Elämäni paras päätös
Kysyimme näin:
Ella kirjoittaa: ”Elämäni on vaiheessa, jossa eteeni on tullut toinen toistaan haastavampia päätöksiä, joiden onnistuminen tai epäonnistuminen selviää vasta vuosien kuluttua. Olisipa arvokasta lukea mikä on aamiaispöydässämme istuvien mielestä hänen elämänsä tärkein päätös ja mikä siitä teki sellaisen?”
Vastauksia 25kpl
Olin juuri saanut lastentarhanopettajan viran, kun jätin sen ja menin epäpätevänä ja huonommalla palkalla tekemään luokanopettajan sijaisuutta. Tämä tapahtui elokuussa -85. Sille tielle jäin ja vuonna -94 valmistuin lapsuuteni unelma-ammattiini luokanopettajaksi poikkeuskoulutuksesta Helsingin yliopistosta. Se oli paras ja kauaskantoisin päätökseni, mutta ei ainoa. Vuonna -91 olin eronnut ja tutustuin nykyiseen mieheeni tansseissa. Tapasimme kolmen viikon aikana seitsemän kertaa, jonka jälkeen ostimme ensimmäinen asuntomme, kolmion, Helsingin Puistolasta. Sitäkään päätöstä ei ole tarvinnut katua!
-Anne Laitinen
En ole varsinaisesti tehnyt elämäni aikana mitään päätöstä tai päätöksiä.. Olen ajautunut erilaisiin elämän tilanteisiin ja hyvin on mennyt eletyt 63 vuotta, Vaatimattomista oloista lähteneenä en ole tavoitellut kuuta taivaalta, Tärkeintä on ollut tarkka talous, perhe ja terveys. Työtä on saanut onneksi tehdä, pieniä lamavuoisien katkoksia lukuun ottamatta ja silloinkin nauttien vapaasta ja huokaista rankan työrupeaman jälkeen. Elämästä ja luonnosta on nautittu.
-Risto Reipas
Päätin hakea takaisin opiskelemaan koska en ollut tyytyväinen työpaikkani enkä koko alaan. Luin pääsykokeisiin enemmän kuin koskaan mitään ja pääsin ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon. Irtisanouduin töistä ja muutin uudelle paikkakunnalle mistä en tuntenut ketään. Tutustuin heti sinne muutettuani uuteen mieheen, aloimme seurustella, muutin hänen luo asumaan, kesällä menimme kihloihin ja nyt mietitään koska mentäisiin naimisiin. Elämäni parhaita päätöksiä nämä kaikki.
-Onnellinen orava
Elämäni paras päätös oli alkaa yrittäjäksi. Mietin sitä puoli vuotta pääni puhki. Kävin ksikki kauhuskenaariot lävitse. Tiesin, ettei se ollut ruusuilla tanssimista. Olihan ystäväni lopettanut vastaavanlaisen yrityksensä, koska se ei elättänyt.
Starttirahoituksesta sanottiin kylmästi:”Turhaan me sinulle mitään rahoja myönnetään, kun kuitenkin tulet kahden vuoden päästä uudestaan työnhakijaksi!”
Olen nyt kohta ollut 15 vuotta yrittäjänä. Tein itselleni omilla kätösilläni työpaikan. Helppoa se ei ole ollut, mutta selviin. Se päätös on kehittänyt epäonnistujasta onnistujan, epäsosiaalisesta ihmisestä sosiaalisen, lahjattomasta kyvykkään monen jutun osaajan sekä luovuttajasta sisukkaan taistelijan. Se mikä minä nyt olen, en olisi, jos olisin tehnyt toisen päätöksen.
Minua auttoi, kun kävin ajatuksissani läpi suunnitelmaani kaikkine häpeän ja pelon tunteista onnistumisen tunteisiin useampaan kertaan.
-Helmi
Vastatessani treffi-ilmoitukseen vuonna 2005. Ollaan siitä saakka kuljettu yhteistä taivalta aviomieheni kanssa, ja siitä ajasta 12 vuotta yhteisen sukunimen kera. Olen kasvanut hänen rinnallaan turvallisin tuntein siihen mittaan mitä nyt olen. Koen olevani arvostettu joka päivä. Saan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ensimmäistä tapaamistamme en unohda koskaan, ja sitä läikähdyksen tunnetta rinnassa kun tajusin rakastuneeni.
