05.05.2014 Eläimellistä menoa
5,5,2014 Pentti-Oskari Kangas
ELÄIMELLISTÄ MENOA
Elämämme meno Ceylonin viidakkokodissamme on välillä aika hurjaa. Rottataistelussamme lienee nyt tulitauko, koska liimamattoaseet ovat tehneet vastapuolen tehottomaksi. Toistaiseksi. Aikoja sitten rakensimme tukikohtamme tontin ympäri teräsverkkoaidan käärmeitä varten. Kivikkoinen tonttimme kun on vanha käärmeiden juottola. Sateettomana aikana ne laskeutuvat mäen rinteeltä alas järven rantaan juomaan. Tämän talvisen vierailumme aikana sadetta ei saatu kolmeen kuukauteen. Käärmeitä alkoi valua tontillemme yhä enenevissä määrin.
Mieleeni tupsahti tapahtuma vuosien takaa, kun vaimoni vei minut Turkuhalliin maailmankuulun laulajan konserttiin. Kesken konserttia maailmantähti siirtyi yleisön joukkoon tervehtimään vieraitaan. Kädestä pitäen hän tervehti myös minua. En oikein ymmärrä, mistä hän minut tunsi. Tai sitten ei tuntenut. Hieno ele kuitenkin. Laulaja oli PAUL ANKA. Miksiköhän tämä tuli mieleeni?
Eräänä yönä talvikodissamme yövahtimme herätti meidät. Hän tuli hätääntyneenä kertomaan, että portin yli oli luikerrellut parimetrinen käärme, POLANKA. Ei siis mikää Paul Anka, vaikka lausutaankin samalla tavalla. Eikä ollut kotoisin Suomen PUOLANKALTA, vaikka lausutaankin samalla tavalla. Onkohan Paul Anka sukua Kalevi Sorsalle? Joka tapauksessa, tämä Ceylonin Paul Anka on saaren kymmenistä myrkkykäärmeistä kaikkein myrkyllisin. Sellainen oli kiertynyt pihamme puolelle aidan läpi tulevaan vesiputkeemme. Työntekijämme JAANAKA, joka sivutoimenaan hoitaa myös käärmeiden vahtimisen, oli löytänyt noin kolme metriä pitkän kanelipensaan kepin, jolla hän sohi Polankaa. Se meni kierteelle maahan. Tiesimme, että sen ominaisuuksiin kuuluu hypähtää kierukasta yli kahden metrin lentoja. Siksi keppi oli kolme metriä pitkä.
Käärme päästi suustaan uskomatonta meteliä. Pihamme täyttyi vihamielisestä, käsittämättömän kovasta suhinasta ja sähinästä. Se sai kylmät väreet kulkemaan läpi kehojemme. Rakas vaimoni, jolla on viha-rakkaussuhde käärmeisiin, hyppelehti ja kiljahteli kuin koloratuurilaulaja Jaanakan takana ja huusi minulle kurkku suorana: ”Oskarii! Oskarii! Mene kauemmas! Olet niin hidas!” Minulla oli mukana kamera, joka kieltäytyi toimimasta normaalisti. Onneksi sain jonkun laukauksen. Harmitus oli kova, kun en saanut videotoimintaa pelaamaan.
Jaanaka sai sohittua käärmeen takaisin vesiputken päälle. Tapahtui näin jälkeenpäin arvioiden melkein mahdotonta: Jaanaka sai kepillä murskattua käärmeen pään. Mutta samalla rajusti kepillä tökkiessään vesiputki halkesi. Siitähän sukeutui aikamoinen kaaos. Vesi lensi valtoimenaan ympäri pihaa. Pian se kuitenkin loppui, kun vesitankki katolla tyhjeni.
Jaanaka luovuttaa taskulamppua Marjalle.
Huom! Jaanaka hiessä yltä päältä. Vähemmästäkin.
