04.06.2007 Tontti tasaantuu
4,6,2007 Pentti-Oskari Kangas
TONTTI TASAANTUU
Ave, rakennusvalvojamme Sri Lankassa, raportoi jälleen pelkkää positiivisuutta. Maansiirtokoneet jylläävät ja kukkulan huippu tasanee. Vanha varasto, josta suunnittelimme keskukselle huoltotiloja, sai väistyä uudisrakenteen tieltä. Urakkasopimuksen mukaan rakentaja hoitaa rakennustyön aikaisen veden hankinnan.
Muurahaiset olivat rakennelleet hiekasta
pienoismallin kuntoutuskeskuksen rakennuksesta.
Mista lie olivat urkkineet tietoonsa piirustukset?
Muutama iso lohkare odottaa räjäytystä
moneksi pikkukiveksi.
Paikallisen perinteen mukaan tiukkaan hiesumaahan kaivettiin käsivoimin 4 metriä syvä kaivo. Vettä tuli riittävästi. Varsinaiseen vesihuoltoon tarvinnemme porakaivon veden laadun turvaamiseksi. Colombosta kuulema löytyy kone ja ammattitaitoinen porari.
Kaivo on hyvin suojattu niin ettei sinne
kukaan vahingossa pääse putoamaan.
Välillä tuntuu, että untahan tämä vain on. Monien uskomattomien vastoinkäymisten jälkeen alkoi takki olla niin tyhjä, ettei omista töistäkään tullut vähään aikaan mitään. Nämä kynnykset ovat olleet aika korkeita. Ilman loistavaa volontääritiimiämme emme olisi ikinä päässeet niiden yli.
Paikallinen byrokratia on uskomaton. Se on rakennettu äärimmäiseksi oman maan ja omien ihmisten suojelijaksi. Se on täysin ymmärrettävää. Espanjalaiset, portugalilaiset, hollantilaiset ja englantilaiset ovat vuosisatoja riistäneet saaren alkuasukkaita. Jäljelle jäivät rautatie, teenviljely, gini, olut ja posliini.
Kun Ceylon itsenäistyi, omien etujen turvaaminen oli perustuslain tärkein kulmakivi. Kun uusi tasavalta perustettiin Moskovan nk. Lumumba-yliopiston käyneiden marxilaispolitikkojen toimesta, turvaavat toimenpiteet olivat ylireagointiin saakka tiukkoja.
Kukapa ei olisi kuullut Ceylonin teestä.
Oheisten kuvien naiset keräävät sitä
meidän nautittavaksemme:
Sri Lanka on demokraattinen sosialistivaltio,
jota johtaa kommunistipuolue.
Siinä kolme kovaa sanaa. Demokratia, sosialismi, kommunismi. Väitän, ettei mikään näistä ole toteutunut. Eriarvoisuudet ovat selviö ja kehitys jatkuu samaan suuntaan. Tsunami avustusrahoineen vain lisäsi tasa-arvoisuuden napanuoran katkaisua.
Omaa siis haluttiin turvata. Ja muukalaisille asetettiin sääntöjä niin paljon, että moni luopui pyrkimyksistään. Kun lakeja ja asetuksia tehtiin, tuskinpa silloin huomioitiin tulevia avustus- ja kehitysyhteistyötoimia.
Me olemme sen kokeneet. Mutta en ole katkera. Ymmärrän heitä ja olen kääntymässä niiden joukkoon, jotka arvostavat avustustoiminnassa kansainvälisten huijareiden karsintaa tällä tavoin. Esimerkkejä riittää.
Ministeritkin tukemassa
asennekasvatustamme
Yhä useammin paikallisten suusta kuulee hämmentyneitä kommentteja siitä, että ”ne on ihan oikeasti tosissaan. Ne ei vaan anna periksi”. Vammaiskeskuksen peruskiven muurauksessa kaikui Lotus Hill kukkulalla särisevistä kovaäänisissä kehun ja kiitoksen sanoja peräänantamattomista suomalaisista, jotka vievät hankettaan läpi punaruskean kiven. Suomen ja Sri Lankan lippujen hulmutessa.
Ovathan ne sanan helinää. Mutta ne ovat osa sitä asennekasvatusta, jotka haluamme tuoda suhtautumisessa vammaisiin. Ministerimunkki Samanthan sanoin he toteavat hämmästyneenä kuinka kaukaisesta kylmästä maasta tulee yksityisiä ihmisiä, jotka kertovat, että vammaiset ovat tasa-arvoisia ihmisiä meidän kanssamme. Heitäkin kuuluu rakastaa. Omalla perään antamattomalla toiminnallaan he ovat konkretisoineet sen, miten me voimme suhtautua vammaisiin.
Vammaiskeskuksen rakentaminen on suuri asia koko saaren historiassa. Se on ensimmäinen laatuaan. Suomalaiset kouluttavat meidät ja antavat sitten kaiken meidän käyttöömme. Arvovaltainen kutsuvierasjoukko neljine ministereineen kuunteli vanhan savusaunakaverini sanoja vakavina. Asennekasvatuksen pitää yltää myös maan päättäjiin. Ja ruohonjuuritasolle. Onhan siinä haastetta. Haluaisin tuoda esiin paikallisten suhtautumisessa erityispiirteen: Hämmästyksen.
Toivolan lasten vastaanottokeskuksen pikkuriiviö, katulapsi ja alkava kriminaali sanoi kerran Vekalle, että hän ei ymmärrä, kuinka me autamme heitä, pikkurikollisia. Kuinka me voimme heitä rakastaa. Miksi? Tiedän, että Veka päätti silloin jatkaa valitsemallaan tiellä.
SILMÄLASIT LAPSILLE -kesätempaus
Premasiri lähetti Aven välityksellä minulle tiedon, että lasten silmälasit olisivat nyt kova sana. Valtiohan korvaa siellä linssit köyhille, mutta kehykset on maksettava itse. Ja nehän ne maksavat. Paikalliset optikot ovat kohtuullisen hyviä. Vain sankoja tarvitaan. Yleensä lapsille silmälaseja ei hankita kuin äärimmäisessä tapauksessa. Autetaan taas heitä.
Kokoathan työpaikallasi lasten silmälasien kehyksiä. (Ihan millaisia tahansa. Linssit saa olla rikkikin) Puhdista ne ja lähetä osoitteeseen.
Positiivarit Ky
PL 136
15101 Lahti
Ajattele! Vanhoilla silmälasinkehyksillä voit antaa näön jollekin köyhälle lapselle Ceylonin viidakkokylässä. Näin helppoa se vaan on.
Laitoin kiusallani Avelle tiedoksi tämän viikon säätiedotuksen: Aurinkoa kirkkaalta taivaalta ja lämmintä yltäkyllin. Sain palautteen. Viikon sää Hikkaduwassa. Hävisin.
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
Palautetta Oskarille