Mitä olet saanut isältäsi?
Uskallan olla aidosti minä, seisoa siinä mihin uskon silloinkin kun ulkoista tukea ei ympärilläni ole. Uskon hyvään ihmisessä sekä tasa-arvoiseen kohteluun ja heikompansa huomioimiseen. -Isäni on laakeiden lakeuksien kasvatti, hänen ilmaisunsa on aina ollut äänekkäintä teoissaan. Minun kuului kasvaa ennenkö osasin sen nähdä, oli aikansa jolloin niin kovasti kaipasin ja tarvitsin sanoja. Kahdeksan vuotta sitten kerroin ensimmäisen kerran isälleni kirjeessä kuinka paljon häntä rakastan. Pyysin anteeksi että siihen oli kulunut niin kauan aikaa.
-Isäni puhuu yhä teoillaan. Ja minä kunnioitan hänen tapaansa. Kuuntelen sydämelläni. Olen isästäni ylpeä ja kiitollinen siitä että opin hänen kieltänsä ymmärtämään. Rakas oma isäni, kiitos että olet juuri sellainen kuin olet. Lupaan, kun seuraavan kerran kohdataan vihdoinkin kysyä saanko halata sinua.
-Heidi, tyttäresi maailmalta
Olen saanut isältäni valtavan tiedonmäärän ja halun kiinnostua kaikesta uudesta. Olen saanut häneltä myös paljon käytännönoppia nk. miesten töistä
-ei jää naisena sormi suuhun esim. auton korjauksessa tai kodin mekaanisten laitteiden kanssa. Mutta ennen kaikkea olen saanut isältäni rakkautta, tukea ja elämän.
-Kirsi
Pienenä kuulin kaikkea inhottavaa tietoa vanhoista asioista kuten Helsingin pommituksista. Mutta nyt aikuisena olen tajunnut, että itse asiassa olen saanut arvokasta ensikäden tietoa lähihistoriastamme. Se on saanut minut kiinnostumaan Suomen historiasta. Toiseksi kiinnostukseni vieraisiin kieliin ja aina ennen inhoamaani ruotsiin on virinnyt isän opastuksella. Isä opetteli saksan kielen katsomalla saksalaisia dekkareita ja pärjää Saksassa kielitaidollaan loistavasti.
-Aila
Sain perintönä kiinnostuksen kaikkiin maailman asioihin, arvostuksen lukemiseen ja sopivan ennakkoluulon kaikkea kohtaan, että haluan ottaa asioista selvää enkä usko mitä vaan. Tätä omien aivojen käyttöä ja asioiden selville ottamista olen yrittänyt omille lapsillenikin viestittää. Tunnollisuus, rehellisyys ja luotettavuus taitavat olla molempien vanhempieni perintönä. Kiitos niistä.
-Tuula
Isäni on opettanut minulle hiljaisuuden kauneuden. On enemmän aikaa ajatella asioita, kun on hiljaa. Todellakin: vaikeneminen on kultaa. Kiitos isä.
-Tomi
Olen saanut isältäni suurimmat lahjat mitä kuvitella voin; rakkaus, luottamus, turvallisuus, yhteenkuuluvuus, perheen tärkeys, periksi antamattomuus, kaikesta selvitään, periksi ei anneta yms. Hän ei ole voinut taloudellisesti auttaa, joka silloin tällöin on häntä vaivannut. Olen kyllä kertonut hänelle, että em. eväät ovat kultaakin kalliimpia, sanomattoman tärkeitä, enkä todellakaan kaipaa mitään muuta. Eivät ne jää elämään isän jälkeen, kuten hänen oppinsa, joita siirrän omille lapsilleni. Olen nyt lähes 40-v ja ainakin 25 v olen pitänyt itseäni ”sisäisesti” rikkaana ensisijaisesti isän oppien ansiosta.
