Yllätysten yllätys
Olin viikonlopun vuokramökillä Kihniön Pyhäniemessä. Mökki oli aivan ihana: siistiä ja puhdasta. Kivasti sisustettu. Lähtiessäni jätin pöydälle kiitoslapun ja geishasuklaalevyn, jossa luki päällä Happy. Vierailusta jäi niin mukava fiilis. Menen varmasti toistekkin. Suosittelen.
– Eija
Valmistin leikkiä joulujuhlan kuopukselle. Kysyin ystävältäni edellisen päivän iltana neuvoa hihojen kiinnitykseen. Seuraavana eli juhlapäivän iltana piti tehdä loppuun töiden jälkeen. Iloisena lapsi ilmoitti kotioven avattuani: ”Hän teki pukuni valmiiksi”. Kuka, mitä ihmettelin. Ystävälläni oli ollut vapaapäivä ja hän oli käynyt ompelemassa mekon saatuaan avaimen lapsilta. Tuntui kuin mikä enkeli olisi vieraillut kodissamme, jouluenkeli. Tätä en unohda.
– Viimetipan vaatturi
En unohda koskaan äitini ilmettä hänen 8o-vuotis syntymäpäivänään, joita ei pitänyt mitenkään isommin juhlia, hän halusi vain pitää pannun kuumana koko päivän, oliko se nyt lauantai? Vaan toisin kävi. Asumme sisareni kanssa Saksassa, eikä äiti kai halunnut, että näemme liikaa vaivaa aikamoisten työstressiemme ohessa. Sisareni oli Münchenistä käsin kuitenkin hienosti organisoinut kaiken – jokainen toisi itsepyöräytetyn bravuurikakkunsa tms. leivän lahjaksi, myös makeita ja suolaisia piiraita tuli, kuka nyt mitäkin osasi hyvin tehdä…. se onnistui täydellisesti.
Lauantaina aamupäivällä alkoikin ovikello soida, ensin naapurit ja naapuriston vanhemmat rouvat ja sitten lähempänä (Turkua) asuvat, laulavat serkkumme toiset toistensa jälkeen, niin että aina oli laulua ja onnitteluja ja kukkia tietysti myös….ja taas soi ovikello ja lisää väkeä tuli nauraen ja laulaen sisään… äiti oli niiiin onnellinen, että säteili koko päivän kuin Naantalin Aurinko!
Se että hänen omat siskonsa ja serkkumme hänen puoleltaan eivät olleet paikalla, ei kai ihmetyttänyt häntä, kun oli niin paljon harvemmin nähtyjäkin sukulaisia paikalla ja naurua ja yhdessäolon onnea siis riitti enemmän kuin hän osasi kuvitellakaan….
Sunnuntaina halusimme sitten siskoni, ja hänen italialaisen miehensä kanssa viedäkin hänet Naantaliin oikein hienoon ravintolaan kalalounaalle. Saapuessamme sinne hän ei ollenkaan aavistanut, että siellä jo odottivat hänen omat sisaruksensa ja serkkumme kauempaa, Hämeestä, Pohjanmaalta ja Helsingistä!!!
Kestikin pitkän hetken, ennen kuin hän pöytää etsiessämme kuin ihme-ilmestyksenä tunnisti toinen toisensa jälkeen rakkaat ihmisensä! Jälleennäkemisen ilo oli suunnaton, ja hänen silmänsä ihmetyksestä yhtä pyöreät, kuin lapsilla jouluna!!!
Äitimme oli täydellisen onnellinen ja nautti elämästään sydämensä kyllyydestä koko merkkipäivänsä ja 11 vuotta sen jälkeenkin…. aina asiasta kertoessaan hänen nauravat silmänsä loistivat tästä ihan nappiin osuneesta yllätyksestämme. Tietysti olimme sisareni kanssa myös päiväkaupalla naurussa suin, koska onnistuimme kaikki yhdessä pitämään niin hyvin salaisuuden ja siten juhlimaan yhtä maailman positiivisimmista ihmisistä, joka aina ja kaikesta huolimatta osasi olla kaikesta kiinnostunut, kannustava, diplomaattinen ja hyväntuulinen, ja joka aina löysi kaikissa asioissa niiden parhaat puolet. Mikä lahjakkuus!!! Kiitos esimerkistä, äitimaija!
– Tuula Maijantytär (Tuula Salo, Hannover, Pariisi)
Tyttäreni pyrki Mäkelänrinteen lukioon joskus v.-95. Sinne oli korkea kynnys tai piti olla urheilullinen tai korkea keskiarvo. Tytön isä toi tiedon ilmoitustaululta kesämökille Mikkeliin: ”Valitettavasti…….pääsit!”
