05.2.2015 Vallan vaihdon hulinaa 05.2.2015 Vallan vaihdon hulin...

SIRISENA RAJAPAKSAN TILALLE

Hymyjen saarta on hallinnut ja vallinnut lähes yksinvaltiaan tavoin 10 vuoden ajan Mahinda Rajapaksa sukulaisineen ja lähipiireineen. Hän on ollut varsinkin tavallisten ihmisten suosiossa. Hänellä on kuitenkin kiistanalainen ansio tamilisodan lopettamisessa. Hyvässä ja pahassa. Täällä paikan päällä kuulee niin valtavasti tarinaa laidasta laitaan. Kun tulimme joulukuun alussa tänne, vaalitaisto oli meneillään kiivaana. Vastaehdokkaana oli riisinviljelijäperheestä Rajapaksan oikea käsi Sirisena. Hän oli koko opposition yhteinen ehdokas. Minulta kysyttiin vähän väliä paikallisten toimesta, kumman puolella olen. Minun oli helppo vastata: ”En ole puolesta enkä vastaan, mieluummin päinvastoin.” Kerroin heille, ettei olisi kovin fiksua, jos srilankalaiset kommentoisivat Suomen presidenttiehdokkaita. Samalla tavalla minä jättäydyin tästä kommentista. Ja muutenkin me olemme tässä maassa maan tavalla. Meidän toimemme oat avustustehtävät, ei politikointi.

Oli kuitenkin mielenkiintoista seurata, miten molempien pääehdokkaiden kannattajat olivat vuorenvarmoja voittajasta. Niin olivat itse ehdokkaatkin. Tämä on selvinnyt vaalien jälkimainingeissa. Nyt tulee tuutin täydeltä sitä ja sitä väärinkäytöstä jne.

Sen verran olimme ymmärtävinämme, että jos Rajapaksa voittaa, kansa riehaantuu kaduilla ja toreilla. Dynamiittipaukut jyllää muutaman yön. Jos Rajapaksa häviää, sama juttu. Näin kävi edellisissäkin vaaleissa 5 vuotta sitten. Kastoimme parhaimmaksi vetäytyi muutamaksi vuorokaudeksi tukikohtaamme. Portti kiinni ja koirat vapaaksi.

Yllätys seuraavana yönä oli suuri. Tai sitten ei. Mitään hullua meininkiä ei esiintynyt. Kaikkialla rauhallista. Opposition ehdokas Sirisena voitti selkeästi. Kun katselin TV:stä vaalitulosasetelmaa, huomasi selkeästi, että idän ja pohjoisen alueet olivat Sirisenan puolella. Tamilisota heijastuu siis edelleen. Ja varmasti kauan monella eri muotoa.

Lupausten toteutuessa
SRI LANKASTA PARATIISISAARI

Voitto ei ollut yllätys Sirisenalle, koska seuraavana päivänä hän esitteli uuden hallituksen. Ensimmäiset säästöt valtio sai vähentämällä satojen ministerien joukkoa muutamaan kymmeneen. Hän julkaisi samalla 100 kohdan ohjelman. Joka päivä uudistus. Ja kolmen kuukauden kuluttua parlamenttivaalit. Yksi ensimmäisistä uudistuksista oli polttoaineen hinnanalennus, sitten sähkön ja veden. Valtion virkamiehille 5000 rupian (35 euron) palkankorotus. jne jne. Luvassa on myös ulkomaalaisille oikeuksia maan ja kiinteistöjen ostoon. Suhteet länteen paranevat. Korruptio kitketään ja huumeet riisutaan pois. Jos lista lupauksista hiukankin toteutuu, tämä saari on todellinen paratiisisaari. Muutoinkin kuin luonnoltaan ja ihmisten ystävällisyydeltään. Tuttu tuk-tuk kuskimme tokaisi vaalituloksen kuultuaan, että nyt saa köyhätkin riisiä.

Me jatkamme entisen lailla ottamatta sen enempää kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Ei ainakaan politiikkaan. Mutta sen verran muutos vaikuttaa, että meidän kontaktimme valtaapitäviin menee osittain uusiksi. Ei tule siis aika pitkäksi.

KYLLÄ TURUN PANSIOSSA TIEDETTIIN

Yksi mielenkiintoinen kokemus vaalien ajalta:
Ajoimme rantatietä Hikkaduwasta Gallen kaupunkiin. Katselin merelle ja arviolta noin 10 km päässä rannassa kellui suuri laiva ankkurissa. Tiirasin hetken aikaa laivaa ja sanoin kanssamatkustajille. Jaaha! Mitähän tuo kiinalainen sotalaiva täällä tekee? Yksimielisesti kanssamatkustajat kiistivät arvioni. Ei se sotalaiva ole. ”Mutta jos isossa harmaassa laivassa ei ole ikkunoita sekä perä- ja keulakannella on isot putket sojossa taivasta kohden, meille opetettiin Suomen Kuninkaallisessa laivastossa Turun Pansiossa jo vuonna 1963, että sellainen laiva on SOTALAIVA.

