Vain muutaman sanan tähden
Lapsena kuullut sanat vaikuttavat pitkään, usein läpi elämän. Joskus ne ovat kannustavia, joskus lannistavia. Kyselin millaisia hetkiä ja sanoja itse kunkin lapsuus on tarjonnut.
Alle kouluikäisenä halusin Haaparannalla Mums Mums – suklaaherkkua kaupassa. Äitini sanoi, että et saa kun olet itse kun mums mums ja tarkoitti varmaan sillä, että olet pyöreä lapsi. Muistan aina sen kun näen Brunbergin suukkoja myynnissä kaupassa. Koskee vieläkin. Olen vaille 60 vuotta vanha nyt.
-Mums Mums
Teinivuoteni menivät arkipäiväisyyksien parissa ollessa, joka aina tuntui jotenkin olevan päättymätön pyörä mihin en halunnut tempautua mukaan täysillä. Sain elämäni pysymään mielenkiintoisena, hauskana ja onnellisena mielikuvitusmaailmani ollen leikin kautta jatkuvasti läsnä. Sai kuulla monasti saman lauseen kerta toisensa jälkeen: mikset ole kuin toiset ja miksi olet noin lapsellinen, on aika aikuistua. Siihen en suostunut ollen elämäni rikkain eheyttäjä ja energisoiva voima tuo lystikäs leikki, jonne pystyi pakenemaan sisäistä epäkelpoisuuden tunnetta ollen ainainen erillainen nuori. Ajan kuluessa kuitenkin ymmärsin on vapauttavaa päättää olla kuka on ja jättää kuuroille korville tuon sanan: lapsellinen, jota kannan koko elämäni mukanani.
-Liian lapsellinen
”Tämä tyttö se on ollut ruoka-aikaan kotona” kaivautui syvälle mieleen kaihertamaan.
Pidin jo kouluikäisenä neulomisesta. Mummo tuumi neulomistani katsellessaan, että ”Ei sinulla ainakaan kiire ole”. Neuloin hänen mielestään tuskastuttavan hitaasti. Hidas neuloja olen yhä, mutta silti olen neulonut lukemattomia villasukkia ja useita isompiakin neuleita.
-Rilla
Olin ensimmäisellä luokalla koulussa. Harjoittelimme kuorolaulua joulujuhlaan. Opettaja sanoi minulle, että laula sinä hiljempää tai voit olla laulamatta. Availe vain suuta. Sen jälkeen en ole koskaan laulanut.
-Liisa
Nurmijärven Röykän kylä, 1980-luvun alku, olin 14-vuotias tyttö. Jännitin ensimmäistä yläasteen diskoa. Pyysin isääni opettamaan minua tanssimaan hitaita. Isä pani levyn soimaan ja näytti askeleet. Sitten yritettiin yhdessä. Kun en heti osannut, hän puuskahti pilkallisesti ”sä oot vissiin Röykän notkein rautakanki!” En ikinä tanssinut koulun diskoissa..
-Rautakanki, 58 vuotta
Tämän taisin sanoa kyllä itse, mutta on edelleen käytössä. Sain itseni suurella vaivalla punnerrettua omaan sänkyyni. Siellä sitten tuumasin: ”Noin ketterästi minä hyppäsin”.
-Tarja
Lapsena lauloin innokkaasti mitä koulussa opetettiin ja kuuntelin myös radiota josta inspiroiduin laulamaan. Sitten kuulin vanhempani sanovan nauraen, että Kirsi se on kova laulamaan, mutta ihan nuotin vierestä. Siihen loppui laulu-urani.
-Kirsi
Äiti uhkasi minua, että laittaa lastenkotiin. Olisipa laittanut. Siellä joku olisi ehkä minustakin välittänyt.
-Näkymätön Ninni
Valitettavasti pelkkiä lannistavia: Teistä ei koskaan tule mitään. Pelkkiä siivoojia ja raitiovaunun rahastajia.
-Lapsuuden menettänyt
Mielessä on pysyvänä Äitini erittäin maalaisjärkinen lause, jonka hän sanoi aina silloin, kun edessäni oli uusia haasteita, joista selviämistä jännitin: ”Ihmisethän sitä tekee, kyllä sää siitä selviät!”
