkä mieti mitä oli ennen ja mistä ehkä jäät paitsi. Voihan olla niin että elämänlaatusi tästä vain paranee.

Itse jatkuvassa pätkätyössä oleva, ulkomailla

________________________________________

Ikävä kuulla, mutta älä ota sitä henkilökohtaisesti - tätä on valitettavasti liikkeellä, joten et ole yksin ja sinussa ei ole vika. Koeta nauttia uudesta vapaudestasi, uskoisin, että yhteiskunta pitää sinusta taloudellisesti huolta. Nyt sinulla on aikaa itsellesi ja voit tehdä juuri sitä mikä sinua kiinnostaa. Suosittelen, että pidät siis pienen "loman", keräät voimia ja energiaa ja ennen kaikkea mietit, mitä haluaisit tehdä, ennen kuin alat täysillä etsiä uutta työtä. Sillä usko minua, löydät sitä kyllä! Vaikka sitten alaa vaihtamalla. Nykyään firmat arvostavat kokeneita työntekijöitä eikä vain parikymppisiä: sinulla on perspektiiviä eikä pieniä lapsia, joiden takia olisit mahdollisesti paljon töistä pois. Tänä väliaikana voisit harkita tekeväsi vapaaehtoistyötä monestakin syystä: Tuntisit, että sinua oikeasti tarvitaan ja saisit hyvän mielen ja olon auttamisesta. Lisäksi se näyttää hyvältä CV:ssä ja siitä saa työhaastattelutilanteessa hyvin juttua aikaan. Ja mikä parasta, tutustut uusiin ihmisiin ja saat kontakteja, jotka voivat johtaa vaikkapa siihen uuteen työpaikkaan! Mikä sinulle siis olisi mieluisin: Punainen Risti, Mannerheimin Lastensuojelu, eläintalot, Irti Huumeista... lista on loputon! Käy museoissa ja kävelyillä - saat ilmaiseksi mielen ja ruumiin ravintoa. :) Tsemppiä!

Macy

________________________________________

Huonoilla, heikoillakin hetkillä muistaen, että jos yksi ovi sulkeutuu, uusi toinen paljon parempi avautuu. Pää ylös ja mieli ja korvat avoimeksi. Ole rohkea vaikket vielä tiedäkään, joku päivä huomaat että näin oli tarkoitettu/parempi.

Päivi

________________________________________

Nenä pystyyn. Rohkeutta! Aina ei voi vaikuttaa siihen mitä itselle tapahtuu, mutta aina voi vaikuttaa siihen miten tapahtuneen ottaa vastaan ja miten siihen reagoi.

Älä jättäydy yksin, sillä eristäytyminen tekee pelokkaaksi ja itsetunto laskee entisestään, ihan suotta. Liiku joka päivä edes vähän. Liikunta pitää pään ja ajatukset kasassa. Hankkiudu ihmisten ilmoille. Paikkakunnallasi on varmasti Martta- ja Lions-toimintaa, kirjasto, uimahalli jne. (Työttömän uimahallimaksu on sama kuin eläkeläisen.) Hyväntekeväisyys ja ihmisten kanssa oleminen on palkitsevaa. Juttuseuraa löytyy varmasti. Harrastetoiminnassa voit myös pitää yllä ammattitaitoasi, oppia uutta ja verkottua. Saat myös muuta ajateltavaa kuin työttömyytesi ja yksinäisyytesi. Tee lisäksi joka arkipäivä jotakin työn löytämiseksi. Kerro kaikille, että etsit työtä. Älä valita, vaan ilmoita, että olet valmis ja vapaa uusiin hommiin. Ole avoin mahdollisuudelle työllistyä erilaisiin töihin kuin mitä aiemmin teit. Älä myöskään sulje pois opiskelun mahdollisuutta.

Jos/kun rahat loppuvat kesken, ennakoi ja ota ajoissa yhteys tahoihin, jotka voivat auttaa. Pankin kanssa voi neuvotella, kela neuvoo jne. Byrokratia toisinaan kyykyttää, mutta älä lannistu. Jos olet itse ystävällinen, ei sinullekaan kehtaa olla tyly - edes työvoimatoimistossa.

Tiedän mistä puhun, sillä olen itse samanikäinen kuin sinä ja ollut työttömänä jo muutaman kuukauden. Harrastustoiminta ja liikunta ovat henkireikiäni ja hyväntekeväisyyden parissa saan onnistumisen iloa. Toisten auttaminen on todella palkitsevaa. Tämä rasti ei ole reilu eikä helppo. Rahapula ja tulevaisuus pelottavat ja ahdistavat. Pelko ja ahdistus ovat työnnettävä takataskuun ja on yritettävä nähdä parempi tulevaisuus. Työikää ja intoa on vielä jäljellä, ei tätä voi ikuisuuden kestää.

ps.

Et ole vielä työtön. Jos aloitat työnhakemisen nyt, et ehkä koskaan jääkään työttömäksi. Menee hyvät itkut hukkaan! Hankkiudu rekrytointitoimistojen listoille jo nyt. Jos onnistut löytämään työpaikan ennen joulukuuta, ei nykyinen työnantajasi varmastikaan pahastu, jos lähdet hieman sovittua aikaisemmin.