-Tarja
Olen ollut melkoinen ”luonne” ikäni ja murrosikä oli valtaisa koitos itselleni ja ennen kaikkea perheelleni. Isä säilytti kaikesta huolimatta rajat ja ”pisti hanttiin” kesti kuulla hylkäämättä kaikki purkaukset
-ja niissä en sanoja säästellyt. Isä oli luova ja itse ajatteleva mies joka otti aina lapset mukaan, jos vain halusimme tulla. Isäni kuoli kun itse olin aikuisuuden kynnyksellä, mutta ette voi edes kuvitella miten suuren lahjan tunsin saaneeni kun äitini sanoi että minä olen kuin isäni,
-samoin sanoi tätini.
-Marja
Isäni kuoli, kun olin seitsemänvuotias. Vuosia ikävöin häntä ja olin kateellinen muille heidän läheisistä suhteista omien isiensä kanssa. Nyt aikuisena olen oppinut kuitenkin ymmärtämään, että se läheisyyden tunne yhteisistä touhuista jonka muistan isästäni, on seurannut minua läpi koko elämän. Opin häneltä, että olemme läsnä läheistemme mielissä vaikka emme olisi fyysisesti paikanpäällä. Rakkauden tunteen muistaa…
-Tarja
Isäni oli 16-vuotias, kun hän joutui lähtemään kotoaan Raudusta, Karjalasta, evakkoon. Hän on omalla hiljaisella tavallaan opettanut minulle ja sisaruksilleni, etteivät elämän mukanaan tuomat vaikeudet saa lannistaa
-niissäkin on aina omat valoisat puolensa. Hän ei koskaan ”haukkunut” moittiessaankaan, vaan yritti saada positiiviset asiat esiin myös silloin, kun ”nappimme olivat vastakkain” syystä tai toisesta. Nyt kun hän on maannut lähes 7 vuotta sairaalassa halvaantuneena ja puhekykynsä menettäneenä voin vieläkin kokea saavani lämpöä hänen kädenpuristuksestaan
-ainoasta tavasta, jolla voimme kommunikoida keskenämme. Ahdistavaa on vain se, että en voi pitkästä välimatkasta johtuen käydä hänen luonaan joka päivä. Hoitajia on liian vähän ja heillä on aina kiire. Näinhän se hyvinvointiyhteiskunta maksaa palkkaa niille, jotka Suomen ovat rakentaneet viettämällä oman nuoruutensa 5 v rintamalla, jotta meillä olisi isänmaa, jossa elää ja tehdä työtä.
-Helena
Ahkeruuden ja hyvän perustan elämälle.
-Juhani
Iskä opetti minulle pianon salat, korvakuulolla soitimme ihania lastenlauluja. Myöhemmin ymmärsin kuinka tärkeitä nämä hetket olivat olleet, vaikka en enää soitakaan.
-Natja
Mitä olen saanut isältäni? Isäni on opettanut rakastamaan luontoa, ystäviä ja laulamista. Jos sinulla on suurta iloa tai surua, mene metsään. Metsä kertaa ilosi ja puolittaa surusi, sanoi isäni.
-Laula kun laulattaa huomaat miten laulut lohduttaa kun olet lohdutuksen tarpeessa ja ISON ilon ja ONNEN päivinä laula, niin et pakahdu onneesi. Kun isäni siirtyi tuonpuoleiseen ja oli luopumisen aika menin metsään suon reunassa olevalle laavulle ja lauloin…Tuntui kuin isäni olisi istunut vieressäni. Nämä olen oppinut isältäni ja paljon, paljon muuta.
-Sinikka
Olen saanut isältäni rakkautta, turvallisuutta ja ymmärrystä silloin kun sitä tarvitsin. Nuoruusvuosinani isäni kärsivällisyys joutui usein koetukselle, mutta hän jaksoi olla ymmärtäväinen ja tukena silloin kun tarvitsin. Isäni on maailman paras ja kultaisin isä.
-Riitta
Että nuhan aikana on niistettävä heti eikä saa niiskuttaa. Itsestäni tämä oli pienenä inhottavaa, mutta nyt itse kolmen lapsen äitinä pyydän lapsiani niistämään heti kun niiskuttaisi. En anna heidän ”kirnuta” kuten isän sanonta kuului.
