07.08.2006
7,8,2006 Pentti-Oskari Kangas
Srilankalaiset Libanonissa
7.8.2006
Päiväkirja 7.8.06
Kuten aiemmin olen kertonut, monet srilankalaiset lähtivät siirtotöihin Libanoniin, mm. ”lempikummilastemme” äiti. Noin miljoona srilankalaista työskentelee ulkomailla siirtotöissä. Paremman elämän uskossa.
Alla ote kirjoituksesta joka osoittaa, että lyötyjä lyödään. Murheellista. Olisiko meillä taasen hitusen aihetta kiitollisuuteen oman elämämme kanssa?
Ote Suomen Kuvalehdestä.
Kolumnisti Risto Repo
Keskiviikko 2.8.2006, Beirut
Ovelle koputettiin; väärinkäsitys, ajattelin. Sitten tajusin, että sähköt ovat poikki eikä summeri toimi. Ilahduksekseni oven takana seisoikin srilankalainen Upali. Hän työskentelee lähihotellissa ja käy sen lisäksi meillä viikoittain siivoamassa. Siivoushetkistä on tosin usein tullut juttutuokioita, Upali puhuu hyvää englantia ja hänellä on valtavasti tarinoita palvelijoiden elämästä.
Libanonissa palvelijat ovat jokapäiväinen asia, keskiluokkaisillakin perheillä melkein pääsääntöisesti on sellainen. Meillä ei ole: ruotsalaistasa-arvoistuneet lapset ja länsisuomalaisujo vaimoni sanoivat kategorisesti ei ehdotukselleni.
Upali tuli Libanoniin, koska Sri Lankassa ei ole työtä. Hän kerää rahaa voidakseen joskus palata ja perustaa oman ravintolan, mutta kun Sri Lankassakin soditaan.
Upalin vaimo on kuudennella kuulla raskaana ja lähti silti Sri Lankaan synnyttämään viime viikolla. Hän joutui odottamaan Syyriassa Damaskoksen kentällä neljä päivää konetta ilman ruokaa, rahaa, mitään.
Kerroin Upalille, miten olin yhtä juttua tehdessäni kadulla tavannut filippiiniläispalvelijoita, joiden kaksoispassilaiset emännät olivat lähteneet maasta lipettiin jättäen palvelijansa selviytymään tilanteesta itsekseen.
”Nabiehissa (Sidonin lähellä olevassa paljon pommitetussa kaupungissa) libanonilaisemännät olivat lukinneet palvelijansa huoneistoihinsa ja sitten lähteneet lipettiin”, Upali kertoi kuulleensa.
”Eikö ne voineet karata ikkunoista?” kysyin.
”Kuudennesta kerroksesta?” Upali ihmetteli.
”Sri Lankan lähetystöön tuli väkeä ilman kenkiä: heillä oli vain teepaita ja jotkut housut. Siinä koko omaisuus. Kuuden kuukauden tai koko vuoden palkka jäi maksamatta. Se meni omaa kohtaloaan murehtivien libanonilaisemäntien mukana Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin.”
”Sri Lankan lähetystössä on nyt 2000 ihmistä, jotka pitäisi viedä busseilla Syyriaan ja sitten lennättää eteenpäin. Ei ole busseja, ei ole koneita, Israel pommittaa taas Syyriaan johtavia teitä. Ihmiset ovat alkaneet sairastella”, Upali kertoo. ”Kävin lähetystössä, siellä on aivan hirveää.”
Nämä ovat niitä nuoria, älykkäitä ihmisiä, jotka haluavat selvitä itse, mutta joita kansainvälinen nykyjärjestys täysin säälimättömästi pyörittää ympäri maailmaa, mitään turvaa vailla, ja kaikki olevat ja hankitut mahdollisuudet vieden.
Kuuntelen Upalia, ja luen samalla päivän The Daily Staria. Siinä on kartta, johon on merkitty Israelin ilmaiskun aikaansaaman ekokatastrofin pahimmin vaurioittamat alueet. Kyllä, siellä on mukana lempipaikkamme ja -kaupunkimme Batroun. Siinä meni sitten maailman vanhin, foinikialaisten rakentama aallonmurtaja, eläimistä ja juuri nyt muniensa kanssa huseeraavista kilpikonnista puhumattakaan. Aluetta puhdistettaessa tarvittaisiin kemikaaleja, jotka saastuttavat vielä pahemmin.
Haluaisin mennä käymään Batrounissa, mutta täytyy ajatella kaikki bensiinin säästämisen näkökulmasta. Uutistoiminnan kannalta merkittävää toimintaa on pääasiassa koko lailla valmiiksi silputussa etelässä ja Bekaan laaksossa.
En ole harrastanut ampumista, mutta olen ajatellut aloittaa. Täällä avattiin juuri uusi rata kuntoilupaikassa, jossa laiskasti olen käynyt. Kai sieltä saa vuokrata Magnumeitakin.
Ystävällisin terveisin
Pentti-Oskari
PS. Keke saapui tänään Suomeen. Mukanaan terveisiä, informaatiota ja runsaasti kuvia. Ja hyviä uutisia.
Ollaan ruudulla