-Anneli
Joitakin kertoja olemme mieheni kanssa yllättäneet toisella puolen Suomea asuvat vanhempani menemällä yllätysvierailulle. Aikatauluja on usein hankala saada sopimaan, mutta joskus ex-tempore -tyylinen kyläily onnistuu. Itsellekin tulee hyvä mieli kun näkee, kuinka isä ja äiti yllättyvät ja ilahtuvat.
– Rakas(tava) tytär
Täytin 50v asuessani Kaliforniassa. Yksi ystävistäni päätti järjestää yllätysjuhlat minulle. Ikävä kyllä, olin päättänyt lähteä toiseen kaupunkiin juhlimaan parin siellä asuvan ystäväni kanssa! Juhlia järjestävä ystävä soitti kutsuen minua heille illalliselle ja kerroin lähdöstäni. ’Et voi lähteä’ huudahti hän ja oli kerrottava miksi! Päätimme sitten, että tulen takaisin ajoissa ja ’näyttelen yllättynyttä’! Ilmeisesti onnistuin kun kukaan ei epäillyt, tosin olin aidosti yllättynyt ketkä kaikki siellä olivat!
-Tuija
Olin ollut koko viikon melankolinen ja itkuisen oloinen. Miesystäväni (yli 60 v.) oli ihmeissään tästä hormonimyrskystäni, sillä olimme seurustelleet vasta vähän aikaa. Hän toivoi minun kuitenkin jaksavan matkustaa hänen luokseen yli 100 km autollani.
Koko matkan ajattelin, että mitähän tästä viikonlopusta tulee, kun mieleni ei edes kohene, vaikka kohta näen rakkaani. Lähestyessäni hänen talvista pihamaataan kerkesin manata, ettei mies ole edes ulkovaloa ”raaskinut” sytyttää minua varten. Tuskinpa hän edes odottaa minua tulevaksi!
Kaartaessani pihakoivun alle, pimeässä loisti kaksi kynttilää. Katolta tippuneesta lumikasasta oli veistetty iso, metrin korkuinen ja puolitoista leveä, paaden muotoinen lumiveistos, johon oli kaiverrettu kynttilöille sydämenmuotoiset aukot. Kynttilöiden lepatus tervehti minua kuin rakkauden tuli.
Olin silmänräpäyksessä yhtä hymyä ja melankolisuus haihtui taivaan tuuliin! Tunsin itseni niin rakastetuksi, sillä koskaan ei minua olla yllätetty näin ihanasti.
– Olen niin onnellinen
Hei!
Työskentelen kansalaisopiston kurssisihteerinä ja kaksi opettajaa ei ollut vielä antanut kurssejaan seuraavalle lukuvuodelle. He pyysivät minut työtilaansa keskustelemaan kursseista nenätysten. Menin työpäivän lopussa puutyö- ja metallityöluokkaan. Opettajat olivat siellä ja hymyssä suin vastassa. Hämmästelin vähän mielessäni, että onkohan minulla kaikki reilassa (tukka pörrössä vai pusero väärin päin)?
He ojensivat minulle punaisen potkurin. Kelkka oli tehty vanhasta korjaten, maalaten ja uusin jalaksin. Olipa vielä istuinosassa plakaatti, johon oli kaiverrettu Memmu 2017.
Olin nimittäin saanut ensimmäiset lapsenlapseni ja ilmoittanut etten ole Merja-mummo vaan Memmu.
Kyllä oli ihanan tunteellinen ja totaalinen yllätys, joka minulle on koskaan työssäni tehty!
– Nimimerkillä: hurukyytiä lapsenlapsille
Puolisoni täytti 75 vuotta. Juhlat pidettiin vain lasten/lastenlasten ja veljen perheiden kanssa. Nuorin lapsistamme asuu ulkomailla ja hän saapui juhlaan yllätysvieraaksi. Mieheni ei osannut edes kuvitella, että lapsella olisi mahdollisuus saapua. Minä osallistuin matkakuluihin ja lapsi teki ylitöitä saadakseen vapaapäivän.
