Miten motivoida lasta opiskelemaan
Otin käyttöön tukipalkkion. Hyvistä koenumeroista sai palkkion viikkorahan lisäksi. 8=5mk, 9=10mk, 10=20mk. Todistuksessa ne summat olivat kaksinkertaiset. Alle 8:n koetuloksesta ei saanut mitään, mutta en milloinkaan moittinut häntä, vaan sanoin että seuraavaan kokeeseen voi valmistautua paremmin. Eihän aikuinenkaan ihan kaikessa onnistu. Hyvin sujuneista asioista muistin kehua. Koska yksinhuoltajana opiskelin työn ohessa sähkötekniikkaa, kerroin hänelle, että voin saada valmistuttuani parempaa palkkaa, jolloin meillä on vähän enemmän rahaa. Vaatteita ostin vuorotellen hänelle ja itselleni. Lapset ymmärtävät asiat, kun ne selkeästi esittää. Jos on useampi lapsi, tämä menetelmä ei ehkä onnistu, jos lapset ovat kovin erilaiset. Esim. toisella on lukihäiriö ja toinen kerää kymppejä koko ajan.
-Markka-aikaan
Näyttämällä konkreettisesti mitä tapahtuu. Mitä jos ei opiskele niin mistä jää paitsi.
-Pelletär
Kehu lasta, kehu vaikkei olisi tehnyt niin hyvää jälkeäkään, kannusta, sano että ”voi että sie olet hyvä! Ko sie tämänki osasit niin varmasti tämän toisenki ossaat!” Ole läsnä kun lapsi tekee läksyjä, lähettyvillä kun hän tarvitsee apua, sano ääneen, että autat kun hän tarvii apua. Läksyjentekoaika on valintasi mukaan joko lyhyt ja mieluisa tai pitkä ja riitaisa, älä keskity silloin puhelimeesi äläkä katso televisiota, ole itse läsnä hetkessä.
-mummu
Heissan, kummit, iso- ym. vanhemmat, yms…..
- Itse yritän tuttava- ja ystävävapiirin lapsia innostaa ottamaan selvää kaikista ihmeellisistä asioista kuten tähtitaivas, muurahaiset, merten ja metsien elävät, luonnon ihmeet puineen ja kasveineen, museot, kuten myös kemian ja fysiikan experimenttileikit, lahjoittaa heille innostavia kirjoja, katsoa heidän kanssaan opettavia filmejä ja käydä näyttelyissä, tekniikan ja luonnontieteitten museoissa yms….. Workshopeissa/työpajoissa, joissa voi rakentaa juttuja ihan itse.
- Keskustelen lasten kanssa, mitä ammatteja voisivat kuvitella harjoittavansa? (kerätkää yhdessä kuvia ja liimatkaa ne vihkoihin!!) Kaikki poliisit, ja palomiehet ja veturinkuljettajat mukaan luettuina, astronautit ja pilotit, jäämerien tieteilijät, journalistit ja diplomaatit, keksijä-insinöörit ja muut uusien tuulien suunnittelijät yms….ovat tietysti ensimmäisinä listoilla…..ja sitten tulee se
MUTTA, että kaikkiin näihin jännittäviin, kiinnostaviin (sekä usein hyvinpalkattuihin) ja muutenkin arvostettuihin ammatteihin tarvitaan jatkuvasti paljon tietoa ja ymmärrystä maailmasta ja luonnosta sekä ihmisestä. mutta että kaiken sen ymmärtäminen oppimalla on mahdollista jokaiselle, se on älyttämän hauskaa ja syvästi tyydyttävää, normaalia ihmisyyttä,
Kaikki ovat sen läpikäyneet. (myös kielten opiskelu voi olla erittäin hauskaa, koska muuten ei voi kanssakäydä noin 7 miljardin muun ihmisen kanssa, ei opiskella/työskennellä ulkomailla ja olla kuin kotonaan koko maailmassa……!!!)
- Jos ei yhtään viitsi tai osaa itseään motivoida, eikä saa luonnollista uteliaisuuttaan käytettyä organisoimaan järkeenkäypää oman oppimisensa päivä- ja viikko-ohjelmaa, eikä saa takapuoltaan ylös, niin sitten päätyy vaan hampurilaisravintolan kassalle minimipalkalla toisten palvelijaksi, ja joka ilta tulee kotiin rasvanhajuisena ja hirmuväsyneenä….ilman perspektiiviä. (vapaus on kaukana ja unelmat saavuttamattomissa sitten….)
ELI samalla kaikki ihanat mahdollisuudet upeista, jännittävistä ammateista, kiinnostavista opiskeluvuosista muissa maissa, menevät ohi suun. Eli itse sitä laiskuudellaan ja uskaltamattomuudellaan, aiheuttaa sen, että ovet, jotka nyt ovat kaikille auki, sulkeutuvat.
Kaikilla on lahjakkuuksia, kaikilla on jotain annettavaa, motivoida voi esimerkillä ja auttamalla miten järjestetään oma oppimisensa mahdollisimman hauskasti ja järkevästi….. tärkeää on uskoa lapsen mahdollisuuksiin ja kuin huomaamatta motivoida/innostaa tekemään, yrittämään ja kokeilemaan monia uusia teitä ja myös aloittamaan uudestaan,
Jos ei heti onnistu, ei tarvitse olla perfekti, tärkeintä on halun ja innostuksen ja uskaltamisen mahdollistaminen/auttaminen!! Jokainen pystyy! Sano, että uskoo lapsen pärjäävän!
Tie oppimiseen on kaikilla pitkä, se kestää koko elämän…. on niin paljon jännää uutta asiaa, jota ei vielä osaa tai ymmärrä…..mutta itsekuri tekee hyvää, ja auttaa tuloksiin. kuten myös vastuu omasta tiestään!! Ja se ihana vapaus on aina kulman takana! Vastuu ja vapaus kuuluvat yhteen….. mahdollisuudet ovat valtavat…..kaikilla. oma elämä omiin käsiin…. Lapset pysytyvät sen ymmärtämään, kun heidän kanssan puhuu ja viettää aikaa innostavasti uusien asioitten oppimiseen…. innostus innostaa.
(ei kaikista voi tulla rock-laulajia tai huippu-urheilijoita….ja heilläkin on paljon tietoa ja osaamista, sekin on jatkuvalla harjoittelemalla ja opiskelemalla hankittava!!)
-TSalo/onnellinen ulkosuomalainen
Lapsen motivointi pitäisi alkaa jo taaperoiässä, mutta koskaan se ei ole liian myöhäistä.
Jos lapsi ei ole kiinnostunut jostain, kyselkää miksi?
Entä mitä lapsi tekisi, jos ei koulua tarvitsisi käydä, löytyisikö sitä kautta kiertotie koulun arvostamiseen?
Entä onko lapsella tulevaisuuden haaveita? Voisiko edes yksi kouluaine tukea sitä?
Entä onko kaikki kouluaineet vaikeita?
Voisiko keskittyä yhden aineen petraamiseen?
Kiusataanko lasta koulussa tai koulun ulkopuolella?
Haluaisiko lapsi harrastaa jotain?
Onko vanhemmilla aikaa lapselle tarpeeksi?
Joskus lapsi hakee negatiivisella tavalla vanhempien rakkautta. Sulkekaa kännyt ja lähtekää leikkipuistoon tai metsään, se ei maksa mitään. Sitä aikaa, minkä vietätte lapsen kanssa, ette kadu ja se tulee korkojen kera takaisin, kun lapset ovat aikuisia.
-Rajoja ja rakkautta
Lapsettomana tuli mieleeni, että ehkä lapsi innostuisi jonkun ihailemansa henkilön esimerkistä. Jos lapsi vaikkapa pitää kovasti jostain tädistään tai sedästään tai itseään vanhemmasta serkusta, voisi olla hyvä jutella tämän kanssa. Jos siis tämä kyseinen henkilö olisi vaikkapa päässyt hyvään työpaikkaan ja kertoisi lapselle, että on opiskellut ahkerasti. En tiedä toimiiko, saapi kokeilla… 🙂
-Erkki Esimerkki
Näkisin ensijaisena tavan, jolla vanhemmat puhuvat koulusta, opettajista ja oppimisen ilosta itse. Vanhempien puhetapa ja oma asenne siirtyy lapsiin, kertoi oman koulumme rehtori.
Eli kehu kotona omaa lastasi, luokkaa, kavereita, lastesi opettajia mukaviksi ja taitaviksi ohimennen. Viesti myönteisesti koulun tavasta hoitaa yhteydenpitoa ja kuinka he parhaansa yrittävät normaalin keskustelun lomassa. Suhtaudu lapsen kouluun myönteisesti (mm. paikka, rehtori, kouluruoka, välineet, ilmapiiri, harrastustarjonta, erityistuki, terveydenhuolto). Käy koulun tilaisuuksia ja auta heitä onnistumaan omassa työssään. Älä aiheuta itse ongelmia omalla turhautumisellasi ja siirrä niitä kouluun ja omaan lapseesi.
