Ikimuistoinen äitienpäivä
Mahtaako vuodessa olla juhlapäivää, johon sisältyy enemmän tunteita kuin äitienpäivään. Voimakkaat elämykset tallentuvat myös lähtemättömästi mieleemme, kuten tämän utelun vastauksista on luettavissa. On elämän onnellisimpia hetkiä, sattumuksia, iloa ja suruakin. Yhteistä niille kaikille on se, että ne ovat tapahtuneet äitienpäivänä.
Vuonna 1984 sain ihanan tyttären äitienpäivälahjaksi. Päivä oli erityisen kaunis (kuten tyttökin) ja vielä kun katsomaan sairaalaan tulivat isän lisäksi isovanhemmat minun kummini, se oli jotenkin niin juhlavaa
Eija
Ehkä lämpöisin muisto on äitienpäiväjuhla ekaluokkalaisemme koululla. Lapset opettajineen olivat harjoitelleet kauniita lauluesityksiä ja runoja ja lopuksi lapset veivät omalle äidilleen leikkoruusun. Omalle lapselleni ja myös itselleni se nimenomainen hetki oli todella lämmin ja ihana!
Merja
Muutama vuosi sitten, kun tyttärentyttäreni Oona oli kaksivuotias, vietimme jostain syystä kaksistaan äitienpäivää. Hän ei vielä osannut puhua, mutta kaikkea muuta kylläkin. Ihmettelin hänen touhuaan pihalla. Kävimme ensin metsässä ja sitten pihalla, hän keräsi kaikenlaista tarviketta. Sitten hän teki hiekasta kakun, jonka koristeli näillä metsä-tarvikkeilla. Leskenlehdet hän laittoi johonkin astiaan. Kun tämä kaikki oli valmis, hän ojensi ne minulle. Silloin vasta tajusin, että siinä oli minulle äitienpäiväkakku ja kukkaset. – Itkuhan siinä tuli.
Kaarina-mummu
Mökillä miehen, pojan ja koiran kanssa. Niin kaunis ja lämmin aamu, että äitienpäiväaamiaisen pystyi syömään ulkona. Yhtäkkiä koira hypähti pihalla taaksepäin ja uikahti. Mitä tapahtui? Pihamaalla, jossa koskaan aiemmin ei ollut näkynyt käärmeitä, oli kerällä kyy ja se oli pistänyt koiraa kuonoon. Siitä alkoi unohtumattoman äitienpäivän vietto. Soittorumba pystyyn. Mistä löytyy lähin päivystävä eläinlääkäri? Turusta pieneläinklinikalta. Mies, poika ja koira autoon ja yli sadan kilometrin päähän Turkuun. Soitto järven toiselle puolelle siskolle ja sieltä mies hakemaan minua veneellä, jotta pääsen heidän mukanaan äitienpäiväkierrokselle. Onnittelemassa äidit ja tulivathan muutaman tunnin kuluttua Turun reissusta hoidettu koira ja koiran seuralaisetkin. Se äitienpäivä jäi mieleen, vaikka koiraa ei enää olekaan 🙂
Kirsi
Lähdin aamurutiinien (kahvit kukat ja laulut äidille) jälkeen luontoretkelle. Luonto heräämässä, näsiä kukassa. Pureskelin sitkeän näsiän oksan mukaani. Se pilasi lopun päivän, suu oli kuin tulessa. Myöhemmin tulin tietämään, miten myrkyllinen näsiä on.
Onnea äidit!
Poikani, 7-vuotias ekaluokkalainen, piirsi kortin, jossa länkkärit ampuivat toisiaan. Siinä oli räiskettä ja pum, pum. Ja kortin alareunassa oli onnentoivotus ja jatkeena; olisin ostanut sinulle lahjan, mutta kaikki oli niin kalliita, että päätin tehdä vain tämän kortin. Sen lisäksi hän lauloi laulun ”Happy birthday to you” sävelellä mutta sanat menivät näin ”mutsi mutsi mutsi, mutsi mutsi mutsi, jne” Minä vain nauroin kyyneleet silmissä ja olin niiiiin onnellinen, että minulla on noin kekseliäs jälkeläinen.
Tuikkis
Äitienpäivä vuonna 2013 on jäänyt erityisesti mieleen siitä syystä, että tyttäreni Millä tuli käymään ja esitteli uuden miesystävänsä. Yleensä hänellä ei ollut tapana tuoda heitä näytille. Tämä äitienpäivä jäi hänen elämänsä viimeiseksi. Menetin hänet itsemurhalle marraskuussa 2013. Sen menetyksen kanssa olen elänyt joka päivä. Ikävä ja kaipaus on sanaton.
Ikuinen ikävä <3
Oli ensimmäinen äitienpäiväni vuonna 1975. Isäni oli aikoinaan tuonut äidille aina jonkin kukkasen ko päivänä, niinpä minäkin toivorikkaana odottelin omaa kukkaani, olinhan tuore äiti. Iltaan mennessä ei kukkaa kuitenkaan kuulunut, joten kysäisin mieheltäni syytä. Vastaus kuului: ”Et ole sen arvoinen”. Siihenpä ei ollut mitään lisättävää, mutta tapaus muistuu mieleeni joka ainut äitienpäivä, enkä suuremmin ole sitä juhlinut myöhemminkään vaikka olen yrittänyt antaa anteeksi edesmenneelle miehelleni, unohtanut en ole vieläkään.
Riitta
Kolmisen vuotta sitten oli sateinen äitienpäivä, ja tuttavani pyysivät minua rankametsälle. Kasattiin minullekin polttopuita tuo päivä, märkää oli, mutta todella hauska tapa olla yhdessä ja nauttia raikkaasta ilmasta metsässä 🙂
Satu
Vuonna -94 vietettiin äitienpäivää pienen tyttäremme kanssa. Sen äitienpäivän iltana tyttäreni jäi kotiin isänsä kanssa ja minä lähdin bussilla kohti sairaalaa. Seuraavana aamuna syntyi toinen tyttäremme
Äityli
Lapsemme oli 3 v. Mieheni ja lapsemme 3 ja 4 v. koristelivat kermakakkua äitienpäiväksi. Kun kakku oli saatu juuri viimeistä silausta vaille valmiiksi, nuorempi lapsemme jotenkin luiskahti molemmin käsin kakun päälle.
Pienellä vaivalla kakusta tuli aivan hieno!
Kermakakku
Jokainen äitienpäivä on mielessä mutta muistan ensimmäisen vuonna 1997 kun esikoiseni oli sylissäni vuoden vanhana
Riikka
Ensimmäinen äitienpäivä 1996. Esikoinen syntyi perjantaiaamuna ja oli maailman suloisin vastasyntynyt. Lauantaina täytin 30v. Äitienpäivän aamuna osastonhoitajat lauloivat käytävällä Lapin äidin kehtolaulun äideille ja vauvoille. Sitä liikutuksen tunnetta en unohda.
Helena
Tyttäreni syntyi illalla 12.5.90, 13.5. oli äitienpäivä ja neitokainen tuotiin äidille aamulla vaaleanpunainen rusetti hiuksissa.
Tarja
1989 heräsin iloisena kahvintuoksuun. Lapset olivat laittaneet ihanan aamupalan. Ihmettelin kun mieheltäni en saanutkaan jokavuotista ruusua. Lahjasi on pihalla kultaseni. Menimme ulos, siellä se oli, uutuuttaan kiiltävät kottikärryt! Voi sitä naurun remakkaa joka siitä syntyi. Vieläkin on äitienpäivälahja käytössä.
mummi
Minulle oli sattunut työvuoro jo kahtena äitienpäivänä peräkkäin. Äitienpäivän taas lähestyessä lapset ilmoittivat minulle topakasti: Jos tänä äitienpäivänä menet taas töihin, me otamme sinusta eron!
