Ryhtyisinkö yrittäjäksi?
Ryhtyisinkö yrittäjäksi? Olen 50-vuotias nainen ja perustamassa omaa, yhden hengen yritystä. Olen ollut 30 vuotta saman työnantajan palveluksessa ja kouluttautunut toiseen ammattiin työn ohessa. Osa minusta haluaa kiihkeästi muutosta ja toinen puoli vetää tuttuun ja turvalliseen. Kertokaa minulle kokemuksistanne. -Eija
Minulla ei ole valitettavasti tällaisesta kokemusta ja siksi toivotan onnea noin motivoituneelle ihmiselle. Itse pyörin vielä ensimmäisen koulutuksen loppuunsaattamisen, työn ja perheen parissa.
Helinä vm. – 73
Tuttu ja turvallinen on joskus hyvä vaihtoehto mutta pitää muistaa, että mitään ei saa eikä mitään saavuta jos ei uskalla yrittää. Jos itse olet päättänyt, että haluat muutosta – jotain uutta elämääsi, kukaan ei sitä puolestasi tee. Jokainen on oman onnensa seppä. Tsemppiä! Ja muista: Asenne Ratkaisee – Aina
Eevastiina
Jos asia mietityttää, kannattaa lukea kirja Kuka vei juustoni. Muutostilanteessa ei aina osaa katsoa uutuuden viehätyksen ja/tai pelon läpi. Ehkä kirja auttaa.
Hoksu
Olen itse (mies) aloittanut 54-vuotiaana yrittäjäksi, pari kuukautta sitten. Alku on ollut tosi mielenkiintoista, mutta aika hidasta. Kannattaa varautua, että rahaa ei heti ala tulla sisään.
Puntari
Minulla on ollut yhden naisen yritys jo yli kolme vuotta. Minulle yrityksen perustaminen oli ainoa oikea vaihtoehto. Ihmeellisintä asiassa on ollut se, että entisestä joka-asian-huolehtijasta on tullutkin tulevaisuuteen luottava. Kyllä elämä kantaa! Ja mihinkään muuhun en enää tätä vaihtaisi.
Uskallusta ja siunausta!
Outi
Olen 40-vuotias ja siirtymässä myös työelämässäni aivan uuteen vaiheeseen. Haaste on iso ja haluan sitä, mutta turvallisuudentarpeeni taitaa ylittää uuden oppimisen riemun? En siis voi kertoa kokemuksiani, niin kuin pyysit, ainoastaan sanoa, että samassa veneessä ollaan. Ja tämä jakaminen käy muuten voimille! Ystäväni sanoi, että junaan on noustava silloin, kun se on pysäkillä. Kohta se on mennyt.
Annamaija
Heittäydy rohkeasti muutoksen virtaan. Huomaat, miten saat uutta virtaa elämääsi. Viisikymppinen ei ole ikäloppu, ehdit vielä vaikka mitä. Olen itse ollut pienyrittäjä muutamaa vuotta vaille koko työikäni ja vaikka helpommallakin olisi voinut päästä, en vaihtaisi tätä elämänmuotoa, jossa saan olla oman itseni herra, mihinkään.
”Yrittäjyys on itsenäisyyttä”
Hei, Eija! Olen jo yli sinun ikäsi ja perustin juuri oman yrityksen, kun 30v. edellisessä työssä riitti. Hyvinvointi on maailman nopeimmin kehittyvä toimiala; ryhdy auttamaan ensin itseäsi ja sitten ympärilläsi olevia ihmisiä pitämään huolta itsestään ja voimaan hyvin! Tämä valinta on muuttanut oman elämäni täysin, mieletön juttu! Ota yhteyttä ensi tilassa, yhteystietoni saat Positiivareilta.
Lissu49
Jos sinulla on homma hanskassa, niin ryhdy vain yrittäjäksi. Meillä on vain yksi elämä ja se on elämistä varten.
Tuula
Olen ollut melkein 5 vuotta yrittäjänä ja nyt suunnittelen lähtöä opiskelemaan uuteen ammattiin ja palaisin takaisin palkkatyöhön. Muutosta on siis ilmassa täälläkin. Ovia ei kannata sulkea mihinkään suuntaan.
Niin tai näin
Muutos kannattaa, älä pyristele intoasi vastaan. Täytyy uskaltaa. Suosittelen!
Pikkumi
Hei uudelleen alkaja,
Aloitin yhden naisen yrityksen kuukausi sitten oltuani samalla alalla lähes kaksikymmentä vuotta. Olin mielessäni toivonut muutosta työelämää ja yleensäkin elämääni ja yhtenä päivänä se oli siinä. En ollut aivan varautunut tähän muutokseen, koska en mielestäni sanonut itseäni irti työpaikastani, eikä työnantajani erottanut minua. Joka tapauksessa tajusin että tässä on tilaisuuteni.
Minulla on mahdollisuus käyttää vuosien aikana kertynyttä kokemusta ja bisness yhteyksiä ja luoda uusi tapa elättää itseni ja perheeni…luoda toisenlainen tulevaisuus josta itse päätän. Kuukausi on mennyt vuoristoratamaisesti, joskus tuntuu että kyllä se tästä lähtee ja toisaalta hirvittää että miten tästä selvitään. Tulevaisuus on yksityisyrittäjälle aina epävarmempaa kuin se kuukausittainen saati palkkapussi työnantajalta. Jaksan kuitenkin uskoa että jokaisella paatoksella ja teolla on tarkoituksensa ja uskoni omaan ammattitaitooni kantaa hedelmää jonkin ajan kuluttua. Alku on aina kiikun-kaakun menoa…
Mika alan ammattilainen itse olet ja minkälaista firmaa olet laittamassa pystyyn? Minulla on mahdollisuus ja joustavuutta muokata tarjoamiani palveluita kysynnän ja tarjonnan mukaan, eli tässä vaiheessa kuulostelen ja katselen ja olen yhteydessä kaikkiin talla alla toimiviin ihmisiin, useimmat on naisia, ja olen saanut tarpeellista kannustusta ja ohjausta ja pari työprojektiakin heidän kautta. Yksityisyrittäjän ei missään nimessä pitäisi olla yksin, tarvitsemme kaiken viisauden ja kokemuksen äänen niiltä jotka ovat olleet yksityisyrittäjiä ja business elämässä ennen meitä. Kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta…
Onnistumista ja yritystä!
Aloitin myös opiskelun työn ohessa jo vähän alle viisikymppisenä ja sen myötä minulle tarjottiin uutta työtä viransijaisena, sekä jatkoa lisäopiskeluun, suostuin ja uuden työn ohessa opiskelin, nyt olen 55v ja valmistuin työtäni vastaavaan ammattiin ja sain vakituisen paikan. Olen tyytyväinen valintaani, aluksi ikävöin tuttua ja turvallista entistä työtäni, mutta nyt teen innostuneena uutta ja on hienoa kun huomaa että voi vielä oppia uutta ja viedä sen käytäntöön. Rohkeasti vain, innostuneesti kohti uutta ja muista asenne ratkaisee, aina kun asennoidut että kaikki menee hyvin, niin silloin meneekin. Eteenpäinhän elämässä mennään.
Anneli
Olen viisikymppinen nainen. Olen suunnilleen tähän asti miettinyt mitä haluan sitten Isona tehdä… Nyt USKALSIN melkein 30 vuoden jälkeen samalla alalla, kääntää aivan uuden sivun elämässäni!–Minullakin on nyt oma yritys (yhden hengen) ja maailman paras työ! Kannattaa uskaltaa, elämä on sen arvoista! Toivotan kaikkea hyvää Sinulle.
Mary.
Ryhdy ihmeessä. Yrittäjänä voit toteuttaa itseäsi, tahtosi ei ole toisten taskussa. Tein yrittäjäpäätöksen 49-vuotiaana. Epäilijöitä oli, mutta kotijoukot kannattivat. Hetkeäkään en ole katunut, vaikka työpäivät ovat pidentyneet ja ongelmiakin on ollut. Työyhteisön kodikasta puheensorinaa kahvihetkien aikana kyllä joskus vieläkin muistelen.
