05.04.2104 Mitä ruokaa huomenna?
5,4,2014 Pentti-Oskari Kangas
Leenan raportti Sri Lankasta 5.4.2014
Ruokailu toimii, seuraavaksi hygienia kuntoon
MITÄ RUOKAA HUOMENNA?
Poikkesin taas Laakson koulussa. Opettajat olivat tehneet hienon kuvitetun ruokalistan seinälle. Sinhala/englanti. Ruokavalikoima oli nyt laajentunut, ja oli jopa hedelmiäkin. Viikon ruokalista oli tehty lukujärjestyksen muotoon, eli ma-pe. Ne ensimmäiset ruokailut polkaistiin niin pienessä ajassa silloin pari viikkoa sitten, mutta nyt ovat päässeet vauhtiin. Opettajat Namila ja Thilini kertoivat muutamien lasten ottavan jopa toisen ja kolmannenkin annoksen. Kylänvanhin keittäjä-vaimoineen oli myös ylpeänä paikalla. Kylään on tullut actionia eli meininkiä. Oli aika ihmeellistä, että lähes kaikki ihmiset, lapset, nuorukaiset ja naiset tervehtivät minua ystävällisesti. Ikivanhoilla pyörillään ohi ajavat miehet eivät vilkaissetkaan. Heillä oli kiire jonnekin.
Viikon ruokalista
Keskellä opettajat kylänvanhimman
ja tämän keittäjä-vaimon kanssa.
HYGIENIA PAREMMAKSI
Laakson Terveyskeskuksessa tapasin doctor Amalin. Kysyin mitä ongelmia lapsilla enimmäkseen on. No hengityselinten vaivoja, paljon astmaa ja iho-ongelmia, kuumetta ja yskää. Hygienian taso on huono. Laakson köyhistä taloista puuttuu ´ceiling´ eli sisäkatto ja sisään rapisee kaikenlaista möhnää. Lapset leikkivät ulkona hiekassa ja hiekan seassa on ötököitä jotka purevat ihoa. Lapset eivät pese itseään, eivät edes käsiään, menevät likaisena nukkumaan, raapivat puremia, iho tulehtuu. Lääkkeet eivät auta, koska lapset yleensä saavat lääkkeen vain kerran päivässä kun äiti tulee töistä. Lapset ovat päivät kotona yksinään tai isovanhempien kanssa eikä lääkettä oteta. Joten tautikaan ei parane koska lääkettä pitäisi ottaa 3 x päivässä jotta tehoaisi.
Nämä köyhät ihmiset eivät ymmärrä hygienian päälle, sanoi Amali. Mutta lisäsi että eihän vettäkään tosin ole aina saatavilla. Kysyin voisiko äideille järjestää jonkinlaisen tietoisku-koulutustilaisuuden. Sanoi itsekin miettineensä sitä, mutta vain harvat äideistä ovat niitä joihin sellainen uppoaisi. Tiedän että Intiassa ihmisiä koulutetaan sarjakuvien avulla. Havainnollista kuvaa ja selkeyttävää tekstiä. Ja joku vielä valistamassa suusanallisesti hygienia-asioista. No, ehkä koulun opettajat voisivat kehittää ja järjestää hygienia-ym. koulutusta äideille. Säännöllinen käsien pesu, hampaitten harjaus jne. Pesemättömissä käsissä on aina bakteereja ja viruksia ja ne siirtyvät pintoihin ja aina edelleen seuraaviin käsiin. Tarttuvat taudit leviävät yleensä käsien välityksellä: esim. nuha ja flunssa, influenssa ja ripuli.
Yhteistyössä lääkärimme kanssa koulumme opettajat voisivat tämän projektin tehdä. Luin jälkeenpäin netistä, että Sri Lankassa oli vuosi, pari sitten Unileverin kampanjoima koululaisten Käsienpesupäivä! Sellaisesta olisi hyvä aloittaa, tosin ihan ilman Unileveriä. Kylässämme on puuhakas siirtomaatavarakauppias, joka kyllä toimittaa saippuat, hammastahnat ja harjat. Aloitetaan pienesti, eli ensin koululapsemme. Sitten kokemusten myötä laajennetaan koko laakson lasten äideille. Annetaan lapsille ilmaiseksi nämä hygieniatarvikkeet. Pikkuhiljaa voidaan laajentaa koulutusta.
KIITOLLISUUDEN TUNNE PALKITSEE
Tohtori Amali kyseli ”Montessori-koulustamme” (yleisnimi näille pienten lasten kouluille). Kysyi että jokohan jo avattu. Kerroin sen aloittaneen kuukausi sitten, ja kerroin kouluruokailusta, ja näytin vielä kuvatkin menyystä. Oli aivan ällistynyt. Sanoi olevansa todella iloinen, että näillä lapsilla on hyvä paikka missä viettää hyödyllisesti ja virikkeellisesti päivänsä, sen sijaan että möyrisivät hiekassa ym. Ja saavat vielä kunnon ravintoakin. Se oli hyvä ja valaiseva keskustelu.
Ei muuta kuin että polkaistaan nyt tämäkin projekti, koska koulu ja terveyskeskus rullaavat hienosti. Maailma ei koskaan tule valmiiksi, kuten ei tämä laaksokaan, mutta kehityksen suunta on oikea. Ja kyllä ihmiset ymmärtävät apua ja tukea arvostaa. Jopa kylän nuorukaiset, jotka pelasivat jollain puuklapeilla eli itse tehdyillä mailoilla krikettiä terveyskeskusta vastapäätä olevalla luonnonkentällä, heiluttivat minulle käsiään pitkässä kaaressa ja hymyilivät. Colmanin sininen tuk-tuk on tullut heille tutuksi kolmen kuukauden rakennusprojektin aikana.
Terveisin Leena Kangas
Pentti-Oskarin saate:
ET VOI MUUTTAA KOKO MAAILMAA,
MUTTA VOIT MUUTTAA YHDEN IHMISEN KOKO MAAILMAN
Kyllä tuntuu hyvältä. Tämä on taasen sitä onnistumisen iloa. Leenan ehdotuksen mukaan etenemme siten, että Colman hankkii 37 lapselle hygieniatarvikkeet. Koulumme opettajat organisoivat tilaisuuden, jossa ne jaetaan laakson lääkärimme toimesta. Lääkärimme voi pitää samalla myös informaatiotilaisuuden ja kertoo puhtauden merkityksestä hyvinvoinnille ja terveydelle.
Taltioimme kokemukset tästä ja jatkossa aloitamme suunnitelmat koko laakson lasten hygieniaolojen parantamisesta koulutuksella ja tarvikkeilla. Se onkin sitten jo isompi juttu. Tietojemme mukaan laaksossamme on ainakin 1000 lasta. Huh huh. Haasteita riittää. Se pitää meidät virkeinä. Kyllä me nyt olemme tämän köyhän laakson lasten koukussa niin että..
Meidän mottomme on:
Autetaan niitä, jotka muut ovat unohtaneet.