Lause toimii, oli sitten kyseessä rakennustyö, tentti, leipominen, ruoanlaitto, puheenpito tai mikä tahansa esiintyminen.
Tuon lauseen hän sanoi myös, kun lähdin synnyttämään esikoistani – lisäsi siihen vielä: ”Ajatteles nyt, ketkä kaikki on synnyttäneet ja minkälaisissa olosuhteissa, kyllä sää siitä selviät!”
-Mummu 70
Isäni isä kuoli jo silloin kun olin 8-vuotias, mutta kaksi sanontaa on jäänyt mieleen:Annan hevosen murehtia. Sillä on Isompi pää. Ja kun minua kiusattiin koulussa: ei haukku haavaa tee, kunhan ei koirarakki puraista saa.
-JK
Ensin työ ja sitten leikki…. mutta sitä työtä oli meillä maalaistalossa yleensä niin paljon 1970-luvulla, ettei sille leikille juurikaan jääny aikaa tai voimia 😄
-Amalia
Se, joka toista haukkuu, on itte!
Mummoni sanonta, kun meitä serkuksia kaitsi kesäisin.
-Marja
Niin likaiselle kivelle et sylkäise, ettet sitä takaisin nuolaise; eli sanomisistaan joutuu aina vastuuseen.
-Juho
Äidilläni oli tapana kommentoida ulkonäköäni, useimmiten sukulaisten ollessa paikalla: Tytöllä on isänsä iso nenä. Sivusta katsottuna vielä menettelee, mutta edestäpäin melko ruma. Tai sitten: Niin on pitkä ja laiha, ei laaksoa ei kukkulaa. Ja monen monta muutakin tokaisua, jotka kaikki saivat itsetuntoni maanrakoon ja olinkin lapsena ja nuorena hyvin ujo. Varhaisteinille nämä sanat jättivät pysyvät arvet, jotka itkettävät vielä yli 60-vuotiaanakin.
-Ruma ankanpoikanen
Hymyile vastaantulevalle.
Äitini kehoitus minulle, kun lähdin eka kertaa kouluun.
-Marja
Kun minut kolmen vanhana perheessä tapahtuneen onnettomuuden vuoksi tädilleni hoitoon vietiin, sanottiin, ole sitten reipas ja rohkea. Olen sitä nyt jo yli 70 vuotta ollut, vieläkö pitää tsempata. Tarkoituksena oli varmasti pientä tyttöä kannustaa, se on ollut koko elämän vahvuutena, voimana, jokohan voisin siitä luopua, joskus olis kiva myös olla heikkona, saattaisin osakseni saada myös hellyyttä, rakkautta.
-Keiju
Pari asiaa mm. on jäänyt mieleeni, meil oli vietävä likaämpäri ulos ja vesi haettava kaivosta. Äiti sanoi usein: Vie mennessäs, tuo tullessas; ja toinen sanonta oli, Se on viisas köyhä, kellä on kassi mukana kylässä!
-Yx Wintsa vaa
Jos se kerta noin arvokas on, syödään sitten. Näin sanoi tyttäreni pienenä kun papalta jäi munkki osin syömättä. Ja aikuiset tuumi kuka munkin söisi loppuun. Siitä lähtien on tyttäreni perheessä syöty ruoka loppuun lautaselta…
-Mummo vaan
Lapsena kuulin äidin usein mainitsevan: Työn kun näkee, niin tekijän tuntee. Muistan kysyneeni, mitä se tarkoittaa… ja äiti selitti kuvaillen esimerkiksi jonkin työn tilanteen tarkennuksineen — todeten: Totta se on… tulet sen elämässä huomaamaan…
Hyvässä ja pahassa olen tämän kyllä tullut huomaamaan, omassakin elämässä!
-Esimerkki!
Alakoulussa -60 luvulla minua kiusattiin, olin pitkä, mutta myös pyöreä, en lihava missään nimessä. Mutta kohtuutonta kuulla olevansa läski. Ehkä eka tai toka luokalla mulla oli punainen pörrö turkki ja silloin sain nimittelyä tomaatti. Oman kehon kuvan hyväksyminen kesti KAUAN.