Huomioi lapsen kaikki pienetkin onnistumiset ja ilon tilanteet. Kannusta ja anna pieniä palkkiota arjessa onnistumisista. Halaus, pään silitys, kiittäminen reippaasta heräämisestä tai hyvän aamupalan tarjoaminen pienelle oppijalle voi jo tehdä ihmeitä. Huolehdi, että lapsella on mahdollisuus nukkua puhtaissa lakanoissa, vaatteet ovat OK, kotiolot turvalliset ja säännöllinen ruokailu tarjoaa hyvät oppimisen eväät. D-vitamiinin ja hyvien rasvahappojen riittävä saanti on oppimisen perusedellytys.
Kokeile kaksi viikkoa. Itse yllätyin esimerkin vaikutuksesta.
-Yllätä iloisesti
Minä annan lastenlapsilleni synttärirahaa 5 euroa/vuosi. Minulla oli rahapussi kädessä ja kysyin Joonalta, 8 vuotta, paljonkos sinulle annan, kun saat 5 euroa/vuosi. Poika yritti laskea. Seuraavan kerran nähtiin, niin hän reippaana sanoi, että ”annatko minulle, kun täytän yhdeksän vuotta, 45 EUROA?”
-mumma
Itse opetan positiivisuutta kiitollisuuden kautta, ei valiteta pienistä vaan iloitaan terveydestä, on katto pään päällä, vaatteet päällä, ruokaa, SAA käydä koulua, on kavereita jne. Viljelen myös ajattelutapaa, että pikkuharmitukset ei ole oikeita ongelmia. Esim. se ei ole oikea ongelma jos netti ei hetkellisesti toimi ja se suututtaa kun haluis pelata tai ulkovaatteet ei meinaa asettua päälle lähtiessä ja kiukuttaa jne. Toiset asuu kadulla rääsyt päällä paljain jaloin ilman ruokaa. Koitan avartaa ajattelutapaa ja suhtautumista asioihin ja elämään. Kehun paljon!
-Anna
Koulunkäynnin uuden opettelu: Tietokonepelit eivät ole todellisuutta, vaan koulussa uuden opettelussa oppii matikasta (kuinka pelit koodataan…) , fysiikasta (miksi vesi jäätyy…) biologiasta (miksi puista putoavat lehdet syksyllä…) , maantiedosta, historiasta, äidinkielestä. Oppii myös itse tekemään aikanaan tekemään kaikenlaisia pelejä jos haluaa, toivottavasti löytää toisenlaisen ammatin aikanaan.
Positiivisia ajatuksia: Kehu häntä! Aina se mitä hän tekee pyynnöstäsi on kehumisen arvoista, saati jos hän oma-aloitteesti tekee jotain hyvää. Oma lapsi on aina paras!
-Taina
Olen omille lapsilleni yrittänyt painottaa, että koulua käydään itsensä takia, ei koulun takia. Koulu on lasten työtä ja se kannattaa tehdä hyvin, koska silloin aikuisena on paljon helpompaa ja sitä enemmän on mahdollisuuksia toteuttaa omat haaveensa ja toiveensa. Olen myös yrittänyt kertoa, että opettajatkin ovat vain ihmisiä ja tekevät omaa työtänsä. Jos kohdalle osuu tylsä opettaja, niin ei antaisi sen silti pilata kiinnostusta kyseistä ainetta kohtaan.
-Sanna
Mahdottomia kysymyksiä :)!
Kannustamalla.
Kertomalla asia lapselle, että kun opiskelet se auttaa häntä itseään.
Perustelemalla asia, toisto asiasta.
Tietysti täytyy myös selvittää, ettei ole oppimishäiriötä= ihan sairautta esim. lukihäiriö, joka on paljon muuta kun lukemisen vaikeus.
Kannustus ja itsetunnon tukeminen.
-saara
Minun omat vanhempani kannustivat minua ja siskoani nuoruudessamme opiskelemaan meitä vain itsemme tähden. He sanoivat, ettei heidän takiaan tarvitse opiskella. He eivät tarvitse sulkia hattuunsa meidän tulevien titteleidemme takia. Vanhempani kannustivat niin, että mitä pidemmälle opiskelemme, niin sitä todennäköisemmin hankimme paremmin ja saamme fyysisesti kevyempiä töitä. Hyvin olemme kotikasvatuksellamme pärjänneet, siskoni on sairaanhoitaja sekä yliopiston käynyt maisteri. Minä olen insinööri ja erittäin hyvin menestynyt yrittäjä (lue Onnistuja). Olen usein omia vanhempiani kiittänyt tästä suuresta elämänohjeesta ja samaa viestiä olen kertonut omalle teini-ikäiselle tyttärelleni. Olen luvannut, että tuen taloudellisesti häntä hänen opiskeluissaan ja että se on hänestä itsestään kiinni, mitä hän elämältään tahtoo.
-Jyrki Hämäläinen