ÄLÄ ANNA PERIKSI

Kun asiat ei luista, niin joskus käy,
kun mäen jota kapuat, huippua ei näy,
kun taskut on tyhjät ja anot lainaa,
kun huoli mielesi maahan painaa,
ja hymyn sijasta ei huokausta voi estää,
lepää hiukan ja koeta kestää.

Usein elämä mutkia matkaan tuo,
sen se meidän kaikkien oppia suo,
epäonni monesti meitä kohtaa,
vaikk’ annos sisua onneen ois voinut johtaa,
älä luovu, vaikkei vauhti päätä huimaa,
kerrankos kohtalo koettelee tuimaa.

Lähempänä onni on usein kuin arvaa,
silloin kun matka ei käy myötäkarvaa.
Usein kulkija antaa myöden
kätensä maalin viereen lyöden,
ja tajuten liian myöhään vasta,
että turhaan oli luopunut ponnistelemasta.

Epäonnikin on onnea, nurin käännettyä vain,
synkkien pilvien yllä taivas on kirkkain.
Koskaan et tiedä, onko matkaa paljon vai vähän,
Yht’äkkiä huomaat – se päättyikin tähän.
Pure siis hammasta, se vaikeaa on,
älä luovu vaikk’ ois tilanne mahdoton.