La 29.4.Teijo, Henning» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


"Oletko joskus kääntänyt toisenkin posken pikku loukkauksen tai suuren vääryyden kohdatessasi. Mitä tapahtui? Myönteinen seuraus? Suorastaan ihme? Vai turposiko kumpikin poski?"


=========================

Helpompihan se on kääntää poski, mutta toisaalta kyllä niitä lyöjiä riittää, jos poskia kääntelee eli kaikkea ei tarvitse niellä...

Anneli

=========================

Henkinen loukkaus, vuosien mittaan toinenkin, kirveltää mieltä vieläkin. ei haittaa kuitenkaan jokapäiväistä elämää, sillä aika parantaa haavat.

Haava

=========================

Olen kääntänyt toisenkin posken koko ikäni, kunnes tein sitä lopun, mutta se maksoi kaiken, mutta oli sen arvoista. Nyt minun poskea ei enää kuumota.


Olen löytänyt Korkeimman, hän suojelee minua ja pyydän korkeimman suojelua kaikille ihmisille, niillekin jotka lyövät toisia poskelle.
Minulle on sanottu että minun pitäisi kovettua mutta olen sen luontoinen kuin olen. Meille jokaiselle on annettu oma luonteemme. Meidän pitää vain hyväksyä toisen luontoiset.


Ehkä on hyvä olla punaposkinen, kuin kalpeaposkinen.
Punaposkiset ovat niitä joita läiskitään. Kalpeaposkiset ovat niitä jotka läiskivät.

Punoittavia ja kalpeita poskia

=========================

Olen tätä reagoimistapaa kokeillut pitkin vuotta. Ensimmäisillä kerroilla toisen posken kääntäminen herätti vastapuolessa suurta ihmetystä. Nykyisin pienellä paikkakunnalla, johon muutimme ulkomailta mieheni kanssa kaksi vuotta sitten, olemme jo Omituiset tyypit -kategoriassa. Hyvä niin ja parempi meille.


Esimerkiksi heinäkuun alussa, keskellä suurta matkailusesonkia, selvästi valmiiksi äkeentynyt, väsynyt, voimiensa äärirajoilla toimiva, henkisesti 24 tuntia nyrkit pystyssä oleva yksityisyrittäjä ei uskonut korviaan, kun ei saanut minulta mitenkään napakkaa vastausta eli jatkoa itse aloittamaansa sanailuun. Kerroin hänelle rauhallisesti pohdiskellen puhelimessa mielipiteeni ko. yrittäjän toiminnasta ja tavoista. Hämmästys konkretisoitui hiljaisuudeksi. Tämän episodin jälkeen olemme olleet kanssakäymisissä, tervehdimme ja toimimme asiallisesti.


Todennäköisesti hän pitää minua täysin tumpelona. Jos itse olisin ollut yhtä kurjassa kunnossa kuin hän, meille olisi tullut säkenöivä riita, koska olemme molemmat temperamenttisia ihmisiä - Naisia isolla Ännällä.


Hän on upea, tumma lähes 180 cm:n, roteva, kaunis, komea ja seksikäs nainen. Voisin olla kade kuin made, mutta enpä ole! Rakastan nimittäin itseäni, vaikka se ei aina ole helppoa.


Silti tunsin itse kasvaneeni ko. heinäkuisena sunnuntaina ihmisenä ainakin 3 metriä; olenhan pipo päässä 166,50 cm pitkä ja painan 52 kg, luonnonvaalea suomalainen kiltti ja ikuinen tyttö, 40 v. Varmasti joskus 70-vuotiaana olen muuten ylpeä tästä habituksestani, johon en voi perinnöllisen sairauden vuoksi itse vaikuttaa. Sitä ei moni nainen ymmärrä, vaan vinoilee minulle laihiksista yms. joilla en ole ikinä ollut, kun ei ole urheilevalla naisella ollut sellaiseen tarvetta. Ilmeisesti onpa naisen ulkonäkö millainen tahansa, aina sitä saa kuka tahansa arvostella.


Onneksi minulla on kuitenkin mahdollisuus kasvaa henkisesti Katariina-Aleksanteri-Suureksi.


Karhu ja hiiri heinäkuussa 2005

=========================

Kouluaikana olin koulukiusattu lapsi. Äidin neuvo asiaan oli toisen posken kääntäminen. Aikuisilta asiaan ei apua tullut, ja kiusaaminen jatkui vuosia. En koskaan neuvoisi ketään kääntämään toista poskea, elämässä tulee aivan tarpeeksi kolhuja ilmankin. Vaikka olenkin kiltti aikuinen, olen oppinut että maailmassa on tarpeen pitää omia puoliaan ja se on vain terveellistä!