-Lahja
Vähäpätöinen asia joka tapahtui murrosikäisenä: itseäni hieman nuorempi pihan tuttu moitti uusia hienoja 3-raita Adidas-lenkkareitani isoiksi (jalkani olikin kyllä iso). Sen jälkeen en niitä käyttänyt ja jäi pitkäksi aikaa trauma isoista jaloista. Olen monesti ihmettellyt miksi asia on niin syöpynyt mieleeni vaikka koskikin ”vain” ulkonäköäni. Ei varmaankaan osannut ajatella lausahduksensa vaikutusta!
-Pihan isojalkaisin tyttö
Olin 6-vuotias. Isäni hieroi leukaansa omaani ja sanoi; Annan sinulle parransänkeä. Poikaa oli toivonut… Eikä ole unohtunut 60 vuosikymmenessä.
-Hannele
Olin lapsena Mummon kanssa paljon reissussa.
Mummo neuvoi, että kun vieraissa paikoissa on erilIaisia kauniita esineitä, niihinhän ei saanu koskea. Mummon opetus oli: Katso silmäll, ku kultahelmell, mutt älä koske käell! Mummo oli rajan takaa Karjalasta ja karjalaisii ollaa! ❤️🫶
-Mummon muistoja
Ei meidän suvussa ole kieliä opittu. Eipä antanut pontta opiskella koulussa kieliä. Olisi kannattanut edes myötäsukaisesti kuunnella opetusta tunneilla.
Sukututkimus osoitti että varsin monet sukulaiset ovat muuttaneet ulkomaille. Miten he ovat pärjänneet jos eivät ole oppineet maan kieltä?
-Calacucco
Kaksi on maailmassa mitkä ei kannata, turha nuukuus ja pieni varkaus..
-Marja
Kirjoitin runon jossa oli, ken mua raukkaa rakastaa, Jumala mua rakastaa…. jne. Sisko sanoi, että minua ei varmasti rakasta kukaan ikinä. Se tuntui tosi pahalta. Kyllä olen saanut kokea Jumalan rakkautta aikuisena.
-Rääpäle
Ota tiestäsi vaarin ja suunnasta sen,
älä kaikista ruusuista huoli.
Totta sekä oikeaa, on Herran tietä ihanaa.
-Elämänviisautta
Ilmeisesti itse lapsena koin vähättelyä, enkä saanut järin suurta arvostusta ainakaan omasta mielestäni, koska mielessäni ovat usein erään toisen, minua useamman vuoden nuoremman lapsen sanat.
Sanat kuullessani olin ehkä yhdeksänvuotias, sanojen käyttäjä noin nelivuotias.
Olimme sukulaistädin syntymäpäivillä, kun minulta kysyttiin, voisinko mennä tuon nelivuotiaan kanssa ulos leikkimään. Niin lähdimme, ja minä, varovaiseksi kasvatettu, katsoin kauhulla, kun pikkulikka kiipeili kiipeilytelineessä pitkin, poikin. Minä siinä pyytämään toista olemaan varovainen, eikä keikkumaan tuolla tavalla, voi vaikka pudota. Yhdeksänvuotiaan tyrmistys oli suuri, kun tämä terhakka neiti napakasti vastasi: ”Mun isi ja äiti on sanonu, että mä voin mitä vaan, mä osaan!” Että jollekin lapselle on voitukin sanoa noin! Sitä ei pieni pääni käsittänyt oman kokemusmaailmansa puitteissa. Että aikuinen voi kannustaa ja kehua – ennen kuulumatonta.
Sanat ovat kulkeneet mukanani jo kohta 50 vuotta. Edelleen kunnioitan syvästi tuon pikkuisen vanhempia, jotka ovat olleet niin viisaita, että ovat lastaan tukeneet ja kannustaneet. Edelleen, huonona hetkenä, toivon, että olisin itsekin saanut kuulla samanlaisia sanoja lapsena, että olisin tänään vahvempi, että uskoisin enemmän itseeni. Edelleen tänä päivänä saan myös nauttia noiden sanojen hedelmistä tuon pikkuneidin kohdalla. Tuosta pikkuneidistä kasvoi hyvin monitaitoinen ja lämminsydäminen ihminen, joka ilahduttaa tekemisillään hyvin, hyvin monia meistä. Tuo pikkuneiti tunnetaan myös Tanhupallona.