Verkostoitumisella saat itsellesi uuden yhteisön, jonka jäsen olet. Yrittäjyys oli onneksi koko perheelle. Sain tehdä työtä lasteni kanssa, jotka olivat opiskeluaikana yritykseni ”leivissä”. Toivotan sinulle rohkeutta, sitkeyttä, palvelualttiutta ja elämäniloa.
Hoida itsellesi kunnon eläketurva.
Iloinen yrittäjä
Olin voinut jo jonkin aikaa huonosti edellisessä työssäni. Työnantajani oli suurehko ketju. Kouluttauduin hoitovapaan aikana uuteen ammattiin ja ryhdyin mieheni tuella yrittäjäksi. Nyt kolmen ja puolen vuoden kuluttua minulla on päivät täynnä työtä ja kadu en hetkeäkään. Joskus kaipaan lomia, mutta nyt saan olla lasteni kanssa lomalla vaikka syysloma päivät ilman huonoa omaa tuntoa.
Palkka oli ensin huomattavasti huonompi kuin edellisessä työssä, mutta minulla oli aikaa perheelle enemmän. Sittemmin palkka on noussut jo reilusti yli sen mitä sain esimiestehtävässäni.
Uusi ura uudet ilot
Kannattaa ryhtyä – jos ei nyt, niin milloin sitten!
Itse tein saman tempun 45-vuotiaana ja nautin joka aamu ”itsenäisyydestäni”. Eipähän tarvii myöhemmin katua – kun ei koskaan edes kokeillut! Epävarmuutta täytyy oppia sietämään – mutta se on kyllä sen arvoista! Ei tässä korkealta tipu, jos käy huonomminkin! Rohkeutta, onnea ja aurinkoisia aikoja sinulle.
Anne
Minulla ei oikeastaan olo mitään kokemuksia sillä olen vasta 26-vuotias nuori mies, aloittelemassa omaa liiketoimintaa. Mutta olen mielelläni avuksi mikäli vain voin sillä Pidän ihmisten auttamisesta ja koetan saada konsultointikokemusta.
Henrik
Ei muuta kuin siitä vain, jos yritysideasi on hyvä. Itse tein sen ratkaisun monta vuotta sitten, enkä katunut. Sain naisyrittäjälainaa joka oli tosi hyvä juttu, suosittelen jos siihen on mahdollisuus. Mutta pidä itsestäsi huolta ettet uuvuta itseäsi. Jossain päin Suomea on muuten yrittäjäjärjestöt luoneet tukihenkilöverkoston, kannattaa kysellä. Ja ennen kaikkea hyvä tilitoimisto on A ja O.
Naisenergiaa
Olen 51 ja kouluttautunut myös koko ajan. Nyt minulla on useita tutkintoja tai ammatteja sekä osaamista löytyy monella tavoin.
Olen myös aiemmin ollut yrittäjänä yhdeksän vuotta ja nykyinen mieheni on myös yrittäjä. Olen noin kymmenen vuotta tehnyt erilaisia sijaisuuksia ja olen väsynyt tähän jatkuvaan epävarmuuteen työpaikasta sekä siitä, miten sijaiseen suhtaudutaan. Haluaisin päästä tekemään työtä, jossa voisin käyttää itseäni ja mielestäni hyviä avuja, ahkeruutta, tunnollisuutta sekä monitahoista osaamistani. Koen olevani aivan kuin ”vankilassa”, kun en pääse toteuttamaan itseäni. Kun haen työpaikkoja kohtaan useimmiten, että tällä kertaa sinua ei valittu, kun haen vakituista työtä, olen tehnyt varmaankin satoja hakemuksia. Nyt teen työtä, jossa osaamistani ei arvosteta, eikä siitä välitetä. Olen tällä hetkellä uupumuslomalla ja työterveys sanoi, että osaamiseni menee tavallaan hukkaan ja uupumukseni johtuu siitä, mutta kun rahan vuoksi on töitä tehtävä.
Pitkä taustakirjoitus vain, mutta sitä uudelleen yrittäjäksi ryhtymistä olen myöskin ajatellut, koska saan tuolloin esim. palvella asiakkaat kunnolla ja hoitaa työtäni asiakaslähtöisesti ja kaikkia ihmissuhdetaitojani hyväksikäyttäen. Tämänhetkisessä työssä sijaisena minulle laitetaan kapuloita rattaisiin, kun teen työni hyvin ja tunnollisesti ja asiakkailta tulee hyvää palautetta eli suoranaisesti lähes estetään perustyötehtäväni, henkisesti ainakin.
Kun tiedän, millaista yrittäjän elämä on, että siinä on välillä ”24 tuntia” kiinni, niin mietin, että uskallanko, ehkä uskallan. Kohta minun on pakko myös tehdä ratkaisuni jonnekin suuntaan, koska haluan tehdä työtä, koska se tuo mielekkyyden, sisällön ja turvan ainakin osalle elämästä. Julkisuudessa puhutaan työvoimapulasta, mutta tuota en ihan allekirjoita, tekijöitä ja hyviä löytyy, kun vain oikeat ihmiset kohtaavat.
Lisäksi lopuksi lainaus tutkimuksesta pari vuotta sitten: ”ihminen säilyttää työpaikkansa 30 %:n teholla, mutta motivoituneena työpaikalla se saattaa olla jopa 70-90%.” Miksi ihmiset eivät sitten oli motivoituneita, mistä se johtuu ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat, sitä on hyvä pohtia monen.
Sirpale
Tämä on hyvä kysymys, asiahan riippuu mm. siitä millaisessa taloudellisessa vastuussa olet muihin nähden. Jos olet omillasi, anna palaa! Mitään ei kadu vanhainkodissa niin paljon kuin sitä, että on jäänyt elämätöntä elämää!
Akvavitix
Täällä toinen just samanikäinen ja samanniminen ja juuri samat ajatukset. Ottaisin mielelläni minäkin vinkkinne vastaan. Yrittäjäkurssinkin olen jo aloittanut! Kannattaa kuitenkin tehdä liiketoimintasuunnitelma ja arvioittaa se jollain ennen kuin suin päin syöksyy uuteen.
Eija 2
Minä en alkaisi yrittäjäksi tänä päivänä, siinä on suuri stressi 24h ja kalliiksi se yrittäminen tulee loppujen lopuksi, kun maksat sitä ja maksat tätä. Kannattaisi miettiä taloudellisesti asiaa ja järjellä. Nyt kun olet vieraalla töissä niin teet vaan oman työsi ja palkka tulee tilillesi ja yrittäjyydessä joudut tekee itse aivan kaikki että saat sen rahan tilillesi. Stemppiä kuitenkin jos valitset yrittäjyyden!
Liina
Olen tavannut useita samassa elämäntilanteessa olevia naisia, ikäisiäsi ja jo yhden uran tehneitä, ”kehitysvimmaisia” ihmisiä. Muutos vaatii rohkeutta ja rohkeuden kasvattaminen on vaativa laji. Uskon, että tärkeintä on löytää kannustava ja terveesti kriittinen yhteisö, jossa saat oppia. Uskon, että yrittäjyyttä voi oppin niin kuin taitoakin. Ja erityisesti voi oppia toisilta yrittäjiltä. Älä siis jää yksin, vaikka firmasta tuleekin yhden naisen yritys. Äläkä anna lannistajien lyödä kapuloita hengen rattaisiin!
Iloa ja TYÖTÄ!
Minttu
Ryhdy ihmeessä, jos perusidea on kunnossa! Sen kartoittamiseen kannattaa kysyä apua vaikka Uusyrityskeskuksesta. Itse ”jouduin” yrittäjäksi tilanteen pakosta, mutta siitä avautuikin aivan uusi oman osaamisen hyödyntäminen ja mielekäs työelämä.
Vapautta ja vastuuta
Ihminen katuu yleensä vain sitä, mitä on jättänyt tekemättä. Ota härkää sarvista ja toteuta unelmasi. Mikäli et onnistu, et voi pudota korkealta ja ainakin olet yrittänyt. Muista kuitenkin, että työ, perhe ja vapaa-aika siis myös lepo pysyvät balanssissa. Olen tehnyt saman ratkaisun, enkä ole katunut pätkääkään, vaikka kaikki on vielä alussa. Virtaa ja tekemisen riemua on riittänyt. Onnea ja menestystä valitsemallesi tielle.