Nöpö

=========================

En ota vastuuta toisten tekemisistä, väistän. On aivan mahdoton vain miellyttää kaikkia. Yhtä turhaa on loukkaantua tai väitellä jostain, jolle ei voi mitään. Jokaisen tunteet ovat hänen omiaan. Väistäminen suojelee itseäni ilman tappeluita.

Ikäihminen

=========================

En ole kääntänyt toista poskeani. Ei ihmisen tarvitse alistua vääryyteen. Ihmisen täytyy olla nöyrä, mutta ei tarvitse nöyristellä.
Jos meitä loukataan, emmekä puolustaudu saattaa se johtaa siihen, että loukkaaja käsittää olevansa oikeassa.

Kari

=========================

Minulla turposi vain toinen poski ja silmäkulmani oli musta kauan. Ystäväni luuli minun olevan tappelussa viikonloppuna. Lyöjä pyysi anteeksi kaulasta pitäen. Ja anteeksi hän sai.

K.K

=========================

Olen kyllä kääntänyt "toisenkin posken " ja kannatti kääntää, sillä saatuani aika suuren loukkauksen ryöpyn niskaani, en olisi siitä muuten selvinnyt kuin heittämällä vettä myllyyn ja sanonut, että kiitos palautteesta ja mukava kuulla totuus itsestään. Mutta ei tilanne siitä ole parantunut eikä mitään ihmettä varmaan tapahdukaan, matka jatkuu henkisesti molemmat posket turvoksissa.


Eipä osaa antaa tämmöisessä asiassa mitään ohjetta muille kuin , että juttu kerrallaan. Aika kultaa muistot ja parantaa haavat, onneksi.

Irmeli

=========================

Uskoon tulon jälkeen olen alkanut "kääntää" toisenkin poskeni ja olen rukoillut minua kaltoin kohdellun puolesta. Ilmeisesti on tepsinyt, kun minua nykyisin kohdellaan lempeästi eikä ole tullut "turpiin".
Lejukka

=========================

Noin 20v. Useasti turposi molemmat ja loppujen lopuksi tuntui, että kaikki oli ollut kuitenkin niin turhaa! Ja monesti olen miettinyt, mitäköhän olisi tapahtunut jos olisin pystynyt laittamaan rajan jo hyvin aikaisessa vaiheessa ja ottanutkin ohjenuorakseni: Ensin pitää rakastaa itseään, ennen kuin voi rakastaa lähimmäistään kuin itseään.
Leena

=========================

Teinityttönä sain jostain syystä erään toisen minulle tuntemattoman tytön vihat niskaani. Tilanne johti lopulta siihen, että "puoli kylää" oli todistamassa hänen haluaan tapella kanssani. Aikansa haukuttuaan hän läjäytti avokämmenellä kasvoihini. Minun reaktioni yllätti hänet täysin, koska seisoin paikallani ilmeenkään värähtämättä, enkä lyönyt takaisin. Lyöjätyttö kysyi; Mikset lyö takaisin? Minä vastasin; En voi, koska minulle on kotona opetettu ettei toista saa lyödä. Tilanne laukesi siihen ja riidanhaastaja lähti tukijoukkoineen hölmistyneenä pois paikalta. Omat jalkani alkoivat toimia vasta hetken kuluttua...
Vuosien kuluttua törmäsimme baarissa naistenvessassa.

Riidanhaastaja kapsahti kaulaani ja pyysi itkien anteeksi. Lämmöllä en ajattele häntä vieläkään, mutta mitäs menneistä.

Anne

=========================

En ole tainnut näin tehdä koskaan.

Ei kokemuksia tästä

=========================

Usein vastapuoli vain katsoo ihmeissään: Mitä tuokin oikein yrittää? Ikävän usein saa sitten täyslaidallisen toisellekin poskelle. Monet tuntuvat käsittävän toisen posken kääntämisen heikkouden merkkinä ja käyttävät tilannetta hyväkseen.

Maisa

=========================

Sain töissä ns. turpiini koko ajan, kun olin työt ensin oppinut tekemään. Koin, että minua kiusattiin kovasti, koska minusta levitettiin täydellä höyryllä perättömiä tarinoita erityisesti firman johdolle. Olin 6-7 työvuoden jälkeen sairaslomalla puolisen vuotta ja mietin pois lähtemistä. Päätin kuitenkin palata ja jatkaa ja olla kuin ennenkin, koettaa tehdä parhaani edelleen ja hymyillä vaan kaikille. Tein sen jälkeen toisenkin ihmisen työt, joka oli vaihtanut työpaikkaa poissa ollessani.


Muutaman kuukauden kuluttua sain potkut "omaneduntavoittelun ja itsekkyyden, eli luottamuspulan vuoksi". Vähän aikaa tuo törkeä vääryys ahdisti aika lailla, ja kävelin koiran kanssa erinäisiä kilometrejä joka päivä, mutta kävi niin kuin sanotaan, että "mikä ei tapa, se vahvistaa". Päätin, että en katkeroidu, koska sillä vain pilaan oman elämäni.


Olin ollut johtavassa asemassa, ja sain myöhemmin kutsun uuteen työhön vastaavanlaisiin tehtäviin. Nyt kun aikaa on kulunut yli 2 vuotta, olen pystynyt antamaan anteeksi sen, että molemmat poskeni turposivat. Siinä on mielestäni varsinainen ihme, että siihen lopulta kykenin, mutta se on helpottanut eniten. Olen vihdoin vapaa. Ja onnellinen. Jopa siitä, ettei elämä ole helppoa vaan antaa kasvun mahdollisuuksia.

Satu

=========================

Olen karvaasti saanut kokea, mitä seuraa jos kääntää toisen posken. Enää en sitä virhettä tee.

Ikävä kyllä

=========================

Olimme juuri muuttaneet kerrostaloon. Meillä oli tottelevainen labradori Santte, joka saattoi kulkea vapaana mukana kaikkialla. Yhtenä lauantai aamuna vein mattoja tuulettumaan pihalle. Santte seurasi mukana. Jostakin ylemmistä kerroksista aukesi ikkuna, josta keski-ikäinen nainen alkoi huutaa kovalla äänellä vastalausettaan koiran vapaana pitämisestä piha-alueella. Hän haukkui minut ja koirani, käytti hyvin asiatonta kieltä ja sulki ikkunan. Katsoimme toisiamme, minä ja koirani. Santen lämmin katse tarttui minuun. Nielin kiukkuni, etsin asunnon, josta ikkuna oli auennut. Soitin ovikelloa ja sanoin, että tulin pahoittelemaan asiaa. Tulen aina muistamaan reaktion, joka tapahtui tässä ihmisessä. Hänen kiukkunsa suli hetkessä, hän huojentui, pyyteli anteeksi epäasiallista käytöstään, kertoi kuinka hänellä on ollut tiukkaa. Lopuksi hän totesi minun pelastaneen hänen päivänsä...

Markku

=========================

Kyllä on tullut poskea tarjottua. Mitä siitä sitten on seurannut? Hämmennyksen, pettymyksen ja itsetutkiskelun jälkeen rauha ja hyvä mieli.


Asioilla on monta puolta, kaikella on syynsä - ehkä opin jotakin saamastani "palautteesta", ehkä se kertoo enemmän "palautteen antajasta" kuin minusta...Tarttumatta ja takertumatta tilanteen tuomiin tunteisiin voin huomioida niiden olemassa olon ja liikkeen, havainnoida sisäistä tilaani ja saada jopa merkittävääkin, uutta informaatiota omasta tavastani toimia ja reagoida. Oppia jotakin uutta itsestäni ja ihmisenä olemisesta. Eihän ihmistä muuta se, mikä tulee ulkoa päin, vaan se, mitä hän itse itsestään lähettää. Lähettämämme palaa sydämeemme!

Mirja

=========================

Kyllä "turpiin" on tullut ja monesti. Vasta lakimies auttoi ja pisti exän hiukan rauhoittumaan, mutta vain hetkeksi. Nyt hän jatkaa yhteishuollon nojalla taistoaan… Mutta en anna periksi, kiitos myös positiivarit-sivujen, sillä tiedän olevani erittäin hyvä äiti, - vain hän on eri mieltä. Toivottavasti käräjillä uskovat ennemmin minua, joka olen lastani rakkaudella kasvattanut jo 6 vuotta.


Joskus "tyhmänä" oleminen kannattaa, eli antaa näennäisesti periksi ja/tai antaa olla tai sitten voi vain todeta ,kuinka hölmösti toinen on käyttäytynyt. Aikuisten tokaisujen kanssa pitäisi toimia kuten lastenkin kanssa, heille tulee asettaa rajat ja kertoa, kuinka epäkohteliaasti toinen juuri nyt minua kohteli… Eli ei kannata lähteä "mukaan" lapsellisuuksiin… vaikka mieli tekisikin joskus huutaa.