Tattarainen

________________________________________

Minä olen 55-vuotias nainen ja olin samassa tilanteessa aiemmin tänä vuonna. Tässä ohjeita, jotka toimivat minulla. Varaa ensin itsellesi surkuttelupäivä, jolloin murehdit kaikki mahdolliset tulevaisuuden uhat mitä ikinä keksit. Sitten työnnät ne syrjään, käyt syömässä hyvin, varaat ajan kampaajalta, ostat työnhakuun soveltuvat uudet vaatteet, mietit mitkä sinun vahvuutesi ovat ja aloitat CV:n kirjoittamisen. Jos käytät sosiaalista mediaa ja Linkediniä niin sinne myös päivitetty työhistoria ja maininta että haet uusia haasteita. Sitten listaat kaikki ne työnantajat, jotka sinua kiinnostavat. Otat yhteyttä (aina parempi, jos sinulla on siellä entuudestaan tuttuja, voit ensin olla heihin yhteydessä), kerrot että olet vaihtamassa työnantajaa ja haluat sopia haastatteluajan. Itsetuntokin kohoaa kummasti kun pääsee juttelemaan potentiaalisen uuden työnantajan kanssa, vaikka heti ei tärppäisikään.

Olet tällä tavoin niin kiinni työnhaussa, että et enää ehdi murehtia. Mukaan luottava asenne, ammattitaitoa löytyy ja varmasti on yritys joka haluaa sinut palkata. Kärsivällinen kannattaa myös olla sillä uuden paikan saamiseen voi mennä aktiivisella hakemisellakin 2-3 kk.

Esse

________________________________________

Moi Marja-Leena. Olen käynyt samassa suossa vaikka se tuskin lohduttaa juuri nyt. Suossa käydään kerta toisensa jälkeen, mutta kun on tietoa, käynnit lyhenevät ja toipuminen nopeutuu. Loppujen lopuksi minä itse kyllästyin märkiin jalkoihin ja hankin saappaat = asiat mitkä ei tiedä eikä tunne aiheuttaa suurimmat pelot. Aloita vaikka tästä. Varaa aika työterveyshuoltoon ja pyydä päästä psykologin juttusille. Jos sinulla on lainoja, varaa aika velkaneuvontaan - odotusaika on n. 3kk. Odota, älä hae uutta työtä heti. Lepäile, nuku pitkään ja ulkoile ylipäätään hoida itsesi hyvin kun vaan jaksat. Odota mieluiten kesän yli niin että saat pettymyksesi käsiteltyä ja silloin mahtuu sydämeen uusia ajatuksia. Ehkä haluatkin opiskella jotakin uutta. Kurkkaille välillä tarjoilla olevia työpaikkoja mutta pohdi tarkkaan haluatko juuri sitä vai onko se pelko toimeentulosta joka määräilee tekemisiäsi. Tunnustele mistä oikeasti pitäisit. Sinulla on muutosturva joka nostaa päivärahaa (500 pv) hiukan. Yllättävää, mutta sillä rahalla pärjää kun on tarkkana. Työttömyys on suuri tuntematon mörökölli joka syö itsetuntoa. Se helpottaa kun on tarpeeksi tietoa asioiden hoidosta ja katselee rauhassa mitä todella, todella haluaa tehdä ne viimeiset 15 vuotta työelämässä. Marja-Leena - Sinä olet sinä ja sinä kelpaat kyllä. Voimahali Ninniltä.

Ninni

________________________________________

Minut irtisanottiin yli 16 vuoden palveluksen jälkeen muutama vuosi sitten. Irtisanominen oli shokki. Voin sanoa, että vaikka sinusta nyt tuntuu lohduttomalta, epätoivoiselta ja raastavalta, tasaantuvat tuntemukset ja elämä ajan mittaan. Tämä koskee myös aivan varmasti sinua! Muista, että ulkopuoliset eivät näe sinussa mitään erilaista. Otsassasi ei ole "häpeätarraa", ihmisarvoasi ei ole painettu lokaan. Olet edelleen aivan yhtä arvokas ihmisenä kuin aiemminkin. Nyt sitten vain kuulut meidän, kerran tai useammankin kerran irtisanottujen, alati kasvavaan joukkoon. Tervetuloa mukaan! :-) Meitä on paljon.

Kaikista tuntemuksistasi huolimatta yritä jaksaa hoitaa normaalit elämään kuuluvat asiat kuten ennenkin: käy kaupassa ja muualla "ihmisten ilmoilla", ulkoile jne.

Anna itsellesi myönteistä palautetta ("tulipa tuokin asia hoidetuksi"). Tarvittaessa kirjoita tehdyt asiat muistiin, niin voit aina myöhemmin tarkastaa mitä kaikkea olet kuitenkin aikaansaanut päivän mittaan (lehti luettu, kukat kasteltu, pyykkiä pesty, naapurille hymyilty, päivätorkut otettu...)

Irtisanomisen jälkimainingeissa käyt läpi erilaisia vaiheita, jotka ovat kaikille suuren stressin tai traumaattisen kokemuksen läpikäyneille yhteisiä. Eri ihmiset käyvät nämä vaiheet läpi erilaisilla aikatauluilla, toinen nopeammin kuin toinen. Jossain vaiheessa on käytävä läpi se koettu ylivoimainen kokemus ja pyrkiä hyväksymään se omaan elämään kuuluvana tosiasiana. Samalla on hyvä muistaa pyrkiä säätelemään ja hallitsemaan fysiologisia ja biologisia stressireaktioita, joita ehkä koet (univaikeudet, painajaiset, ahdistuneisuus, vihan tunteet, kohonnut pulssi). Pyri aktiivisesti palauttamaan ja ylläpitämään ihmissuhteitasi. Puhuminen auttaa. Usko siihen, että tulevaisuudella on sinulle tarjottavana jotain uutta.

