Miten motivoida lasta?

Miten saada 8-vuotias poika ymmärtämään, että koulunkäynti ja uuden opettelu ovat hänen omaksi parhaakseen ja tulevat hänelle itselleen opiksi elämään. Entä millaisia positiivisia ajatuksia tarjota yleensäkin alle 10-vuotiaalle lapselle?

Meidän suvun 8-vuotias haluaa nykyään oppia englantia, koska silloin hän voi ymmärtää, mitä ko. kielellä laulava pop-idoli viestittää.
Kiittäminen ja kehuminen – vaikka hyvinkin pienestä asiasta – motivoi lasta kaikkein eniten.

Anjuska

Ilman oppimista ei voi pärjätä yhteiskunnassa. Oppiminen on aina elinikäinen. Opiskelusta on hyötyä tulevaisuutta varten. Ilman koulutusta ei pääse töihin. Elämä voi vaikeuttaa ilman koulutusta. Täytyy oppia laskemaan ja oppia hoitamaan raha-asiat. Täytyy oppia kirjoittamaan. Jos ei osaa kirjoittamaan, tulee paljon vaikeuksia. Täytyy osata lukea. Jos ei osaa lukea, tulee paljon vaikeuksia. Lukemisesta ja kirjoittamisesta on hyötyä tulevaisuutta varten. Ei voi tehdä sopimuksia kirjoitustaidottomana ja lukutaidottomana koska allekirjoitukset puuttuvat. Ei voi saada ajokortin lukutaidottomana. Ei voi saada työpaikan kirjoitustaidottomana ja lukutaidottomana. Elämä voi vaikeutua.
Anu

Meillä 8-vuotiaan tytön kanssa toimii (useimmiten) palkinto lukuvuoden päätyttyä, läksyissä auttaminen ja joskus tukena huonompien tekemisvaihtoehtojen tarjoaminen. Ihan aina ei tietysti auta mikään… Tämä menetelmä vaatii aktiivista otetta ja aikaa vanhemmalta joka arkipäivä vähintään usean kuukauden ajan.
Eli koulun alettua mietitään yhdessä oikein hartaasti haluttu suurempi asia. Viime vuonna se oli parempi kännykkä (jonkinlainen kännykkä oli joka tapauksessa tarpeen). Kohdettahan voi vaihtaa, jos parempi puolen vuoden aikana ilmaantuu.
Tässä meidän järjestyksemme:
a) Läksyjen harmittaessa muistutetaan ”Jos teet työsi nyt huolellisesti, kultaseni, sinut kyllä palkitaan ahkeruudesta. Muistatko, kuinka viime vuonna sait…” jne.
b) Joku vanhemmista osallistuu ainakin osin läksyjen tekoon (voi viedä parikin tuntia päivässä) ja selittää ja selittää… Haluttoman oppilaan yksin jättäminen läksykirjojen pariin ei tuo tulosta. Usein 8-vuotias ei kunnolla ymmärrä edes, mitä tehtäväkirjassa oikeasti kysytään. Ja sitten auttamaan vastauksen miettimisessä (vastausta ei saa kertoa!) käyttämällä kuvittelua, piirtämistä, esimerkkejä jne… (osta kaupasta varahermot tätä varten)
c) Läksyjen tekemisen vaihtoehtona ei ole leikkiminen kavereiden kanssa, tv:n katsominen tai pelaaminen. ”Koska sinulta jäi aikaa läksyjen tekemisestä, voit järjestää hyllysi/laatikkosi/huoneesi/lelusi, jne. tai mennä huoneeseesi pariksi tunniksi lukemaan/piirtämään/tekemään jotakin (yksin).” Tässä on tärkeää kaverin puuttuminen ja tv:n ja pelaamisen kieltäminen. Murjottaminen on kyllä sallittua – sitä ei kannata olla huomaavinaan.
Ja jaksa pysyä ystävällisenä (tämä on vaikeaa), rauhallisena ja ehdottoman tiukkana. Älä sorru uhkailuun, se ei tee tästä vakuuttavaa ja arvovaltasi murenee…
Muistaisinpa tämän aina itsekin

Kaikki tarvitsevat, lapsetkin, onnistumisen kokemuksia motivoituakseen. Koeta kiinnittää huomio niihin asioihin, joissa poika on koulussa onnistunut ja tuo ne esille. Vertailua toisiin lapsiin kannattaa kuitenkin välttää. Arvosta ja kuuntele lasta.
Anne M.

Parhaiten kannustan 10-v poikaani olemalla hänen vierellään läksyjen teossa tai muissa askareissa ja olemalla kiinnostunut siitä mitä hän on oppinut ja saanut aikaan.

Manteli

Innosta, älä lannista. Kehu lasta niissä asioissa, joissa hän on hyvä, vaikka ihan pienissäkin. Kerro lapselle, että kun sinä olet hyvä siinä asiassa, sinulla on varmaan lahjoja myös tässä toisessa asiassa. Alle kymmenvuotiaalle ei pidä puhua koko elämästä vaan saada hänet innostumaan. Jo pienille lapsille tulee antaa riittävästi virikkeitä. Maailmalla on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka kertovat, että syy lapsen huonoon koulumenestykseen usein johtuu liiasta television katselusta. Ihan totta tv passivoi. Harrastukset vievät aikaa, mutta lahjakkaat lapset, jotka ovat innostuneita, ehtivät tehdä läksytkin harrastusten lomassa. Tsemppiä!

Anneli

Meillä on usean kerran viikossa tapana iltaisin kerrata lasten kanssa mitä hyvää tänään on tapahtunut ja mitä tänään on oppinut. Vastaukseksi tulee usein koulussa opittuja asioita mutta myös elämäntaitoon liittyviä hyvin viisaitakin asioita. Ajan kanssa lapset ovat oppineet kiinnittämään huomiota oppimaansa ja myös sitä kautta ovat motivoituneet oppimaan enemmän.

Nette

Lapsen voisi yrittää saada huomaamaan, että jokin, mitä hän nykyään osaa, on koulussa opittua. Esimerkiksi, jos hän osallistuu marjojen poimimiseen ja itse pitää kirjaa montako litraa on poiminut ja montako euroa sen mukaan saa ”palkkaa”, häneltä voi kysyä, missä hän on oppinut niin hyvin laskemaan!? Koulussapa tietenkin.
Jos koulunkäynti ei kiinnosta, hänellä saattaa olla koulussa joitain aivan muita ongelmia kuin innostumattomuus uuden oppimisesta, esim. ovatko kaverisuhteet kunnossa ja kohteleeko opettaja oppilaita tasaveroisesti?
Yleensä lapset saa mielestäni parhaiten oppimaan positiivisuutta näyttämällä itse esimerkkiä. Kun tulee vastoinkäymisiä eli hommat ei mene suunnitelmien mukaan, voi ääneen ajatella, että no, sitten etsitään toinen tie ja etsitään tapahtuneesta hyviä puolia. Näin voi opettaa myös lasta itseään toimimaan, esim. jos hän unohtaa joskus tehdä läksyt ja on siitä kauhuissaan ja häpeissään, on siinä positiivinen asia se, että hän luultavasti oppii muistamaan tehtävänsä kerrasta. Positiivista on myös se, että hän yleensä tuntee vastuunsa ja on itsekin sitä mieltä, että läksyt kuuluisi tehdä. Yleensäkin korostan itse sitä, että kun jotain kömmähdyksiä tapahtuu, ei syytellä eikä voivotella, vaan yritetään korjata asia parhain päin ja miettiä mitä siitä opittiin ja mitä tehdään jatkossa toisin ettei vastaavaa tapahtuisi. Tämä siksi, että muistan miten inhottavaa omassa lapsuudessani oli, kun tekemistäni – omasta mielestäni pienistä – virheistä nostettiin suuri haloo ja minua syyllistettiin lisää oman syyllisyydentunteeni lisäksi.
Omalla esimerkillä siis! Positiivisten ja välittävien vanhempien lapsista kasvakoon positiivisia ja hienoja ihmisiä!

Annika

Puhuisitko pojallesi näin: Arvaa mikä sinusta voisi tulla isona? Jos hän vastaa, ettei tiedä, kuten luulen, voisit sanoa: Ihan mitä tahansa! Voisit tulla isona vaikka lentokapteeniksi. Silloin sinun tarvitsee osata lukea hurjan hyvin mittareita ja varsinkin ohjekirjoja.
Tai voisit tulla lääkäriksi ja auttaa ihmisiä silloin kun he ovat kipeitä. Lääkärit ovat viisaita ja tarvitsevat paljon tietoa kaikista sairauksista.
Tai voisit tulla vaikka – miksi tahansa itse haluatkaan. Voit itse valita. Kaikki isot ihmiset ovat käyneet koulua, siksi he osaavat niin paljon asioita. Ja niitä asioita oppii koulussa!
Jos haluat ajaa kuorma-autoa isona, sinun täytyy osata lukea – ja vielä kaikki liikennemerkit! Niissä sitä onkin paljon opettelemista. Nekin voit oppia koulussa – autokoulussa.
Minäkin opettelen joka päivä uusia asioita. Enää en käy koulussa, mutta työpaikka on minulle kuin koulu sinulle; joka päivä näen erilaisia ihmisiä. Heillä on erilaisia asioita, mistä minun täytyy tietää. Tai jos en tiedä, täytyy opetella – ja neuvoa heitä. Tai kun käytän tietokonetta, saan usein uusia laitteita ja ohjelmia, joita täytyy opetella, jotta voin tehdä työtäni. Minusta on kivaa oppia asioita, koska sitten voin tehdä työtäni entistä paremmin. Ja minähän haluan tehdä työni paremmin kuin kukaan muu. Sitten kun teen työni hyvin, saan hyvää palkkaa ja voin ostaa erilaisia asioita myös sinulle. Ja voimme koko perhe vaikka lähteä lomamatkalle.
Haluatko sinäkin hyvää palkkaa isona? Luulen niin.
Kaikki mitä koulussa opetetaan ei ole kivaa, mutta tietoa tarvitaan paljon isona. Ja välillä vähän pienempänäkin. Kun osaat laskea, voit käydä kaupassa ihan itse! Voit ostaa jäätelön kun osaat laskea, että saat oikein rahasta takaisin. Tai voit hakea isälle iltalehden kioskilta, niin hänelle tulee hyvä mieli, kun ei tarvitse itse hakea. Tai äidille suklaalevyn kun hän on välillä surullinen. Ostoksilla täytyy tietää miten rahaa lasketaan. Ja sitäkin oppii koulussa. Niin kuin niin paljon muitakin asioita, joita aikuisena täytyy tietää.
Kyllä opettaja tietää, mitä asioita tarvitsee aikuisena! Hän on niin viisas. Haluaisitko joskus olla yhtä viisas kuin opettaja?
Jos vastaus on kyllä, voisi kuvitella, että osa tästä saattoi jäädä mieleen.
Anupe

Meillä yhtenä aamuna matkalla kouluun pohdittiin 8 ja 10-vuotiaiden poikieni kanssa kuinka paljon oppii uusia asioita jos jokaisena päivänä oppii koulussa edes yhden uuden jutun. Määrä oli huima…taisi mennä jopa laskut jo sekaisin! Tuosta aamusta lähtien pojat innolla odottavat iltapäivää, jolloin pääsevät esittelemään uudet opitut jutut…toisinaan jopa jo soittavat heti koulun jälkeen kun eivät millään malta odottaa muutamaa tuntia. Meillä on selvästi innostus koulunkäyntiin kasvanut, ja tehosi jopa 4. luokkalaiseen, joka eilenkin innoissaan tenttasi minulta että tiedätkös äiti sinä mitä hyötyä kasveista on ihmisille ja mitä yhteyttämiseen tarvitaan!

Anu

Pyysin usein poikaani lukemaan ääneen. Sanoin, että on ihana kuunnella mitä koulussa nykyään opetetaan ja on ihana kuunnella hänen ääntään, kun hän lukee. Pyysin häntä opettamaan myös itseäni esim. laskutehtävissä, joita hänellä oli. Kyselin kaikkea mahdollista ja heittäydyin tietämättömäksi. Hän tunsi itsensä fiksummaksi kuin äiti ja innostui joskus kovasti ”neuvomaan” minua. Muistin ihmetellä kuinka taitava hän on ja kuinka hänen kannattaa hyödyntää ”hyvää muistiaan ja älykkyyttään”. Tietysti myös neuvoin häntä tarvittaessa johdattelemalla hänet keksimään itse ratkaisut. Toimi hyvin ala-asteella, mutta yläasteellahan ei ole läksyjä. Senhän uskoo kuka haluaa!