-Sari Silvo
Tämä on erään Ension tarina: Hänellä oli ankara lapsuus isäpuolen luona, tuli remmiä
pienestäkin rikkeestä, Hänellä oli kuitenkin rakastava äiti, joka esim. piilotti kodinavaimen
ruusupensaaseen, jos tiesi poikansa tulevan myöhässä. Aikuisena Ensio päätti vain, ettei
kanna kaunaa ”ukolle” ja se päätös on pitänyt.
-”Anneli”
Irtisanouduin vakinaisesta päiväkodin johtajan virastani ja menin lastentarhanopettajan sijaiseksi yksityiseen päiväkotiin, Sieltäkin jouduin lähtemään viiden työvuoden jälkeen ja sen jälkeen siirreyin eläkkeelle. Ei kaduta!
-äippä56
Vuonna 1954 korjasin piikkilanka-aitaa ja löin vasaralla vahingossa peukalooni, jonka alla oli tietenkin se piikki. Menin itkien kotiin pidellen vertä valuvaa peukaloani. Äitini kysyi, mitä tein lyötyäni itseäni, vastasin, että luettelin kaikki kirosanat joita olin kuullut. Äiti kysyi ”auttoiko ne”?.Vastasin, ”ei, koskee ihan yhtä paljon”. ”Aiotko käyttää jatkossa” oli äitini seuraava kysymys. Mietin vähän aikaa ja vastasin EN ja se päätös on pitänyt. Päätös on muuten pelastanut minut monasti pahoistakin tilanteista. Vasta nyt liki 80:senä tajuan sen päätöksen merkityksen elämälleni. Olen kiitollinen äitini viisaudesta ohjata luonnettani ja tyytyväinen itseeni, että pystyn pitämään sanani ja lupaukseni tilanteessa kuin tilanteessa.
-Hilkka
Oli vuosi 1980 ja olin silloin 25-vuotias. Minulle annettiin mahdollisuus lähteä vuodeksi ulkomaille töihin. Mietin asiaa yhden illan ja päätin lähteä. Se vuosi oli monessa mielessä käänteen tekevä elämässäni. Siinä oli hyviä ja ihania asioita, mutta myös vaikeita asioita. Ajattelen edelleen sitä vuotta yhtenä parhaimmista vuosistani enkä antaisi sitä pois. Sen vuoksi olen aina kannustanut nuoria ja vanhempiakin lähtemään ulkomaille töihin, jos tilaisuus tulee ettei myöhemmin tarvitse katua, että jätti tilaisuuden käyttämättä.
-Linda
Päätin, reilut neljä vuotta sitten, lopettaa karkin syömisen kokonaan. Rakastan karkkia, varsinkin irtokarkkeja ja ne olivat elämässäni, niin iloissa, suruissa kuin tylsissä hetkissä.
-Virpi
Minun elämäni paras päätös oli noin 7 vuotta sitten kun uskalsin toteuttaa oman haaveeni. Muutin maalle luonnonrauhaan mummonmökkiini. Olin unelmoinut ja puhunut mummonmökistä vuosien saatossa pikkuhiljaa, kunnes kasvoin niin vahvaksi, että uskalsin hypätä kaupungin kuvioista ja palata takaisin luontoyhteyteen. Minä ja unelmani tarvitsimme kasvuaikamme ja unelma oli välillä vahvempi ja toisinaan niin kaukainen. Sitten kun aloin konkreettisesti toimimaan, muutin vuokralle ja etsin vuoden ajan taloa, kaikki loksahti kohilleen. Kirjoitan tätä ulkona istuen, luonnon heräämistä kuunnellen ja kiitän elämää 😊
-Sinttu
Elin vaikeassa avioliitossa, jossa suuri ongelma oli miehen tolkuton alkoholinkäyttö. Tunsin olevani pimeässä syvässä kaivossa, enkä keksinyt keinoa päästä sieltä pois.
Suuri hätä sai minut vihdoin liittymään Al-Anoniin, alkoholistin läheisten vertaistukuryhmään. Se on elämäni paras ja tärkein päätös.
Ensin hävisi kansi kaivoni päältä ja valo sekä lämpö virtasivat loukkooni. Eräänä päivänä sinne putosivat tikkaat, joita pitkin pääsin näkemään elämän koko rikkauden ja kauneuden. Pääsin vapauteen vankilastani.
