Kun tilaisuus meni sivu suun
Varmasti olen missannut montakin hyvää tilaisuutta, mutta mieleen on jäänyt kaikertamaan yksi tapaus kouluajoilta. Lopetin lukion kesken ”teiniangstaamiseni” takia. Meillä oli kuvaamataidon opettajana aivan mahtava ihminen, joka lähetti minulle terveisiä samassa koulussa opiskelevan sisareni mukana. Opettaja pyysi minua tulemaan joskus kotiinsa, jossa hän voisi kertoa sopivista jatko-opiskelumahdollisuuksista. En tietenkään mennyt silloin, enkä myöhemminkään. Mutta olen kyllä päättänyt, etten enää torju avuntarjouksia, jotka vaikuttavat koko loppuelämääni.
konttorirotta
Kerron kaverini töppäilystä (olkoon nimi vaikka Rape).
Olimme työporukalla juhlimassa pikkujoulua. Yritin iskeä tätä kaveriani Rapea, mutta hän ei ymmärtänyt parasta. Samana iltana kävikin niin, että rakastuin silmittömästi osastomme johtajan kanssa. Tämä pikkujouluromanssi on muhinut jo 14 vuotta avioliittoa. Edelleen tämä ”Rape” on yksi parhaista kavereistani ja tuo minulle synttäripäivänä kukkia. JA KATUU TEKEMÄTTÄ JÄTTÄMISIÄÄN!
Sitä en tiedä onko hän oppinut mitään?
Ritu
Olin etsinyt ensiasuntoa itselleni, laskenut sopivaa hintaa ja miettinyt omia toiveita. Löysin asunnon, joka heti ovelta tuntui omalta. Muutama puutekin löytyi, jotka vähän epäilyttivät. Tein kuitenkin varauksen selvittääkseni lainaa ja miettiäkseni ratkaisua. En saanut asiaa heti päätettyä ja luovuin varauksesta. Seuraavana päivänä tulin katumapäälle, mutta asunto oli jo mennyt. Aina asunnon ohi kulkiessani kouraisi mahan pohjasta, että tuo olisi ollut minun asuntoni… Meni tosi pitkään, kun kelpuutin jotain tilalle, mutta tunne ei enää ollut sama. Eikä hintakaan.
Olin todella pettynyt itseeni. Taustalla oli pelko, että rahat eivät riitä tms. Viisas ystäväni neuvoi kokeilemaan, pystynkö säästämään tarvittavan lainan verran rahaa kuukaudessa. Siirsin siis vaadittavan summan toiselle tilille ja katsoin, pärjäänkö lopulla. Tältä pohjalta olikin sitten myöhemmin helppo tehdä lainapäätös.
Mitä opin tästä, on se että intuitioon voi luottaa, kun on jo asiaa pitkään pohtinut. Mutta toiseksi sen, että pulmat kannattaa purkaa jonkun kanssa eikä jäädä yksin kelaamaan ja ahdistumaan.
Jahkailija
Minulle tarjottiin vaativaa pitkäaikaista työtehtävää, tavallaan ylennystä, mutta en uskaltanut ottaa sitä vastaan. Toista tilaisuutta ei valitettavasti annettu, mutta opin, että tilaisuuteen täytyy tarttua, jos tässä elämässä haluaa jotain saavuttaa.
Pipsa
Kaksikin tilaisuutta itse asiassa, olisin saanut täysin ummikkosuomalaisena aloittaa kansakoulun ruotsinkielisessä koulussa. Minua luvattiin tukea kaikin mahdollisin tavoin, että pärjäisin muiden mukana. En mennyt, kun ei ollut tuttuja tulossa samaan kouluun.
Toinen mahdollisuus ruotsin opiskeluun olisi ollut kesätöihin Ruotsiin tätini avustuksella, olisin saanut asua hänen luonaan, mutta jänistin senkin.
Mitkä tilaisuudet oppia ruotsi kunnolla! En oppinut ensimmäisestä kerrasta.