Linda

Et joudu poika isona ”paskakärryn jarruttajaksi” kun käyt ahkerasti koulua.
Mummi

Kehuminen auttaa aina, ei ehkä ymmärtämään, että koulu on hänen parhaakseen, mutta innostaa tekemään lisää ja paremmin!

Eko

Meillä on auttanut se, että lapsille ( 4kpl) vähitellen olen opettanut ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Usein olen kuullut lapsiltamme kommentteja että ”no kunse ope on nii tyhmä ja se tekee liian vaikeita kokeita ja antaa liikaa läksyä.” Syy ei kuitenkaan ole opessa vaan siinä koulussa istujassa ja siinä miten asennoituu oppimiseen.
Pieni lapsi toki tarvitsee paljon tukea aluksi läksyissä ja valtavasti kannustusta.

Eija

Meillä lasten kanssa on keskusteltu pienestä asti, mitä varten he käyvät koulua ja opiskelevat (itse opiskelen työn lisäksi jatkuvasti jotain – oppiminen on kivaa!).
Ota rauhallinen hetki ja varaa aikaa. Vaikkapa jonkin tv-ohjelman päätteeksi jossa esiintyy vaikkapa joku sankari. Aasinsillalla pääset vaikkapa siihen ettei tosielämässä ole tuollaisia ammatteja, kysy lapseltasi miksi hän tahtoo ja millaisen kodin, perheen, lemmikkejä, harrastuksia jne… keskustelkaa eri vaihtoehdoista. Jäteauton kuljettaja – omakotitalo – koira – kaksi lasta – ulkomaanmatkoja?
Rupea purkamaan hienovaraisesti: jäteauton kuljettaja on kuljetusalalla, ala jossa palkat ovat jopa naisvaltaista kaupanalaa pienemmät, niillä palkoilla ei (välttämättä) hankita kaikkea tuota.
Entäpä vaikka kerrostalossa sitten, koiran kannalta kerrostaloasuminen ei ole paras vaihtoehto, varsinkin kun nykyään on rajoitettu lemmikin pitoa yleisillä paikoilla, urheilukentillä jne… Jatka hienovaraisesti tyrmäämättä…
Jokin paremmin palkattu ammatti tulee kyllä esiin ja jos lapsi ”erehtyy” heti mainitsemaan jonkin tavoitellun ja korkeaa koulutusta vaativan ammatin sinun ei tarvitse käydä tuota väliläpinää lainkaan, vaan pääset siihen että, koulunkäynti pitää suorittaa heti alusta saakka kunnolla. Koulunkäynnissä tulee joka luokka-asteella uusia vaikeampia asioita ja jos ei ole opetellut siihen saakka kunnolla, perusta ei ole kunnossa ja uuden oppiminen on haastavampaa…
Mitä paremmin opiskelee on myös aina paremmin vaihtoehtoja hakeutua siihen ammattiin mistä sitten aikuisena todella pitää.
Meillä on tehty alusta saakka selväksi myös se että, lapsi opiskelee ja käy koulua vain oman itsensä vuoksi ja omaa tulevaisuuttaan rakentaen.
Tietysti olen iloinen että, lapset saavat hyviä numeroita ja menestyvät mutta, ennen kaikkea siksi että he ovat päässeet omaan tavoitteeseensa. ”Hyväksyn” toki huonommankin numeron, aina ei voi onnistua, mutta jos niitä tulee peräkkäin, silloin keskustellaan onko kaikki oikein, riittääkö aika tehtäviin, onko oppimistavassa tullut muutoksia.
Aina muistan mainita että, parhaansa kun tekee, enempää ei voi vaatia. Meillä lasten kanssa keskustelun jälkeen, päätimme myös antaa pienen kannustuksen hyvin menneestä kokeesta, (keskustelimme ettei se ole sinänsä oikein, koska he opiskelevat vain itseään varten, mutta jos muuallakin annetaan ”stipendejä”, voidaan meilläkin niin tehdä, mutta panokset ovat pienet) meillä se on euro ysistä ja paremmasta, tähänkin on tehty poikkeus, euro keskimmäiselle äidinkielen kasista ja paremmasta (kaikki lapset ovat kuitenkin erilaisia oppijoita, eikä heiltä siten voi vaatia samaa menestystä kaikissa aineissa, keskimmäinen kun on taasen todella taitava käsistään…)
Kyllä tässä on saanut euroja jaella (yksi ainoa koe on menestyvällä esikoisella mennyt alle ”tavoitteen”). Muistan aina käydä läpi mitä on käsitelty kokeessa ja myös ne virheet käydään läpi ja yleensä ne ovat huolimattomuutta, tämäkin käydään hienotunteisesti ja kannustaen.
Lapset 8 (48 päivän päästä) – 10 – 12-vuotiaat.
EijaSi

Entäpä jos pääsisi jonakin päivänä Guinnesin ennätystenkirjaan. VAUTSI! Poikani täyttää tänään 9v, ostin lahjaksi niin mieluisat Luontokirjan ja Suuren kalakirjan. Hän on innokas tiedon janoaja…kuin myös futiksenpelaaja…jospa tavoittaa sen ennätyksenkin jossakin lajissa joskus. Näin uskon!
Guinnes

Kerro lapselle, että vain opettelemalla niitä ikävältä tuntuvia asioita ja taitoja hän voi sitten isompana oppia ja opetella mukavalta tuntuvia juttuja. Ja mitä enemmän harjoittelee ja oppii, sitä mukavammalta ja helpommalta asiat tuntuvat.

Elina

Minulla ollut samansuuntaisia pohdintoja ja on edelleenkin. Lapsia (usein aikuisiakin) kiinnostaa asiat niin kovin lyhyellä tähtäimellä. Jos teidän asiat on kunnossa esimerkiksi sosiaalisella saralla niin teillä on asiat mielestäni enemmän kuin hyvin.
Jos ongelmat ovat huolellisuudessa ja laiskuudessa niin siihen on lääkkeenä kiristystä ja porkkanoita. Naapuri kertoi että heillä kurinalaisuutta opetellaan niin että lauantai on karkkipäivä ja namit saa vasta kun huone on siivottu. Sama kiristysmetodi toimii muissakin asioissa. Tarvitaan vain jotain mitä lapsi haluaa niin paljon että on valmis suoriutumaan muutamasta vähemmän kivasta tehtävästä… Vaikkapa lupaus siitä että kun on siivottu, viety roskat yms niin keitetään kahvit ja syödään pullat… On hyvä pysähtyä muistuttamaan että ”eikös nyt ole kiva löhötä koko loppupäivä kun on läksyt tehty”, ”kylläpä on viihtyisää”.
Jos huolenasi on välinpitämättömyys läksyjä tai kokeissa onnistumista kohtaan niin tässä pari vinkkiä.
Jätä pois ”taas”, ”vieläkään”, ”ikinä” ja opeta lapsi ohjautumaan läksyjen pariin pitämällä kiinni siitä että ”läksyt tehdään ensin”, sitten vasta pelit, videot, kaverit…
Anna lapselle rauha tehdä itse
Älä kehu turhasta, lapset tajuavat jos niitä valheellisesti kehutaan. Käykää läpi virheet tehtävissä ja kokeissa jotta ne olisivat opiksi.
Meillä on naurettu tyhmille mokille ja toisaalta kehuttu ja jopa palkittu (euro / ”kiitettävä” koe) kun on ollut onnistumisia. Olen esim. teipannut kokeen keittiön oveen että se pysyisi mielessä – nykyisin lähestulkoon aina euron kera…
Viime keväänä todistuksen arvostelu parani monelta osin kun annoin ”erinomaisesta” arvosanasta 10Ä/arvosana. Pykälän verran parantuneesta annoin 5Ä.
Lapset on kauhean erilaisia mutta meillä on lopetettu jopa kynsien pureskelu kun on ollut ”porkkana”. Vaikka meni siinäkin lähes pari vuotta ennekuin päästiin lelukauppaan palkintoa valitsemaan.

Hansu

Hyväksi koettu keino saada lapsi kiinnostumaan opiskelusta on maksaa kunnon palkka. Sehän tehoaa meihin aikuisiinkin. Otetaan käyttöön sinikantinen ruutuvihko, johon kirjataan päivämäärä, koe ja siitä saatu numero sekä etukäteen sovittu rahamäärä omiin sarakkeisiinsa. Lisäksi jompikumpi vanhemmista puumerkillään vahvistaa asian.
Lukukauden lopuksi lasketaan yhteen ja maksetaan lapselle rahat joko käteen tai tilille. Tavallisesti kertyy kohtuullinen summa jouluostoksiin tai vaikka lapsen omiin tarpeisiin.
Samoin kevätlukukauden lopuksi on mukava summa vaikka kesälomalle tai muuhun mukavaan. Yksi lapsistamme tienasi osuuden uuteen polkupyörään ja sai siten myös päättää ostetun pyörän mallin ja varustelun.
Meillä korvauksen käytettiin 2 euroa kasista, 3 euroa ysistä ja 4 tai 5 euroa kympistä.
Yhdellä lapsistamme lukihäiriö haittasi koetuloksia niin että hänen kohdallaan palkka maksettiin jo seittosesta.

Hyvä keino kouluinnostuksen kohottamiseen on kehua lapsen osaamista. Kaikilla on jokin asia, jonka hallitsee hyvin ja sitä pitää kehua mennen tullen. Lapsen sosiaaliset taidot voivat olla hyvät ja hän on hyvä kaveri luokassa tai hän on hyvä piirtämään tai urheilussa. Mikä tahansa käy kehumisen aiheeksi ja se sitten antaa innostusta yleensä koulun käyntiin ja myöskin opiskelemiseen.
Vaikka lukihäiriöisellä lapsellamme oli koko peruskoulu erittäin työläs ja hän joutui tekemään tuplasti töitä muihin verrattuna, hänen kouluinnostuksensa säilyi hyvänä. Hänellä oli asioita, joissa hän oli hyvä ja se piti yllä opiskeluhaluja.
Kannattaa keskustella lapsen kanssa siitä mikä koulussa ei innosta lasta ja yhdessä miettiä, mitä asialle voisi tehdä. Jos opettajan kanssa yhteispeli ei suju, voi siihenkin sanoa, ettei opettajaan tarvitse ihastua mutta se tieto, minkä opettaja kykenee oppilailleen antamaan kannattaa ottaa vastaan.

Kokemusta kolmesta lapsesta

Tee ja opettele jotain yhdessä lapsen kanssa. Jos et ole onkinut – opettele sinä se tai pyydä poikaasi opettamaan. Anna pojan opettaa sinulle jotain, mitä sinä et osaa. Äläkä sano, että ”EN”. Näytä lapsellesi, että on jotain mitä hän osaa ja sinä et. Innostu oikeasti – ehkä lapsesi innostuu myös oikeasti sitten kun sinä häntä neuvot.

Heluna

Luo yhteys haaveen ja arkisen todellisuuden välille. Olisiko pojalla joku tuttu tai tuntemattomampi henkilö, tai jonkin ammatin edustaja, jota hän arvostaa tai joksi haaveilee tulevansa. Siitä voisi sitten jatkaa, että tämäkin henkilö on joutunut käymään koulunsa. Vielä parempi, jos henkilö on tuttu ja hän voisi motivoida poikaa haluttuun suuntaan. Meillä toimii parhaiten se, ettei omat vanhemmat perustele, vaan joku pidetty ulkopuolinen.

Hellu

Yksi keino mikä meillä on läksyjen teossa hyväksi havaittu, että ”en osaa”, on kielletty lause. Kun lapsikin ajattelee että hän osaa, niin hän osaa. Meidän 7-vuotias poika suorastaan innostui kun hän huomasi että lukuläksy sujui paljon paremmin kun ensin sulki silmät, ja ajatteli että ”minä osaan” ja kuvitteli sen mielessään.
Samoin 9-vuotiaan tytön pelkäämä matikan koe sujui paljon paremmin näillä eväillä.

