Lapsuuden kesämuistot

Rakkainta lienee mahdoton määrittää… mutta tunne, kun todistus kädessä ja jätski toisessa kiitää kotia kohden: ”NYT ON LOMA, LOMA TODELLAKIN ALKO…” Voi ns. tavallinen jäätelötuuttikin maistua taivaalliselta!

Aikku

Se, kun lauantai-iltaisin tulimme saunasta ja äidillä oli valmiina odottamassa raparperikiisseli ja lämmin pulla.

Raparperipulla

Rakkaimmat kesämuistoni lapsuuden ajalta liittyvät omaan kotipihaan, missä tekemistä riitti. hellepäivinä pesin äidin kanssa mattoa vanhassa vannassa ja välissä pelasin Wimbledonin kisojen aikaan tennistä veljieni kanssa.

Lapsuuden kesät muistuvat mieleen kuumina, kun loikoiltiin nurmikolla lukemassa kirjoja ja nautittiin mehua jääpalojen kera. Mummo potkutteli pyörällään paikalle ottamaan aurinkoa ja kilisyttämään neulepuikkojaan. Pihasaunasta pulahdettiin pieneen uima-altaaseemme kaivon raikkaaseen veteen. Suomen suven vehreys ja niittykukkien loisto, oi ihana lapsuuden kesä!

Anna K

Ihania muistoja mummolan kesistä on vaikka kuinka, mutta kärkeen voisin valita vaikka kaikki ihanat hetket serkkulikan kanssa lehmien laitumilla: kesä, aurinko, metsämansikat, lutuset lehmät, kärpäset, sadekuurot, lämmin lehmänlanta paljaiden jalkojen alla, vasikat, heinän tuoksu… IHANAA!

Mummola maalla on pop

Kotini päässä omalla pihalla kasvaa pensaita aika tiheässä (n.5kpl), joiden väliin jäi pienestä tytöstä ihania luolia ja mökkejä. Olin ahkera retkeilijä. Eväät voipaperiin ja maitoa pulloon ja menoksi. Näitä eväsretkiä tein usein naapurin lasten kanssa niihin luoliin (matkaa siin n. 10m). Oli ihanaa ja turvallista.

Anni

Sellaiset kesälomapäivät olivat parhaita, kun ei ollut mitään ohjelmaa suunniteltuna ja sai tehdä mitä päähän pälkähti, kun ensimmäiseksi aamulla menin syömään aamiaistani ulos ja kastehelmet kutittivat paljaita jalkojani nurmikolla.

Usein luin jännittäviä ja mukaansatempaavia kirjoja riippukeinussa tai viltillä maaten ja esimerkiksi siirsin rakkaan ompeluharrastukseni ulkotiloihin. Siellä sitten kursin nukenvaatteita kokoon auringonpaisteessa. Sitä hommaa pystyi hyvin tekemään myös sisällä sateen sattuessa. Ulkona harjoittelin ahkerasti myös kärrynpyörän tekemistä pitkällä nurmikkokaistaleella. Niitä mahtui siihen 17 peräkkäin! Yksin omien intohimojeni seurassa vietetyt hetket siis muistan erittäin rakkaina, vaikka tietenkin nautin myös kavereiden tai sukulaislasten kanssa vietetyistä ”ohjelmoidummista” päivistä esimerkiksi mökillä tai huvipuistossa.

Annika

Rengasmatka
Olisi varmasti monia muitakin, mutta ensiksi tuli mieleen tosi hieno muisto: Olin kai 6 -vuotias, elettiin 50-luvun puoliväliä ja teimme perheen yhteisen, viikon pituisen lomamatkan kiertäen puoli Suomea sukuloimassa ja poismuuttaneita tuttavaperheitä tapaamassa. Mukana oli isä, äiti ja neljä lasta. Minä olin nuorin mukaan päässeistä, kaksi nuorinta jäi tädeille hoitoon. Vanhin veli oli 11 -vuotias. En muista, että olisimme valittaneet ahtaudesta, kolme lasta kuplavolkkarin takapenkillä. Muistan, että minulla oli lainavillatakki, kun ei ollut sopivaa ”päällysvaatetta” itsellä. Näinä yltäkylläisyyden aikoina olen yrittänyt muistaa oman perheeni kanssa, että ei se rikkaus ja runsaus, vaan yhdessäolo välillä vähän erilaisissa ympyröissä on tärkeää.

Mummo

Juhannuskokon loiste, savun tuoksu ja ikioma LIMSAPULLO!

Eija

Sain olla pitkät kesälomat mummolassa, molemmissa. Muistan niitä ihania, kuumia kesäpäiviä, kun kävelin takapelloille menevää peltotietä. Se oli tasaiseksi tallaantunutta savimaata ja tuntui ihanan lämpöiseltä jalkapohjaan. Heinäsirkat sirittivät ja ojanpientareet olivat täynnä niittykukkia ja perhosia.

Ja toisen mummolan vieritse virtaavassa joessa kahlailin pitkät päivät yrittäen käsin pyydystää pikkukaloja, joita ui kivien lomitse. Ja illalla, kun menin nukkumaan, viimeinen ääni, minkä kuulin, oli kosken kohina ja koskikarojen huudahtelu. Voi niitä lapsuuden kesiä! Olen niistä ikuisesti kiitollinen mummoille, jotka jaksoivat minua kesät vahtia ja vanhemmilleni, jotka uskalsivat päästää minut mummojen luokse koko kesäksi!

ELSI

Niitä olisi varmaan montakin yhtä hyvää, mutta nyt juontui mieleeni kesäpäivä, jolloin olimme heinänteossa niityllä.
Silloin vielä löytyi Perämeren pohjukasta runsain mitoin mesimarjaa. Minä sain kulkea ojanvieret (ne vanhanaikaiset, ei nykyisistä avo-ojista löydy)ja kerätä marjoja henttriin sekä tietysti mahani täyteen. Voi sitä ihanaa tuoksua monta päivää ja kai viikkoakin eteenpäin! Äiti teki mesimarjahilloa ja -mehua ja minulle mesimarjatäytteisen syntymäpäiväkakun tietysti, kun olen syntynyt heinäkuun lopulla!
Nyt voi enää vaan haaveilla sellaisesta ylellisyydestä…

Mamma

Kotimökki ja sen ympäristö lehmihakoineen ja mansikka paikkoineen…
Siellä liikkuessa tunsi joka kiven ja kannon. Joki jonne sai karata uimaan kun oli haravoinut itsensä hikeen heinäpellolla…
Usein ajattelen nykyajan lapsia ja suren sitä miten paljosta he jäävät vaille. Eivät ehkä kaikki mutta useimmat. Aurinkoista kesää ja lepoa ja virkistystä kaikille positiivareille!

