02.01.2007 Tulojuhlasta Toivolaan
2,1,2007 Pentti-Oskari Kangas
Tulojuhlasta Toivolaan
Hävettää. Nukuin yli vuoden. Siis yli uudenvuoden. Oltiin illansuussa kanelipuusavusaunassa. Sitten rannalle syömään nuotiokalaa. Alkoi ramaista ja lähdin huilimaan. Edes rakettien ja pommien äänet eivät häirinneet viidakon taivaallista rauhaani.
Ananda neuvoi uuden savusaunan lämmittämiskeinon: Kookospähkinän kuori on valtava lämmön lähde. Se palaa hehkuen 4-5 tuntia. Siis oivallinen savusaunan lämmittäjä. Sitähän pitää suhteellisen pienellä, jatkuvalla lämmöllä, lämmittää juuri tuon 4-5 tuntia. Lämmin oli, mutta kituinen löyly. Tikkuinen. Silmiä kirveli. Ei ole sinänsä loistavasta lämmönlähteestä savusaunanautintojen tekijäksi.
Ensi kerralla palaamme kanelipuun riukuihin. Kahden kuukauden jatkuvasta sateesta johtuen ne olivatkin jo lähes homehtuneet lautakasassa. Nyt aurinko taas paistaa. Joka päivä tulomme jälkeen. Kanelipuuriuutkin kuivuvat auringossa.
Aattojuhlan jälkeen oli ohjelmassa vierailu Banagalan koululla. Koulu alkoi tänään ja asiaan kuuluva pieni seremonia pidetään aamulla klo 8. Saimme kutsun. Keskellä yötä en lähde minnekään. Banagala intti klo kymmentä ja teimme kaupat klo yhdestätoista. Lupasimme tulla.
Coolman odotteli hyvissä ajoin klo 10 meitä. Olin ihan kahden vaiheilla, että jäänkin huilimaan, mutta jostain kummasta syystä löysin virtapiikin ja niin lähdimme.
Voi kauhistus, jollemme olisi tulleet. Koulun pihalla olivat kaikki 450 lasta vanhempineen ja sisaruksineen. Vaareineen ja mummeineen. Siellä oli meidän vastaanottojuhlat. Meidän kukitettiin ja vietiin juhlatuoleille kuin ennen vanhaan kansakoulunopettaja kyläjuhlissa.
Banagalan vastaanottojuhlamme
tuloportti
Kenttää koristi 6 suurta Suomen lippua. Neulottu varmaan ennen tsunamia lahjoittamassamme ompeluluokassa.
Juhlallisesti nauhalta tulleen musiikin myötä ensin Sri Lankan kansallislaulu ja lippu ylös. Sitten – suureksi yllätykseksemme – nauhalta raikui Suomen kansallislaulu ja Suomen lippu salkoon. Näin kuinka Banagala vilkuili sivusta ilmettäni.
Suomen lippu ja Maamme laulu.
Välimatkaa kotimaahan 13.500 km
Piti tietenkin laulaa mukana, mutten muistanutkaan, että siinä oli niin monta säettä. Ja koko kansa tietenkin kyttäsi suun liikkeitämme. Viimeisen säkeistön kohdalla, vasta kertosäkeessä, uskalsin päästää ääntäkin joukkoon. Toinen syy huulijänteiden jäykistymiseen oli kertakaikkisesti se, että tuli pala kurkkuun. Vanha mies.
Hei – kyllä oli taas kontrastit kohdallaan.Mitähän viidakon eläimetkin mahtoi tuumia meidän reippaan iloisesta ja rytmikkäästä kansallislaulustamme. Hiljaa ainakin olivat hetken aikaa laulumme jälkeen. Vai olisko ollut se syynä, että Marja lauloi ihan oikeasti – kovalla äänellä.
Elämän ystävyyden
lankakerä
Istuuduttuamme juhlatuoleihin, alkoi puheiden pito. Olen tehnyt jo aikoja sitten selväksi Banagalalle, että ulkomaankielistä puhun julkisella paikalla ainoastaan norjaa. Ja niin saimme jälleen istua rauhassa.
Oskari ja Banagala
Banagala kertasi taas sadan vuoden tekemisiämme ja kansa nyökytteli meille. Uskotte varmaan, että tällaiset tilanteet aiheuttavat meissä ristiriitaisuuksia. Mutta olisi kauhea loukkaus olla vastaanottamatta tällaista kiitoskulttuuria. Se vain on täällä niin. Niin kuin moni muukin asia. Yritämme oppia koko ajan lisää.
Paikallinen Tv-julkkis, lasten
suosikki, esiintyi juhlassamme
Lapset juhla-asuissaan
TOIVOLA
Paluumatkalla suuren jännityksen vallassa saavuimme Toivolaan. Pääavustuskohteeseemme. Kuvista näette, miten upeat ruokailu- ja keittiötilat Lotus Hill varoilla on saatu aikaan.