Heli

Meillä on ollut sama ongelma. Kyllä siinä sai välillä monenlaista keinoa käyttää… Kerroin, että koulu on lasten työpaikka, jossa jokaisen lapsen on käytävä, ja jos koulu ei maistu, niin sitten meidän täytyy lähteä hakemaan ohjetta ja neuvoa joltakin alan asiantuntijalta. Kerroin, että Suomessa on koulupakko, ja jos et kouluun mene, niin toinen vaihtoehto on koulukoti, jossa joudut asumaan ja koulua käymään. Siinä sitä sitten oli positiivisuutta kerrakseen. Harva se päivä sai huolehtia, että oletkos läksyt tehnyt ja tehtiin niitä välillä yhdessäkin. Kerroin myös, että jos ei käy kouluja, ei pääse töihin, eikä saa palkkaa. Vihdoin lapsillemme meni perille, että koulussa on käytävä. Joka päivä kyselin, millainen koulupäivä oli, ja aamulla toivotin hyvää koulupäivää. Ja lopussa kiitos seisoo: vanhin opiskelee nyt yliopistossa ja samoja jälkiä aikoo nuorimmaisemmekin kulkea, eikä lukuhaluista ole puutetta – ja molemmat ovat poikia.

Milla

Usein tuon ikäisellä on luontainen oppimisen halu. 8-vuotias ei ehkä vielä ymmärrä, että opit ovat tulevaisuutta varten. Asiat opitaan vähän kerrallaan. Motivoiva ja toiminnallinen oppimistapa varmasti tehoavat. Toivottavasti ope ei istuta 8-vuotiasta pulpetin äärellä tunnista toiseen! Itse opettajana huomaan toiminnallisuudella ja pari- tai ryhmätöillä saavani poikiinkin potkua. Opeteltavat asiat on käännettävä lapsen mielenkiinnon kohteisiin sopiviksi.
Oppimisen iloa ja riemua!
Opelix

Oma oivallukseni ja lapsille jaettava perintö kaikkien käyttöön: ”Se mitä Sinulla on päässäsi, on sellaista omaisuutta, jota kukaan ei voi ottaa Sinulta pois”. Toinen mantra on tämä: ”Nauti pienistä asioista”. On vaan itse jaksettava olla positiivinen ja haluttava jakaa positiivisuutta ja kannustavuutta ympärilleen.

Mantrat

Ole itse innostunut lapsen koulukirjoista ja niistä asioista mitä on käsitelty. Tehkää kotona samoja asioita kuin koulussa. Viikonvaihteessa voi tehdä vaikka samaa ruokaa kuin koulussa on ollut. Kysy, mitä tänään on koulussa opittu ja mikä tunti oli mielenkiintoisin. Lapsi on positiivinen luonnostaan, ellei vanhemmat vähättele häntä tai itseään.

Aikuinen

Motivoin itse lasta samanlaisessa tilanteessa kysymällä jotain itsestään selvää asiaa lapselta. Vaikkapa yhteenlaskua jonka tiedät lapsen tietävän. Sen jälkeen kehumiset miten ihmeessä voit sen tietää ja kiva kun autoit tässä asiassa. Läksyjen yhdessä tekokin auttoi jossain vaiheessa. Tulipahan kerrattua itsekin asioita. Lämpimiä ajatuksia ja valoa teille molemmille.
Jassu

Itse motivoin pikkuveljeä koulun alun epäilyttäessä keskustelemalla asiasta, ja kertomalla kuinka tärkeää esim. lukutaito on, ettei toiset voi johtaa väärään ja sen jälkeen on maailman kirjoitettu rikkauksien tietopankki käsillä ja että koulutus mahdollistaa monia polkuja, sen avulla on koko maailma avoinna, voi itse valita mitä haluaa tehdä.
Kuuntelin pikkuveljeni huolia asiasta ja korjasin vääriä käsityksiä. Monet käytännön asiat tuntuivat huolettavan pientä ja olevan näin koulun alusta innostumisen esteenä. Kerroin että koulussa voi olla hauskaa ja oppiminen sekä uudet ja entiset kaverit on kiva asia jos vain suhtautuu siihen avoimin mielin – heti alusta alkaen.
Nyt pikkuveljeni siirtyi jo kolmannelle luokalle, ja motivaatio englannin opiskeluun löytyi ehkä yllättävältä taholta: Play Station -peleistä. Että oppisi lukemaan ohjeita ja ymmärtämään mitä niissä sanotaan. Yleensäkin pelien ymmärtäminen taisi olla yksi motivaatio lukemisen oppimiseen. Ainakin pelaaminen on siitä paljon helpottunut.

Iltatähden isosisko

Meillä on keksitty konkreettisia tilanteita, joissa lapsi voi hyödyntää jo oppimaansa tai vaihtoehtoisesti huomata mitä ei vielä hallitse, vaikka koulussa on jo opetettu. Esimerkiksi pelataan pelejä, joissa joutuu laskemaan, mennään risteilylle puhumaan ruotsia jne.
Positiivisuus lisääntyy pienillä huomautuksilla esim. huomaatko kuinka aurinko paistaa? Tai miettimällä mitä hyvää lapselle on tapahtunut viime aikoina.
Meillä on lapsi myös listannut viisi itselleen tärkeää asiaa elämässä, ja niiden asioiden olemassaoloon viitataan huonoina päivinä sekä myös silloin, jos lapsi on menettämässä niistä jonkun huonon käytöksen tai mokaamisen vuoksi.

Äippä

Ei lapsi osaa ymmärtää kaukaisia tavoitteita ja vuosien päästä saatavia palkintoja – viikkokin on jo pitkä aika. Paras tavoitella jotain lähellä olevaa;
Kun tekee läksyt hyvin ja kerralla valmiiksi, on enemmän aikaa TÄNÄÄN olla esim. kavereitten kanssa.
Kun TÄMÄN VIIKON ahkeroi, lauantaina sitten… (joku houkutteleva yhdessä tekeminen esimerkiksi)
Oletpa taitava, miten osaat tuokin laskea, vaatii paljon tuo oppia ulkoa, kyllä saat olla ylpeä itsestäsi – minä/me ainakin olemme jne.
Pienet saavutukset kasvavat yhtäkkiä vuodeksi ja vuodet koko opiskeluajaksi.
Katariina

Miksi ei voisi positiivisuutta jakaa alle 10-vuotiaalle? 9-vuotiasta tyttöäkään ei saada pakolla innostumaan englannin kielestä; ei auta selitykset että kaikki puhuvat sitä, että siitä on hyötyä, ymmärtää lempitelkkariohjelmat ilman tekstityksiä – kun se on tylsää. Mutta silti sitä on ”pakko” lukea koko kouluaika, kun ei vaihtoehtoja ole. Hänenkin ajatteluaan voi kyllä ohjata järkisyillä – sitähän positiivisuus on – kuinka tuskallisia kaikki enkuntunnit ovatkaan, jos tunnille valmiiksi menee asenteella ”tylsää”, kuinka paljon pitkäveteisimmäksi ja hitaammiksi tunnit muodostuvat. Vaan kun hän on itse valinnut saksan kielen, innostuksen määrä on rajaton – ja oppii vahingossa tuon ”pakkokielenkin” siinä sivussa, kun ovat kuitenkin aika samanlaisia.
Eikä voi 6-vuotiasta poikaa saada oppimaan mitään, minkäänlaisilla ehdotuksilla ja vaatimuksilla. Vaan kun kääntääkin oppimisen hänen omaan hallintaansa, että ”hän voisi itse opettaa itselleen asioita”, johan alkaa tapahtua ja uteliaisuus herää. Välillä tarvitaan tavoitteita ja palkintoja – porkkanoiden keräämistä ruudukkoon – mutta tärkeintä on kuitenkin minä itse valitsen.
Jos on tylsää, se on oma valinta: lapsellekin voi sanoa ”tee siitä sitten hauskaa”. Ohjelmatoimistoksi tai erotuomariksi en ole halunnut ryhtyä, eikä ole tarvinnutkaan.
Ja kun 6-vuotias lapsi on liian synkkä, pohdiskeleva ja miettii vain tulevia viikkoja ja vuosia, olen sanonut: ”Äiti käskee nyt miettimään mitä hauskaa on tässä ja nyt. Lasten pitää iloita ja nauttia elämästä ja keksiä hauskoja juttuja. Ja äitiä pitää totella. Tuo on vähentänyt murehtimishetkiä puoleen.
Usein on pitänyt muistuttaa, että virheiden tekeminen ei ole vaarallista – omat rajat pitää välillä ylittää niin, että kaatuu kyljelleen skeittilaudan päälle – aina voi koittaa uudestaan. Oma pelko pitää voittaa – 6-vuotias poika muistaa ulkoa Juha Tapion laulun ”pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan, onnen saavuttaa”.
Positiivisuus tarttuu esimerkistä – jo 2-vuotiaaseen. ”Kaikki hyvin” rauhoittaa pienenkin. Voi valita miten suhtautuu uteliaisuuteen, pikkutapaturmiin – ohjaako pienen pelkäämään temppuja ja kokeiluja, vai innostumaan uusista jutuista uudelleen.

Kati

Itselläni ei ole lapsia, joten siinä mielessä olen huono neuvomaan, mutta voisin kuvitella, että paras vaihtoehto on koettaa osoittaa koulun ja oppimisen hyöty sellaisiin asioihin joita lapsi arvostaa. Mieluummin kuin luoda ns. ulkopuolisia tärppejä, esim. antaa rahaa hyvistä arvosanoista. On parempi että lapsi oppii arvostamaan oman onnistumisensa tuomaa hyötyä ja hyvää mieltä palkintona kuin jotakin toisen antamaa materiaalista palkintoa.
Yleensä tuon ikäiset tykkäävät vielä mennä kouluun ja oppia. Ellei näin ole, voi jossakin myös olla ongelma, joka on hyvä selvittää.

Kati

Minusta paras motivoija lapselle on mieluisa palkinto. Jokin tekeminen esim. pleikan pelaaminen, jalkapalloilu tai jokin muu mistä lapsi pitää. Tai jokin tavara, lelu, josta lapsi on jo pitkään haaveillut. Vanhempien tehtäväksi ja vastuuksi jää kuitenkin se, ettei palkitseminen mene liiallisuuksiin. Saammehan me aikuisetkin työstämme palkkaa!

Katja

Omat ala-asteikäiset lapseni sain hetkellisesti ymmärtämään että HE voivat saavuttaa mitä tahansa seuraavasti: Istutin heidät pöydän ääreen, piirsin symmetrisen kellon, laitoin narun päähän sormuksen ja näytin kuinka sormusta voi käskeä ns. ajatuksen voimalla. Eli kyynärpää vahvasti pöytään, narusta kiinni ja sormus riippuu n. 2 cm päästä kellosta. Sitten keskitytään VAIN siihen sormukseen ja käsketään sen liikkumaan mm. 6 ja 12 välillä, tai ympyrää kellon viisarin mukaisesti. Vaikka itse ei liikuta lankaa tietoisesti, sormus kyllä pyörii niinkuin sen haluaa. Lapset oppivat tämän ja samalla sen että mitä itse oikein kovasti haluat sen voit saavuttaa, kun vaan keskittyy ja uskoo siihen mitä tekee. Viikon ajan läksyjen teko parani, mutta nyt pitäisi taas uusi keino keksiä… Eli erilaisten itseluottamusta herättävien leikkien avulla uskon että parantuu kiinnostus kouluun. Pieni lapsi ei osaa välttämättä ajatella että tulevaisuudessa olisi jotain hyötyä omille opeille, mutta voihan siitäkin keskustella, eli mm. jos et olisi opetellut ajamaan pyörää harmittaisi kun et sitä nyt osaisi, jos et olisi opetellut uimaan harmittaisi jos et sitä nyt osaisi, joten jos et opettele mm. laskemaan harmittaisi sinua isona jos et sitä osaisi.

Kirsi

Tuttu juttu meilläkin. Reissuvihossa oli monta merkintää tekemättömistä läksyistä, lisäksi tunnilla häiriköinnistä. Keskustelimme vakavasti asiasta lapsen kanssa, ja siitä ilmoitettu myös opettajalle. Rangaistuksena poika ei toistaiseksi saa mennä kaverin luo iltapäivällä koulun jälkeen. Se on kova rangaistus sosiaaliselle pojalle. Mielestäni viikkorahan menetyksestä tai karkkipäivistä ei kannata tehdä rangaistusta – siinä on helposti kierteessä, että monen vuoden viikkorahat on jäädytetty.

Kolmen lapsen äiti

Meidän kotona painitaan 8-vuotiaan motivoimiseksi ”inhottavan” matematiikan suhteen. Onneksi olen löytänyt helposti ymmärrettäviä esimerkkejä arkipäivän tilanteista missä taitoja tarvitaan. Synnyttänyt jopa pieniä ahaa-elämyksiä koululaisessa ”Tätähän voisi tarvita…”
Kokonaan toinen juttu on saada unikeko aamulla hereille lähtemään kouluun! Siihen meillä on auttanut pienet kivat aamuyllätykset; vaaterata (vaatteet ripoteltu pukemisjärjestyksessä pitkin kotia), herkullinen aamupala, autokyyti pyörämatkan sijasta jne.
Molemmille lapsille olen (6v ja 8v) olen pyrkinyt tarjoamaan positiivisuutta kiittämällä pienistäkin arjen asioista – sukat on itse saatu jalkaan, astiat on tiskikoneessa jne.
Kiitos, kärsivällisyys ja kannustaminen meidän avainsanoja, joista tuota kärsivällisyyttä vielä treenattava.

Kik67

Motivoinnissa tehokkainta on kehuminen. Kun lapsi (tai aikuinen) kokee, että hän osaa jotakin, hän lähes alitajuisesti yrittää vielä paremmin. Mutta kehumisen pitää olla ’todellista’. Alle 10 -vuotias on hyvin herkkä epäilemään ja arvioimaan, että puhutaanko hänelle totta. Joten rehellisesti kehuen niitä asioita, joissa hän on hyvä ja niitäkin joissa hän on edistynyt – asiat, jotka ovat vaikeita ja joihin pitää panostaa. Siitä sitten pikkuhiljaa luottamus itseensä kasvaa ja hommat alkavat luistaa. Vaikuttaa siltä, että tämän päivän koulu vaatii aika paljon ja on panostettava ihan tosissaan, että pysyy kelkassa.
Muistetaan kertoa toisille kuinka hyviä ja ihania he ovat…

Kolmen lapsen äiti

Oman kokemukseni mukaan poika pitää saada innostumaan esimerkkien avulla. Antamalla esimerkkejä tilanteista, jotka konkreettisesti koskevat 8 vuotiaan elämää. Ovat ne sitten pokekorttien kerääminen, liikunta, Kuuntelemalla lasta mikä hänelle on nyt tärkeää ja löytämällä hänelle sieltä niitä esimerkkejä. Pojan pitää tajuta asia, jotta hän innostuu jostain hänelle ensin tylsästä asiasta. Tärkein kuitenkin – kuuntelemalla häntä.
Antamalla hänelle tunteen, että tämä hetki hänellekin ainutkertainen, hän on vain kerran se tokaluokkalainen/kolmasluokkalainen.
Kertomalla esimerkkejä miten taitoja esim. matematiikkaa tarvitaan jokapäiväisessä elämässä.
Jos lapsi turhautuu tehtävien helppoudesta, näin käy usein tokaluokalla, anna itse lisää soveltavia tehtäviä, jotta lapsi huomaa, ettei se niin helppoa olekaan.
Titti – 10 vuotiaan pojan äiti

Lapsi on luonnostaan utelias kaikille uudelle ja meillä on aina vastattu lapsen kysymyksiin, vaikka välillä onkin ollut tosi kiire eikä aina edes ”viitsisi” vastata lapselle. Ilmeisesti olemme jotenkin onnistuneet (kolmen lapsen kanssa) sillä meidän nuorin 10-vuotias tokaisi yhtenä päivänä saunassa, että ”voi jukra, kun on niin paljon sanoja, joita en vielä ymmärrä”. Sitten juttelimmekin sanoista sen illan.
Ja joka päivä juttelemme yhdessä, mitä koulussa tapahtui ja olemme aidosti kiinnostuneita lapsen koulupäivästä. Kuinka lapsi nauttii siitä, kun saa ”opettaa” vanhemmilleen jotain sen päivän koulujutuista.
Ps. Minä luen ääneen vieläkin joka ilta lapselle nukkumaan mennessä.

Laura

Vanhempien oma esimerkki ja johdonmukaisuus on varmasti paras opettaja. Sanoilla ei ole mitään katetta, jos vanhempi sitten kuitenkin tekee itse toisin.

Lelle

Kaikista tärkeintä on nähdä, että lapsi on hyvä tyyppi ihmisenä, vaikkei kaikessa loistaisikaan tiedoillaan ja taidoillaan. Tärkeää on myös sormella osoittaa niitä asioita, joita lapsi osaa ihan hyvin (ei tarkoita täydellistä suoritusta). Sillä saa näytettyä toteen, että hän kyllä kykenee oppimaan ja tekemään, jos haluaa.
Ja jos lapsi sanoo, että ihan huono se on. Voi aikuisena sanoa, että minusta tämä kohta tässä on hyvä, sinä voit olla sitä mieltä kuin olet. Näin jää juupas eipäs väittely tekemättä ja lapsi saa siitä itselleen hyvän kokemuksen: hänet ja hänen tekeminen on huomattu. Tärkeää on, että se mistä sanoo sitä myös tarkoittaa! Myös osittaisista onnistumisista voi kehua – virheitähän meille kaikille sattuu ja niistä oppii eniten.
Seuraavan kerran voi kuitenkin olla helpompi jatkaa sitkeästi, kun muistaa palautteen.
Äitee – tyttö 17, pojat 16 ja 11

Meilläkin on käyty näitä keskusteluja vaihtelevalla menestyksellä. On tärkeää ymmärtää lastakin, että joka aamua ei tunnu älyttömän kiinnostavalta lähteä kouluun – ei aina töihinkään, vaikka työstäni tykkäänkin paljon.
Silloin voi miettiä, mitä kaikkea kivaa sentään siellä on: kaverit, mukavia tuntejakin on…
Hyvien asioiden saaminen itselleen ei ole aina pelkästään mukavaa – mutta kun tietää, miksi jotain tekee, se auttaa jättämään vähemmälle huomiolle sen ikävän puolen.
Poikien kanssa meillä käytiin keskustelua, miten me jokainen voimme päättää mitä asioita opitaan ja mitä ei. Jos päättää ettei opi, niin siinä sitten oikeasti käy – ei osu eikä uppoa. Mutta jos jotain haluaa oppia, niin vaikka se olisi kuinka vaikeaa, silti vain oppii. Näistä löytyi helposti käytännön esimerkkejä sekä lapsilla että itsellä.
Mutta monet sellaiset lapset, jotka eivät saa mennä kouluun hinkuvat koulun perään koska he ovat nähneet omien vanhempiensa kautta, että:

1. se antaa rajattomasti mahdollisuuksia oppia asioita, joista on oikeasti kiinnostunut (meillä kirjastot ovat pullollaan tietoa… kannattaa käydä katselemassa)

2. se tarkoittaa monia mahdollisuuksia valita vaikka ammattia sitten isona – sitten saa opiskella sitä, mikä kiinnostaa, kun nyt opiskelee tarpeeksi kaikille yhteisiä asioita

3. se tarkoittaa, ettei tarvitse enää aikuisena aina viereen neuvojaa papereita täyttäessä – sitten pystyy tekemään itse päätöksiä, eikä kukaan huijjaa helposti.
4. kielien kanssa samat jutut + pärjää ihmisten kanssa menipä minne tahansa.
Konkreettisuus on hyvästä. Nähdä ne pienet hyvät jutut, joita lapsi on oppinut koulussa – nähdä niiden hyöty käytännössä. Esimerkiksi laskemaan oppiminen: osaa laskea paljonko vielä pitää säästää rahaa ennen kuin saa jonkin haluamansa.
Lukeminen: osaa lukea lehdestä, milloin alkaa jokin kiva elokuva yms. Kun yhdessä mietittiin, mihin kaikkiin asioihin meillä kotona tarvitaan jatkuvasti lukutaitoa, se auttoi pääsemään sen känkkäränkkä vaiheen yli.
Esim. tarkistetaan laskut, joita kotiin tulee. Kuka tahansa voisi muutoin laittaa vaikka mitä maksettavaksi ja sitten ei saataisi mitään meille tärkeää pakollisten menojen lisäksi. Vaan kun virheellisiä /turhia laskuja ei makseta, jää kivoihinkin asioihin rahaa.
Kun joku laite hankitaan, siinä on käyttöohjeet. Ilman niitä saattaisi uusi laite joissakin tapauksissa jäädä jopa käyttämättä tai mennä rikki vs. ne monet laitteet, joita on viety kehitysmaihin ovat juuri tästä syystä jääneet käyttämättä, kun ihmiset eivät ole osanneet lukea ohjeita.
Itsestään selviltä tuntuvat asiat eivät useinkaan ole loppujen lopuksi itsestäänselvyyksiä.

Mainennainen

Loman jälkeen koulunkäyntiin motivoituminen on taas hankalaa. Kaverit ja välitunnit ovat hyväksi. Auttaa, kun menee illalla ajoissa nukkumaan, sitten herättyään saa vaikka lukea vähän aikaa jotain haluamaansa. Sitten on mukavampi lähteä paremmalla mielellä kouluunkin. Positiivisuutta ja elämänmyönteisyyttä pitäisi saada siirrettyä lapsille.

Myös 8-vuotiaan pojan äiti

Tapaus, jonka jaan nyt Teidän kaikkien kanssa, opetti minulle todella paljon: Kun poikani oli kolmannella luokalla, hän tuskaili kertotaulun kanssa. Kun kuulustelin, hän ei tosiaan sitä osannut. Hän oli sitä mieltä, ettei hänen kannata opetella, kun ei kumminkaan opi. Aikani katsoin tätä allapäin olevaa poikaa keittiön pöydän ääressä tietämättä, mitä tehdä. Mutta pojan sanat ”ei minun kannata mitään opetella, kun en kumminkaan opi” saivat minussa aikaan ahaa-elämyksen. Kävin hakemassa pari paperia ja kynää. Istuin poikani viereen, työnsin koulukirjan syrjään ja asetin paperin sekä kynän eteemme. Leikkimielisesti ja pilke silmäkulmassa niin, että poikakin sen huomasi, pyysin häntä kirjoittamaan paperille kymmenen kertaa ”minä opin, minä osaan”. Itse kirjoitin paperille kymmenen kertaa ”sinä opit, sinä osaat”. Kun työmme oli valmis, pyysin häntä lukemaan sen, mitä kirjoitti. Ensimmäisten rivien aikana ääntä tuskin kuului ja suu oli mutrussa. Rivi riviltä ääni kuitenkin hiukan kasvoi, eikä mutrusuukaan ollut ihan niin mutrussa. Kun poika oli valmis, oli minun vuoroni. Aloitin lukemalla tavallisesti. Mutta rivi riviltä muuntelin ääntäni innostuneemmaksi ja iloisemmaksi. Lopulta kutittelin poikaa ja osoittelin häntä samalla hokien ”SINÄ opit, SINÄ osaat” ja korostaen sanaa ”sinä”. Poikaa nauratti tosissaan. Kun osuuteni oli ohi, keräsin hymyillen paperit ja asetin matematiikankirjan rakkaan poikani eteen sanomatta mitään ja siirryin omiin askareisiini… Muutaman minuutin kuluttua poika huuteli kuulustelemaan. Kertotaulu sujui kuin vettä vaan. Keittiössä oli tuolloin kaksi maailman suurinta hangon keksiä.

Maarit -65

Minä ainakin kannustaisin opiskelemaan ja yrittäisin kertoa että se on hyödyksi tulevaisuutta varten…Ja muuten alle 10-vuotiaalle pitää kertoa totuuksia kaikista uudesta, vanhasta ja eritoten lapsia pitää kuunnella. Ja jutella kaikista asioista.

3 lapsen äiti

Lapsen kanssa tulee keskustella ja antaa paljon aikaa. Hänen ajatusmaailmaansa tulee ruokkia muilla kuin peleillä. Ota hänet tasavertaisena ihmisenä. Lukekaa yhdessä mielenkiintoisia kirjoja.