Maarit
90-luvulla vanhin poikamme oli noin 5-vuotias. Hän odotti äitienpäivää todella paljon, tuskin malttoi nukkua edellisenä yönä. Niinpä sain sen äitienpäivän ensimmäiset onnittelut kesken unien 4-5 aikaan aamuyöllä. ”Onnea onnea” kuului sänkyni vierestä, kun hän herättyään hiljaa hipsutteli onnittelemaan äitiä. Onnellinen hymy huulilla jatkoimme unia.
Sipe
Keräsin yhtenä äitienpäivänä ison kasan valkovuokkoja. Sinä vuonna niitä oli erityisen runsaasti. Vein kimput anopilleni, joka ilostui eleestäni silmät kostuen, sekä äidilleni. Itselleni oli tärkeää käydä molempien luona vaikka ajomatkaa tulikin. Kukaan meistä ei tuolloin tiennyt, että anoppi sairastuisi syksyllä vakavasti, eikä häntä enää seuraavana äitienpäivänä olisi. Tuo äitienpäivä jäi mieleen muistuttaen miten tärkeitä pienet eleet juuri tällä hetkellä ovat, koska huomisesta emme koskaan tiedä.
Minna
Se oli 80-luvun alkupuolella, kun vanhemmat tyttäremme olivat pieniä. Kaunis aurinkoinen päivä. Olimme mummolassa käyneet ja kotona tytöt halusivat jäädä ulos isän kanssa. Hetken kuluttua katsoin ikkunasta ja näin kuinka kaksi pientä ihmistä haravoi puutarhassa isän kanssa kuollutta ruohoa. Kummallakin pieni muovinen harava vinhasti heiluen. Se oli niin ihana äitienpäivälahja, että edelleen näen sen mielessäni. On ollut monia muitakin, mutta siinä oli jotain, joka syöpyi mieleen ikuisesti.
mommeli
Poikani oli vasta 6-vuotias ja vanhempani tulivat käymään äitienpäivänä luonani. Pois lähtiessään poikani halusi kovasti saattamaan ja nimenomaan yksin. Annoin luvan. Hetkeä myöhemmin mummo tuo nauravaisen ja selkeästi onnellisen pojan takaisin paketti kourassa. Poika ojentaa lahjan ja sanoo hyvää äitienpäivää. Avaan paketin ja näen siellä kauniin taulun josta olin muutama päivä aiemmin sanonut läheisessä Ekokaupassa pojalleni että onpa se kaunis. Todella kaunis. En kuitenkaan ostanut sitä rahahuolien vuoksi. Yh-äitinä rahat menivät elämiseen. Taulu kädessäni hämmästelin kuinka se siinä nyt oli. Poikani sanoi että he kävivät ostamassa sen minulle mummon kanssa koska poikani rakastaa minua niin paljon ja koska taulu oli täydellinen lahja täydelliselle äidille. Kyyneleet valuivat poskille. Yhä taulu on kunniapaikalla esillä.
Viltsu
Äitini vakava sairaus oli kääntynyt parempaan päin. Meillä omaisilla oli usko, toivo ja rakkaus, että tästä se toipuminen lähtisi. Niin se lähtikin, aikaa siitä on jo kohta 26 vuotta. Muistan vieläkin äitini onnen, kun syötin hänelle itse tehtyä äitienpäiväkakkua sairaalassa.
tytär
Olin vierailulla poikani luona San Franciscossa viime keväänä. Äitienpäivän vietimme yhdessä vaeltamalla Yosemiten kauniissa kansallispuistossa. Sitä äitienpäivää en unohda koskaan.
Pacific dog flower
Tyttäreni ja hänen avomiehensä veivät minut, mieheni sekä avomiehen äidin syömään Messilään. Oli äitienpäivä vuonna 2007. Kesken ruokailun meille kerrottiin, että heille syntyy syksyllä vauva. Se oli paras äitienpäivälahja ikinä. Myöhemmin lapsia on syntynyt toinenkin.
Terttu- mummu
Olin jo Äitienpäivää edeltävänä lauantai-iltana ennättänyt ilmoittamaan, etten päässytkään lähtemään ja onnittelemaan Äitiäni (ajomatka oli pitkä ja olisi pitänyt matkustaa perille jo edellisenä iltana ehtiäkseen onnittelemaan ja keittämään aamukahvit Äidille). Huonoa omaatuntoa potien, yhtäkään Äitienpäivää aiemmin väliin jättämättä, nousin kuitenkin aamulla jo ennen kukonlaulua ja lähdin kauniina aurinkoisena kevätaamuna ajelemaan Äidin luokse. Ilo ja yllätys oli täydellinen kun ilmoitin muutamaa kilometriä ennen saapumista juuri heräävälle Äidilleni, että olen kohta paikalla eloisan koirani kanssa onnittelemassa ja kahvia keittämässä maailman parhaalle Äidille! Olin varmasti itse vielä iloisempi kuin Äitini, päästessäni onnittelemaan aidosti yllättynyttä ja iloista Äitiäni ja koko päivä sujui erityisen aurinkoisissa merkeissä! Tuo Äitienpäivä on jäänyt lähtemättömästi mieleeni.
Ismoni
Ensimmäinen äitienpäivä sen jälkeen, kun pitkään lasta yritettyämme saimme tiedon, etten koskaan tule saamaan omaa lasta.
Jaan
Aviomieheni oli pitänyt mykkäkoulua kolme viikkoa ja äitienpäivä aamuna mykkäkoulu loppui kun mieheni sanoi ONNEA. Tuo äitienpäivä jäi unohtumattomana mieleeni.
Hillevi
Aivan ihanaa, ei tarvitse kahta kertaa miettiä mikä tulee ensimmäisenä mieleen. Tyttäreni on aina tehnyt itse niin joulu-, syntymäpäivä- kuin äitienpäiväkortit. Yhtenä äitienpäivänä sain taas hienon piirretyn kortin ihanalla runolla puun kasvusta. Luin kortin ja ihastelin runoa ja kauneutta. Kortti kiersi perheenjäsenten luettavana. Kenenkään ilme ei ”värähtänyt”. Vasta kahvipöydässä toinen tyttäristä kysyi, olinko lukenut kortin. Heräsi kysymys? olin lukenut, mutta en loppuun saakka. Kortin lopulla oli ”Hyvää Äitienpäivää tulevalle mummulle!” Ensimmäinen lapsenlapseni oli ilmoitettu tulevaksi! Sitä rakkauden ja onnen tunnetta en unohda koskaan!
Emmi
Mieleenpainuvin äitienpäivä oli 14.5.1989, jolloin esikoiseni syntyi. Olimme pitkään yrittäneet lasta ja käyneet lapsettomuushoidoissakin, kunnes sitten tärppäsi. Asuin tuolloin Kanadassa ja synnytykseen osallistui oma perhelääkäri. Hän kävi katsomassa tilannetta klo 14.00 ja sanoi, ettei lapsi vielä sinä päivänä synny, vaikka olin jo alkuyöstä mennyt sairaalaan supistusten voimistuessa.
