02.02.2006
2,2,2006 Pentti-Oskari Kangas
Vettä jo kahdessa polvessa
2.2.2006
Betonikalusteet eivät lähde matkaan
Paahtava aurinko ja trooppinen sade asettavat ulkona oleville kalusteille kovat vaatimukset. Muovisia puutarhakalusteita käytetään yleisesti, mutta aurinko polttaa nekin pian pilalle. Ja tuuli vie mennessään. Arvokkaammat puiset taasen saattavat lähteä ohikulkijan matkaan. Anandalla oli taasen ratkaisu: Teetettiin betonifirmassa betonista pöytä ja tuolit. Maalattiin kauniilla pastellivärillä. Tuolit painavat 120 kg kappale ja pöytä 260 kg. Eivät lähde ohikulkijan kainaloon.
Tämä betonikaluste ei kainalossa häivy
Kalusteet tuotiin yleiskulkuneuvolla, puutarhatraktorin tapaisella vetojuhdalla ja kärryillä. Kalusteet saatiin nostettua pihalle ”voimalla seitsemän miehen” Koko setin hinta (iso pöytä ja 4 tukevaa tuolia) 7000 rupiaa eli 55 €.
Betonikalusteita ja miesvoimaa
Puutarhatraktori on oiva yleiskulkuväline
Papaijapuu on merkillinen puu
Talkkari pudotti taas kypsyneen papaian pihapuusta. Papaioja on kahta eri laatua. Keltaiset kasvavat nopeammin, mutta niiden liha on hieman kovaa. Ne säilyvät hyvin ja niitä tuodaan Suomeenkin. Joskin ne lähtevät kylmäkontissa raakana.
Toiset, oranssiset, kypsyvät hitaammin. Ne ovat mehevämpiä ja suussa sulavia, mutta eivät säily kuin pari päivää. Niitä ei tuoda Suomeen.
Papaiapuita on sekä koiras- että naarasmerkkisiä. Koiraat kukkii vaan, eikä tuota hedelmää. Aina ei tainta ostaessa tiedä, kumpi on kyseessä. Sen näkee sitten kun ne kasvavat isoksi. Puun latvaosassa kypsyy kerrallaan 10-20 hedelmää. Noin viikon välein yksi on syömäkelpoinen. Eli 7 papaiapuuta pihalla, niin joka aamu aamiaiseksi tuore hedelmä. Keskikokoinen hedelmä painaa kilon. Siitä saa 4 henkeä hyvä aamiaisen.
Ne puut pitää siis olla naaraita. Ja muutama uros kukoistamaan ja siitepölläyttelemään. Kaikki tapahtuu lämpimässä ja auringonvalossa. Ei niin kuin Suomessa, talvipakkasen pimeydessä.
Pistetään, pistetään, banaania poskeen
Sitten pihalla on kolme banaanirykelmää. Onkkeli kertoi, että yhdessä rykelmässä (sama juurakko) on 3 banaanipensasta. Se ei siis ole puu. Kukin tuottaa kerran vuodessa sadon. Eli siis 3 kertaa vuodessa. Banaanitertussa laskin olevan 212 banaania. Ne kypsyvät myös asteittain siten, että tertun ylimmäiset hedelmät ovat keltaisia ja syömäkelpoisia. Alimmat ovat tumman vihreitä ja raakoja. Kun terttu leikataan irti (linnut syövät ne jos jäävät kypsyneenä pensaaseen) kypsyminen tapahtuu ylhäältä asteittain alaspäin. Ne eivät siis kypsy samanaikaisesti. Nerokasta. Suomeen tuodaan niitä alimmaisia tummanvihreitä, jotka kylmässä hitaasti kypsyvät. Maulla on eroa.
Banaanipensas on työnsä tehnyt.
Banaanipensas saa lähteä
Ananda ja terttu
Banaanipensaan kukka, josta valmistetaan
ruokaa. Pilkotaan pieneksi ja paistetaan
sipulin lailla. Leivän päällä hyvää.
Kun terttu otetaan talteen, pensas katkaistaan maanpinnan tasolta ja 2 kaveria saa lisää voimaa. Eli banaanituotantoa kolmessa polvessa.
(Mietoisissa on putkiyritys. Isä ja poika. Maantielle näkyy kyltti: ”Vettä jo kahdessa polvessa”)
Lotus Hill -kummeja jo yli 340
Kyllä maailmasta ääntä löytyy
Marja lähti naisystäviensä kanssa 3 päivän retkelle sisämaahan mm. Sigiriaan. Tulomatkalla he poikkesivat vuoriston kautta erään vesiputouksen luo. Soitin juuri samaan aikaan puhelimella Marjalle. ”Kuuletko puhelimessasi, kuinka valtava kohina putouksesta kuuluu?” ”En kuule! Voisitko pyytää naisystäviäsi pitämään pienen tauon ja olemaan hetken hiljaa?” Hetken kuluttua puhelimesta kuului korvia repivä putouksen kohina. Että luonnosta lähteekin noin valtava ääni.