Älä unohda unelmoida! Kirjoita paperille täysin ilman minkäänlaisia estoja esim. viisi asiaa, joiden toivoisit olevan totta omassa elämässäsi vuoden kuluttua. Voit rauhassa hymyillä unelmillesi, mutta kirjoita ne näkyville. Mielialan kohottaminen kaikin keinoin on sallittua ja jopa suotavaa!

Muista, että koko elämä ei lopu irtisanomiseen. Sinulla kääntyi nyt vain aivan puhdas lehti elämässäsi, mutta vaille kirjoitusta ei sekään lehti jää. Elämä jatkuu!

Voimia ja iloa elämääsi!

Inka

________________________________________

Olet saanut uuden mahdollisuuden. Kannattaa kokeilla jotain uutta, vaikka suosittelumarkkinointia.

Jos olet ennakkoluuloton, Saat uusia ystäviä ja uutta tsemppiä elämääsi.

Eila

________________________________________

Olen ollut muutamia kertoja elämässäni sellaisessa tilanteessa, että on ollut niin sanotusti musta seinä vastassa. Siinä tilanteessa asiat tuntuvat mahdottomilta. Jälkeenpäin miettiessäni, miten niistä oikein selvisin, oivalsin että käytännössä ja olosuhteidenkin pakosta jouduin pitämään kiinni arkirutiineista. Tai rakensin itselleni rutiinit. Silti jäi vielä mustia ja ahdistavia hetkiä ja tulevaisuutta ei ollut, eikä sitä nähnyt. Kun aikaa kului, niin huomasin, että löytyi uusia ovia, joista pääsi eteenpäin. Uudenlainen elämä rakentui pikkuhiljaa. Noissa tilanteissa punnittiin oma arvomaailma. Sitä joutui miettimään mikä on se asia millä perusteella arvottaa itseään ja kanssaihmisiään. Onko se esimerkiksi työn tuoma asema vai onko niin, että jokainen ihminen on yhtä arvokas ihmisenä? Teot tai tekemättä jättämiset ovat sitten jotain muuta. Nämä rankat tilanteet ovat loppupelissä kuitenkin tehneet minusta sen ihmisen mikä nyt olen. Hyvä näin.

Kuka lohduttaisi Nyytiä?

________________________________________

Olen nähnyt saman tapahtuvan monelle läheiselleni. Lisäksi he ovat olleet vielä vanhempia ja kauemmin saman työnantajan palveluksessa. Tärkeintä on saada itsensä vakuuttuneeksi, ettei sinussa ole mitään vikaa! Jälkeenpäin saatat todeta jopa, että tämä oli uusi mahdollisuus, esim. vaihtaa alaa, tehdä jotain mitä on kauan halunnut. Pidä huolta kunnostasi, liiku ulkona. Kun ovi sulkeutuu, jossain avautuu uusi, luota siihen. Itse jäin työstä pois 16 vuotta sitten ja muutin maalle poikaystäväni luo. 3 vuotta olin työtön, mutta kävin erilaisia työvoimakoulutuksia. Nyt minulla on ollut oma yritys 13 vuotta. Teen suunnilleen puolipäivätyötä ja se riittää kun elää nuukasti. Lopun ajan viljelen puutarhaa, marjastan, kalastan, autan vanhoja naapureita, tapaan ystäviä. Elämä kantaa, usko pois!

Maalaisakka

________________________________________

Uuden työpaikan kyllä saa kun on tarpeeksi sinnikäs. Oma kokemukseni suurin pirtein sinun ikäisenä oli, että kun hakee 100:aa paikkaa 20:ssä saa kielteisen vastauksen, 5:ssä pääsee haastatteluun ja yhteen sitten töihin. Hakemisessa ei kannata olla turhan nirso.

Japex

________________________________________

Hyvä Marja-Leena!

Sinulle aukeaa uusia mahdollisuuksia, kun et jää kotiin.

Olin valtion leivissä tekemässä 6 vuotta sijaisuuksia ja tilalleni vakinaistettiin 30-vuotias! En jäänyt sijaiseksi. Tiukkaa teki, hiuksia lähti ja kynnet vääntyivät. Tunne etten kelpaa enää mihinkään. Otin itsestäni niskalenkin ja perustin ravintolan. Ei kukaan rahoittaja sanonut vanha-akka älä höperöi. Kysyttiin vain riittääkö tämä? - Riitti! Avasin sen 56-vuotiaana ja hyvin meni! Jäin eläkkeelle 63v ja myin ravintolani ja se toimii edelleen!

Sinä olet nuori, kaikki on edessäsi. Uskallusta toivottelen!

Raija

________________________________________

Kun olen oikein suossa, "määrään" itseni tekemään joka päivä jotain - ihan mitä tai miten pientä tahansa - joka vie minua sopasta ulos. Tällä tavalla asia edistyy askel askeleelta, taakka ei käy minään päivänä liian suureksi ja koko ajan on olo, että asia on edes hiukan omissa käsissä.

Tässä ehdotuksia ERI päiville: mieti, millaista työtä haluaisit seuraavaksi tehdä, mieti muita vaihtoehtoja, selvittele alustavasti, onko paikkakunnallasi sellaisia työpaikkoja, selvitä, missä työkkäri on ja mitä palveluja sieltä saa, mieti, ilahduttaisiko joku uusi harrastus, päivitä CV, mieti, mihin sen voisi lähettää, selaile avoimia työpaikkoja, lähetä hakemus yhteen paikkaan, lähetä hakemus toiseen paikkaan. Jne.

Pala kerrallaan se norsukin syödään

________________________________________

Muista aina, että kun yksi ovi sulkeutuu, jossain samalla avautuu uusi!! Eli odota innokkaana, mitä sieltä uuden oven takaa mahtaakaan tulla.