No, lääkäri oli väärässä, sillä klo 18.01 äitienpäivänä esikoispoikani syntyi. Voi sitä onnen tunnetta, kun sai lapsen vatsan päälle. Sitä äitienpäivää en tule koskaan unohtamaan 🙂
Ansu
Se oli äitienpäivä v 1995, kun kävin mummoni luona viimeisen kerran ennen hänen kuolemaansa. Se oli ihana vierailu ja mieleen se jäi siksikin, koska sinä päivänä satoi lunta.
AnniM
Äitienpäivä 1978 jäi erityisesti mieleen, kun olimme ostaneet mansikkakakun sunnuntain äitienpäiväksi. No lauantaina oli jännittävä jääkiekko-ottelu, siinä ottelua katsoessa kakkukin hävisi parempiin suihin. Ja eipä sitä sitten enää ollut sunnuntaiksi kakkua, kun katsoimme Neuvostoliitto-Tsekkoslovakia matsia, siinä olisi sitten mennyt kyllä pari kakkua lisää. Ja tämä tapahtui maaseudulla ja siihen aikaan ei ollut kaupat auki sunnuntaina…
Vappu
Olen 4 lapsen äiti ja aina ollut aikainen ylösnousija. Lapset olivat kaikki alle 10-vuotiaita, tiesin, että he haluavat tuoda aamiaisen minulle vuoteeseen. Heräsin kuitenkin jo varhain, luin lehden ja söin jotain. Kaikki nukkuivat. Mutta sitten alkoi kuulua hiljaista sipinää yläkerrasta ja tiesin, että nyt on lapset hereillä ja tulevat laittamaan aamiaista. Menin nopeasti sänkyyn ja ”aloin nukkumaan”. Keittiössä alkoi kova kolina ja kilinä, mutta puhe oli hyvin hiljaista, ettei äiti herää! Mieheni kuiskasi, että ole nyt sinä hiljaa täällä, minä menen katsomaan ettei tuolla keittiössä tule tulipaloa.. Meni aika pitkä aika ja sitten koko joukkue saapui sänkyni viereen ja minä ”nukuin”.. Hento laulu: ”Maan päällä paikka yksi on”.. alkoi kuulua ja minä aloin heräämään kolmannen säkeistön kohdalla. Tarjotin, jossa oli kortit, ihanat lasten tekemät ja valkovuokot ja kahvikuppi, kauniisti tehty voileipä, paksuine päällisineen ja pakastimesta sulatettu pulla. Olin sulaa rakkaudesta, kun katsoin kaikkia heitä, jotka sitä olivat niin totuudessa laittaneet ja tehneet. Kyyneleet olivat silmissäni ja aloin juoda kahvia, josta osa taisi mennä lakanalle.. Mutta se oli ihana hetki! En unohda sitä..
mummi57
11.5.1980 oli ensimmäinen Äitienpäiväni. Esikoinen oli syntynyt 6.5 ja olin vielä sairaalassa. Aamupalaa hakiessamme sairaalan käytävältä käyttämiimme paperilautasiin olivat yököt piirtäneet kukkia ja sanat ”Onnea äidille”. Kun vauva aamulla tuotiin syötölle (nukkuivat siis yöt vauvalassa), peittokääröön oli kiinnitetty sinisellä (tytön saaneilla punaisella) sydämen muotoisella kiiltokuvalla varustettu pakettikortti, jonka takana oli sairaalan leima ja muistaakseni ylihoitajan allekirjoitus.
Päivällä oli poikkeuksellisesti luvassa kermakakkua mutta tuli tieto, että se oli pudonnut leipäauton lattialle: (Kakku kyllä tuli, mutta kermakakku oli vaihtunut hedelmäkakkuun). Paperilautanen ja siihen kiinnitetty pakettikortti ovat vielä tallessa.
Äitienpäivä on synnytyssairaalan Juhlapäivä!
En muista vuotta, mutta kun vein äidin haudalle kukan, niin piti lapioida lumesta kuoppa, että sen pystyi laittamaan.
Pilsi
Sodan jälkeen syntyneillä lapsilla ei ollut paljon aineellista annettavaa mutta halu oli kova jotenkin muistaa äitiä. Alle kouluiän, oli vain pieni tupa ja kamari. Lauloin tuvan puolella kamarin ovi tiukasti kiinni: Maan päällä paikka yksi on……. Suurella hartaudella, näen vieläkin itseni sen kamarin oven ulkopuolella ja muistan sen oven peilioven värinkin.
Hilla-Marjatta
Lapsuudessani 60-luvun alussa, muistan aina sen kun kyläkoulussa pidettiin kylän äideille äitienpäivänäjuhla. Askartelimme silkkikukat äitien rintapieleen ne olivat ihania kukkia. Lauloimme kauniita lauluja äideille tai ne lapset joilla oli lauluääntä lauloivat. Oma äitini ompeli meille neljälle tyttärelle uudet mekot, jotka saimme laittaa äitienpäivä ja/tai kevätjuhlaan päälle. Saimme myös valkoiset polvisukat se oli ilon päivä, kevät, uudet vaatteet ja äitienpäiväjuhla, joka sattui niin, että minäkin pääsin esiintymään koululle äideille. Kaikki lapset eivät aina päässeet esiintymään, koska koulumme oli pieni ja äidit oli kutsuttu sinne juhlaan. Siksi tämä yksi erityinen kerta jäi minun mieleeni ja pysyy siellä lapsuuden muistoissa. Lapsena ajattelin kunpa olisin osannut laulaa ja saanut olla äitienpäiväjuhlassa joka vuosi. Sain kuitenkin tämän yhden kerran olla ja se oli pienelle tytölle suuri asia.
Sinikka -57
Ensimmäinen äitienpäiväkortti pojaltani vuosi sitten hänen ollessa kaksivuotias. Onnen kyyneleistä ei meinannut tulla loppua kun kauniin runon ja lapseni piirtämän taideteoksen lisäksi muistin kuinka odotin lastani yhdeksän kuukauden sijasta yhdeksän pitkää vuotta. Äitienpäivät ennen poikaani täyttyivät työstä tai muusta kiireestä, jotta sydämen kaipuu himmenisi edes vähän. Nyt äitienpäivät ovat täynnä iloa ja rakkautta ❤
poika joka varasti sydämeni
Poikamme oli tokaluokkalainen. Sain lahjaksi kortin, jossa kuvana oli ilmeisen äidin kuva. Äidin ilme oli ”paha”. Kysyin pojalta siitä varovasti. Hän kertoi selittäneensä myös (ilmeisen ihmettelevälle) opettajallekin: ”Se jännittää tenttiä”. Olin menossa erikoislääkäritenttiin. Niin herkästi lapset aistivat tunnelmia!
Päivi
Olimme muuttaneet kahden naisen taloudesta tyttäreni kanssa asumaan erikseen tyttäreni aikuistuessa. Hän toi minulle äitienpäivänä kultakalan pyöreässä lasiastiassa. Mukana oli kaikki kalan ruokkimiseen tarvittavat aineet, happiletku, koristekivet ja kasvit. Lahja oli odottamattoman erilainen. Näin siksi, että minulle oli ruokittavaa ja huolehdittavaa ja että en tuntisi itseäni yksinäiseksi.