Matematiikan opettaja palkattu
Kävimme taas Hampantotan orpokodissa. Tapasimme toisen Lotus Hill -hankkeen vuodeksi palkkaamista opettajista. Hän on matematiikan opettaja (vasta seuraava on englanninkielen opettaja) Palkka on 7000 rupiaa/kk (=56 €). Seurasimme iltapäivällä matematiikan tukiopetusta ja vanhan kansakoulunopettajan arvion mukaan toiminta oli asiallista. Opettajan nimi on Monika Weerasizha os. Mahahengodawatta
Orpokotiin palkkaamamme matematiikan opettaja
Juuriharjoja odotellen
Valmistelut Juuriharja-hankkeen talkoolaisia varten ovat täydessä vauhdissa. Tarkoituksemme on uusia siipirakennus, jossa on 2 luokkahuonetta, ruokailutilat ja keittiö. Kodin suurimmat pojat olivat juuri purkamassa kattoa kun saavuimme paikalle. Pihalla odotti sepeli ja hiekkakuormat ja sementit oli kannettu yhden luokkahuoneen nurkkaan. Rakennusmateriaalien hinnat ovat tsunamin myötä nousseet huikeasti: 20 kg:n sementtisäkki maksaa 540 rupiaa eli 4.5€. Kuution valuhiekka maksaa 5000 rupiaa eli 45€ ja sitä on todella vaikea saada.
Orpokodin keittiö odottaa talkoolaisia
Orpokodin ruokailutila odottaa juuriharjoja
Hiekkaa, hiekkaa
Hiekka kaivetaan sisämaan joista ja järvistä. Valtio vahtii tarkkaan, etteivät luonnonsuojelulliset näkökohdat kokonaan unohdu. Hiekkaa kaivetaan pääosin öisin, sukeltaen pienillä sangoilla ja puunrunkoveneillä maihin rahdaten. Merihiekka ei korkean suolapitoisuutensa vuoksi sovellu betonitöihin. Merihiekan ottaminen on myös kiellettyä luonnonsuojelullisin perustein. Hyvä niin.
Nauvolainen ystäväni jo suunnitteli merihiekan pesusysteemiä. Hiekkalaivoilla rahdaten pohjoisesta Jaffnan niemimaan edustalta. Siellä hiekkaa on vaivoiksi asti. Eivät taitaisi tamilit hyvällä katsoa. Ystäväni luopui suunnitelmasta.
Aito vai ei
Eilinen päivä kului suurelta osin Gallen, maakunnan pääkaupungin, virastoja kierrellen. Tonttipapereiden varmistamista, leimoja ja leimamerkkejä. Olin alkuperäisestä rekisterikirjasta ottanut värikopion Suomessa. Annoin sen vahingossa notaarille. Alkoi tuikea väittely siitä, onko se aito vai ei. Olin jo häviön puolella kun keksin ehdottaa leimamerkin rosoreunan raaputtamista.
Siitä huomasi, että se oli kopio. Jaa-a. Mitenkähän tämä järjestelmä kestää värikopiokoneen saapumisen?
Naganden sivutemppelin ainoa munkki Vipassi
Thero, nuori opettaja, joka aloitti pienten
lasten koulutuksen temppelissään
Naapurikyläläisetkin heränneet
Olemme vaivoin saaneet oman kylämme asukkaille tiedoksi etteivät he sopimatta saavu kotiimme mitä moninaisimpine pyyntöineen. Nyt naapurikylän ihmiset ovat ottamassa heidän paikkansa. Varhaisesta aamusta vahtikoira Bulad informoi portin takana olijoista. Talkkari tietää, että kun nukumme, ”olemme käymässä Colombossa ja tulemme ensi kuussa”.
Tilanne on useasti todella vaikea. Tarpeita on ja surkeita ihmiskohtaloita. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että tsunamissa kotinsa menettäneet ovat saamassa aivan kohtuullisesti apua ja uusia koteja rakennetaan vauhdilla. Mutta muutaman sadan metrin levyisen rantakaistan takana asuu ihmisiä, jotka ovat tsunamin uhreja – taloudellisesti. Työpaikat ovat menneet ja köyhyys syvenee.
