06.11.2007 Linjat kuntoon riisipellon laidalla

6,11,2007 Pentti-Oskari Kangas

Sri Lanka 6.11.2007

PERSOONALLISUUTTA LÖYTYY

Tulimme tänne tällä kertaan vain 3 viikoksi. Joulukuussa sitten taas kuukausikaupalla olemaan. Tulotarve oli mm. vammaiskeskuksen rakennuksen edistymisen tilannearviointi. Rakentajan puolelta alkoi vähän töksähdellä työn edistyminen. Ave ja Keke viestittivät, että nyt tarvitaan tiukka palautekeskustelu.

Siirryimme, munkki Banagala, idean isä. Marja, idean äiti, Ave, Keke sekä urakoitsija ja minä, palkkaamamme juristin toimistoon Galleen. Urakkasopimus oli näet kirjoitettu siellä. Asiat avattiin. Se oli eri kulttuurien ilotulitusta.

On varmaa, että jos sri lankalainen tulee rakennuttamaan Rymättylään venevajaa tai Inariin laavua, siinä ei muukalaisen sana paljoa paina. Vaikka muukalainen sen maksaisi. Se oli toisen puolen lähtökohta. Maassa on maan tavat. Oma kulttuurinsa. Onhan täällä 15 v aikana tottunut näkemään monenlaista toimintatapaa.
 
Kaukaa viisaasti tämä rakennusprojekti lähti heti alkuun vahvasti kansainvälisin kriteerein. Asiantuntijamme Jouni Aitamaa, jolla oli jo yli kuuden vuoden kokemus paikallisesta rakennuskulttuurista, antoi eväät urakkasopimukseen. Ne vielä kuorrutettiin paikallisen arvostetun ja taitavan juristin siunauksella. Hän on erikoistunut rakentamisjuridiikkaan.

Jouni sanoi, että urakan maksu on paloiteltava pieniin osiin, muuten ei homma hoidu. Ei uutta osamaksua, ennen kuin vanha on hoidettu kuntoon.. Trappa på trappa. Tämän vinkin ymmärtäminen ei ollut vähimmässäkään määrin outoa. Perin tuttua.

Kun vuosia sitten omaa taloamme rakennettiin, palkka maksettiin aina työpäivän jälkeen. Yksi päivä kerrallaan. Jos maksettiin etukäteen 2 päivää, saattoi olla varma, että töihin tullaan vasta kun raha on käytetty. Siis hutipäivän jälkeen. Ja jos onneton menet maksamaan viikon etukäteen, seisoo työt viikon. Niin helppoa se on kun sen tietää.

Urakoitsijan kanssa ei näin lyhytjännitteinen systeemi tietenkään toimi. Vaikka hän maksaa työmiehille päivittäin. Arvaatte varmaan miten kävi kun sopimuksen mukaan isohko erä maksettiin. Työt pysähtyivät. Selitysten mestarointia. Sateet kiusaa jne.


Pohjatyöt tehdään kunnolla

ISIEN PAHAT TEOT KOSTAUTUVAT

Siksi siis tuomarille. Kuuntelimme hämmentyneinä kun tuomari ripitti urakoitsijaa oikein olan takaa. Urakoitsija parkaisi siihen hätääntyneenä, että miten tuomari sri lankalaisena voi olla meidän puolellamme? Turistien puolella? (kaikki ulkomaalaiset ovat täällä turisteja) Englantilaisten siirtomaaherrojen pahat teot kostautuvat suomalaisillekin jälkipolville.

Urakoitsija oli vain suuremman summan saatuaan käyttänyt rahaa muihin kuluihin. Santaan ja sementtiin eikä palkkoihin riittänyt enää rahaa. Mitä se meille kuuluu. Sehän on hänen rahaansa.

Kansakouluruotsillani sain sivallettua, että rahat eivät ole hänen, eikä Lotus Hill hankkeen, vaan ne ovat vammaisten lasten. Ja Keke antoi lisävauhtia. Lopuksi juristi kokosi asiat yhteen ja löi nyrkkiä pöytään: Nyt on kyse vammaislapsille tarkoitetuista rahoista. Nyt ei ole kyse sri lankalaisesta käyttäytymiskulttuurista eikä suomalaisesta. Nyt toimitaan kuten sopimuksessa on kirjoitettu ja laissa sanotaan. ”Minä olen tässä asiassa lakimies enkä sri lankalainen. Edellytän sopimusten täydellistä noudattamista. Kaikki muu on turhaa hölinää.”