– tuula
Ystävänpäivänä ilmoitin ystävälleni, että haen hänet ja sitten vien johonkin jännään. Ajettiin paikalle ja hain parkkipaikkaa. Saatuani auton tien viereen lähdimme liikkeelle. Kuinka ollakaan talossa oli myös seksikauppa. Hidastin vauhtia. Ystäväni oli ihan kauhuissaan, tuonne en ainakaan tule. Mitä oikein ajattelit? No, pari putiikkia edemmäs oli kohteemme, kauneushoitola. Josta olin varannut meille käsihoidot 😊. Järkytyksestään toinnuttuaan on meillä naurua piisannut kun ollaan kokemusta muillekin kerrottu.
– Ystävät 5 vuotiaista asti
Tuntemattoman perheen auttaminen ruokalahjakortilla tuntemattomana, kun he epätoivoisesti miettivät, miten selviävät viikonlopusta.
-Kiisi
Täytin alkuvuodesta pyöreitä enkä ollut järjestämässä juhlia vaan lähtemässä matkalle ”pakoon”. Ennen matkalle lähtöä oli kaikenlaista hoidettavaa ja yhdelle asiointimatkalle lähdettäessä perheen miesväki jäi kotiin, mikä ei ollut lainkaan tavatonta. Mies vielä lähtöä tehdessäni tokaisi, että pitäisikö imuroida, mutta vastasin siihen puolihuolimattomasti, ettei taida kannattaa, kun huomenna lähdetään ja poika jää kotimieheksi, joten hän voi täällä sitten siivota kun on saanut meidät pois jaloista. Mies vielä kyseli miten kauan minulla menee asioilla ja kerroin että reilun tunnin verran.
Kun olivat saaneet minut pois jaloista, oli alkanut aikamoinen huiske, kun yllätysjuhlien järjestelyt olivat pärähtäneet käyntiin. Sukulaisia ja ystäviä oli alkanut saapua ja pitopalvelua oli tullut paikalle järjestelmään tarjottavia kuntoon. Autoja oli ajettu läheisen monitoimihallin pihaan parkkiin ja ihmisiä kuljetettu sieltä meille. Kun sitten reilun tunnin kuluttua tulin hakemaan miestä, että lähdemme kauppaan ostamaan vielä viimeisiä tavaroita reissua varten, ei mikään paljastanut, että talossa olisi menossa mitään ”yllättävää” koska pihamaa ja kaikki näytti normaalilta. Tulin sisään ja huikkasin miehelle, että oliko hän valmis lähtöön. Yllätys oli totaalisen shokeeraava kun sisällä oli yli 30 sukulaista ja ystävää kuohuviinilasit käsissä toivottavamassa Hyvää Syntymäpäivää ja Onnittelut! Siinä meni hetken aikaa ennen kuin sai sanaa suustaan!! Minkä ihanan yllätyksen rakkaat mieheni (aviomies ja poika) olivatkaan minulla järjestäneet! Päivä jatkui ihanasti juhlien ja reissuunkin päästiin seuraavana päivänä.
-Kipi
Mieheni yllätti minut 10-vuotis hääpäivämme johdosta. Hän kyllä kertoi, että tiettynä päivänä tiettyyn aikaan pitää olla kotona, kun meille tulee vieras. Yritin udella, että no kuka meille tulee ja täytyy sanoa, että useaan kertaan yritin udella… hän ei kertonut. Ko. iltana sitten jännityksellä odotin ja mietin, että kuka meille tulee… Pihaan ajoi huollon sijaisauto? No mitä, en kyllä vieläkään tiennyt kuka meille tuli. Yllätys oli suuri, kun eteisessä sitten edessäni seisoi Janne Tulkki. Mieheni oli tilannut hänet laulamaan ja soittamaan meille hääpäivämme kunniaksi. Oli kyllä ihana yllätys päästä yksityisesitykseen lempiartistin musiikkia kuuntelemaan. Ikimuistoista. Sitten vielä juotiin kahvit ja rupateltiin Jannen kanssa. Aivan ihana ihminen!
Ja tää mun mies – se vaan on niin rakas !