-Paula Parsakaali
Koetin opetella alakoululaisena pitsin virkkausta, mutta se ei onnistunut ja viskasin tekeleen pitkin lattiaa. Kummitätini poimi sen ylös, ojensi minulle ja sanoi: jos jonkin taidon on joku toinenkin oppinut, niin kyllä sinäkin opit. Pitää vain jaksaa yrittää!
Tämä on käynyt mielessäni monesti, kun uuden opettelu on tullut eteen.
-Raija / yksityisyrittäjä, edelleen, 68-v.
Ei sinusta ole siihen, et kuitenkaan osaa.
-Heikuri
Äitini ja äitini äiti (minulle mamma) tapasivat ei niin kannustavasti sanoa: Ei meidän suvusta ole urheilijoiksi. Aika hyvin tuo iskostui niin pikkuveljeni, serkkutyttöni kuin minunkin mieleen.
Ihana kansakoulunopettajani sanoi minulle, että pystyt mihin vaan, kunhan haluat!
-Marame
Lapsena, kun kävin illalla nukkumaan äitini sanoi aina: Hyvää yötä potsloijaa! Sitten vuosikymmeniä myöhemmin kun serkkuni oli minulla yökylässä, sanoin, Hyvää yötä potsloijaa! Hän tuli ovelle ja sanoi, ettei ollut kuullut tuota hyvänyöntoivotusta, kun viimeksi lapsena 1940-luvulla kun hänen äitinsä sanoi saman. Ihmettelimme mitä tuo potsloijaa tarkoittaa? Nyt vasta muutama vuosi sitten kysyin venäjää osaavalta työkaverilta tuota sanaa hän sanoi se on suukko potseloi. Joten selitys minun vanhempi tätini (kyseisen serkun äiti) oli lapsena 1910-luvulla asunut Haminassa jossa oli myös puhuttu venäjää. Mummoni oli sen varmaankin kuullut ja käytti sitä. Näin tuo hyvän yön toivotus oli siirtynyt vuosikymmenet suvussa.❤️
-Virpi
Minulle kummitätini ohjeisti: Kuulehan, kun elämässä ei varasta, valehtele eikä tahallaan tee kenellekkään vahinkoa, kyllä elämässä pärjää.
-Liisuuka Etelä-Savosta
”Elä ihmisiksi. ”
Näin sanoi äitini.
”Missään ei käy mitenkään.”
Näin sanoi isäni
”Kaikista ihmisistä ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen.”
Näin sanoivat kumpikin
-Maija Salonen/Kassilan Maija
Äitini sanoi usein: Vie mennessäs tuo tullessas. On toiminut hyvin ja olen yrittänyt viljellä sitä perheessäni ahkerasti 🙂
-Pääseepä helpommalla
Kun aikuiset on tuhmia, heidän pitää maksaa sakkoja.
Kun lapset on tuhmia, tulee luunappi tai tukkapöllyä.
Kun aikuiset on hyvin tuhmia, heidät pannaan linnaan (vankilaan).
Kun lapset on hyvin tuhmia, tulee remmiä.
— eikä jäänyt traumoja
-LR
Oli jouluaattoilta, minä olin 5v ja veljeni 4kk. Veljeni oli äidin sylissä, joten minä kiipesin kiikussa istuvan isäni syliin. Äitini sanoi: Iso akka ja istuu isän sylissä;. Isä sanoi vain: Antaa tytön istua.
Odotin ensimmäistä lastani, äitini totesi: Toivottavasti saat yhtä räähkän kuin olet itse ollut. Hän tarkoitti sitä, kun sairastin aika paljon 1-3v. ja itkin öisin. Sain lehmän maitoa ihan vauvana, kun äitiltä ei tullut maitoa. Vatsani ei ilmeisesti sitä kestänyt. Ym.