Eva

________________________________________

Hei Marja-Leena

(Radiosta tulee juuri kappale "mitä kuuluu Marja-Leena")!!!!

Osanottoni sinulle potkuista ja voimia!

Älä jää kotiin; lähde liikkeelle esim. luontoon.

Mene rohkeasti kirjastoon (itse käyn lukemassa lehdet, kun ei ole rahaa tilata mm) Mene kotipaikkakuntasi työttömien talolle ja tapahtumiin. Liiku, tee itsellesi tavoite, lähteä joka päivä jonnekin! Minulle luonto ja liikunta on ollut "kirkko", lääkepurkki ja ystävä. Välillä onkin tuntunut,

että viihtyisin metsässä enemmän kuin kotona ja kaupungissa. Ajattele, että olet hieno, upea, ahkera ja ainutlaatuinen ihminen! Eikä ole sinun vikasi, että olet saanut potkut! Nosta pää pystyyn!

Jaksamista sinulle!

"Lippu salkoon, vaikka hakaneulalla!"

"vielä pahemmin työpaikalla kohdeltu"

________________________________________

Ajattele, että NYT on sinun tilaisuutesi. Olet vasta alle viidenkymmenen, työvuosia runsaasti edessä. Mitä sinä haluat tehdä isona? Itse jouduin samanlaisen muutoksen eteen samanikäisenä. Vaivuin suohon, pimeään suohon, kunnes yhtenä päivänä hokasin tämän mahdollisuuden. Nyt olen onnellinen 53v yrittäjä-opiskelija ja mietin, mikä onnenpotku se irtisanominen oli. Apua ja tukea löytyy kyllä, ja tarvittaessa oppilaitoksissakin sinulle räätälöidään ihan oma lukujärjestys. Anna auringon paistaa ja katso avoimin silmin ympärillesi. NYT on haaveiden toteuttamisen aika! Anna palaa :)

Arja

________________________________________

Käännä tämä mahtavaksi tilaisuudeksi tappion ja epäonnistumisen sijaan. Mitä kokemuksia, uusia ihmisiä ja opittavaa sinulle nyt tarjoutuukaan, kun elämäntilanteesi muuttuu. Tämän koettuasi olet taas vahvempi kuin ennen ja selviät mistä vain. Halaus ja sisua Sinulle!

Niina Riikka

________________________________________

Muutos voi olla jonkin uuden alku. Haistele tuulia, lepää ja pian voit huomata muutoksen tulleen! Tsemppiä eteenpäin!

Positiivari-63

________________________________________

Olen 68v vanha muori, eläkkeeni on 520e, jos minä tulen sillä toimeen, niin tulet sinäkin. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet ja oikein mitoitetut - menot. Syön terveellisesti (olen herkkusuu) mutta en liikaa. Ostan vain sen mikä on TODELLA tarpeellista ja hyvin mietitty. Minulla on vanha auto, mutta kävelen paljon. Pukeudun siististi, mutta en ole vuoden 1992 jälkeen käynyt kampaajalla (leikkaan itse ja on kuulemma sievä), en ole ostanut muita vaatteita kuin kenkiä ja alusvaatteita, Harrastan nukketalojen rakentelua ja se maksaa noin 200e kaikkinensa vuodessa (materiaalit, kurssimaksut yms.), mutta joku täytyy olla pitämässä ns. järjissä ja hyvällä tuulella ja varsinkin eläkeläisillä pitää olla tekemistä käsillä ja aivoilla. Vanhan ajan "ompelukerhot" pitäisi elvyttää, jotta ihmiset eivät nyhjäisi yksinään. Liikuntaa pitää myös kaikilla olla, se ei maksa mitään. Toisen roska voi olla toisen aarre, joten kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia pitäisi koluta enemmän. (Australialaisessa ohjelmassa: Remontoijat, näytettiin esimerkillinen kaatopaikka, missä KAIKKI lajiteltiin ja kierrätettiin. Ei taida olla muualla maailmassa semmoista) Eli kuluttakaamme vähemmän, säästäkäämme enemmän. (Mutta ei pankkiin, en luota niihin, valitettavasti!) Tukekaamme toisiamme ja tsempatkaamme nuorisoamme opiskelemaan ja työtä tekemään omalla esimerkillämme.

Alkoholi on kansamme suuri vitsaus: juokaamme sitä vain jos on maljan kohottamiseksi juhlan aihetta, ei muuten! Muistakaamme myös pyhän ja levon merkitys. Ihminen ei ole robotti, vaan tarvitsee tauon välillä. Pitäkäämme itsemme ja ympäristömme puhtaana ja siistinä ja päämme uljaasti (ei ylpeästi) pystyssä ja uskokaamme itseemme ja omiin kykyihimme. Meidän esi-isämme pystyivät tähän ja me pystymme myös, hihat vaan heilumaan. Mikään työ ei ole liian pieni eikä kukaan ole liian nuori tai liian vanha näissä talkoissa! Kysymys on valinnoista ja asioiden arvostuksesta, ei politiikasta. Poliitikot voimme unohtaa, he eivät meitä ole ennenkään pelastaneet!