Tein ristinmerkkiä päiväntasaajapaitani alla. Luojalle kiitos, että lähdimme matkaan tällaisen miehen kanssa.

Lopuksi saimme urakoitsijan vielä allekirjoittamaan paperin, jonka perusteella loppumaksut pilkotaan vielä pienempiin osiin. Maksut jatkossa viikoittain. Ja meillä on oikeus maksaa aliurakoitsijoille ja tavarantoimittajille suoraan, jos tilanne niin vaatii.

Kuulostaa lapselliselta rahankäyttökulttuurilta. Mutta tuntuu vaan niin kovin tutulta. 60-luvun soittajalla ei taatusti ollut keikalle mennessä kahvirahaa. Keikkapalkkiot saatiin keikka keikalta. Keikkapalkkio oli kumman sopiva, koska se kesti tasan tarkkaan seuraavaan keikkaan asti. Senpä vuoksi Korjuksen Seppo hihkaisi aikanaan kun aloitin ensimmäisenä Suomessa kuukausipalkan maksamisen soittajille: ”Nythän mie voin ostaa vaikka huonekaluja! ”


Lotus Hill -rakennnus alkaa hahmottua

ONNETONTA RAHANKÄYTTÖÄ ONNELASSA

Onnelan vammaistalon asukkaat olivat kiitollisia. Olivat juuri saaneet toimestamme lattiat maalattua, uudet verhot, liinavaatteet ja WC:n piduaarin kuntoon. Isäntä näytti pankkikirjaa, johon olimme laittaneet viime huhtikuussa 1200 rupia kuukautta kohden heidän päivittäiseen elämiseensä. Se oli miltei tyhjä, vaikka sen piti riittää kevääseen asti. Pitää mennä pankkiin selvittämään syy, miksi rahaa on annettu sulkutililtä enemmän kuin oli sovittu.

Kun he kuulivat meidän saapuneen jo näin aikaisin syksyllä, tuli kiirus tyhjentää tili. Äiti osti itselleen korvakorut! Iloisena ja onnellisena näytti niitä meille, että eivätkö olekin kauniit. Olihan ne. Ole siinä sitten vihainen näille! Anna mun kaikki kestää. Tällai tänään, sanoi entinen porilaismuusikko.

UUDET NEUVOTTELUT RAKENTAJAN KANSSA

Päätimme nyt seurata rakennustoimia päivä päivältä ja siirtyä toteutuksessa suoraan alihankintakontaktiin, jollei rakentaja hoida asioita sovitusti. Tähän saimme juristilta ohjeet. Jokainen ymmärtää tietenkin, mitä se meidän valvontatyössämme vaikuttaa.

Olisitte kuulleet rakentajan kootut selitykset rahan käytöstään. Siinä oli lainausta ja hyväntekeväisyyttä sun muuta. Onneksi meillä on merkittävä pankkitakuu ja sen pitävyys on tarkistettu tuomarimme toimesta.

Vahingot ovat tässä vaiheessa vasta aikataulusta lipsuminen, mutta toisaalta alkupäässä saatiin etumatkaa aika lailla. Sen puolesta ei ole hätää. Oli hyvä, että ärähdettiin ajoissa, ennen kuin varsinaista vahinkoa ehti syntyä. Helppoa ei ole näiden kanssa. Sellaisia luonnonlapsia.

LISÄÄ KULTTUURIN KUKKASIA

Eilen totesin, että arkkitehti ei ole käynyt pitkään aikaan paikalla. Sopimus edellyttää määräaikaisia tarkastuskäyntejä. Sovimme, että tänään klo 12 arkkitehti ja rakentaja tulevat työmaalle. Keke ja Ave olivat Marjan kanssa Gallessa hankkimassa Toivolaan täishampoota ja tyynynpäällisiä. He kiiruhtivat kesken ostoksiensa tontille.