Tänään olen kiitollinen ryhmälleni kaikesta hyvästä, mitä elämässäni on tapahtunut. Olen saanut mielenrauhan, ystäviä ja rakkaat harrastukseni takaisin. Avioliittonikin jatkuu edelleen, sillä mies on ollut jo juomatta useita vuosia.
-Marjatta
11 vuotta sitten päätin poikani häissä antaa ylimääräisen häälahjan niin läheisilleni kuin itsellenikin. Juhlapuheeni lopussa kerroin koko juhlakansalle että hetken kuluttua poltan ulkotiloissa elämäni viimeisen sikarin. Ja näin tein. Lähes 30 v kestänyt tupakointi päättyip siihen. Elämäni paras päätös. Muutokset terveydessäni aivan käsittämättömät myös faktisesti. En olisi onnistunut ellen olisi tehnyt päätöksestäni riittävän julkista. Suosittelen.
-Hessu
Avioero = elämäni paras päätös!
-Pike
Tein helmikuussa päätöksen lopettaa sivutoiminen yritystoiminta ja keskittyä päivätyöhön ja perheeseen. Päätös ei ollut helppo, mutta se helpotus, kun jatkossa aikaa on myös sille tärkeimmälle eli perheelle oli valtava. Siitä hetkestä lähtien mieli on ollut jotenkin kevyempi. Haikeus tosin valtaa mielen välillä, mutta siitä tiedän, että työ, jota tein oli merkityksellistä ja oikeasti pidin siitä. Mutta kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu…
-Kristiina
Heittäydyin elämän vietäväksi. Jätin kihlatun. Jätin sovitut häät. Jätin ennalta suunnitellun elämän. Hyppäsin nuoren miehen matkaan. Vaikka välillä on vaikeampaa, ilman häntä en olisi asunut ulkomailla tai saanut kaksi maailman ihaninta lasta.
-Heidi
Tärkein päätökseni oli muuttaa pääkaupunkiseudulta maaseudulle. Olin -70 luvun muuttoaallossa lähtenyt vanhempieni kanssa pääkaupunkiin. Oli pakko, kun vanhemmat lähtivät. Työpaikkaa ei ollut tiedossa ja rohkeasti rakennettiin talo kotiseudulle. Töitä löytyi, kun uskottiin vahvasti omaan pärjäämiseen. Asuntovelka on maksettu. Tiukkaa oli välillä, mutta taatusti sen arvoista. Katunut en ole päivääkään. Päinvastoin. Olen tosi onnellinen ratkaisusta. Juureni ovat syvällä täällä.
-Mummeli
Elämäni paras päätös oli viime syksynä, kun löysin Juice Plus +fytoravinteet ja päätin kokeilla niitä. Nyt minulla on kuin aivan uusi elämä. Voin kokonaisvaltaisesti todella hyvin.
-Anne
36 vuotta sitten menin naimisiin ihanan ”maajussin” kanssa. Laajensimme ja nykyaikaistimme hänen kotitaloaan, jossa myös hänen vanhempansa asuivat. Saimme vuoden kuluttua poikalapsen ja luulin että elämäni on parhain päin ja oloni parasta ikinä. Mutta jo kolmen avioliittovuoden jälkeen muutin pois, kun en enää jaksanut olla vain tyhmä, mitään osaamaton piika ja pelkkä talon perijän synnyttäjä, joksi anoppini minua sanoi. Vaikka poikamme kärsi kahden kodin väliä reissaamisesta, hänestä kasvoi terve ja elämäänsä tyytyväinen mies.
Itse löysin melko pian uuden rakkauden, joka on kestänyt jo yli 30 vuotta ja todennäköisesti jatkuukin yhtä onnellisena. Onnekseni läksin ajoissa vanhasta liitosta.
-armi
12-vuotta sitten päätin löytää jokaisesta päivästä jotain hyvää/ kaunista, vaikka ihan pienenkin sellaisen asian/ tunteen. Elämässäni oli tulloin paljon vaikeita ja surullisia asioita.
Tuon päätöksen tein kesällä ja silloinhan kaunista ja hyvää löytää helposti. Esim. kaunis kukka, ihmisten hymyt, , loma ym.
