La 29.4.Teijo, Henning» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Kaikilla meillä on ideoita. Ne herättävät ja valvottavat; ne saavat vipinää puntteihin ja avaavat huomiselle uusia näkymiä. Usein ne jäävät myös toteuttamatta. Alkuinnostus hiipuu monta kertaa ensimmäiseen vastoinkäymiseen. Minkä idean sinä olet haudannut? Kaiva se esille ja kerro se. Joku saattaa olla juuri sen antamaa kipinää vailla ryhtyäkseen toteuttamaan unelmaansa. Kerro ne kaikkein hurjimmatkin.




Suomalaista pikaruokaa. Kaupunkien keskustat ovat täynnä tylsiä kebab- ja hampurilaispikaruokaloita. Pikaruokaloiden joukosta olisi helppo erottua valikoimalla jossa tarjotaan vaikka karjalanpiirakoita, kalakukkoa ja suolakurkkuvoileipiä. Palan painikkeeksi mutkatonta palvelua ja savolaista huumoria.

HJ, Tampere



Uusavuttomille tarvitaan neuvontaa avioeron ja huoltajuusasioiden yhteydessä. Itse olen käynyt kaikki läpi pohjia myöten ja ottanut selvää kantapään kautta monista asioista - nyt olisi hyviä neuvoja ja vinkkejä roppakaupalla muille jaettavaksi, kaikki neuvot ja lisätietojen lähteille ohjaaminen yhdestä luukusta. Välillä ajattelin lisätä näiden neuvojen perään vielä sinkkupalstailmoitusten tekemisen - seuravan (ex-)kumppanin etsintää varten!

Toinen vähän pidemmälle edistynyt ajatus on kirjoittaa kirja Aloittelevan anopin käsikirja, motivoinniksi ja neuvoksi ja oikomaan vääräksi muodostunutta anoppikuvaa. Toki pieni pilke silmäkulmassa tätä tein. Se olisi myös uusavuttomille ja soveltuvin osin myös appiukoille, tai jommankumman, anopin tai apen hankintaa suunnittelevalle. Tähän opukseen on tehty työmatkojen joutohetkinä jo sisällysluettelo, koottu vino pino anoppivitsejä ja takakannen tekstikin olisi pientä vaille valmis. Ja jatkoideoitakin tuli muista oppaista, toki omansa myös miniöille ja vävyille jne.

Satu



Ideoita on ollut monia, usein töihin liittyviä, jotka hautautuvat. Esimerkkinä hautautuneesta ideasta on ollut se, että lajittelepa kansioon kilpailutuksen mukaisessa järjestyksessä eri sijaishuoltopaikkojen paperiesitteet (toimin lastensuojelualalla). Tällöin kilpailutuslista toimisi kansion sisällysluettelona. Idea hautautui työajan puutteeseen ja sen priorisointiin...

Helinä



Unelmani 30 vuoden tauon jälkeen on toteutumassa. Menin pianotunneille ja vaikka alussa tuntui, että tästä ei enää tule mitään, sormet alkoivat vähitellen totella. Nyt on jo toinen talvi soittotunteja menossa ja pystyn jo soittamaan omaksi (ja vähän toistenkin) iloksi. Kyllä kannatti!

Jokaisessa meissä asuu pieni muusikko



Kirjan kirjoittaminen, tunteella, elämänkokemuksesta... Uskon, että jos sen tekisin, olisin täysin ehjä.

BisaNte



EI ENÄÄ PINOJA!

Viikoittain päätän, että jotenkin on saatava erilaiset pinot katoamaan - lehtiä, kirjoja, papereita, lukemattomia lehtiartikkeleita, esitteitä jne. jne. Tiedät varmaankin mistä puhun. Sitten ideoin erilaisia koreja, laatikoita ja muita säilyttämiä ja ei kun ostoksille. Ei niistäkään sitten ole ollut apua kuin sen muutaman päivän eli pinot vain kasvaa tai jalostuu useammaksi...

pinot



Joskus menneinä aikoina kuvittelin voivani selvittää yksinkertaisesti talonmiehen työn sisällön. Nyt 25 vuotta asiaa tutkineen en ole saanut aikaan muuta kuin sarjan pakinoita ja kesken jääneen insinöörikoulutuksen. Asiaa kun näet ei ole voinut kukaan muukaan selvittää. Edelleenkin huomaan palaavani ajoittain tähän kummalliseen maailmaan ja jostain ihmeen syystä yritän ratkaista arvoitusta. Ei sisäinen palo kuole koskaan, oli asia sitten mikä hyvänsä. Merkillistä muuten, miten usein huomaan ulkomailla keksityn sovelluksen meikäläisistä asioista. Missä on meidän luovuutemme?