-Mummi jo
Ala-asteen musiikin tunnilla yksinlaulukokeessa opettaja säesti kitaralla ja lopetti soiton kesken kappaleen ja totesi vähän jopa hölmistyneenä, että sinähän et osaa laulaa ollenkaan. Lähdin tippa silmässä pois ja sen jälkeen en ole laulanut.
Paitsi yksin ollessa, jonkin hyvän kappaleen mukana 😁
-Saaga
Joskus teininä olin iltakävelllä äidin kanssa ja purin hänelle huoliani koulusta, harrastuksista ja riittämättömyyden tunteesta ylipäätään, mihin äitini totesi: kyllä sinä selviät. Sinä olet aika reipas tyttö. Menin sanattomaksi, mutta lause jäi mieleeni ja olen hokenut sitä itselleni tiukoissa paikoissa jo vuosikymmenien ajan – ja olen aina selvinnyt, koska tiedän olevani aika reipas tyttö.
-Anna-Kaisa
Äitini sanoi: EI SINUSTA OLE MIHINKÄÄN ,ET OSAA MITÄÄN ja nuo on tänään 65v. täyttävälle mummula kulkenut matkalaukussa eväänä. Hyvin paljon surua tuottanut.
Mutta jokainen pienikin hetki iloa ja jipii onnistuin. (itselleni sanoen on 🧡)
Onni-Unelma, ensimmäinen lastenlapsemme (minulla yksi poika). HÄN TOI ILON JA ONNEN JA SUUREN RAKKAUDEN SYDÄMEENI.
KAIKKEA KAUNISTA TEIDÄN PÄIVÄÄNNE!
-Siipirikko
Sain lapsena jostakin hyvin tehdystä asiasta 10 pistettä ja papukaijamerkin ja pelkkien sanojen lisäksi sain myös pahvinpalalle piirretyn ja väritetyn papukaijan. Vaikkeivät varsinaiset sanat muuten jääneet mieleen, se että olin tehnyt hyvin ja papukaijamerkki jäi vuosiksi mieleeni. Säilytin tuota merkkiä vuosia ja odotin että aikuisena saan oikeuden jakaa papukaijamerkkejä. Nyt olen vihdoin sen päässyt tekemään ja nauttimaan loisteesta oman merkkinsä saaneiden lasten kasvoilta.
-Janica
Naapurin täti oli kylässä kuulin hänen puhuvan äidilleni minusta. Hän sanoi, että olen pikkuvanha. Ymmärsin heti, ettei se ollut kehumista. Olin silloin noin 9 – 10-vuotias. Tuotapa en ole vielä unohtanut, vaikka aikaa on kulunut jo reilu 65 vuotta. Näin sitä voi lapsen mielen pahoittaa. Ehkäpä se johtui siitä, että olin ikäisekseni aika nokkela.
-Eveliina
Äitini sanat 40-luvulla: ’Niin tyhmää ihmistä maailmaan ei ole vielä syntynytkään, joka ei osaisi toista ihmistä arvostella, sen osaa jokainen. Siihen ei tarvitse koulua käydä. Itse lisään siihen ’istu 15 minuuttia hiekkalaatikon reunalla niin tiedät miten vähän tarvitsee osata osatakseen arvostella toisen tekemisiä’.
-Mummin mutinoita
Kun olemme kysyneet äidiltä jostain tavaroista, että mihin nämä pitää laittaa, Äidin vastaus oli monesti: Pidä vaikka kädessä jos et muuta keksi.
Jos taas kysyimme häneltä, että missä jokin tavara on, vastaus saattoi olla: En tietäisi sustakaa jos et siinä olisi.
Ai että oli tyhmät vastaukset, joita tosin nykyään harrastan itse omille lapsilleni! 😀
-Annukka-Mammu
Minulle hyvin tärkeä ihminen, mummini, kuoli viime vuoden syksyllä ja kertoi jälkeensä jättämänsä kirjan kautta, että kauneinta mitä hänelle on sanottu on ollut olet enkeli. Niitä sanoja hän kuulema kantoi sydämessään vuosia.