Pupupöksy
Menneisyyteen ei voi vaikuttaa, mutta siihen voimme vaikuttaa kuinka annamme sen vaikuttaa nykyhetkeen. Ja jos vielä muistaisinkin tämän aina kun harmittelen tai tunnen pientä katkeruutta toteuttamatta jääneiden asioiden suhteen.
MJJ
On useita mahdollisuuksia varmasti mennyt sivu suun, mutta toisaalta ei niitä kannata jäädä miettimään, että mitähän jos. Elämä menee eteenpäin ja aika hoitaa useimmat asiat. Aina on edessä empimistä, joskus se on hyväkin empiä, että ei hötkyile. Toisaalta empiminen on kielteinen valinta ja niitäkin on tehtävä.
Kari
Menetin hyvän työpaikan, joka menetys muutti koko elämäni suunnan huonommaksi.
Puutarhuri
Mahdollisuuteni oli – en empinyt lähteä opiskelemaan jäätyäni työttömäksi vuoden alussa. Nyt olen jo aika pitkällä ja Hyvin menee. Hyvä Minä!
Opiskelija +50
Nykyisen työpaikkani vastaanottaminen kesken loppuopintojeni. OPPI: valmistu ensin.
Työpaikkoja kyllä riittää
Meni sivu suun hyvä työpaikkatarjous, kun harkitsin liian kauan. Hyi mä!
Miiu
Pakko tunnustaa, että olen mokannut montakin tilaisuutta. kaipa se tämä keski-ikä laittaa menneitä miettimään ; ) Olen painottanut nuorille sukulaisilleni (mm. opiskelupaikkoja hakiessaan), että kuuntelisivat omaa sisintään ja sydäntään, eivätkä toteuttaisi vanhempiensa unelmia. oman valinnan tärkeyttä pitää korostaa!
Helen
Pähkäilin avoinna ollutta työpaikkaa, haen… en hae… haen. Päätöksenteko oli vaikeaa nykyisen toimenkuvan muuttuessa ja mielenkiintoisen työn järjestyessä, mutta mieli kuitenkin halajaisi jotakin uutta. Ja kuinkas ollakaan; laadittuani, omasta mielestäni erittäin hienon hakemuksen ja cv:n, iltayön pimeinä tunteina havaitsin, että hakuaika oli päättynyt samana päivänä klo 16.00. Se siten siitä.
Mitä opin? Tästedes laitan hakemukset kiinnostaviin työpaikkoihin välittömästi kiinnostuksen herättyä. Surkuhupaisaa on, että olen kuvitellut olevani hyvinkin tarkka ”dead-linejen” suhteen.
Ei niin paljon pahaa, ettei jotakin hyvääkin: nyt on jemmassa erittäin osuva hakemuspohja ja cv -malli!
PikkuMyy
Minulle tarjottiin horisontaalista ylennystä ja kerrottiin, että palkkani tulee siinä nousemaan ripeästi. Minusta se näytti hyllypaikalta ja kieltäydyin. 3 kk:n kuluttua työtehtäväni lopetettiin kokonaan ja jäin työttömäksi.
kunnianhimoinen
Sain yhden mahdollisuuden, mennä ystäväni moottoripyörän kyytiin. En uskaltanut, sillä olinhan nähnyt kuinka kovaa hän ajelee. Hän harmistui, ollessaan hiukan ihastunut minuun. Hän lähti keulien matkaan ja tuo oli viimeinen kerta, kun näin hänet hymyilevänä. -Ei minun vuoro vielä enkeliksi-
Miimu
Nuorena tyttönä olisin päässyt puoleksi vuodeksi töihin ulkomaille, mutta en lähtenyt, koska olin niin ihastunut erääseen poikaan. Nyt olen eronnut kyseisestä pojasta ja ikääkin lähes 50v. Vieläkin harmittaa etten lähtenyt. Olisin nyt yhtä kokemusta rikkaampi.