MP

Toiset lapset ovat luonnostaan kiinnostuneita koulunkäynnistä ja toiset ovat jostain muusta, mitä todennäköisesti tulevat myös aikuisena tekemään. Koulu siinä muodossa, mitä se on Suomessa ei ole välttämättä hyvä paikka hetikään kaikille, eikä anna positiivisia kokemuksia.
Parasta on vain pitää kiinni siitä, että läksyt tehdään. Jos se ei ole lapsen mielestä ollenkaan motivoivaa, kannattaa yrittää etsiä hänelle hauskaa tekemistä, mistä hän saa onnistumisen kokemuksia.

Maire

Kannattaa kysellä mikä on lapsen toiveammatti ja yrittää perustella konkreettisesti mihin tarvitsee esim. matematiikkaa/englantia tms. Esim. kotona voi puhua englantia ja jos lapsi ei ymmärrä, kannattaa sanoa että englantia kannattaa opiskella että ymmärtää mistä puhutaan ym. mielikuvitus käyttöön, lapsi oppii konkreettisista esimerkeistä.

Pikku myy

Hankkimalla yhdessä lapsen kansa kivan vihkon, johon lapsi itse kirjoittaa päivittäin kolme mieluista kokemustaan/onnistumistaan. Vanhempi käy päivittäin lapsen kanssa keskustellen läpi nämä ”mansikat”. Viikon ”mansikkasaaliista” seuraa pieni, mieluinen palkinto – jotain yhdessä tekemistä – kuukauden tuloksesta hieman isompi ilonaihe voisi olla odottamassa.
Motivoidakseen lasta vanhempi voisi itse pitää samanlaista vihkoa ja jakaa sen sisältöä vastavuoroisesti lapselleen.
Näin lapsi itse saattaisi oivaltaa, että oppiminen on etuoikeus ja ilo.
Pakko on huonosti motivoivaa

Marja Leena

En ole mikään asiantuntija asiassa omalle pojalleni puhuin ja teimme yhdessä läksyjä näin hän pikkuhiljaa alkoi tajuta, että pitää käydä koulua ja niin hän myöhemmin itse sai valita jatkaako opintoja vai ei. Hän meni ammattikouluun.
Nyt kun hän on aikuinen, niin hän joskus on tuosta kiittänyt että jaksoimme kannustaa häntä koulunkäyntiin mutta kuitenkin annoimme hänelle sitten oman vapauden koulun valinnassa.
Tässä pieni neuvo lapsellesi ja sinulle.
Ottakaa sitä yhteistä aikaa näin lapsesi huomaa sen että hänestä välitetään ja häntä kannustetaan niin koulussa kuin elämässä eteenpäin lapselle turvallisuus ennen kaikkea.

Ei asiantuntija

Olen oppinut, että lasten motivoimisessa vanhempien oma esimerkki, heidän tekonsa ja asenteensa uuden oppimista kohtaan on yleensä tehokkaampi kuin pelkkä puhe. Oletko innokkaana menossa kansalaisopiston Espanjan tunnille tai tutkitko Internetistä puutarhahoitovinkkejä vai jäätkö mieluummin TV:n ääreen katsomaan saippuasarjoja?
Lapsen voi vaikea ymmärtää koulunkäynnin tärkeyttä tai lukutaidon opettelun merkitystä esim. tulevalle työelämälleen, joka on hänelle vielä niin kaukainen asia.
Keskustellessasi lapsesi kanssa, käytä yksinkertaisia ja lapselle hauskoja esimerkkejä ja kannusta häntä myös itse kertomaan omia ajatuksiaan ideoitaan koulunkäyntiä ja oppimista kohtaan. Kuuntele ja arvosta lapsen ajatuksia.
Jutelkaa usein yhdessä mitä asioita hän on koulussa oppinut – hän voi nauttia opettaessaan ja kertoessaan sinulle vaikka piirustus -tunnilla oppimaansa asiaa miten värit sekoittuvat keskenään.
Mitä jos pohtisitte yhdessä jotain mukavia pieniä tavoitteita esim. seuraavalle viikolle? Arvosanat tai koetulokset eivät ole nyt tärkeitä. Keksikää
Yhdessä keinoja yhdistää koulussa opitut asiat arkipäivään esim. laskemaan portaikon askelmat ja kertomaan ne ensin kahdella, seuraavana päivänä kolmella jne.
Muista antaa paljon kannustavaa palautetta, juhli onnistumista, mutta muista, että vaikka tavoitetta ei saavutettaisikaan, lapsi on todennäköisesti yrittänyt parhaansa ja oppinut matkanvarrella kuitenkin jotain; tekemään asioita ja kiinnittämään huomiota ja keskittymään uudella tavalla. Ne ovat kaikki asioita joiden avulla kouluoppiminen on mahdollista.

Maalo

Lukeminen oli hyvin tuttua jo vauvaikäisestä asti ja ennen kouluikää oltiin luettu jo aikamoinen määrä kirjoja meidän perheessä. Mitä lähemmäksi kouluikää lapsi tuli, sen enemmän siirryttiin lukemaan pidempiä satuja ja lapsille tietoa sisältäviä kirjojakin, lapsen omasta halusta. Oli jopa hassua lukea joskus iltasaduksi esim. eläintietoa pikkuväelle -kirjoja, mutta kun lapsi nautti ja uni maittoi, niin ei niistä haittaakaan varmaan ollut…
Jotenkin luonnollisesti syntyi uteliaisuus oppimiseen sen myötä, kun lapsi huomasi, että kirjoista löytyy vastauksia moneen asiaan.
Jos oppiminen ei ole pakkopullaa, vaan hauskaa ja oivalluksia sisältävää, niin lapsi oppii tykkäämään opiskelusta ihan itsekseen. Kannattaa myös erityisesti kannustaa onnistumisia eikä epäonnistumisia kannata korostaa.
Merja-äiti

Itse olen äitinä kiinnostunut lapsen koulutyöstä ja istun joskus vieressäkin, kun lapset tekevät läksyjä. Läksynteko suoritetaan aina samassa paikassa ja suunnilleen samaan päivänaikaan esim. päivällisen jälkeen, jotta siitä tulee tavallaan päivän rutiini.
Positiivisia ajatuksia – ainakin myönteinen palaute ja omista myönteisistä ajatuksista ääneen kertominen. Lasta voi ohjata ongelmatilanteissa huomaamaan positiivisia näkökohtia.
Alle 10-vuotiasta ei kannata vielä hiostaa koulunkäynnin suhteen – halu saada tietoa tulee kyllä aikanaan. Omat neljä poikaani ovat asian minulle todistaneet.
Äippä

Minusta kaikkeen koulunkäymiseen liittyy paljon se, minkälainen koulu on ja opettajat? Jos ilmapiiri on avoin vanhempien ja opettajien välissä, he puhaltavat yhteiseen hiileen, oivaltaa lapsikin, että hänen parhaaksi, ja eduksi tehdään työtä, jossa hän esittää pääosaa.
Tästä kaikesta se motivaatio kehittyy, se on kaiken perusta.
Koulunkäynti on ns. ”kolminaisyhteisö”, lapsi, opettajat, vanhemmat. Niin yksinkertaista se on, kun sen oivaltaa.
Vanhemmat voivat pyytää apua opettajilta, että heidän ”kielensä” olisi sama, mitä lapselle puhutaan.
Näin me olemme toimineet omamme kanssa ja hyvin on aina mennyt.
Suosittelen sitä kaikille.
Mervi

Kerro pojalle esimerkkejä ammateista joihin hänellä on mahdollisuus jos tekee parhaansa ja kerro myös ne hirveät duunit joihin joutuvat ne jotka eivät jaksaneet kiinnostua lukemisesta.
Muista hurja liioittelu; hymyillen kerrotaan kivoista töistä ja kulmat kurtussa, lähes kuiskaten niistä huonoista. Mieti huolella esimerkit.
Oman pojan houkuttelin lukemaan ruotsin kieltä vapaaehtoisena aineena ala-asteella siten että kerroin niiden pääsevän ruotsin laivoille töihin jotka taitavat kielen hyvin. Niillä tuskin on mahdollisuuksia jotka kahlaavat pakkoruotsin 7-9 luokilla, arvosanalla 5.
Emmi

Nuorempana oppii kaiken paljon helpommin. Nuorempana kun ei jotain opiskellut menee siihen myöhemmin moninkertainen aika, ja silloinhan ei enää ylimääräistä aikaa enää ole.

Uuge

Käy hänen kanssaan keskustelua siitä, miksi hän haluaa ”isona” tulla. Sitä kautta voit kertoa hänelle mitä kaikkea ihmisen pitää silloin osata, jolloin hänellä on mahdollisuus laskea itse yhteen yksi ynnä kaksi.
Nauti hänen kanssaan hetkestä. Tehkää yhteisiä juttuja. Lapsi on onnellinen pienistä asioista.

16- ja 9-vuotiaan äiti

Positiivinen ja rohkaiseva lähestymistapa vahvistaa itseluottamusta ja motivoi. Positiivista palautetta ja huomiota ei varmasti koskaan saa liikaa!

Mirkku

Minäkin olen monesti miettinyt, miten motivoisin pieniä lapsiani koulunkäyntiin. Mielestäni lapsille tulee yrittää selittää asiaa ja yleensä moneen kertaan, niin kuin kaikki asiat.
Kehu kun lapsi on jaksanut ahertaa. Kerro että opiskelu on tärkeää jos aikoo isona päästä tekemään mieleistään työtä. Kerro, että oppiminen on mukavaakin. Ole kiinnostunut lapsen koulutyöstä ja kysele mitä koulussa tapahtuu. Usein lapsi ei halua kertoa, mutta kysele silti, kyllä lapsi jossain vaiheessa oppii kertomaan ja ainakin tietää sinun olevan kiinnostunut.
Jatkuvaa saman asian toistamistahan tämä on, mutta niinhän on moni muukin asia lapsenkasvatuksessa.

Mamma

Minulla on 8- ja 10-vuotiaat lapset. Olen huomannut että paras keino meidän perheessä on se että kehuu lasta tarpeeksi usein kun hän on tehnyt esim. läksyt, pärjännyt kokeissa jne. Olemme miehen kanssa myös sanoneet lapsille että on lupa olla välillä väsynyt ja äreä. Mielestäni lapset oppivat parhaiten kun on aikaa kaikin puolin eli ei liikaa harrastuksia, riittävästi unta ja se että perhe panostaa siihen yhteiseen aikaan. Meillä on otettu ihan asiaksi että syödään arkena klo.17 yhdessä ja sovitaan aina jo alkuviikosta mikä ilta katsotaan yhdessä jokin vuokrattu leffa jne. Vanhemmilta tulee se turvallisuuden tunne lapselle ja kun ollaan positiivisia niin kyllä sekin ”tarttuu” Aina ei silti tarvitse olla hymynaama. Persoonallisuus kunniaan! Toivottavasti näistä on hyötyä. Positiivista päivänjatkoa kaikille!

Kahden lapsen äiti

Itsekin odotan nyt innolla tämän kyselyn tuloksia.. Mutta yksi, jota voin lämpimästi suositella tutustuttavaksi on Ben Furmanin toimittama Muksuoppi-kirja. Siitä löytyy varmasti hyviä ajatuksia ja niksejä, joilla lasta voidaan saada motivoitua ja sitoutumaan johonkin uuden opetteluun. Vaikkei tuota ”muksuoppia” täydellisesti alkaisikaan toteuttaa, siitä saa varmasti paljon ideoita ja suuntaa, miten omaa puhettaan ja käytöstään voi kääntää entistä kannustavammaksi. Ja pistetään lapsi itse myös ajattelemaan, mitä hyötyä jonkun asian opettelusta on nyt ja ehkä tulevaisuudessa.

Outi

Itse olen yrittänyt antaa 10-vuotiaalle tyttärelleni aikaisemmin ja vielä nytkin käytännön esimerkein mallia siitä, mitä hyötyä on lukemisesta, matematiikasta, ympäristöopista ym. Vieraan kielen opiskeluun on motivoinut mm. kyseistä kieltä puhuvien ystävien tapaaminen. Ulkomaan matkalla leikkiminen muun maalaisten lasten kanssa ilman yhteistä kieltä on ollut tyttärelleni turhauttava ja sitä kautta myös hyvin motivoiva kokemus.
Ja tietenkin myös se, että itse on esimerkkinä ja opettelee aikuisiässä uusia asioita tai/ja taitoja niin, että lapsi on mukana tilanteessa!
Oppia ikä kaikki

Koulunkäyntiä voi perustella tulevan ammatin kautta. Lapsilla on yleensä monia toiveammatteja joihin he ryhtyvät ”isona”. Kerroin aina lapsilleni että ne vaativat opiskelua ja uuden oppimista. Ja koska toiveammatti aina vaihteli, oli helppo sanoa että koska ei vielä tiedä varmasti on parempi yrittää olla hyvä monessa asiassa niin mitään mahdollisuuksia ei sulkeudu pois. Positiivisia asioita vahvistan kehumalla lapsiani aina hyvästä käytöksestä, kohteliaisuudesta jne. Ja tietenkin niistä taidoista joissa he ovat hyviä. Kerron myös omasta osaamattomuudestani kun olin lapsi ja siitä miten nyt kuitenkin olen asioita oppinut. Puhun myös siitä miten aikuisetkin ovat epävarmoja itsestään ja miten sen huomaa äreydestä ja tiuskimisesta. Kuitenkin aina vaikeatkin asiat selviävät ja jälkeenpäin ne jopa naurattavat.

Pertti

Itselläni on samanikäinen tytär, joka kyseenalaistaa melko usein saman asian: olen sanonutkin hänelle, että uuden asian opittuaan on aina paljon viisaampi ja taitavampi, jolloin voi tarvitessa neuvoa ja auttaa muita. Mainitsen hänelle myös, että minäkin opin uusia kivoja (joskus ikäviäkin) asioita ja taitoja töissäni harva se päivä. Olen kehottanut häntä ajattelemaan oppimisprosessia jonkinlaisena lautapelinä, jossa on askel askeleelta edettävä eteenpäin, uudet taidot antavat lisäpisteitä päästä montakin hyppäystä eteenpäin, jopa joskus ohi muiden. Hymy ja innostus ovat olleet tähän asti palkkionani neuvoistani!

Piitu

Yritän itse jo miettiä lasteni kanssa, mitä heistä mahtaa tulla isoina. Sitten kerron miten eri taitojen kehittäminen auttaa häntä saavuttamaan unelmaansa. Olen myös käyttänyt lapsiani eri työpaikoilla, jotta he pystyisivät käsittämään aikuisten tarvitsemien taitojen merkityksen. Onnea visioinnille!

Pike

Opetettavista asioista löytyy varmasti lasta kiinnostavia elementtejä, kun vaan hakee ne sieltä. Ja kun herättää erilaisia mielleyhtymiä näistä asioista, ne jäävät mieleen.
Yleensäkin kannustus eli kehuminen sellaisista asioista, mitkä ovat onnistuneet, on hyväksi ja kaikista löytyy aihetta siihen. Lapsen itsetuntoa ei saa nujertaa vaan sitä pitää kasvattaa.
Jos jonkun opetteleminen tuntuu työläältä, pitää vaihtaa opetusmetodia.

Pirri

Kukapa ei muistaisi omasta lapsuudestaan, miten inhottavaa oli aikuisten jäkätys ”lapsen omasta parhaasta”? Omani on kasvatettu tästä asenteesta kliinisesti vapaina. Toinen pääsi suoraan papereilla Polille ja toinen haluamaansa lukioon, joten ainakaan jäkätys ei siihen vaikuttanut. Mikä sitten?
Sopimukset! Pienetkin lapset rakastavat virallisten sopimusten tekoa. Voidaan tehdä oikein paperi ja allekirjoittaa ja leimata se. Koulunkäyntiin liittyvä oli: ”Sä hoidat homman, ja me emme jäkätä. Jos tarvitset apua, pyydä; autamme kaikin tavoin.”
Selvitimme lapselle, että jos jompikumpi osoittaa lipsumista sovitusta, vedetään paperi esiin ja palataan ruotuun. Siksi paperi on laadittu.
Vähän vanhempana lapselle piti muistuttaa vapausasteista. Mitä paremmin hän tekee työtä koulussa, sitä vapaammin hän voi aikuisuuden kynnyksellä itse valita suuntansa. Nuori ei mitään muuta niin halua kuin vapautta itse päättää asioistaan, joten tämä ystävällinen toteamus piti sanoa vain kerran.

Pirjoliisa

Kun itse näyttää lapselleen positiivista mallia, ottavat lapset parhaiten siitä oppia. Vaikka kuinka jankuttaisi elämänoppeja lapselle, kuulostaa ne lapsen korvissa saarnoilta.
Leikin ja oman käyttäytymisen kautta oppi menee parhaiten perille.

Raija 62

Ei meillä ainakaan tuonikäiselle paljon viisaat esitelmät opiskelun tärkeydestä auta. Parhaaksi olemme kokeneet ns. rasti- tai hymynaamalistan. Kun läksyt on tiettyyn kellon aikaan mennessä tehty, saa hymynaaman tai rastin. Yhdessä sovitaan miten monen rastin jälkeen saa jonkun pienen palkinnon, saa käydä äidin tai isän kanssa jossain, esim. uimassa tms. ei mielellään rahaa palkkioksi. jos hyvin menee, saattaa tulla hyvä tapa.

Tuttu juttu

Kertomalla omakohtaisia kokemuksia, miten taitoja on elämässään tarvinnut.
Positiivisuus tarttuu, olemalla itse positiivinen se tarttuu myös lapseen.
Äiti

Lasta pitää kannustaa koko ajan että hän jaksaa. Positiivisella elämäntyylillä se koulunkäynti sujuu ja kohta huomataan että se luonnistuu ihan itsestään. Ajatuksien pitää olla positiivisia. Kaikki oppiminen on elämässä hyödyksi.

Ritu

Kuulen usein meidän suomalaisten vanhempien kysyvän lapsiltaan ”Onko läksyt tehty?” Tämäkö riittää? Mielestäni lapsen kiinnostus herää helpommin ja spontaanisti, kun kyselee koulussa käsiteltävistä asioista ja myös niistä jakaa pari ajatusta. Siis ”Mistä asioista on läksyä huomiseksi tai mitä tänään käsiteltiin koulussa tai oliko jotain kiinnostavaa tänään? Mikä tuntui vaikealta tänään?
Minulla on tunne, että näin lapset huomaavat, että vanhemmatkin ovat kiinnostuneita käsiteltävistä asioista, eikä vain siitä onko lapsi kunnollinen ja tehnyt vaadittavat tehtävät.
Näin mietiskelee kolmen täysikäisen lapsen äiti

Riitta

Ole itse innostunut uuden oppimisesta ja ihastu asianmukaisesti kun lapsesi suoriutuu hienosti arkipäivän asioista; nekin asiat on joskus pitänyt oppia. voihan sitä koulun oppimäärää verrata vaikka pyörällä ajeluun!
Opettajankin kanssa voisi asioista keskustella, jotta hänkin mahdollisesti voisi ammattitaitoonsa nojaten motivoida lasten oppimisintoa.
Elämä on täynnä ratkaistavia asioita meille kaikille; oppiminen on mahdollisuus harjoittaa tätä ratkaisukykyä elämää varten; jos ei käytä aivoja eivät ne kehity.

Riitta Kaisa

Olemalla itse mallina; kiinnostunut uusista asioista, ottamaan selvää jne.

Riitta

Lyhyt vastaus kysymykseen on että ei mitenkään. 8-vuotias vain on liian nuori ajatellakseen tulevaisuuttaan muutamaa päivää pitemmälle. Järkeen vetoamalla homma ei onnistu vaan koulun käynnin ja oppimisen motivointi on synnyttävä muilla keinoilla. Tässä joitakin asioita joilla on oman kokemukseni perusteella tuohon ja moneen muuhunkin asiaan positiivinen vaikutus:
Rakasta ja kunnioita lastasi, osoita se sanoin ja teoin. Pysähdy aina välillä miettimään mitä lapsesi rakastaminen ja kunnioittaminen tarkoittaa käytännön tasolla. Onko tämä mitä minä tässä juuri nyt teen lapseni kunnioittamista/rakastamista? Harmittavan usein vastaus on kielteinen. Ota tilanteesta opiksesi ja toimi ensi kerralla rakentavammin.
Kiinnitä siihen huomiota, jonka haluat lisääntyvän lapsesi käyttäytymisessä; onnistumiset, hyvä käyttäytyminen, nokkeluus, ahkeruus, jne. Muista mainita näistä asioista lapsellesi ääneen yhtä innokkaasti kun meistä niin monet sanovat negatiivisista huomioistaan.
Muista kiittää lastasi aina kun siihen on aihetta; lehden haku, roskien vienti, kohtelias käytös.
Älä kiinnitä niihin asioihin liikaa huomiota ja tee niistä liian isoa numeroa joiden et halua toistuvan; huonot koe-numerot, häiriköinti luokassa, muiden kiusaaminen, likaiset vaatteet, pikku typeryydet. Näitähän ei tietenkään pidä sivuuttaa välinpitämättömästi, mutta puolen tunnin saarna on lähes varma tae siitä että asia toistuu ja pahenee. Muista että 8-vuotias on vielä pieni lapsi eikä millään pysty käyttäytymään kaikissa tilanteissa aikuisen järkevyydellä.
Muista huumori ja leikkisyys; monet ongelmat poistuvat ja ylipäänsä ongelmia syntyy vähemmän kun lasten kanssa viljelee huumoria ja muistaa ottaa välillä asiat leikin kannalta. Monet juonittelut pystyy voittamaan leikkisyydellä. ”Pistä aikuis -minäsi nurkkaan ja anna sisälläsi olevan pikkutytön/pojan hoitaa tilanne.” Tätä kannattaa harjoitella jos tuntuu hankalalta. Tulokset ovat taattuja!
Jos et jollakin tietyllä toimintatavalla saa haluamaasi lopputulosta aikaan, lopeta kyseinen toiminta ja etsi vaihtoehtoisia tapoja toimia. Joskus kun et tiedä miten tässä tilanteessa tulisi toimia, voi olla parempi ettet tee mitään. Ethän viitsi pitkään hakata halkoja kirveellä, joka ei puihin pysty vaan haet jonkun paremman välineen. On parempi heittää huono kirves nurkkaan ja antaa halkojen olla kunnes löytää välineen, jolla ne saa pilkotuksi. Miksi et tekisi samoin lapsesi kasvatuksessa?
Lapset omaksuvat vanhempiensa ajattelutavan ja asenteet. Eli opettele ja viljele itse niitä positiivisia ajatuksia, joita haluat lapsesi omaksuvan.
Ripe

Sellainen 8-vuotias naapurinpoika pistäytyi olohuoneessamme taas kerran. Poika sanoi, ettei saa koulussa hyviä numeroita. Lohdutin poikaa ja kerroin itsekin olleeni huono koulussa ja päätynyt kuitenkin tällaiseksi, kuin olen nyt 67-vuotiaana. Poika katseli minua hetken, puki kiireesti takin päälleen ja sanoi lähtevänsä kotiin lukemaan läksyjään.

Varoittava esimerkki

8-vuotias ei todennäköisesti ymmärrä vielä vuosiin että koulu on hänen omaksi parhaakseen. Minusta parasta keino on se että vanhemmat tukevat ja ovat kiinnostuneita koulunkäynnistä ja itse huomasin että se on jopa erittäin opettavaista koska paljon asioita on kouluajoista unohtunut. Omalle, nyt jo 13-vuotiaalle tyttärelle olen yrittänyt tolkuttaa, että negatiivinen asenne on paras keino olla oppimatta asioita ja siitähän meillä kaikilla lienee kokemusta. Meillä tehdään yhdessä hankalia läksyjä ja kuulustellaan etenkin kielissä sanoja. Olen huomamannut että lapsen oma motivaatio kasvaa kun huomaa että olet aidosti kiinnostunut.

Saara

Lapset ymmärtävät sanattoman viestin paremmin kuin suusanallisen. Se että olet kiinnostunut lapsesi koulunkäynnistä, on hänelle suora viesti ”tämä on tärkeää, tekemisilläni on väliä”. Sillä tavalla koulunkäynnistä ei tule pakkoa ja kuitenkin, peruskoulun papereillakin voi olla onnellinen.
Maaria

Lapselle kannattaa konkretisoida asioita: ”Kun syöt hyvin, sinusta tulee iso ja vahva mies”, ”Kun teet läksyt hyvin ja saat kokeista hyviä numeroita, saat isona hyvän työpaikan ja voit ostaa hienon auton” tai ”Ei kannata syödä joka päivä karkkia, jottei tule reikiä hampaisiin”.

Sanna

Oman lapsen (joka tosin on vielä nuorempi) kohdalla olen pyrkinyt etsimään pieniä onnistumisia lapsen elämästä. Kun hän onnistuu jossain pientäkin pienimmässä asiassa, kehun. Esimerkiksi hampaiden pesu ilman kiukuttelua tai vastaan väittämistä.
Kun hän on esimerkiksi kylässä rauhallinen ja huomaavainen, ilahdun kotimatkalla ”ylipirteäksi” ja oikein riemuitsen siitä, miten hienosti tilanne meni. Kerron että olen ylpeä siitä, miten fiksusti lapsi osasi käyttäytyä. Toki hellittelen ja kehun lasta myös muulloin kun suoritusten jälkeen.
Oletko jutellut pojan kanssa siitä, mikä koulussa on inhottavaa? Eikö sieltä olekaan löytynyt kavereita? Vai mistä johtuu tokaluokkalaisen kouluinho? Keksi satu, jossa koulun käynnin keskeyttäneelle metsän eläimelle tms. koituu loppuelämäksi ankeat ajat.
Ennen kaikkea, positiivisuutta sinulle, valoa ja lämpöä! Se hehkuu myös lapseen. Olet taatusti loistava huoltaja, sen huomaa jo huolestasi koulun käyntiin suhtautumisessa. Voimia ja valoa vanhemmuuteesi!

Vanhat keinot kokeiltaviksi

Vanhempien tulee itse aidosti olla mukana koululaisen arjessa ja vilpittömästi kiinnostua, kysellä ja aktivoitua lapsen tekemisistä. Huonojen päivien tullessa tue lastasi ja välitä, lohduta ja kannusta. Ja kun syntyy tuloksia, muista iloita ja huomata myös nämä onnistumiset. Aina jos on jotain positiivista sanottavaa, sano se – monesti unohdamme kiittää, kun kaikki sujuu, mutta negatiivisista asioista jaksamme huomautella. Havainnoikaa yhdessä ja opetelkaa rinnakkain, pieni koululainen tarvitsee sinua lähelleen. Myös vanhempainyhdistyksessä on tilaa aktiivisille vanhemmille. Monesti vanhemmat itse ovat lapselleen parhaita esimerkkejä koulunkäynnin alkuvaiheessa. Kun itse olet kiinnostunut, oppii lapsesikin huomaamaan, että koulu on kiva juttu.

Tokaluokkalaisen vesselin äiti

Itselläni on kohta 5-vuotias poika, ja hänen kanssaan koetan aina kiinnittää huomiota hyviin asioihin. Kun hän puhuu esim. ulkonäöstään, taidoistaan tai vaikka painostaan, sanon että hän on reipas ja ihana, tosi taitava siinä ja siinä ja paino on juuri sopiva (jätän siis arvottamatta, onko hyvä että painaa paljon vai vähän). En vertaa häntä muihin ja koetan hillitä hänen luontaista (poikamaista?) kilpailuviettiään: ei tarvitse olla paras, ja kaikessa ei tarvitse olla edes hyvä – jokaisella on omat vahvuutensa.
Voisiko koululaista motivoida joku urheilija tai muu idoli, jonka koulunkäyntisaavutuksiin voisi viitata? Hienoa olisi, jos pystyisi jotenkin käyttämään opittuja taitoja ja tietoja arkielämässä, vaikkapa tunnistamalla lintuja tai tarttumalla lehtiartikkeliin, joka sivuaa maantiedon tunnilla opittuja asioita. Näin lapsi saisi ehkä ensikäden kokemusta siitä, että koulussa opituista taidoista todella ON hyötyä!

Sari

Koulunkäynti ja läksyjen luku täytyy saada tuntumaan mukavalta. Esim. luonnontieteitä voi mennä opiskelemaan ulos, etsitään kasveja, eläimiä, ilmiöitä, joita käsitellään. Lauletaan yhdessä musiikkitunnilla tulleita lauluja, tehdään yhdessä matematiikan tehtäviä. Kaiken kaikkiaan olla kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä.
Snadi

Meillä on ollut asiasta puhetta jo pitempään ja lapset hoitavat koulunsa itsenäisesti.
Olemme keskustelleet lasten kanssa koulunkäynnistä ja sanoneet sen olevan heidän omaksi parhaaksi tulevaisuudessa, jotta pystyy opiskelemaan vanhempana haluamansa ammatin ettei aiempi huonosti suoritettu opiskelu ole esteenä. He käyvät koulua itseään varten ei isän ja äidin takia.
Kannattaa itse olla hyvänä esimerkkinä ja olla mukana ensin lapsen opiskelussa myöhemmin se sujuu omalla painolla. Tekee helpolta tuntuvat läksyt itse ja hankaliin saa tulla pyytämään apua ja sitä annetaan mutta ei kuitenkaan aivan valmiita vastauksia. Autan kuinka tietoa voi hakea ja haemme aluksi itse.
Meillä on myös kokeita varten tehty palkkio taulukko 100% saa 4 Ä ja siitä alaspäin prosentteina suhteutettuna pisteisiin. 75% 3,5 Ä jne. Eli palkkiomenetelmä palkitsethan myös itseäsi – palkinto voi olla myös jotain teille paremmin sopivaa, lemmikki uusi pyörä matka.
Soviteltuna omiin tarpeisiin. Meillä on palkkiotaulukko toiminut hyvin ja panostanut opiskelemaan, kun säästävät rahaa ja ostavat sitten niillä itselleen dvd -elokuva peliä tai lelua mitä he haluavat. Me emme osta heille leluja enää (viikkoraha). Meillä on toiminut numerot ovat noususuhdanteessa siitä alkaen eli viimevuonna toteutimme tätä ensimmäisen kerran.

Koululaisten äiti

Kysymys on lapsen koulunkäynnistä, ei sinun.
Pitäisikö sinun hetkeksi luopua hitusesta ylpeyttäsi ja antaa lapsen oppia syyn ja seurauksen lakia. Jos en tee läksyjä, en pärjää kokeissa.
Parin epäonnistumisen jälkeen voisi jo järkevä keskustelu auttaa häntä ymmärtämään elämän tosiasioita.

S. Anneli

Vie poikasi mahdollisimman usein luontoon, esim. metsään retkelle jonne ei liikenteen melu kuulu ja kaupalliset mielenkiinnot ovat kaukana. Tietysti eväät mukaan. Osta pojalle mikroskooppi.
8-vuotiaalle löytyy hintaluokaltaan sopiva. Retkellä voi kerätä kaikkea mielenkiintoista jota voi katsoa hiukan tarkemmin mikroskoopilla ja näin herättää uteliaisuus uusiin asioihin ja haluun oppia.
Sirkka-Liisa

Meillä oman pojan kohdalla tepsi ihan kun hänelle sanoi ”Kuule, et sinä koulua isiä ja minua varten käy. Vaan siksi että sinä itse pärjäät maailmassa. Lukutaito ja laskeminen ovat tässä elämässä ihan välttämättömät taidot. Ellet itse opettele niitä et tule niitä oppimaankaan. Jos kuvittelet että me oltaisiin isän kanssa aina sinulle lukemassa, niin erehdyt. Meidän on tarkoitus kuolla ennen sinua.”
Pojalla todettiin heti tuon puheen jälkeen lukihäiriö joten lukeminen oli todella työlästä ja on vieläkin. Mutta nyt hän jo lukee pikkusiskolleen iltasatuja ääneen.

Sikke

Meidän perheessä 8-vuotiaalle pojalle on opetettu, että kun alusta lähtien opettelee uudet asiat kunnolla ja huolellisesti tekemään, niin jatkossa pääsee paljon helpommalla. Kirjainten tekeminen oli aluksi vaikeaa, mutta kun sanoin että opettaja antaa paremman arvosanan, kun harjoittelet tekemään kauniita kirjaimia. Yksi asia mikä myös kannustaa lasta on kun sanoo, että sitä paremman työpaikan saat aikuisena, mitä ahkerammin jaksat koulussa opiskella. Jos koulussa ei opiskella kunnolla, niin sitä huonommat mahdollisuudet on saada hyviin ammatteihin oikeuttavaa jatko-opiskelupaikkaa. Meidän perheessä myös sananlaskut ovat in. 8-vuotiaammekin osaa sanoa hyvin napakasti: Ei luoja laiskoja elätä. Ja toinen Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Mamma

Kun lapsi on kertonut tulevan ammattinsa, esim. junankuljettaja, palomies. jne. Kertoo että koulunkäynti on siksi tarpeen jotta voi mennä isona haaveammattiin. Positiivisuus lähtee arjesta. Kun koulussa oppii lukemaan voi tilata vaikka oman sarjakuvalehden josta kovasti pitää tämä voi olla myös kannuste.

Iipa

Ei kai 8-vuotias vielä osaa ajatella tulevaisuutta niin pitkälle, että kyseessä on hänen etunsa. Meillä on todettu se tosiasia, että kouluun on inhottava lähteä kun läksyt on tekemättä, suoranainen ahdistus hiipii mieleen. Kun koulutyöt ja läksyt on tehty hyvin, niin kouluun on mukava lähteä, ei paina tekemättömät työt. Kyllä 8-vuotias on vielä pieni ja keskittymisaika on yhteen ja samaan asiaan on hyvin rajallinen, joten kannattaa valvoa ja tsempata. Itse olen edelleen auttamassa, jos menee vaikeaksi tai puhti meinaa loppua. Matematiikkaa sovellamme yhdessä arkeen ja lapselle läheisiin asioihin. Läksyt on hyvä tehdä ajoissa pois, joten loppuillaksi jää vielä aikaa omiin leikkeihin ja kavereille. Itse jäin osittaiselle hoitovapaalle (teen 6 tunnin työpäivää), joten teemme läksyjä jo heti klo. 15.00 jälkeen. Klo 16.30 mennessä on jo päivällinenkin syöty ja vapaata riittää klo 20.00 asti, jolloin aloitamme iltapuuhat. Yöunta 8-vuotiaamme tarvitsee 10 tuntia /yö!

Tsemppiä vaan!

Kannattaa tutustua lapsen koulutehtäviin ja siihen mitä hän parhaillaan opiskelee esim. biologiassa. Sen jälkeen on hyvä miettiä mitä hänen kanssaan tekisi yhdessä, jotta hän voisi osoittaa osaamisensa tai huomata ettei vielä osaakaan asiaa. Esim. linturetki metsään, liikennerata tai yöllinen tähtien tarkkailu voivat koitua suureksi avuksi pienelle pojalle. Näin linkittyvät kouluaineet ja muu maailma ja motivointi on helpompaa kun hän itse huomaa sen hyödyn.

Stella

Minä itse olen ollut vastaavassa tilanteessa 10-vuotiaan poikani kanssa. Tarjoan silloin hänelle tällaisia käänteisiä ajatuksia:
”Ajatteleppas kuinka ikävää se olisi kun olisit ainoa lapsi joka on yksin kotona eikä sinulla olisi koskaan ketään leikkikaveria koska kaikki muut lapsethan ovat koulussa? Koulussa ollessaan kaverisi oppivat paljon uusia asioita joista sinä et sitten tietäisi yhtään mitään. Koulu on lasten työpaikka ja se on tärkeää että suorittaa koulunkäyntinsä hyvin jotta sitten isona voi saada hyvän työn ja hyvän palkan.”
Se on tepsinyt ja silloin poikani haluaa todella tehdä läksynsä hyvin ja haluaa jopa tehdä enemmän ja paremmin kuin muut koulutoverit! Silloin tietysti kannustan häntä eteenpäin ja lupaan auttaa häntä läksyjen teossa ja jakelen positiivisia ajatuksia yhdessäolosta koulussa koulutovereiden kanssa ja kuinka paljon kaikkea mukavaa myös tapahtuu koulussa. Kysyn myös mistä lapsi eniten pitää koulussa ja että mikä on hauskinta. Voi kysyä esim. joka ilta mikä tänään oli hauskinta mitä tapahtui koulussa.
Tietysti on aina juteltava ja otettava huomioon lapsen omat ajatukset ja koetettava kysellä mikä lasta painaa ja mikä lapsen mielestä on vaikeaa koulussa. Täytyy myös varmistautua siitä ettei lapsella ole mitään fyysistä vikaa, kuten luku- ja kirjoitusvaikeuksia tai muita syitä jotka vaikuttavat hänen kykyihinsä ottaa vastaan uutta tietoa.
Lykkyä tykö lapsesi kanssa! Aina löytyy jotain positiivista myös koulumaailmasta!

