03.12.2013 Leena raportoi

3,12,2013 Pentti-Oskari Kangas

03.12.2013 Leena raportoi

Oheisena sisareni Leenan raportti hymyjen saarelta. Olemme menossa Marja-vaimoni kanssa 8.12. jälleen paikalle ja vaihdamme lennossa Leenan kanssa. Leenan tuntemuksia osasta avustuskohteistamme kuvineen. Minä palaan päiväkirjaan jälleen suoraan saarelta pikapuolin. Toivottelen meille oikein hyvää matkaa.

Naantalissa 02.12.2013

Pentti-Oskari Kangas

kiireapulainen

 

Kukkulan laella teeviljelmien keskellä
LOTUS HILL – VAMMAISKESKUS

Vammaisten lasten hoito- ja koulutuskeskus valmistui talvella 2009. Lotus-kukan muotoisessa rakennuksessa on katettua tilaa 1200 neliötä. Lisäksi on puutarha, leikkikenttä sekä myös avoin sisäpiha – vain taivas kattona – klassiseen ceylonilaiseen tyyliin. Keskuksen ovat rahoittaneet tukimaksuillaan Lotus Hill kummit Suomessa. Ei mikään pieni saavutus!


Sisäpiha Ceylonin tapaan


Pojat ja Leena katsovat valokuvia


Vammaiskeskuksen pojat

Veimme tuliaisiksi mm. 10 kg riisiä, erilaisia mausteita kuten chilijauhetta, soijarouhetta, kuivattua kalaa, vihanneksia, sipuleita, chilejä, linssejä, no kaikkea peruselintarviketta. Vähin äänin kantoivat ne keittiöön, kuten on tapana. Pojat olivat lounaalla, oli menossa jonkun pojan perheen tarjoama nk. hyväntekeväisyyslounas. Pojat juuri pesivät lautasiaan ja käsiään, jotkut söivät suut sutussa jälkiruokaa. Johtajan kanssa istuttiin juoden teetä ja syöden lohkottua papayaa ja kakkua. Kaikki oli niin kovin kaunista ja siistiä ja se aukion kukka-aluekin oli rehevöitynyt entisestään. Otimme pojista kuvia luokkahuoneessa. Hauskaa oli kun pojat kerääntyivät innoissaan ympärille ja osoittivat sormillaan kuvissa olijoita. Poikia on nyt 19. Johtaja oli tyytyväinen, jopa ehkä liikuttunutkin kun kiittelimme ja kehuimme millaisessa paratiisissa pojat saavat elää. Heillä on oma lintukotonsa siellä, munkki Samitha Theron suojeluksessa, ja viime talvesta asti myös sveitsiläisen hyväntekeväisyysjärjestön tukemana. Hyvin olivat asiat siellä. Pojat olivat iloisia, kiinnostuneita meistä, ja olivat kasvaneet ja saaneet itseluottamusta. Yhdellä isoimmista pojista oli yhä vieläkin (vuosien jälkeen) tiukasti päässään pyöräilykypäränsä. Hän näytti voivan vähän huonosti, oli varmaankin ahminut liikaa lounasta. Yhdellä pienimmistä pojista on sellainen ”käärmekäsi”, tarkoittaen että hän sai sujautettua sen lähes huomaamatta laukkuihimme, utelias kun oli. Muiden paheksunnan vuoksi hän jätti hommansa siihen. Ja sitten vilkutettiin ja huristelimme tuktukilla teeviljelmien keskellä kuoppaisia teitä pitkin kohti Toivolan lasten vastaanottokeskusta.

 

HALPATOTA – TOIVOLA

Tavattiin laitoksen johtaja ja hän kertoi sen toiminnasta. Laitos on siis valtion, ja sinne tuodaan kasvatettavaksi ja koulutettaviksi kodittomat, laiminlyödyt lapset.

Meillä oli mukanamme heille suklaapatukoita ja karkkia ja noin 90 lasta kävi suorassa rivissä pokkaamassa / niiaamassa ja kaikki katsoivat silmiin ja sanoivat thank you! Vain yksi pojista yritti toista karamellikierrosta:) Kuvia en korrektiussyistä johtuen ottanut lapsista. Ompeluluokassa tytöt näkyivät tekevän alusvaatteita Singerin ompelukoneella. Opettaja oli 38-vuotias Dammika, joka kertoi opettaneensa jo 18 vuotta. Olen ymmärtänyt hänen olleen laitoksen entinen oppilas.


Ompeluluokka


Keskusaukio


Kotieläin

Lapset ovat kaikki 5-18-vuotiaita. Täytettyään 18 he jättävät laitoksen ja etsivät työpaikan. Alle 5-vuotiaana huostaan otetut lapset ovat sijoitettuina pienten lasten laitokseen, ja siirretään sitten sieltä tähän isojen laitokseen. Käsittääkseni työllistyminen ei ole kovinkaan vaikeaa. On se niin upeaa kun ajattelee heidän taustojaan, karanneita lapsia, laiminlyötyjä, hyväksikäytettyjä lapsia, katulapsia, pikkurikollisia, ja mitä kaikkea? Heillä on tietokoneluokka, jossa on 13 tietokonetta käytössä (esitteli rehtori vähän ylpeänä), on ompeluluokka, on kaavoitus / mallintamisen opetus, karateopetusta, leipomo, pesula, sekä musiikki- ja tanssiopetusta. Lisäksi yli 90% lapsista käy normaalia läheisen kylän koulua. Loput ovat erityisopettajan koulutuksessa laitoksessa. Lotus Hill maksaa tämän opettajan palkan ja lisäksi englannin kielen tukiopettajan, voimistelu-urheiluopettajan, lääkärin sekä kahden ompeluopettajan palkan.

Kaikki paikat olivat todella siistit ja kauniit, istutukset ja pieni koristevesiallas keskellä eräänlaista puistoa tai keskusaukiota hivelivät silmiä. Toisin oli vuosia sitten, kun Marja ja Oskari sattuivat törmäämään laitokseen ja pääsivät tutustumaan siihen. Se oli silloin perin surullisen näköinen ja oloinen paikka, joka ponnisteli realiteettiensa puitteissa. Niin paljon on korjattu, kohennettu, rakennettu sekä palkattu tarvittavaa henkilöstöä. Lotus Hill ry:n tukijäsenten avulla se on ollut mahdollista. Lapset saavat siellä hyvät eväät elämään. Jos joku suomalainen kyynikko toteaakin, ettei tämä auttaminen muuta ”maailman köyhien kokonaistilannetta”, niin väitän pontevasti vastaan. Pienistä puroista se kaikki lähtee virtaamaan.

Heillä oli muuten pihalla jokin ”kotieläin”. Oli ehkä jotain varaanin sukua. Kukaan pihalla ei näyttänyt olevan moksiskaan. Kaikki hyvin siis Halpatotassa. Sieltä kurvasimme sisemmälle viidakkoteitä pitkin, kohti Ilolaa.

 

SAMBODI – ILOLA, vammaisten naisten koti

Tuktuk kulkuneuvomme oli niin täyteen lastattu, että hyvä kun vielä istumaan mahtui. Vietiin samat elintarvikkeet kuin vammaiskodin pojillekin. Vanhempi rouva eli johtajatar tuli heti iloisena vastaanottamaan meidät. Verannalla istui valtava määrä hyväntuulisia tätejä, jotkut pyörätuoleissa.


Rouva johtajatar

Näimme myös kesäkuun tulipalon jälkiä. Yksi seinä ainakin oli saatu rakennettua ja uusi kaunis sisäkatto myös. Palanut osa oli varastotilaa, joten asuintilat eivät pahemmin kärsineet. Palo oli saanut alkunsa öljylampusta, kertoivat. Meillä oli mukana joitakin silmälaseja. Yksi rouva käveli vähän epävarman tuntuisesti paikalle, kokeili niitä innostuneena ja otti heti käyttöön. Kysyin josko ne auttoivat näkemisessä. Johtajatar sanoi että ei, koska tämän silmät ovat vuosia sitten palaneet. Kamalia onnettomuuksia siellä voikin sattua. Kesäkuisessa tulipalossa tuhoutui erilaista kalustoa, kuten esim. jääkaappi. Liinavaatteitakin. Kunnostamista talossa on vielä jäljellä, mustuneiden seinien maalausta, uusien sähköjohtojen vetämistä jne.


Käsitöitä

Kaikki naiset olivat niin hymyileväisiä vaikka tulimme ihan varoittamatta sinne. Pyörätuolinainen oli myös tyytyväinen laseihinsa. Jollei paranna näköä, niin ainakin ulkonäköä. Naiset kutovat ja virkkaavat isot määrät kaikkea mahdollista. Saavat niitä myyntiinkin. Minulle sidottiin ystävyyden rannenauha. Niin taitavaa ja pikkutarkkaa työtä! Oli pipoa ja mattoa ja ties mitä. Asiat näyttivät olevan päällisin puolin hyvin. Ja sieltä sitten vielä syvempään viidakkoon, kohti Unohdettujen laaksoa.

 

UNOHDETTUJEN LAAKSO

Tämä laakso oli luovutettu köyhille kalastajille, jotka 2004 tsunamissa menettivät pienet asumuksensa Intian valtameren rannalla. Heillä ei ollut omistusoikeutta niihin, joten eivät myöskään saaneet valtiolta korvauksia.


Itku ihan meinaa tulla kun tutkitaan


Lääkärin päiväkirja: potilaan osoite, nimi ja diagnoosi


Naapurinpoikia

Jokainen perhe sai käyttöönsä laaksossa 20 perchin kokoisen tontin jonne saivat uuden talonsa rakentaa. Laakso on kaukana merestä ja alueen kylistä. Tieyhteydet ovat varsin kehnot. Siitä huolimatta miehet käyvät kylän ulkopuolella töissä. Kulkuneuvoina ovat polkupyörät. Jotkut ovat syvänmeren kalastajia, jotkut ovat töissä tee- ja kaneliviljelmillä. Omaa viljelymaata heillä ei ole. Joidenkin talojen pihoissa kasvatetaan banaaneja, mangoja ja papayoita. Väkeä laaksossa asuu ehkä noin tuhat. Kaivoja on, mutta ei kaikilla talouksilla. Lotus Hill on myös rakentanut niitä useita. Sadekaudella kaivot ovat vettä täynnä, mutta kun ei sada, vesi laskee aika minimiin. Lotus Hillin rakennuttamassa terveyskeskuksessa palkkaamamme lääkäri pitää viikonloppuisin vastaanottoa. Hänellä on siellä lukittava lääkekaappi jota täydennetään kuukausittain Lotus Hill tukijoiden lahjoittamilla varoilla. Potilaat saavat lääkkeensä ilmaiseksi.

Lady doctor Amali pitää päiväkirjaa eli kirjaa jokaisen potilaan nimen, talon osoitteen ja diagnoosin. Lääkärikeskus toimii myös laakson virallisena juhlapaikkana. Häät, hautajaiset jne. Siellä on sähkö ja vesijohto, joten tilaisuudet on helppoa järjestää. Lisäksi keskusta käyttävät ”hallituksen ihmiset” säännöllisesti, kuten minua valistettiin. Selvisi, että siellä toimii nykyisin myös kunnan / hallituksen toimesta NEUVOLA. Tulevat ja punnitsevat laakson lapset ja tarpeen mukaan antavat alipainoiselle maitojauhetta. Ja antavat ohjeita raskaana oleville naisille. Hienoa edistystä kaikki tämä!

Ceylonin saarella 30.11.2013
Leena Kangas

 

TOISENLAINEN JOULULAHJA YSTÄVÄLLESI


Perinteiseen tapaan myös Hymypäivän kalenteri 2014 on ilmestynyt, 12 helluista kuvaa onnellisista lapsista. Jokainen kalenterin ostaja auttaa yhtä köyhää lasta koulutielle. Onhan se 8 euron arvoinen satsaus lapsen uuteen elämään. Kuinka voikaan pienellä rahalla saada näin suurta aikaan.

Tilaa kalenteri täältä