-Sellu
Siitä on kulunut aikaa. Vuosia. Yllätyksen kohde ei sitä lainkaan enää muista. Valitettavasti, tai sitten onneksi. Mieheni päätti eräänä isänpäiväaamuna varhain lähteä pesaisemaan automme muutaman kilometrin päässä olevalle kaupungin itsepalvelupesupaikalle. Minä olin päättänyt sillä aikaa valmistaa pienen mansikkatortun isänpäivän kunniaksi. En kuitenkaan koskaan ole ollut mikään jauhopeukalo, ja niinpä tälläkin kertaa minulla oli epäonnea matkassa. Torttupohja ei irronnut vuoasta, ei sitten millään. Aikaa ei enää paljoa ollut, ja minä hermostuin. Ilmeisesti leivonnainen ei ollut täysin kypsä, sillä jouduin lusikalla kaapimaan osan irti vuoasta. Yritin asetella repaleisen leivonnaiseni kakkupaperin päälle tarjoilulautaselle ja surullisen pettyneenä lähestulkoon heittelin kiinni jääneen keskiosan kappaleet lusikalla tortun keskelle. Lapsi katseli tuskailevaa äitiä, mutta ei sanonut mitään. Vilkuilin kelloa ja kädet vavisten vatkasin kerman ja yritin peitellä sillä ja mansikoilla pahasti epäonnistuneen tekeleeni. Yllätys oli valmiina. Yllätysten yllätys oli kuitenkin se, että mies piti kakkua. Täysin onnistuneena – vai pitiköhän? Joka tapauksessa ne isänpäiväkahvittelut yli kolmenkymmenenviiden vuoden takaa muistuvat joka isänpäivä mieleeni.
– Jauhopeukalo keskellä kämmentä
Kun täytin 30 vuotta ajattelin, että tulipa tylsä päivä ainoastaan töissä tarjotut kahvit ja siinä kaikki. Äitini oli matkoilla ja soitti onnittelut, mainitsi samalla, että ole kotona kun tulet töistä. Olin lentää istualleni kun ovikello soi ja kaksi opiskeluaikaista ystävääni seisoi oven takana, halusivat yllättää ja siinä onnistuivatkin
-Mirks
Mieheni tytär meni 10 vuotta sitten naimisiin salaa maistraatissa. Järjestimme parin hänen kaverinsa kanssa heille muutaman viikon päästä yllätysjuhlat. Saimme vihkiparin pukemaan häävaatteet päälle kyseisenä päivänä, huijaten heidät hääkuvaan, sanoen että me vanhemmat haluamme antaa heille kuvauksen lahjaksi. Saapuessaan sitten hääkuvauksen jälkeen juhlapaikalle mieheni tuomana, heillä ei ollut aavistustakaan miksi heidät tuotiin erään tallin vintille. Vasta kun he tulivat vintille ja vieraat ottivat heidät vastaan, he alkoivat ensi ”tyrmistyksen” jälkeen pikkuhiljaa ymmärtää, että olimme järjestäneet heille yllätysjuhlat naimisiin menon johdosta. Paikalla olivat heidän parhaat kaverinsa ja lähisukulaiset. Juhlat yllättivät heidät täydellisesti ja onnistuivat loistavasti.
-Vara äippä
Viime tiistaina järjestin yllätyssyntymäpäiväjuhlat ystävälleni. Hän oli otettu tästä juhlasta, sillä hän ei ajatellut järjestää 40-v juhlia. Juhliin oli kutsuttu erilaisia ihmisiä hänen elämän varrelta. Juhlat olivat lämminhenkinen ja jokainen kertoi hänelle kauniin ajatuksen.
-Pirkko
Menimme kesällä naimisiin mieheni kanssa. Palattuani lomalta töihin sain kyllä työtovereita onnitteluja, mutta osan ollessa vielä lomalla ajattelin, että juhlimme isommin, kun kaikki ovat tulleet takaisin töihin. Osastollamme on kahdeksan työntekijää. Kun ensimmäinen työvuoroni (iltavuoro) päättyi ja kävelin autolleni, työkaverit tulivat laumana talon nurkalta ja tekivät ”morsiamen ryöstön” ja veivät minut syömään. Elämän suola ja pippuri ovat todellakin ihana työyhteisö.
-Tuutikki
Äiti ja Isä ovat aikoinaan käyneet pikaisesti kahdestaan vihillä. Sisarusteni kanssa päätimme järjestää heille yllätyksenä kultahääpäivänä hääjuhlan ystävien ja läheisten sukulaisten kanssa. Lähetimme kutsut ja vannotimme pysymään hiljaa. Veljeni haki heidät ”syömään” ja käski laittaa parempaa pintaan. Juhlaväki oli paikalla odottamassa. Se yllätys onnistui yli odotusten; laitoimme hyvää ruokaa ja ohjelmaa, mm. veljeni piti juhlapuheen, oli musiikkia ja aikoinaan väliin jäänyt häävalssi, kakkukahvit ja mukavaa seurustelua. Jälkitöitä tehdessämme olimme tosi hyvillä mielin, kun näimme kuinka hyvä ja liikuttunut mieli oli äidillä ja isällä.
-Piiku