05.01.2014 Sydämen lämpöä tarkkaillen

5,1,2014 Pentti-Oskari Kangas

Sri Lanka 5.1.2014

POJAT ON POIKIA – MEIDÄN POIKIA

Kuukausi on kohta kulunut tulostamme Intian valtameren eksoottiselle saarelle. Päivät ovat riittäneet. Olemme nyt päällisin puolin päivittäneet kohteemme ja tehneet tämän vuoden toimille alustavan aikataulun. Todellakin alustavan, koska eteemme lappaa mitä merkillisimpiä ihmiskohtaloita ja tapahtumia. Olemme jo osanneet tiukkuuden hyväksikäytön. Melkein ainakin. Kuten aiemmin kerroin, tuntuu hyvältä että monet kohteemme ovat saaneet jatkajan. Meille on tärkeää, että käynnistämämme toiminta pysyy kelvollisena. Siksi kontrollikäynnit ovat vähän väliä tarpeellisia. Poikien vammaiskeskus toimii uusien vastuutahojen hoitamana, mutta pojat ovat edelleen ”meidän poikia”.

 

SYDÄMEN LÄMPÖÄ TARKKAILLEN

Lasten vastaanottokeskuksen, Toivolan, taustavoima eli Sri Lakan valtio on myös aktivoitunut ”valitsemallamme tiellä”. Lääkäri sekä 5 opettajaa saavat nyt lupauksemme mukaan ainakin seuraavan puoli vuotta palkan Suomesta. Ilola, eli vammaisten naisten hoitokoti, kärsi viime kesän tulipalossa merkittävästi, mutta hollantilaiset ja englantilaiset ovat rientäneet apuun. Hyvä niin. Meidän voimavaramme riittävät nyt muualle. Uusiin haasteisiin. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 10 vuotta tsunamista ja vajaa 50:stä kummiperheestämme olemme luopumassa pääosin. Pahin kriisivaihe on ohi ja nyt sitten pitää valita. Pitää kylmätä sydän menettämättä sydämen lämpöä. Osa perheiden lapsista on jo lopettanut koulunsa, joten heidän kohdallaan toimi on helpompaa.

Koulukenkähanke jatkuu edellisvuosien tapaan. Meidän piti aloittaa kenkien jakaminen uudenvuoden tienoilla, mutta kas kummaa, joku oli ehtinyt ”apajallemme”. Saaren kaikki kolme kenkätehdasta käyvät täysillä, sillä nyt myös maan presidentti Rajapaksa jakaa saaren itäpuolen köyhille lapsille koulukenkiä. Kymmenen vuotta ja yli 20.000 kenkäparia on meilläkin jo takana. Colman sai neuvoteltua Gallen tehtaan DSI:n kanssa, että pääsemme toimeen tammikuun loppupuolella.

 

AMALI OMISTAUTUNUT TYÖLLEEN


Potilaspäiväkirja


Laakson poikia lääkärin jonotusvuorossa

Päivittäin kohtaamme arjen pieniä ja isompiakin asioita. Onnelan Erkin jalka tarvitsee lähes viikoittain lääkesalvaa. Tänään soitti jalaton kummipoikamme Eranka ja pyysi käymään. Äitinsä kanssa asuva poika oli hyvin huolissaan, koska äiti oli jäänyt auton alle. Emme saaneet selvyyttä onnettomuuden yksityiskohdista. Ajamme vielä tänään paikan päälle. Samalla matkalla käymme myös Unohdettujen Laaksossa, josta on tullut pääkohteemme. Kävimme siellä eilen, kun lauantai on lääkäripäivä. Palkkaamamme lastenlääkäri AMALI oli paikalla. Päivän hoitolistalla oli yli 20 lasta. Hän pitää tarkkaa päiväkirjaa jokaisesta hoitamastaan lapsesta, sairaudesta ja lääkityksestä. Keskustelimme hänen kanssaan pitkään ja kyselimme hänen toimintansa sujumista. Pahin ongelma on se, että 10.000 rupian kuukausibudjettimme lääkkeisiin ei riitä. Niinpä Amali on ostanut omilla rahoillaan useasti lääkkeitä. Myös vakituisesta työpaikastaan sairaalasta hän saa usein täydennystä lääkekaappimme. Hän tekee työtään suurella antaumuksella ja humaanisuudella. Jos yhdellä perheenjäsenellä on syyhy tai muu ihottuma tai täitä, lääkitä pitää koko perhe. Perheen koko Sri Lankassa on keskimäärin 10.5 henkeä. Sovimme, että nostamme lääkerahoja 50% :lla. Toinen ongelma on, että vettä ei tullut terveyskeskuksemme vesipisteisiin. Syykin selvisi. Naapuriperheet ovat käyneet kaivollamme. Joku ehdotti, että lukitsisimme kaivon. Niin emme halua tehdä. Tarpeeseensa naapurit tätä elämän eliksiiriä tarvitsevat. Sen sijaan tutkimme kaivon syventämismahdollisuuksia ja kustannuksia. Colman pyysi lisäaikaa, kun eräs toinen hanke on juuri nyt kiireisimmillään.


Pikkupotilas lääkärin vastaanotolla


Hymy on herkässä vastaanotollakin


Laakson pieni tyttö odottaa kouluun pääsyä.
Marja leikkii ”hiiri keitti puuroa” -leikkiä. Jännittävää.

 

COLMANIN OPPITUNTI

Unohdettujen Laakson (virallinen nimi on Fredrook Watta ja se kuuluu Halpatotan alueeseen lähellä Baddegamaa – 15 km Hikkaduwasta) koulun rakennushanke onkin tänä talvena pääavustuskohteemme. Colman polkee tuk-tukilla kuin tuulispää hankkien milloin rakennusmateriaaleja ja rakennusmiehiä ja milloin lounaspaketteja työmiehille jne. Mutta hyvältä näyttää. Olemme edelleen aikataulussa. Avajaiset 2.3.2014. Paikallinen sovellutuksemme bonuspalkasta näyttää toimivan täällä. Ja on taatusti oikeudenmukainen.

KUVASATOA RAKENNUSTYÖMAALTA

 

 

Betonivalut terästetään muotoilluilla pienillä rautakehikoilla, joita kolme miestä yhdessä värkkää. Yksi suoristaa kivivasaralla pyöreästä kerästä paksua rautalankaa, toinen pätkii kivimeisselillä sopivan kokoisiksi pätkiksi ja kolmas vääntää putken sisällä ne halutun muotoiseksi. Kysyin Colmanilta eikö kaupasta saa niitä valmiina? Tyhmä kun olen. ”Totta kai saa. Teräs tulee tänne Kiinasta eri muodoissa. Myös valmiina rakennuksen valuun sellaisenaan laitettavaksi. Mutta kuule Oskari! Sri Lanka on niin köyhä maa, ettei meidän kannata siitä työstä maksaa kiinalaisille, koska pystymme sen itsekin tekemään. Ymmärrätkö?” Ymmärrän toki. Minä kun olen vaan oppinut ajattelemaan niin suomalaisesti. Sanon suoraan, että hävetti hieman. Olisiko meillä köyhtyvällä maalla jotain oppimista ?

Pysykää linjalla. Pyrin täällä ollessani kokoamaan tapahtumat viikoittain ja lähettämään raportteja ja kuvia.

Uusinta Uutta Vuotta toivottelen.


Pentti-Oskari
Onnellinen mies

Sähköpostia Oskarille