Salmukka
Siitä on 14 vuotta, kun tyttäreni oli vasta kuuden, heräsi ajoissa touhuamaan keittiöön, kun minä ja hänen nuorempi veljensä vielä nukuttiin. Tytär oli aikaisemmin käynyt ostoksilla mummun kanssa. Hän oli myös kysellyt mummultaan miten kahvi keitetään. Kuuntelin unen läpi, kuinka hän touhusi keittiössä päämäärätietoisesti. Kun kahvi oli valmis, hän toi lahjan ja kahvimukin viereeni. Sain lahjaksi ihanan poolopaidan, jossa oli kukkakuvioita. Vaikka pusero on jo kauhtunut ja hihat lerpattavat, käytän sitä edelleen, koska en raaski millään luopua siitä. Se päivä tuo minulle mieleen joka kerta kuinka tyttäreni osasi kuuden ikäisenä osoittaa, miten tärkeä minä olen hänelle.
Helmi
Synnyin 50 vuotta sitten äitienpäivänä ja jonkun kerran muistan syntymäpäiväni osuneen äitienpäiväksi lasten syntymän jälkeenkin. Toukokuussa on taas tuplajuhlapäivä. Se jää muistoihini varmasti, vaikka tarkoitus ei olekaan juhlia. Toivottavasti Äitini ja mieheni ovat kumpikin silloin jo paremmassa kunnossa, emmekä vietä päivää sairaalassa. Ja jos päivä kuluu sairaalassa, tulee siitäkin tärkeä muisto. Vaikka töitä en olekaan vielä saanut, olenhan ainakin voinut auttaa läheisiäni.
Keiju
16 vuotta sitten ensimmäinen äitienpäivä tietenkin kakkua ja mehua sänkyyn kortti missä on pienten varpaiden kuva, ihanaa:-)
sari.r.
Tyttäreni ja hänen avomiehensä veivät minut, mieheni sekä avomiehen äidin syömään Messilään. Oli äitienpäivä vuonna 2007. Kesken ruokailun meille kerrottiin, että heille syntyy syksyllä vauva. Se oli paras äitienpäivä lahja ikinä. Myöhemmin lapsia on syntynyt toinenkin.
Terttu- mummu
Ensimmäinen äitienpäivä, jolloin vajaan vuoden ikäinen tyttäreni tuli onnittelemaan äitiyspakkauksen keltaisessa potkupuvussa isänsä kanssa. Sitä ei voi unohtaa. (v.1985)
Jane
Äitini asuu Lapissa, 12 tunnin ajomatkan päässä, kuitenkin aina äitienpäivänä olen antanut hänelle valkovuokkokimpun, joten vuokraisäntä ja – emäntä kun asuivat samassa pihassa kanssani, vein Annikille valkovuokkokimpun, joka kerta kun se annan hän liikuttuu, ”varaäitini” Ihana Annikki 🙂
Kirsi
2014 olin kotona, kuten myös nuoremmat lapseni ja pojan tyttöystävä. Heräsin siihen kun koiravanhuksemme läähätti aika pahasti. Herätin todella pahasti huutamalla lapseni alakertaan, kun lapset tulivat hätääntyneenä, sanoin hyvin rauhallisella äänellä, että hyvästelkää koira. Poika huusi myös tyttöystävänsä paikalle. Lapset hyvästelivät koiravanhuksen ja minä vein koiran eläinlääkäriin ja silitän häntä niin kauan, että hän oli nukkunut pois. Sovittiin lasten kanssa, että kerromme vasta illalla koiran poismenosta, koska hän vaikutti niin monen ihmisen elämään, olihan hän jättänyt ihania jälkeläisiä. Joka tapauksessa tästä koirasta jäi paljon ihania muistoja ja saan nauttia edelleen hänen kolmannessa polvessa olevasta jälkeläisestä
Aqinom
Äitienpäivän aamuna vuonna 2000 tyttäreni ollessa 5-vuotias. Hän tuli herättelemään minua lahja ja kukkapuska kädessään. Aikansa heräteltyään äidin reagoimatta riittävästi. Onnittelusanat olivat nukkuvalle äidille. Herää senkin kalkkuna. Kyllä ei nauramatta voinut silmiään avata.
Astukka
Ensimmäinen Äitienpäivä äitinä on jäänyt mieleeni parhaiten. Esikoiseni oli 5 kk:n vanha. Oli kaunis aurinkoinen ilma, asteita noin +20. Eli epätavallisen lämmintä. Työntelimme ylpeinä vanhempina vauveliamme pitkin pyöräteitä. Minulla oli tuore ruusu hiuksissa, jonka olin aamulla mieheltä saanut ja trikoomekko päällä. Elämä hymyili kilpaa auringon kanssa. Onneksi myös tuosta päivästä on otettu valokuvia. Valokuvia katsellessa tulevat onnelliset ja rakkaat muistot aina uudelleen ja uudelleen mieleen
Tarja-äippä
Vuonna 1964 maaseudun keltainen kyläkoulu, pohjoisen Keski-Suomen pienellä kylällä. Äitienpäiväjuhlaan kokoontuivat kaikki kynnelle kykenevät vauvasta vaariin. Aamulla sain laittaa valkoiset polvisukat, mekon ja pikkukengät. Kaaduin tosin sukat jo rapaiseksi ja polvet verille, mutta ei haitannut. Olihan ilon juhla. Kauniit, herkistävät laulut ja harmonin säestys. Äiti ja isä sekä mummut Lyyli ja Impi istuivat takapenkillä. Olin ujo, pieni 8-vuotias rusettipäinen tyttö. Joku tuossa kevään juhlassa jäi mieleen; yhteisöllisyys, välittäminen ja toisista huolehtiminen. Koko kylä kasvatti lapsia ja tunsimme olevamme turvassa.
Pikku-Kaija
Olin tuolloin kymmenvuotias. Vanhemmillani oli ollut isoja ongelmia ja ne kärjistyivät tuona äitienpäivänä. Piirsin äidille kauniin kortin ja muistan kuinka hän itki nähdessään sen. Parasta oli kuitenkin, että tuon äitienpäivän jälkeen asiat alkoivat mennä parempaan suuntaan. Ja myöhemmät juhlapäivät olivat onnellisia niin kauan kuin vanhempani elivät.
Tytär
Perheessäni vietettiin kolme juhlaa samana päivänä; äitienpäivänä äitini lisäksi juhlimme ripille pääsyäni ja pikkuveljeni ristiäisiä. Eritoten olin mielissäni kun minulta silloin kysyttiin, että sopiiko ristiäisten pitäminen minulle samana päivänä kuin rippijuhlani 🙂
Helena
Vuoden 1987 äitienpäivä, koska se oli ensimmäinen äitienpäivä äitinä.
Mamma
Elettiin äitienpäivää vuonna 2008, minun äitini oli sairaalahoidossa heikossa voinnissa, altzheimerpotilas. Vanhin veljeni oli vain 58-vuotias ja kotonaan eläkkeellä, saatuaan aiemmin sydän ja aivoinf. soitin ja hain veljeni toiselta paikkakunnalta katsomaan äitiämme sairaalaan, siinä istui veljeni äitimme vuoteen vierellä ja ajattelin että ihana kun äiti sai nähdä vielä poikansa, heikko kun oli. Luoja päätti toisin, veljeni kuoli viikon kuluttua äkillisesti kotisohvalle, sydän ei enää jaksanut. Oli kova paikka kertoa muistisairaalle äidille, että poikasi on kuollut. Äiti nukkui pois 2011. Oli sairaalahoidossa yhtämittaisesti 5 vuotta. Minulla on tästä äitienpäivästä kauniit ja haikeat muistot. Viisi vuotta minä ja sisarukseni kävimme äitiä syöttämässä sairaalassa.
rinnalla kulkija, vuosimallia-57
Äitienpäivänä 1995 satoi lunta ja odotin esikoistani. Anoppia kävimme onnittelemassa ja hänen asuntonsa ikkunasta näin kuinka tutut pikkupojat kävivät hakemassa äitiään baarista äitienpäivänä. Äiti ei lähtenyt poikien mukaan ja pojat lähtivät pettyneinä kotiin. Tämä kuva jäi mieleeni. Omat äitienpäiväni ovat olleet aina mieleenpainuvia ja kerran vietimme sen Espanjassa kun lapset olivat pieniä. Oli kiva olla siellä perheen kanssa lomalla ja lapsien korteissa näkyi meri ja aurinko.