Nelli
Valitettavasti yksi työpaikka oli noin vuosi sitten auki ja mietin hakemista, mutta en vain tarttunut toimeen, kun oli muka liian hankala vaihe vaihtaa paikkaa. Nyt harmittaa, koska nykyinen työpaikka ei ole aivan sitä mitä haluaisin työltä. Eli jos nyt tulisi vastaava tilaisuus, hakisin ehdottomasti.
Titti
Ensin mietin, että onpa ihana ettei mitään tule mieleen. Kun aikani mietin, muistin. Olin huutokaupassa, jossa myytiin ihan uusi sähköllä toimiva kone, jolla olisi voinut hieroa ihoa ja laihtua!! Huusin kiireesti tarjoukseni 50 mk. Silloin mieheni kääntyi minuun päin ja äärimmäisen epäuskoisesti ja painokkaasti kuin koko arvomaailmani kyseenalaistaen kysyi: Sinäkö sen huusit? Häkellyin siitä niin, että yli 500 mk laite meni jollekin muulle seuraavalla huudolla. Voi että harmitti. Voin aina huonona päivänä ajatella, että siinä olisi ollut ikuisen hoikkuuden salaisuus :). Ehkä opin, että naisellisuuteen saa kuulua ripaus turhamaisuutta.
50 mk:n unelma
Ehkä tyytyväisyyteni valintoihini ja elämääni johtuu juuri tuosta, etten miettimälläkään tiedä tilaisuutta, jota olisin empinyt liian pitkään. Päinvastoin olen joskus ihmetellyt, että osasinkin vuosia sitten valita niin hyvin.
Iäkäs
Olen jo useampana kesänä haaveillut majakkamatkailusta. Haaveeksi se onkin valitettavasti tähän asti jäänyt, kun on pitänyt miettiä perheen tekemiset, ystävättären loma-ajankohdat, opiskelut ja rahatilanteet. Olenko ottanut opikseni?! Kyllä totisesti! Enää en vain haaveile! Lähden viikoksi majakanvartijaksi ystävättäreni kanssa ja olen ihan täpinöissäni!
Ainokainen
Jouduin pitkäaikaisesta työstäni irtisanotuksi tuot. ja tal. syistä. Tiesin etten enää ikinä saa koulutustani vastaavaa työtä. Tein kaikenlaisia pätkätöitä, olin työttömänä ja kävin kursseja kurssien perään.
Päätin vielä kerran yrittää, mielestäni täysin turhalla kurssilla. Sen seurauksena sain vakituisen, oman alani työpaikan.
Otin opikseni – vielä kerran kannattaa yrittää!
Kerran vielä
Nykyinen työpaikkani. Aikaa päätöksen ja hakemuksen tekoon 4 tuntia ja postissa olin 5 min ennen sulkemista. Onneksi hakemukseni ehti seuraavaksi päiväksi perille. Sain kivan työpaikan ja todella mukavat työkaverit.
Päivi
Menin aikuisena yli 20 vuotta toimistotyötä tehneenä kotitalousoppilaitokseen perusjaksolle. Opin todella paljon elämän ei aloilta. Tieto oli hyödyllistä ja käytännönläheistä.
Eveliina
Tämä on varsin huvittavaa, mutta lapsuudesta on jäänyt mieleen norsun kokoinen opetus… Olimme sirkuksessa ja esityksen jälkeen oli lapsilla mahdollisuus päästä norsun selkään. Olen aina ollut hyvin eläinrakas ja kiinnostunut eläimistä, mutta tuossa kohdassa EN USKALTANUT mennä ja se harmitti todella paljon heti samana iltana, kun tajusin ettei täällä Suomessa ihan joka päivä kysytä haluatko ratsastaa norsulla…
Ilmeisesti otin aika hyvin opikseni jo silloin, koska ei tule aikuisiältä montaa juttua mieleen, jotka olisi jääneet harmittamaan.
Tässä kuitenkin yksi sellainen: komea, huippuhyvä tanssinopettaja Barcelonasta pyysi minua tanssimaan kanssaan, mutta ajattelin etten ole tarpeeksi hyvä tanssimaan itse ja kieltäydyin kohteliaasti. Voi ei…
Usein tilaisuudet tulevat niin yllättäen ja nopeasti eteen, ettei sitä oikein ehdi tajuamaan. Olenkin yrittänyt kehittää sitä, että ylipäätään huomaisin nenäni edessä olevat mahdollisuudet ja pystyisin nopeasti siinä hetkessä arvioimaan, onko niillä minulle arvoa vai ei.