Talkkari vaan



Oma unelmani on hypätä laskuvarjohyppyjä. Valitettavasti asia kaatui rahan ja ajan puutteeseen, mutta kipinä on mielessä edelleen, vaikka en tiedä riittäisikö rohkeus hypätä, mutta ainakin ylittäisi itsensä, jos hyppäisi.

Titti



Pitkään haudoin ajatusta, nyt jo toteutan. Kerron haluaville miten itse voi pienin konstein itseä hoitaa; ravinnosta, liikunnasta yms. Kaikkia hyviä ideoita mitä on joskus kuullut ja lukenut. Kannattaa antaa eteenpäin, se on ilmaista.

ennen arka



Sain kerran idean auton ikkunan ollessa tosi kovassa jäässä. Mainitsin eräälle kohtalotoverille parkkipaikalla että tähän pitäisi keksiä parempi ratkaisu kun kynsien katkeilu vaikka minulla oli nk. jääskrapa. Eikö sitä voisi kehittää jääskrapa, joka kytkettäisiin tupakansytyttimeen ja joka lämpenisi niin että jää sulaisi helpommin pois.

Näin miehen katseessa tutun "Aha!" kiillon. Sanoin että minä en ole tekninen mies, en tiedä miten sellaisen tekisin mutta annan idean. Ilmaiseksi. Jos joku saa tästä loistoidean ja rikastuu niin otan kyllä mielelläni vastaan palkkion.

Kirjailija, ei tuotekehittelijä



Täytän kohta 50 vuotta. Olin aikoja sitten päättänyt että pari unelmaani haluan toteuttaa, ja niistä hurjempi oli juosta maraton 42,195 km. No, ajan myötä unelma kaikkosi aina vaan kauemmas ja vähän tavoittamattomiin - mutta yllätin itseni tänä syksynä juoksemalla kaikesta huolimatta elämäni ensimmäisen puolimaratonin 21,1 km, joka oli minulle Todellinen Saavutus - ja sen tuoma kipinä on kantanut koko syksyn. Olen jatkanut juoksemista ja uusi tavoite on jo odottamassa keväällä 2010 - juoksen uuden puolikkaani huhti- tai viimeistään toukokuussa 2010.

Toinenkin asettamistani tavoitteista toteutunee tämän talven aikana. Paljastamatta enempää mistä on kyse, voisin vaan todeta että kun riittää rohkeutta ja uskoa itseensä niin oikeastaan kaikki tuntuu olevan mahdollista.

Venla



Olen suunnitellut tekeväni tuohesta koriste- ja käyttöesineitä.

Tittan



Kaivoin ideani esiin huhtikuussa. Täytin 66 vuotta. Miehelläni on lähes 100-vuotias perintömandoliini. "Tuokin, kaunis kapistus, tuossa seinällä riippuu tyhjän panttina", tuumin. Hankin opettajan. Kerran viikossa olen siitä lähtien käynyt yksityisellä soittotunnillani. Voilá! Huomaan, miten paljon soittamatonta musiikkia on ollut sydämessäni: "Palaja Sorrentoon", "Kummisetä" ja "Santa Lucia". Mikä rajaton riemu, kun huomasin oppineeni soittamaan!

Villa Sole



Aloitan aina joka syksy englannin opiskelun innokkaana ja jaksan pari kuukautta.

laiskimus



Ideoista, unelmista, kierrätyksestä...