Uskonette varmaan, että itsensä kovettaminen tällaisissa tilanteissa on äärimmäisen vaikeaa. On vaikea sanoa ei. Mutta on pakko. Meidän taloudelliset, ajalliset ja fyysiset voimavaramme eivät kestä enää toiminnallista laajenemista. Siksi nyt yritämmekin kaikin voimin keskittyä olemassa oleviin hankkeisiin. Lotus Hill ja Onnela, sekä lukuisat kummilapset ja oman kylän onnettomat. Ja onhan niitä pikkuprojekteja sitten vielä muutama…..
Lotus Hill –kummeja jo yli 340
Ryhmäkummeja Lotus Hill -hankkeelle on tullut jo yli 340, joten 500 kummin tavoite saavutettaneen. Nyt vain kavereiden ja ystävien ylipuhumiseen. Onnela-hankkeelle pitäisi saada vielä yksi yritys, joka saisi nimensä talon oven päälle. Naapurissamme on jo ”Delfia House” muutaman vuoden takaisen Wallac Oy:n henkilökunnan ja yrityksen yhteishankkeena.
Ystäväni lähetti mailin ja kertoi minun kertoneen sekavasti laskujen maksusysteemin. Tässä vielä uudelleen:
Minulla on täällä omista rahoistani kassa, josta maksan pienet laskut hankkeen alkuvaiheessa.(orpokoti jne.) Kuitin lähetän PSV ry:lle, joka maksaa saman summan Suomessa olevalle tililleni. Mukanani olevalla Visa-kortilla saan nostettua sitten uudelleen rahaa kassaani.
Kun varsinainen rakennushanke alkaa, myös tämä käytäntö muuttuu. Helmikuun aikana PSV:n ja paikallisen yhteistyöjärjestön kanssa sovimme täällä paikan päällä tulevan käytännön. Suurin ongelma on Suomessa tutun laskutuskäytännön puuttuminen. Asiallisten kuittien saaminen on usein myös kiven takana. Esimerkiksi apteekista saimme vain valkoisen pienen revityn paperinpalan, johon oli merkitty pelkästään ostosten hinnat. Tällaiset ostokset menevät sitten omasta pussista.
Stocka
Kyläkauppamme laajenee. Nyt on avattu nautintoaineosasto. Omistajattaren pihalla kasvaa jouten olevien pureskeluun käytettäviä lehtiä. Ei ole kuulemma huumeita. Jos olisi ollut, olisin yöllä kaatanut tönön.
Stockan nautintoaineosasto
Käytetyt silmälasit kierrätykseen
Munaus
Munasin taas itseni. Vaimoni mielestä turhan usein. Olimme paikallisen ministerin luona illallisella. Pariskunta kyseli kiinnostuneena Suomesta kaikenlaista. Kysymys siitä, mitä suomalaiset tekevät pakkasessa ja pimeässä, sai vanhan soittajan töksäyttämään, että ” Lapsia” Isäntää nauratti kovasti, mutta naiset eivät oikein tuntuneet uskaltavan ymmärtää.
Sain tietenkin jälkikaikua tapahtuneesta. Mutta olen melkein varma, että ministeripariskunnan mennessä illalla tuutimaan, isäntä laittoi ilmastoinnin täysille ja tokaisi vaimolleen: ”Leikitään, että ollaan Suomessa! ”
Silmälasikierrätystä
Kävimme sunnuntaina kylämme temppelin pienessä sivutemppelissä. Ananda oli aiemmin vienyt kaksi kassillista Suomesta tuomiamme vanhoja silmälaseja kyläpäällikölle. Kyläläiset saivat kokeilla etukäteen itselleen sopivat lasit. Yhteisessä juhlallisessa tilaisuudessa ne sitten jaettiin. Saimme vastaanottaa suurta kiitollisuutta. Kiitos kaikille lahjoittajille.
Marja ja kyläpäällikkömme
silmälasien jakotilaisuudessa
Vanhojen silmälasien uusi omistaja
Ensi viikolla Banagala on järjestänyt samanlaisen tilaisuuden sisämaahan, köyhään syrjäiseen viidakkokylään.
Vinkiksi työyhteisöporukoille:
Laittakaa työpaikalle pahvilaatikko ja kerätkää siihen kotoa käyttämättömät pestyt silmälasit ja lähettäkää viimeistään ensi syksynä matkahuollon tai postin kautta meille. Se on kierrätystä parhaimmillaan. Tarve on täällä pohjaton.
Turussa optikkoliikkeet Katajisto ja Hakula ovat koonneet jo tuhansia silmälaseja asiakkailtaan. Se on ollut suurenmoista työtä.
Vinkiksi muillekin optikkoliikkeille. Asiakkaanne arvostavat tämänlaatuista toimintaanne.
Pentti-Oskari