Aion vielä tässä elämässä ratsastaa norsulla ja ottaa tanssitunteja Barcelonassa.
Kaikki on mahdollista
Opiskellessani luin myös venäjää. Kesällä minulla olisi ollut mahdollisuus lähteä Moskovaan kielikurssille. En lähtenyt, koska en ”voinut” jättää poikaystävääni, nuori rakkaus kukoisti. Opiskelukaverini lähti, minä jäin Suomeen. Vieläkin harmittaa, etten lähtenyt! Poikaystäväni ja minun tiemme erosivat vuoden kuluttua. Sen jälkeen Carpe Diem ollut päätöksentekoni johtavana ajatuksena. En enää jätä mahdollisuuksia käyttämättä.
ulla
Kuudennella luokalla olisin päässyt juontamaan koko koulun kevätjuhlaa, mutta pupu meni pöksyyn enkä arvannut ottaa haastetta vastaan! Isompana on harmittanut, kun jäi hyvä esiintymiskokemus käyttämättä!
Auli
Toki niitä varmaan on, mutta olen jo aikapäiviä ottanut opikseni enkä haikaile menneitä enkä kadu tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni. Mikä sen suurempaa energian tuhlausta!
sotu
Olin löytänyt ihanan talon itselleni ja avolleni ja pihalla olisi vielä ollut kämppä avoni veljelle. Järvinäkymät ja kaikki! Vaan unelmakohde meni sivu suun, kun muiden piti tuumailla ja funtsia ja laskea mahd. remonttien kuluja….
Seuraava ilmaantunut ihanuus oli eri tavalla hurmaava ja sen osalta en jäänyt odottelemaan muiden tuumimista, vaan kohde ostettiin nopsasti. Ja nyttemmin olen monen kuullut kertovan heidänkin suunnitelleen kyseisen talon ostamista lapsen perheelle tai itselle eläkepäiville jne.
Rintamamiestalon remppaaja
Niin ”hullu” olen etten mahdollisuuksia tai siltä tuntuvia päästä menemään kokeilematta. Muutamaa juttua on tullut kokeiltua ja miljoonia ei tullutkaan, mutta kokemuksia ja oppimista. Taas ollaan yhden lähempänä onnistumista. Jostakin olen lukenut, ettei ihminen kuolinvuoteella harmittele tehtyjä asioita – vaan tekemättömiä, se on suurimpia pelkojani, että siellä harmittaa nynnyily.
-PPP-
En uskaltanut omista peloistani johtuen suostua ihanan miehen kosintaan. Vuosia empimistäni odoteltuaan mies löysi halukkaamman sitoutujan ja on nyt naimisissa. Kateeksi käy. Ehkä en ollut silloin valmis… mutta toivon uskaltavani seuraavan kerran, kun/jos tilaisuus tulee vastaan.
Anna
Mennessäni ensimmäisen kerran naimisiin, hain hyväksyntää äidiltäni pitkään. Äitini tietysti yritti ajatella parastani, mutta minä halusin toisin. Olimmehan tunteneet silloisen mieheni kanssa vain 11 viikkoa mennessämme kihloihin ja häät olivat 7 kk seurustelumme alkamisesta. Menimme naimisiin, vaikka tunsin itseni epävarmaksi; tunnenko vai en? Uskallanko vai en? Sitten oma ajatukseni voitti ja kerroinkin äidilleni päätöksestä. Kuvasin sen näin: En halua istua 70+ ikäisenä keinutuolissa ja miettiä mitä kaikkea olen elämässäni saanut ja mitä jäänyt paitsi. Entä jos minua ei toista kertaa kosittaisikaan enkä koskaan olisi mennyt naimisiin.