-Raili
Sano se nyt sanoin kukkasin, ei hautakumpu kukkasia kaipaa, ystäväsi, rakkaasi kaipaa niitä nyt.
-Airi
Sain isältäni intohimon marjastukseen. Pienenä tyttönä olin aina isän mukana marjassa. Söimme eväitä kannonpäässä ja ihmettelimme samalla luontoa. Kotimatkalla isä kulki edellä ja kantoi täysiä marjaämpäreitä molemmissa käsissä. Selässä oleva reppukin oli täynnä. Ajattelin tuolloin, että josko minä koskaan pystyisin kävelemään yhtä pitkillä askelilla kuin isä. Nyt on isän askel lyhentynyt. Olen kuitenkin suuren kiitoksen velkaa isälleni siitä, että hän opetti minut rakastamaan luontoa.
-Raija
Olen saanut isältäni rakkauden luontoon, sen loputtomaan, uudistavaan ja kantavaan Voimaan.
-Pekka
Isältäni sain positiivisen asenteen elämään. Sellaisen huumorintajun, että voin aivan vilpittömästi nauraa itselleni ja toilailuilleni ja sen, että melkein kaikista asioista löytyy myös myönteinen tai hauska puoli. Viimeisen kerran isäni tavatessani hän otti minut, aikuisen ihmisen polvelleen ja kertoi rukoilevansa yhdessä Jeesuksen kanssa meidän lasten ja lastenlasten puolesta. Se jäi lähtemättömästi mieleen ja olen siitä kiitollinen.
-Leena
Isäni on minulle ihailemani henkilö ja esikuvani sekä työ
-että yksityiselämässä. Hän on oman alansa taitaja ja samaa alaa opiskelleena hän antoi minulle neuvoja jatkuvasti. Hänen ansioitaan on suuresti että valmistuin luokkani parhailla papereilla. Myös yksityiselämässä haluaisin olla kuin hän. Hän on tukipilari. Ongelmatapauksessa 700 km:n välimatka ei ole ongelma vaan nostan puhelimen luurin ja jo isän äänen kuullessani, tunnen olevani kunnossa ja turvassa. Hän osaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja auttaa huomaamaan elämän hyvät asiat. Hän on joutunut kuuntelemaan itkut ja huudot, mutta myös elämän onnen asiat jaan ensimmäisenä hänen kanssaan. Hän osa myös iloita mukana. Kiitos isä!
-Kati
Opin isältäni paljon. Opin mm., että tulee olla määrätietoinen elämässään, pitää kuunnella ja kunnioittaa kanssaihmisiä, pitää osata joustaa ja vaikeissakaan elämän mutkissa ei saa lannistua ja luovuttaa liian helposti vaan nostaa katse huomiseen päivään positiivisin, realistisin ja valoisin mielin. Osan edellä mainituista asioista opin heti ja osa on valjennut tässä myöhemmin matkan varrella. Ja hyvä kun on valjennut, koska en enää näitä asioita voi isältäni kysyä hän kun kuoli jo noin kymmenen vuotta sitten. Jotenkin toivon, että jos osaisin edes murusenkin siirtää saamistani opeista myös omille lapsille.
-Pirjo
Olin neljän vanha, kun meinasin kuolla vaikeaan sairauteen. Isäni itki sänkyni vieressä sairaalassa, ja oli sanonut: ”jos tuo tyttö hengissä selviää, tulee saamaan kaiken, mitä hän haluaa ” ( Tämän hän kertoi minulle, kun olin jo poissa kotoa ). Kyllä minä sainkin, se lämpö ja rakkaus tuntuu minussa vieläkin, muistan isäni neuvot elämää varten, muista kolme tärkeintä sanaa elämässä, ANTEEKSI, KIITOS, PÄIVÄÄ, ja hymyile niin usein kuin voit ja kannusta aina heikompia. Kun isä kertoi minulle, että oli luvannut minulle kaiken, sanoin huumorilla, että jos olisin tiennyt tuon, olisin pyytänyt paljon rahaa, ihania koruja, matkoja, yms. Vietimme Ollin päivää 12-vuotta sitten, aikuisena ihmisenä istuin isän sylissä, annoin hyvän yön suukon, ja aamulla hän oli kuollut sydänkohtaukseen. Isäni neuvot olen muistanut parhaani mukaan ja myös omille lapsilleni antanut ukin sanat perinnöksi, ja vieläpä onnistunut mielestäni hyvin.