Suvi

Kotini oli maanviljelijä perhe. Kesä oli yleensä kiireistä. mutta yksi ihana lomapäivä pidettiin aivan varmasti! Se oli mattopyykkireissu isän sedän mökille Säkylän Pyhäjärven rantaan.
Mennessä ostettiin Jaffaa ja pala gotlermakkaraa (varmasti muutakin ostettiin, mutta en muista mitä)! Isä sanoi aina, ettei mikään voita mattopyykkireissua, jaffaa ja gotleria! Kyllä se maistuu tänäkin päivänä vanhanajan kesältä. Kuinka kiva oli keikkua isän polvella, natustaa makkaraa ja hörpätä jaffaa päälle!
Tänäkään päivänä en pidä mattojen pesua työnä; johtunee ihanista muistoista! Nyt kun isää ei enää ole, kuin tuolla pilvenhattaralla, juttelemme usein äidin kanssa niistä kesistä!

Vampulan tyttö

Viikko pappan kanssa 🙂 ehdottomasti! Olin 6-vuotias kun setä tuli käymään Turussa työmatkalla ja poikkesi kylässä, kysyi haluaisinko lähteä hänen mukanaan Seinäjoelle pappan luokse ja tietysti halusin! Isä, äiti ja sisko tulivat viikon päästä perässä kesälomalle ja minä sain olla viikon pappan kanssa. Ajeltiin pappatunturilla ympäri Törnävää ja kerättiin fasaanin sulkia, pappa oli todella lapsirakas! Ja sinä syksynä pappa kuoli, sain olla hänen viimeisenä kesänä viikon hänen kanssaan.
Kerran taas ajeltiin pellon viertä, minä istuin pappan edessä pappatunturin kyydissä (tarakalla en olisi pysynytkään) kun näin pellolla pienen valkoisen eläimen ja hihkaisin: ”Kato pappa! Lampaanpoikanen!” Se oli kylläkin rusakon poikanen ja eihän lampailla ole ”poikasia” vaan karitsat, muttei se siinä innossa tullut 6-vuotiaan mieleen. Pappa muisteli tapahtumaa vielä kuolinvuoteellaan.

Heke

Kesälaitumet, nimenomaan. Kun aamukasteessa paljain varpain käveli lehmihakaan hakemaan elikoita aamulypsylle, ja jonkun niistä sai töniä pystyyn makuuksiltaan, ja maailma tuoksui ja helisi linnunlaulua ja auringonnousu lupasi lämmintä päivää. Tassutteli kaikessa rauhassa ammujen perässä navetalle ja jäi katsomaan kun kissat kokoontuivat maitolautasen ääreen odottamaan aamiaistaan.

Elle

Kovana yleisurheilijana mitä isommat kisat, sitä parempi meininki!

Ex-urheilija

Pääsin muutamina kesinä kummieni luokse maalaistaloon. Siellä sitten hoidin lehmiä ja totuttelin maalaistalon kesärytmiin. Silloin ei ollut jääkaappia ja ruoat vietiin kesäsäilöön kylmään karjakeittiön maitosäiliöön. Leivät, pullat ja kakut säilytettiin aitassa sellaisessa puisessa laarissa.
Nyt olen itse ollut 36 vuotta maalaistalon emäntänä.
Kaikki vaan on erilaista.

Kesämuisto kummien luona.

Kauniita muistoja on monta. Tässä yksi:
Elokuun lopulla, kun omenat oli kypsiä, ja vielä nukuttiin aitassa, meillä lapsilla (7 kpl) oli tapana heti herättyä juosta kilpaa omenapuiden alle katsomaan, olisiko puusta pudonnut omenia.
Omenien ottaminen puusta oli ankarasti kielletty!
Lispi

Kirkkaassa auringossa pidin ennen kouluikäni aapista kasvojeni edessä kun häikäisi niin kirkkaasti. Muistan vieläkin auringon, kuumuuden, varjon, kirjan ja oivalluksen sillä hetkellä, että osaan tavata. Opin siis lukemaan.

Veteraani

Ollessani noin 9-vuotia vietimme kesälomaa perheen kanssa kierrellen joitakin viikkoja Suomea ja vierailemalla sukulaisten luona. Kurikassa olivat serkkuni ja heidän maatila, jossa sain silitellä juuri syntyneitä kissanpentuja ja ratsastella heidän työhevosellaan Ilolla. Tuo kesä oli kaikkein lämmin kesä mitä muistan sillä se oli rakkautta tulvillaan sekä välittämistä. Muistan erityisesti lomalla otetun valokuvan minusta ja siskosta vaivaisukon vierellä seisomassa. Siinä pellavapäiset lettipäiset tytöt seisovat äidin värjäämissä puseroissa yhdessä vaivaisukon kanssa kirkon ovella.

Orvokkineito

Kaikki kulmakunnan lapset leikkivät halki kesän yhdessä aamusta iltaan kymmentä tikkua laudalla hyvässä yhteisymmärryksessä, kaikki olivat kuin yhtä suurta perhettä.

Kymmenen tikkua

Kesän ensimmäiset sinivuokot olivat juuri puhjenneet ja kävimme keräilemässä niitä vanhemmilta salaa, koska oli kielletty menemästä ko. paikkaan. No, sinivuokot oli kerätty ja laitoimme oman kukkamyymälän pystyyn naapurin kangaskaupan eteen.
Ei voineet vanhemmatkaan olla vihaisia, kun kauppa kävi hyvin ja saimme itsellemme hieman karkkirahaa. Vuosi oli -53 .
…ja toinen muistoni: En varmaankaan ikinä unohda sen pienen mustalaistytön hymyä, kun naapurin rannassa opetin hänet uimaan, samassa paikassa missä oli myös hevoset juomassa. Itsekkään en ollut kuin vasta 12-vuotias.

Maru

Olen syntynyt ja asunut koko ikäni kaupunkien vilinässä, mutta sydämeni on aina sykkinyt maaseudulle. Rakkaimmat kesämuistoni liittyvätkin huolettomiin lomapäiviin, joita vietin isovanhempieni luona luonnon rauhassa, 10 kilometrin päässä lähimmästä pikkukylästä.

Tein heinäseipäitä pienellä puisella hangolla, jonka pappa oli minulle veistänyt. Kävin naapurissa silittelemässä lehmiä ja leikittämässä kissanpentuja. Pulahdin sukeltamaan kesäauringon lämmittämältä uimakalliolta. Istuin mummon kanssa pellonreunassa odottamassa kauppa-autoa, jotta saisimme tuoreiden mansikoiden kanssa vaniljajäätelöä. Lämpimiä muistoja, joista olen isovanhemmilleni kovin kiitollinen.
Punamusta

Rakkaimmat muistot ovat kesämökiltä, joka sijaitsi joen rannassa. Saatoin uida tuntikausia, eikä vesi koskaan ollut kylmää!

