04.03.2009 Ensimmäiset asukkaat valittu

4,3,2009 Pentti-Oskari Kangas

PÄIVÄKIRJA 04.03.2009
Sri Lanka

SODAN JÄRJETTÖMYYTTÄ

Tamilitiikerien ihmiskilpenään pitämien tamilisiviilien tilanne alkaa olla kestämätön. Nyt alkaa olla kyse jo kansanmurhasta. Kumpikaan osapuoli ei anna periksi. Hallitus sanoo sissien joka kerta tulitauon aikana varustautuneen uudelleen ja rauhanneuvottelut ovat sen jälkeen katkenneet. Täällä liikkuvien tietojen mukaan sisseillä on hallussaan noin 60 neliökilometriä viidakkoa. Viimeinen pikkukaupunki vallattiin eilen. Siviileitä on eri tietojen mukaan loukussa 70.000 – 300.000. Sissit sekoittuneena heihin. Se on pattitilanne. Puhdas vesi on loppu, puhumattakaan ruoasta. Eniten saarella auktoriteettia omaava Intiakin on kovin sanoin kehottanut molempia osapuolia tulitaukoon ja siviilien pelastamiseen. Sissit asettavat nurkkaan ahdistettunakin ehtoja ehtojen perään. Hallitus hyväksyy vain ehdoitta antautumisen.

Eilen Marja näki lähellämme Gallen rantatiellä saattueen, jota seurasi sankka väkijoukko. Kuorma-auton lavalla oli kolhuinen, Marjan sanoman mukaan rassukan näköinen peltikasa, jonka perässä oli epämääräisen näköinen propelli. Se oli yksi tiikereiden suurista salaisuuksista. Sukellusvene. Entisenä veneenrakentajana arvioisin, ettei moisilla härveleillä sotia ratkaista.

Ne siviilit, jotka ovat loukusta päässeet, ovat leireillä. Vailla yhtään mitään. Vastasyntyneiden lapsien tilanne on surkea. Ei edes vaatteita. Suomen Punainen Risti on lähettänyt 80.000 euron arvosta 6000 äitiyspakkausta. Hyvä Suomi. Punainen Ristimme on harvoja tamilien sota-alueella toimineita avustusjärjestöjä sodasta lähtien. Suuri kunnia ja kiitos heille. Sinne Helsinkiin päättäjille ja Colomboon sekä kentälle operatiiviselle ryhmälle. Työnne on inhimillisyyden ylärajamailla.

MUNUAISPOIKA ANTAA ODOTTAA

Soitamme lähes päivittäin pääkaupunkiin saadaksemme tietoja, joko hänen munuaissiirtonsa voidaan tehdä. Emme ole vielä tietoa saaneet. Rahat ovat täällä valmiina.

VAMMAISKESKUS ON VIITTÄ VAILLE VALMIS

Viimeinen rakennelma on valmistumassa. Kaivo on valmis. Siivoustyöt jatkuvat. Ja tietenkin kaikenlainen fiksaaminen. Keskuksesta tulee niin kaunis, niin kaunis kuin olla ja voi. Nyt taas tuli voimia lisää, kun näkee työn tulokset. Olemme urakoineet huonekalujen hankinnoissa ja työ on ollut tuloksekasta. Viimeksi kävimme saaren suurimman tuolinvalmistajan Damron puheilla ja hinnat ropisivat taas alaspäin.  Marja lähtee pian Coolmanin kanssa ostamaan keittiöön kaikkea mahdollista. Ja astiat. Banagala sanoi, että 10.3 avausjuhlissa tarvitaan teevälineet ainakin 50 hengelle.

Sanoin, että sovittiin pidettäväksi pienet, vaatimattomat seremoniat. Kyllä kyllä. Nämä ovat pienet juhlat. Ei tule kuin yksi pieni ministeri vaan. Syksyllä pidetään oikein suuret juhlat ja ainakin pääministeri tulee mukaan. Sanoin, ettei pidetä. Banagala loukkaantui. En ihan nyt jaksa ajatella juhlimisia.


Hiekansiivilöijä tauolla.
Vain varjo jäi….


Vesitorni kohoaa
bamburuokotelineiden tukemana


Aika hurjan näköistä tasapainoilua


Vammaiskeskuksen alakertaan tuli samalla melkein valmiit hoito-, varasto- yms. tilat tulevaa laajennusta varten. Teimme ne, koska tulivat edullisesti samalla.


Ruokailuhuoneen katto on paikallista
perinnerakentamista. Kuin taideteos.
Kasvatetusta mahongista.


Rakennuksen ulkokaarretta


Rakennuksen toinen sisäkaaren pääty


Kyltti on jo valmiina


Kulkutie mäkeä ylös valetaan betonista


Kaivo rakennettiin alas rantaan pöheikön keskelle


Kaivon teko alkoi


Käsin kaivaen kohti veden silmää

ENSIMMÄISET ASUKKAAT

Kävimme eilen kahden vammaistytön luona ja sovimme, että heistä tulee keskuksen ensimmäiset potilaat.

Äiti itki onnesta. Kuuden kuukauden kuluttua valtio ottaa virallisesti taloudellisen vastuun kustannuksista. Vaikka kannon alta me kaivamme täksi ajaksi perheelle elämisrahan, sillä vanhemmat tulevat mukaan keskukseen. Tytöt vaativat 24 tunnin valvonnan.  Ensimmäiset potilaat ovat siis tiedossa.

Tässä Marjan raportti:

”Tuttavani soitti erään perheen puolesta. Heillä oli sellaisia ongelmia, että kenties osaisimme auttaa. Tapasin perheen. Isä 40 v. ja äiti 39 v. Tytöt 5- ja 4-vuotiaita. Tytöt olivat vaikeasti vammaisia. Jalat kääntyilivät joka suuntaan. Nuorempi ei ottanut yhtään jaloilleen, vanhempi vähän. Eivät pysty puhumaan. Kiljuntaa pystyvät muodostamaan suustaan. Ainoa tapa kommunikoida on repiä ja raapia. Kaiken aikaa saavat pahoja kramppeja. Lääkitystä ei ole ollut. Äskettäin lapset olivat saaneet unilääkkeitä, koska eivät nukkuneet juuri lainkaan. Ovat käyneet kerran kuukaudessa sairaalassa terapiavoimistelussa. Siinä roikotetaan lasta jaloista, pää alaspäin ja painellaan sormia.

Mietimme asiaa muutaman päivän ja lähdimme tutustumaan lisää asiaan heidän kotiinsa. Etsimme viidakosta usean tunnin ajan. Tuloksetta. Viimein saimme tiedon sijainnista. Se sijaitsi autolla pääsemättömällä alueella. Tulimme kotiin ja lähdimme uudelle reissulle Thilakasirin kanssa ruokakassit keikkuen mopolla. Löysimme perheen. Koti oli surullisen järkyttävä. Ainut huonekalu oli pieni rottinkisohva, jonka pohja oli hajalla. Ei muuta. Isä istui lattialla toisen tytön kanssa ja äiti toisen kanssa. He pitivät lapsista kiinni, koska nämä riemuitsivat vieraita nähdessään. Tytöt yrittivät raapia minua. Annoin tytöille leluja yms. mutta he eivät reagoineet niihin millään lailla.

Sitten äiti piipahti toiseen huoneeseen ja palasi risti kädessään. Itki ja itki. He kertoivat olleensa kirkossa (koska oli sunnuntai) ja pyytäneensä Jumalalta apua, sillä isä ja äiti olivat aivan loppu. Sairaat lapset, ei rahaa, ei ruokaa, ei mitään. Kummankin piti olla 24 t/ vrk lastensa seurassa ja valvoa heitä. Tunsin suuta kiitollisuutta, että saan olla apulaisena ohjaamassa Lotus Hill kummit tämän perheen luo. Perheen, joka on suuressa avun tarpeessa. Nyt heistä tulee Lotus Hill vammaiskeskuksen ensimmäiset asukkaat. Kiitos ihan kaikille, jotka sen mahdollistavat.

Äiti ja isä tarvitsevat lepoa edes yhden vuorokauden. Heidän kotona ollessaan nuorempi tytöistä repi äidin hiuksia niin lujaa, että ihmettelin, onko hiuksia päässä enää lainkaan. Koti oli varustuksiltaan nolla. Isällä oli lisäksi murhe. Isoisän pitäisi kirjoittaa talon paperit pojalleen ja notaarimaksu on 6500 rupiaa sekä matka Wadduvaan linja-autolla, ehkä 50 rupiaa. Lupasin rahat isälle heti, kun näen paperit. Soitin munkki Banagalalle, joka jatkossa hoitaa vammaiskeskusta. Heistä tulee keskuksen ensimmäiset potilaat. Katsotaan sitten, mitä jatkossa tapahtuu.


Toinen  tytöistä pysyi jaloillaan hetken.
Aliravitsemus oli silmiin pistävä


Nuorempi tytöistä vietti suurimman ajan
riippukeinussa, koska ei pysty kävelemään


Perheen keittiönurkkaus


MAAILMAN HIENOIN TEE KUIVUU PENSAISIIN

Lama vaikuttaa kaikkialle ja kaikkialla.

Kävimme saaren keskiosassa Nuwara Eliyan vuoristossa, joka on saaren parasta teen viljelyaluetta. Maailman paras tee tulee tältä alueelta. Silmänkantamattomiin vuoren rinteitä täynnä teepensaita. Lähes miljoona naista työskentelee Sri Lankan teeplantaaseilla. He kipuavat satoja metriä jyrkkiä vuoren rinteitä suuret korit niskalenkillä selässä. Koreihin he poimivat teepensaan ylimmät lehdet. Paljain jaloin käärmeitä vilisevässä pensaikossa. Paahtavassa helteessä. 10-12 tuntia päivässä.
Palkkaa he saavat noin euron päivältä. Siis työpäivältä. Sairaskulujärjestelmää ja eläkejärjestelmää ei ole. Arvatkaa, onko lomaltapaluurahajärjestelmää.

Jotta tässä ei olisi vielä kaikki, tämä vielä puuttuu. Teen tuottajahinta oli viime vuonna n. 5 euroa kilo. (Suomessa ulosmyyntihinta 17-37 euroa kilo, joten ….. ) Tällä hetkellä viljelijä saa teestä noin 2.5 euroa. Pakollisten yleiskulujen vuoksi se ei riitä teepoimijanaisten palkkoihin. Työttömyys on suuri ja pensaat kuivuvat. Surullista. Kansat juovat alamailta tehoviljelyllä tuotettua halvempaa teetä, jota monikansalliset teeyhtiön omalla merkillään jalostavat maustamalla yms. ja totuttaen juojat siihen.

Vieläkö muistat aidon, oikean, alkuperäisen CEYLONIN teen maun? Et varmaan. Kun ei sitä saa enää kaupoista. Rasioissa alkuperäismaata ei ole, tai sitten siinä lukee England. Ostin Nuwaria Eliyasta aitoa Ceylon teetä. Organic teetä. Luomuteetä ilman myrkkyjä ja muita marakatintemppuja. Arvaa, onko hyvää?

Kunpa olisi ikää ja aikaa, niin toisin kontillisen sitä alkuperäistä Ceylon teetä Suomeen. Maistus varmaan sullekin?


Ostimme torilta kalliin kukkasen.
En  tiedä nimeä. Se kukkii vain kerran
vuodessa. Uskomattoman kaunis.


Ceylonin teen syntysijoilta Nuwareylia
Elian vuoristoa aamun heräämisessä


Drambui-hedelmä on karvainen ja ruma.
Sisällä suuri kivi, jonka pinnalla herkullinen
kirpeän makea syötävä kerros


Jalkapallon kokoiset piikkihedelmät ovat hurjan
näköisiä ja herkullisia. En vaan uskaltanut avata,
kun piikit oli neulanteräviä.

IKÄ KAIKKI

Ihminen on merkillinen (muistini mukaan muotoillen kuulemastani). Vanheneminen on mukavaa ainoastaan lapsista, jolloin ajattelet ikääsi murtolukuina. ”olen 4 ja puoli”. Sanotko koskaan, että 31 ja puoli vuotta? Puberteettisenä hypit vuosien yli. Muistat helposti 2-3 vuotta väärin. Ainakin portsareille. Elämäsi täyttymys oli 21 vuotta. Täysinäisen ikäinen. Nyt samaisen autuusiän saavuttaa jo 18 ikäisenä. Mutta mitä tapahtui kun täytit 30? 40? 50? Tulet  18-vuotiaaksi. Täytät 30. Lähestyt 40. Saavutat 50. Selviydyt 60. 70 elät päivän kerrallaan. Jokainen päivä on ”till”. Tulet 100. Satavuotiaana tulet uudelleen lapseksi. Olen 100 ja puoli!

Pysyisinpä terveenä, että tulisi 100 ja puolivuotias!


Luonnonvaraisia elefantteja tien varrella

PILLEREIDEN VOIMA

Meillä on jo talon rakentamisesta lähtien käynyt auttamassa Jaanika niminen 2 lapsen isä. Viime viikolla hän pyysi Marjaa vaimonsa mukaan sairaalaan. Hänen oireensa ovat kovin merkilliset. Marja lähti Coolmanin kanssa Tuk Tukilla Gallen taakse Karapitian sairaalaan. 3000 vuodepaikkaa. Kuin maailmanlopun paikka. Tuntien ja taas tuntien odottamisen jälkeen löytyi lääkäri, jolla olikin heti diagnoosi. Epilepsia eli kaatumatauti. Antoi pillereitä ja pyysi jatkotutkimuksiin myöhemmin. Juttelin Jaanikan kanssa myöhemmin asiasta ja hän oli niin kiitollinen Marjan avusta. Saimme lääkkeet ja nyt on kaikki hyvin. Yritämme nyt selvittää heille, että epilepsialääkkeet rauhoittaa tilannetta, mutta ei suinkaan tauti ole ohi.  Mutta nyt on paremmin kuin ennen. Oikeassa on.

YSTÄVÄ KYLÄSSÄ
 
Kesken aamuteen Bullad ja Tarja kirmaisivat hännät pystyssä rantapöheikköön. Ei haukun haukkua. Hännät vaan viuhtoivat vimmatusti ja katseet olivat liimautuneet puiden latvoihin. ”Andura Andura,” huusi Onkkeli. Naapuripopulaation apinahan se siellä. Oli tarkastusmatkalla. Olimme istuttaneet muutaman mango-puun pihallemme. Andura kävi katsomassa, josko hedelmät olisivat kypsiä. Olemme mekin niitä tiirailleet sama mielessä. Sanoin Onkkelille, että antaa Anduroiden syödä ne. Saammehan torilta uusia. Anduroilla on rahat kuitenkin vähissä.


KIRALA

Täältä viidakosta löytyy merkillisiä kasveja ja hedelmiä. Eräs naapurimme kävi pyytämässä teesihtiä lainaksi. Loikkasi hetteikköön, kiipesi korkeaan huojuvaan puuhun ja toi tullessaan luumun kokoisia vaaleita hedelmiä. Kiraloita. Siivilöi hedelmälihan kannuun ja toi meille lasillisen. Aivan uskomattoman hyvää. Naapuri kertoi, että on erinomaisen hyvää sydämelle. Vatsakin tykkäsi siitä. Melkein yhtä hyvää kuin Jakki-hedelmän kukan hedelehdet.

KANSALLISSANKARIT

Juuri tätä kirjoittaessani Onkkelin telkkarista pauhasi uutiset. Ihmiset olivat hysterian partaalla. Pakistanissa oli hyökätty Sri Lankan krikettijoukkuetta vastaan ja 6 poliisia oli kuollut ja useita pelaajia, mm. joukkueen kapteeni oli loukkaantunut. Tämä joukkue on maan itsetunnon sydän. Nyt on kyseessä kansallissuru. Tämä mieletön maailma. Olin Munchenissä 1972 Olympialaisten aikaan samalla kentällä, jossa Israelin joukkuetta vastaan terroristit hyökkäsivät. Se tuomittiin kaikkialla. Olihan kyseessä rauhanaatetta edistävä urheilu.


KOULULAISTEN KYSYMYKSET SRI LANKASTA

Huh heijaa. Olipa kiinnostava juttu palautteesta päätellen. Opettaja Eeva Väkevän oppilaat todella ansaitsevat suuret kiitokset mielenkiintoisista ja ajattelemisen aihetta antamista kysymyksistä.

Tässä Eevan palautemaili:

Lämmin kiitos…

Olisipa minulla ollut kamera, mutta onneksi onni ja ilo tallentui sieluuni. Kävimme luokan kanssa Lotus Hillin sivuilla ja voi sitä onnea, kun oppilaat ”vahingossa” löysivät vastauksenne. Pentti-Oskarille tuli sellaisia viesti, että kirjoitukset ovat ihan cool :). Oppilaat ahmivat valokuvia, saavat niistä paljon ajattelemisen aihetta, kuin myös vastauksistanne. Suomessa kouluruokailu vietti viime vuonna pyöreitä päiviä ja saimme aikaan hienon keskustelun siitä, kuinka tärkeää on syödä terveellisesti. Oppilaat äänestivät myös pikaruokaloiden paremmuudesta, HESE voitti ylivoimaisesti.

Terkuin Eeva ja ihanat oppilaat

Sain vielä muutaman lisäkysymyksen eräältä toiselta koululuokalta. Näihin on kiva vastata kun kysymykset ovat niin elämänläheisiä ja syvälle luotaavia. Olen tosi tiukoilla vastausteni kanssa. Mutta yritän sillä ymmärryksellä, mitä minulle on annettu.

1.  Kauanko sri lankalaiset lapset saa olla iltaisin ulkona?

Kouluikäiset lapset saa olla ulkona pimeän tuloon asti. Kunhan ovat ennen sitä tehneet läksynsä. Useissa kodeissa ei ole sähköä, joten läksyt on luettava valoisaan aikaan. Kun olemme lähellä päiväntasaajaa, pimeys tulee ympäri vuoden samaan aikaan eli noin klo 19. Sen jälkeen mennään yleensä koko perhe nukkumaan, koska herätään auringon kanssa. Eli noin klo viisi. Eikö ole fiksu juttu? Ei tarvita sähköä ja näin energiaa säästyy ja säästämme luontoa. Ulkona olo tarkoittaa sitä, että lapset ovat oman kylän alueella, lähellä kotia. Yleensä aikaa vietetään leikkimällä ja urheilemalla. Isommat pojat joskus saa mennä yksin naapurikylällekin. Mutta tytöt ei koskaan. Ei pienet, eikä isot.

Täällä oman lähialueen ulkopuolella kukaan tyttö ei siis kävele yksin. Päivälläkään. Aina on mukana äiti, täti tai isosisko. Tytöt eivät koskaan kulje yhdessä miehen tai pojan kanssa, jollei hän ole perheen jäsen. Tytöistä pidetään hyvää huolta. 

Pari vuotta sitten meidän kodin polun varrella olevasta pensaspöheiköstä hyökkäsi piilossa ollut sairas mies kylän kahden tytön kimppuun. Koska tyttöjä oli kaksi ja isosisko jo iso, ei mies pystynyt tekemään heille mitään. Paikalle tuli nopeasti kylän poikia, jotka antoivat miehelle sakin hivutuksen. Mies sai selkäänsä oikein kunnolla. Seuraavana päivänä kylän pojat aloittivat suuren urakan. He hakkasivat suurilla viidakkoveitsillä polun varren kaikki pensaat matalaksi, niin ettei lymypaikkoja enää ollut. Tähän osallistui kylän joka ikinen poika. Kas kun jokaisella pojalla on suuri mahdollisuus, että kylän tyttö, joka vahingoitetaan, voi olla hänen tuleva vaimonsa. Näin kylän pojat toimillaan osoittivat arvostuksensa kylän tyttöjä kohtaan.

Kaupungeissa on vähän toinen juttu. Tyttöjä ei aina kunnolla arvosteta, vaan he saavat kulkea yksin päivisin kaupungilla ja illalla diskoissakin. Kun he sitten oppivat ottamaan alkoholia ja ovat usean pojan kanssa, he eivät pääse naimisiin. Naimaton nainen on tässä yhteiskunnassa tosi yksin ja vaikeuksissa. Ja kun hänellä ei ole lapsia, kukaan ei pidä huolta hänestä kun hän on vanha. Täällä ei ole vanhainkoteja eikä yhteiskunta huolehdi vanhuksista. Lapsi on täällä naisen paras henkivakuutus ja vanhuuden turva.

Suomessa eräs yrittäjäystäväni, jolla on 7 lasta, koulutti kaikki hyviin ammatteihin. Hän teki sen vuoksi pitkää työpäivää. Lapset aloittivat oman elämänsä velattomana. Kun ystäväni pääsi eläkeikään, kysyin häneltä, miksi hän jatkaa vielä töitä?  Hän huokaisi väsyneenä: ”On tehtävä töitä vielä pitkään, sillä minä elätin 7 lastani, mutta en usko, että 7 lastani pystyy elättämään minua.”

2.  Mikä siellä koulussa on lasten mielestä kaikkein ikävintä?

Kysyin tätä kerran eräässä koulussa. Oppilaat empivät hetken. Sitten he ilmoittivat yhteisen päätöksensä: ”Ikävintä on koulu sadekautena, kun sataa. Luokassa on maalattia ja sateella se on niin liejuinen, ettei koulua voi käydä.”