-Riitta
Lapsuuden isästä muistan turkoosin villapaidan tuoksun, parransängen karheuden, kun kaivauduimme siskon kanssa aamukainaloon. Naurun, lämmin pehmeä röhönauru. Leikit, kun hän osallistui hippasille tai piilosille, leijanlennättämiset, hiihtoretket, onkiseikkailut ja yhteiset ääneenlukutuokiot. Jännää, että vaikka hän oli se, joka oli paljon töissä ja poissa, niin nuo yhteiset hetket ovat kultaakin arvokkaampaa muistoissani. Isältä sain puolet itsestäni. Hänen kuoltuaan olen usein arvioinut ja arvostellut kaikkea, mitä meidän välillämme oli, mutta rakkaus jäi ja kaipaus. Kiitos isä!
-Minna-Maija
Sain Isältäni perinnöksi aimo annoksen maalaisjärkeä ja peräänantamattomuutta, joilla olen selvinnyt pahemmistakin karikoista. Hän opetti myös, että asiat eivät voivottelemalla korjaannu, vaan on A) Päätettävä mitä on tehtävä asioiden kuntoon saattamiseksi ja B) Ryhdyttävä toimeen.
-Marja-Liisa
Olen oppinut isältäni paljon. Tärkein on kuitenkin lause jonka hän kerran lausui: ”Mitään niin pahaa asiaa ei koskaan ole ettei sitä voisi kotona kertoa”. Tätä olen yrittänyt opettaa myös omille lapsilleni. Tähän asti olemmekin voineet aina keskustella asioista.
-Tytär
Isälläni oli paljon hyviä puolia: hän ei sanonut ikinä kenestäkään ihmisestä pahaa sanaa, hän luotti lähimmäisiin ystäviinsä kuin vuoreen, teki työtään ahkerasti ja tunnollisesti, ruokki vaimonsa ja neljä lastaan ja hommasi työllään kaiken tarpeellisen perheelleen (asunto, auto, pankkitilillä rahaa) ennen kuin paha sairaus, syöpä, taltutti vahvan isämme. Hän antoi hyvän mallin myös siitä, että työnteko kannattaa aina ja pitää olla ahkera, jotta voisi menestyä
-unohtamatta lähimmäisenrakkautta. Lisäksi minulle isäni toimi hyvänä mallina siitä, että lapsia pitää viedä harrastuksiin, jos lapsi sitä haluaa. Isäni kyyditsi minua pesäpalloharjoituksiin niin pitkään ennen kuin sain itse ajokortin. Ja toimi samalla joukkueemme kannattajana. Tässä kirjoittaessa tulee suru puseroon ja ikävä hänen läsnäoloaan, mutta mikä tärkeintä, tiedän, ettei hänellä ole taivaassa kipuja
-kuitenkin sieltä hän seuraa elämääni, jota elän hänen oppien avulla. Kiitos isä ja hyvää Isänpäivää!
-Rakas tyttäresi
Realismin ja terveen järjen käyttö höystettynä huumorilla. Isäni kuoli kun olin pieni, mutta oli hienoa kuulla lapsena: ”Isäsi oli pieni mies, mutta kaikki se oli täyttä miestä”
-Pauli
Ei puuttunut tai puutu muiden tekemisiin, ajattelee, teki ja tekee vanhanakin itsenäisesti välittämättä, mitä muut ehkä ajattelevat. Ollessani lapsi ei olisi lukenut päiväkirjaani, vaikka se olisi ollut auki pöydälläni. Samoin kohtelin poikaani ja arvostan edelleen itsenäistä ajattelua kaikissa ihmisissä, mielestäni se suojaa nuoria jopa huumeilta.