Mökin muori

________________________________________

Tilanteesi on minullekin tuttu. Jouduin 90-luvun puolivälissä 48-vuotiaana työttömäksi palveltuani 25 vuotta samaa firmaa. Olin tosi onneton ja mieli maassa. Yritin hakea työvoimakoulutukseen, mutta silloin koulutettiin vain, jos oli ollut jo puoli vuotta työttömänä ja jos olisi ollut tuon ajan työttömänä, niin olisi entistä vaikeampi saada työtä. Ilmoittauduin työosuuskuntaan työnhakijaksi, hankin atk-ajokortin ja kouluttauduin mikrotukihenkilöksi. Hain kaikkiin mahdollisiin avoimiin työpaikkoihin ja lähetin sähköpostia sellaisiinkin firmoihin, joissa ei ollut paikkaa auki. Tein yhteensä 65 yhteydenottoa. Työvoimatoimistosta ei ollut minkäänlaista apua, he vain päivittelivät, että työpaikka pitäisi löytyä ennen kuin täytän 50 vuotta, sillä sen jälkeen on melko mahdoton saata työtä.

Oma aktiivisuuteni palkittiin: minulle alkoi "sadella" pikku tarjouksia. Opettajan suosituksen perusteella minua kysyttiin oppimateriaalien kirjoitustyöhön, osuuskunnasta tarjottiin opettajan sijaisuutta, työttömien yhdistys kutsui toiminnanjohtajaksi, mutta en voinut kouluni takia ottaa noita töitä vastaan. Sitten minulle tarjottiin vuoden sijaisuutta mikrotuen apuna. Pesti loppui ja vietin 50-vuotispäiviä aika sekavassa mielentilassa. Aamulla soi puhelin ja minulle tarjottiin työtä firmassa, jossa olin juuri kaksi viikkoa aiemmin lopettanut vuoden sijaisuuden. Sana hyvästä ja tunnollisesta työntekijästä oli kiirinyt naapuriosastolle ja sieltä tarjottiin minulle, 50-vuotiaalle, vakituista työpaikkaa. Olin siellä työssä eläkeikääni asti. Se oli muuten paras 50-vuotislahjani.

Tarinan opetus: älä lannistu, yritä vielä kerran, se kannattaa. Ostin muuten työttömyysaikanani myös Juhani Töytärin kirjan, Saavutusten seikkailu. Sekin osaltaan potki eteenpäin murheen murtamaa. Kaikkea hyvää Sinulle. Olen aivan varma, että uusi ovi avautuu edessäsi, kun on sen aika.

Tuula

________________________________________

Minä tein melkein 30 vuotta pätkätöitä ja 4 vuotta sitten sain vakituisen paikan. Olin 56v, eli älä menetä toivoa. Ala vaikka opiskella uutta ammattia tai hae erilaisia työpaikkoja, sinulla on kuitenkin pitkä työkokemus. Kun tein pätkätöitä, olin myös yhden lapsen yksinhuoltaja, mutta kaikesta selvisin ja poikani on jo 33v ja itse täytän ensi vuonna 60.

Älä masennu, ota tämä uutena mahdollisuutena johonkin uuteen joka odottaa jo oven takana sinua.

Tupu

________________________________________

Hei Marja-Leena. Tekemisen (työn) puute saa helposti tuntemaan itsensä tarpeettomaksi. Ala jo nyt selvittää, mitä kursseja on työväenopistossa, avoimessa yliopistossa, työkkärissä ja liitossa, jos siihen kuulut. Harkitse vapaaehtoistoimintaa: Mannerheimin lastensuojeluliitto ja monet muut tarvitsevat apua, esim. vanhukset ja yksinhuoltajat yms. Apusi on varmasti arvokasta, vaikkei siitä palkkaa saakaan. Saisit takaisin sen tärkeän; sinua tarvitaan ja odotetaan ja halutaan! Ja

kun itsetuntosi nousee, se uusi työkin voi löytyä. Tsemppiä ja haleja!

Satu

________________________________________

Uskalla luottaa, että työtä tekevälle löytyy. Itsekin olen kokenut saman, vaikkakin nuorempana. Opiskelin hetken ja sain uusia (määräaikaisia) töitä. Ja meille tuli samoihin aikoihin hieman yli 50v, nainen myös, joka oli myös joutunut lähtemään edellisestä paikasta pitkän ajan jälkeen. Mielestäni tässäkin auttaa se kun uskoo ja on positiivinen ja sitä taidat olla jo kun Positiivareita luet. Kyllä sinä pärjäät. Koskaan ei ole myöhäistä opiskella uutta ja vapaaehtoistyötäkin kannattaa tehdä. Pysyy arkirutiinit yllä ja tulee oltua ihmisten ilmoilla. Ja kaikki aktiivisuus on hyvästä kun hakee uusia töitä!

Karhukka

________________________________________

Mieti mistä pidät - työsi lisäksi - lisää sitä. Mieti mistä et pidä - vähennä sitä. Kun joku loppuu, joku parempi voi alkaa. Tehdessä jotain samaa pitkän aikaa helposti sokeutuu sille että on NIIN paljon muutakin mahdollista kivaa tekemistä, mukavia ihmisiä, kohdattavia iloisia kokemuksia, uusia haasteita ym. ym. Kun tekee parhaansa - ei ole mitään hävettävää - pää pystyyn. Minut on irtisanottu täysin perusteettomasti - ensin järkytyin mutta sitten ajattelin - ei tämä korvaamaton paikka ole. En siitä kohua nostanut - tein työni siitä huolimatta loppuun asti hyvin (jota jotkut ihmettelivätkin, kun olisi voinut saikulle lähteä), ja vaikka olisin voinut heittää pyyhkeen kehään. Tein sen kivojen asiakkaideni vuoksi joiden asiat halusin hoitaa ajan tasalle josta sain heiltä kiitostakin (en työnantajaltani). Lopulta työttömyysjakso osoittautui hyödylliseksi monin tavoin ja uusi paikka löytyi - vieläkin rohkeampia muutoksia olisin voinut tehdä - ehkä niiden vuoro on kohta... Neuvon katsomaan uusin silmin maailmaa jo tänä irtisanomisaikana. Voi olla, että joku kollegoistasi on sinulle jopa kateellinen - ainakin hetkellisestä lisävapaa-ajastasi ja siitä että sinulla on ehkä pieni pakko ammentaa elämääsi uusia asioita. Tsemppiä ja ilon löytymistä - tässäkin asiassa voi sinulle olla siunausta - se selviää jälkeenpäin. Nauti tästä hetkestä ja kivoista kanssaihmisistäsi!