Vuosia sitten sain idean kierrätysmateriaalin hyödyntämisestä ja työttömien työllistämisestä sitä kautta. Valmis tuoteperhekin oli mapissa, ja silloisen kotikuntani kunnanjohtajan kanssa kävin neuvotteluja asian tiimoilta.
Mikä minut pysäytti? Kaveri, joka ei lähtenytkään mukaan, elämän olosuhteet - ja ties mitkä "syyt".  Neljän vuoden jälkeen kaivelin mapin esille, suunnittelin uusia tuotteita - NYT LIIKKEELLE TAI EI KOSKAAN!

Neuvoksi muillekin:
- Unelmia, jotka olet saanut, ei kannata heittää pois! Kansio on seurannut minua muutamassa muutossa...
- Sydäntään kannattaa kuunnella. Olen itse pyrkinyt markkinointialalle. Kun kuuntelen sydäntäni, haluan tehdä, luoda, jne. Luovuus - se saa minut elämään.

P.S. Periaatteessa pois heitettävästä materiaalista saa aikaan vaikka mitä, kun antaa ajatuksille siivet! Taidetta, hyöty- ja koriste-esineitä...

Tuumasta toimeen



Kayttoohjeet.fi sivusto josta saa kaikkien vempaimien yksinkertaiset käyttöohjeet.

Masa



Olen jo monta vuotta miettinyt, miksi kukaan ei ole toteuttanut ideaa terveyskirjasta, joka aloitettaisiin neuvolassa ja jossa olisi lovitetut osiot rokotuksille, sairauksille, leikkauksille jne. Näin henkilön terveystiedot koko iältä olisivat yksissä kansissa ja helposti todennettavissa ja seurattavissa!

Raili Varmo



Meillä pyörii eläkeläisten kahvitus tiistaista torstaihin klo 11.00-14.00. Sinne olisin halunnut joskus oikein kunnon NAURUJOOGAN vetäjän edes yhtenä päivänä.  Mutta kaikki kaatui rahan puutteeseen.

leila



Keksimme 14-vuotiaan poikani kanssa muutaman hyvän Niksi-Pirkka idean, jotka kirjoitin ylös. Ajatuksenani oli, että keksisimme niksejä enemmänkin (äiti-poika laatuaikaa) ja saisimme taskurahaa. Reipas vuosi on kulunut, niksit ovat unohtuneet ja lappu on hävinnyt.

Niksit hukassa



Kerron tässä nyt sellaisen idean, jonka kyllä itse olen jo toteuttanut, mutta josta riittää vielä minulle toteutettavaa ja jota voi muillekin jakaa.

Työskentelen isossa työyhteisössä, jossa on paljon naisia.  Kuten meillä naisilla on usein tapana "vähän juoruilla" ihmisestä, joka ei ole paikalla. Niin tein itsekin, enkä edes huomannut siinä mitään pahaa. Kunnes eräänä aamuna heräsin ajatukseen parantaa tapaani, omalla kohdallani.  Ajattelin, etten enää sorru moiseen ja aina kun tulee tilanne eteen, yritän löytää siitä ihmisestä myös positiivista sanottavaa. Ei ollut aina ihan helppoa muuttaa totuttua kaavaa. Välillä sorruin itse arvostelemaan, tai menin porukan mukaan. Piti siis löytää tehokas keino muistuttaa itseä.

Niinpä keksin puraista omaa kieltä, aina kun sorruin! Uskokaa tai älkää, alkuun kieleni oli töistä tullessa melko hellänä, muistutuksistani, mutta se tepsi!

Tästä omasta koulutusohjelmastani en puhunut kenellekään.  Aikaa myöden siitä tuli minulle elämäntapa ja olen monin veroin itse onnellisempi ihminen, kuin aiemmin. Kielenikään ei ole enää ollut aikoihin kipeä :)

Huomaan joskus työkavereiden mainitsevan, ennen aloitusta " kerron sinulle nyt tällaisen asian, vaikka olen huomannut, ettet sinä koskaan puutu näihin asioihin."!

Tuosta pienestä päätöksestä on tullut elämääni suuri ilo ja kiitollisuus. Oli ilo huomata kuinka voi muuttaa käytöstään, ihan hiljaa itsekseen.  Tässä kaikille jaettavaksi.

