03.12.2006
3,12,2006 Pentti-Oskari Kangas
Päiväkirja 3.12.06
Sellaista elämä on
Missäs olet? Oletko vielä kotimaassa? Nämä ovat päivittäisiä kysymyksiä puhelinkeskustelujen avaukseksi. Koskas lähdette? Tapaamisen esipuheeksi. Vuosikausia olemme lähteneet talvikotoomme Sri Lankaan joulukuun 1-2 päivänä.
Suomessa olemme, emmekä itsekään osaa vastata kysymyksiin.
Jahkailumme syyt:
Olin polvileikkauksessa. Laitettiin titaanit molempiin polviin saman aikaisesti. Kova juttu. Koville otti. Painoakin putosi siinä rytäkässä yli 200 gr 🙂. Uteliaille olen selittänyt, että minulla oli epätasainen polvikuluma. Nyt vaihdettiin polvilumpiot keskenään leikkauksella. Tilastojen mukaan 63 vuoden kuluttua polvikulumien pitäisi olla tasaiset. Edellyttää tietenkin, että pääsen kiiruusti nyt baanalle kuluttamaan polviani.
Lopputarkastus on 4.12, joten madonluvut saan vasta silloin. Olenkohan voimistellut tarpeeksi? Ei taida riittää kruksi enää kuntokortissani haukotuksen jälkeen.
Piti ostamani lentoliput ensi viikolle, mutta…..
Lotus Hill-hankkeemme suuri mies (125 kg – nautin suunnattomasti painoerostamme, jota tuskin ulkopuolinen havaitsee. Minulle tietoisuus riittää.) Keke rynnii raivon härän lailla Sri Lankan valtiokoneistossa. Hankkeemme rekisteröinti on viittä valmis (uskomme).
Onneksemme saimme maan terveysministerin esikuntineen hankkeemme ”kummisedäksi”. Ilman ministeri Premasiriä olisimme vielä kaukana tavoitteestamme. Normaalisti rekisteröinti kestää 2-3 vuotta. Me olemme nyt runnoneet yhden vuoden. Lukuisat ministeriöt on läpikäyty ennen lopullista voitelua. Se suoritetaan maan valtiollisen poliisin toimesta. FBI:llä ja KGB:llä on vastineensa. Taustamme tutkitaan perusteellisesti.
On muistettava jälleen, että maa on sosialistinen, demokraattinen kommunistivaltio.
Miksikö rekisteröinti on niin tärkeä meille? Ensiaputyötä voimme tehdä jossain määrin, joskin kohtaamme koko ajan vaikeuksia viranomaistaholta. Eräs tavoitteistamme on rakentaa lasten vammaiskoti. Suomen Ulkoministeriön antama hanketuki edellyttää rekisteröintiä paikan päällä. Rakennusluvat edellyttävät rekisteröintiä. Työluvat ym. edellyttävät rekisteröintiä. Meillä on ollut suuri onni saada yhteistyökumppaniksi Munkki Banagalan johtama paikallinen hyväntekeväisyysjärjestö sekä nyt viimeksi ministeri Premasiri terveysministeriöineen.
Paikallisten viranomaisten kanssa olemme taustaryhmämme kanssa pystyneet toimimaan tyydyttävästi, mutta vähän väliä törmäämme nk. Colombon määräyksiin, jotka muuttuvat vähän väliä.
Olemme nähneet uskomattomia väärinkäytöksiä ulkomaalaisten nk. hyväntekeväisyysjärjestöjen toimesta. Maailma on raadollinen ja ihmiset pahimmillaan hirviöitä. Katastrofien yhteydessä maailmalla liikkuu ihmisten hyeenalauma. Uskomattomia tapahtumia olemme mekin joutuneet näkemään. Siksi maan viranomaisten ulkopuolisesta tuntuen ylimitoitetut turvatoimet ovat osaltaan ymmärrettäviä. Auttaminen ei aina ole automaattisesti sallittua.
Muistan kuinka välittömästi tsunamin jälkeen kiertäessämme temppeleiden evakuointileirejä perässämme seurasi hallituksen miehiä kontrolloimassa toimiamme. Tilanne oli heillekin niin ainutlaatuinen katastrofisuudessaan, että saimme toimia vapaasti. Ilman munkkien läsnäoloa sekään ei olisi onnistunut.
Kotimme läheisyydessä Hikkaduwassa on sveitsiläisen naisen perustama Silvia-lastenkoti. Se on toiminut jo lähes 10 vuotta. Ilman rekisteröintiä. He ovat kertoneet jatkuvista ongelmista. Välillä portit suljetaan heiltäkin, vaikka he ovat kodin rakentaneet ja vastaavat taloudellisestikin sen toiminnasta. Siksi odotamme kuin kuuta nousevaa omaa rekisteröintiämme.
Mutta odotus ei ole estänyt täyspainoista ensiaputoimintaamme. Olen ollut puhelinyhteydessä Kekeen päivittäin. Olen saanut vastaanottaa raporttia jokapäiväisistä pienistä avun töistä. Paikalla olo ja toimiminen reaaliajassa on ollut todella merkityksellistä ja tuloksellista. Pienellä rahalla on näin saatu paljon aikaan. Raha on mennyt taatusti tarpeeseen. Tässä ja nyt. Toiminta on ollut kuin suomalainen sää. Aamulla ei tiennyt, millaista illalla on.