Kohti voimaannuttavaa löytöretkeä

________________________________________

Tämän aikakauden henki on kylmästi sitä, että työpaikat kuolevat ja irtisanomis-uutisia saa lukea lähes päivittäin lehdistä, yms. Sinulla on ollut kauan yhteen menoon sama työpaikka, joka on aika harvalla ja Varmasti on nyt shokki kun jalat viedään alta kun säännöllinen ja turvallinen toimeentulo loppuu. Jos kuulut johonkin ammattiliittoon, pääset ansiosidonnaiselle työttömyyspäivä rahalle ja se on pelastusrengas kaikesta huolimatta. Monet taistelevat ns. määräaikais- ja pätkätyö viidakossa ja toiset ovat lähes aina olleet pienituloisia ja työttömiä jne. Sinä tavallaan putoat korkealta kun 18v säännöllistä toimeentuloa ei kohta enää ole. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta! Oletko ajatellut esim. uudelleen kouluttautumista, nykyisin on aikuiskoulutuksessa aika paljonkin mahdollisuuksia, tietysti riippuen myös paikkakunnasta missä asut. Yritä jaksaa ajatella kaikesta huolimatta myös positiivisesti! NYT on ehkä aikaa enemmän myös itselle, lähiomaisille, sukulaisille ja ystäville. Ja kun ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Jollei heti, niin varmasti jossain vaiheessa. Minä itse vuosi sitten menetin hyväpalkkaisen työni, kun firma myytiin ja nyt olen aika tiukilla, kun sain tilalle osa-aikaisen työn jonka palkalla ei muuta kuin velat ja laskut makseta. Olen aika aktiivisesti hakenut kokopäivätöitä ja yritän edelleenkin. Elämä jatkuu joskus taistellen ja näin olen oppinut arvostamaan terveyttä ja omaa aikaani enemmän yms. ONNEA myös sinulle ja voimavaroja yrittämiseen eteenpäin. "Sinua varten voi olla jotain parempaa tarkoitettu sen uuden avautuvan oven takana vielä."

TIINA

________________________________________

Ymmärrän hyvin tunteesi.

Itse jäin työttömäksi yllättäen 19 vuoden työn jälkeen, firman mentyä nurin viisi vuotta sitten. Ensin olin kuin puulla päähän lyöty. Olinhan jo 50 täyttänyt, eikä kukaan ota sen ikäistä töihin.

Kun ei työvoimatoimistosta ollut hyötyä, niin muutaman kuukauden kuluttua kävelin työpaikkoihin sisään, ja möin itseni töihin. En saanut vakipaikkaa, mutta minulla on edelleen muutama mieleinen työpaikka, joista yhteensä tulee kuukauden tunnit täyteen. Työnantajat ymmärtävät, että pitää sovitella niin, että kerkeän joka paikkaan. Olen tyytyväinen että minulla on vieläkin työ, vaikka täytän jo 57v.

Onnea ja voimia sinulle.

Työstä iloitseva

________________________________________

Muutoksiin liittyy aina mylläkkää - muista, että muutos on mahdollisuus, tuo mukanaan jotain vielä parempaa.

Tunteiden mylläkässä pitää antaa itselleen aikaa, ja antaa tunteilleen lupa olla, tulla ja mennä - on normaalia olla mylläkässä, mutta et ole itse se mylläkkä, vaan se menee kyllä ohi, antaa sen vaan pörrätä.

Aina kun vaan mahdollista, kannattaa lähteä ulos, vaikka metsään pitkälle kävelylle. Ja noilla retkillä etsiä jotain kaunista ja söpöä, laskea hengittelyä, tuntea tuoksuja, värejä, koskettaa sammalta, kaarnaa - silloin huomaa usein olevansa varsin onnellinen, hetkessä. Etsi onnen hetkiä.

Pohdiskeluun voi varata tietyn rajoitetun ajan joka päivä - muuna aikana sitten keskittyy erilaisiin puuhasteluihin. Eivät ne ratkaisut pulpahda yhtään nopeammin märehtimällä jatkuvasti, tarvitaan aikaa. Ajattelua kannattaa suunnata tulevaan ja miettiä, millaisen työn tekeminen voisi olla kivaa, mikä tuossa ex-työssä on ollut mukavinta, minkä pitäisi olla erilaista, mitä uutta haluaisi, miten asioita voisi tehdä toisella tavalla, missä olet hyvä, mistä nautit. Paljon kysymyksiä, ei välttämättä lainkaan vastauksia, mutta kysymykset kirkastavat vähitellen sitä, mitä voisi tehdä seuraavaksi, ja silloin osaamistaan ja kokemustaan on helpompi myös tuoda esiin työmarkkinoilla.