Pari viikkoa sitten eräs vanha nainen, joka muistutti hiukan isoäitiäni tuskaili kaupan kassalla, että on unohtanut lompakon kotiin ja mitä hän nyt tekee. Koska ostosten loppusumma ei ollut paljon, lupasin maksaa ne. Hän kiitteli ja kysyi, miten korvaisi tämän ja voinko jättää puhelinnumeroni. Sanoin että paras korvaus lienee jos hän auttaa joskus jotakuta, jolla on yhtä suuri hätä. Silloin kuulin nuo samat sanat: sinun täytyy olla enkeli. Rahasummaa paljon tärkeämpiä olivat juuri nuo sanat jotka minulle merkitsivät paljon enemmän kuin tuo vanhus itse ymmärsikään. Nyt minäkin kannan niitä mukanani.
-Janica
Luokanvalvojani oli myös meidän historianopettaja. Myöhästyin usein aamun ensimmäiseltä tunnilta, koska kuljin isäni kyydillä ja jouduin aamuisin odottamaan hänen työpuhelunsa päättymistä. Opettajani julisti koko luokan edessä, että aikatauluista on pidettävä kiinni ja että myöhästelijät päätyvät katuojaan&. Muistan tämän elävästi vielä nyt, 45 vuotta myöhemmin. En päätynyt katuojaan. valmistuin KTM opinnoista ja tein pitkän työuran kansainvälisen konsernin financial controllerina. Kuitenkin, vieläkin nämä opettajani kauhistuttavat, latistavat sanat viiltävät syvälle!
-hissukan latistama, kuitenkin elämästä hengissä selvinnyt
Olin alta kouluikäinen tytöntyllerö. Olimme mummulassa heinäpellolla talkoissa, isän veljet olivat myös. Tuli ruoka-aika ja väki ja hevonen tulivat tauolle pihapiiriin. Hevonen sidottiin kuistin tolppaan kiinni. Minä pelkäsin koko sydämestäni isoa hevosta, enkä uskaltanut menna tupaan syömään. Siihen tuli Armas-setä, joka sanoi: Ittekin on kun hevonen ja pelkää vielä. Ne sanat ovat säilyneet n. 75 vuotta ja myös paha meli. Kartoin setää hänen loppuelämänsä. En ole pitkävihainen ja olen huonomuistinen, mutta tämä tapaus vaikutti niin syvästi lapseen.
-Lilli Eurasta
Sinä tulet rikkomaan vielä monen miehen sydämen!
-Silloin 15v.
Isän sanonta: Siinä on poika, joka ei pomoja tarvitse.
-Aulis Ronkainen
Tämä on valitettavasti ei-positiivinen juttu/muisto..:
Olin saanut lapsena syyttä turpaani isommilta pojilta. Kun tulin itkien kotiin ja kerroin isälleni, hän totesi; mitä sinä teit, että ansaitsit saada turpaasi?
Valitettavan vaikea unohtaa (ja päästä irti katkeruudesta)..
-JK
Olin ehkä 6-7 vuotias.Naapurissa oli vanhempi nainen jolla oli puutarha jossa myi kukkia. Menin katsomaan häntä jai sain kimpun narsissia mukaan. Lähtiessä sanoi minulle Sinä olet ilmiselvä vanhapiika,tervetuloa joukkoon…
Vieläkin muistan tämän vaikka olen jo kahdesti naimisissa ollut.
-Inkkuliini
Synnyin 1941 vasenkätiseksi ja vääräsäärisenä.
Loppuelämäni muistan äidin toistuvat huomautukset: lusikka/kynä oikeaan käteen. Tai: kävele suoraan (kun väärät sääret painoivat jalkateriä sisäänpäin.)
Lusikka ja kynä jäivätkin oikeaan käteen, mutta kaiki muut työkalut, kirves, vasara, jne ovat edelleen vasemmassa. Vieläkin lumella kävellessäni käännyn katsomaan, kävelenkö suoraan 😊
-Kyllitäti
Ei tosta (nimeni) koskaan mitään tule;. (..koulutkin lopettaa, kuului jatko, kun olin nuori)
Tällaisen lausahti äiti kotonamme ompeluseuran väelle (naisia ja miehiä)., eikä vain kerran vaan silloin tällöin.