Muutaman päivän perästä minulle kerrottiin tavallisista luotettavista lähteistä, että kyseessä on vartioalus, joka jahtaa merirosvoja Afrikan sarven tapaan. ”Merirosvoja, en ole ikinä kuullut, että sellaisia olisi täällä ollut”, totesin. ”Ei olekaan ennen, mutta nyt on tullut kun kerran vartiolaivakin on saapunut.” Olin kuullut aikamoisia tarinoita kiinalaisten avustustyöstä Sri Lankalle. Kerrottiin mm. heidän sotalaivojensa tukikohdista, lentotukikohdista, suurista lainarahoista ja investoinneista. Afrikan malliin. Ottamatta niihin kantaa enempää, pohdin syy-yhteyksiä. Isot valtiothan kriisin uhatessa lähettävät isoja sotalaivojaan kyseisen alueen ulkopuolelle muistuttamaan. Jostain. En viitsinyt kinata paikallisten, enkä omien asiantuntijoiden kanssa, vaan mutisin vaan itselleni, että saattepa vielä nähdä.

ON SE RASKASTA OLLA AINA OIKEASSA

Tähän liittyy vastaavanlainen tositarina Tallinnan purjehdusolympialaisten ajalta 1980 jossa olin töissä troolarillani. Naissaaren takana huomasin horisontissa erikoisen laivan, jonka tunnistin oitis sotalaivaksi. Innokkaana valokuvaajana mukanani oli juuri hankittu NIKON F3 kamera ja siihen 900 mm kauko-objektiivi. Otin kuvan tästä kummajaisesta. Kun menin kotiin, annoin kuvan vanhalle laivastokaverilleni, joka palveli tiedusteluosastolla. Hän katseli kuvaa ja totesi: ”Tunnistan laivan. Se on Neuvostoliiton salainen uutuus. Jaaha – mies on ollut Mustalla merellä.” – ”Kuinka niin?” – ”Kun tuo laiva on siellä. ” – ”Ai jaa. Joko minä olin sitten Mustalla merellä tai laiva oli Tallinnan lahdella.” Ystäväni meni hiljaiseksi ja pyysi, etten kerro kellekään. En ole kertonutkaan. Vielä.

Kun sitten vaalitulos tuli ja entinen Pressa syrjäytettiin, paikalliset lehdet kirjoittivat, että sotilasvallankaappaus oli todella lähellä vaaliyönä. Kirjoitettiin myös, että Gallen satamaan oli tullut iso kiinalainen sotalaiva, täynnä vallankaappaukseen tarkoitettuja aseita. En viitsinyt tästä yhteydestä näille asiantuntijoille mainita mitään. Kun on muutenkin niin raskasta olla aina oikeassa.

BOMBOJAKIN UNOHDETTUJEN LAAKSON LAPSILLE

On täällä muutakin touhuttu, kun ihmetelty sotalaivoja ja kuunneltu hurjia tarinoita. Avustustoimemme jatkuvat entiseen malliin. Koulukenkiä on jaettu jo kahteen eri kylään yms. Pieniä ja suuriakin paloja on sammuteltu ja sydän syrjällään koettu mitä inhimillisempiä asioita. Muuta niistä seuraavassa raportissani. Aikamme on mennyt myös monien suomalaisten vierailuja järjestettäessä avustuskohteisiimme. Olemme jaksaneet tehdä tätäkin työtä, koska useimmat vierailijat ovat tuoneet lapsille tuliaisia ja lupautunet Lotus Hill tukijäseniksi.

Olemme jälleen menossa Unohdettujen Laaksoon viemään koulu- ja hygieniatarvikkeitta lapsille. Ja Bomboja. Ne on paikallisia karkkeja. Ei hammaspeikon uhkaa, jos pari kolme kertaa vuodessa saa bomboja.

TUOREITA KUVAKUULUMISIA

Uusi pyörätuoli maksaa täällä 60 euroa

Yksi kummiperheistämme. Vakavasti
liikuntarajoitteisten sisarusten vanhempi tyttö.

Unohdettujen Laakson yksi pienistä kaunottarista
vuokratuissa juhlatamineissaan.

Paikallisen sundaymarketin elämää

Kuivaa kalaa on täällä monenlaista

Suomalaisia vieraitamme Toivolaan tutustumassa

Pienestä jalattomasta ERANKA-pojastamme
on kasvanut jo iso mies.

Viikon vanha kullannuppu

Naapuritemppelin munkit maallisissa harrastuksissa
pelaamassa jalkapalloa

Naapuritemppeliimme rakennettiin esikoulu

Näin kätevästi käy äidiltä pikkupojan
pihapesu kaivolla.

Laakson terveyskeskuksemme lääkäri

Vuosi sitten pienen pojan sydän leikattiin
ja suolia pätkittiin. Nyt hän voi jo hyvin.

Sydänsairaan pojan kodin keittiö

Kodin vuotava katto

Savesta kyhätty koti

Voi että ….

Vammaiskotimme tienparannuksessa kylän rouvat
– ihan normaalia täällä

Jos haluat tukea toimintaamme
TILAA YSTÄVÄLAHJAKSI RANNENAUHA

Kylämme 32 perhettä, sekä Toivolan lastenkodin ja Ilolan vammaiskodin asukkaat ovat rannenauhatalkoissa mukana. Uskomattomalla taidolla kudotut rannenauhat ovat jokainen itsessään ainutlaatuisia taideteoksia.

Kaikkein parasta tässä kampanjassa on se, että autettavat ovat itse auttamassa itseään. Nopeimmalta kutojalta kuluu yhden rannenauhan tekoon 2 tuntia. Normaalitahti on 4-6 tuntia.

Klikkaa tästä tilaussivulle

Sydänlämpöisin terveisin

Pentti-Oskari

Sähköpostia Oskarille
oskari@herrankukkaro.fi