Kaikkea hyvää

________________________________________

Tuntuu tutulta, v. 1995 menetin työpaikkani, firma lopetti. Olin silloin juuri sinun ikäisesi. Aluksi toki nautin olostani, oli kesä ja olin ikäni ollut töissä, olisin jopa halunnut jäädä kotiin. No eihän se onnistunut. Aloitin "häiriköinnin" työpaikoilla, tarjosin työpanostani, huonolla menestyksellä. Vähitellen itsetunto alkoi olla melko olemattomissa, minullahan ei ollut muuta myytävää kuin työpanokseni ja sitä kukaan ei suostunut ostamaan. Ja ansiosidonnaiset päivät kuluivat. Lopulta hakeuduin aikuiskoulutukseen, se kannatti, tuli ansiosidonnaiset ja aikuiskoulutus erorahat ja jotain kulukorvauksiakin vielä. Ja mikä parasta, ala kiinnosti. Jatkoin työnantajien häiritsemistä, olin milloin missäkin työharjoittelussa ja viimein tärppäsi, sain työpaikan. Se oli työvoitto! Itsetunto kohosi, olinhan 50-vuotiaana naisena hankkinut uuden ammatin, valmistuin huonekalupuusepäksi, ja tästä huonekalufirmasta jäin sitten aikanaan eläkkeelle. Sanoisinkin sinulle, että asioilla on tapana järjestyä. Vielä kun itse jaksat olla asialla, niin kyllä sinä vielä paikkasi löydät. Onnea matkaan!

Häirikkö

________________________________________

Tiedän tunteen, koska minulla oli samanlainen tilanne runsas vuosi sitten. Sain potkut palveltuani 14 vuotta ja olin silloin 49v. Tosin olin iloinen, kun pääsin sieltä pois, mutta välillä pelko kaiversi ja kaivertaa edelleenkin, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Minä olen kova tekemään unelmalistoja ja tein sen silloinkin. eli kirjoitan ylös, mitä haluan saada tai mitä haluan tehdä. eli teen ns. tilauksen, ja monet asiat ovat toteutuneetkin.

Jos et tiedä, mitä haluat, niin kirjoita ylös, mitä et halua ja käännä se positiiviseksi. Näin löydät sen, mitä haluat. Tee lista, mitä haluat puolen vuoden päästä, yhden vuoden päästä, kahden vuoden päästä ja viiden vuoden päästä jne.

Visualisointi auttaa myös, eli näe jo lopputulos. Näe millaista elämäsi on, kun se asia on toteutunut.

Tämä irtisanomisen myötä sinulle avautui mahdollisuus muuttaa elämääsi ja tehdä jotain aivan uutta. Se ei ehkä nyt tunnu siltä, mutta ehkä jo vuoden päästä huomaat, että elämäsi on muuttunut parempaan suuntaan. Tsemppiä ja onnea uuteen alkuun :)

Birgit B

________________________________________

Lähde ystäväiseni opiskelemaan. Ikä ei ole este opiskelulle. Muista, että muutoksessa on aina mahdollisuus kasvuun ja kehitykseen. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja antoisia opiskeluvuosia.

KP

________________________________________

Kun työpaikka lähtee alta, niin täytyy muistaa että olet ihan kokonainen ihminen silti. Minä olen ollut vastaavassa tapauksessa ja selvinnyt. Itseluottamusta ei kannata menettää. Osallistu eri tapahtumiin, käy kävelemässä ulkona, järjestä kaappeja, valokuvia, ruokareseptejä. Käy, jos mahdollista, uimassa, kuntosalilla. Pidä koko ajan tuntosarvet pystyssä ja mene työhaastatteluun rohkeasti ja oman arvosi tuntien. 18 vuoden työkokemus osoittaa että sinulla on paljon arvoa.

Arvokas sellaisenaan

________________________________________

Älä ole huolissasi, kyllä aurinko tulee paistamaan vielä risukasaan. Itse sain potkut 40-kymppisenä ja toivottomana mietin, että en pääse vielä eläkkeellekään ja työvuosia olisi vielä edessä.

Vajaa pari vuotta olin työttömänä, mutta sitten rohkeasti menin vain kyselemään töitä ja niin sain "jalan oven väliin" lyhyillä tuurauksilla ja pätkätöitä tehden. Useampi vuosi siinä meni ja kuinka ollakaan sain 5-kymppisenä vakituisen työn ja sehän oli kuin lottovoitto.

Onnea matkaan!

Tellervo

________________________________________

Älä jää yksin, hakeudu ihmisten pariin, keksi kiireesti uusia harrastuksia, uusia ihmissuhteita. Voi olla helpommin sanottu, kuin tehty, mutta julma totuus on, että itse, itse on yritettävä selvitä tilanteesta. Ystävät toki auttavat minkä jaksavat, mutta todellista tuskaa kaikki heistäkään ei osaa kuvitella ja valitettavasti on sellaisiakin "ystäviä", jotka vain alussa kyselevät, uteliaisuuttaan ja jonkin ajan päästä unohtavat. Tilanteessasi huomaa, ketkä oikeasti ovat ystäviä. Toivon sinulle tsemppiä, seiso pää pystyssä, murheellisella hetkellä lähde kävelylle, ihmisten ilmoille, älä jää yksin ajatuksiesi kanssa. Kyllä sinullekin on paikka auringossa, asiat järjestyvät, vaikka nyt tuntuu, että suohon uppoaa. Olet vielä nuori. Hanki vaikka toinen ammatti jos nykyisellä alallasi ei työllistymismahdollisuuksia ole. Vaikka ei tällä hetkellä kouluunkaan pääsy itsestäänselvyys ole, mutta hae ja jos et pääse, hae uudelleen. Osittainhan tämä on vain sanahelinää, mutta muista, sinä olet arvokas ihminen, pidä itsestäsi hyvää huolta ja toivottavasti löydät ihmisiä, jotka sinua tsemppaavat, vaikka eivät täysin tuskaasi ymmärtäisikään. Tsemppiä :)