Tarkoituksellisen, vai tahattoman kovalla äänellä, että minäkin kuulin sen toiseen huoneeseen.
Tuota lausetta olen sisälläni kantanut. No ei tullut minusta insinööriä, kuten nuorimmista sisaruksista, mutta on tullut paljon muuta. Olen päässyt kokemaan unelmiani monella luovalla alalla, hieman teatteria, laulu- ja tanssiesityksiä, valokuva- ja taidemallina oloa, kirjoittamista lehtiin, maalaamista, käsitöiden tekoa ja kyllä, sain sen valkolakinkin 45-vuotiaana, ynnä muita koulutuksia aikuisiässä 🙂 – että kyllä minusta jotain on tullut, minusta tuli se suvun taiteellinen hulluttelija.
-Nanuli
Harrastin nuorena urheilua ja kilpailinkin jonkin verran. Kerran lenkiltä tultuani erehdyin sanomaan minkälaisen lenkin olin tehnyt. Vielä 45 vuoden jälkeenkin muistan isäni kommentin: Tuon vertaisesta harjoittelusta ei kyllä ole mitään hyötyä.
-Hiihtelijä
Ette te ole niin tyhmiä miltä te näytätte – te olette vielä tyhmempiä!
Kyllä sinulla on kauniit kitarisat, mutta ei niitä tarvitse kaikille esitellä.
Näin hienosti sanoi ala-asteemme rehtori ja 5.- 6. luokan opettaja 1980-luvulla. Kukaan ei uskaltanut sanoa mitään vastaan.
-Kirsi
Yritä edes, isä kannusti kun itse en uskonut osaavani. Hyvin on toiminut!
-Kari
Pelkäsin ukkosta. Äitini aina sanoi, että niin kauan kun kuulee jyrinän, ei ole mitään hätää.
Äiti sanoi myös aina, että kaikki on ihan hyvin, kaikkki järjestyy. Niin on ainakin toistaiseksi käynyt ja varmaan niin on jatkossakin.
-Fröjdlund
Viisas isäni, synt.1907, lohdutti minua jos joku oli minua kiusannut: Sinä olet meille paras juuri sellaisena kuin olet. Siitä tuli hyvä olo.
Samoin saman miehen viisauksia. Kohtele muita niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan-
-Kiitollinen isän tyttö Liisa.
Kävin kansakoulun 5 luokkaa ja kerroin äidille haaveilevani keittäjän / kokin ammatista. Tiesin tien olevan vielä pitkä siihen pisteeseen. Äitini vastaus minulle Ei sinusta ole siihen.
Nyt kymmeniä vuosia myöhemmin keittäjän ja kokin ammatissakin olleena, jos vain voisin sanoa äidilleni, että pystyinhän minä. Miksi et kannustanut ja tukenut minua. Tällä hetkellä olen jo eläkkeellä ja omia lapsiani olen yrittänyt aina kannustaa ja tukea heidän haaveitaan.
-Minä vain
Ei Jumala laiskoja elätä ja
Niin kauan kun on jalat tämän pöydän alla, tehdään niin kuin sanotaan, eli vahvempia oli toteltava.
Näiden mukaan elettiin ja näin oli hyvä.
-Ahkeruus kunniaan
Taisin olla kymmenvuotias tyttönen, herkässä iässä odottelemassa elämän avautumista eteen. Olimme nukkuneet kesäaikaan siskonpetillä keittiön lattialla, serkkuni, sisareni ja minä. Heräilin siinä rauhallisesti avaamatta vielä silmiäni, kun äitini ja enoni istuivat vieressä aamukahvipöydässä.
Mistä lie enoni mieleen tullut ryhtyä vertailemaan ulkonäköämme. Hän saneli kohtalokkaan tuomionsa, että olin ruma lapsi, ja että serkkuni oli paljon kauniimpi.
Se sattui – ja ehkä vielä enemmän sattui se, ettei äitini sanallakaan puolustanut minua.