Ihmistä lähellä oleva työ



Olen pitkään miettinyt että haluaisin kirjoittaa "kevyehkön" kirjan siitä miten itse koen elämäni asiat, pakinatyylisesti. Haluan tyhjentää muistini, jotta voin ottaa uusia asioita mietittäväksi. Tänään on se päivä kun alan näpyttämään ensimmäisiä tekstejä! Se pitää vaan päättää ja ottaa aika sille mitä ikinä aikookaan tehdä.

MIR77



Olen ajatellut, että suomalaiset sananparret olisi tehtävä negatiivisista positiivisiksi; Kehumatta paras, kehuen kaikkein parhain tai Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla, mutta parasta on kymmenen pyytä kotona. Nousisiko latistettu itsetuntomme?

Mirjast



Ehkä Positiivareiden joukosta löytyy joku / joitakin minulle kaveriksi toteuttamaan seuraavaa ideaa. Arvostan avoimia, idearikkaita ja kannustaviakin keskusteluja. Olen mikroyrittäjä, haluaisin kokoontua ideoimaan, keskustelemaan ja tukemaan toinen toisiamme ideoidemme toteuttamisessa pienessä samanhenkisessä ryhmässä. Tämän idean toteuttamiseksi toivonkin yhteydenottoja teiltä hyvät positiivarit. Kokoonnutaan tukemaan ideoidemme toteuttamista!

jariopeltola at gmail.com

PS. Kasvotusten kokoontuisin mielelläni pääkaupunkiseudulla. Nettikeskustelu onnistuu toki paikkakunnasta riippumatta.



Nyt melkein viisikymppisenä olen mennyt kihloihin, vaihtanut työpaikkaa ja paikkakuntaa ja aloittanut talorakennusprojektin sekä menossa naimisiin ensi kesänä, MUTTA intialaisen päähieronnan kurssi on vielä haaveena. Siitä olen haaveillut jo monta vuotta.

Kisuliini



Neuloin nuorena ennen lapsia lukuisia sukkia, lapasia, takkeja, vauva-asuja ja ihan eniten paitoja. Haaveeni oli neuloa itselleni hameen ja puseron yhdistelmä. Ostin jo langatkin. Lapset ovat nyt 11- ja 13-vuotiaat. Langat odottavat edelleen. Kipinää vaille valmis asu.

Päivi



Perusruokakaupan ostokset
esim. maidot, leivät, voit, leikkeleet, juustot jne. myyntiin pääväylien varsille, helposti poimittavaksi - kiireisen äidin haave ja idea, jos vain joku järjestäsi jakelun, kylmäpisteet ja muun oleellisen. Maksaminen voisi olla tilauksen tai noudon yhteydessä kortilla, puhelimella tai verkkotunnuksilla.

Tiina



Ensimmäiseksi tulee mieleen näistä haudatuista jätepaperista kehitetty tupakan filtteri. Idea tuntui hurjan hyvältä, vapauttaisi taiteen tekemiseen sillä olin varma että se määrättäisi kaikkiin tupakoihin, mutta omaa tietotaitoa valmistamiseen tai kehittelyynkään ei ollut eikä sellaista tuttavapiiriinkään ilmaantunut, joten sinne jäi hauskaksi muistoksi.

tsirptsirp



Ajattelin kaivaa pihamaahan pussillisen simpukoita ja laittaa ympäri pihaa vihjeitä, joita seuraamalla joku utelias löytäisi "aarteen".

Yllätystehdas



Vuosikausia olen hautonut ideaa oman toiminimen perustamisesta päivätyöni rinnalle ja milloin esteenä tai hidasteena on ollut mikäkin todellinen tai keksitty syy, jonka takia asia on jäänyt hoitamatta. Viimeisten parin vuoden aikana asia on alkanut hiertää entistä enemmän, etenkin kun olen nyt päivätyössä en-omalla-alallani. Joka päivä asia kutittelee mielessä ja saa jopa aikaan "riemunpyrähdyksiä" jolloin tekisi mieli hyppiä ja hihkua ääneen kun on niin innoissaan uudesta asiaan liittyvästä oivalluksesta tai ideasta, mutta eihän sitä ihmisten ilmoilla kehtaa! Nyt on melkein kaikki suunnitelmat ja paperityöt lähtövalmiina maistraattia ja unelman toteutumista kohti, mutta enää pitäisi keksiä kaikkein vaikein asia, nimittäin firmalle nimi!