-Tytär
Isältäni sain… verenperintönä keräilynhimon, käsityönilon ja suvun luonteen hyvine ja huonoine puolineen. Kaiken olen huomannut myöhemmin elämän varrella, kuuntelemalla tarinoita isästäni, jota valitettavasti en ehtinyt oppia tuntemaan.
-Riitta
Oma Isäni oli aina valmis auttamaan kaikkia ja jaksoi aina ajatella positiivisesti. Hän katsoi aina toiselle puhuessaan tätä silmiin. Isä osoitti tunteensa lämpimästi halaten aina tavatessamme. Isäni nukkui pois reilu vuosi sitten mutta tunnen hänet lähelläni joka ikinen päivä. Kiitos Isä että jaksat vieläkin kulkea vierelläni.
-Satu
Isä opetti pienestä pitäen, välillä hellemmin ja välillä kovemmin: Jos jotain teet, tee se kunnolla tai sitten älä tee ollenkaan. Aikaa sen opettelemiseen ja omaksumiseen on kulunut melkein neljäkymmentäneljä vuotta, mutta nyt se alkaa jo ehkä luistaa. Isän ihmistuntemukseen olisi pitänyt luottaa jo nuorena, sen olen saanut tuta monta kertaa jälkeenpäin, sitäkään en oppinut kerrasta. Monta kertaa kaipaan vielä isän mielipiteitä ja helpompaa olisi jos hän vielä eläisi. Hyvää Isänpäivää.
-Armi
Kun olin silloisen kansakoulun alaluokilla ja hieman huono matematiikassa oli isä se, joka neuvoi aina hermostumatta ja niinpä sitten keskikoulussa se oli melkein aina kiitettävä. Hieman isompana kalastin isän kanssa ja nyt mieheni kanssa souda-huopaa sujuu aiheuttamatta suurempia riitoja. Avioeroon ei tämän 30-vuotisen taipaleen aikana olla verkkojen laskun vuoksi ainakaan ajauduttu. Vanhan kansan ihmisenä isällä on monia viisauksia mm. sään ennustamisesta, joka melkein tunnilleen pitää paikkansa. Niin hyväksi en ole tullut, mutta jotain kyllä osaan. Koska olen kova saunomaan, olen saanut isältäni hyvät ohjeet saunavastan tekoon ja teon ajankohtaan niin, että vastasta tulisi hyvä ja kestävä. Ja monissa, monissa muissakin asioissa hänen elämän ohjeensa ja viisautensa on vertaansa vailla, joten ei voi kuin kiitoksella antaa hänelle kiitokset nyt, kun vielä voi.
-Tuula
Isäni on mielestäni oikeudenmukainen ja omalla vanhoillisella tavallaan suvaitseva. Tätä puolta arvostan isässäni valtavasti. Uskon, että oman asennoitumiseni ihmisiin olen ”perinyt” isältä. Lapsena ja koululaisena ollessani negatiivinen toisten ihmisten, opettajien, tuttavien ja muiden arvostelu sai isäni karvat pystyyn ja ojentamaan. Siksi ehkä olen oppinut itsekin suhtautumaan ihmisiin uteliaasti, enkä arvostele heidän tekemisiään ja mielestäni hyväksyn erilaisuutta. Jokainen saa olla sellainen kuin on. Oma arvokas itsensä. Suvaitsevaisuuden malli lienee siirtynyt tiedostamatta tyttäreen. Ystäväpiirini onkin laaja ja monenkirjava. Isäni vaikutuksen voisi sanoa tuntuvan osaltaan koko elämässäni.
-Soila
Olen saanut isältäni rakkauden lahjan. Hän on rakastanut minua, ja opettanut rakastamaan. Olen aina tuntenut hänen voimakkaan rakkautensa, hyväksynnän ja arvostuksen. Hän on arvostanut naiseksi kasvamistani, tukenut minua elämäni suurissa päätöksissä. Kun olin lapsi, hän osti minulle melkein kaikkea mitä pyysin. Rahaa hän antoi käyttööni enemmän kuin halusin. Myöhemmin ymmärsin, että hän halusi osoittaa luottamustaan tällä tavalla. Hän halusi antaa minulle mahdollisuuden olla luottamuksen arvoinen. Ja minä halusin kasvaa hänen luottamuksensa arvoiseksi!
