05.03.2012 Luojan antoisia päiviä
5,3,2012 Pentti-Oskari Kangas
Sri Lanka 05.03.2012 LUOJAN ANTOISIA PÄIVIÄ
SE ON VALMIS
Unohdettujen laakson kaivohanke eteni kuin etenikin finaaliin. Kauhun tasapainonkin kautta tuulimyllyjä vasten taistellen koko kylän yhteinen kaivo on nyt valmis. Siitä tuli niin upea etten ollut uskoa silmiäni. Kun työt aloitettiin, laakson alimman notkon liejuinen maa valui kaivannon pohjalle sitä mukaa kuin miehet sitä kaivoivat. Paikalle hankittiin polttomoottoripumppu, jolla vesi saatiin poistettua kaivannosta. Ja taas kaivettiin. Sitten tuotiin toistakymmentä kuormaa kiviä, kivimursketta ja sepeliä. Sementillä sidottiin valut ja niin alkoi sentti sentiltä kaivannon (30 m3) reunojen vahvistaminen. Kävimme paikalla viimeksi viikko sitten, kun betonimiehet nousivat jo maan pinnalle. Muiden kiireiden vuoksi tulimme paikalle vasta nyt, yhdistäen kyläläisille avustustarvikkeiden jakamistilaisuuden.
Mutta ensin kaivolle. Kyllä oli höyrylaivan kapteenilla suu messingillä. Lopputulos oli uskomattoman hieno. Rakennuksen reunoillekin oli vielä istutettu rivi kukkasia. Koko alue oli siistitty ja laitettu viimeisen päälle. Miehille ja naisille eri osastot. Kaivoa voitiin käyttää juomaveden ottamiseen, pyykinpesuun ja peseytymiseen. Vettä tuli reippahasti ja sen laatu on hyvä.
Kaivon pohjalle oli ripoteltu temppelikukkia.
Se on arvostusta – puhtaan vedes arvostusta
Todellinen monitoimikaivo. Juomavesi, pyykin pesuvesi
ja puhdistusvesi. Naisille ja miehille omat tilat.
TUHANNEN KIITOKSET
Kiitos kaikille tukijäsenillemme, jotka olitte mukana tässä hankkeessa. Tuskin kukaan tietää, paljonko Unohdettujen laaksossa asuu ihmisiä, mutta minä uskon että pitkälti toista tuhatta. Heille kaikille tuo kaivo on terveyden lähde ja onnen täyttymys. Alan toistaa jo itseäni: rahaa ei mennyt yhtään ainoata rupiata ”pahoille pojille”. Coolmanin kanssa käytiin ostamassa tarveaineet. Kylän talkoolaisille ostettiin teetä ja kakkua ja muutamalle betonimiehelle maksettiin palkkaa, aina työpäivän päätteeksi. Tekisi mieleni sanoa: ”Se on täytetty ”.
HYGIENIA SE ON JOKA JYLLÄÄ
Jatkoimme matkaa laakson perälle, jonne rakensimme kolme vuotta sitten pienen, niin kutsutun medical-centerin. Palkkaamamme lääkärin toimet eivät oikein ottaneet onnistuakseen, sillä lääkkeitä rohmusivat lasten sijaan aikuiset, usein naapurikylistäkin. Talosta olikin muodostunut eräänlainen laakson erilaisten tapahtumien keskus. Vierellä oli laaja niittyalue, jossa kylän pojat pelasivat potkupalloa ja tietenkin krikettiä.
Vain muutamaa päivää aikaisemmin olimme laittaneet sanan kiertämään, että meillä on hiukan saippuoita jaettavaksi laakson asukkaille. Hämmästys oli suuri paikalle saapuessamme, sillä se oli sanan täydessä merkityksessä mustanaan kyläläisiä. Mukanamme oli edellisenä päivänä pakattuja nyyttejä, joissa oli hammastahna, hammasharja ja saippua. Lisäksi jaoimme kouluikäisille lapsille kyniä, kumeja, värikyniä, heijastimia, vihkoja, kynänteroittimia jne. Pienimmille lapsille pääasiassa pehmoleluja. Tarjolla oli valtaisa röykkiö myös lasten vaatteita. Kaikkea mahdollista. Ja tapamme mukaan tietenkin kylän vanhemmalle väelle käytettyjä silmälaseja – paljon.
Hygieniatarvikkeiden jakoon oli saapunut
toista tuhatta laakson asukasta
Jakotilaisuudessa apunamme olivat mm. Päivi ja Asko
Naapurin tytöt tulivat pakkaamaan
unohdettujen laaksoon vietäviä tavaroita.
Vasemmalla sydänsairas tyttö, josta
kerrottiin edellisessä päiväkirjassa.
Tämä kullanmuru sai suomalaisen kollegansa
rakkaimman kaverin lahjaksi
Pienen suomalaisen lahjoittajan innoittamana
hänen kaverinsa lahjoitti vielä rakkaamman:
hänen Barbiensa. Lapset näyttävät usein esimerkkiä
Sopi kuin lakki päähän
Olimme koonneet tavaroita tarkoituksellisesti tähän tilaisuuteen. Niitä olivat monet tuttavamme lähettäneet tai tuoneet itse. Lapsemme toivat. Ystävämme toivat ja Lotus Hill tukijäsenet toivat. Tavaraa oli yksi iso autollinen.
IHAN KAIKKEEN EI RAHKEET RIITÄ
Kun tavarat oli jaettu, istahdimme hengähtämään. Kyläpäällikkö ohjasi meidät sivuun. Siellä istui muutama ihminen hiljaisuudessa. Yhdellä oli kilpirauhassyöpä. Erään naisen mies oli heittänyt lamppuöljyä hänen kasvoilleen ja rinnuksilleen ja sytyttänyt palamaan – ja häippäissyt lipettiin saman tien. Meillä oli kokemusta vastaavanlaisesta tapahtumasta kun vuosia sitten niin ikään lamppuöljyllä, mutta vahingossa, palaneen tytön hoitoon järjestämisessä. Toistakymmentä leikkausta yksityissairaalassa. Tätä kirjoittaessani tämä tyttö, Noona, saapui kotiimme vierailulle. Hän oli mennyt naimisiin ja on nyt raskaana kolmannella kuukaudella. Tätä onnistumisen iloa taas.
Unohdettujen laakson surulliset tapaukset jouduimme jättämään oman onnensa nojaan. Tämän vuoden tinki on täynnä. Kun kerta kaikkiaan eivät rahkeet riitä.
Pitää taas vaan kylmätä sydän, menettämättä kuitenkaan sydämen lämpöä.
Melkoinen päivä. Ja näitä päiviä on tällä rupeamalla ollut jo lähes 100.
Luojan antoisia päiviä.
Ystävällisesti
Pentti-Oskari ja Marja Kangas
Lähetä sähköpostia Oskarille