mamma



Tahdon ylläpitää pusupysäkkiä. Kalsea Suomi kärsii hellyyden ja kosketuksen puutteesta. Hankin katusoittoluvan ja menin torille laulamaan rakkaudesta. Nuottitelineeseen kiinnitin silkkiliinan, johon olin maalannut huulten muotoon tekstin "suudelmanvaihto / kiss exchance". Toivoin jonkun kysyvän, miksi. Olisin tarjonnut millaisia suudelmia tahansa, jos olisin vaihdossa saanut suukon kaulaani tai niskaani. Rahatta, hinnatta! Ajattele, miten huikea kauppa: kumpikin antaa yhden suudelman, ja saa samalla kaksi ihanuutta, sekä antamisen että saamisen ilon.

KUKAAN EI OLLUT KIINNOSTUNUT.

Vilja Pisara



Unelman koko perheen lomasta johonkin lämpimään ja esteenä vain ja ainoastaan yksi asia: raha. Näin kotiäidin tuloilla kaikkien kulujen jälkeen ei vaan yksinkertaisesti ole mahdollisuutta siihen, vaikka kuinka haluaisi ja tietäisi, että lapsetkin nauttisivat siitä. Ehkei unelmaa kokonaan ole tarvinnut haudata, mutta kerran lapset vaan on pieniä ja niin kauan kun kotiäitinä on, niin eipä se tulotaso tästä mihinkään muutu. Ja alkuperäinen unelma muuttaa tietysti muotoaan sitä mukaa kun lapset kasvavat. Siltikään en osaani vaihtaisi, olen sitä mieltä että aikansa kutakin ja nyt on tämän aika!

Ideaa



Unelmani on toteuttaa sellainen hoitotila, jossa asiakas maksaa 1-1½ tunnin hoidosta 25 euroa. Nythän hinnat pyörivät siellä 40-70 euroon. On alv, vuokra, sähkö, materiaalit ym. Mutta silti : )

Tiina



Tällä kertaa olen haudannut unelman jatko-opinnoista ja väitöskirjan tekemisestä. Tähän unelmaan liittyy logoterapian jatko-opintojen liittäminen osaksi väitöskirjatyötä. Väitöskirjan aihekin on valmiina.

Toinen unelmani on asua jonkin aikaa ulkomailla ja oppia puhumaan sujuvasti vaikkapa aluksi vain paria kieltä, joita nyt käytän omasta mielestäni jotenkuten.

Olen pian 52-vuotias; siksi "järkiminä" on toistaiseksi asettunut esteeksi unelmille, mihin tämänikäisenä tarvitsen näitä juttuja?

Tosiasiassa tähänastisessa elämässäni suuret unelmani ovat toteutuneet - vaikka välillä viiveellä; jopa 20 vuoden odotusajalla. Niin uskon nytkin - kun hetki on sopiva, asiat alkavat rullata omalla painollaan.

Irmeli



Jos olisi rahaa ja uskallusta, niin perustaisin, vanhainkodin jossa todella ihmisillä olisi toimintaa. Tai vastaavasti alalta päihde- ja mielenterveys, joka on tänä päivänä ihan sanonko mitä. Kuka siellä voi tervehtyä kun ei ole mitään tekemistä?

Juuliska 64



Lykkäsin vuosikausia elämässäni vastuunottamista ja ratkaisuiden päättämistä. Nyt olen jo siinä iässä, että jos en olisi sillä lomamatkalla päättänyt muuttaa kulkuni suuntaa, olisin vieläkin vapaa, ilma lainaa, lapseton, vailla parisuhdetta, koiravapaa jne. Otin ison vastuun omasta onnestani ja aloitin järjestelmällisen elämisen, itse.

epis



Olisi mukava ruveta kasvattamaan pihlajia. Niiden marjoista saa hyvää hilloa!

Parikkalan Piika



Olen autokolarin uhrina työkyvytön. Ruumiillista työtä en pysty tekemään, mutta ideoida voin muuta tilalle.