Maitta
En nyt tiedä mikä on yrityksesi toimiala, mutta sen tiedän, että vapaa-ajastasi on luovuttava. Itse olen ollut yrittäjä jo yli 18 v enkä ole voinut pitää montakaan kunnollista lomaviikkoa. Ainoa tapa on ollut varata kylmän viileästi matka ja lähteä kokonaan pois. Se on tapahtunut 3 kertaa tänä aikana 2-3 vk kerrallaan. Viikon lomia on voinut pitää paremmalla omalla tunnolla.
Toisaalta et lomallakaan koskaan pysty olemaan rento ja huoleton, sillä taka-alalla on työt, jotka pitää tehdä kun palaat tai uudet työt, joita pitäisi saada selvitäkseen jatkossa. Tietenkin on toisin, jos rahaa on tilillä niin, että sitä todella piisaa tai muuten taloudellinen puoli on turvattu (esim. aviomies pitää huolen siitä puolesta) etkä tarvitse työtäsi tullaksesi toimeen.
Olen kuullut toisten samassa tilanteessa olevien sanovan, että luulin saavani vapauden, mutta siitä tulikin vapaus tehdä työtä iltaisin, v-loppuina ja lomilla. Sen allekirjoitan itsekin.
Tämä on vain yhden ihmisen mielipide, joten kuule ja katsele toisia, sillä monella on todella hyviä kokemuksia yrittäjyydestä. Olenhan minäkin tässä roikkunut pian 20v, joten on tässä jotain hyvääkin. Toisaalta sitä ei enää ole jaksanut mitään uutta miettiä.
Minä olen pian 60v ja varmaan väsyminen vaikuttaa myös tähän mielipiteeseeni. Enää ei jaksa kuten nuorempana eikä pysty palautumaan kuten ennen. Nuorempana olisin ehkä sanonut, että on ihanaa olla oman itsensä herra.
TOISAALTA TEE RATKAISUSI OMIEN TARPEIDESI POHJALTA, SILLÄ SINULLA ON OMAN ELÄMÄSI SUHTEEN PARHAAT TIEDOT.
Blue Rose
Onnea uuteen Eija!
Kannustan sinua ryhtymään rohkeasti uuteen yritykseen, koska ilmaiset haluavasi sitä kiihkeästi. Into ajaa varmasti eteenpäin. Olen itse tehnyt samanlaisen ratkaisun ja olen uskalluksestani ylpeä ja onnellinen. Yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen mennään innolla eteenpäin askel kerrallaan. Kanssaihmiset ovat tukena ja rohkaisevat, luota siihen. Tuttu ja turvallinenkaan ei välttämättä ikuisesti jatku!
Tsemppiä!
”Pilkettä silmiin”
Hei Eija! Isäni teki sinun ikäisenä samanlaisen rohkean ratkaisun. Nyt hänellä on velkaa lopuksi elämäksi, mutta hän on onnellinen! Ja sehän on tämän elämän pääasia. Suosittelen sinuakin tekemään rohkean ratkaisun äläkä välitä pelokkaiden ihmisten kommenteista. Kaikki ylistävät ratkaisuasi, kun näkevät sinut onnellisena!
Jaana
Samaa ajattelen minä, kolmekymppinen nainen. Lähdin työvoimatoimiston yrittäjäkurssille ja nyt odotellaan sitten, että mihin suuntaan nokka alkaa näyttää! Tutki tarkkaan yritysmuotoja, ettei tipahda niin korkealta, mikäli homma ei ekalla kerralla onnistukaan.
Kurssilla meille teroitettiin, että saattaa käydä niin, että vasta toinen tai jopa kolmas yritys saa tuulta siipiensä alle: siinä tarvitaan todellista positiivarihenkeä, kun kerta kerran jälkeen noustaan kuin Feeniks tuhkasta!
Reippaasti vaan aloittamaan: paljon on apua ja tukea tarjolla monesta suunnasta. Jos et sinä muutosta elämässäsi tee, ei sitä sinun puolestasi kukaan muukaan tee. Yritetään yhdessä!
Ananaska
Miksi et tekisi sitä mitä haluat?
Olisiko sinulla mahdollisuutta järjestää pieni turvaportti, kokeiluaika, sitä varten, että testaat miten menee? Olet tehnyt kovasti töitä päästäksesi kokeilemaan tuota toista mahdollisuutta, miksi jättäisit nyt testaamatta sen, mihin olet valmistautunut? Vai pelkäätkö, ettet ole valmistautunut kunnolla? Pelko estää meitä tekemästä monen monta asiaa mm. hyppäämästä 10 kerroksisen talon katolta, se on hyvä asia. Mutta aina silloin tällöin täytyy miettiä ne riskit, mitkä todella uhkaavat hyvin vointia, onko tämä sellainen? Miten suuri? Mitä tapahtuu jos epäonnistut? Kokemus on opettanut, että kaukana rannasta ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa uimista, jos haluaa elää. Suunta on selvä.
– Anna –
Minä täytän kohta 59 ja olen vuokrannut yhden hengen yritystäni varten yksiön 1.10. lähtien. Jännittää ja innostaa vuorotellen. Välillä tuntuu, että minä en selviä tästä – velkaannun vaan. Välillä tuntuu, että nousen metrin maanpinnan yläpuolelle: vihdoinkin minulla on hiekkalaatikko, jossa saan rauhassa leikkiä tai kutsua asiakkaani leikkimään rauhassa kanssani. Silloin työteko tuntuu leikiltä.
Pelkojen puoli kumpuaa siitä, että jos minulle ei riitä riittävästi töitä.
Sinde
Itse olen riviopettaja ja työssäni opona puhun nuorille myös yrittäjyydestä ja sen mahdollisuuksista. Näen sen positiivisen mahdollisuuden myös kotoa käsin, kun mieheni perustama sisustussuunnittelutoimisto pärjää erittäin hyvin markkinoilla. Firma lähti käyntiin yhden miehen ”pajasta” kotimme kellarista ja nyt on tilanne aivan toinen, työntekijöitä on useita ja tulos näkyy myös taloudellisesti. Täytyy olla kiitollinen. Hän kävi ensin markkinointi-instituution yrittäjyyskurssin ja verkosto hänellä oli jo valmiiksi olemassa, investointeja ei juuri ollut, tietotaito omana itsenään. Suosittelen sinulle, riskin otto saattaa kannattaa.
Riskin otto
Onnea hyppyyn! Olen läheltä seurannut vastaavantyyppistä elämän(työn?)muutosta ja nähnyt että hyvä tulee!
Randa
Hieno ajatus, minä olen suunnilleen ikäisesi nainen Eija myös nimeltäni. Olen suunnittelemassa myös itseni elättävää yritystä, josta saisin leipäni täytyyhän tässä vielä puurtaa eläke-ikään mennessä…
Eisku
Lähde rohkeasti siihen mitä haluat. Olin tstotöissä koko aikuisikäni ja 40 täytettyäni päätin vaihtaa totaalisesti alaa. Nykyisin pyöritän ruoka-alan firmaa ja opiskelen leipuri-kondiittoriksi. En ole katunut päivääkään, muuta kuin sitä, että en tehnyt tätä jo aiemmin.
Piiaelina
Uskomatonta, ajattelin juuri aamiaista lukiessani, josko laittaisi perjantaiuteluun samankaltaisen kyselyn kuin Eija! Kohta 40v., melkein 20v. samalla työnantajalla, kaupan ala vaihtunut opiskelun myötä hoitoalaan, ja yrityskoulutuksessa ollaan! Mietteet ja tunnelmat samat kuin sinulle – tehdäkö se huima hyppy ”tuntemattomaan”?
KYLLÄ!
Tiedätkö, kun ajattelenkin toisenlaista ratkaisua, voin pahoin, en voi nähdä itseäni 20 vuoden kuluttua palkkatyöläisenä, työssä joka ei ole sitä, minkä omakseni tunnen! Joten meidän on Pakko hypätä, vaikka kuinka pelottaisi – olemme sen itsellemme velkaa. Uskon vahvasti siihen, että tämä tunne, joka sisälläni on, on tarkoituksellinen. Kaikki kuljetut polkumme ovat meidät tähän johdattaneet, muutosvastarinnasta huolimatta periksi ei anneta, päätös on vain Sinun ja Minun! Kyllä me pystymme, ammattitaidolla ja vahvalla halulla. Onnea ja menestystä yrityksellesi.