Keke pitää myös voimavarojensa mukaan päiväkirjaa toimistaan, ja toivon, että saamme ne myös joskus luettavaksemme.
Kotona ollessamme päiväpuuhiini kuuluu melkoisena osana sähköpostitoiminta. Kiitettävän usein kummit ja muutkin lähestyvät mitä moninaisimmin toimin.
Eräänä päivänä Jouni Hirn soitti Saunalahdesta. Olisiko meillä käyttöä hyväkuntoisista ja vähän käytetyistä matkapuhelimista? Heillä olisi muutama kymmenen ylimääräistä hyvään tarkoitukseen lahjoitettavaksi. Arvaatte varmaan, että hihkaisin kunnolla.
Seuraavana päivänä Ananda soitti ja pyysi Kekeä tuomaan tullessa käytetyn kännykän. Banagalalle vimeksi tuomamme oli vaiennut. Nyt Ananda joutuu pienestäkin asiasta ajamaan Banagalan luo. Saunalahden kännykät helpottavat nyt yhteistyökumppaniemme elämää ja yhteistyömme sujuvuutta.
Kiitos Jouni Hirn ja Saunalahti.
Sain kirjeen pieneltä säätiöltä, joka jakaa vuosittain 4000-5000€ hyväntekeväisyyteen. He lähestyivät meitä. Löytyisikö hyväntekeväisyyskohdetta?
Kyllä ja vaikka kuinka monta. Ehdotin lautataloprojektia, jossa erään naapurin koti hajotettiin maanomistajan toimesta ja sairas äiti yrittää huolehtia lapsistaan ja lastenlapsistaan. Perheen isä juopottelee Colombossa. Ensi viikolla kuulemme säätiön hallituksen päätöksen. Jännittää perheen puolesta aivan mahdottomasti.
Silmälaseja olemme saaneet kiitettävästi. Tiukentuneiden lentomääräysten myötä logistiikka vain on vaikeutunut. Viime matkalla Kekeltä jäi Helsinkiin lentokentän matkatavara-säilytykseen 12 kg silmälaseja. Matkatavaroiden ylipainokontrolli on nyt todella tiukka.
Ongelmaksi tuli se, että matkatavarasäilytyksen toimintaan ei kulunut lähettää pakettia meille. Ne jäivät sinne, kunnes ehdimme hakemaan ne. Parin viikon päästä Keken lähdöstä ehdimme ajamaan sinne. Säilytys 5 euroa per päivä eli yhteensä 70 euroa. Onneksi virkailija jousti ja saimme koko jutun 20 eurolla.
Siispä tiedoksi Sinulle, joka mahdollisesti olet matkustamassa Sri Lankaan. Jos matkatavaroihisi mahtuu muutama lisäkilo, otahan yhteyttä.
Positiivareiden kanssa yhteistyössä alotettiin Joulureppukampanja. Tavoitteeksi asetettiin 650 reppua. Ensimmäisen viikon tulos oli 400 reppua. Tarve ei jää 650 reppuun. Tarve on tuhatkertainen, mutta ruohonjuuritasolla toimien jokainen reppu on tärkeä.
Upeaa on ollut myös vastaanottaa tieto muutaman yrityksen perinteisen joulukonjakkipullon sijaan asiakkailleen toimittama sähköinen joulukortti joulureppuavustuksesta. Aidon hyvää Joulumieltä. Eräs neljän lapsen äiti lahjoitti neljä reppua. Päätös syntyi yhteistyössä lasten kanssa. Hienoa yhteistyötä.
Juuri kun olimme tilaamassa lentoliput, saimme Kekeltä tiedon, että yli kuukauden oleskelun edellyttämä viisumi pitää hakea Tukholman suurlähetystöstä. Aiemmin se saatiin Colombosta. Saimme viime vuonna residenssin eli asumisoikeuden Colombosta. Nyt sekin pitää hakea Tukholmasta. Ja se taas edellyttää suosituksen Sri Lankasta. Huh heijaa. Byrokratia ei kuollutkaan bysanttilaisuuden myötä.
Keke lähti kiiruusti mopollani Baddegamaan hakemaan munkki Banagalalta suositusta. Ministeri Premasiriltä hän ehkä saisi sen nopeimmin Colombosta. Samalla matkalla ministerin sihteerin kanssa hän ehkä voisi päästä ulkoministeriöön, josta suositus voitaisiin lähettää Tukholmaan.
Sellaista elämä on.
Riskillä voisi lähteä ja kuukauden voisi olla, mutta entäpä jos sen jälkeen joudumme tulemaan Tukholmaan hakemaan lisälupaa? Ystävämme Pirjo Colombosta juuri mailasi, että tamilisodan vuoksi maan talous romahtaa, turisteista ei havaintojakaan, ja korruptio rehottaa. Asumisoikeuden vuodeksi voi ostaa pimeästi 150.000 rupialla (1200€). Odotamme tovin Tukholman suurlähetystön toimia. Oneksi Keke on nyt paikan päällä.
Niin, että aina sattuu ja tapahtuu. Huh huh. Ettäkö elämä ei olisi mielenkiintoista.
Jäämme odottamaan tulevaisuutta!
Ystävällisin terveisin
Pentti-Oskari