Kasvatan siemenistä erilaisia taimia. Yleensä teen unelmista totta, jos se on mahdollista, mutta nyt on idea, joka mahdollisesti ei toteudu.

Haluaisin puutarhan, köynnöskaarineen, vesialtaineen, kaunis tilava potangeri, köynnöksistä kasvatettu puutarhamaja. Näissä pikku pöytä ja tuoli ryhmät, puutarhapenkkejä, sijoitettuna niin että istujilla olisi katse suunnattuna suoraan johonkin tosi kauniiseen, erikoiseen katseenvangitsijaan.

Tietysti pieni kahvila, josta saa myös pikkupurtavaa.

Lapsille paikka, josta oikealla leikin ohjauksella saataisiin ehkä pieni puutarhurin siemen itämään. Ym.  Mutta se tärkein tässä unelmassa on se, että puutarha koostuu vain ja ainoastaan omista siemenkasvatuksista. Tässä se idean pointti.

Pieni taimimyymälä, jossa on omakasvatetut puiden ja pensaiden alut, mitä moninaisemmat perennat ja huonekasvit, myös erikoisempia kasveja.

Yksivuotisia leikkokukkia kasvamassa väriloistossaan. Niistä saisi jokainen valita mieleisensä kimpun kotiin tai tuliaisiksi.

Tätä ideaa olen kehitellyt mielikuvituksessani siemeniä kylväessä tai taimia kouliessa.

Johan niitä on kertynyt toista tuhatta erilaista, mutta en ehkä toteuta ideaani.

Amppeli



Käsityönopettajaksi kehotti oma käsityönopettajani minua. Se ei ennättänyt kuin haaleaksi haaveeksi. Paljon myöhemmin kyselin itseltäni, miksi en uskonut opettajaani.

Oma kukkakauppa oli kerran ihan oikea unelma ja sellaiseksi se jäi. Olen sitäkin joskus haikaillut.  Useita unelmia olen toteuttanutkin ja onneksi noita riittää.

Entinen tilitantta



Se kaikkein suurin unelmani toteutui: kävelin Islannissa kuukauden ja nukuin teltassa, koska ei ollut varaa muuhun! Ja se toinen unelmani: kävellä toisen kerran itä-osaa tutkaillen... Kolmas: kerran elämässä maraton, neljäs: kerran elämässä 1/4 triathlon! Sitten kun nuo on kaikki toteutuneet olenkin jo niin vanha että unelmia täytyy päivittää.

anniina



En pysty heittämään vanhoja tavaroita, vaatteita tai lehtiä pois. Kun varastotila loppuu on pakko tehdä raivausta, ja se on vaikeaa. Asumme tiiviillä ok-taloalueella ja olen monesti suunnitellut pihakirppistä. Sitten iskee epäusko, että meidän romuista ei ole kukaan kiinnostunut. Lisäksi olen suunnitellut, että houkuttelisin naapureitakin pitämään pihakirppistä ja sitten mainostaisimme kyseistä päivää paikallisen ruokakaupan ilmoitustaululla. siitä voisi tulla ihan hauska kierrätys- ja naapurustopäivä. En vaan kehtaa lähteä liikkeelle.

Sinipsu



Olisi hienoa ottaa perheettömiä lapsia tai nuoria omaan perheeseen asumaan. Eli toimia sijaisperheenä ja niin auttaa edes muutamaa nuorta eteenpäin elämässään. Avuntarvitsijoita kun nykyään riittää...

Tinttu



Olen ekologisista syistä kovasti matkailua vastaan, mutta olen silti pohtinut millaisia "aktiviteetteja" voisin hyväksyä. Pohdinnan tuloksena olen kehitellyt odottamismatkailun: odotetaan, että korvasieni ilmestyy, että mustarastas tulee vakiopaikalleen, että koivusta putoaa ensimmäinen lehti, että ensimmäinen lumihiutale leijailee maahan. Odottaminen tapahtuu järjestetysti eli ohjelmapalvelun tuottaja tietää tapahtuman todennäköisen ajan ja paikan, toisaalta palvelun ostajakin tietää, että mitään ei välttämättä tapahdu.

helename



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot