04.02.2008 Pommien paukkuessa

4,2,2008 Pentti-Oskari Kangas

Sri Lanka 3.2.2008

REKRYTOINTI KIIVASTUU

Katselin paikallisia lehtiä. Jokaisessa oli sivukaupalla ilmoituksia rekrytoinnista armeijaan. Houkuttelevia ilmoituksia. Palkkaakin maksetaan reippaasti: Kadetti 16.875 rupiaa = 108 €. Luutnantti 25.790 R =165 €. Kapteeni 41.147 R = 263 € Majuri 44.126 R = 285 €. Eikä tässä vielä kaikki. Vaarallisen alueen erikoislisä esim. Jaffnassa pohjoisessa on 3000 R = 20 €. Minimisopimus on 5 vuotta.

SODAN SUURIA TULOKSIA:
SANKARIVAINAJIA

Viime viikolla Baddegamaroadin öljysoran päälle ripoteltiin hienoa hiekkaa n. kilometrin matkalla. Tien varrelle asetettiin koko matkalle molemmin puolin valkoisia kukkalaitteita ja molempiin päihin suuri portti, jota koristi 24 vuotiaan sodassa juuri kuolleen sotilaan kuva.

Ruumis oli tuotu näytille aivan tien varteen suuren lasi-ikkunan taakse valoheittimien kiilaan. Sotilaan lähisukulaiseen ei oltu saatu yhteyttä ja niin ruumis odotti siinä toista viikkoa. Kun ihmettelin asiaa, kertoi Coolman, että kemikaaleja käytettiin.

Oli hiukan outoa ajella siitä ohitse, kun valoheittäjät näkyivät kilometrien päähän ja paikalle tultaessa ruumis ”katseli” estradipaikalta ohikulkijoita. Se on tätä kulttuuria ja sotasankareiden nostaminen jalustalle palvelee myös poliittisia päämääriä. Se on tärkeää varsinkin juuri nyt.

YÖLLISIÄ VIERAITA

Mainio kotimme menninkäinen Onkkeli on raitis poikamies ja tulee mainiosti toimeen yksinään. Siis oivallinen talovahti. Hän asuu portin vierellä, mutta nukkuu laverilla talon nurkalla vahtikoirat jalkopäässä.

Eilen hän lähti neljän päivän lomalle. Veljenpojan häät. Ja sitten pari päivää relax, sanoi Onkkeli. Olimme mielissämme, että hän raski lähteä. Annoin 2000 R lomarahaa ja työehtosopimusten (Suomi) mukaista lomaltapaluurahaa 50% eli 1000 R. Ei Onkkeli ymmärtänyt hörttäsen pöläystä perusteluistani. Otti nykyajan mammonan vastaan ja sanoi:  ”Hari hari!”

Yleismies Jaanika tuli tuuraamaan. Jaanika kertoi valvoneensa koko yön. Järvellä meloo yön pimeinä tunteina lukuisia katkarapukalastajia puurunkoveneillään. Rannassamme on laiturikatos, jonne kalastajat usein kipuavat lepäilemään. Vahtikoiramme pitivät huolen siitä, ettei Jaanika saanut nukuttua silmäystäkään.

Pihakalusteet olivat öisin vaarassa lähteä matkaan. Hankin betoniset. Pöytä painaa 150 kg ja tuolit 120 kg kappale. Ei lähde matkaan. Ainakaan puunrunkoveneillä. Niiden kantavuus on noin 80 kg ja lastina on 2 miestä jo valmiina.

JALKATEHDAS LÖYTYI

Teimme työnjakoa. Lähdin työmaakokoukseen Galleen tuomarimme luokse. Josko nyt saadaan hommat hoitoon? Marja kävi Kummimme Annelin kanssa löytämällään ”jalkatehtaalla” Erankan ja hänen äitinsä kanssa. Kuukauden päästä luvattiin uudet jalat.

Tehdas oli yllätys. Fysioterapeutti teki perusteellisen tarkastuksen Erankalle. Totesi lantion kunnossa olevaksi ja yläkehon lihaksineen vahvaksi. Mahdottomuus käyttää nykyisiä tekojalkoja (15 kg) on johtanut siihen, että jalantynkien luut ovat vinksin vonksin. Uusia jalkoja pitää käyttää säännöllisesti, niin asia korjaantuu vuosien mittaan.

Lähtiessään aamuvarhaisella Marja kysyi minulta käytettävissä olevien varojen määrää jalkoihin. Unenpöpperössä sanoin, että maksimi 50.000 Rupiaa (330 €).
Jalkatehtaassa sitten selvisi, että hinnaksi tulee kuukausien koulutuksen, ja käyttöohjauksen kanssa yhteensä 50-60.000 R. Mistähän he tiesivät oman arvioni?

ERANKAN KOTI NOUSEE

Täällä rakennetaan talon perusta uskomattoman perusteellisesti ja vahvaksi. Vaikkei roudasta ole tietoakaan. Kivikovaa hiesumaata kaivetaan jopa metri. Kaivanto raudoitetaan vahvasti ja betonivalu kivilohkareiden ja sementin sekoituksella on myös viimeisen päälle. Keskiosa täytetään kivilohkareilla ja päälle laitetaan sepelipatja. Viimeksi muutaman sentin paksuudelta betonia, johon sekoitetaan väriainetta. Näin lattia kuluessaan säilyttää värinsä.

95% väristä on oranssin punaista. Mutta siihen tottuu. Vaikkei uskoisi.
Täällä lasketaan rakennuksen olevan kolmannes valmiina, kun perusta on valettu. Perusteellisuus perustuu sadekauden erityisvaatimuksiin. Toisaalta – näin sanovat paikalliset – talon perusta on koko talosta puolet. Sen mukana talo pysyy kunnossa tuulessa ja tuiverruksessa. Toinen puoli taloa on kunnon katto. Siihen ei usein enää raha riitä.

Tsunamin jäljiltä jäi rantavyöhykkeelle tuhansien punaisten lattialaattojen kirjo. Kaikki muu meni, mutta perustat jäi. Sen päälle oli hyvä rakentaa uusi koti. Uusi elämä.
 
Jep. Perustat ja perusasiat kuntoon, niin on hyvä elää.

Eranka on niin innoissaan talonrakentamisestaan, ettei raskisi edes kouluun mennä. Mestari haluaisi itse olla paikan päällä laaduntarkastajana ja päällepäsmärinä. Kyllä on pojalla motivaatiota ja energiaa. Väitän, että tämä yhteiskunta saa tästä pojasta vielä kelpo kansalaisen.

KIIRA KAINALOSSA

Viime yönä en nukkunut montaakaan silmäystä. Tuskin moni muukaan olisi sijassani. Kuvankaunis Kiira nukkui kainalossani. Välillä käteni puutui, sillä en halunnut liikuttaa sitä. En halunnut Kiiran heräävän. Unessako olin; untako näin? Minähän sanoin, etten nukkunut. Oli toteutunut 6 vuoden haave.

Olen saanut hankittua saksanpaimenkoiran pennun. 6-viikkoisen Kiiran.  Se löytyi lehti-ilmoituksella pääkaupungin liepeiltä. 36 vuotta schäferkouluttajana toiminut Asko oli konsulttina. Hänen mukaansa pentu on vahvaluinen, suoraselkäinen ja toimelias. Kasvattaja on eläinlääkäri ja taustat ja paperi pitäisi olla kunnossa. 29.000 rupiaa eli 185€. Halvallakin olisi saanut. 9000 rupiaa eli 58€ mutta tausta olisi hämärän peitossa.

Nimen antoi Riitta, Marjan kaveri, koska tiesi minun ihailevan suunnattomasti samannimistä suomalaista. Susikoira on pelästyttänyt lapsena Riittaa, joten ehkä kummi saa poistettua pelkotilansa kummikoiransa avulla.

Oikean Kiiran olemme tavanneet Positiivareiden tilaisuuksissa. Hän on hyvä esimerkki positiivisesta, sympaattisesta ja miellyttävästä ihmisestä. Viime MM-kisojen aikaan täällä paikallinen tv näytti luistelija-Kiiran haastattelun. Siinä kalpenivat hymyssä paikallisetkin. Ja se on saavutus.

Toivottavasti Kiira osaa arvostaa perusteitamme. Minulla on aina ollut tapana antaa eläinystävilleni nimet kavereiden mukaan. Ensimmäinen Shäfer oli Salminen, oopperalaulaja Salmisen mukaan. Hänellä oli huumoritajua ja niin hänen koiransa joutui kärsimään Oskari-nimestään. Todellista koiranelämää. Oskari raukka!

LENTOKAARINA

Onpahan kehuttu kummeille, että tänne vaan, niin näytämme avustuskohteemme ja toimemme avoimesti. Lapista tuli kaksi persoonallista pohjoisen ladyä Hikkaduwaan. LentoKaarina ja Anneli. Anneli oli kanssamme kokemassa tsunamin kauhutkin. Ja halusi tulla uudelleeen. Hyvä.

Aven kanssa teimme esittelykierroksen Taavin kanssa. Ja me nauroimme niin. Anneli kertoi, mistä Lento nimi sai alkunsa. Utsjoen äidillä tuli synnytyksen hetki ja kiire. Lentokoneella Rovaniemelle. Matkalla syntyi tyttö ja kun pappi kysyi koneen laskeuduttua hätäkasteella nimeä, äiti tokaisi, että Lentohan se on. Vaan eipä pappi suostunut antamaan sitä nimeä. Vasta kun toiseksi nimeksi annettiin Kaarina, se kelpasi. Varsinaisessa kasteessa pappi tuli taas esteeksi. Mutta hätäkasteessa nimi oli annettu ja siihen oli tyytyminen toisenkin papin. Nyt sitten Lento on kastettu kahteen kertaan Lennoksi.

Kun Anneli syksyllä minulta kysyi sähköpostilla sotatilannetta saarellamme, kerroin vertauskuvallisesti, että jos Kittilän baarissa tapellaan, ei siitä Etelä-Haagassa mitään tiedetä. Sama suhde on täälläkin Pohjoisen ja Etelän elämän välillä. Siitähän Anneli kiivastui, että Helsingissä tapellaan eikä Lapissa.

Nyt sitten tavatessamme kiusasin Annelia, että vai olette lopettaneet siellä Lapissa nahistelun? Kuule Oskari! Mielosvaaran kylässä esimerkiksi ei ole tapeltu todistettavasti ikinä. Ei kuuteenkymmeneen vuoteen. Kylässä asuu Lento Kaarina, sen veli ja serkku ja he ovat sopuisaa väkeä. Eivätkä vielä koskaan ole tapelleet.

Kun aikanaan LentoKaarinalle haettiin asunnon paikkaa, hänellä oli vain kaksi vaatimusta. Näköpiirissä ei saa olla tietä eikä naapuria. Eikä ole tänäkään päivänä.

Juttua riittäisi muutaman päiväkirjan verran, mutta itse asiassakin olimme. Kävimme ihailemassa vammaiskeskuksen rakennustyömaata, Erankan uudisrakennuksella, Toivolan lastenkodissa ja Ilolan vammaiskodissa. Viimeksi mainittu paikka näytti kirvoittavan leidien sydämet. Matkaan tarttui rannenauhaa ja tyynynpäällistä. Käsin ja jaloin virkaittuna. Päivä oli täynnä hyväntahtoista naurua. Kiitos siitä LentoKaarina ja Anneli.

Siinä se päivä vierähti. Täytin lupaukseni ja täytämme vastakin. Tulkaa vaan tänne. Näette kaiken ja koette kaiken. Mutta varoitan, näkemästä ja kokemasta jää koukkuun.

 
Kummeja Erankan kodin perustuksia
ihailemassa


Kerrankin onnistuin saamaan
Erankasta omanlaisensa kuvan


Lento-Kaarina ja Anneli -kummit
vammaiskeskuksen  työmaata tutkimassa

SOTAKONEET JYRISEVÄT

Viime päivät olorauhaamme ovat rikkoneet venäläisvalmisteiset Mig-hävittäjät ylilentoineen. Sanovat, että harjoitellaan itsenäisyysparaatia varten. Minä en usko. Sotatoimet ovat aktivoituneet rajusti sen jälkeen, kun puolueettomat tarkkailijat laitettiin kotiin. Pommi-iskuja varsinkin busseihin on tehty lähes päivittäin, eikä läheskään kaikki yllä uutiskynnyksen yli maailmalle. Maailma turtuu tiedonvälitykseen.

Viimeinen autopommi räjähti keskimaassa ja tamilisissit ovat uhanneet laajentaa toimiaan koko maahan. Eilen yksi ministeri uhosi telkkarissa, että 15.6 kaikki ulkomaalaiset hätistetään pois maasta ja sitten laitetaan tamiliongelma kuriin.

Olen pyrkinyt olemaan tämän sodan poliittisten tulkintojen ulkopuolella. Kuten entinen mies: En ole puolesta enkä vastaan, mieluummin päinvastoin. Myös oma turvallisuutemme arveluttaa. Lukekaa kirja ”Anilin varjossa”, niin ymmärrätte huoleni. Neljä vierasta ja totista miestä aamuyön tunteina portillamme kysymässä: ”Mister Kangas?” Huh!

Aikanaan kerrottiin, että neuvostovallan aikana kansalaisen suurin onni oli silloin, kun KGB koputti kotisi ovea ja kysyi: ”Ivan Petroff?” Ei, hän asuu kerrosta ylempänä. Se oli onnellisuutta ylimmillään.

Kumpaakaan osapuolta en ymmärrä. Tietenkin taustatietoni ovat vajavaiset, vaikka vuosikausia olen täällä kuunnellut paikallisten informaatiota. Hallitusta en ymmärrä siksi, että rauhan työtä ei tehdä ajamalla rauhantekijät pois. Myös sisäpoliittiset syyt arveluttavat. Poikkeustila suosii aina vallassa olijaa.

Toisaalta oli hirvittävää lukea tamilien uhoamista, että seuraava vaihe sissitoiminnassa kohdistuu kouluihin ja koululaisiin. Niinpä suuri osa bussipommien uhreista on ollut koululaisia. Hallitus puolestaan julisti, että koulut suljetaan kolmeksi kuukaudeksi ja sitten aloitetaan tositoimet.

Humaaniselta kannalta sissien sodankäynti koululapsien ollessa uhreina osoittaa heidän toimiensa olevan loppusuoralla. Ei mitään muuta, ei mitään tuomittavampaa ei mitään RAUKKAMAISEMPAA enää voisi olla. Kumpaakaan kohtaan en osaa tuntea sympatiaa, mutta sodan osapuolia kohtaan ei tarvitsekaan.

Summa summarum: Huolestuttaa tämä sotatilanne, joka ihan takuulla tästä räjähtää, mutta koska ja missä. Omasta turvallisuudesta emme kanna kovin suurta huolta. Kohtaloon kai uskomme. Eikä kuolemaa pääse koskaan pakoon. Tällä kaikella tarkoitan, että hoidamme hommat alkuperäissuunnitelmien mukaan. Niin kauan kuin se on mahdollista ja järkevää. Uhoaminen ei auta eikä sankareiksi ole tarvetta. Ehkä nuo pääskyset toimivat enkeleinämme.

KIIRA SEKOITTAA PÄIVÄRYTMIMME

Olemme saaneet hyviä asiantuntijaneuvoja Askolta. Ensi viikot koira vahvasti meidän ihmistenpopulaatiossa, että se kokee meidät laumaksemme. Niin se jatkossa suojelee laumaansa. Meitä.

Tarja on varovaisen utelias Kiiralle, leikkiikin, mutta ärähtelee välillä. Bullad ei tule kymmentä metriä lähemmäksi. Kyttää ja yskii vaan. Saamiemme ohjeiden mukaan olemme toimineet ja välillä totaalisesti uupuneet. Kiira on kuin soittajaretku. Yöt kukkuu ja päivät nukkuu. Eilen kun vaimo kolkutti kotiin tullessaan takaovea, Kiira raapi ja haukkui etuoven takana. Päästin Kiiran sisään. Se kun lopettaa haukkumisen päästyään sisään. 


Kiira löysi vesikupilleen
vilvoittavaa käyttöä

JUTUT MUUTTUU

Välilän emäntä kävi Sillin kanssa meillä. Silli on paikallinen entinen kalastaja, joka oppi lähes täydellisen suomenkielen vuosina, jolloin täällä kävi paljon suomalaisia turisteja. Sitten kookospähkinä tippui sillin päähän ja silli lopetti työt. Vieläkin on päässä kämmenen kokoinen pehmeä kohta. Kookospähkinän putoaminen aiheuttaa saarella vuosittain tuhansien ihmisten kuoleman. 20 metristä 3-4 kg kivikova mötikkä tekee pahaa jälkeä.

Silli kertoi Välilän äidistä. Välilä on kylän surkein talo ja köyhin perhe, jolle rakensimme ystäviemme avustuksella uuden kodin vuosi sitten. Perheen tytär lähti 6 vuotta sitten Saudeihin siirtotyöläiseksi piikomaan. Hänen tavatessaan kadulla tuttavan pojan, he halasivat kevyesti. Paikalle sattunut siveyspoliisi pidätti tytön ja vei vankilaan. Tyttö on sillä tiellään. Mitään ei ole kuulunut. Äiti hoitaa nyt kahta tyttöä ilman minkäänlaista toimeentuloa.

Tiedättehän meidät. Herkistyimme ja päätimme hankkia heille apua tavalla tai toisella. Kävimme kuitenkin paikan päällä selvittämässä vähän taustoja, kun heräsi hiukan epäilyjä Sillin kertomasta tarinasta. Mukaamme tuli Coolman, joka vainukoiran tavoin nuuhki koko ympäristön. Tapasimme ulkopuolisia ihmisä, jotka kertoivat perheen tyttären todella lähteneen Saudeihin 6 vuotta sitten, mutta palanneen ja löytäneen uuden miehen Colombosta ja asuu nyt siellä. Tyttäret ovat siskon luona hoidossa. Siskon mies myy jäätelöä polkupyörällään kiertäen. Asiat ovat siellä kunnossa. Saamarin Silli!

Kunnes tänään portin takana oli Silli, Välilän äiti ja hänen tyttärensä 2 lasta ja siskon 2 lasta. Kuulimme taas uuden tarinan, joka oli erilainen kuin aiemmat. Voi näitä. Jäädytimme jo sopimamme kuukausiavustuksen ja jatkamme totuuden selvittämistä. Kuulemme varmaan vielä monta tarinaa.

Tällaista tämä on. Ainakin yritämme varmistaa, että jokainen avustuseuro menee oikeaan kohteeseen. Tarpeeseen. Aina ja yleensä se ei ole helppoa. Näillä ihmisillä on uskomaton mielikuvitus. Toisaalta puute pistää koettamaan kaikkea mahdollista. Emme me vihaisia heille ole. Joskus naurattaa. Usein surettaa. Joka päivä opimme lisää elämästä.


Välilän täti ja tyttärien lapset


Tähtikilpikonnamme Timppa on
kasvanut korkeutta

URAKOITSIJASTA NISKALENKKI

Olemme jatkaneet kisailua urakoitsijan kanssa. Viimeiseen palaveriin ei enää tullut. Se oli hyvä, sillä meinaa mennä hermot. Asianajajamme laati kirjallisen sopimusrikkomushaasteen ja irtisanomisen urakoitsijalle. Se toimitettiin tiedoksi pankille ja esitettiin samalla vaade pankkitakauksen maksamisesta meille. Se saattaa olla aikaa viepä homma, mutta meillä ei sen suhteen ole kiirettä. Urakoitsijalla on, koska tuttu pankinjohtaja oli kuulemma vapauttanut osan vakuuksista urakoitsijan toiseen hankkeeseen. Mutta se on heidän ongelmansa.

Banagala toi tiimiimme paikallisen valtion virallisen rakennustarkastajainsinöörin, joka tuntuu olevan ammattimies. Käymme sopimus- ja tarjousnivaskan työerittelyineen läpi perusteellisesti ja saatamme sen ajan tasalle. Työt aloitettaneen ensi tiistaina. Tulette yllättymään kuka töitä jatkaa. Mielenkiintoista tämä elämä.

KÄÄRMEKOIRA

Niin lällyltä kuin Tarja välillä tuntuukin, kyllä rouvasta löytyy poweriakin. Naapurin pojat kävivät laiturilla näyttämässä onkisaalistaan. Huomasimme kuinka Tarja hyppi nurmikolla kuin vimmattu. ”Käärme”, sanoivat pojat. Lähestyin varovasti. Pitkään aikaan en nähnyt mitään. Ruoho oli aika pitkää. Tarja nuuski ja yski ja hyppi.

Yhtäkkiä heinien seasta hyppäsi pari metriä ilmaan vihreä piiska ja Tarja salamana väisti sitä. Sitten näin sen. Vihreä pikkusormen paksuinen, metrin mittainen puukäärme, joka liikkuu puissa hyppimällä. Aika yleinen täällä. Oli uskomatonta seurata, miten nokkelasti Tarja osasi sitä käsitellä.

Hain laudanpalan ja epäuskonnolliseen tapaan listin sen. Ajatuskin siitä, että Kiira kokemattomana pentuna kohtaisi sen, riitti toimintani perusteeksi. Tarja aloitti sen syömisen häntäpäästä, ennen kuin estin moisen kannibaalimaisen toiminnan.

Kysyin Jaanikalta kuinka myrkyllinen se on. Erittäin myrkyllinen. Täällä Sri Lankassa on helppoa lajitella käärmeet, sanoi Jaanika. Sadasta käärmeestä 99 on myrkyllistä. Entä se yksi? Se ei ole myrkyllinen, se syö ihmisen kokonaisena, hymyili Jaanika.
 

Naapurin pojan kalansaalis 
viidakkojärveltämme


Tarja ja lentokäärme nurmella
iskuvalmiina

Sähköpostia Oskarille

KOULUTUSAPUA

Viimeiset Naganden kylän köyhien perheiden koululapset saivat pankkikirjan. Koemielessä käynnistimme muutama vuosi sitten avustustoimen uudessa muodossa. Perheen äideille avasimme pankissa tilin, jonne talletimme koko vuoden avustussumman. Pankkikirjaan kirjoitimme punaisella kynällä, että maksimi nosto per kuukausi xxxxx rupiaa. Se ei ole virallisesti pätevä, mutta käytännössä kyllä.

Jokaiselle äidille korostin, että mikäli nostorajaa ei noudateta, avustus loppuu. Tarkastin jokaisen kirjan. Säntillisesti he olivat sitä noudattaneet. Tällä hetkellä avustus on 1500-2000 R (10-13€) per kuukausi. Sillä summalla lapsi saa välttämättömät kulut koulunkäynnilleen. Tällä hetkellä avustettavia on 14 perhettä. Portillamme on tunkua. Juttu leviää. Koetamme pitää tältäkin osin tilanteen hallinnassa. Sydäntä pitää kylmätä aika usein.

LISÄÄ KUMMEJA KYLÄSSÄ

Hikkaduwaan saapuivat myös Lotus Hill -kummit Tuula ja Tapsa. Tutustumiskierros suoritettiin uudelleen. Samalla tuli käytyä tarkistamassa kohteet uudelleen. Aina löytyy jotain uutta tehtävää. Toivolaan vietiin lääkärimme pyynnöstä 600 antibioottipilleriä. Ilola sai uuden vedenkeittimen.

Yllätä ystäväsi pysyvällä muistolla ja auta samalla meitä auttamaan
Ystävänpäivälahjaksi ystävyyden rannenauha

LISÄÄ POMMEJA

Tätä kirjoitettaessa sain viestin, että Colombon eläintarhassa oli aamulla räjäytetty pommi. Olimme sopineet ensi sunnuntaina vievämme koko Toivolan lapsikatraan päiväksi sinne. Valmistelut olivat jo pitkällä ja lapset sekä henkilökunta innoissaan. Uskon vielä, että se onnistuu.

Lykkäsin päiväkirjan lähettämistä kun kuulin, että pääkaupungissa on tapahtunut jotain erityistä. Satelliittilähetyksestä luin, että Colombon rautatieasemalla oli räjähtänyt itsemurhapommittajan toimesta iso pommi. Kuolleista ei vielä tietoa, loukkaantuneita satoja. Huh huh. Tämähän alkaa olla aikamoista tulitusta.

SÄHKÖN VARASSA

Vaikka Sri Lanka on maailmassa ainoa maa, joka tuottaa sähkön 100% vesivoimalla, sen jakelussa on vähän väliä katkoksia. Tamilit ovat useasti uhanneet räjäyttää keskimaassa olevien valtavien tekojärvien padot. Se olisi maalle suuri katastrofi.

Sodan kehittyessä muutoinkin kohti järjettömyyksiä, uhka on todellinen. Patojen murruttua kymmenet tuhannet ihmiset hukkuisivat välittömästi. Mistä sitten sähköä? Se lamaannuttaisi koko yhteiskunnan.

Illalla tuli taas normaalia pidempi sähkökatkos ja hiukan puistatti ajatus, että joko nyt. Nukkumaan mennessä kynttilä oli kova sana. Niiden valmius on näissä oloissa normaalia.

Tuli mieleeni joskus lukemani tarina Thomas Edisonista, joka oli pitkään yrittänyt keksiä hehkulamppua. Kun hän eräänä yönä vihdoin siinä onnistui, hän ryntäsi herättämään vaimonsa ja näytti tälle keksintöään. ”Hyvänen aika Thomas, sammuta tuo valo ja tule nyt jo nukkumaan ” .

Huoli mielessä 


Pentti-Oskari
 
Ps 4.2 on Sri Lankan itsenäisyyden 60-vuotisjuhla. Millaisen ilotulituksen tamilitiikerit järjestävätkään?

Lähetä sähköpostia Oskarille