3. Kuinka useasti koulusta voi olla poissa?

Riippuu ihan tapauksesta. Jos syynä on sairaus tai köyhyydestä johtuvat syyt, se kyllä ymmärretään. Silloin yleensä sisarukset auttavat poissa olevaa koulutehtävissä, jotta poissaoleva ei jäisi kovin paljoa jälkeen. Jos olet poissa koulusta ilman pätevää syytä, (sellaisia on tosi harvoin) sinulle ilmoitetaan, että pulpetissasi istuu uusi koululainen. Sellainen joka haluaa käydä koulua. Jos olet koulua käymätön, sinun on aikuisena lähes mahdoton saada työtä. Täällä ei ole sosiaalitoimistoja, jotka antavat toimeentulotukea tai Kela- toimistoja, josta saat työttömyyskorvausta. Jokainen omasta halustaan syrjään jäänyt vastaa itse itsestään. Myöskään sukulaiset eivät tällaista yleensä auta.  Tällaisen koulua käymättömän lapsen tulevaisuus on äärettömän murheellinen. Siksi Lotus Hill hanke auttaa mahdollisimman paljon lapsia, ettei köyhyys olisi este heidän koulunkäynnilleen.

4. Jos lapsi on köyhästä perheestä, onko hänellä mahdollisuuksia päästä peruskoulun jälkeen jatko-opintoihin.

Kaiken perusteena on ensin koulumenestys. Oppilaan pitää olla erittäin hyvin menestyvä, sillä vain pieni osa peruskoulun jälkeen pääsee jatkoon. Jatko-opiskelu maksaa. Ja köyhille se on usein liikaa. Olisiko suomalasilla koululapsilla kiitoksen aihetta yhteiskuntamme rakentajille, meidän isovanhemmille ja omille vanhemmille ja nykyisille politiikoillekin. Kaikki he ovat kiitoksen ansainneet tästä hienosta lahjasta.

Eikö ole hassua, että täällä, jossa ihmisillä on äärimmäisen vähän rahaa, koulunkäynti maksaa. Meillä Suomessa, jossa rahaa on aivan erilailla, koulunkäynti on ilmaista.

5. Miksi siellä koululapsilla on kaikilla samanlaiset vaatteet?

Sen tärkein selitys on se, että näin kaikki lapset ovat samanarvoisia. Kouluvaatteista ei näy, kenen äiti on tuonut pääkaupungista muotivaatteita tai onko pusero ostettu kirpputorilta. Myös koulukengät ovat kaikilla samanlaiset. Vaikka tällä saarella tehdään suuri osa kansainvälisistä merkkivaatteista, ne viedään kaikki ulkomaille, jotta saadaan rahaa ja rahalla ostetaan vain kaikkein tarpeellisinta. Etupäässä ruokaa ja lääkkeitä. Lapsilla on yleensä vain kolmet vaatteet. Kouluvaatteet ja kahdet kotivaatteet, joista toiset on pesussa tai kuivumassa, toiset päällä.  Täällä harvoin näkee lapsilla likaisia vaatteita. Köyhyys ja epäsiisteys ei aina ole sama asia.

Toinen hyvä peruste yhtenäisille asusteille on se, että kun lapset liikkuvat koulutiellä (kävelyteitä ja suojateitä ei ole) jo kaukaa näkee koululaisten hohtavan valkoiset vaatteet. Autoilijatkin tietävät heti hiljentää nopeuttaan.

6. Onko lapsilla karkkipäivä joka viikko?

Ei tokkiinsa. Ei koskaan. Karkkeja he saavat ani harvoin. Usein ei yhtään karkkia vuosikausiin. Olet varmaan nähnyt valokuvissa heidän hohtavan valkeata hampaansa. Ei ole hammaspeikko yllättänyt.

Muistan kerran, kun menimme Toivolan lasten vastaanottokeskukseen ja veimme säkillisen karkkeja lapsille. Toruin vaimoani ajattelemattomuudesta. Ajattele näiden lasten hampaita. Huomasin samalla oman typeryyteni. Jos lapset saavat koko elinikänään yhden tai kaksi karkkia, ei heidän hampaansa siitä hajoa.

Lämpimin terveisin


Pentti-Oskari
Sähköpostia Oskarille


Temppelikukista vesiastiaan
tehty kaunis pöytäkoriste

Ps. Sain 2 sähköpostiviestiä:

1. eräs ystäväni viestitti hyvän elämänohjeen: ”Naura usein, pitkään ja äänekkäästi. Naura, kunnes joudut haukkomaan henkeäsi.”

2. Toinen ystäväni lähetti tärkeän ohjeen, miten pitää toimia, kun olet yksin ja sydänkohtaus on tulossa. ”Yski yski, vedä henkeä rajusti ja yski, yski. 2 sekunnin välein niin, että keuhkot ovat pakahtumaisillaan.” Se saattaa estää sydänkohtauksen tulemisen.

Kunnon nauraminen saattaa siis pelastaa elämäsi, puhumattakaan mielestäsi.