Katri
Olen pohdiskellut pitkään työpaikanvaihtoa. Uuden työpaikan ajattelu tuo kuitenkin pinnalle pelon ja epävarmuuden. Sinänsä hyvä, koska silloin olen alkanut miettiä mitä oikeasti haluan, mikä on oikeasti tärkeää. Välillä nuo unohtuvat ja jäävät taka-alalle kaikessa kiireessä.
Omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen, etten tällä hetkellä halua äärimmäisiä muutoksia, että hieman pienemmillä korjausliikkeillä saa myös aikaan riittäviä, omaa oloa kohentavia ja motivaatiota lisääviä muutoksia — uusia työtehtäviä ja vastuualueita voi haalia itselleen olemalla aktiivinen ja määrätietoinen.
Ensin pitää selkeyttää tavoitteet, ja tehdä hyvinkin tarkkoja toimintasuunnitelmia, jotka antavat itsevarmuutta. Kun on riittävästi intoa ja sisua, muutokseen jaksaa suhtautua myönteisemmin ja rohkeammin.
Pidä tavoitteet mielessäsi
Tartu mahdollisuuteen joka kolkuttelee ovellesi! Kun halu ja toive muutokseen lähtee sydämestäsi voit olla varma, että elämä kantaa! Itse olin samassa tilanteessa kaksi vuotta sitten mutta ”hyppy tuntemattomaan” kannatti. Nyt saan tehdä työtä jota haluan ilolla, valolla, rakkaudella, innostuksella ja suurella sydämellä. Kun kuulet ”kutsun” vastaa siihen ja tule hämmästymään elämän ihmeellisyyttä!
Susanna
Jos nautit siitä työstä, jota tekisit yrittäjänä, silloin kannattaa vaihtaa. Varmaan jo tiedätkin, että yrittäjyyteen kuuluu paljon muutakin työtä, kuin se mistä saa palkan. Minäkin hoidan itse siivouksen, markkinoinnin, tavaratilaukset, nettisivujen päivityksen. Kirjanpidon ulkoistin, kun löysin vihdoin pienyrittäjälle sopivan hintaisen. Mietin pitkään, ennen kuin uskalsin lähteä yrittäjäksi, pakersin pitkään (vuosikausia) työn ohella ennen kuin uskaltauduin.
Sitten ajattelin, että varmasti katuisin joskus eläkkeellä, että miksi en koskaan uskaltanut edes yrittää elää niin kuin halusin. Aina oli joku syy, miksi ei (muka) voinut; oli talovelkaa, vakituisen työpaikan lomaedut, turvattu toimeentulo ym.ym. Sitten ajattelin luottaa tulevaisuuteen ja siihen, että elämä on kuin noutopöytä, aina voi valita ja paljon on herkkuja tarjolla. Niinpä nyt olen toteuttanut unelmani, aloin toimia kokopäiväyrittäjänä ja opiskelen samalla lisää työn ohessa. Päivät on kyllä nyt alkuvaiheessa aika pitkiä, mutta kun koen tämän mielekkäänä, ei se rasita. Nautin jokaisesta työntäyteisestä päivästä! Toivotan Sinulle kaikkea hyvää elämääsi.
Eeva
Hei! Tehdä jotain omaa ja itselle on hyvin houkutteleva ajatus. Kiinnostavaa mutta… Humaanina ihmisenä olisi ala jotain luovaa ja taiteellista. Siis ei kaupallista! Mutta sitten törmätään kysymykseen millä elät? Yrityksen pitää tuottaa voittoa jotta sitä voi pyörittää.
Jos rahan ja omaisuuden keruu ei ole Sinulle tärkein asia maailmassa siitä voi tulla stressi kun Sinä pakosta joudut koko ajan miettiä niitä raha-asioita, jopa yötä päivää! Ja jos kysymyksessä on vielä ”oravanpyörästä hyppääminen” sitä suuremmalla syyllä harkintaa. Mutta silti Onnea yritykseen jos siihen päädyt. Meillähän on vain tämä yksi elämä ja kokeilla täytyy mikä mitä mieli halajaa!
Nainen myös 50v.
Minäkin opiskelin täysin uuteen erilaiseen ammattiin sairaanhoitajaksi ja valmistuin 46-vuotiaana. Tein töitä vuoden Suomessa ja kun työtilanne oli heikko muutin Ruotsiin 2001. En ole mikään seikkailijatyyppi mutta koko ajan olen tullut rohkeammaksi. Toki olihan se jännittävääkin muuttaa ulkomaille ja aloittaa puhuminen lukion ruotsinkielentaidoilla. Sain toissapäivänä työnantajalta virkavapaata joulukuun loppuun ja lähden koeajalle töihin Taalainmaalle. Jos koeajan lopussa tuntuu hyvältä jään sinne – toistaiseksi? – saa nähdä minne tieni minua vie. Kyllä minuakin on kovasti vetänyt tuttuun ja turvalliseen mutta jotenkin vaan olen päässyt tähän kohtaan tielläni. Luottamukseni että elämä kantaa on lisääntynyt, luotan oikeastaan aika paljon. Nyt 53-vuotiaana elämä tuntuu hyvältä ja koen että tulevaisuudessa on monenlaisia mahdollisuuksia.
Kaikkea hyvää sinulle ja paljon onnea tulevaisuudensuunnitelmillesi.
Anne
Täällä 62-vuotias nainen joka on perustamassa omaa. Maanantaina lähden kolmen viikon yrittäjä kurssille. Olen ollut työttömänä vuoden. Elämäni aikana olen ollut monenlaisissa töissä, en saman palveluksessa kuitenkaan kuin n. 3 vuotta kerrallaan.
Eläkkeelle en voi vielä jäädä kun on niin pieni eläke. Asun Göteborgissa ja ollut 40 v täällä rapakon takana joten eläkepisteitä on mutta porvari hallitus tekee huonoja päätöksiä. En ole ollenkaan varma että onnistun perustamaan oman, asiakaspiiri pitää ensin saada kuntoon ja heitä ei vielä ole tarpeeksi.
Alani on hieronta ja vasta nyt työttömyyden aikana olen kouluttanut itseni siihen, annan myös vyöhyketerapiaa. Täällä suositellaan ammatinvaihtoa joka viides vuosi, joten rohkeasti vain omaan yritykseen jos talous on kunnossa.
Seija
Yrityskummi ehdottomasti oltava ja jos pääsee hautomoon ideansa kanssa se olisi ok. Markkinoiden kartoitus oleellista etukäteen jotta tulostakin alkaa tulla samoin markkinointi/tiedotus todella massiivista oltava, vähä ei paukahda. Mieluummin isosti esille heti mainos jota ei huomaa on turha mainoskulu.
ILOA VALOA TSEMPPIÄ YRITYKSEESI!
AKSU
Mielestäni tuohon kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Vain sinä itse tiedät vastauksen. Olen melkein 50 v ja perustin 1,5 vuotta sitten yrityksen ja välillä tuntuu että olinko täysin hullu vai tosi hullu, mutta, jos laitan tämän ajan vaakakuppiin entisen elämän kanssa, niin en kadu. Jos ei uskalla mitään uutta, niin turha sitä on sitten siellä kiikkustuolissa voivotella. Eteenpäin sanoi mummo lumessa
Tuiski
Ryhdyin samassa iässä yrittäjäksi 5 vuotta sitten, enkä sinänsä ole katunut, ellei oteta huomioon alun pieniä epäuskon hetkiä.
Jos olet valmis siihen, että olet tyhjän päällä kaikessa – toimeentulossa ja sosiaaliturvassa ennen kaikkea – niin ryhdy ihmeessä.
Varaudu siihen, että tulotasosi tipahtaa pariksi vuodeksi 30-50 %:iin entisestä, etkä saa sairaus- tai työttömyyskorvausta,
Mutta muuten tämä vapaus on mahtavaa. Nyt ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin työhön – ei enää niitä ison organisaation simputuksia ja tyhjänpäiväisyyksiä. Voi tehdä kerrankin asiat oikein.