Kaisa
Äitienpäivänä sunnuntaina 10.5.1953 minä synnyin. Isäni oli kuitannut lahjan ”kakkapyykillä”.
Tyttäreni on tyytyväinen, kun voi kuitata molemmat juhlapäivät yhdellä lahjalla.
Pirkko Kallio
Lyhyesti, 2009, istuin poliisiasemalla klo 9.00. Olin silminnäkijä edellispäivänä ampumatapahtumassa, kukaan ei kuollut, oli äitienpäivä, minun syntymäpäivä, myös pyssy piti tunnistaa.. Sen äitienpäivän muistan aina, parasta oli tietysti kun perheeni kanssa juhlittiin ja kahvi oli erityisen hyvää
Rainbow eagle
Äitienpäivä 2013 kun esikoisemme syntyi perjantai-lauantai välisenä yönä. Viikonlopun aikana tuli kesä – jonka vihreyttä ihailin kätilöopiston parvekkeella. Sunnuntaiaamuna tuore isä tarjoili minulle aamiaisen perhehuoneeseemme kera kauniin ruusun. Sitä viikonloppua en unohda ikinä <3
Mirka
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, jotka ovat syntyneet melko nopealla tahdilla. Monta pientä onnittelijaa toi eräänä äitienpäivän aamuna sänkyyn kahvia ja kukkia ja itse tehtyjä hienoja kortteja. Lisäksi 4-vuotias poikani oli voidellut kaksi näkkileipää ja sanoi odottavansa, että syön ne – siinä sitten istuin sängyllä ja pistelin kuivia näkkileipiä ”käskystä”. Olinkohan joskus istunut odottamassa, että hän syö kaiken ruokansa ennen kuin pääsee leikkimään 🙂
Pike
Onnellinen iltapäivä auringossa. Uusi kellollinen aikaa punaisen juhlapuvun sisällä. Teeriemäntä kukertaa puolisonsa vierellä. Pääskysten tämän kevään ensimmäinen päivä iltaantuu. Eletään Sinivalkoista kauniisti hulmuavaa, liputettua Äitienpäivää. Hellyttävää, täydellistä rakkauden ja arvostuksen tunnetta alkaen jo puoliltaöin. Kuohuviiniä, kylmäsavulohta, paahtoleipää tarjoiltuna univuoteelle. Paljon läheisyyttä lasteni isän kanssa. Aamulla, lämpimän peiton ja nukkutyynyjen väliin ojennettiin tuoksuvaa maitokahvia, hymyilevien sanojen saattelemana. Lasten ihanat, omatekoiset kortit kertoivat suloisin sanoin heidän rakkaudestaan. Iltapäivällä piskuisen kylämme isännät kukittivat naisensa Äitienpäiväjuhlassa, jossa maukkaan kakun ym tarjoilun ohessa lasten laulut, runot koskettivat lämmöllään. Kun on halu antaa ja saajalla taito ottaa vastaan, on ilo moninkertainen, eikä tarjottu mansikkaheinä putoa maahan tallattavaksi.
”Kerran Äitienpäivänä”
Vuoden 1986 äitienpäivä on parhaiten mielessä koska silloin perheeseemme syntyi pieni poika.
maaki
Vuoden 1988 äitienpäivänä olin sairaalassa vastasyntyneen tyttäreni kanssa!
Leako
Olimme mummolassa. Olin 4v. Mummo sanoi minulle: vie nuo kukat äidille, kun äiti vielä nukkuu. Otin maljakon jossa oli vettä ja ruusut. Hiivin hiljaa ja aloin herättää äitiä. Kompastuin lattialla olevaan tyynyyn ja maljakko lensi äidin päälle ruusuineen ja koko vuodekin kastui
Äiti säikähti. Vieläkin muistan sen vihaisen ilmeen kun hän heräsi. Kohta nauroimme koko asialle .
Ruusujen ojentaja
Mieleeni on jäänyt äitienpäivä vuodelta 1995. Vietimme sitä 4,5-vuotiaan esikoispoikamme kanssa kotosalla, kun keskellä päivää kiinnitin huomiota ulkoa kuuluvaan paloautojen ujellukseen. Olin näet paikallislehtemme toimittajana viikonloppuvuorossa; vaikka keikat olivat yleensä etukäteen tiedossa, jotakin äkkinäistä saattoi tapahtua. Ujellusta riitti ja riitti, joten mietin, että nyt ei ole tuli karannut roskanpoltosta metsänreunaan, vaan kyse on jostakin isommasta. Ei kun soittamaan palokunnan silloiseen päivystysnumeroon, joka oli jokin kiinteä värkki paloautossa, ei mikään jokamiehen kännykkä; sellaista ei ollut vielä itselläkään tuolloin. Kukaan ei tahtonut vastata, mutta jatkoin yrittämistä, kunnes yksi palomiehistä nosti puuskuttaen luurin. Voimalaitoksessa oli syttynyt tulipalo, jota puhelimeen vastanneen palomiehen mukaan ei tahdottu saada hallintaan.
Lähdimme jutuntekomatkalle koko perhe, kesärenkailla totta kai, johan elettiin selvästi toukokuun puoliväliä. Tälle matkalle sattui kuitenkin kaiken lisäksi vielä jumalaton räntäkuuro. Tavaraa tuli taivaalta varovasti arvioiden kymmenen senttiä ihan hetkessä. Kieli keskellä suuta, loskassa edeten, pieni poika takapenkillä jännittyneenä tilannetta seuraten pääsimme tapahtumapaikalle. Piti varoa myrkyllisiä savukaasuja, joten mitään valokuvataiteen merkkiteoksia ei siltä reissulta herunut. Paluumatkalla autoimme vielä räntäsateessa eksyksissä ollutta autoilijaa oikeaan suuntaan. Höyryä, savua, räntää ja melkein pelottavia tilanteita oli enemmän kuin ruusuja ja täytekakkua tuolle äitienpäivälle. Vaikka tapahtuma oli vakava, siinä meni vain aineellista. Minulle se on jäänyt mieleen hyvin erikoisena tapahtumana. Sain kunnon uutisen, ja pojallemme se oli seikkailunmakuinen tapahtuma — turvallisesti — seurattavaksi.
Kaikkea sitä samalle päivälle voi osuakin 🙂
Ritukka
Vuosi oli 1983 ja oli minun ensimmäinen äitienpäivä. Tyttölapsemme ei ollut kuin 3 viikkoa vanha. Olimme kokoontuneet kahvittelemaan sekä äitini että mieheni äiti ja isä. Sain ison kimpun ruusuja lapsen isältä. Äitiys oli ihanaa ja muisto tästä äitienpäivästä säilyy iäti mielessäni. Olin maailman onnellisin ihminen.❤
Heidi Johansson
Vuosi 1993. Olin 17v ja mummoni kuoli äitienpäivänä. Hän oli lapsuuteni ainoa turva sekä läheisin aikuinen. Ikävä on vieläkin. Sen jälkeen en ole äitienpäivää viettänyt.