Vuosikymmenten jälkeenkin tuo arvio pääsee ravistelemaan itsetuntoani silloin, kun se muutoinkin on syystä tai toisesta nuutunut.
-Keijumuori
Isäpuoleni suurta huvia oli arvostella kehittyvää nuoren tytön vartaloani. Nämä arvostelut muistan vieläkin yli 60-vuotiaana: hartiasi ovat liian leveät, samoin nenäsi on liian iso. Sinuna pitäisin pyykkipinnaa nenässä, että se vähän kapenisi.
-Tuula
Äitini sanoi saunassa: Sun tissisi nyt on niin pienet, ettei ne mitkään naisen rinnat olekaan! Olin tuolloin 13 – 14 vuotias, ja se oli viimeinen kerta, kun saunoin yhdessä äitini kanssa. Rintani eivät ole sen jälkeen isommiksi kasvaneet…
Samoin äidiltäni: Jos joku kysyy, niin et saa sanoa, että olet mun tyttö. Voit vaikka sanoa, että olet sen XX:n tyttö.
Toivoisin voivani kertoa myös jotain positiivista, mutta sellaista en nyt muista. Näitä negatiivisia kommentteja sai kuulla sitäkin enemmän, äiti kun päästeli suustaan kaiken täysin suodattamattomana, eikä ollut niin välkky, että olisi tajunnut ajatella, miltä se toisesta tuntuu, kun hän sanoo näin… Jos olen hänelle joskus myöhemmin jostain negatiivisesta sanomisesta huomauttanut, hän kiistää, ettei sitä muista. Hänelle ne olivat niin merkityksettömiä lausahduksia, vaikka itselleni ne jäivät loppuiäksi mieleen.
En ollut enää lapsi, vaan melkein 30 v., kun äitini sanoi, että olisin kyllä jo löytänyt jonkun, jos olisin ollut jonkun löytääkseni. Tuomitsi siis minut vanhaksi piiaksi lopun ikääni. No, tänä kesänä vietämme 15-vuotishääpäiväämme.
-Susa -76
Vaikken aina tätä muistakaan käyttää, ala-asteella musiikkiliikunnan tunnilla meille opetettiin seuraavat sanat: minä osaan, minä opin, minä olen hyvä, minä en jännitä. Tuota riimiä kun muutaman kerran ajatuksella toistaa, tulee luottavainen olo.
-Oppia ikä kaikki
Mieleen on jäänyt yläasteen ensimmäinen ruotsin tunti vuonna 1980. Vanha eläkeikää lähestyvä naisopettaja katsoi meitä, muutenkin vähän pelokkaita yläasteelle juuri tulleita oppilaita päästä varpaisiin ja totesi sitten: Teistä ei kuulkaa tule yhtään mitään. En vieläkään ymmärrä, miksi hän näin sanoi. Se tuntui pahalta, enkä ole niitä sanoja pystynyt unohtamaan. Ehkä kuitenkin sisimmässäni sisuunnuin, kun minusta kuitenkin tuli jotain. Suoritin yliopistotutkinnon ja olen nykyään ihan hyväpalkkainen virkamies. Perhettäkin on ja kaikki asiat ihan hyvin. Ehkä hänen tarkoituksensa olikin, että me kaikki sisuuntuisimme ja haluaisimme näyttää, että hän on väärässä. Toimi siis minun kohdallani, vaikka ei varmasti pedagogisesti ollut mikään erityisen hyvä tapa kannustaa.
-Sisuuntunut
Olin jo teini-iän kynnyksellä ja tullut juuri koulusta. Mummu oli meillä kyläilemässä ja oli ilmeisesti istunut katsellen välipalani syömistä. Yhtäkkiä hän seisoi takanani paijaten niskahiuksiani, sanoen hellästi ja aidosti ihaillen: sinulla on niin kaunis tämä niska. En ole ikinä unohtanut sitä hetkeä, joka tuntuu edelleenkin tärkeältä. Rakkaasta mummustani on aika jättänyt jo yli 30v.sitten.
-Marika/Mummun tyttö