Katariina

Vietin kesälomiani usein mummonmökillä, joko yhdessä sisarusteni ja serkkujeni kanssa, tai sitten mummon ja ”apu-ukin” kera. Kesät menivät kuin siivillä, kävimme mummon kanssa kauppa-autolla, ongimme paljon ja tietenkin uimme. Mummo poistui muutama vuosi sitten paremmille kala-apajille, mutta kauniit muistot yhteisistä kesistämme ja onkireissuistamme elävät yhä ja kantavat minua elämässäni eteenpäin.

Kolmen lapsen äippä

Tämä ei ehkä ole rakkain muisto, mutta hauska muisto. Ollessani 9-vuotias olin mukana isäni työmatkalla Euroopassa 2 viikkoa. Kiertelimme isolla rekka-autolla eri maita, ja toimitimme muuttotavaraa siellä asuville suomalaisille ihmisille. Matka oli varsinainen elämys, ja näin paljon paikkoja ja koin jänniä asioita. Syksyn tullessa koulussa kirjoitettiin aine, mitä teit kesälomalla? Ja minun aineeni oli aika hauska. Kerroin: ”Lähdin isäni kanssa Eurooppaan. Ensin menimme isoon laivaan, jossa oli pallomeri, ja kävimme siellä yökerhossa tanssimassakin, ja seisovasta pöydästä syömässä. Ostin laivasta karkkia, ja pehmohylkeen. Perille tultua Tukholmaan ajoimme laivasta ulos, ja tulimme kotiin kahden viikon kuluttua”. Opettaja oli kommentoinut loppuun että ”Olisi ollut mukavaa jos olisit kertonut mitä Euroopassa tapahtui”.
Tuo ainevihko on yhä tallessa, ja hauskuuttaa minua aina kun jutun luen. Lapsuuden kohokohdat ovat niin erilaisia.

Katjuska

Lastentarhan päättäjäisistä on jäänyt mieleeni, se kun tarha-aika päättyi ja jokainen meistä aloitti seuraavana syksynä sitten omilla tahoillaan koulutiensä.
Annoimme toisillemme parhaan ystäväni kanssa pienet lahjat – ja lähdimme kumpikin omiin suuntiimme koteihimme.
Harmittaa näin jälkeenpäin, että miksei tullut mieleen, pyytää yhteystietoja – koska tuon jälkeen emme ole kuulleet toisistamme mitään.
Kenties nykypäivänä – kännyköiden ja tietokoneisen s-postien aikana, lapsuus-iänkin ystävät jäävät paremmin arkeemme ja yhteydenpito voi jatkua jo siitäkin alkaen aikuisuuteen.

”Tarha-tyttö”

Ne ihanan lämpimät, pitkät kesäillat, kun leikittiin siskojen ja serkkujen kanssa karttua tai kymmentä tikkua laudalla. Voi kun vielä saisi ne ajat takaisin…

Kirsi

Olin noin kymmenenvuotias, kun vietin kesää isäni siskon luona Porvoossa. Tädilläni ei ollut lapsia ja sain keksiä itselleni puuhaa, ja mieluisin paikka olikin Porvoon vanha kirkko ja sen ympäristö. Tätini asui aivan kirkkoa vastapäätä.
Hänellä oli kesäpaikka Pukkilassa ja muistan kuinka sitten matkustimme linja-autolla lomailemaan ”torpille”, kuten tätini sanoi. Samalla matkalla voin pahoin autossa ja sen muistan, kuinka kuljettaja pysäytti linja-auton jonnekin tien viereen ja minä sain käydä oksentamassa tien penkalle. Eikä kukaan ollut vihainen, eikä kukaan huutanut aikataulun pettämisestä. Loppumatka sujuikin sitten suht mukavasti ruskea oksennuspussi nenän alla.
Se mieluisin ja mieleen painuvin muisto oli se, kun aamuisin sain hakea sanomalehden postilaatikolta. Sinne oli vain parisataa metriä. Mutta Lahden kaupungissa asuvalle tyttöselle oli huikea elämys se, että sain mennä yöpuku päällä paljain jaloin!
Ympärillä oli kesän aurinkoinen ja aikainen aamu, kastepisarat kimaltelivat heinikossa ja linnut lauloivat. Kuului lehmien ammuntaa läheiseltä maatalolta. Kivet ja hiekka painoivat paljaisiin jalkoihin. Tämä oli vuonna 1970.
Vieläkin nyt aikuisena kun kävelen paljain jaloin maaseudulla hiekkatietä pitkin, aurinkoisena päivänä, tulee mieleen ne aamut Pukkilassa ja voin jopa tuoksut aistia kolmenkymmenenviiden vuoden jälkeen.

Kirsi

Meillä oli tapana usein iltaisin lähteä omalta mökiltä kummieni mökille iltaa istumaan. Istuttiin kalliolle tehdyn grillipaikan luona ringissä ja lauleskeltiin erästä laulukirjaa läpi. Silloin ei välitetty kuka osaa laulaa ja kuka ei, sillä ”äänellään se lintukin laulaa”. Kummini kuuluivat kuoroon ja rakastivat laulamista. Minä istuin kummisedän vieressä, usein kainalossakin. Kummisetä tuoksui kummisedälle, tuntui turvalliselta ja niin mukavalta. Järven selkä oli aivan tyyni, metsä soi lintujen laulusta.

Maria

Rakkaimmaksi kesämuistoksi nousee ehdottomasti kesät noin 35 vuoden takaa, kun vietin kesiäni rakkaiden isovanhempieni kesähuvilalla. Mummi ja ukki muuttivat kesäksi maalle, ihan niin kuin joskus ennen vanhaan. Postit käännettiin tulemaan kyläkaupalle ja ukki kävi töissä kaupungissa. Päivät uimme ja leikimme, minä ja vuotta nuorempi veljeni. Myöhemmin iltapäivällä lähdimme metsän keskellä kiemurtelevaa tietä ukkia vastaan. Minä, pikku veljeni ja mummi, sekä tietysti villakoira Doni. Usein pysähdyimme istumaan tien vieressä olleelle kaatuneelle koivunrungolle, johon vielä iltapäivän auringonsäteet ylettyivät. Miksi tuntuu, että aina paistoi aurinko ja oli lämmin? Siinä odotellessa piirsimme tikulla ruudut hiekkaan ja hyppäsimme ruutua. Mummi teki usein vastan. Ja me lapset saimme tietysti oman, mutta vähän pienemmän.
Voi sitä jännitystä, kun ukki vihdoin tuli ja toi ostokset ja postin tullessaan! Tosi usein saimme Topsy-tuutteja, jotka oli paketoitu päivän lehden sisään. Sitten söimme huvilalla jo osittain sulaneita jäätelöitä. Joskus ukki oli hakenut ison rasiallisen tuoreita isoja mansikoita suoraan maalaistalosta ja mummi jakoi meille lapsille täsmälleen yhtä monta niihin tiettyihin muovimukeihin, jotka yhä selvästi muistan.
Vielä nytkin, kun kirjoitan tätä, nousee silmiini kyyneleitä… Mieleni täyttää ikävä edesmenneitä isovanhempiani kohtaan, mutta ennen kaikkea myös kiitollisuus siitä, että minäkin sain olla kokemassa niitä lapsuuden lämpöisiä ihania kesiä…