-Kirsi
Olen saanut isältäni rakkautta, kannustusta ja hyväksyntää. Läpi elämäni tunteen siitä, että olen ollut isälleni tärkeä ihminen. Iloistani on iloittu, surussani olen saanut lohdutusta ja ymmärrystä, virheenikin olen saanut tehdä ilman, että minut olisi niistä tuomittu. Isäni kannusti minua olemaan oma itseni, ottamaan rohkeasti elämän haasteet vastaan ja kulkemaan itse valitsemaani tietä. Tarpeen tullen hän oli silti aina valmis puolustamaan omiaan, olemaan apuna ja tukena sitä tarvittaessa. Olen sydämessäni kiitollinen niistä eväistä, jotka isältäni olen saanut. Tämä kaikesta siitä huolimatta, että hän oli kiireinen ja menestyvä liikemies. Isänpäivänä muistelen isää ja lähetän matkaan hiljaisen rukouksen kiitollisena siitä, että minulla on ollut onni omistaa maailman paras isä. Ei täydellinen eikä virheetön, mutta silti paras. Olen onnellinen myös siitä, että sanoin sen isälleni vielä hänen eläessään. Tosin iän myötä olen yhä enemmän oppinut arvostamaan sitä sanatonta ymmärrystä, joka välillämme vallitsi.
-Anne
Opin isältäni kunnioittamaan kovaa työntekoa ja sotaveteraani kun hänkin oli, niin opin kunnioittamaan äärettömän paljon sodassa olleita miehiä. Mutta tietenkään minäkään en osannut arvostaa isääni tarpeeksi ennen kuin sitten kun hän seitsemän vuotta sitten kuoli ollessani nelikymppinen. Sitten silmät avautuivat, ois ollut paljon isälle sanomista, olisi ollut kiitoksen aihetta.
-Suopursu
Olen saanut isältäni positiivisen elämänasenteen. Tunteen, että mikään ei ole mahdotonta
-aina kannattaa yrittää. Lisäksi kyvyn olla kantamatta kaunaa minua kohtaan tehdyistä vääryyksistä. Tuskin enempää olisin voinut toivoa. Näitä ei nimittäin saa rahalla.
-Elina
Isäni on opettanut minulle oikeanlaista suhtautumista muihin ihmisiin ja sen jutun olen huomannut vasta aikuisena, mutta tiedän, että se on aina vaikuttanut minuun jotenkin. Hän sanoi niitä juttuja ja näytti omalla esimerkillään jäyhää suomalaista kunnioitusta OIKEANLAISTA elämisentapaa kohtaan. Ei varmaan vielä itsekään tiedä, miten on vaikuttanut minuun ja miten sitä osaa kasvatuksessaan arvostan.
-Marjatta
Isäni opetti minulle jo pienenä tyttönä ollessani, että ketään ei tarvitse pelätä. No, enhän minä sitä tietenkään heti oppinut, mutta myöhemmin elämässä Isän sanoista on ollut tosi paljon hyötyä. Lisäksi hän on sanonut, että riittää, kun on terve, kaikki muu järjestyy kyllä. Ja näinhän se elämässä on. Siis paljon KIITOKSIA Isälleni hyvistä elämänohjeista!
-Merja
Luontevan suhtautumisen maahan, luontoon ja ympäröiviin luonnonvoimiin. Tämän lahjan ymmärtämiseen olen kasvanut pikkuhiljaa.
-Tuulevi
Opin isältäni rakkauden työntekoon ja huomaamaan, että kaikki arvokas elämässä täytyy saada aikaan itse, ulkopuolelta et voi valmiina odottaa asioita tekemättä mitään niiden eteen. Ihminen on oman onnensa seppä, sanoi isäni aina minulle! Isä menehtyi kolme vuotta sitten.
-Ritva
Isälläni oli tapana sanoa ja myös teoin osoittaa, että ”muut tekee mitä osaa mutta minä teen mitä haluan.” Hän todella osasi tehdä mitä vain, ja muistelen että hänen mielestään minäkin osasin tehdä aivan mitä vain halusin tehdä. Kaikki aikaansaannokseni olivat hänestä aina hienoja. Eikä minua nykyäänkään arveluta ryhtyä mihinkään työhön
-minäkin teen mitä haluan! Arvostan hänessä myös sitä että hän osasi hyväksyä minut ehdoitta: hän ei esimerkiksi koskaan väheksynyt minua tai moittinut minua pelkuriksi, vaikka pelkäsin monia täysin järjettömiäkin asioita. Hän otti pelkoni aina vakavasti ja osasi neuvoa, miten järkeilemällä voisin pienentää pelkojani. Lisäksi olen selvästi perinyt isältäni kärsimättömyyden!
-Tiina
Isäni oli tottunut karkeaan kasvatustyyliin, me opeteltiin automerkkejä ja muita miehisiä asioita. Ei isä kantanut minulle kaupasta barbeja, vaan hommasi käteeni korttelin komeimman pesisräpylän. Kyllä meillä halittiinkin ja isä osoitti hellyytensä omalla tavallaan, esimerkiksi peittelemällä pikkutyttönsä joka ilta nukkumaan. Isän huolenpitoa oli, että hän osteli äidille ja minulle joululahjoiksi lämpimiä vaatteita. Koskaan ei tarvinnut palella ulkona, vaikka silloin häpesinkin villahousujani. Kiitollisena olen häntä tästä kaikesta muistanut ja rukkasiani kaivannut. ”Siperia” oli opettanut miehemme ennakoimaan tilanteita, koskaan ei jääty ensimmäisenä sormi suuhun vastoinkäymisten kohdatessa. Isällä oli kavereita moneen lähtöön ja talkoot sekä avunanto oli vastavuoroista. Vasta isän kuoltua meiltä äidin kanssa loppuivat kesämökin polttopuut kesken ja pääsimme opettelemaan monia käytännön asioita kantapään kautta. Isä opetti ajamaan autoa ja siitä minä olen ikuisesti kiitollinen. Monen muun kultajyvän lisäksi hän iskosti päähäni yhden nykypäivänäkin tärkeän opin: ”Kun ajat maantiellä, katso aina valmiiksi paikka, johon voit äkkitilanteessa sukeltaa.” Liikenteessähän emme ole yksin ja ohitustilanteet ovat valitettavan usein vastaantulijan varassa. Nimimerkki ”Kolmekymppisenä näen isän viisauden yhä kirkkaammin”.
-Kirsi
Rakkaudesta se hevonenkin potkaisee…. eli sitä rakastaa jota kurittaa… huomasin myöhemmin……
-Anneli
Meitä on 8 sisarusta ja isä opetti mm. tasapuolisen kohtelun tärkeyttä kaikissa asioissa sekä henkisesti että materiaalisesti. Sisarusten kesken on pysytty tässä periaatteessa vielä. Isä kuoli lähes 20-vuotta sitten ja lupasi elinaikanaan suullisesti tontin kotimaista kaikille. Vain 2 meistä ehti tai halusi sen saada aikanaan ja nyt meillä on äidin poismenon jälkeen perinnönjako meneillään ja kaikki sisarukset muistavat vielä isän suullisen lupauksen tontista kaikille ja se huomioidaan tulevassa perinnönjaossa sovinnolla.
-Eija
Koululaisena tuskailin englannin oppimisen kanssa. Tuntui kun olisin ainoa, jolle opetteleminen vaati kovaa työtä. Muistan isäni sanat niin elävästi: ”Toiset oppivat toisia asioita helpommin ja toisissa asioissa menee ehkä kauemmin kuin sinulla, sitä varten koulua käydään, että opitaan asioita, vaikka omassa tahdissa, tärkeintä on että yrittää niin oppii”. Tämän muistan joka päivä, kohdatessani uusia asioita/ihmisiä. Samaa toivon lapsilleni ja lohdutan heitä, kun he tuskailevat läksyjensä/kokeittensa kanssa.