Parasta tässä on se – kunhan tulotason saa siis vakiintumaan edes kohtalaiseksi – että on oman itsensä herra. Sanonkin aina, että seuraava hierarkkinen porras minusta ylöspäin on sitten jumala.
Lykkyä tykö.
Henrik
Ehdottomasti KYLLÄ! Ryhdy yrittäjäksi.
Olen itse 52-vuotias ja yrittäjä. Vaihdoin turvallisen ja tutun palkkatyön ensin kiinteistövälittäjän työhön jota tein 4 vuotta ja sen jälkeen lähdin toisen työnantajan palvelukseen kuukausipalkkaiseksi aivan uuteen työkuvioon ja nyt olen jälleen jättänyt turvallisen kuukausipalkan ja olen yrittäjänä.
Elämä on lyhyt! Kannattaa katsoa, kokeilla ja nähdä erilaisia työkuvioita ja sitä kautta myös erilaisia ihmisiä. Eipä sitten keinutuolissa kaduta kun ei ole tullut kokeiltua ja yritettyä!
Ikä ei ole este oppimiselle.
Eli, kannustan sinua ryhtymään yrittäjäksi!
Arja
Eija hyvä, kouluttautumalla työsi ohella toiseen ammattiin olet jo osoittanut sellaista sinnikkyyttä, että uskon totisesti sinun pärjäävän haasteesi kanssa. Itse menin 50-vuotiaana ensin vuodeksi yliopistoon täällä Belgiassa ja sen jälkeen aloitinkin entisistä kuvioista täysin poikkeavalla taidesaralla. Ensimmäinen näyttelyni pidettiin lähikaupungin keskustassa viime vuonna. Sisua tietysti tarvitaan uutta luodessa, mutta sitähän sinulla kuulostaa olevan.
Tähdet Tuikkivat
Vain sinä itse tiedät mitä haluat ja itse kannat vastuun ja seuraukset päätöksestäsi jatkaa entisessä tai valita muutos.
Nainen
HEI Eija! Ei muuta kuin toimeks i- niin minäkin tein! Olin 20 vuotta kunnassa lastenhoitotyössä ja perustin toiminimen ihan eri alalta ja olen nyt opetellut ”yrittämään”. Tämä on IHANAA – toki välillä tulee uskon puute, mutta en vaihtaisi vanhaankaan takaisin. Tuo sinun epäröintisi on todella tuttua, sitä minäkin harrastin ensin muutaman vuoden. Sinun kannattaa nyt etsiä ihmisiä, jotka kannustavat sinua(ovat esim. tehneet saman ratkaisun) ja välttää puhumasta suunnitelmistasi niille, joiden jo etukäteen tiedät kauhistelevan ajatustasi! Jos sinua pelottaa kamalasti siirtyminen uuteen, voithan kokeilla anoa virkavapaata tai vuorotteluvapaata ,niin näet, mitä uusi elämä tuo.
TSEMPPIÄ UUTEEN ELÄMÄÄN – meitä on jo paljon, tervetuloa joukkoon!
Sitä saa mitä tilaa
Olen 51 v nainen ja perustin oman, yhden hengen yrityksen toukokuussa 2007. Samoin kuin Sinä, olin ollut yli 30 vuotta saman työnantajan palveluksessa, joten repäisy tutusta ja turvallisesta vaati aikalailla töitä itseni kanssa. Mutta tähän mennessä en ole päivääkään katunut. Kävin myös yrittäjäkurssin, sain sieltä kannustusta, ohjeita ja tietoa, joten suunnitelmani ryhtyä yrittäjäksi vain vahvistui. Toivon, että kysyt itseltäsi, mitä haluat tehdä loppuelämälläsi, ja jos vastaus on, että haluat muutosta, rohkeasti vain hyppy tuntemattomaan, elämä kantaa.
Marianna
AVAA SIIPESI JA LENNÄ! Meistä kukaan ei sure kuolinvuoteella niinkään sitä mitä tuli tehtyä, vaan sitä mitä jäi kokematta. Luopuminen on aina haastavaa, mutta uutta on mahdoton saavuttaa, ellei ole valmis luopumaan vanhasta.
Hyvää jatkoa Sinulle, hyppää ja koe kuinka elämä kantaa!
Sari a.
Onnittelut rohkeasta ratkaisusta! Nyt se on tehtävä tai jää tekemättä. Helppoa seuraavat vuodet eivät tule olemaan, mutta uskon, että et tule katumaankaan. Itsekin ryhdyin yrittäjäksi samana vuonna, kun 50 tuli täyteen. Tosin minulla on yhtiökumppani, mutta jälkiviisaana voin sanoa, että parempi lähteä yksin liikkeelle. Yrittäjyys on kuitenkin kokoaikaista hommaa, ja yrityksen kautta mukaan tulevat perheet ja kaikki perheasiatkin!
5-kymmpisenä on kuitenkin jo oman itsensä herra ja tietää mitä isona haluaa! Onnea ja menestystä muutokseen! Rahaa se ei välttämättä tuo, mutta elämän laatua.
Elämäntapayrittäjä
Olin itse samassa tilanteessa 2.5 vuotta sitten. Opiskelin uuden ammatin ja mietin noin puoli vuotta, että uskallanko lähteä varmasta työpaikastani ja lähteä yksin yrittäjäksi. Minulle oli kuitenkin tärkeämpää elämässäni, että voin henkisesti paremmin ja voin säilyttää fyysisenkin terveyteni pitempään kuin se, että minulla on varma ja säännöllinen tulo ja menetän ehkä terveyteni kovan stressin alla. Tämä on ollut yksi parhaista ratkaisuista elämässäni, mitä olen tehnyt. Rahaa tulee vähemmän, mutta olen onnellisempi. Tsemppiä sinulle ja rohkeutta yritykseen.
Kaija
Kuule Eija, olen 60:nen ja tein 27 vuotta samaa duunia, saman työnantajan palkollisena. Antoisaa, rikastuttava ja opettavaa työtä, mutta sitten oma harrastukseni muuttui uuden koulutuksen ja koulutusvapaan myötä toiseksi ammatiksi. Jatkossa minulle annettiin mahdollisuus tehdä vielä näitä kahta työtä rinnakkain. Otin vakkaripaikastani lopputilin, paneuduin täysillä uuteen ammattiini, ja ilmeisesti onnenkantamoisen myötä, työt uudessa työpaikassani, johon olin juuri kouluttautunut, loppuivat.
Sisuunnuin ja kävin yrittäjäkoulutuksen – olen perustanut oman firman ja saan tehdä kahta rakasta ammattiani ripirinnan ja omaan tahtiin, ja työtä tekevälle on riittänyt. – Katsos, asioilla on tapanaan järjestyä. Katso vaan rohkeasti eteenpäin. Sinulle ja meille kaikille on annettu vain tämä yksi elämä, joten hyppää rohkeasti mukaan ehkä elämäsi suurimpaan seikkailuun!
Maru
Minä ehdin olla saman työnantajan palveluksessa 25 vuotta. Haudoin pitkään muutosta, koska tutusta ja turvallisesta todellakin oli vaikea luopua, vaikka mieli vetikin muualle. Samana päivänä, kun aioin ehdottaa työnantajalleni opintovapaalle jäämistä (ajatuksenani, etten enää palaa takaisin), työnantajani irtisanoi minut.
Olin huojentunut, koska enää minun ei tarvinnut miettiä ratkaisuni seurauksia. Nyt 51-vuotiaana otan onnellisia ensiaskeleitani omassa yhden naisen yrityksessäni ja NAUTIN JOKA HETKESTÄ. Kun mieli vetää kiihkeästi muualle, osa ihmisestä on jo siellä.
Päivi
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sinun täytyy kokeilla uutta. Perustat yrityksen ja katsot kuinka sujuu, sitten ainakin tiedät miten kävi. Jos jatkat samaan malliin, et koskaan saa tietää miten yrityksesi muutti elämää. Nälkään ei tänä päivänä kuole kukaan vaikka riskejäkin liittyisi mukaan, jos mahdollista minimoi riskitekijät. Kokeile uutta, se on ainoa asia elämässä joka antaa eväitä tulevaan. Tsemppiä sinulle, entisen ja tutun sinä tiedät, mutta uutta et ennen kuin kokeilet. Itsekin olen yrittäjä yhden ja työllistän itseni.