Mitä sitten tapahtui? Buddhalaisessa yhteiskunnassa ei ole soveliasta tappaa käärmeitä. Jos sellainen tulee ovesta sisään, avataan takaovi ja toivotetaan käärmeelle hyvää matkaa. Sen verran voin valottaa, että tässä tapauksessa aitoon buddhalaiseen tapaan käärmeen ruumis poltettiin takapihallamme, viidakkohetteikön reunalla.. Jossain vaiheessa kysyin Jaanakalta kuinka pitkälle Polanka sylkee myrkkynsä? Jotta tietäisin turvaetäisyyden. ”Oskari, ei huolta. Polanka ei sylje myrkkyään, se vaan pistää. Kun se hyppää ihmisen päälle, se tikkaa rinnuksiin sekunnin murto-osassa useita pistoja. KOBRA sen sijaan sylkee myrkkynsä peräti parin, kolmen metrin päähän. Riippuu käärmeen koosta. KUNINGASKOBRA sylkäisee vieläkin pidemälle. Molempiin pitää jättää aikamoinen turvaetäisyys. Tätä Polankaa kutsutaan ”SLEEPING POLANKAKSI” eli nukkuvaksi käärmeeksi. En oikein ymmärrä, miksi sellainen nimi. Ei kai se käärme nuku sen enempää kuin muutkaan käärmeet. Mutta ihminen kuolee sen pistoon muutamassa minuutissa. Sitten ymmärsin, että sitähän se ”sleeping” tarkoittaa. Hyvin johdonmukaista.
Ja lopussa oli tulinen pätsi
Buddhalaiseen tapaan, ruumis poltetaan.
Kobra puolustusasennossa. Kyseessä on vanha kobra,
koska se on valkoinen. Laulun sanoin: Kobravanhus
valkoinen, esiin astuu huojuen, viidakosta soitto kantautuu….
Käärmeitä ei Jaanakan mukaan tarvitse nyt vähään aikaan pelätä vieraaksi. Poltetun käärmeen kalmantuoksu karkottaa muut alueen käärmeet. Siirryimme nukkumaan turvallista unta viidakon taivaalliseen rauhaan.
Kävimme muutaman päivän päästä yhden avustuskohteemme Toivolan lasten vastaanottokeskuksen johtajan luona tervehdyskäynnillä Colombossa, jonne hän oli joutunut harvinaisen verisairauden vuoksi. Vuoroamme odotellessamme tutkimme osaston seinissä olevia kuvallisia infotauluja. Kyseessä oli myrkytysosasto ja kuvissa oli pääasiassa käärmeitä, myrkkykäärmeitä. Olihan siellä yksi tuttu vainaakin. Polanka. Tarkemmin luettuamme oheistekstiä, selvisi, että tämä saaren vaarallisin käärme saattaa hypätä rullalta jopa kolme metriä. Kun palasimme tukikohtaamme, ehdotin Jaanakalle, että hän hankkisi NELJÄN metrin mittaisien kanelikepin. Varmuuden vuoksi.
Olen muutamana yönä pohtinut teknistä toteutusta käärmeenkarkotusaidalle. Uskon löytäneeni ratkaisun ja kokeilen sitä ensi talvena. Viritän paimenpojan aidan päälle (12-24V akku antaa rautalangan koskettajalle pienen sähkötömäyksen). Pitäähän samanlainen paimenpoika Suomessa hevoset ja täällä Sri Lankassa elefantit Yalan luonnonpuistossa aloillaan. Ehkä sitten käärmeetkin. Tiedä häntä, kokeilen ainakin. Ehkäpä tästä tulee uusi innovaatio hankkeellemme. Käärmeenpuremat ovat saarellamme suurin tapaturmaisista kuoleman aiheuttajista. Toiseksi eniten kuollaan palmupuusta putoamiseen (kookospähkinän poimijoiden keski-ikä on varsin alhainen).
Kotonaantalissa 5.5.2014
Pentti-Oskari