Suvi

Eiköhän paras motivointi alle 10-vuotiaille ole palkitseminen, jonkin saavutuksen jälkeen eli sovitte yhdessä lapsen kanssa palkinnosta ja sitten sen saavuttaminen onkin jo lapsen omasta aktiivisuudesta kiinni, kyllä se opiskelun intokin sitten varmasti löytyy. Mitekäs menikään ne parhaat kasvatuskeinot: uhkailu, kiristys ja LAHJONTA. Vanhassa vara parempi.

Tarja

Minä painottaisin kyllä enempi sitä että alle 10v on vielä lapsi. Vaikka hänellä on jo kouluakin, niin siitä ei pidä tehdä semmoista mörköä, että se vähäinenkin into koulun käyntiin lopahtaa.
Itselläni on 10v tyttö ja Steinerkoulussa. Siellä asioita opetellaan leikin ja satujen ja tarinoiden varjolla, ohessa. Kyllä meidän nti osaa laskea ja kirjoittaa ihan samalla tavalla kuin peruskoulussa olevat. Taitoaineet ovat parhaiten hallinnassa.
Meillä piirretään ja maalataan paljon. Omat tarinat ovat tosi tärkeitä. Luovuus ennen kaikkea, siitä kumpuaa se oppimisen into.
Jos ns. pakotan tekemään jotain koulujuttuja, niin siinä loppuu into heti. Kun lapsi saa ihan omalla tavalla tehdä, homma kun homma, niin siinä tulee jopa tulosta!
Se tuloksen tekeminen kun alkaa jo näin pienenä – kamalaa.

Angelos

Ei mitenkään.
Varsinkin poikalapsille asia on vaikea. Kaikki koulussa onnistumiset täytyisi palkita (ei rahalla) niin että pojalle jäisi hyvä mieli. Välttämättä oman lapsen ei tarvitse olla luokan paras, pääasia että pysyy mukana ja tulee toimeen toisten kanssa. Olen kysynyt omilta pojiltani kokeitten jälkeen; oletko tyytyväinen. Ja jos ovat olleet tyytyväisiä, on äidinkin syytä olla. Maailma opettaa. Pääasia ettei poikasi saa traumoja väkisin opettelusta. Porkkanaa ennemmin kuin keppiä. Ikä tuo tässäkin asiassa viisauden poikasi päähän. Niin ja – huumoria, huumoria, huumoria…
Kaikkea hyvää tv Kahden villin pojan äiti, jonka pojat ovat oppineet myös kantapään kautta ja hyvin menee nyt – vanhempi on ekonomi ja nuorempi on abi.

T

Lapsen on vaikea ymmärtää asioita kovin paljon eteenpäin. Jos kysyt kymmenvuotiaan ammattihaavetta, se on jokin hyvin konkreettinen esim. roskakuski ja lapsen suunnattoman suuren ihailun kohde. Me vanhemmat emme arvosta samoja asioita ja monesti meillä olisi paljon oppimista lapsilta. Mutta mistä oppimisinto? Lapsi nauttii suunnattomasti kehuista ja kiitoksista. Kun läksyt on tehty ole kiinnostunut niistä ja palkitse hyvästä suorituksesta esim. halauksella tai anna kiitokseksi lapselle omaa aikaasi. Milloin olet viimeksi esim. pelannut jotain peliä lapsen kanssa? Kuuntele häntä ja ole kiinnostunut pienistäkin asioista. Se on lapselle erittäin palkitsevaa ja hän yrittää tehdä koulutyönsä hyvin, jotta taas saisi vanhemman ”lähellä oloa”. Kannusta heikkolahjaistakin lasta. Varmasti hänelläkin on omat vahvuutensa.

Pienten alakoululaisten äiti

Keksi jotain, jolla saada lapsi kiinnostumaan opiskelusta ja voihan lapsen vaikka palkita jollain joskus, kun huomaat että opiskelu alkaa kiinnostaa.

TeeKoo

Itse olen käyttänyt ”kokonaisvaltaista ihailua” – ”Minusta on niin mukavaa kun Sinä olet noin ihana”.
Keksin tehtäviä, joiden kautta lapsi voi itse oivaltaa osaavansa ja vielä jos hänellä on tilaisuus opettaa jokin taito pienemmille. En juurikaan anna lapselle valmiita vastauksia, vaan yritän saada hänet itse miettimään. Hyvä keino tähän on kysymykset: Miltä Sinusta tuntui kun opit lukemaan?, Miten Sinä tekisit tämän?, Millaisia asioita Sinusta olisi kiva oppia?
Toisaalta muistan myös sen, että ei siellä koulussa ollut itsellänikään aina niin mukavaa, kuitenkin selvittiin.
Positiivisuutta kasvatuksessa olen pitänyt yllä esim. kieltämällä hoitajia/opettajia kertomasta päivän ikävistä tapahtumista lapsen kuullen. Kiitoksia olemme ottaneet aina riemuiten vastaan. Joskus ikävistä asioistakin on pakko keskustella, mutta silloin se tehdään kotona. Huomion voi kiinnittää siihen, miten tulevaisuudessa asiat sujuvat myönteisesti Yhdessä voi tehdä vaikka tarinan, jossa on onnellinen loppu.
Ei pidä unohtaa myöskään myönteistä suhtautumista itseensä vanhempana ja aikuisena, lapsi huomaa sen ja siinäpä hänelle mukava tavoite saavutettavaksi!

Vertsu

Vie lapsi retkelle johonkin sellaiseen paikkaan, jossa hän näkee sellaisia asioita, mistä on kiinnostunut, tai josta kuvittelet hänen innostuvan (jommankumman vanhemman tai ehkä kummitädin työpaikka, museo, tiedekeskus, tähtitorni jne.). Kerro miten sellaiseen työhön pääsee, miten on opiskeltava, kerro työn sisällöstä houkuttelevia yksityiskohtia, ei vielä kokonaisuutta, jota lapsi ei vielä osaa eikä haluakaan omaksua.

Käytännönläheinen oma konstini on maksaa pikku korvaus hyvin menneestä kokeesta tai hyvin tehdystä tehtävästä, opettajan antamasta tunnustuksesta jne. Näin pienillähän ei vielä anneta numeroita kokeista, ja rahasumma kasvaa vuosien saatossa pikkuisen. Tavallaan lapsi oppii, että rahan eteen on tehtävä työtä.

Tupu

Ainakin yhteistyötä ja keskustelua open kanssa kannattaa harrastaa. Molemmissa päissä ketjua toimitaan samansuuntaisesti ja motivoidaan työskentelyyn, jopa pakottaen. Pienen aikavälin tavoitteet ja palautteen saaminen motivoi, voi vaikka harrastaa sopivasti herkkuja/elokuvia/muuta mukavaa touhua palkkiona. Näin kokemuksesta puhuu äiti, erityisope ja oppilaanohjaaja.
Pienet tavoitteet

Älä selittele hänelle keksimiäsi, viisaita neuvoja. Toimi ainoastaan lapsen ehdoilla. Keksi lasta kiinnostavia roolileikkejä. Anna lapsen oppia leikkien ja harjoitusten avulla muutamia vuosia hänen koulutyössään, esikoulu mukaan lukien. Älä ole huolissaan, jos hän ei heti oppisi lukemaan. Ajattele että sen taidon hän ehtii oppia myöhemminkin. Älä kiirehdi hänen oppimistaan, vaan anna hänen itsensä määrätä tahti opinnoissaan. Pidä huoli siitä, että lapsi luottaa sinuun kaikissa tilanteissa. Ole ehdoton niissä säännöissä, joita lapselle asetat, sillä lapsi tarvitsee turvaa. Ei ole kulunut pitkää aikaa siitä, kun lapsi vielä oli täysin äitinsä armoilla. Älä kuitenkaan yritä estää hänen itsenäistymispyrkimyksiään kovalla kädellä.
Opettajana sinun on muistettava, että et ole mikään ”tietopankki”, joka pumppaat 8-vuotiaaseen omia teorioitasi. Pedagogisen koulutuksesi ansiosta sinun tehtäväsi on opettaa hänelle se valmius, mitä hän tarvitsee, oppiakseen ottamaan vastaan sen tieto- ja taitomäärän, mitä hän tulee elämässään tarvitsemaan.

Veikko

En usko, että tuon ikäinen poika / tyttö ymmärtää asiaa kovinkaan syvällisesti. Jos läksyjen teko ei ole maistunut, kuten ei esikoistytöllämme, olen yrittänyt konkretisoida asiaa mahdollisimman paljon lapsen tasolle. Olen käyttänyt esim. matikassa esineitä, joiden avulla ollaan yhdessä mietitty laskutehtävää. Asia kirkastuu aivan eri tavalla ja lapsesta on selvästi nähtävissä oivallus ja ilo. Mielikuvituksella ei ole rajoja, kun läksyistä ollaan tehty mielenkiintoisempia. Itsellekin se on ollut mukava matka uinuvaan luovaan puoleeni!
Ja jos mikään muu ei ole auttanut, olen käyttänyt lahjontaa.

1-lk ja 3-lk muksujen äiskä

Itselläni ei ole lapsia, joten olenkin sopiva neuvomaan.

Lapsilla on luontainen kiinnostus kaikkeen uuteen, jos koulu ja opiskelu ei kuulu automaattisesti näiden kiinnostusten kohteeksi täytyy hänelle osoittaa käytännön tasolla mitä hyötyä koulussa opittavista asioista on. Eli kun lapsi haluaa jotain, esim. uuden pleikkarin, tehdään tästä tehtävä: jos peli maksaa x euroa ja lapsi saa viikkorahaa y euroa, niin hän käyttää matematiikkaa selvittääkseen montako viikkoa/kuukautta pelin saamiseen menee. Toki hyvistä koetuloksista/suoritetuista tehtävistä voi ansaita ”virtuaalieuroja” eli tienata halutun asian nopeammin. Aikuisilla toimii tavoitteiden asettelu motivointina, siis miksei lapsillakin.
Toinen hyvä tapa on tehdä koko koulunkäynnistä kiehtova leikki, mutta se taas edellyttää opettajaa joka osaa viedä mielenkiintoiseen opin maailmaan.

Z

Heips!
Katselin TV-2 uutta sarjaa, joka vaikutti tosi mielenkiintoiselta. Ajattelinkin nauhoittaa sitä ja katsella oikein ajan kanssa uudestaan: Pikku enkelit, perjantaisin klo 20.30. Syksyn alussa starttaava uusi asiaviihdesarja on henkistä sukua suuren suosion saaneelle sarjalle Lapsityrannit (Supernanny).
Pikku enkelit –sarjassa (Little Angels) psykologi Tanya Baron ja lapsiasiantuntija Rachel Morris auttavat otteensa menettäneitä brittivanhempia kasvattamaan pienistä riiviöistään pikku enkeleitä. Valitettavan usein ongelmien perimmäinen syy löytyy vanhempien omasta käytöksestä.
Sarjassa kohdataan erilaisia perheitä ja monenlaisia lapsia 2-vuotiaasta pikku tyrannista 8-vuotiaaseen syyllistäjään. Joskus perheen isompien lasten olemassaolo unohtuu kokonaan, kun kuopus pyörittää vanhempia kellon ympäri.
Neuvot vanhemmille ovat tuttuja: Vetäkää yhtä köyttä. Olkaa johdonmukaisia, älkää antako periksi takaiskuista huolimatta. Huomatkaa ja palkitkaa lasten hyvät teot. Huolehtikaa lapsen unirytmi säännölliseksi. Sarjan on tuottanut BBC, Englanti. (Little Angels 12 x 30’)
Näitä käytännön sarjoja voisi olla eri aiheista enemmänkin. Positiivista syksyä kaikille!

Ihanan pikkuenkelin mummeli