Ansku
Ihanin muisto on se kun poikamme oli juuri oppinut puhumaan, tarhassa oli yhdessä lasten kanssa kasvatettu miniruukussa omana petunia jokaisen lapsen äidille. Sitten kotona isin kanssa laittoivat aamiaisen. Istuimme puutarhassa ja Lasse toi äidille sen pienen kukantaimen. Siitä on kaunis kuvakin jossa hän kumpparit jalassa ojentaa pientä kukkaruukkua minulle. Hellyttävä hetki. Siitä kasvoi sitten roosan värinen kaunis kukkanen jota rakkaudella hoidettiin koko kesä. Vielä nytkin aikamiehenä hän muistaa äitienpäivänä jollain pienellä erikoisella eleellä. Siitä hänelle kiitos, sen tavan hän oppi jo hyvin nuorena lastentarhassa.
Kirsti
Esikoiseni syntyi äitienpäivää edeltävänä keskiviikkona. Toivoin lauantaina kovasti kotiin pääsyä, koska tiesin, ettei synnytyslaitokselta kotiuteta sunnuntaisin. Emme päässeet lauantaina kotiin pojan keltaisuuden vuoksi ja olin kovin pahoillani, että joutuisin viettämään sairaalassa elämäni ensimmäisen äitienpäivän äitinä. Riemu oli suuri kun äitienpäiväsunnuntain aamuna kerrottiin, että vauva ja minä saamme lähteä kotiin. Aurinko paistoi ja norjanangervot kukkivat valtoimenaan. Loppupäivä kului kotona miettiessä, että miten ihmeessä osaamme pitää pienen nyyttimme hengissä ja saada hänet kasvamaan ja oppimaan kaiken tarvittavan. Hyvin osasimme, nyytti täyttää toukokuussa 27 vuotta!
M-R
Jäi mieleen sellainen äitienpäivä, kun vuonna 1991 erosin ex miehestäni huhtikuussa. Ja jäin yksinhuoltajaksi, lapseni olivat silloin 5- ja 6-vuotiaat… oli paljon raskaita, vaikeita asioita… Olin äitienpäivänä lasteni kanssa siskoni luona. Minusta tuntui tosi pahalta kun en saanut äitienpäiväkukkaa ja siskoni sai ruusun. Oli rankkaa aikaa, mutta nyt on kaikki hyvin…
Martsu
Vuonna 1964 pääsin siviiliin Haminasta Äitienpäivän aattona 9.5. Samana päivänä oli myös toisen nimeni Rainer(i) nimipäivä. Nyt minulla on tuplanimipäivä, kun molemmat nimet ovat kalenterissa 1.10. Nämä kaksi asiaa ovat pysyneet mielessäni vuosien saatossa.
Rane
Äitini toiseksi viimeinen äitienpäivä on erityisesti jäänyt mieleeni. Äitini sydänvaivat olivat edenneet siihen pisteeseen, että näytti siltä, että tämä äitienpäivä olisi hänen viimeinen. Hän oli sairaalassa. Me lapset kokoonnuimme äitienpäivänä sairaalan eteisaulaan. (Kahvila oli kiinni!) Olimme tuoneet mukanamme kukat, kakun ja kahvit termospullossa. Siinä nautimme ikimuistoiset äitienpäiväkahvit askeettisessa sairaalan aulassa muiden sairaalavieraiden ohikulkiessa. Mutta tunnelma oli lämmin.
Anna
Erään äitienpäivän muistan erikoisen hyvin. Olimme hyvin köyhiä ja kaupat olivat kaukana. Äiti oli aamunavetalla kun heräsin. Muistin, että oli äitienpäiväaamu. Tein äidille kortin. Löysin jostain paperia ja käytin siskojeni vanhoja kynsilakkoja ja maalasin äidille kortin. Keitin äidille kahvit ja annoin hänelle kortin. Muistan elävästi kuinka äitini silmät suurenivat hämmästyksestä ja hän näytti todella iloiselta. Koko sen päivän hän kiitti minua muistamisesta.
Lekku
Lastentaudit äitienpäivälahjaksi
Oli äitienpäivä vuonna 1982 ja samana päivänä äitimme täytti 60 v. Äitini ja isäni olivat juhlia paossa kylpylässä ja oli päätetty, että me kaikki kolme tytärtä menemme sinne yhteiselle äitienpäivälounaalle. Odotukset olivat korkealla, sillä kokemusta ravintolaäitienpäivästä ei ollut, sillä maalla juhlaa vietettiin aina kotona.
Olimme toisessa kattauksessa, väkeä oli runsaasti liikkeellä ja henkilökunnalla täysi työ asiakkaiden palvelemisessa. Odottelua ja lapset kiljuivat, aika kaukana siitä, mitä olimme kuvitelleet juhlan olevan. Sitten keskimmäinen siskoni alkoi valittaa huonoa oloa ja kaulakipua. Kun päästiin kakkukahveihin asti, siskoni kaula oli jo kovin tanakka. Ihmettelimme, että mitä se on, mutta äitimme epäili sikotautia. Kotiin päästyämme sisko oli jo tosi kipeä ja lääkäri varmisti, että sikotautiahan se oli. Minä sairastuin parin päivän päästä ja vanhin sisareni viikon päästä. Äiti totesikin, että jopa hänen pienet tyttärensä (23 v, 24 v ja 28 v) järjestivät hänelle äitienpäiväyllätyksen.
Sen koommin ei meidän perheemme enää lähtenyt äitienpäivälounaalle ja perinne on jatkunut edelleen omissa perheissämme.
Miia Luoma
Elämääni on mahtunut jo 57 äitienpäivää, joista 33 olen ollut itsekin äitinä. Suurin osa on ollut tavallaan rutiininomaisia perheemme tavoista riippuvaisia, enemmän tai vähemmän suuria juhlapäiviä.
Äitienpäivä pian 25 vuoden takaa on jäänyt erityisesti mieleeni. Se oli elämäni raskain äitienpäivä. Äiti oli sairaalassa. Vaikea sairaus oli viemässä häntä kohti elämän päätepistettä. Kuolemasta puhuminen oli koko sairauden ajan ollut kiellettyä. Piti näytellä, että kaikki kääntyy vielä hyväksi ja elämä jatkuu. Tuona viimeisenä äitienpäivänä menin isäni, mieheni ja siskoni kanssa sairaalaan kukat, kortit ja kakku mukanamme. Äiti oli väsynyt. Onnittelimme, halasimme. Äiti jaksoi hädin tuskin maistaa kakkua. Kortin olin valinnut sen tekstin sanoman mukaan. Siinä sanottiin, ettei sanojakaan aina tarvita, tunteet kertovat.
Yksityiskohtia en enää muista, mutta tilanteeseen sopivampia sanoja ei olisi voinut ollakaan.
Olisi tehnyt mieli lausua ääneen jäähyväiset, lohduttaa, itkeä, mutta kaikki tunteet piti pitää sisällään, sanat niellä. Tuon tunteen muistan vieläkin, se ei koskaan unohdu. Jälkeenpäin mietin, että äiti varmasti tajusi, että me kaikki tiedämme tilanteen, ettei mitään ole enää tehtävissä. Mietin myös, olikohan hän huomannut, että meillä ei ollut lahjaa lainkaan, eihän kuoleva enää mitään tarvitse.