-Heli
Isä neuvoi jo pienenä ollessamme, että ei saa koskaan sanoa ”En osaa”, kun pyydettiin jotain tekemään. Aina pitää ensin yrittää ja vasta sitten tiedostaa osaako vai eikö. Tämä johtolause on pysynyt kaikki vuodet mielessäni ja asian sisäistettyäni en koskaan ole suoraan sanonut, etten osaa, vaikka monen vaikean tehtävän edessä on mieli tehnytkin. Ja uskonpa, että nykyisessä tehtävässänikään en olisi, mikäli en olisi ollut aina valmis koitokseen. Uskon, että melkein päivälleen kuusi vuotta sitten kuollut isäni katselee tyytyväisenä pilven reunalta yritteliästä lastaan.
-Tuija
Olen saanut isältäni suoraselkäisen, vastuuntuntoisen luonteen. Rehellisyyden. Olen huomannut sen ja alaluokilta
-elämä on aika ”haastavaa”. Varsinkin nykyaikana ominaisuuteni ovat vähemmän suosittuja. Mutta niiden kanssa elän hautaan asti ja kunnioitan itseäni
-isän lisäksi.
-Helena
Olen saanut isältäni mielikuvituksen, rohkeuden yrittää mahdottomaltakin tuntuvaa hommaa, taidon nähdä, että jos jokin homma ei onnistu toinen homma onnistuu kyllä, sen, että perheen kesken kaikki on yhteistä ja kodin, johon palata jos maailma kääntää selkänsä. Toivottavasti osaan ja pystyn tulevaisuudessa antamaan nämä taidot eteenpäin joskus tulevalle lapselle.
-Ulla-Mari
Ajattelemaan, pohtimaan, vertaamaan, keskustelemaan ja perustelemaan. Muistan kun nuorena isän kanssa keskusteltiin ja kinattiin rakentavasti. Ja isä antoi neuvoja elämään! Nyt olen yrittänyt itse opettaa vielä pienelle tyttärelleni asioita joka kantilta.
-Tiina
Isältä olen saanut mallin kiireettömään elämäntapaan. Kaikkeen kerkiää ilman hätäilyäkin, enkä ole mistään ihmeemmin jäänyt paitsi. Poikani on perinyt saman piirteen.
-Leila
Olen saanut isältäni hyvin monet kerrat apua sekä hyviä rauhoittavia neuvoja. Hän on tuki ja turva vieläkin vaikka olen jo yli neljänkymmenen ja minulla on oma perhe ja lapset.
-Marjo
Sain isältäni hetkiä luonnossa, milloin vatukossa, milloin lakkasoilla tai puita liiteriin mättäessä. Rakkauden luontoon, sen rauhaan tai työn siivittämään olemukseen olen saanut isältäni. Isä elää edelleen pajupöheikössä, pilvissä ja yön tähdissä antaen voimaa elämän uusiin koitoksiin.
-Tuula
Tämän olen oppinut isältäni: Auto on vaan peltiä ja sitä saa aina uutta jne. Eli loppujen lopuksi millään rahallisella ei ole suurtakaan merkitystä, vaan vain ihmiselämä on tärkeää. Ei tuollaista heti ymmärrä, kun on rutannut auton etukulman ja on ihan säikähtänyt, mutta täyttä tottahan se on. Ja ennen muuta PÄTEE KAIKKEEN! Hyvää Isänpäivää Kaikille Viisaille Isille!
-Hanna
Kysymykseen voisi vastata helposti: ”Sekä ja että”!! Lienee aiheellista laittaa hiukan perustelujakin mukaan: Isältäni olen saanut aimo annoksen huolenpitoa ja huumoria. Joten olen oppinut hissun kissun ja täytyy sanoa, että kun oma rakas isä on siellä taivaassa, enkeleitten valtakunnassa
-kuulen arkisten askareitten lomassa
-”hänen sanottuja sanojaan”
-kuin kauniina ohjenuorana ja neuvona
-kun jotain pohdiskelen.
-Kirsi