Täipesu on osa hyvinvoinnin
varmistamista Toivolassa


Täit huutia sai

Minä pomputtelin mopollani kotoamme sinne. Matkalla tuli kaatosade ja kosteusprosenttini oli sen mukainen. Tiellä oli vettä 10sm ja vesihiihtelin kiiruissani sekameteliliikenteen seassa ehtiäkseni ajoissa treffeille. Suomalaiskansalliseen tapaan olin perillä 5 min ennen sovittua aikaa ja muut tulivat heti perässä. Tunnin odotuksen jälkeen soitimme arkkitehdille: ”Joo. Ei he ehdi. Mutta huomenna klo 9.00 varmasti ovat paikalla.”

Ei tarvinne kertoa nöyryytyksen määrää. Onneksi tästä ei saa pahastua, sillä se kuuluu tähän käyttäytymiskulttuuriin. Olo on kuin oikealla turistilla. Saamarin englantilaiset siirtomaaherrat, kun jätitte jälkeenne tällaisen kunnioituksen valkoista miestä kohtaan. 

Harmissamme ajoimme Baddegaman kylän paikalliseen Hesburgeriin, jossa sulatimme nöyryytyksemme herkulliseen kana top shuehen. Vihanneksia ja kanaa pilkottuna pieneksi, vokkipanulla öljyssä ja chiliä reippaasti. Niin reippaasti, että piti tilata riisiä plantinkiksi. 200 rupiaa (1.25€) annos.

Ajelin yksin hissukseen viidakkoteitä kotia kohti. Paitakin alkoi kuivua. Läheisen kylän keskellä nenään tuoksahti pullan tuoksu. Jarrutin ja siirryin kaupantekoon. Oli mm. vanhanajan ”Pusu” -tyyppisiä makeahkoja kahvileipiä. Muovikassillinen juuri uunista tulleita erilaisia lämpimäisiä. Mukaan sain vielä paikallista punaista limonadia. Ajoin tovin ja pysähdyin riisipellon laitaan. En kerro montako pusua söin. Limonaatin join kokonaan ja se maistui kuin lapsena uimakoulussa. Koululapsia käveli vastaan ja niitä naurahti limonaditaukoni liikenteen keskellä. Vilkuttivat ja hymyilivät. Kikattivatkin. Joku huusi, että ”Buddha” (olenkohan taas lihonut) Käynnistin moponi ja jatkoin kävelyvauhtia eteenpäin. Minulle tuli taas hyvä olo. Kaikesta. Olen onnellinen, että saan elää tällaista elämää.


Vesipuhvelit elementissään

LISÄÄ VOLUNTÄÄRJEÄ

Torstaina saapui turkulainen taidepedagogi Mirja Gustafsson kuukauden visiitille. Hän tuli omalla kustannuksellaan kuukaudeksi tutustumaan ja haistelemaan josko hänestä olisi jatkossa apua. Yritämme kiireen keskellä perehdyttää häntä. Ensi sijaisesti Ilolan vammaisten virkistämiseen.

MEDIA SAAPUU

Perjantaina saapui Rita Strömmer asemapaikastaan Bankogista. Hänen vierailunsa liittyy jo viime keväänä alustavasti sovittuun yhteistyöprojektiin MTV:n kanssa. Rita kuvaa taustamateriaalia mahdollisesti toteutettaviin Huomenta Suomi -ohjelmiin marraskuun lopussa. Lotus Hill hankkeemme on herättänyt kiinnostusta erilaisuudellaan monien muiden avustushankkeiden joukossa.

Rita saapui kotiimme aamuyöllä klo 5 lauantaina. Samana päivänä alkoi urakkamme, joka jatkuu keskiviikkoiltaan asti. Hän lähtee silloin takaisin. On taltioitu Toivolan lasten vastaanottokeskus, kuvattu tyttöjen täipesut ja monimuotoista elämää siellä. Banagalan köyhien lasten koulussa kuvattiin myös ministerimunkki Samanthan haastattelu. Lotus Hill -vammaiskeskuksen työmaalla kului melkein päivä.


Munkki Banagala Rita Strömmerin
TV-haastattelussa Lotus Hill työmaalla

Eilen illan suussa Rita ja Marja lähtivät kävelemään kylän raittia ja osuivat parahiksi Onnelan naapurin mentaalihäiriöisen miehen hautajaisseremonioihin. Mielenkiintoinen tapahtuma sekin. 

Tänään he vierailivat myös jalattomana syntymästään asti olleen nuorukaisen kodissa, jonne olimme jo ehtineet ostaa uuden pyörätuolin. Äidillä oli ollut kohdussaan kasvain, joten lapsen jaloilla ei ollut tilaan kehittyä. Maasto kodin lähistöllä oli sellainen, että pyörätuolilla ei ollut alueelle asiaa. Hukkainvestointihan se ei ollut, sillä tarvitsijoita on. Nyt hankimme hänelle pientä polkupyörää.

Poika ajaa lastenpyörällä alkeellisten tekojalkojen avulla. Hurjan näköistä menoa. Koulunkäynti onnistuu vain 1-2 päivänä viikossa, mutta pojalla on siitä huolimatta loistavat arvosanat todistuksessaan.

He asuvat äidin kanssa surkeassa savimajassa, jonka katto vuotaa. Äiti käy kahtena päivänä viikossa töissä teeplantaasilla, saaden palkkaa päivässä 200 rupiaa eli 1.25 €. Vessaa ei ole. Eräs ystävistämme lupasi 200€ johonkin tärkeään kohteeseen. Nyt raha ja kohde ovat löytäneet toisensa.

ONNENPOTKU PUHELINSOITTO

Lähtöämme edeltävänä päivänä Keke lähetti tekstiviestin, että meidän pitää tuoda tullessamme iso Suomen lippu juhlatilaisuuksiin. Sekä Toivolan lääkärillemme Fiskarsin sakset sekä nk. instrumenttisakset.

Soitin alan maahantuojalle OneMed Oy:öön Helsinkiin. Vastaajana oli Marketta Almgren. Kerroin lyhyesti hankkeemme pähkinänkuoressa ja pyysin saada OSTAA instrumenttisakset.

– Millaiset instrumenttisakset? Niitä on lukuisia erilaisia.
– En minä tiedä, jotkut instrumenttisakset vaan. Kyllä minä ne maksan.
– Mitä tarvikkeita heillä siellä nyt sitten on?
– Haaleata vettä ja likaisia rättejä!
– ”Voi helevetti!”, sanoi pehmeä naisääni. ”Oota hetki, soitan sulle pian!”

Ja soitti: ”Sain hyllyiltä koottua vähän tavaraan, mihin osoitteeseen laitan?” Laatikko tuli lähtöpäivänämme. 6.4 kg. Saatekirjeen mukaan sisällä muutamia instrumentteja, muutama stetoskooppi, verenpainemittari, Oto-Oftalmos kooppi ja korvasuppiloita botoskooppiin. Ja tutkimuskäsineitä. ”Toivottavasti näille on käyttöä!” OneMed Oy Marketta Almgren + Susanna Liljendahl.

Avasimme paketin Toivolan lastenkodin johtajan huoneessa. Koko konkkaronkka paikalla. Lääkäri ja henkilökunta sekä meiltä kaikki Rita mukaan luettuna. Tavarat aseteltiin isolle pöydälle. Laskin, että siinä oli ainakin 50 yksikköä. Lääkärin silmät loistivat kuin Ceylonin teevadit. Paikallaolijat puhkesivat spontaaneihin aplodeihin.


Lääkärin instrumentteja saatiin lahjoituksena
Suomesta. Kiitos One Med Oy!

Kiitoksia OneMed Oy:n tytöt! Ette tainneet tietää mitä saitte aikaan. Pääosa instrumenteista jätettiin Toivolan Medical Centeriin tarkan luettelon mukaisesti. Osa viedään Ilolan vammaiskotiin, jossa lääkärimme aloittaa viikoittaiset hoitopäivänsä, loput viemme oman kylämme ensiapusairaalaan. Taitaa vielä jäädäkin. Tämä kaikki alkoi siitä kun halusin ostaa yhdet instrumenttisakset.

YSTÄVYYDEN RANNENAUHAT

Ostimme ison kassillisen värillisiä pumpulilankoja. Osan veimme Ilolaan, osan Toivolaan. Alkoi operaatio ”Ystävyyden rannenauhat”. Molemmissa paikoissa aloitettiin punomaan täällä hyvin yleisesti käytettyjä kauniita rannenauhoja. Tuomme nauhat mukanamme Suomeen. Ja lopun kai arvaattekin. Pitäkää varanne!