Tajusin, että saadakseen elämässä jotain muutosta aina on otettava riski. Toisaalta, onneksi emme tiedä elämämme tarkoitusta. Menetin mieheni vain 2v ja 2kk tapaamistamme, oltuamme naimisissa 1,5v. Kuukauden kuluttua mieheni kuoleman jälkeen syntyi esikoisemme. Meillehän oikeasti olikin johonkin suurempaan kirjaan kirjoitettu sana ”kiire”. Aika vain kuitenkin loppui kesken.
Tämä kokemus on entisestään vahvistanut ajatustani elämän suhteen, että ei kannata jättää asioita hoitamatta/tekemättä vain yleisen ajatusmaailman takia. Tai miettimällä mitä muut sanovat, jos teen niin tai näin.
On toimittava tässä ja nyt, juuri siten kuin itsestä sillä hetkellä parhaimmalta tuntuu. Luottaen omaan arviointikykyyn ja intuitioon. Täytyy uskaltaa. Ei tarvitse olla itsekäs, kannattaa aina ajatella, että on vain tämä yksi elämä. Minun elämä. Minä elän sitä ihan itse, en voi sitä antaa muiden elettäväksi.
Niinpä olen onnellisesti uudelleen naimisissa jälleen maailman ihanimman miehen kanssa ja meillä on hänen kanssaan kaksi lasta, ja esikoiseni on upea murkkuikäinen nuorimies, isoveli.
Sinililja
Olisin lukioikäisenä päässyt vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin tuttuun, tosi mukavaan kaksikieliseen perheeseen. Enkä lähtenyt! En tohtinut jättää silloista poikakaveriani – joka sitten jäi taakse ihan muista syistä. Sen opin, että pohdin mahdollisuudet todella tarkkaan, ja erityisesti omalta kannaltani, en vain muiden.
Virpi
Jos tein jonkin hyvän löydön kirpparilla ja jäin miettimään, että ostan sen sitten seuraavalla kerralla… no kirpparihan ei toimi näin, ja sitä haluamaani tavaraa ei tietysti sitten ollut enää, kun menin seuraavan kerran. Silloin päätin, etten jää koskaan miettimään jos löydän jotain kivaa vaan ostan sen heti.
pikkumi
Olin ystäväni kanssa upealla Eros Ramazzottin keikalla, kun meitä pyydettiin neljä kertaa lavalle, mutta emme uskaltaneet mennä. Kotimatkalla olimme aivan sekaisin ja mietimme, missä olisimmekaan, kun olisimme sinne menneet, varmaan matkalla Italiaan ; ) Siinä haaveillessamme ja kirkuessamme tulevaisuudesta, ajoimme myös kolarin tolpan kanssa. Auto meni lunastukseen ja me palasimme maan pinnalle. Kokemus oli mahtava, mutta jos olisimme uskaltaneet, se olisi ollut täydellinen. Tästä eteenpäin mottoni onkin ”carpe diem”
Once in a lifetime
Olin omaa elämääni pohdiskelevana opiskelijana töissä Tukholmassa kesällä -76. Tapasin suomalaisessa kirkon messussa kiintoisan papin, Juhani Rekolan, jonka kirjaa Ja Jumala on luin. Tapasin, tai siis näin, hänet kerran samassa kahvilassa Vanhassa kaupungissa. Hän katsoi minuun ja hymyili, ja mieleni teki mennä juttelemaan hänelle mieltäni kovasti askarruttavista kysymyksistä. Vaan enpä mennyt, kun ujostelin, pidin itseäni liian pienenä hänen viisauteensa nähden yms. Siitä asti hänen ”haamunsa” on seurannut minua mutta myös se harmi, että voisin ehkä katsoa maailmaa toisin, jos olisin rohjennut toimia. Siitä lähtien olen mieluummin yrittänyt tehdä kuin päivitellä sitä että olisi pitänyt, ajattelin mutta….
Mape
Olin suhteellisen nuori, perheetön ja vapaa vaihtamaan työpaikkaa paikkakunnasta riippumatta. Eräänä päivänä minulle tarjottiin aivan yllättäen uutta työpaikkaa pääkaupunkiseudulta; tunteeni olivat iloiset, hämmästyneet ja hieman ’sekavat’, totta kai. Puhuin asiasta todennäköisesti ’väärän’ henkilön kanssa, joka neuvoi minua jäämään vanhaan työpaikkaan. Olisi pitänyt noudattaa omia ajatuksia, vaistoja ja intuitiota. Osa harkinnasta meni nuoruuteni piikkiin ja siihen, että jotenkin aristelin siirtyä töihin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ehkä ajattelin liikaa asuntoasioita ja kaikkea muutakin käytäntöön liittyvää. Nyt uskon, että asiat olisivat järjestyneet, jos olisin vastannut työtarjoukseen kyllä. Em. asiaa olen joskus katunut, vaikka elämän polku on ollut ihan antoisa. Tästä tapauksesta opin, että elämässä saa ja pitää olla spontaani, nopea ja vastata haasteeseen pohtimatta asioita liikaa (sopivasti tietysti). Asioilla kun on taipumus järjestyä 🙂
Airfreight
Olimme katsomassa ihanaa kesämökkiä mieheni ja lasteni kanssa vuosia sitten. Paikka oli kaikin puolin viehättävä ja hintakin aika kohtuullinen. Olisin heti tehnyt kaupat, mutta aina harkitseva mieheni halusi olla hätäilemättä. Kun sitten vihdoin kuukausien perästä oli mieheni tarpeeksi harkittuaan päätynyt toteamaan, että hyvä se olisi.
Soitettiin ja kas, se oli pari viikkoa aiemmin myyty. Se on harmittanut joskus edelleenkin, mutta opittiin, ettei aina kannata jahkailla. Nopeat syövät hitaat.
Mariann
Minä olen niitä, jotka uskon, että jos avioliitto ei skulaa tai ei ole onnellinen, on menty naimisiin väärän ihmisen kanssa. Oma avioliittoni oli sellainen. Matkan varrella olisi ollut muutama erittäin lupaava mies, joiden mukaan en lähtenyt koska olin naimisissa jonkun muun kanssa.
Vasta erottuani oikein tajusin, kuinka olin ollut kymmenen vuotta uskollinen täysin väärälle miehelle, väärille moraalisäännöille ja valheellisille uskomuksille maallisen avioliiton pyhyydestä.
Moni muukin juna ajaa ohi, jos tyydytään vuodesta toiseen samaan epätyydyttävään tai sopimattomaan työpaikkaan, ystäväpiiriin, maahan, kaupunkiin, kortteliin..
Se joka tuntee itsensä perusteellisesti, osaa valita oikein. Hän osaa sanoa EI ja KYLLÄ elämänsä oikeissa kohdissa. Hänen ei tarvitse katua, sillä hän ei tuhlaa puolta elämää hätiköiden tehtyjen väärien valintojensa joskus hyvin vakavissakin seuraamuksissa.
Itsetuntemuksen opetuksen pitäisi alkaa jo alakouluasteella. Se on AINOA tie kestävän onnen saavuttamiseksi.
Satu
Elämäni miehen löytyminen. En uskaltanut mennä juttelemaan.
Kultahippu
Elämäni mies!
Seurustelin 23 vuotta sitten vuoden erään ulkomaalaisen miehen kanssa ja hän kosi minua ennen kotimaahansa lähtöä, mutta en uskaltanut vastata myöntävästi. Hän lähti, mutta minä en ole lakannut rakastamasta häntä, eikä myöskään hän minua. Olemme tavanneet sen jälkeenkin ja soittelemme. Hän meni omassa maassaan naimisiin, mutta silti tunnemme olevamme vain ainoat toisillemme. Hän on nyt iso-isä. Lapsi ja pieni lapsenlapsi sitoo hänet sinne missä nyt asuu. Nyt minulla olisi uskallusta vastata, mutta hänellä ei.
Ihmisen pitäisi seurata sydäntään, ettei saa ikuista sydänkipua.
Rakkaus on ikuista