”Lämmöllä muistelen”

Ne on oikeastaan pätkiä ulkoilmasta ja auringonpaisteisista leikkipaikoista. Milloin oli rakennettu hiekka- tai multakasaan hienot kotileikit mäen rinteeseen tai majanrakennuspuuhat vanhoista päiväpeitoista ulkona puutarhakalujen alle. Kauppa ja baarileikit punajuurivarsimehuineen. Vinkit, peilit ja kymmentikku -pelit rivitaloalueen kavereiden kanssa sekä omat urheilukilpailumme itse tehdyllä urheilukentällä pellolla. Tai aina ihana uimakoulu maauimalassa monena vuonna peräkkäin se kun oli ilmaista ja niin pääsi päivittäin maauimalaan. Nämä ovat muistoja 50- luvun loppupuolelta 60- luvun lopulle.

Kippari

Se kun oltiin kesämökillä serkkupoikien kanssa ja saatiin saunoa ja uida niin kauna kuin huvitti, mikä tarkoitti useita tunteja joka ilta. ja sitten saatiin paistettuja perunoita ja kurkkuja etikkaliemessä. ja nukuttiin yläsängyssä, kärpänen oli katossa ja aikuiset pelasivat korttia aamutakeissa ja radiosta tuli kesäillan valssi. Siinä oli tunnelmaa.
Näitä hetkiä muistellen!

Lennu

Kesäloman alettua koulusta, lähdin isovanhempien luo maalle kesäksi. Aluksi oli automatka asemalle, sitten jännittävä junamatka Joensuuhun. Jälleen linja-autolla kirkolle. Vielä muutama kilometri ja sitten näin heidät Maitolaiturilla, isovanhemmat olivat vastassa minua. Hevosen vetämillä kärryillä sitten ajettiin mummolaan. Se oli monena kesänä kaikkein parasta ja ihaninta elämässäni. Maalla olivat kesän aikana oma perhe, serkut ,tädit ja eno. Tehtiin heinätöitä, käytiin järvellä uimassa ja kalassa, patikoitiin metsässä, hoidettiin lehmiä, oli se elämää. Tyttäreni sanovatkin usein että heille ei suotu samanlaisia elämyksiä ja he kuuntelevatkin mielellään kertomuksia lapsuudestani. Muistelen edesmenneitä omaisia rakkaudella.

Mummintyttö

Rakkaita muistoja on niin valtavan paljon. Kaikkihan kesässä oli ihanaa.
Nurmen kukkien ja meren tuoksu, lokkien kirkuna, laineen liplatus, uiminen, (erikoisnautinto uiminen sateella) veneretket saareen, nuotio, soutelu, onkiminen, äidin tekemät eväät, isän tekemä pajupilli, limska, jäätelö, pyörällä ajelu, paljain jaloin kävely, bussimatka…
Se nyt vaan oli ihanaa olla lapsi ja olemassa!!

Lissu

Perhe ja lämpimät kesäpäivät.

Perhe on tärkein

Rakkain on muisto on kokonaisvaltainen onni saada olla lapsi suuressa perheessä. Työläisperheessä ei saanut kaikkea, mitä toivoi, muttei ollut varsinaista puutettakaan. Lapsuuden kesissä aika kului hitaasti, maa tuoksui, lätäköissä oli lämmintä vettä sateen jälkeen. Hyttysten pistot paranivat hetkessä. Sileään leppään pystyi kiipeämään vaivatta. Välillä piti kitkeä kasvimaata tai kerätä käpyjä, mutta pian saattoi kerätä kesän suloisimman kukkakimpun, lukea rompskua ullakolla sateen piiskatessa kattoa. Osaisipa vielä tarjota nykyisille lapsille samanlaisen kesän!

Ullakkokomerossa tuoksuvat talvikit

Juhannus oli JUHLA. Menimme isolla veneellä isä, äiti, mummi ja useampi täti tätimme mökille. Meillä oli veneessä keskimoottori ja sen hidas prutskutus oli yksi rakkaimmista kesän äänistä. Saaressa oli ihania leikkipaikkoja. Ongittiin mummin kanssa. Piti olla hiiren hiljaa, ettei kalat säikähdä. Juotiin kahvit mökin kuistilla suloisista ruusukupeista. Saunottiin kuumassa saunassa ja uitiin välillä. Myöhään illalla oli kokko ja seurasimme miten muihin rantoihin syttyi myös kokkoja. Lauloimme kokon ympärillä vähintään kolmeäänisesti. Isällä oli kaunis basso ja äiti lauloi alttoa. Lopuksi paistettiin makkaraa ja yöllä ajeltiin hiljaisten vesien yli kotiin.
Seuraavana päivänä oli kirkko ja pukeuduimme parhaimpiin. Silloin mekot olivat ihania! Miten helmat heiluikaan, kun keinuimme narukiikuissa ja lauloimme sydämen kyllyydestä.

Missu

Siihen aikaan kun olin pikkuneiti Pohjanmaalla, nuoret miehet lähtivät töihin Ruotsiin. Niin lempienokin, vaan ah sitä onnea ja autuutta, kun tuli heinäkuu ja eno kotiin mummolaan. Sinä kesänä ei taatusti satanut, koska päivät uitiin joella tai otettiin aurinkoa kuoppatöyrässä, seurana meillä oli villi koiranpentu. Pitkin mäkiä ja mantuja eno kuskasi viisivuotiasta sisarentytärtään mummon maitokärryillä.