Minähän jatkan... ja jaksan…

=========================


Kumpikin poski turposi. Löysin lääkkeekseni Martti Lindqvistin hyvän tropin: "Elämästä selviää hengissä hän, joka ei suostu uhriksi tasoittamaan tietä niille, joiden on peitettävä heikkouttaan toisia alistamalla." - Tämä troppi ehkäisee, ettei se ensimmäinenkään poski turpoa, mutta ei ainakaan molemmat.

Kokemusta on

=========================

Sain ainakin toisen hämmentymään.

Pirri

=========================

Useimmiten en kykene kääntämään toistakin poskea, vaan annan takaisin. Sekin toimii. Mutta kerran toisen posken kääntämisestä oli todellista hyötyä. Havaitsin nimittäin esimieheni lukevan meilejäni. Kirjoitin säännöllisesti ystävälleni, purin hänelle luottamuksella ongelmiani, ja kerran sitten huomasin pomoni olevan tietoinen sellaisesta, mitä en hänelle ollut kertonut. Panin lisää vettä myllyyn: kerroin tästä huomiostani ystävälleni sähköpostilla. Tiesin, ettei esimieheni voisi siitä minulle sanoa, koska samalla tunnustaisi lukevansa postiani laittomasti.


Sen jälkeen sain olla rauhassa, ja aistin vieläpä jonkinasteista häpeää pomoni suunnasta...


Pirjoliisa

=========================

Kun loukkaannun niin loukkaannun kunnolla ja kuluu aikansa ennen kuin lepyn. Periksi en anna ihan vähällä. Se vaatii aikaa.

Linnea

=========================

Mielestäni kannattaa aina todeta loukkaajalle, että "minusta tuntui todella pahalta" tai "se mitä sanoit koski kovasti minua". Loukkauksista tulee totuttu toimintatapa, jos niitä ei pysäytä. Tunteista kertoessasi toisen on aika vaikea jatkaa syytöksiä. Usein lopputuloksena on nöyrä anteeksipyyntö.

Sanna

=========================

Onhan noita poskia tullut käännettyä. Ikävä kyllä useimmiten seurauksena on, että toinenkin poski turpoaa. Olen sitä mieltä, että kun kokee loukkauksen tai vääryyden, niin on parasta kertoa toiselle, että havaittu on. Palautteena rehellinen ja asiallinen palaute on loppujen lopuksi numero 1.


Turha käydä marttyyriksi, varsinkin nyky-yhteiskunnassa.


Sebastian

=========================

Olen ollut pitkään tilanteessa, jossa käänsin aina uuden posken suurenkin vääryyden kokemisen jälkeen. Yritin tällä tavoin pitää jonkinlaiset suhteet yllä puolisoni sukulaisiin ja ajattelin, että kyllä minä kestän ja osaa asettaa asiat oikean perspektiiviin. Mutta mikään ei muuttunut; kiusaaminen vain jatkui ja aloin olla jo aika lopussa. Pelastaakseni itseni lopetin posken kääntämisen ja vedin rajusti etäisyyttä. En kuitenkaan hyökännyt kiusaajieni päälle ja näin jälkikäteen ajatellen minun olisi pitänyt tehdä tilit oikeasti selväksi. Sillä tilanne kytee edelleen ja aivan viime aikoina olen itse asiassa ruvennut tuomaan oman viestini selkeästi perille enkä enää a) käännä toista poskea tai b) hiljene hyökkäyksen edessä vaan isken takaisin ja lujaa. Käsitykseni mukaan vastapuolella on ainakin yksi luonnehäiriöinen ja minulta meni kauan ymmärtää, että sellaiset ihmiset eivät muutu. Eli summa summarum, ainakaan luonnehäiriöisille ei pidä kääntää toista poskea, ei ensimmäistäkään kertaa. Sen sijaan kannattaa poistua paikalta ja nopeasti ja myös pysyä erossa.

Tarja

=========================

Olen kääntänyt ja saanut köniin sillekin poskelle...

TeeKoo

=========================

Perusajatteluni pyrin pitämään myönteisenä. Jos kritiikkiä tekemisiäni kohtaan tulee, jos olen jaksavalla tuulella heitän kommentin takaisin ja katson miten käy. Iloisimmassa tapauksessa ko. henkilö on tullut muutaman hetken päästä juttelemaan ja pahoitellut sanomisiaan...aina ei näin kuitenkaan käy vaan se poski on saattanut todella turvota, mutta sitten etsitään sopiva laastari...

Tekevälle sattuu



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot