Näin elämäni suunta muuttui

Mikä muutti elämäsi suunnan? Onko sinulle tullut äkkikäännös? Jos on, niin kerro mitä silloin oikein tapahtui.

Elämäni suunnan muutti sairastuminen 7 vuotta sitten. Jouduin jäämään pois työelämästä, mikä oli kova isku vasta 30-vuotiaalle. Koin itseni pitkän aikaa arvottomaksi tämän jälkeen. Nyt 36-vuotiaana olen jälleen ymmärtänyt oman arvoni ihmisenä, vaikken olekaan ns. tuottava yksilö.

Kirsi

Sairastuin 6 vuotta sitten keväällä. Minä en aluksi tiennyt mikä minulla on. En myöskään saanut hoitoa, koska työterveyshuollon psykiatri oli aina koulutuksessa. Sairauteni on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Nyt olen jo tasapainoinen: kiitos lääkkeiden ja erinomaisten hoitajien. Nyt minua hoidetaan terveyskeskuksessa. Osaan nauttia eläkepäivistäni. Minulle ehti kertyä työvuosia niin, että saan hyvän eläkkeen.

Psykiatrinen kuntoutuja

Menin naimisiin!

Mummeli

Kolmisen vuotta sitten menin kaverin mukana ensimmäiselle zumbatunnille – en olisi uskonut, minkä liikunnan riemun kokemuksen se toisi. Olen jälkeenpäin miettinyt sitä todellisena äkkikäännöksenä suhteessani liikuntaan ja omaan kehooni.

Maru

Olin menossa sotaväkeen. Isä oli minua saattelemassa rautatieasemalle. Ennen junan tuloa isä halusi kertoa minulle elämästä jotain tärkeää aivan siltä varalta, etten joutuisi armeijassa noloon tilanteeseen. Kyllähän siinä maailmankuva hiukan romahti kun isä vakuutti, ettei joulupukkia ihan oikeasti ole olemassa. Olen nyt vanhana miehenä jo vuosikausia jatkanut huijausta vierailemalla joulupukin hahmoissa ilahduttamassa monissa lapsiperheissä.

Junatuttu

Lihavuusleikkaus muutti elämäni kokonaan niin elämisen kuin laadunkin suhteen:) josta olen todella tyytyväinen, en vaihtaisi päivääkään pois!

Ritu

Kaksi vuotta sitten aloin löytämään itsestäni tunteet ja että ne ovat omiani ja oikeutettuja ja että minä saan tuntea niin. Sillä tiellä olen ja kokka suoristuu koko ajan.. alan elämään itseni näköistä elämää ja otan vastuun kaikesta mitä teen. Siihen pahan puhumiset eivät kuulu, mutta hyvä auttaa aina. Tämäkin on ihanaa kun voi sanoa sen julkisesti TÄTÄ ON ELÄMISEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Eija

Taitekohta elämässäni oli lasteni isän alkoholisoituminen. Minulla ei ollut mahdollisuutta enää tukeutua aviomieheeni niin kuin aina ennen olin voinut tehdä. Olin läheisriippuvainen. Mieheni sairastuessa jouduin kohtaamaan omat riippuvaisuuteni, käymään läpi lapsuuteni rankat kokemukset. Vuosien myötä tietoinen valintani oli toivo paremmasta ja luottamus omiin kykyihini. Luottamus ja sinnikkyys on kantanut eteenpäin ja tänä päivänä olen kiitollinen kulkemaani tiehen. Se on ollut juuri minun tieni, se kuinka siihen olen suhtautunut, on ollut tärkein valintani jonka olen tehnyt. Ei se, mitä olen kokenut, vaan se miten siihen suhtaudun, on ollut kantavin voimani matkallani. Uskon, että kaikella on ollut tarkoituksensa.

Marlii

Muistan hyvin sen keväisen aamupäivän seitsemän vuotta sitten. Olin lähdössä töihin ja elämäni oli ulkoisesti ”mallillaan”. En vaan koskaan ollut tyytyväinen enkä onnellinen, puhumattakaan siitä että minulla olisi ollut mielenrauha. Olin vihainen, katkera, arvosteleva ja kärsin unettomuudesta. Tuona aamupäivänä itkin pahaa oloani vaikka kaikki oli ulkoisesti aivan hyvin. Olin terve, minulla oli perhe ja harrastuksia, mutta olin todella kyllästynyt siihen, miten maailmasta ajattelin. Muistan ajatelleeni, ettei elämä voi olla näin vaikeaa. Täytyy olla jokin tapa olla onnellinen. Tekisin mitä vaan että olisin onnellinen! Maailmankaikkeus ilmeisesti kuuli pyyntöni ja olin todella valmis luopumaan vihastani, en vain tiennyt miten. Pian tämän jälkeen tielleni ohjautui ihmisiä ja kirjoja jotka johdattivat minut Ihmeiden oppikurssin pariin. Olen nyt opiskellut sitä siitä lähtien ja voin sanoa tänä päivänä olevani onnellinen ja tyytyväinen! Eikä se ole vaikeata! Paljon työläämmältä tuntuu tänä päivänä onnettomana oleminen. Perheeni kanssa vitsailemmekin joskus äidistä ennen ja jälkeen Ihmeiden oppikurssin. Ihmeiden oppikurssi on keino jolla ei muuteta maailmaa, vaan muutamme mieltämme maailman suhteen. Tämä ei ehkä ole aivan sitä mitä kokkimme kyseli, mutta minun maailmassani se oli täyskäännös ja sen myötä se on muuttanut monen muunkin elämän. On tuhansia muitakin tapoja saavuttaa mielenrauha, mutta tämä sopi minulle!

Neliapila

Vuonna 1968 tiesin yhtäkkiä mikä on elämäni tarkoitus ja sillä tiellä olen edelleenkin. Yritän auttaa muita mahdollisuuksieni mukaan. Olen ollut siitä sanomattoman onnellinen jokaisena päivänäni.

Antti

Elämäni huippuhetkiä ovat olleet lasteni syntymät ja heidän kanssaan kohti aikuisuutta kuljettu matka, mutta kaksi vuotta sitten koin jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa, sain syliini ensimmäisen lapsenlapseni. Lapsenlapseni on nyt siis kaksivuotias ja liikuttunein tähänastinen hetki oli kun leivoimme Annille syntymäpäiväkakkuja. Kun kakut oli koristeltu ja valmiit, pyysin Annia katsomaan tuotoksia. Hetken hän päätään käännellen tarkasteli tulosta, kietoi pienet suloiset kätensä kaulalleni ja sanoi: kiitos mussu mummi <3

mummi vm. 2011

Tapasin mieheni. Hän sanoi, että toivoisi minun olevan hänen lastensa äiti. (Se oli aika vahvasti toivottu). Nyt olemme olleet yli 20 vuotta aviossa, meillä on kaksoset ja elämäni todellakin muuttui täydellisesti sinä yhtenä iltana.

maaza

Sairastuin toisen lapseni jälkeen synnytyksen jälkeiseen masennukseen vuonna 2006. Minä, joka olin aina pärjännyt kaikessa, koin sairastumisen valtavana epäonnistumisena. Miksi minä en selviä, vaikka muut pärjäävät loistavasti? Silloin mun piti päästää irti kaikista ylläpitämistäni kulisseista ja hakea apua. Myöhemmin ymmärsin, että ihan tavallinen ihminen minäkin olin. En sen parempi, mutten sen huonompikaan kuin muut.

Tämä tapahtuma auttoi mua olemaan avoimempi ja toimimaan enemmän itsenäni, tekemään itseni näköisiä asioita. Myöhemmin tapahtunut avioero on puskenut minua tällä tiellä eteenpäin. Nämä vastoinkäymiset ovat opettaneet lasten ja läheisten ihmisten arvon sekä nauttimaan elämän pienistä, mutta niin tärkeistä asioista. Tavallinen elämä on niin hyvää!

Johanna

Viime vuosi oli elämäni haastavin, läheinen minulle tärkeä ihminen kuoli, menetin työpaikan ja talousongelmat kasaantuivat. Olen aina ollut positiivinen ja optimistinen selviytyjä. Syksyllä tuntui, että vaikka tekisi mitä mikään ei mennyt oikeaan suuntaan, olin vaarassa luisua synkkyyteen. Kunnes tajusin, että olin isoin este muutokselle itse, ajattelin että ansaitsen tämän synkkyyden ja huonon ”tuurin”, kovin keskustelua itseni kanssa, ja totesin, että kyllä niitä pieniä positiivisia juttuja on jo tapahtunut ja minun pitää vaan vahvistaa niitä hyviä asioita ja jättää miksi kysymykset omaan arvoonsa ja jatkaa eteenpäin. Olen itse oman elämäni päävastuullinen enkä minä halua luovuttaa, vaan selviytyä. Paljon hyvää on jo tapahtunut tämän ”herätyksen” jälkeen, olen myös tajunnut kuinka hiuskarvan varassa voi joskus olla se lähteekö elämä menemään aivan pieleen vain noustaanko sieltä. Älä siis koskaan anna periksi vaan jatka eteenpäin vahvistaen hyviä juttuja mitä elämässä on.

Vain Elämää

Olin aina haaveillut laskuvarjohypystä. Joskus vielä hyppään sen. Seitsemän vuotta sitten mieheni osti tandemhypyn äitienpäivälahjaksi. Olin silloin 53-vuotias. Minun piti käydä lääkärissä todistaakseen olevani hyppykelpoinen. Olin, siis hyppäämään. Minulla on korkean paikan kammo, mutta se ei tahtia haitannut. Tunne oli sanoinkuvaamaton kun odotin viimeisenä opettajani kanssa vuoroani. Hyppäsin 4 kilometristä ja niin, hyppy oli unelmieni täyttymys! Kylmät väreet kulkevat vieläkin kun muistelen hyppyä, niin hieno kokemus se oli. Ja siitä lähti muutos elämässäni. Ensin lähdin vuorotteluvapaalle vuodeksi, vuorotteluvapaan lopussa, taisi olla loka- marraskuuta, mietin, mitä haluaisin elämässäni tehdä. Näin iltapäivälehdissä jutun, jossa mies ja vaimo olivat aloittaneet lähihoitajaopiskelut. Ajatus opiskelusta alkoi kiinnostaa, otin selvää aikuiskoulutusmahdollisuudesta ja hain koulutukseen 55-vuotiaana. Pääsin kouluun ja hain vuorotteluvapaan jatkoksi opintovapaata ja sain sen. Alku oli tuskaa! Opiskelu oli haastavaa, välillä tuli itku esseitä ym. Väkertäessä. Mutta, valmistuin kiitettävän arvosanoin juuri ennen joulua 2010. Valmistujaistilaisuus oli herkkä ja ikuisesti mieleenpainuva, kun kaunis lumisade puki maiseman valkoiseen huntuunsa! Olin niin ylpeä, että olin saavuttanut tavoitteeni! Aloitin heti vuodenvaihteessa keikkatyöt päiväkodeissa ja olen tehnyt sitä työtä nyt kolmatta vuotta. Ja olen onnellinen! Uskalla heittäytyä! Hyvää kevättä kaikille.

Sydämellään lastenhoitaja

Uskoni lujittuminen Jumalaan Kaikkivaltiaaseen!

Risto

Äkkikäännös elämässäni tuli kun vihdoin ja viimein pääsin eroon exästäni turvakodin kautta. Yleensä sanotaan että avioero on pieni kuolema, mutta kyllä se minulle oli suuri helpotus!

Mary

Elämäni suunta muuttui yli kymmenen vuotta sitten kun sairastuin vakavasti ja pysyvästi. Olen pärjännyt sairaudestani huolimatta ihan hyvin, mutta ilman tätä en olisi se mikä nyt olen.

Sinikello

Liikenneonnettomuus muutti elämäni suunnan nollaamalla elämästäni ammatillisen puolen.
Jouduin jäämään 45-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle, siirtymään sivuun työilmapiiristä ja sopeutumaan uuden minäni rajallisuuteen niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Entinen osallistuva, kiireinen ja aikaansaava elämäni muuttui aivan hetkessä vakavan liikenneonnettomuuden seurauksena vuosia jatkuneen ”uudelleenrakennusvaiheensa” jälkeen odottavaksi, hidasliikkeiseksi ja vertaistukea vastaanottavaksi elämäksi. Sain uuden elämän mahdollisuuden ja sen mukana muuttui suunta elämässäni saavutuspainotteisesta jo saavutettua elämäntilaani ylläpitäväksi. ”Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa…”

”Kaivoankeriasko”

Rippileiri. Olen usein miettinyt, mitä silloin tapahtui, mikä sai elämäni suunnan muuttumaan. En vieläkään tiedä tarkkaan mitä tapahtui, mutta tuntui, kuin silmäni olisivat auenneet rippileirin ansiosta. Ymmärsin, kuinka typerää oli juoda kaupungilla muiden kavereiden kanssa, kuinka typeriä monet tekemäni asiat olivatkaan. Ymmärsin, mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä ja mikä merkitys omilla valinnoilla on. Rippileirin jälkeen lopetin juomisen kokonaan, enkä juo edelleenkään. Opin arvostamaan läheisiäni, elämääni, luontoa. Ehkä vain löysinkin oman itseni, sillä sen jälkeen tekemäni päätökset ja teot ovat olleet sellaisia, että niiden takana on hyvä seistä.

Tasapainoinen

1960-luvun loppupuolella olin useasti marssimassa, rauhan puolesta, mm. Vietnamin sotaa vastaan. En kuulunut puolueeseen enkä ollut puolueasialla. – Hetken käveltyämme Aleksanterinkatua pitkin, eräs sivussa seisoja ryntäsi lähelleni ja sylkäisi kasvoihini – huutaen ja solvaten: ”Vitun kommari”. Nyt noin viisikymmentä vuotta myöhemmin toimin vapaaehtoisena Greenpeace järjestössä, joka taistelee ilmastonmuutosta vastaan sekä pyrkii säilyttämään napa-alueiden jäätiköt ja eläimistön. Oli keräämässä asiaa tukevia nimiä Helsingissä joulun alla. Eräs henkilö sanoi minulle : Vitun kommari, painu vittuun”. – Tuolloin ymmärsin, että yksilötasolla maailman muuttaminen on mahdotonta, – Noissa kummassakin esimerkkitapauksissa olin myös haukkujien puolesta tekemässä muutossa ja samassa veneessä matkassa, – Sylki vieläkin kasvoillani, ylpeyttä tuntien ymmärrän, että viha ei häivy. Se on sulautunut sukuihin ja asenteisiin kuin suola veteen, – Vaikka käsitykseni ihmiskunnan suopeasta yksilötason elämänkatsomuksen ja asenteiden muutoksesta haipuikin olen edelleen maapallofriikki ja jatkan sen pelastamista – ehkä hieman katse vielä tiukemmin muutoksen silissä kuin ennen.

Alltogether for all

Löysin tädin kuolleena huoneistostaan. Huomasin miten surullinen hänen elämänsä loppu oli ollut. Päätin muuttaa omani, että ehtisin nauttia kaikesta ennen sitä surullista kuolemaa, joka minullekin joskus on tiedossa.

yxlee

Elämäni suunta muuttui kun sain diagnoosin diabetes lähes täysin puun takaa. Neulakammoisena oli pakko opetella pistämään itseä ja elämäntaparemontti myös ruokatottumuksistani lähtien.

Diabeetikko

Muutama vuosi sitten tulin uskoon. Niiden tapahtumien takana oli aivan uskomaton kokemus raivosta ja katkeruudesta, mitä väsynyt ihminen voi pahimmillaan kokea. Sitä raivoa ei tämän tapahtuman jälkeen ole ollut ja koen kiitollisuutta siitä.

Helinä

2003 kesäkuussa tapasin miehen. Oli juhannus, olin pitämässä hauskaa ystävieni (ja iloliemen) kanssa. Mies oli pyytänyt kaveriporukkansa kanssa ystävääni näyttämään rintavarustuksensa heille, he olivat kuulemma tekemässä jotain tutkimusta ja ottaisivat kuvan kännykkäkamerallaan. Kaverini, seurusteleva naisihminen kieltäytyi, mutta sanoi tuntevansa ihmisen joka varmasti näyttää. Niin he tulivat luokseni ja minä ensin kainosti kieltelin. Iloliemen rohkaisemana mietin että kerran tässä vaan eletään, paita korviin ja naps, kuva oli otettu. Jostain syystä vaihdoimme miehen kanssa sähköpostiosoitteita ja puhelinnumeroita, halusin kuvan sitten ensi viikolla itsellenikin. Emme enää nähneet sinä juhannuksena tuon miehen kanssa.
Juhannussunnuntaina alkoi tekstiviestiä tulla puhelimeen, se oli tämä mies. Pitkin viikkoa viestittelimme kaiken aikaa. Kahden viikon kuluttua ensikohtaamisesta mies tuli luokseni (220 km:n päähän), hänen piti olla yksi yö, olikin koko viikonlopun. Siitä se lähti, vuoroin vieraissa toistemme kotipaikkakunnilla.
Neljän kuukaukden kuluttua kävin lääkärissä yllättävän väsymyksen vuoksi. Tein raskaustestin ja olin raskaana. 25-vuotias, mies asuu 220 km:n päässä, ollaan tunnettu vain muutama kuukauksi. Koko tuon pitkän ajomatkan välillä itkin, välillä nauroin, mitä mies sanoo? Illalla tapasimme. Kysyin mieheltä rakastaako hän minua?
”Totta kai, miten niin?”
”No kun mä oon vähän niinku raskaana…”
”Etkä oo, ootko oikeesti?”
”Joo…”
”Jaa, no sitten meidän pitää alkaa etsiä omakotitaloa!”

Ensi kesänä tuosta ensikohtaamisesta tulee kuluneeksi 10 vuotta. Takana on 9 vuotta kihlausta joista viimeiset 6 vuotta naimisissa. Mikä tärkeintä, esikoisemme täyttää ensi kesänä 9 vuotta, toinen lapsemme 8 ja kolmas 4 vuotta.
Tuo kohtaaminen juhannusperjantaina vuonna 2003, normien rikkominen oli elämäni käännekohta. Mihin olisikaan railakas bile-elämä vienyt minut? Nyt olen kuitenkin onnellinen vaimo ja äiti.

Rakkauden kesä 2003

Elämäni suunnanmuutoksen motto: ”Kun tulet umpikujaan, niin muutu….vain muuttuneena pääset läpi!”

Bella

Uskalsin jättää ”kulissit”, talo ja tavarat eivät enää kahlinneet minua ja uskalsin ottaa avioeron! Se on ollut elämäni paras ja kääntekevä päätös! Pitää välittää itsestään, silloin pystyy välittämään muistakin!

Annukka 57

Lokakuu 2010.
Kaikki piti olla kunnossa ja hyvin! Odotamme esikoistyttären ensimmäistä lasta! Valmistaudun Isän kuolemaan, jo kesästä asti! Tulee soitto poikani morsiamelta, hän ole kotona, onko hän kenties tullut käymään! Poikani ei vastaa puhelimeen, vaikka hälyttää!
Olen avovaimoni luona ja lähdemme kotiini katsomaan onko poikani siellä. Muitakin on jo paikalla. Lyhyen etsinnän jälkeen poikani löytyy kuolleena! Ei voi olla totta, kaikkihan piti olla hyvin, elämä edessä, ei rahahuolia, suunnitelmat valmiina tulevaisuuteen! Kaikki loput illan tapahtumat
kulkivat ”robottimaisesti” Huoli kahdesta tyttärestäni, joille pikkuveli oli tärkeä. Seuraavana päivänä heikossa kunnossa olevalle Isälle kertomaan tapahtuneesta! Seuraavat 2 viikkoa menivät kuin unessa! Päätettiin poikani hautajaisista. Isä kuoli päivää ennen hautajaisia! Ja taas uusia järjestelyjä! Olo oli kuin joku olisi tullut nuijan kanssa puun takaa ja naputellut kunnolla! Onneksi oma tukiverkko, kaikki lähiomaiset, työpaikka, työtoverit olivat olemassa!

Nyt yli 2 vuotta tapahtuneesta, asiat ovat mielessä, mutta niiden kanssa tulee toimeen! Lastenlapset kasvavat kovaa vauhtia! Onko elämän suunta muuttunut, en ole varma, mutta pienet murheet ei paina, toisten turha valittelu pienimmistäkin asioista tuntuu turhalta! Isäni Isoäiti sanoi kun olin pikkupoika: kyl elämä neuvo ja lyö vast leuvo! Kyllä se on opettanut!
Tarina on lyhennelmä asioista, joista saisi pitkän romaanin!
Alla olevaa tekstiä on tullut luettua useamman kerran (kopsattu positiivarit sivuilta)

Älä Anna Periksi

Kun asiat ei luista, niin joskus käy,
kun mäen jota kapuat, huippua ei näy,
kun taskut on tyhjät ja anot lainaa,
kun huoli mielesi maahan painaa,
ja hymyn sijasta ei huokausta voi estää,
lepää hiukan ja koeta kestää.

Usein elämä mutkia matkaan tuo,
sen se meidän kaikkien oppia suo,
epäonni monesti meitä kohtaa,
vaikk? annos sisua onneen ois voinut johtaa,
älä luovu, vaikkei vauhti päätä huimaa,
kerrankos kohtalo koettelee tuimaa.

Lähempänä onni on usein kuin arvaa,
silloin kun matka ei käy myötäkarvaa.
Usein kulkija antaa myöden
kätensä maalin viereen lyöden,
ja tajuten liian myöhään vasta,
että turhaan oli luopunut
ponnistelemasta.

Epäonnikin on onnea, nurin käännettyä vain,
synkkien pilvien yllä taivas on kirkkain.
Koskaan et tiedä, onka matkaa paljon vai vähän,
Yht’äkkiä huomaat ? se päättyikin tähän.
Pure siis hammasta, se vaikeaa on,
älä luovu vaikk? ois tilanne mahdoton.

”Kompassi”

Seisoin sairaalan suihkuhuoneen ikkunan edessä, oli perjantai-ilta ja nuoriso piti meteliä ulkona. Olin ”huonossa hapessa” eli leikkaus oli mennyt pieleen ja olo oli aikas surkea. Mietin jos tuo ikkuna olisi auki niin hyppäisin. Tuntui etten enää jaksanut, kivut olivat kovat ja kunto vain laski. Mietin jos tästä selviän niin ajattelen kaikesta aina positiivisesti. Ja minähän selvisin ja elämä oikeasti on ihanaa ja tuo kokemus on minulle todella tärkeä sillä se antoi minulle syyn hymyillä vieraille ja alkaa kasvattaa hyvien tekojen listaa…ja se on kannattanut todella! On hyvä että sain tuon kokemuksen, sillä se kirkasti elämän halun ja intohimon tehdä asioita välittämättä kritiikistä!

Johanna

Turhautumisenergia!

Perustin oman yritykseni vuonna 1999 ja kituuttelin eteenpäin noin viisi vuotta, kun en uskaltanut myydä osaamistani ja ammattitaitoani täydellä sydämelläni. Laitoin yritykseni ”pöytälaatikkoon” 2004 ja siirryin noin vuodeksi ”vieraalle” töihin. Käytännössä kasasin siis noin vuoden ajan tuota kuuluisaa turhautumisenergiaa, mistä siis seuraavassa lainaukseni Kokki Jussin aamiaisesta jostain 2004 – 2005 ajoilta eli:

TURHAUTUMISENERGIAA!

Oletko turhautunut? Hyvä! Turhautuminen antaa sinulle juuri sen verran energiaa,
mitä tarvitset elämäsi muuttamiseen. Saavutukset syntyvät juuri turhautuneiden ihmisten toimesta, eivät niiden, jotka ovat tyytyväisiä. Monien ihmisten täytyy saada todellinen pohjakosketus
ennen kuin heillä on tarpeeksi halua ja motivaatiota ryhtyä parantamaan elämäänsä. Mitä tyytymättömämpi olet, sitä enemmän sinulla on energiaa asioiden saattamiseen paremmiksi.