Heinätöitäkin sentään ehdittiin tehdä, pääsin polkemaankin kuorman päälle. Illalla paistettiin nauriita – voi miten hyviä ne silloin olivatkaan mummon viilin kanssa – tai istuttiin puorin portailla ja syötiin kilpaa savustettuja sianpotkia. Käytettiin Ilo-hevosta uimassa, sekin oli tärkeä toimitus, koska kukaan muu aikuinen ei laskenut tyttöä hevosen selkään. R-kirjaimenkin opin enon suosiollisella avustuksella supisuomalaiseen tyyliin: mustikkamättäältä toiselle hypellen ja perk..ttä hokien.
Jostain kumman syystä muistan vielä sateen ropinan puorin kattoon – vaikka eihän sinä kesänä satanut. Tätä kesää muisteltiin jokainen tuleva kesä enon kanssa, hauskaa meillä oli joka kesä, mutta tuo oli mieleenpainuvin.

Poikatyttö

No se oli uiminen Saimaassa viettäessämme lomia Enonkoskella (asuimme Porissa)!
Siihen aikaan höyrylaivat vielä matkasivat talon ohi ja olimme jo valmiina odottamassa laivan isoja aaltoja. Oli keli mikä hyvänsä, olimme järvessä.
Myös kesäisessä sateessa seisominen ainoastaan pikkuhousut jalassa oli juhlaa! … niin se aika muuttuu…

Nyyti

Miun rakkainpia muistojani on kevätjuhla koulussa ja siellä laulettu Suvivirsi. Sen jälkeen oli jännittävä saada todistus ja kiitos vanhemmilta kun sen vei kotiin koulusta. Kouluaika oli ihanaa aikaa kun oli kavereita joitten kanssa vielä kesäkin viettiin ja seuraavana syksynä päästiin samalle luokalle.
Koulun loputtua vietiin opettajalle kukkanen kiitokseksi kun hän oli jaksanut meidän kaikki pienet kolttoset kestää. Muistan kun usein laitoin lapun kukkasen mukaan ja siinä luki sano se kukkasin.

Maikki

Oma kesämuistoni sijoittuu heinäkuun helteisiin, heinät oli korjattu ja minulla oli yhdistetty nimi- ja syntymäpäivä Leenan päivänä, silloin juhlittiin täytekakulla. Omat kanat munivat munat, marjat kerättiin metsästä, mustikat ja mansikat kypsyivät parahiksi. Paistettiin kaksi kakkua, isompi koko porukalle ja minulle oma pienempi pienessä emalikupissa paistettu jonka sain itse täyttää ja koristella ja itse mehun kanssa syödäkin. Silloin tuntui kesältä ja aina aurinko paistoi…
Marja-Leena

Olin yhdeksän ikäinen. Sen kesän asuimme maaseudulla, pienessä punaisessa mökissä, kalastajatilalla meren rannalla. Talossa oli kaksi poikaa. Pojilla varis. Yhtenä kauniina kesäpäivänä isompi poika makoili nurmella ja varis hyppeli siinä. Yhtäkkiä se hyppäsi pojan olkapäälle ja rujautti valkoisen kakimuksensa suoraan pojan korvaan! Niin nopeata ylösnousua en ollut ennen nähnytkään, kun poika juosta kirmaisi meren rantaan pesemään korvansa!

Marjo

Isän viimeinen lomaviikko kesällä, jolloin äiti oli jo palannut töihin ja saimme olla isän kanssa kahdestaan mökillä ja tehdä yhteisiä lempiruokiamme.

Merja

Olin ukin luona lomalla kuusivuotiaana. Aamulla heräsin ja ukki oli jo lähtenyt puuhiinsa navettaan. Istuin ikkunan äärelle katsomaan maisemaa; aurinko paistoi, nurmi vihersi ja kukkaloisto oli valtava. Suurten kuusien välistä kimalteli järven pinta. Tupa tuoksui mukavasti kahville, jonka ukki oli keitellyt aamulla ja hämärä viipyi vielä sisällä. Tunnelma oli mahtava ja päätin, etten ikinä unohda tuota hetkeä. Vielä nyt 44 vuoden jälkeenkin saatan hetkessä palauttaa maiseman, tuoksut ja tunnelman mieleeni.

Memmu

Kesäloman alkaessa lähdettiin mummin mökille, ja mukaan ostettiin aina uudet lipsut.
Lipsuiksi meillä (yli 30 sitten) sanottiin niitä varvastossuja joissa oli kumipohjan lisäksi vain kuminen, jämäkkä ”nauha” joka oli kiinnitetty pohjaan sivuilta sekä isovarpaan ja seuraavien varpaiden välistä. Aina ne lipsut hankasivat sen varpaanvälin rikki, muttei se menoa haitannut, ja ne olivat aina niin ihanat!

Emmi

Muistoni liittyy mummolaan, jossa oleilin paljon lapsena.
Tykkäsimme serkkuni kanssa käydä mummolan pihassa piknikillä. eräänä päivänä päätimme mennä lehmihakaan syömään eväitämme, koska ukki oli päästänyt sinne kaksi pientä vasikkaa, joita olimme hoitaneet sisällä navetassa. Siellä me sitte onnellisena syötimme vasikoille mummon tekemiä eväitä ja kivaa oli.

Milla

Olin ensimmäisellä luokalla koulussa ja oli koulun kevät- tai äitienpäivä -juhla. Olin saanut panna päälleni juhlaan sievän vaaleanpunaisen liivihameen, jossa oli vetoketju edessä ja sievä leru helmassa. Olin valtavan ylpeä mekostani ja harmittelin, etten saanut näyttää sitä kun minä en ollut missään koulun ohjelmassa. Niinpä menin opettajani luo ja pyysin saada laulaa Orvokkini tummasilmä. Ja sain luvan. Oma äitini oli sanonut äitinsä silmien värin olleen kuin tumman sinisten orvokkien, ja niin oli minusta minunkin äitini silmien väri, joten se laulu oli minulle jotenkin erikoisen tärkeä.

Opettaja ilmoitti, että ylimääräisenä ohjelmana Minna laulaa laulun ja tein työtä käskettyä, kädet ristissä helmoissani ja katse maahan luotuna. Lauluni loputtua sain raikuvat suosionosoitukset, mutta veljeni, joka oli silloin kuudennella luokalla oli valtavan vihainen sen vuoksi, että olin ”työntynyt” väkisin esiintymään. Vuosiluku oli tuolloin muistaakseni -72 ja perheemme tosi köyhä, kun isä oli kuollut jo minun ollessa 2-vuotias. Uusi mekkoni oli jostain lahjoituspaketista saatu, mutta minulle uusi ja hieno. Muisto tuosta juhlasta on tosi tärkeä jo senkin vuoksi, että äitini ei ollut tuossa juhlassa, sillä hän oli sairaana, en muista oliko kyseessä sydäninfarkti vai mikä ja pelkäsin kovasti miten hänen kävisi.

Minnukka

Naapurin pienen Shetlannin ponin hoiteleminen ja jalkapallon potkiminen tallin pihalla – äiti istumassa kotikuistilla kiireettä.

Outi

Yksi rakkaimmista kesämuistoistani liittyy oman perheen kanssa (äiti, isä, pikkuveli ja minä) mökillä vietettyyn juhannukseen. Istuimme pihassa grillailemassa. Isä haki siinä vaiheessa juhannusruusupuskasta äidille ruusun. Sen tehtyään hän meni hakemaan minulle oman! Siinä se isän ruusu keikkui lopun juhannusta korvani takana! Se oli ensimmäinen saamani kukka ja jäi ikuisesti mieleeni.
Muistakaapa isät tämä – pienellä huomaavaisella eleellä teette tyttönne ikionnelliseksi.

– pikkutyttö-

Olimme serkun kanssa mummolassa useamman yön ajan. Kävimme uimassa ja teimme pitkälle laiturille savikakkuja rannan savihiekasta. Nukuimme vinttihuoneessa ja kuuntelimme enon vanhaa levysoitinta. Aikaisin aamulla heräsimme maitotonkkien kolinaan, kun mummo ja pappa menivät aamulypsylle. Muistan vieläkin sen kesäaamun tuoksun. Mummo keitti meille leipäressua, se oli harvinaista herkkua. Myös mummon tekemä näkkäri oli vertaansa vailla!

Päivi

Vietin kesäni aina äitini äidin luona maalaistalossa.
Yksi parhaimpia muistoja sieltä on, kun aamuisin talon väen lähdettyä töihin heräilin itsekseni ja menin ulos tuvan rappusille istumaan kesäiseen, lämpöiseen aamuaurinkoon. Talon ihana, sekarotuinen koira tuli aina viereeni istumaan. Koiran lisäksi karjakeittiöltä kuuluva kolina ja pellolta kuuluvat hevosen tai traktorin aiheuttamat äänet lämmittivät mieltä, koska sieltä tiesin mumman ja paapan löytyvän.
Keittiön hellalla oli aina puuro valmiina odottamassa ”kesälomalaista”. Näihin aikoihin olin 7-12-vuotias.
Ja kyllä ne omasta maasta noukitut mansikat kermavaahdon kanssa ovat edelleen niin hyviä…

Päivi

Kun olimme pienenä siskoni kanssa mummolassa, keräsimme ahomansikoita ja pujotimme ne jonkin heinän tai vastaavan varteen.

Päivi

Ollessani vielä melko nuori tapana oli mennä kesällä taatan, eli isoisoisän luokse muutamaksi päiväksi tai viikoksi yökylään. Lapsenmielisenä tuli ”tienattua” rahaa hieman kotitöissä sun muissa pikkujutuissa auttelemalla. Kiva ja hauskakin muisto tästä on ehkä seitsenvuotiaana, kun tapana oli istua kesäkeinussa, nauttien aurinkoisesta kesäpäivästä ja taatan seurasta. Mukavaa ja leppoisaa työtä oli samalla hyttysten listiminen kärpäslätkällä, jokaisesta sai muistaakseni 20 penniä…
Nyt tietysti painaa muistoissa ja taskussa enemmän rakkaan, jo edesmenneen taatan kanssa yhdessä vietetyt hetket enemmän kuin nuo tienatut rahat.

Kesätöitä

Olimme kesäisin usein Ilmo-enon luona. Serkkujen kanssa leikimme maalaistalon ympäristössä.
Se ihana turvallinen tuttu tunne putkahtaa joskus vieläkin mieleeni, jopa jonkun kasvin tuoksusta.
-Pia-

Rakkaimpiin muistoihini kuuluvat lomaviikot enon kanssa mummolassa 4-7 v ikäisenä. Sain perheettömän, minulle rakkaan enon jakamattoman huomion ja mummin tekemää hyvää ruokaa. Pienet pihatyötkin menivät mukavasi enon keksissä niihin prinsessajuttuja. Sadepäivinä enoni taitavana piirtäjänä piirteli kanssani. Luonnosta opin paljon samoillessamme metsissä. Muisto veneretkistä eväineen ja mato-onkineen nostaa vieläkin hymyn huulilleni. Rakkaat muistot ovat myös haikeita, sillä enoni on katsellut tekemisiämme taivaalta pilven reunalta jo monen monta vuotta.

Sini

Se oli muuten niin samanlainen aamu kuin muutkin kesälomanaamut olivat olleet, mutta tänä aamuna tuli uuden huvilan täti meille ja pyysi voisiko tuo Pirkko tulla leikkimään heille hänen tyttönsä Marjan ja heidän kolmen pojan kanssa. Pitäisi samalla vähän silmällä pienimpiä poikia 2 ja 4-vuotiaita. Siitä alkoi usean kesän lapsenlikka pesti.

Elämään se toi vauhtia ja väriä, kun siihen asti oltiin eletty mummon kanssa kahden. Sain tutustua moniin uusiin ihmisiin myös ulkomaalaisiin. Sitten eräänä kesänä tullessaan Englannista Marjan äiti toi minulle ihan oikean kuttaperkka nuken. Sillä oli tukkakin, kihara ja musta ja ihanan siniset silmät ja rimsuhelma mekko. Voi, että olin onnellinen. Sellaista ei ollut muilla kylän lapsilla. Se oli palkinto hyvästä lastenvahdin työstä. Se kesä jäi mieleen erikoisesti Kristiinan takia. Sen nimen annoin nukelleni.

Pirkko-mummo

Äidinäidin luona pihakeinussa tuli kesäinen olo serkkujen ja pikkuserkkujen seurassa.

Raili sistonen

Lapsuuden kesät olivat aurinkoisia! Maalaistalon lapsilla työllistettyjäkin. Heinäpellolta on jäänyt mieleen ihanat uintiretket kun aikuiset halusivat ottaa pikku torkut ruokailun jälkeen. Kun puut oli saatu vajaan palkkiona oli päivä vapaata. Metsäojia pitkin käveltiin järveltä toiselle ja uitiin. Mukana oli tietenkin eväitä.

Illalla pääsi onkimaan ja mikä ihana yllätys kun tultiin aitalle nukkumaan, niin siellä oli lautasellinen voileipiä syötäväksi. Marjaretket olivat myös mukavia. Eväitä mukaan ja iso lauma lapsia ämpäreineen metsään. Ensin rakennettiin havumaja ja sitten poimittiin marjoja! Illalla ämpärit täynnä marjoja kotiin ja mustikkamaito maistui. Voi lapsuuden kesät olivat IHANIA !

Tyttö Savosta

Ensimmäisenä nousi mieleen mummulan jokiranta, äiti ja mummu pyykillä, savun tuoksu muuripadan alla. Aurinkoinen päivä. Kaverina pikkusisko ja serkkuja. Isolle kivelle piti päästä. Se tuntui olevan kaukana, keskellä jokea. Kun aikuisena kävi, se oli parin metrin päässä rannasta, eikä tuntunut enää niin isolta…

Riitta

– uintimatkat – lämmin auringonpaiste – vapaus kellonajoista – lukeminen ennen nukahtamista – pyöräily
Riitta

Lapsuuden kesämuistossa näen itseni istumassa mummolan aitan rappusilla. Olen juuri herännyt, aurinko paistaa, sireenit ja juhannusruusut tuoksuvat. Ei ole kiire mihinkään. Edessä on ihana kesäpäivä. Mietin, lähtisimmekö sisarusten ja serkkujen kanssa uimaan vai, hakisimmeko naapurin kanalasta sulkia intiaanipäähineisiin. Olisiko tämän päivän ohjelmassa intiaanileirin pystytys läheiselle kalliolle? Vai, tekisimmekö jotakin ihan muuta. Päivä täynnä erilaisia mahdollisuuksia.

Kesäaamu mummolassa

Aina loman alkaessa lähdettiin maalle mummolaan. Pääsi vasikoiden kanssa laitumelle metsään ja marjaan, aina oli tekemistä – ei se kasvimaan kitkeminen ja harvennus aina niin herkkua ollut, mutta eläimet ja luonto kiireettömyys on jäänyt päällimmäisenä mieleen

Ritva

Suvivirren veisaaminen johti minut miellyttävään muistoon lapsuuden ajan koulun kevätjuhlasta. Olin syksyllä aloittanut silloisen oppikoulun ja oli ensimmäinen kevätjuhla.
Istuin luokkatoverieni keskellä juhlasalissa rivissäni keskivaiheilla. Minulla oli muistaakseni päälläni edelliskevään juhlassakin ollut kesämekko, jota oli vähän pidennetty helmasta. Emme olleet varakkaita, joten tyydyin yleensä siihen mitä oli.
Rakastin kaikensorttista juhlimista ja seurasin esityksiä niin intensiivisesti, että vieläkin muistan joitakin kokemuksia, kuin ne tapahtuisivat juuri nyt.
Jaettiin stipendejä. Ja rehtori mainitsi nimeni.
Kuulin toverieni kuiskivan onnitteluja. Olin aivan yllättynyt, liikuttunutkin. Enhän milloinkaan ollut ajatellut, että osaamiseni oli arvostettu niin hyväksi, kun kaikki toverini olivat mielestäni hyvin osaavia ja lahjakkaita. Lähdin kuin unessa onnellisena noutamaan saamaani tunnustusta.
Silloin sydämeni meinasi pakahtua yllätyksestä ja onnesta.
Stipendirahalla ostin mm. itselleni upean kasviston. Ja äidilleni viilikuppeja, jotka kaikki vielä ovat jäljellä, mutta hieman käytössä kuluneita 45 vuoden jälkeen.

Sinipukuinen tyttö

Enemmän ja enemmän herään siihen todellisuuteen, että onnellisuus on mielentila. Myös lapsuuden onnellisuus kumpuaa muistoista huolettomuutena, rentoutena, leikin riehakkuutena, paljaat varpaat nurmikolla ja kesähame hulmuaa tuulessa kun juostaan!
Luojalle kiitos, että enemmän ja enemmän herään myös siihen, että kaikki tämä voi olla edelleen todellisuuttani, mikäli niin tahdon!

Villiina

Kun lehmät ja vasikat pääsivät laitumelle ja ”kirmasivat” iloisesti. Kun keräsimme metsämansikoita heinän korteen ja pyöräilimme 10 km uimarannalle ja välillä kotiin ja taas takaisin…
Kun olimme heinäpellolla ja sain ajaa traktoria ja kun serkut Tampereelta tulivat ja olivat niin kauan, että jaksoimme ihmetellä että miten ihanan pitkä on kesäloma.
Ja kun maatalous lomittaja tuli ja isä oli ostanut uuden puvun ja äiti kukka mekossaan valmistivat minut heidän kanssaan kotimaa kierrokselle, kesäloma reissulle.
Ja kun teltta laitettiin keskelle pihaa ja koko pitkä kesä nukuttiin siellä. Miten silloin kesät olivatkaan paljon pitempiä ja koskaan ei satanut!

Kesäheinä 68

Uimaranta kalasataman vieressä, vanha soratie rantaan, tuomet tuoksumassa, villivattu aitan seinää pitkin luikertelemassa… Evääksi oli leipää ja mehua ja päivä meni mukavasti rannalla.
Tällaisia muistoja on paljon, eikä aina tarvinnut auringon paistella; myrskyisellä säällä oli ihanat vaahtopäiset aallot.

Äippä –71

Ne kaikki kuumat kesät, kun olin siskojeni kanssa heinäniityllä ”haravamiehenä”. Tauolla menimme pitkin ojien varsia ja mitä siellä oli! IHANIA SUURIA MESIMARJOJA. Asuimme Pohjois-Savossa ja siellä niitä kasvoi niin paljon kuin jaksoimme syödä. Myös ahomansikat olivat suuria ja tosi aromikkaita. Niitä aikoja en unohda. Toinen muisto: Serkut tulivat sunnuntaisin joskus kylään. Leikimme kallioilla kotia. Savikakut paistui auringon paahteessa.

Savon tyttö

Muistoja on monenlaisia, valinnan vaikeus on suuri. Ehkä kuitenkin kirkkaimpana nousee kesä, jonka vietin enoni maatilalla Keuruulla 50-luvun lopulla. Olin juuri päässyt oppikouluun ja siis melkein ”iso tyttö” ja niinpä pääsin kolmeksi viikoksi ilman vanhempiani lomailemaan maalla.
Kaupunkilaistyttö ei tietenkään voinut osallistua ihan kaikkiin tilan töihin, mutta olin innokkaasti mukana navetassa, suovankeitossa ja ennen kaikkea heinäpellolla pienine heinähankoineni. Talossa oli siihen aikaan vielä hevonen, jolla käytiin jopa Keuruun kirkolla asioilla. Rakastin rattailla istumista eikä mikään matka ollut liian pitkä hevosen kyydissä.
Sinä kesänä opin myös juomaan kahvin mustana. Kävi nimittäin niin, että serkkutyttöni täytti kuusitoista vuotta ja oli kutsunut naapuruston neitejä kylään. Kaikki joivat kahvin mustana ja niinpä pöydässä ei ollut ollenkaan kermaa (talossa oli tietysti omaa separoitua kermaa kannukaupalla). Olin niin ujo, etten kehdannut pyytää ja niinpä join kahvin kermatta kuten muutkin. Ensimmäinen kuppi maistui kamalalta, mutta toinen meni jo paremmin. Sen koommin en ole kermaa kahviini laittanut.
Varmaan sinä kesänäkin satoi välillä, en vain muista tuolta ajalta kuin yhden sadepäivän. Silloin istuttiin tuvassa tai aitassa ja luettiin serkkujen vanhoja sarjakuvalehtiä ja kuunneltiin iskelmiä gramofonilla, jota piti sormella kieputtaa, koska jousi oli poikki.
Siltä kesältä olisi vaikka kuinka paljon muisteltavaa, mutta ehkäpä tämä riittää tällä erää.

Tilkkumummi

Äidin lähetettyä minut isoäidin luokse, oli kotiinpaluu ihana, Aku Ankat odottivat pinossa ja ruoho oli kasvanut viidakoksi. Vapauden tunne oli mahtava!

Sirpa L

Elävästi muistan yhden hetken lapsena kesämökillä, kun sain ison lautasellisen vaniljajäätelöä. Oli ollut kuuma kesäpäivä ja muistan että se jäätelö maistui paremmalta kuin mitä olen koskaan sitä ennen tai sen jälkeen syönyt. Ikää minulla oli ehkä siinä viisi vuotta. Olisipa ihanaa kun vieläkin osaisi iloita pelkästä vaniljajäätelöstä niin paljon!

Suvi

Todellakin kesälaitumilta muisto. Meillä lapsuudenkodissani laitettiin lehmät ulos pian koulun loppumisen jälkeen. Me lapset vahdittiin, kuka mitenkin risuilla varustautuneena etteivät aidasta heti karkaisi. Joskus tunti-kausia saatettiin loikoilla aidan laitamilla, samalla väsäten voikukkaseppeleitä. Siitä tiesi aina, että nyt on tullut kesä, kun voikukat valloittivat navetan päädyn. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, kesä oli edessä ja lapsen mieli virkeimmillään.

Maatalon tyttö

Aurinkoiset kesäaamut mökillä, valoisat yöt aitassa, lettukestit pihalla, iltasoutelut järvellä, pyöräretket mutkaisilla hiekkateillä, kiireettömyys, yhdessäolo.

Pullahiiri

Kun koulu loppui 60-luvulla Koillismaalla erämaapitäjän syrjäisellä koululla suvivirteen kesäinen tunnelma oli jo lähes lakikorkeudessa.
Huippunsa tunnelma saavutti kuitenkin kotona.
Rakkain muistoni on lämmin, aurinkoinen 31.5. päivä, jolloin tulimme kevätjuhlasta koululta, jossa olin esiintynyt ja jännittänyt niin, että kauluspaitani ja ”nailonveloori” puseroni oli hiestä märät. Kotiin tultuani etsin ensimmäiseksi uimahousut talvivarastosta ja riisuin teryleenihousut, puseron ja paidan pois ja sonnustauduin kesä asuun, jossa viihdyin seuraavat 3 kuukautta. Asuimme erämaajärven rannalla, josta juuri oli jäät lähteneet. Astelin rantaan sillä mielellä, että nyt kastelen talviturkin. Leivoset lauloivat taivaansinessä ja ruoho tuoksui.
Muistan tunnelman, kuin eilisen päivän, vaikka tapahtumasta on jo kulunut yli 45 vuotta.

Uikkarit päälle 1.6. ja uikkarit pois päältä 1.9.

Vietin lapsuuteni kesät Päijänteen rantamaisemissa mummon kesämökillä. Lähietäisyydellä sijaitsi ”maitotalo”, maalaistalo, josta haimme joka aamu kannulla vastalypsettyä lehmänmaitoa. Aamuisin sain ihanimmat aamun tervehdykset maitotalon Tessu -koiralta, joka ”tirskui” ja heilutti häntäänsä vimmatusti minut nähdessään. Tuo valloittavan persoonallinen koira, maalaisidylli ja lapsuuden huolettomat kesät ovat rakkaimmat muistoni.

Maitotalon Tessu

Kesäisin auto pakattiin täyteen tavaraa ja evästä, kun lähdimme kiertämään Suomea pariksi viikoksi. Vanhemmat olivat etukäteen valinneet kohteet ja varanneet majapaikat, yleensä hotelleista, joten naperona mökkimajoitus oli minulle kauhistus. Onneksi nykyään osaan jo sitä arvostaa. Matkan varrella pysähdyimme nähtävyyksiä katselemaan, mikä rauhoitti sopivasti nahistelevia takapenkkiläisiä eli 2 veljeäni & minä. Naperona olen ylittänyt Napapiirin, käynyt Puijon tornissa, kävellyt Jyrävän reunoilla, laskenut Ruunaan koskia Lieksassa, kävellyt Savonlinnan linnassa, uinut Kustaissa; perheemme kiersi & näki paikkoja todella paljon. Aikuisena olen piipahtanut samoilla paikoilla, jotka nyt näyttävät kummasti pienemmiltä. Mukavia & kallisarvoisia muistoja kumpuaa niistä perhematkoista.

Matkailu avartaa

Siskollani ja minulla oli 2 vuotta ikäeroa ja meidät oli pienistä asti puettu samanlaisiin vaatteisiin. Täytettyäni 11 vuotta sain usea pyynnön jälkeen ihanat valkoiset farmarit ja sinisen lakkanailon takin, sellaiset vaatteet joita isot tytöt käyttivät. Muistan ikuisesti sen tunteen kun ensikerran lähdin kaveria hakemaan uudet vaatteet päällä. Tuntui että kaikki katsoivat ja huomasivat hienot (minun mielestäni) vaatteeni. Oli myös tärkeää että ensimmäisen kerran minulla oli erilaiset vaatteet kuin sisarellani.

Samanlaiset vaatteet

Oltiin isän kanssa veneellä ongella tutun onkikiven vierellä: aurinko paistoi, laineet liplattivat tervaveneen laitaan, lokit kirkuivat, tiltaltti tiputteli rannan kuusikossa. Isä oli kerrankin selvä ja jutteli mukavia. Keksittiin onkiloitsu: ”Anna Antti ahvenia, älä särkiä suuria!” Saamillemme kaloille annoimme tuttujen ihmisten nimiä ja se nauratti meitä kovasti. Saaliin isä perkasi ja paistoimme isot ahvenet nuotiolla tikunnenässä.

Isän tyttö

Oi se on ilman muuta kaikki ne kerrat kun mentiin koko perheen voimin hillajänkään! Isä teki tulet, paistettiin lohta ja makkaraa ja jatkettiin taas poimimista… Tunturissa elokuussa kun ei ole enää edes hyttysistä riesaa. Ja kotona jokeen uimaan ja joesta saunaan!

Aurora