Kun vertaamme ilmapiiriä vuoden takaiseen, ero on kuin yöllä ja päivällä. Opettajat ja vahdit hymyilivät ja lapset kirmaisivat luoksemme. Marja Marja! Where is Titta? Yksi pieni tyttö kuiskasi minulle ”Keke?”
Toivolan lasten uusi ruokala
Toivolan uusi keittiö
Käsienpesupaikat ruokasalin
seinustalla
keittopaikka on kuitenkin
traditionaalinen
Tittan ja Vekan käynnistämä Medical Center oli siisti ja kaapit täynnä lääkkeitä. Vain yksi puuttuu. Lääkäri. Keskuksen johtaja joutuikin pian tiukkaan tenttiimme. Ymmärsimme, että kyseessä on eri viranomaisten välinen kisailu. Olemme jo oppineet tämän viranomaiskulttuurin. Porkkanaa vaan.
Toivolan Medical Centerin
ovikyltti
Toivolan yksi
lääkekaapeista
Niin luvattiin ensi viikolla lääkäri paikalle. Ja me lupasimme aloittaa pesulahankkeen. Se on iso hanke. Tärkeä hanke. Lasten hygieniatason parantaminen on kaiken a ja o. Rakennamme toiletteja, suihkuja, astianpesutilan ja pyykinpesutilat ja ehkä hankimme pyykinpesukoneenkin. Kaivo syvennetään ja vesihuolto laitetaan ajan tasalle.
Minulle tuttua puuhaa Herrankukkarosta. Laskin kerran, että olen rakennuttamassa yli 40 vessaa. Ja puuceet päälle. Ei paskempaa hommaa. Kun kaikki on valmista, lopputuloksen ihailu on itsekkään mukavaa.
Tämmöiset aikaansaannokset ovat niin konkreettisia, ettei paremmasta väliä. Aivan loistavaa on myös se henki mikä nyt paikassa vallitsee. Eräänlaista terapiatyötä olemme tehneet mekin.
Opettajankoulutuksestakin lienee jotain apua. Loput on otettu elämänkokemuksen kansiosta.
Esimerkeillämme olemme yrittäneet osoittaa myös kantahenkilökunnalle, että lapsilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään. ”Rottapoika” ja pieni tamilityttökin tulivat suoraan tervehtimään meitä. Vuosi sitten he livahtivat aina piiloon muukalaisia nähdessään. Kuulimme myös, että Keken lauluilla on ollut lempeä merkitys.
Ja ajatelkaa. Pitäkää istuimestanne kiinni: Viime kevään myrkytysoperaation jälkeen yhtään täitä eikä syyhypunkkia ole ilmaantunut koko lapsikatraalle. Hei! Se on kova juttu. Lasten hyvinvoinnille ja terveydelle kaiken perusta. Varsinkin syyhy on kamala tauti. Marjakin pääsee nyt muihin hommiin kuin desinfioimaan kymmeniä ja taas kymmeniä lasten paiseisia jalkoja ja käsiä. Yhdellä tytöllä syyhypunkki oli edennyt rintoihin asti.
Jotain varmasti puistattaa kuulla tällaista. Se on elävää elämää täällä ja sellainen konkreettinen todistus taas kummien muutaman kymmenen euron satsauksesta lääkkeisiin. Oikeaan aikaan, oikeassa paikassa.
Kuulin Toivolan johtajalta, että valtion sosiaaliviranomaisetkin ovat havainneet ”Toivolassa” tapahtuneet muutokset. Ennen paikka oli kielletty vierailta. Ja nytkin sinne pääsee vain virallisilla luvilla. Sitä ei virallisesti ollut edes olemassa. Nyt tontin reunalle on nousemassa lisärakennus, johon tulee lisää asuntotiloja sisävessoineen ja suihkuineen. Valtio on herännyt.
Jos johtajan puhe hiukankaan pitää paikkansa, esimerkkimme on saattanut herättää muitakin havaitsemaan lasten epäinhimilliset olosuhteet. Hyvä jos on niin.
Olemme olleet oikealla asialla.
Ystävämme Coolman on ollut huolestuttavan hiljainen ja poissaoleva. Hymykin on irronnut vain erikoistilanteissa. Ananda kertoi hänen olevan kahden naisen loukussa. Vaimo ja anoppi. Että täälläkin.
Eilen illalla kyllä hiukan hymyili kun kerroin Anandalle keskustelustamme erään kyläläisen kanssa, joka pyysi hautajaisavustusta: Marja tuumi lakoonisesti, että avustamme vain eläviä, emme kuolleita. Hyvä ystävä! Ethän loukkaannu? Täällä vain nuo elämän realiteetit menee vähän toisella tavalla kuin kotona.
Naganden viidakkokylässä
talvikotonamme
Pentti-Oskari