Ikimuistoinen, vaikkakin erittäin raskas äitienpäivä.
Äiti nukkui pois kahden viikon kuluttua.
Tarja
Omiakin äitienpäiviä on tullut vietettyä pian 30 vuotta, mutta oman äidin mieleenpainuvin on ollut n. kymmenen vuotta sitten, kun me neljä lasta perheinemme ilahdutimme äitiä, lapsenlapsia yht. 9. Äiti oli niin onnellinen ja sääkin suosi.
Janski
Viisikymmentäyksi vuotta sitten äitienpäiväaattona koulusta tullessani sain kuulla isältäni, että rakas äitini oli aamuyöllä kuollut sairaalassa. Seuraava päivä oli äitienpäivä. Tämä ei unohdu koskaan. Olin tuolloin 11-vuotias.
Hömpy
Olin 37v. kun poikani teki minulle ison äitienpäiväkortin. Eipä siinä muuten erikoista. Mutta, hän teki sen ruskeasta pahvilaatikosta, josta leikkasi yhden sivun korttia varten. Sain sen sitten äitienpäivänä. Sepä olikin isoin kortti jonka olen nähnyt. Punaisella maalilla luki: HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ ja vielä kaksi kukkaa oli reunaan maalattu. Olihan talomaalia autotallissa jäljellä, joten poikani käytti niitä. Hän tosin oli silloin jo 17v. Tästä on aikaa jo 21v, mutta tulen sen aina muistamaan. Kuvakin minulla siitä on. Tosin, en saa sitä tähän mukaan.
Sole
Tämä tapahtui yli 30 vuotta sitten. Poikamme oli päiväkodissa laittanut samettiruusun kasvamaan äidille. Perjantaina se oli tuotu kotiin ja ”kätketty” ikkunaverhon taakse. Poika uskoi, että taimessa olisi äitienpäivänä keltainen kukinto. Sunnuntaiaamuna hän vetäisi verhon auki antaakseen kukan äidille ja ilme oli paljon puhuva kun kukkaan ei ollut tullut kukintoa. Lohdutin häntä, että kyllä siihen vielä tulisi. Ja kyllä se kukkikin sitten koko kesän rivitaloplänttimme takapihalla.
Leena
Muistan kun tarhassa askarreltiin äitienpäiväkortit ja sellaiset tarjottimet, joilla voisi kantaa äidille aamupalan sänkyyn. No harmikseni äiti tuli hakemaan minua tarhasta ja koska kortin ja tarjottimen piti pysyä yllätyksenä, tungin ne haalarini sisään. Äiti sitten kotimatkalla ihmetteli mikä minulla siellä haalarissa pullottaa ja vaikeuttaa kävelyä. Reippaana tyttönä vastasin että tissit. Äiti sanoi vaan että ”jaaha” eikä kysellyt enempää. Äitienpäiväaamuna kun olimme tarjoilleet isäni kanssa aamupalan sänkyyn, äitini kuitenkin kysyi että ”olivatkos nämä ne sinun tissisi?” Tapaus ikuistettiin vauvakirjaani.
Tarhalainen
Äitienpäivä tasan 30 vuotta sitten. Nuorin poikani syntyi pari päivää aiemmin ja olin sen äitienpäivän Jorvin sairaalassa. Saatiin kakkua ja mies kävi vanhemman pojan kanssa vieraisilla.
mummeli
Äitienpäivä voi olla myös jotain muuta kuin auringonpaistetta. Olin 16-vuotiaana saanut aivoverenvuodon, josta toipuminen ja asioiden uudelleen opettelu vei kauan. ”Jälkitauteihin” kuului myös muutama epileptinen kohtaus myöhemmin; arpien vuoksi tuli sähkökatkoja… Tilanne kuitenkin rauhoittui, opiskelin, sain työpaikan ja kolme lasta. Eräänä äitienpäivän aamuna, nuorin lapseni sylissäni sängyn laidalla sain kuitenkin yhtäkkiä kohtauksen, josta havahduin vasta sairaalassa. Menneisyys muistutti taas itsestään yli 10 vuoden jälkeen. Päässä jyskytti vain ajatus; nyt meni ajokortti…
Välillä vastuksia vaivaksi asti
Kun oltiin siskojen kanssa pieniä, niin idea oli laittaa aamiainen äidille valmiiksi ja viedä tarjottimella sänkyyn. Tohellus keittiössä kesti niin kauan että äidillä oli työ ja tuska pysytellä sängyssä ja olla nukkuvinaan. Sitten istuimme koko perhe äidin ympärillä sängyssä ja vietimme äitienpäivää.
Lennu
Tyttäreni oli tehnyt äitienpäiväkortin tietokoneella, missä minä itse olin pienenä ja toivotti sillä hyvää äitienpäivää.
Pianko
Vuonna 1962 sisareni Marjatta pyysi hartaasti äitiä lähtemään koululle äitienpäiväjuhlaan, koska hän esitti siellä ohjelma. Äiti esteli sanoen, ettei ole tulossa. Kävelymatkaa koululle oli 5 km. Iltapäivällä syntyi pikkuveljemme…
Isosisko
Muutin Etelä-Suomesta mökkipaikkakunnalleni Kuusamoon. Istuin yksin rantasavusaunan terassilla ,join kahvit ja söin eväitä samalla kuunnellen kun joutsenet riemuitsivat vastarannalla kevään tuloa. Samalla ihmettelin ääntä kuin joku olisi kasannut isoja pöllejä kasaan, kunnes tajusin, että jääthän ne paukkuu. Kaikki ne luonnon äänet ja se näköala saivat ilon kyyneleet kohoamaan silmiini. Niin….ja tänne Kuusamoon jäänkin loppuelämäksi❤
wilhelmiina
Tänne on ilmeisesti tarkoitus kertoa ihanuuksia äitienpäivistä, mutta haluan kertoa yhdestä, joka ei ollutkaan sitten ihana. Haluaisin oppia muistamaan sen, jotta itse en toimisi samoin tulevaisuudessa.
Mieheni halusi järjestää perheellemme ohjelmaa äitienpäiväksi ja teimmekin sitä sun tätä, nauttien koko ajasta. Kerkesimme minun äitini luo vasta illalla (mieheni äiti on jo kuollut). Äitini loukkaantui sydänjuuriaan myöten, että tulimme vasta illalla. Sen äitienpäivän jälkeen äitienpäivä on ollut minulle vastenmielinen juhla, koska minulla on tunne, että en saa viettää sitä niin, että itselläni olisi äitinä hauskaa.
Tytär ja äiti
Tyttäreni, ikä n 6 v, oli käynyt ostamassa äitienpäivän aamuna minulle kukkasen läheisestä kukkakaupasta. Paketista löytyi ruukkukukka, ns. ”kärsimyskukka”. En tiedä edelleenkään sen oikeaa nimeä. Varret tukevia, piikkisiä, pienet vihreät lehdet ja muutamia pikkuisia syvänpunaisia kukkia, joihin tyttäreni oli ihastunut. Se on ollut elämäni kaunein äitienpäiväkukka! Mietin myöhemmin itsekseni myyjää ja hänen ajatuksiaan, kun hän pakkasi pienen tytön ostamaa kukkasta…
Heta
Kolmevuotias Nelli soitti mummolle äitienpäivänä ja piti Onnitella mutta elämän tärkein asia oli silloin ”Kakka kulkee” Vatsa oli usein kovalla.