Syksyn ja talven tullenkin löysin hyvää ja kaunista ympäriltäni ja elämästäni. Nykyään kauniin ja hyvän löytäminen tapahtuu itsestään. Minulle on sanottu usein, että miten läydän kaikesta aina hyvää. Tuo päätös on muuttunut mielen asenteeksi! Paras päätökseni!
Elämä on antanut moinia hyvia asioita tuon päätöksen jälkeen. Se on parasta, että huomaa ne pienet hyvät asiat arjessa.
-Annukka
Tämä ei varsinaisesti ole päätös, vaan paremminkin ajatustapa. Kerran kauan sitten sain hyvän ohjeen ollessani myös valintatilanteessa suurten asioiden äärellä. Eräs viisas ihminen lausui jotakuinkin näin: ”Kun valinta on tehty, ei enää kannata miettiä, mitä siellä toisen tien päässä olisi ollut.” Tätä olen pitänyt ohjenuoranani ratkaisuja tehdessäni. Kun latu on kerran valittu, niin sitten hiihdetään sitä.
-Hiihtelijä
Elämäni paras päätös oli ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista! Masennusjaksojen rasittama elämäni oli ollut vastoinkäymisiä ja suruja täynnä. Hyvä terapian ja kokonaisvaltaisen oman hyvinvoinnin vaalimisen lopputuloksena olen löytänyt sisäisen rauhan ja onnen, jota ei minulta kukaan voi viedä. Se on sisäistä onnea, joka pulppuaa kiitollisuutensa vaikeimpanakin päivänä!
Tähän tilanteeseen päätyminen on vaatinut rohkeutta katsoa itseä ja omaa elämää suoraan ja rehellisesti. On pitänyt itkeä monta itkua ja olla pettynyt ja katua. Olen katkonut elämästäni ihmissuhteita, jotka ovat tuoneet elämääni negatiivista energiaa ja pahimmillaan estäneet minua menemästä eteenpäin. Tämä rajojen vetäminen on ollut vaikeinta, mutta tärkeintä, sillä jotkut ihmiset ympärilläni kyseenalaistivat jatkuvasti kasvuani ja onnellisuuttani.
Tässä hiljattain tajusin, että enää elämässäni ei ole energiasyöppöjä vaan ihmisiä, joiden kanssa on ilo kasvaa ja olla onnellinen! Syvä kiitollisuus täyttää mielen, että olen saanut voimaa ja paljon tukea tehdä nämä muutokset, ottaa vastuun omasta onnesta ja koko elämästä!
-Onnellinen joka päivä
Olin aloitteleva lähihoitaja, tein sijaisuuksia kotihoidossa. Tein puoli vuotta sijaisuuksia ja sitten esimies pyysi käymään luomaan ja kysyi haluaisinko rueta sijaistamaan vanhusten päivätoiminnan ohjaajaa, kun tämä oli lähdössä pois. Sanoin tietenkin, että joo. Vaikka ei minulla ollut minkäänlaista kokemusta eikä tietoa asiasta.
Viikon perehdytys ja sen jälkeen olin yksin. Mietin mihin ihmeeseen olinkaan taas pääni tunkenut?! Osaanko, pystynkö? Hyppäsin pää edellä kylmään veteen, se oli yksi parhaimmista päätöksistäni. Tätä työtä teen edelleen, kahdeksan vuotta myöhemmin. Suurella sydämellä, nauttien joka päivä onnistumisen kokemuksesta, asiakkaiden tyytyväisenä kotiin lähtiessä. Aina ei tarvitse joka asiaa niin punnita eikä miettiä. Sanoin vaan joo ja tässä ollaan! Ohjaajan ammatissa, jota en itselleni osannut kuvitellakaan.
-Elina
Säästin nuorena miehenä pienistä opiskeluaikojen kesätyöpalkoista monta vuotta rahaa ja kävin silmien laserleikkauksessa päästäkseni eroon silmälaseista. Osa tutuista ei ollut tunnistaa minua ilman laseja. Nyt yli 50 vuotiaana edelleen täydellinen ajokorttinäkö. Elämäni paras päätös.😀
-Joensuu
Kahtena tärkeinpänä päätöksenä elämässäni pidän lasten ja oman talon hankintaa. Kummassakin on täytynyt luottaa omaan intuitioon, että tekee oikein. Toisaalta päätöksissä iso merkitys on ollut puolison tuella. Sillä, että yhdessä me selviämme näistä.
-Elma