Turhautuminen on sinun tapasi kertoa itsellesi, että haluat asioiden muuttuvan. Muuta turhautumisesta saamasi energia innostukseksi. Ala toimia. Älä anna sen masentaa sinua, vaan anna sen toimia positiivisena vaikuttimena. Tee sille jotain.

Olet turhautunut, koska tiedät, että asiat voisivat olla paremmin ja olet valmis muuttamaan ne paremmiksi. Se on merkki siitä, että on aika tarttua tuumasta toimeen. Tunnista turhautumisesi ja työllistä itsesi sen poistamiseksi.

Näin siis tein ja vuoden 2005 alusta kaivoin oman yritykseni jälleen pöytälaatikosta ja aloitin uudella innolla uudelleen… Nyt vuonna 2013 liikevaihtomme tulee olemaan yli 1 M€ – liikevoitto yli 20 % ja työllistämme 8 henkilöä – avoimia rekryjä on tällä hetkellä 4 henkilöä ja JOS ja Kun SE on minusta kiinni, niin kasvumme on vasta aluillaan… Taivas on kattomme, Jos SEkään… Kiitos Jussi – Sinun tuellasi – Olet mahdollistanut tämän minulle ja uskoakseni monelle muullekin!

SE / Jyrki Hämäläinen

Hain vuorotteluvapaata vajaa 20v sitten eli kuitenkin silloin, kun tämä mahdollisuus oli juuri tullut voimaan. En saanut sitä, vaan sain sen sijaan ylilääkärin nuhtelut, miten vastuuton olen ja että hän sanoisi minut irti, jos voisi. Sanoin hänelle mm , että en ole korvaamaton, vaan poissaolojaksoilleni tulee ammattitaitoinen sijainen. Samaan ”haukkumiskuoroon” yhtyi paikalla ollut apulaisosastonhoitaja, kertomalla, että pilaan koko ammattikuntani maineen ja toivottavasti kaikki Suomenmaan vastaavat työntekijät eivät intoudu samaan. Silloin kohtelu tuntui epäoikeudenmukaiselta ja asiattomalta ja sitähän se onkin. Mutta, siitä seurasi, että jouduin tekemään itse omia muutoksia elämässäni, koska en jaksanut enää entistä elämääni. Osa-aikalisän antamin voimin, olisin todennäköisesti saanut voimia, vaan siihen, että jaksan jatkaa samaa velttoilua ja ilotonta elämää. Nyt otin positiivisen suunnan, aloin liikkua, lukea muutostani tukevia kirjoja jne. Löysin ilon ja värit elämääni ja hyvinvointini parani. Siitä kuuluu kiitos noille kahdelle esimiehelleni, jotka tavallaan panivat minut seinää vasten oman itseni kanssa tosin tietämättään ja kyseenalaisin keinoin.

Muuttaa voit vain itseäsi

Suunta muuttui kerralla, kun olin elänyt kolmekymmenvuotiaaksi mennen itseäni karkuun ajatuksella, että minun tahtoni on tärkeintä ajattelematta vastuuta ja toisia ihmisiä. Olin oikeastaan aikamoinen positiivismielinen kuitenkin, mutta se riitti, että eräänä päivänä havahduin tunteeseen, että on taas pakko lähteä jonnekin. Etsin matkatoimiston sivun ja löysin heti yhden luennoitsijan nimen, avasin sivuston ja siinä se oli, lause: haluatko löytää itsestäsi jotakin uutta. vastasin mielessäni, että vaikka kuinka monta tuhatta asiaa ja varasin viikon seminaarimatkan välimeren maahan ja se todella pysäytti minut. Lopultakin tunsin rauhaa ja opin rakastamaan sydämestäni itseäni ja muita ihmisiä. Kasvoin viikossa ihmisenä enemmän kuin olisin kasvanut koko elämäni aikana. Se oli kannattavin sijoitus itseen mitä olen koskaan tehnyt, vieläkin muistelen sitä viikkoa ja lueskelen erilaisia elämäntaitovinkkejä välähdyksenomaisesti mistä ikinä niitä eteen tulee ja tilaisuus koittaa. On hyvä tietää, että olen nyt hyvällä tiellä ja muutun kaiken aikaa, vierivä kivi ei sammaloidu. Olen nyt 39v ja jo aika pitkällä. Rakkaus minua ruokkii jokainen päivä.

