03.01.2011 Kännykkä kiekuu 03.01.2011 Kännykkä kiekuu

03.01.2011 Kännykkä kiekuu

3,1,2011 Pentti-Oskari Kangas

KÄNNYKKÄ KIEKUU

Samalla kun lähetän lämpimiä (+34) terveisiä Intian valtameren Ceylonin saarelta, toivon paukkupakkasten jatkuvan siellä kotomaassa. Tulimme tänne jokavuotiseen tapaan muutamaksi kuukaudeksi hoitamaan Lotus Hill -avustushankettamme. Tavoitteenamme on tänä talvena mm. saattaa 1000 köyhää lasta koulutielle.

Talvikotimme sijaitsee pienessä, köyhässä Naganden kylässä, eteläisessä Sri Lankassa. Tavallisten paikallisten ihmisten yhteisössä. Istuimme vaimoni kanssa aamiaisella talomme terassilla pihapuun mangoja mutustellen. Soitin aamuvarhain kännykällä äänittämäni pätkän pihapuussamme auringonnousukonsertin esittäneen uskomattoman kauniin vihreän linnun teoksen. Tämä lintu on hyvin arka. Harvoin olemme sen nähneet. Sen heleä ääni vain herätti meidät aamuisin. Laitoin terassilla äänityksen päälle ja niin raikui sama konsertti uusintana viidakossa. Kunnes aivan ennalta odottamatta vihreä lintu syöksähteli ylitsemme kuin pommikone hiuksiamme hipoen. Useaan kertaan. Sitten tajusin, että se rassukka luuli vieraan heimolaisensa tunkeutuneen reviirilleen. Suljin äkkiä puhelimen. Oppia ikä kaikki. Ei pidä sekoittaa luonnon ääniä epäaitoihin.

Aitamme takana naapurillamme on pieni kanatarha. Kuten isälläni oli tapana sanoa taloudellisista kriteereistä joissakin asioissa, että kahta kanaa vähempää ei kannata pitää. Siellä oli mukana tietenkin myös kukko. Ei taida kaupunkilaislapset edes tietää, miksi kanatarhassa pitää olla aina kukko. Poikani oli ladannut kännykkääni joitakin ”eläimellisiä” hälytysääniä, mm. reipasta kukon kiekumista. Ajattelemattomuuttani laitoin sen tekstarin hälytysääneksi. Puhelin jäi yöksi ulos terassille. Aamuyön tunteina joku lähetti minulle tekstiviestin, jolloin viidakon hiljaisuuden rikkoi kailottava suomalaisen maatiaiskukon riemukas kieunta. Värinähälytyksen myötä sitä säesti tärisevän pöydän ääni.

Naapurin kukko oli ollut koko kylän arvostama ”herätyskello”. Se kiekui neljältä aamulla neljä kertaa, viideltä viisi kertaa ja kuudelta kuusi kertaa. Sitten se kävi huolehtimassa kanoista, ja nukahti sen jälkeen orrelleen. Se oli senioriässä jo. Mutta hoiti työnsä ja kanat munivat.

Kaikki hyvin kanatarhassa, kunnes aidan takaa kuului tämän kilpailevan kukon kieunta. Kukon omalle reviirille tunkeutuminen sai sen pois tolaltaan. Se sekosi täysin. Ainakin sen sisäinen kello sekosi. Se aloitti kiekumisensa jo yhden – kahden aikaan yöllä. Huuteli holtittomasti ja herätti koko kylän väen. Tätä menoa kesti viikon. Sitten kyläläiset, univelan näännyttäminä, saivat kukosta tarpeekseen. Eikä tässä vielä kaikki. Kanat lopettivat mielenosoituksellisesti munimisen. Kyläläiset ostivat uuden vetreän kukon. Nuoren Adoniksen. Kanat aloittivat jälleen munimisen. Innoissaan parhaat pyöräyttivät kaksikin munaa vuorokaudessa.

Elämä palasi ennalleen viidakkokylään. Minä vain tunnen edelleenkin syyllisyyttä. Ja harmittaa, kun tämä uusi kukko kiekuu viideltä kuusi kertaa ja kuudelta viisi kertaa. Oli se vanha kukko sentään hyvä kukko.