Joululahjarahoista kannattaa pieni siivu varata ystävyyden osoittamiseen. Vapaaehtoiseen pakotukseen perustuva valinnanmahdollisuus sisältää 2 vaihtoehtoa. Osta tai osta ja paru. 

 
 
Pian sinullakin on mahdollisuus tukea Lotus Hill
-rakennustyötä ostamalla ystävyyden ranneke.

TIIKERI TAPETTIIN

Tamilien poliittisen siiven johtaja räjäytettiin täsmäpommilla. Ystävät Suomesta lähettivät viestin, että olkaa varovaisia. Miten? Olemalla sisällä vai palaamalla Suomeen? Sielläkin kannattaa olla sisällä, ettei jää auton alle.

KOIRAN ELÄMÄÄ
 
Vahtikoiramme Bullad lähestyy koirien keskimääräistä kuolinikää. Se syö, huilii päivät pitkät ja kiukuttelee Tarja-rouvalle. Jotenkin tunnen suurta sympatiaa sitä kohtaan. Se on elämänsä haukut pian haukkunut ja häntälekkinsä leikkinyt. Häntäänsä ei enää jaksa paljoa heilutella.

INFLAATIO

Virallinen inflaatio on 19% mutta todellinen reippaasti enemmän. Tärkeät tuotteet, riisi, leipä ja polttoaineet ovat kallistuneet viime talvesta kymmeniä prosentteja. Rakennustarvikkeet myös. Rakentajamme joutuu pian ahtaalle kiinteän urakkasopimuksen myötä.

Naapuri sanoi, että valtio nostaa rakennusmateriaalien hintaa, koska tamilisotaan tarvitaan lisää rahaa. Täsmäpommit maksavat maltaita. Kun hinnat nousevat, ihmisillä ei ole enää varaa rakentaa. Rakennustyömiehiä on saatavilla nyt vaikka kuinka. Saisimmepa vammaiskeskuksen valmiiksi pian.

MUNKKIPOLITIKOINTIA

Ystävämme Samantha, maan ensimmäinen munkki ministerinä, kertoi lähtevänsä jälleen politiikkaan. Sopisi kyllä paremmin Suomeen poliitikoksi koska taitaa saunomisen taidot. Buddhalaismunkit ovat kansan keskuudessa äärettömän suosittuja ja arvostettuja. Politiikkaan meneminen on ristiriitaista. Toisaalta on halu ja tarve vaikuttaa päätöksiin, toisaalta perinnetoimi ruohonjuuritasolla kansan keskuudessa. Burman tapahtuvat antavat aiheen asian syvälliseen pohdiskeluun.

Tänään Samantha näytti meille Baddegaman temppelin alapuolella tien varrella avatun informaatiokeskuksen. Kirjaston, jossa päivän lehdet. Internet viimeisen päälle. Nuoria houkutellaan kadulta parempaan tekemiseen kuin luimisteluun. Tekemättömyys aiheuttaa täälläkin epäsosiaalisia käyttäytymismuotoja vähitellen. Tietotekniikastako pelastus heille? Miksei?

On tämä maailman meno kummallista. Ei ole kauaakaan aikaa kun Kangas kutsui tietokonetta paholaisen keksinnöksi. Ja sellainen se tiensä päässä joskus onkin. Nyt kun saan tietokoneen jo auki, olen vähän jo pehmennyt.  Mies alkaa vanheta ja pehmetä. ”Miten niin alkaa?” tulkitsisi vaimoni sanomani.*

SATAA SATAA AINA VAAN

Kolme kuukautta täällä on satanut melkein päivittäin. Tuk tuk- kuskimme sanoi, että huomenna loppuu. Kannattaa uskoa häntä.

Paperiliitto uhkaa taas lakolla kotomaassamme. On hyvä, että olemme täällä kaukana. Ei tarvitse ottaa kantaa.

Sain kaveriltamme Keijolta upeita luonnonkuvia. Mm. iskuun valmistautuvasta kobrasta. Lähetän ne liitteenä, jotta Suomen naiset lopettaisivat hiiripelkonsa.

Ei täällä mitään erikoista siis ole tapahtunut. Vatsa on toiminut loistavasti, eikä aamupissallekaan tarvitse enää herätyskelloa viritellä.

Tällai tänään!
 

Ystävällisesti

 
Pentti-Oskari

Sähköpostia Oskarille