Olet arvokas ihminen, muista se :)

________________________________________

Kuulin taannoin erään ihmisen kertomuksen, en muista kuka ja missä. Hän kuuli Jumalan puheen ja sai kutsun johonkin kristilliseen työhön. Ongelma oli siinä, ettei hän tiennyt miten sen toteuttaisi; hänellä on vaativa hyvä työ kansainvälisessä firmassa. Meni jonkin aikaa ja firmassa tuli YT-tilanne. Tämä henkilö mm. joutui irtisanotuksi muiden mukana. Kun Johtaja sanoi hänelle nämä riipaisevat sanat, tämä henkilömme alkoikin nauraa. Johtaja kysyi toiselta työntekijältä, ymmärsiköhän tämä henkilömme asian oikein... kun nauroi. Eli, jos joku ovi sulkeutuu, on mahdollista että toinen ovi avautuu. Näin Jumala tekee; ei ole umpikujaa.

Odota ja kysy

________________________________________

Hei Marja-Leena.

Itse olin vastaavassa tilanteessa muutama vuosi sitten. Aluksi olin lamaantuneena, eihän tämä voi sattua kohdalleni. Onneksi minulla on hyviä ystäviä joille sain purkaa tuntojani. Ajattelin, ettei 50-vuotiaasta ole enää mihinkään. Ja höpöhöpö!

Punnerra sieltä suosta pitkospuille ja lähde kohti uutta. Meidän ikäisissä on paljon voimavaraa ja elämänkokemusta. Lähde oppimaan uusi ammatti, jos omalta alalta ei löydy työtä.

Itse pääsin koulunpenkkiä kuluttamaan heti irtisanomisajan jälkeen. Opiskelin uuden ammatin, olin työelämässä pari vuotta ja nyt olen taas koulussa (ihan vapaaehtoisesti) uutta oppimassa. Ja tämä on kivaa! Kerrothan myöhemmin kuulumisiasi täällä.

Tsemppiä!

Siilipuolustus

________________________________________

Tiedän hyvin, miltä tuo tuntuu. Koin saman kahdeksan vuotta sitten. Kaksikymmentäviisi vuotta ehdin olla samassa firmassa, kun sitten kuulin, ettei enää tarvita. Pettymystä, alemmuudentunnetta, masennusta. Kun kaikki se tunneryöppy kuitenkin joskus menee ohi ja uskaltaa nostaa päänsä, niin huomaa, että nyt on vapaa tekemään jotain ihan muuta. Elämässä on valtava määrä mahdollisuuksia ja itsestäänkin oppii jotain uutta, kun suuntautuu ihan toisenlaiseen tekemiseen. Itse olen saanut tehdä sijaisuuksia lasten ja nuorten parissa, sekä saanut kotiini kaksi sijaislasta kasvamaan. Elämä on alkanut uudestaan loistaa ihan erilaisissa väreissä kuin aikaisemmin. Entisen työn loppu voi olla uuden alku. Jos en olisi lopputiliä saanut, olisin varmaan vieläkin raskaassa työssä, näkemättä mitään muuta mahdollisuutta. Onnea uuden mahdollisuuden etsintään.

Unikko

________________________________________

Heippa Marja-Leena!

Itse muutin vakituisen työn perässä pääkaupunkiseudulle. Olen myös sinkkuimmeinen. Juuri ennen koeajan loppua, työsuhteeni purettiin ja koko ammattitaitoni asetettiin kyseenalaiseksi! Niin kuin sinäkin tiedät varmasti sydämessäsi olevasi hyvä ammatissasi! Älä usko niitä selityksiä, mitä sinullekin on ehkä irtisanomisen yhteydessä sanottu. Tiedän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Itse kuuntelen minulle mieluista musiikkia ja yritän rentoutua ja luoda siten rauhallista oloa ja voimaa jaksaa päivän tehtävissä. Rupesin käymään kuntosalilla, kun yksin en välttämättä saa itseäni kävelylenkille tms. Olen laittanut eteisen seinälle positiivisia postikortteja, joiden tekstejä luen päivittäin. Ja jos tuntuu siltä, että itkettää, olen itkenyt. Sekin joskus helpottaa.

Puhu asioista luotettavien ystäviesi kanssa ja käy asiaa läpi, sillä ei tuollaisia asioita käydä läpi ihan lyhyessä ajassa. Voimia sinulle!

Nyyti69

________________________________________

Irtisanominen tuntuu aina pahalta, varsinkin pitkän palvelusajan jälkeen, mutta pitää vaan muistaa, ettei se johdu omasta työpanoksesta tai sen puutteesta, muutenhan olisi saanut lähteä jo ajat sitten. Kannattaa jutella hyvien työkavereiden kanssa ja jakaa kokemuksia, pitää yhteyksiä myös töiden loppumisen jälkeen. Kahvittelut ja muut tapaamiset piristävät kummasti mieltä, varsinkin jonkun kanssa joka on samassa tilanteessa. Itse jouduin lähtemään työpaikastani vuosi sitten, ja se tuntui erittäin pahalta pitkään. Selviytymisen tärkein avain oli yhteydenpito muihin, saman kohtalon kokeneisiin, ja nyt voimme jo nauraa yhdessä koko asialle, vaikkei uusia töitä olekaan löytynyt.

Piia

________________________________________



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot