Mitä korona on muuttanut?

27 Helsinki-vuoden jälkeen muutimme takaisin syntymäkaupunkiimme Tampereelle. Ajatus oli tehdä se noin viiden vuoden päästä mutta koronavuosi ja sen jatkuminen sai meidät aikaistamaan päätöstä. Iso mutta mieleinen elämänmuutos 🙂

-I love Tampere

Olen ymmärtänyt sen, ettei arkea ole pakko täyttää harrastuksilla ja muilla menoilla. On ihan hyväksyttävää pysähtyä välillä hetkeksi ja katsoa, mitä lähiympäristöllä on tarjota. Etätyön myötä aamuisista kävelylenkeistä on tullut mukava aloitus päivälle. Hetkeen pysähtyminen on myös opettanut kuuntelemaan tarkemmin itseään. Nyt on ollut mahdollisuus kehittää omaa hyvinvointiansa ja viedä elämäänsä kohti terveellisempiä elämäntapoja. Ilman tätä pakollista pysähtymistä muutos olisi ollut paljon hitaampaa ja vaikeampaa toteuttaa.

-Sanna

Näin eläkeläiselle ei korona-aika ole juuri muuttanut mitään .ja voikin sanoa, että eläkeläiset ovat selvinneet kaikkein helpommin tästä ajasta. Tietysti on yksinäisiä  ja sairaita eläkeläisiä, jotka ovat kärsineet, mutta näin suht hyväkuntoisena ja ei mitään erikoista harrastavana maaseudun eläjänä voi näin sanoa. Metsissä ja mannuilla olen kulkenut entistä enemmän, samoin  uusilla lähiseudun patikointi- ja kävelyreiteillä.

Koronan olen kyllä ottanut huomioon hyvin tarkasti liikkuessani harvakseltaan ihmisten joukossa, maski on aina päässä vähäisenkin kontaktin mahdollisuuden kohdatessa, Kaupassa käyn kerran viikossa hiljaiseen aikaan. Käsiä pesen ahkerasti  ja laitan käsidesiä. Kaupungissa en ole käynyt vuoteen ja yleensäkin käyn siellä harvakseltaan. Ensimmäinen koronarokotus on otettu heti, kun sen sai.

Jotenkin aavistelin ja tämä oli tiedossa jo vuosia sitten, että tällainen maailmanlaajuinen epidemia tulee  jollain aikavälillä.  Tämä ei liene ainoa ja näitä on tulossa jollain muotoa enenevässä määrin!

-Risto Reipas

Olen oppinut käymään kaupassa aamuisin ja ostamaan enemmän kerralla.

Useimmin riittää 1 kerta/viikko

Olen lukenut vieläkin enemmän ja nauttinut ulkoilusta enemmän.

Pienet ilot on tuntuneet suurensuurilta.. Esim. tapaamiset, kirjeet, soitot.

Varsinkin tapaamiset.

Ikävä on kasvanut etelässä asuviin lapsiin ja lapsukaisiin……

Joskus tulee hillitön kaipuu hypätä junaan tai bussiin ja ajaa minne hyvänsä

Pois tästä koronasta

-eilainkeri

Olen normaalisti erittäin sosiaalinen persoona. Korona-aika on kuitenkin auttanut haitallisten ihmissuhteiden karsimisessa ja saanut minut näkemään itseni uudessa valossa. Olen saanut rohkeuden sanoa EI turhille tapaamisille, menemisille ja tekemisille. Kaikki ihmissuhteet eivät ole kestäneet yllättävää muutosta ja se onkin paljastanut joidenkin ympärilläni olevien ihmisten todellisen luonteen. Uskon, että mitä paremmin rajoituksia noudatetaan, sitä nopeammin elämä palautuu joten kuten ennalleen. En myöskään halua ottaa turhia terveysriskejä. Pitkään tuntui oudolta kieltäytyä (”mitä muutkin ajattelee?!”), mutta ajan myötä huomasin, että minulle ei ole ok jatkaa huoletonta ihmisten kanssa rälläämistä ja tällainen minä vain olen; vastuullinen tyyppi enkä se ikuinen miellyttäjä. Tämä aika on saanut silmäni avautumaan sille, kuinka tärkeää on pitää itselle tärkeistä arvoista kiinni ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Tällä tiellä olen tehnyt päätöksen pysyä – olen alkanut vihdoin elää omaa elämääni. En aio enää menettää mielenrauhaa muiden mieliksi ja uupua siinä loppuun. Vaikka se ei ole yhtä ulospäin näkyvää kuin koronaan sairastuminen, niin mikä olisi tärkeämpää kuin oma onnellinen elämä?

-Kiti

Olen saanut yhden uuden ystävän naapuristosta! Meitä on nyt  kolme naisleskeä. Istuimme ulkona syksyllä kylmää pelkäämättä kahvikupposten kanssa kunnes räntäsateet ajoivat sateensuojaan. Keskustelua on riittänyt entisajoista ja nykypäivien tapahtumista, yksin jäämisestä ja paremman toivosta . Olemme rohkaisseet toisiamme tarpeen tullen ja iloinneet toistemme ja yhteisistä  iloista.

Pian olemme saaneet rokotukset ja pääsemme yhdessä kokemaan vuoden aikana kertyneitä haaveitamme. Aiomme mennä puutarhaliikkeisiin, ulkoilma-esityksiin ja tietysti syömään toisten laittamia herkkuja, vaikka vain pikku baariin. Olemme havainneet pienten ilojen merkitsevän paljon.

Suuresta merkityksestä on ollut tiheä yhteys sukulaisten kanssa! Asun kaukana omaisista. Kuinka hauskaa onkaan ollut kun kännykkä on kilahtanut: kuinka voit?  jne

Yritän ilahduttaa edes pikkuisilla tervehdyksillä toisia, koska tiedän kuinka paljon sellaiset merkitsevät.

-Ystävä ilahduttaa – aina!

Korona opetti näyttämään sen, mikä on oleellista ja tärkeää. Rakkaat, läheiset ja ystävät. ❤️ Ei työ ja työmatkat, joista kuitenkin aiemmin nautin. Toki nautin työstäni yhä, mutta korona opetti myös sen ettei aina tarvitse matkustaa. Teams toimii vallan hienosti useimmiten. Luonto ja muutoinkin luonnollisuus korostuivat. Opiskelin villiyrteistä ja opettelin hyödyntämään niitä. Opiskelin myös kuun kierron vaikutuksista terveyteen ja puutarhan hoidossa, ikivanhojen oppien mukaan. Poistin tekokynnet, jotka laiskuuttani aiemmin olin hommannut, muuta tarvetta ei niille ei koskaan ollutkaan. 😅 Lopetin myös hiusteni värjäämisen synteettisillä aineilla ja nykyään väriä korostetaan vain luonnosta saatavilla aineilla. Enkä ole katunut. Alussa myös meikkien käyttö väheni, mutta se on palautunut kutakuinkin ennalleen, kiitos lukuisten Teams kokousten, joissa haluan, että esim. silmät erottuvat enkä olisi vaan ”haamuna” paikalla. Mutta joo, kaiken kaikkiaan olen huomannut, miten vähän sitä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen.

-Onnellinen 50+ v.

Korona ei ole juurikaan vaikuttanut elämääni. Asun palvelutalossa, missä saan ’täyden palvelun’, joten minun ei tarvitse käydä esim. kaupoissa. Ulkona voin olla palvelutalon omassa pihassa..

Kun olen jo liki kahdeksankymppinen, kaikenlaiset ’tarpeeni’ ovat lähes olemattomia verrattuna siihen aikaan, kun olin aktiivinen toimija monenlaisissa eri  asioissa ja harrastuksissa.

Minulla on vain kaksi jo keski-ikäistä jälkeläistä eikä lapsenlapsia, valitettavasti.

Jälkeläiseni asuvat eri paikkakunnalla kuin minä, joten näen heitä harvoin ja nyt korona-aikana vielä harvemmin. Se surettaa minua, mutta ymmärrän hyvin, että he haluavat välttää pitkää matkaa julkisella kulkuvälineellä. Omaa autoa heillä kummallakaan ei ole.

-Pirjo Teräsalmi/Pippuri

Korona-aika on ainakin lähentänyt minua kumppanini kanssa kotona lähekkäin työskenneltyämme ja sovittaessamme arkea entistä likempänä toisiamme.

Muutama vuosi sitten maalaismaisemasta hankitun luonnonläheisen tontin ja kodin ihanuus ja arvostus ovat korostuneet.  Elämä luonnon keskellä vuoden aikojen mukaan on ihanaa! Pitkään aikaan en kaivannut mitään muuta ja arjen tahti rauhoittui. Nyt olen kyllä huomannut kaipaavani silloin tällöin myös uusissa paikoissa käymistä, uusia virikkeitä ja kotimaan matkailua.

-Tikkis

Mieheni jätti minut 25 vuoden yhteiselon jälkeen syksyllä ennen koronaa. Olimme vasta muuttaneet uudelle paikkakunnalle missä en tuntenut juuri ketään. Työni muuttui etätyöksi enkä siksi tutustunut uusiin työkavereihin. Ns. ystävät ottivat vahvasti kantaa erooni, mieheni vastaan, joten en kokenut saavani ymmärrystä kaipaukseeni. Koin totaalista yksinäisyyttä suruni keskellä. Uskon silti selviytyväni sillä  vaihdoin omasta tahdosta taas paikkakuntaa ja työpaikkaa. Olen edelleen yhtä yksin, mutta en tunne totaalista yksinäisyyttä enää.

-Irene

Luulisi, ettei eläkeläisillä tilanne olisi muuttunut kovinkaan paljon, mutta totuus on toinen, ainakin meillä. Meidän päiväaikataulu on muuttunut ”tasaiseksi tahdiksi”, jota koira ”valvoo”. Syömiset ja ulkoilut ovat runkona päiville, joihin kuuluu entisten menojen etäversiot. Lauletaan, jumpataan ja pidetään palavereja zoomin ja teams:in avulla. Mutta matkat harrastuksiin ja tapaamisiin ovat jääneet pois, joten sääkään ei estä harrastamista.

Tietotekniikan käyttö on kehittynyt, joten kirjojen kuunteleminen on tullut ohjelmistoon. Olemme myös ”matkailleet” tosi paljon, tv:n ohjelmistoissa on valtavasti matkaohjelmia ympäri maailmaa. Kuten myös arkeologiaa, tieteitten ihmeitä ja eksoottisia ruokia.

Nämä tulevat jäämään ohjelmistoon edelleen, vaikka joihinkin harrastuksiin mennään oikein bussilla. Yhteydenpito ihmisiin on myös lisääntynyt eri tekniikoilla, mutta osaakohan sitä enää käydä kahvilassa?

Menojalka on selvästi järkiintynyt, tuloksena myös taloudellista säästöä. Yllättävää on myös terveydenhoidon muutos: käsiä pestään kuin ennen vanhaan lapsena. Etänä konsultoidaan niin hoitajia kuin lääkäreitä, koira on kuitenkin vietävä tohtorille.

Kaiken kaikkiaan, onko tämä se kulminaatiopiste, jossa pohjaton meneminen vähenee ja rauhoitutaan vaikka etätyöhön? ”Ei huono”, Jorma Uotin sanoin. 😉

-Tosi tyytyväiset

Mikään ei ole muuttunut: yhtä yksinäinen olen edelleen Mutta touhua piisaa kotona ja kävelen kauas kauppaan. Suusyöpäni leikattiin 17v sitten; suu on kipeä, joten ruuan teen itte.

Parhaat ystäväni asuvat kaukana Forssassa; yx täytti juur 95v. Eivät käytä sähköpostia, joten olette lasteni lisäxi ainoat !

Hämäläisenä tallaan vain tuttuja polkuja. Taimia on joka purkki täynnä: siirtelen parvekeelle ja sissään; kiirettä ja puuhaa piisaa niittenkin kanssa.

kiitoxin tarja

-taija

Olen lopettanut marjapelien peluun. Ei enää kaupassa käydessä tule himoa mennä rahoja tuhlaamaan.

En enää ikinä pelaa, olin peliriippuvainen.

-Lispi

Kotona oleminen on ihanaa! Ennen sanoin olevani asuntosäästäjä, kun en ennättänyt käymään kotona ja perheen luona kuin nukkumassa. Enkä aina sitäkään. Työn lisäksi oli työmatkoja, hallitusten kokouksia, jumppia, kuntosaleja … Etätyön myötä olen tajunnut, että minulla on kotona kaikki. Kaikki millä on merkitystä. En ole koko aikuisiälläni ollut näin hyvinvoiva! Mieli on vapaa ja rento, kun työpäivän jälkeen saa lähteä lenkille tai ruveta johonkin kotiaskareeseen, jotka ennen olivat välttämätöntä pakkopullaa. Nyt niitä on tosi kiva tehdä. Perheen lomamatkat olivat ennen koronaa pakoa arjesta ja ainoa mahdollisuus olla yhdessä. Naurettavaa!!! On niin mahtavaa, kun ei tarvitse perustaa jaksamistaan tänään tulevan loman tai lomamatkan odotukseen. En ikinä halua enää palata entiseen enkä lähellekään sitä!

-Seija

Toteutin pitkäaikaisen haaveeni lähteä opiskelemaan ja kyllä kannatti. Eniten yllätti tuki työpaikan suunnasta, jonka reaktiota pelkäsin kaikista eniten.

Jatkossa aion arvostaa terveyttä, omia harrastuksia ja läheisten ihmisten tapaamista entistä enemmän.

Elintavat on muutettu ympäristöä kunnioittavammaksi (kasvispainotteinen ruokailu, kulutuksen vähentäminen), jottei uusia pandemioita pääse syntymään.

-Toivottavasti muutkin muuttavat elintapojaan

Korona on vähentänyt liikkumista yleisillä paikoilla, vierailuja yms.

Kaipaan ihmisten fyysistä tapaamista.

Lapsia perheineen on mieletön ikävä, varsinkin ulkomailla asuvia, milloin he pääsevät tulemaan.

Positiivista on, että. Ihmisillä on aikaa kirjoitella Whatsapp viestejä ja soitella muutenkin.

Astmaatikolle on hyvä, kun voi kulkea maski naamalla, ei poikkea muista..

Toivotaan, että rokotteista saadaan pian suoja.

-Eeva1947

Olen jalat maassa oleva ihminen, joka seuraa monenlaisia medioita asemoidakseen elämäänsä ajassa. Juuret maaseudulla ovat opettaneet sen, että ihmisen oma aktiivisuus on elämässä tärkeä asia. Kuten jokainen tietää, niin maalla ei kukaan muu hoida sinun kotipihaasi tai asuntosi vesivuotoa – itse on löydettävä ratkaisut ja maksettava ne. Niinpä nämä elämän realiteetit oman elämän suhteen auttavat elämässäni kaupungissakin.

Koronan iskiessä rajoitin elämääni itseni ja läheisteni suojelemiseksi ja ajattelin, että nyt on tärkeintä pysyä terveenä. Äitini on 92-vuotias. Hän puhui korona-ajan alussa, että elämä muistutti sota-ajan kokemusta. Palvelutalossa heidät eristettiin. Niinpä sitten joka päivä olin yhteydessä puhelimella häneen. Masennusta oli havaittavissa ja kipeät muistot mielessä. Onneksi siitä päästiin ohi ja pääsin tapaamaan häntä. Elämä jatkuu. Mökki ja tontin metsätyöt ovat taanneet monenlaista tekemistä. Vartaisliikunnan vetäminen on tuonut ulkoliikuntaa ja sosiaalisia suhteita. Erilaiset nettikurssit ovat tuoneet vaihtelua tiedonsaannin suhteen. Onneksi olen opetellut niiden käyttöä ja onneksi minulla on ollut taloudellisesti mahdollisuus hankkia niitä. Vaihtoehtojen etsiminen ja omatoimisuus asioissa ovat auttaneet. Olen sitä ikäpolvea, joka on joutunut itse etsimään ratkaisunsa ja oppinut vastuullisuutta omasta elämästä.

-Lastuna elämän laineilla olet tuulten armoilla.

Kalenterini tyhjeni parissa päivässä maaliskuussa 2020, reilu vuosi sitten. Vihdoin olikin aikaa – paljon aikaa – kutoa villatakki itselleni ja slipoveri ja villatakki puolisolleni, monet sukat tyttärille ja äidille, harjoitella hapanjuurileivän ja focaccian tekoa, käydä lenkeillä kauempana kuin koskaan aikaisemmin, lukea kaikki kesken jääneet kirjat loppuun ja vielä monta e-kirjaa sen jälkeen.

Kyllä, tallon uusia polkuja, koska vanhaan normaaliin ei ole enää paluuta. Katse siis tiukasti eteenpäin ja valoa kohti!

-Ripsa-Pipsa

Osittain koronasta johtuvista syistä meille tuli ero. Ollaan eri mieltä koronasta. Kevät 2020 meni ihmetellessä. Toisen aallon tultua syksyllä aloin epäilemään koko juttua ja etsimään enemmän ihmisten näkemyksiä kansainvälisesti netistä. Ja huomasin etten ollut yksin epäilysteni kanssa.

Töissä joudun jonkun verran käyttämään maskia. Siviilissä en käytä missään muualla kuin lääkärissä käydessä.

Ihmisten peloton suhtautuminen rokotteeseen pelottaa minua. Mitä kaikkea saattaa tulevaisuudessa tapahtuakaan, liittyen rokotettuihin ihmisiin. Ulkomaille ei tarvinnne lähteä piiiitkään aikaan, rokotepassissani ei tule olemaan covid leimaa, joten suomessa ollaan ja lomaillaan täällä.

-Omilla aivoillaan ajatteleva

Koronakauden aikana olen harrastanut samaa kuin sitä ennenkin eli ommellut itselleni värikkäitä tunikoita ja ”ukkohousuja” kierrätyskankaista, milloin mistäkin löytyneistä. Taidot

ovat kasvaneet, kun omatekoinen kaava on aina sama. Lisäksi nyt, kun ihanaan kirjastoomme ei ole päässyt  ”maleksimaan”, kahvittelemaan ja  kirjoja löytämään, olen kääntänyt katseeni pieneen, mutta ankaran täyteen kirjahyllyyni. Tykkään elämäkerroista, ja niitä on riittänyt. Olen lueksinut suurella hartaudella sekä näyttelijä- että poliitikkoelämäkertojani. Kun aikaa on ollut enemmän, olen löytänyt vanhoista kirjoistani pikkuseikkoja, joita en aikanaan, ”hektisinä aikoina”, ole pannut edes merkille! Suurenmoista iloa ovat kirjani tuottaneet. ”Lukeminen kannattaa aina!” Jörn Donner

-Heli Tanner