Merja

Elämäni suunnan muutti Sodankylän sissikomppania. Uskomattoman rankkoja kokemuksia mm. -35 c pakkasleiri, lumikiepissä nukkuminen, havumarssi, sukset jalassa avannossa pulahtaminen jne. Kunto nousi kohisten (juoksin coopperin testin 3100) ja päätin armeijan jälkeen, että saavutetusta kunnosta ei luovuta ja olen alkanut kuntoilemaan!

sissi

Ainoan veljeni kuolema syyskuussa -98 oli raju asia, josta lähti moni ikävä asia vyörymään alaspäin. Äitini dementia hyppäsi roimasti eteenpäin. Vanhempani sinnittelivät joten kuten elämistä surun kanssa ja minä yritin huolehtia heistä 100 km päästä. Esikoisemme huolehti myös isovanhemmistaan ja häneltä sain todellisen tiedon missä mennään. Hiihtelin sumuisin silmin metsissä kaihtaen ihmisten tapaamista. Siitä sain voimaa käydä heidän luonaan. Reilun kolmen vuoden kuluttua sain vanhempani n 4 km päähän kodistani. Heistä huolehtiminen helpottui. Äitini kuoli. Isä eli hänen jälkeensä n. 2 vuotta. Heidän jäämistönsä selvittely oli yksi elämäni vaikeimmista asioista. Koin todellisuudessa mitä ihmisen ahneus, kateus ja mustasukkaisuus tarkoittavat. Painava kivireppu oli selässäni kolme pitkää vuotta. Ilman ystävien apua en olisi jaksanut elää. Kaipaan vanhempiani. Nyt ymmärrän mistä kaikesta he luopuivat rakentaessaan lapsilleen parempaa elämää. Erityisesti isäni järkeviä ohjeita ja neuvoja olisin tarvinnut tänä kuuden vuoden aikana useasti.

Isän pulu

Töissä oli ollut jo pitkään kurjaa. Olin pitänyt vuorotteluvapaatakin ja palannut takaisin töihin. Heti töihin paluun jälkeen tapahtui jotain, jonka seurauksena ”pääsin” pitkälle sairaslomalle. Eräänä päivänä sairasloman aikana istuimme tyttäreni kanssa kotona sohvalla ja hän kysyi mikä siellä töissä rassaa ja minä kerroin. Hän sitten ehdotti, että voisinko ottaa henkilöstöpäällikköön yhteyttä ja kysyä voisinko vaihtaa työpistettä. Tein työtä käskettyä ja monen unettoman yön ja jännittävän päivän jälkeen sain kuin sainkin vaihtaa toiseen työpisteeseen n. puolen vuoden kuluttua. Elämä alkoi uudestaan siitä vuodenvaihteessa – kiitos tyttären. Töihin on taas mukava mennä ja on mukavat työkaverit. Mikäli vaihto ei olisi onnistunut, niin tällä hetkellä joko olisin päässyt (toivottavasti) työkyvyttömyyseläkkeelle tai olisin jatkuvilla sairaslomilla ja elämä pilalla.

Vadelma

Löysin elämälleni uuden suunnan viimeksi 2010 lähtiessäni vuorovaikutuskoulutusten tielle. Sillä tiellä olen ja monta vuorovaikutustilannetta rikkaampana niin koulutettavana kuin kouluttajana. Vieläkin innoissani koulutuksista ja tulevista moninaisista ja kasvattavista kohtaamisista.

Itsenäni silmät sinussa

Olimme jo vuosia yrittäneet lasta tuloksetta. Vihdoin sain hormonipillerit vauhdittamaan asiaa. Ostettuani lääkkeet apteekista luin pakkausselosteen, jossa neuvottiin tekemään raskaustesti ennen tablettien aloitusta…. ja se oli POSITIIVINEN. Tuo pilleripurkki meni muuten roskiin vasta kuopukseni synnyttyä! Taikatabletit joita ei tarvinnut edes nielaista:-)

Äipyli