Kirsti
Itselläni oli kutakin sama päätös kytemässä pitkän aikaa ja en muuta kuin miettinyt. Kaikki on ollut valmista pitkän aikaan mutta en vain ole tiennyt miten irtaudun päivätyöstä mahdollisen kivuttomasti. Sen keksin oikeastaan vasta keskiviikkona kuin olin kuuntelemassa Juhani Töytäriä Tuusulassa. Samana iltana ja seuraavana päivänä järjestin yritykselleni alkuun yli 3 kuukaudeksi hommia marraskuusta eteenpäin jolloin voin lähteä rakentamaan omaa unelmaa. Olen kuullut monesti neuvon että asenne ratkaisee kaiken ja niin juuri se on. Olin keskiviikkona sen verran ajatuksissani ja harmittamaan jäi vain kuin en muistanut kiittää Juhania että sai minut tajuamaan. Muuten varmaan miettisin vielä vuodenkin päästä eikä mikään olisi muuttunut…
Mace
Ryhdy ihmeessä, sillä, jos et ryhdy, kadut sitä koko loppuelämäsi! Sanoin itseni irti 40-vuotiaana insinöörinä tuotantopäällikön hommasta teollisuudessa ja hyppäsin! Ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Ainoa asia, mitä voin hävitä tässä, on raha. Totesin, että antaa mennä! Kaikki ne asiat, mitkä ovat minulle tärkeitä, olen jo saanut (minulle sopivin ja rakkain aviomies ja kaksi lasta).
Lähdin siis yliopistoon lukemaan kauppatieteiden maisteriksi, kun minulla oli hiukan opintoja jo takana Avoimen yliopiston puolella. Valmistuin kahdessa vuodessa, jonka jälkeen kävin yrittäjäkurssin ja perustin yhden naisen yrityksen, New Focus Oy:n, jossa koulutan ja vedän kehitysprojekteja. Sanomattakin on selvää, että olen äärettömän onnellinen! Kaikki puhuvat yrittäjän riskistä, pitkistä päivistä jne. Itse olen sitä mieltä, että on vakavampi riski jäädä vieraalle töihin ja haikailla joka päivä sen perään, mitä ihan oikeasti haluaisi tehdä… Ymmärrän sen, että toinen puolesi vetää tuttuun ja turvalliseen, niin se minullakin silloin aikoinaan teki. Mutta ajattele sitä, että se toinen puoli sinussa kaipaa kuitenkin jotain ihan muuta. Kummalla puolella on sinulle henkisesti enemmän merkitystä? Se asia sinun on itse ratkaistava. Olen itse mieltynyt suunnattomasti meille kaikille Aamiaisen lukijoille tuttuun sloganiin ”Asenne ratkaisee. Aina.”
On sinun asenteestasi kiinni, jos haluat menestyä ja saada elantosi yrityksestäsi. Jos asenteesi on, että sinähän näytät ja pärjäät, niin sitten siinä vain käy niin. Puhun omasta kokemuksestani tässäkin. Heikkoina hetkinä hoen itselleni, että asenne ratkaisee, asenne ratkaisee ja taas on vauhti päällä ja onnistumisia alkaa tippua. Huomenna juhlin yritykseni 1-vuotis syntymäpäivää, kun oikeana päivänä viikkoja sitten painoin töitä! Toivon ja kannustan sinua henkisesti sinne, missä sitten ikinä oletkin Eija fyysisesti! Toivon, että sinäkin olet eräänä päivänä tässä tilanteessa eli leipomassa valtavaa kakkua, onnellisena, yrittäjänä.
Leena
Toimin yrittäjänä avopuolison kanssa 6 vuotta. 7 päivää viikossa töitä, ei lomia, vain 7 pv vuodessa. Siitä seurauksena loppuun palaminen, josta toipuminen ei näin yli 50:seltä käykään kovin nopeasti. Nyt jo 3 vuotta sairaslomalla, eikä kunto vaan kohene.
Muista pitää vapaat viikonloput ja kunnon vuosilomat, jos aiot jaksaa tehdä työtäsi kunnolla ja pitkään. Syysterveisin.
yxi entinen yrittäjä
OTA VAUHTIA JA HYPPÄÄ!
Lähdin 20 liike-elämävuoden jälkeen opiskelemaan uutta ammattia ja nyt olen kymmenettä kuukautta yrittäjänä uudessa ammatissani. Yrittäjyyteni ei ehkä elätä minua täysaikaisesti mutta en huolehdi – nautin uudesta elämästä täysillä ja suunnittelen hankkivani jotain tuntityötä sähkölaskun maksun avitukseksi. Oli etukäteen pelottavaa mutta sitten valtava helpotus päästää irti vanhasta elämästä ja suunnata katse kohti uusia polkuja melkein viisikymppisenä. Suosittelen hyppyä tulevaisuuteen täydestä sydämestäni! Onnea matkaan.
Marjo
Kukaan ei voi antaa sinulle oikeaa neuvoa. Työnantajani tarjosi minulle kultaista kädenpuristusta 1992 ja tartuin siihen. Silloin ajattelin tekeväni 2-vuoden liksalla paljon. Verovirasto päätti toisin. Päädyin ensin valtiolle ja sitten vielä kunnalle, aina yksityistä yritysmaailmaa suosineena. Ryhdy vaan, jos pääset sen kynnyksen yli. Tsemppiä!
Kaija
Jos mahdollista, aloita uusi urasi ensin nykyisen työsi ohessa: tee sitä iltaisin ja viikonloppuisin. Tai sovi työnantajan kanssa, että teet viikon työtunnit neljässä päivässä ja teet sen yhden päivän oman yrityksesi töitä. Näin pääset alkuun ilman tyhjän päälle jäämisen riskiä.
Jos taloudellinen tilanteesi on sellainen, että pystyt irtautumaan nykyisestä työstä ja elämään vähintään puoli vuotta ilman minkäänlaisia tuloja, voit myös irtautua nykyisestä työstäsi ja ryhtyä yrittäjäksi kerralla. Jos sinulla ei ole tätä vähintään puolen vuoden marginaalia, tulee sinun harkita pitkään ja hartaasti ennen lopullista ja kerralla tapahtuvaa irtautumista palkkatyöstäsi.
Taloudelliset realiteetit huomioon ottaen, suosittelen lämpimästi yrittäjyyttä!
Kolmen vuoden kokemuksella
Minäkin yritin perustaa palveluyritystä ollessani 40 v. ja näin ollen vielä tehokkaimmassa iässäni. Opiskelin ankarasti työn ohella ja arvelin osaavani jo riittävästi toimiakseni yhden ihmisen työpanosta vaativissa tehtävissä.
Esimieheni innosti kuitenkin toteamalla, että parempi on sitten valmistua johonkin muuhun yritykseen, sillä täällä ei ole markkinoita noin pitkälle opiskelleelle henkilölle.
Varojen käydessä vähiin ja perheen hermostuessa oli pakko lopettaa opiskelut siihen ja vaihtaa työpaikkaa. Uusi työnantaja olikin innokas motivoimaan koulutukseeni ja laadimme yhdessä oikein HOPS:n, jonka mukaan olisin pian valmis lisävastuisiin yrityksessä.
Pienyrityksessä pitkään toiminut henkilökunta kuitenkin veti jarrua ja kieltäytyi yhteistyöstä. Pitkään työsuhteeseensa ja oppimaansa vedoten, he arvelivat uuden työntekijän pääsevän ns. niskan päälle.
Niinpä jäin työttömäksi etsien uutta tehtävää. Uusi löytyikin, mutta perustasolta.
Summa Summarum
Onhan se totta kai helpompaa olla pienellä palkalla toisen orjana, mutta ihmisen kehittymisen halu ja takaraivossa piilevä aavistus elämän mahdollisuuksista polttelee vielä nytkin. Ja jollei lähtiessä ole evästä, eikä pienintäkään tukihenkilöarmeijaa takataskussa, niin on turha kuvitella saavansa yritystä toimimaan omin voimin ja itsekseen.
Olen joskus kuullut hyvän perusohjeen yrityksen perustajalle, eli idean hetkestä itsekseen toimivaan yritykseen elettävä aika on sama, kuin se aika, jonka voi elää kuolematta konkurssivaroin.
Jos kellä on mahdollisuus luottaa huomiseen ja uskoo pärjäävänsä raadollisessa liikemaailmassa omine kykyineen, onnittelen.
Epäonnistumisen todennäköisyys on nimittäin suurempi, kuin onnistumisen.
Talkkari
Olen nainen ja myös 50 v. Kaksi vuotta sitten muutimme pois Uudeltamaalta mieheni lapsuuden kotiin Keski-Suomeen. Tosin osin jatkamme samaa työtä kuin ennenkin, mutta täytyy sanoa, että muutos oli silti huima. Hyppy suureen tuntemattomaan, niin sanotusti. Sanoisin kuitenkin, että pelkästään positiivisessa mielessä. Mitään takeita ei ollut hankkeen onnistumisesta. Nyt kumpikaan meistä ei vaihtaisi mistään hinnasta takaisin siihen vanhaan.
Itse en oikein tiedä vieläkään mikä minusta isona tulee, mutta asioilla on mielestäni taipumus järjestyä, kun aika vain on oikea. Usein vaaditaan kosolti kärsivällisyyttä. Se turvallisuuskin on aika suhteellinen juttu. Vanhakin voi yhtäkkiä muuttua vähemmän turvalliseksi. Luottamuksen ollessa vahva elämään, voi olla turvallisin mielin missä tahansa tilanteessa. Asenne ratkaisee. En tarkoita kannustaa liiaksi siirtymään uuteen – tämä oli vain meidän tarinamme lyhykäisesti ja jokainen tekee omat ratkaisut omista lähtökohdistaan. Kuuntele tarkasti itseäsi ja tee vaikka lista paperille plussista ja miinuksista molemmissa vaihtoehdoissa. Väkisinkään ei kannata mitään vääntää. Ei uutta eikä vanhaa.
Paula 50 v
Olen tehnyt tuon ratkaisevan liikkeen josta unelmoin vuosia, mutta en uskaltanut ryhtyä – toisin sanoen, en ollut valmis, mutta nyt… NYT OLEN TEHNYT SEN!
Se vaati rohkeutta ja kaikkien ennakkoluulojen hiljaista romuttamista omasta päästään. Mietin jossain vaiheessa paljon sitäkin mitä muut ajattelevat…uskallanko tulla esille. Jo siitä päivästä lähtien, kun otin ensimmäisen askeleen yrittäjyyden suuntaan, eli lähdin kouluttautumaan niin huomasin, että metkalla tavalla kaikki oikeat ovet avautui ja oikeat ihmiset osui kohdalle. Se on ollut ihmeellistä ja en ole voinut muuta kuin hämmästellä sitä. Tietysti vastoinkäymisiäkin on ollut mutta ne on vain vahvistaneet minua ja olleet viimekädessä minulle eduksi. Nyt voin sanoa olevani hyvin onnellinen ratkaisuistani ja siitä että uskalsin. Joku minussa on halunnut tätä koko ajan. Olen löytänyt oman paikkani ja tehtäväni. Tärkeintä on se että olen löytänyt itsestäni sellaista mistä joskus vain uneksin ja kadehdin toisissa.
Rohkaisen sinua – USKALLA! Se kannattaa!
Onnellinen yrittäjä
Ajauduin hoitovapaalta yrittäjäksi tilaisuuden tullen, en ehtinyt käyvä yrittäjäkursseja tai hakea starttirahoja; tosin isäni ja mieheni ovat yrittäjiä, eli tiesin hyvin, mihin olin ryhtymässä. Maanantaina aloitan kahdeksannen yrittäjävuoteni enkä ole katunut päivääkään. Vaikka työtulo jää alle sairaanhoitajan kuukausipalkan (kultakaivosta en siis kehittänyt vielä seitsemässä vuodessa) olen siltikin tyytyväinen. Maksan mielelläni itsenäisyydestä ja varsinkin työnilosta, jota tiedän tuntevani useammin kuin palkansaajana hoitoalalla…tätä nykyä. Saan tehdä kulloisenkin työtehtäväni rauhassa, antaa asiakkaalle riittävästi aikaa. Eli jos sinulla on pitkä pinna, perusoptimistinen luonne ja kestät yksinäisyyttä: siitä vaan. Yrittäjäkurssia silti suosittelen.
Hoituriyrittäjä
Minä taas olen 40 v. ja olen jo Y-tunnukseni saanut, hyppäsin yrittäjyyteen lähes kahdenkymmenen vuoden palkkatyöstä! Välillä minuakin hirvittää, mihinkä olen ryhtymässä, mutta sitten taas kutkuttaa kaikki uusi ja työmäärä ei todellakaan pelota, virtaa riittää ja ideoita vaikka mihin. …kun sitten vaan yritys lähtisi mukavasti alkuun… Mutta rohkeutta tietysti pitää olla, niin kuin kaikessa uudessa. Hienoa, kun meitä on muitakin!
Markukka
Innolla odotan vastauksia kun itsekin olen 50v nainen, joka harkitsee yrittäjyyttä. Ja Eija minäkin! Onnea yrityksellesi – vaikka en pidä sanasta yrittäjä. Kyllä jokainen ”yrittäjä” on todellinen tekijä eikä mikään yrittelijä
Eija S.
Ryhtyäkö vai ei?
Listaa molemmista hyvät ja huonot asiat. Yrittäjyys ei ole ruusuilla tanssimista, vaikkei sitä ole palkkatyökään. Silti minua innostaa yrittäjän vapaus tehdä omia ratkaisuja (joskus vääriäkin), joista itse kantaa vastuun. Luovuus, into ja energisyys kukkii rajattomasti, kun on hyvä liikeidea, jota kannattaa testata esim. TE-keskuksen uusyrityskeskuksen kanssa. Innokkuudella ja omaan osaamiseensa luottaen jaksaa kummasti pienet vastoinkäymiset. Sinun on itse uskottava vahvasti ideaasi. – Tsemppiä, onnea ja menestystä!
Yrittäjänainen 17 v. kokemuksella
Niin kauan menee jotenkuten kun on terveyttä. Yrittäjän liikevaihto pitää olla tietynsuuruinen ennen kuin kuulut mihinkään järjestöön ja saat mitään etua, oikeutta. Entäs sitten kun tulot on pienet. Kelan päiväraha voi sairastaessa olla vain 6 e/pv. Ei lomia voi pitää ja eläke kertyy tosi huonosti ellet maksa kallista yel-maksua. Ajattele mikä etu on kun olet kauan työskennellyt samalla työnantajalla ja työttömyys ym. eläke-edut. Olen laskenut että oma eläkkeeni tulisi olemaan n. 400-500 e. Joten mieti tosi tarkkaan. Koko ajan toitotetaan yrittämisestä ja maalataan kaunista kuvaa siitä. Onhan vapaus tehdä työtä, mutta nöyrä olla pitää. Pitäisi pysyä terveenä ja painaa koko ajan töitä jotta jotenkin pärjäisi maksujenkin kanssa. Ota selvää asioista. Lämmöllä, vaikka negatiiviselta vaikuttaa.
Yrittäjä – kokemusta on
Olen 45-vuotias nainen ja vasta kouluttautumassa uuteen ammattiin, josta olen ajatellut myös yritystä itselleni. Olen ollut jo aikaisemmin yrittäjä, eri alalla tosin, mutta siitä jäi tietynlainen kipinä. Uskon ymmärtäväni ajatuksenkulkusi aika tarkkaan. Itse olen vakituisessa toimessa kuntatyönantajan palveluksessa ja kyllä se pistää miettimään, että haluaako vaihtaa 30 vrk vuosilomansa ja säännöllisen, vaikka pienenkin, kuukausipalkkansa yrittäjän epävarmaan, mutta haastavaan työhön.
Olen kyllä tullut siihen tulokseen, että en aio eläkkeelle asti pyöritellä papereita, vaan kyllä elämässä täytyy olla muutakin. Ja sanotaanhan, että kaikkein eniten ihminen katuu tekemättä jättämisiään, ei niinkään tekemisiään. Tsemppiä ja rohkeutta sinulle kovasti, perässä tullaan :DDD
Heidi
Juuri se tuttu ja turvallinen saa ihmiset yleensä jäämään paikoilleen. Silloin on vaikea päästä eteenpäin. Ota rohkeasti selvää yrityksen perustamisesta. Hyvä olisi käydä myös joku iltakurssi liiketalouden perusteista. Oma yritys – ainakaan aluksi – ei ole rahasampo. Mieti olisiko sinulla mahdollisuutta tehdä osa-aikatyötä nykyisessä työpaikassasi ja pikkuhiljaa sanoutua irti kokonaan, jos oma yritys tuntuu siltä mihin haluat panostaa. Ellei onnistu niin, oletpahan ainakin kokeillut, ettei tarvi harmitella sitä ettet uskaltanut. Onnea yrityksellesi!
Annukka
Kyllä! Ehdottomasti! Elämä ei lopu viisissäkymmenissä, joka päivä… Hetki voi oppia uutta! Uusi ja outo asia aina pelottaa, mutta voitettuaan ne.. on taas askeleen etempänä omaa itseään! Tsemppiä Sinulle!
BisaNte
En tiedä kuinka paljon jo olet saanut vastauksena viisaita neuvoja ja kokemuksen rintaääntä kysymykseesi.. mutta itse olen myös yhden naisen yritys (ja vielä on/off eli määrään tahdin itse) ja teen kotityöhuoneestani käsin joskus valtakunnallista mainontaa (tekstit + ideasuunnittelu) TAI hiljaisempana aikana väkrään itse suunnittelemiani koruja ja neuleita liikelahjoiksi tai muistamiseksi muuten vain…Suosittelen kyllä tätä tapaa ansaita leivänsyrjää ja sinäkin olet selvästi joutunut nyt kuuntelemaan sisintäsi, joka mieluusti antaisi mahdollisuuden uudelle, upealle tekemiselle. Oman tekemisen mielekkyydelle.
Ja – tässä noin 50 v. verevässä ja vetreässä (!) iässä – on jo aikakin kokeilla omia siipiään, osaamistaan. Ilman suuria luuloja ja hulppeita luksuskulisseja moni meistä pääsee ihan tyydyttävään elämään näinkin. Elämisen taso on IHAN eri luokkaa kuin entisessä oravanpyörässä/hullunmyllyssä (mainostoimistossa)!
Tee normaali tai ainakin karkea liiketoimintasuunnitelma ja ole rehellinen itseäsi arvioiden: jaksatko/osaatko/ehditkö tehdä yksin? Mistä alkurahoitus ja kuinka pitkäksi aikaa? Toiminnan laajuutta miettiessäsi myös tavoitetaso on tärkeä. Kukaan meistä ei saa kuuta taivaalta, vaikka tahtoisikin. Ei heti, eikä ensi vuonnakaan…ja sitten jo huomaakin ettei sitä haluaisikaan, näin on ihan hyvä…
Onnistut kyllä, jos tarpeeksi haluat, go ahead!
Olen mielelläni henkisenä energiapussinasi, ”takapirunasi”, jos niin haluat. Ota rohkeasti yhteys – niinhän se yrittäjän arki usein nivoutuukin: verkostoituminen on hyvä askel menestykseen….
Aikanainen
Olen itse tehnyt ratkaisun siirtyä yrittäjäksi vuosi sitten, kun työnanastajani suhtautui erittäin nihkeästi pienten lasten äiteihin ylipäätään ja etenkin työajan joustoihin pienten lasten vuoksi. Halusin olla lasteni kanssa enemmän, mutta en kuitenkaan menettää hartaasti ja kovalla työllä hankittua ammattitaitoa. Nyt yritykseni pyörii ihan ok; keväällä oli paljon töitä (ja tuloa kattamaan tätä syksyäkin) ja nyt on taas aika myydä lisää.
Ei yrittäjänä oleminen ole helppoa, mutta siinä voi säädellä itse työaikoja ja -tapaa. (Riippuu tietenkin bisnesideasta.) Sinnikäs pitää olla ja rahallinen tilanne melko hyvä, sillä alussa voi tulla heikompia tulokuukausia. Itse en olisi voinut tehdä muuta ratkaisua tässä tilanteessa ja olen todella tyytyväinen henkilökohtaisesta oppimisesta, jota on tapahtunut paljon. Näillä eväillä on hyvä jatkaa mihin suuntaan vain. Varmasti sinäkin voit hyödyntää ammattitaitoasi nyt ja nauttia elämästäsi sopivalla työmäärällä ja kunnialla!
Ratkaisuja on tehtävä, hankaliakin
Perusta yrityksesi mutta jos mahdollista varmista selustasi eli jos voit pitää entiseen työpaikkaasi paluun esim. virkavapaudella niin pidä se. Itse perustin oman yhden naisen yritykseni juuri virkavapaan turvin vajaa vuosi sitten. Sain starttirahankin, joka loppuu kohdaltani muutaman kuukauden kuluttua ja oikea ”totuus” alkaa. Valitettavasti tällä hetkellä tuntuu siltä että en tule toimeen yrityksestäni saamillani tuloilla, kävi niin että asiakkaakseni ennen yrityksen perustamista ”ilmoittautuneet” ihmiset pettivät ja omalla alallani onkin enemmän tarjontaa kuin kysyntää tällä paikkakunnalla missä elän.
Vaikka ehkä joudunkin palaamaan takaisin entiseen ammattiini, olen iloinen että kokeilin yrittämistä ja sain siitä kokemuksia, myös tämän hieman negatiivisenkin, ei ainakaan jäänyt mietityttämään olisko pitänyt! Aloita ja nauti siitä uudesta ammatistasi, ainakin hetken!!
Riitta
Mitä haluat elämältä? Tehdä sitä samaa työtä jonka jo osaat vaikka silmät kiinni vai ottaa vastaan uusi haaste? Kuuntele sisäistä ääntäsi ja ”sisäistä paloasi” asiaan.
Olen itse miltei vastaavassa tilanteessa. työskentelen liikealalla ja asiakkaani ovat todella mukavia ja iloisia!
Olen 41v, olen ollut toisten palveluksessa 1989-lähtien nyt neljäs työnantaja on meneillään. Olen miettinyt oman yrityksen perustamista, työllistääkseni itseni. Työttömänä en kerta kaikkiaan voisi olla! Olen listannut selvitettävät asiat selkeästi. Rohkeasti selvittämään asioita yksi kerrallaan! Kysyvä ei tieltä eksy, kuten sanotaan. Uskottava itseensä ja kykyihinsä! Viimeisenä lista hyvät puolet asiassa ja pahimmat pelkoni lista.(huomasin itse että se oli selviytyminen lainasta), sillä työtä olen aina ollut valmis tekemään niin paljon kun hartiat kestää! Mutta työaika ja vapaa-aika täytyy olla.
Pohdin aina asiat todella tarkkaan kaikilta mahdollisilta puolilta. Olen tehnyt oikeita päätöksiä elämässäni tähän asti. Vaikka kuinka on tullut lunta tupaan ja ollut vaikeuksia, koskaan en ole katunut tekemiäni päätöksiä. Aina olen vaikeuksistani selvinnyt.
Asenne ratkaisee AINA! Voi sitä onnistumisen iloa. Työskentele kohti päämäärääsi. Jos juuri nyt et uskalla aloittaa, sinulla on valmiina selvitystyösi kun tulee seuraava mahdollisuus! tai sinulle tarjoutuu mukavasti tilat toimintaasi varten… Joskus malttikin on valttia.
Mirkku
Tee juuri se mistä unelmoit ja haaveilet! Mikäli aiot miettiä vielä kymmenen vuotta, tuskin tulet enää saavuttamaan sitä kaikkea, mihin olisit kyennyt aloittamalla nyt! Vain itse pystymme vaikuttamaan siihen toteutuvatko unelmamme. Olen itse nelikymppinen ,ollut yrittäjänä 21 vuotta. Paljon se vaatii, mutta paljon se antaa.
SABELLA