Seija mummu
35 vuotta sitten jouduin äkillisesti sairaalaan juuri äitienpäivän aamuna. 6-vuotias poikani tuli katsomaan minua ja hänen suurin huolensa oli, että mitä he tekevät äitienpäiväkakulle, kun minä en ole kotona.
Tupuna
Kun nuorin lapsista toi aamupalan sänkyyn ja lauloi paljon onnea vaan rakas äiti
Minna
Olin 5-vuotias. Aurinkoinen äitienpäiväaamu ja olin isän kanssa pellonpientareelta keräämässä leskenlehtiä äidille. Kahvi ja kakku olivat valmiina ja äiti tietenkin nukkumassa. Oli meitä 5 lasta, mutta minä vain olin isän mukana. Vieläkin koen sen rakkauden ja kauneuden.
Raija Gren
Mieleeni jäi viime vuoden äitienpäivä, sillä silloin sain nauttia ulkona, grillin avulla valmistettua äitienpäivälounasta kauniissa auringonpaisteessa.
Helinä
Pari vuotta sitten meille tuli kinaa ihan tavallisista asioista. Kina laajeni ja siinä vaiheessa kun mieheni sanoi, ettei tarvitse minunlaistani vaimoa, lähdin kotoani pois. Oli äitienpäivä ja lapseni kuulivat tämän. Seuraavana päivänä mieheni vei eropaperit maistraattiin. Monta asiaa on mennyt pieleen ja että tämänkin päivän hän pilasi. Jälkeenpäin olen kyllä saanut lapsiltani sen tunteen ja tunnustuksen etten ainakaan äitinä ole epäonnistunut. Minulla on ihanat lapset ja äitiys on ollut minulle kaikkein tärkeintä. Äitienpäivä tuo surunkyyneleet silmiini ja samassa hetkessä onnen kyyneleet. Olen niin kiitollinen ja onnellinen lapsistani.
Ylpeä äiti
Tein 70-luvulla sairaalassa kolmivuorotyötä. Kotona tiedettiin että äitienpäivän aamuna tulen yövuorostani kotiini ja nukkumaan. Joten kolme tyttöäni, 12-3-vuotiaat harjoittelivatkin äitienpäivän aamua n viikkoa aiemmin, kun olin tullut yövuorosta. Heräsin siihen kun pienin tyttö tunki suuhuni kylmää nakkia ja toiset tytöt seisoivat sängyn vieressä lautasella kaksi ruisleipää. No, itse äitienpäivän tarjoilu ei sitten enää jäänytkään mieleeni :).
Hoitajaäiti
8.5.2011, koska se oli viimeinen äitienpäivä jonka vietimme sairaan äitimme kanssa, joimme porukalla kahvia ja söimme täytekakkua hänen isossa sängyssään, koska hän ei enää jaksanut/pystynyt tulemaan olohuoneen puolelle. Äitimme menehtyi kuukauden päästä tuosta kahvittelusta!
Paula
Äitienpäivän aattona kauppareissulla kävelin torilla, joka oli täynnä juhlatunnelmaa ruusutarhassa. Vastikään perheemme oli hajonnut, ja olin neljän pienen lapsen yksinhuoltaja. Tapasin hyvän ystäväni, jonka kanssa vaihdoin muutaman ajatuksen. Päätteeksi hän osti minulle ÄITIENPÄIVÄRUUSUN!
Lapsistaan onnellinen äiti
Vuoden 2007 ikimuistoinen tunnetäyteinen äitienpäivä on sydämen sopukoissa. Olin hoitojakson jälkeen saanut raittiudesta kiinni. Armosta olen tänäkin päivänä raittiina. Olin ylenmäärin huolissani, kun en hoitojaksolla ollessani voinut hankkia lapsilleni lahjoja. Heillä oli ollut syntymäpäiviä. Kaikki kolme lasta silmät kirkkaina katsoi minua silmiin ja sanoi, että paras lahja äiti on se, kun olet raittiina. Kyllä siinä kyynelehdittiin kaikki ja ne olivat tuskaisen ajanjakson jälkeen vihdoin onnenkyyneleitä. Oli aivan mahtava ottaa lapsiltani valkovuokkokimppu vastaan ja olla selvästi aidosti läsnä. Joka vuosi erityisesti kevät vuodenajoista on lähellä sydäntäni. Silloin 2007 äitienpäivänä minun elämässäni tapahtui aivan uuden suunnan ottaminen ja lasten kanssa toipuminen salakavalasta päihdemaailmasta alkoi etenemään päivä kerrallaan.
Jaana
Unohtumaton äitienpäivä v 1972. Keittiössä supistaan. Isä kolmen pienen tyttärensä kanssa laatii ”nukkuvalle” äidille yllätystä. Makuuhuoneen ja keittiön väliä juoksentelee 3-vuotias Schetlannin lammaskoira PIMU, paimenkoiran kun pitäisi saada koko lauma koolle. Vihdoin on keittiössä valmista ja herättämään äiti.
Maan päällä paikka yksi on……. laulu kaikuu ja äiti saa kahvit ja kakut, omatekoisia kortteja, piirustuksia ja paljon halauksia. Isä poistuu hetkeksi ja palaa, tuoden mukanaan punaista polkupyörää. Pimu seurailee tätä touhua, on innoissaan, kun koko joukko on koolla. Mitä sen pienessä päässä liikkuu, häipyy jonnekin, palaa hetken päästä takaisin, hyppää sängylle (mikä ei ollut normaalisti luvallista) pudottaa suustaan syliini rutistetun paperipallon. Kun kaikki muutkin antavat, niin minä myös. Kenen paperikorista hän sen oli löytänytkin, niin siinä oli kyllä tosi äitienpäiväyllätys. Me vain katselimme toisiamme silmät ymmyrkäisinä, ennen kuin nauru alkoi.
Ritva
Ensimmäinen äitienpäivä äitinä sai uuden merkityksen, kun monta vuotta lasta toivoneena päivän sai kokea itse äitinä.
Kiitos että teit minusta äidin
Mieheni oli työmatkalla ulkomailla. En sen kummemmin ajatellut äitienpäivää, koska lapset olivat vielä pieniä. Vanhin 6-vuotias poika. Heräsin siihen, että hän toi minulle tarjottimen vuoteeseen. Sillä oli lautasellinen munakasta, lasi, jossa oli leskenlehti, ja lasi maitoa, sekä itse tekemänsä onnittelukortti. Pikkuveljet seurasivat perässä. Melkein itkin onnesta, ja söin munakkaan, vaikka se oli kovin suolainen, ja join lasillisen maitoa päälle. Tämän äitienpäivän muistan aina.
Marjukka
Lapsuuden äitienpäivät ovat jääneet mieleen. Tuntuu, että aina oli aurinkoinen aamu ja valkovuokot olivat metsässä kauneimmillaan – aina löytyi iso kimppu äidille poimittavaksi.
KooPee
Äitienpäivä, jolloin satoi runsaasti lunta. Ajattelin heti, että uusi auto ja kesärenkaat. Kyllä vain äitiä käytiin tervehtimässä.
Yllätys, yllätys
Olimme jo 12 -vuotiaita ”Neitejä”, uusi nuori naisopettaja oli teetättänyt meillä käsityötunnilla hienot essut. Kyläkoulumme äitienpäiväjuhlassa olimme ”mannekiineja”, esittelimme essumme äideille, jotka katselivat niitä kiinnostuneina.
Tuuli