08.02.2012 Maalaisjärkeä ja talkoohenkeä 08.02.2012 Maalaisjärkeä ja ...

08.02.2012 Maalaisjärkeä ja talkoohenkeä

8,2,2012 Pentti-Oskari Kangas

Sri Lanka 8.2.2012 Maalaisjärkeä ja talkoohenkeä

Kateellisena seuraan kotomaan säätilatiedotteita. Raikasta säätä kaipaan nyt tosissani. Päivisin varjossa lämpö kipuaa kohti 40 astetta ja auringossa sitten vielä lisää. Parasta onkin pitää itsensä liikkeessä, että saa vähän tuuletusta ja sitä totta vie on ollutkin. Vapaaehtoistyöntekijämme Eeva ja Ritva lähtivät kotiin. Lotus Hill vammaiskeskukseen tulivat apuun maailmalla kansainvälisissä avustuskoordinaatiotöissä toiminut Jukka Leskinen sekä terveysalan ammattilainen Kerttu, joka on monessa katastrofitoimessa kannuksensa saanut, mm. Afganistanissa toimineena. Avustustyötään jatkavat edelleen englanninkieltä opettava Heli Ojaniemi, vammaishoitaja Heidi Kaikkonen sekä fysioterapeutti Antti Arffman. Me jatkamme Marjan kanssa pääasiassa jalkautuneena ruohonjuuritasolla kulkien. Vastaan on tullut kaikenlaista.

PALANEEN TALON PERHEEN UUSI ONNI

Kuten viimeksi kerroin, täällä nopea päätöksenteko ei aina ole normaalia. Siihenkin on syynsä. Kun perheelle ostettiin tontti salamavauhtia, korviini kantautui tieto, että sama perhe oli myynyt juuri oman kotinsa Baddegamassa ja saanut siitä valtavasti rahaa. Ei muuta kuin rakennustoimet jäihin ja syyniin. Sydäntä jo kylmäsi, että olin tehnyt pikaistuksissani virhearvioinnin. Selvisihän se. Kateus on täälläkin toimeenpaneva voima. Coolman laitettiin selvittämään taustoja. Pari naapurisukulaistakin otti selvittelyyn osaa. Summa summarum: He olivat todella myyneet talonsa 400.000 rupialla. Eli 3000 eurolla. Mutta talo olikin heidän äitinsä ja puolet rahoista meni hänelle. Välittäjä oli pettänyt heitä ja kahmaissut sen lopun. He jäivät kuin nallit kalliolle ja siksi he vuokrasivat naapuristamme 1000 rupialla (7 euroa/kk) vaatimattoman höskän. Kaiken selvittelyn jälkeen varmistui, että perheen isä ei juo eikä polta ja on ahkera työmies rakennuksella. Kunnon mies. Äitikin on oikea lapsistaan hyvää huolta pitävä äiti.

Huokaisimme helpotuksesta taustatiedot saatuamme ja jatkoimme operaatiota. Taas kerran varmistui tämä ruohonjuuritason avustustyön äärimmäisen monimutkainen varmistaminen siitä, että rahat menevät ihan varmasti oikeaan kohteeseen. Hööpöttäjiä löytyy kuin Vinkkilästä kissoja.

SÄÄNNÖT SELVÄT, TOTEUTUS EI

Annoimme siis lähtöluvan rakentamiseen ja varmistimme ja korostimme, että me hankimme rakennusmateriaalit, isä rakentaa talon. Ja piste. Yes yes. Se on englantia, ja merkitsee täällä, että ymmärrän, mutten välttämättä tee niin. Kisat siis jatkuvat. Sovimme kaiken materiaalin Coolmanin kautta kulkevaksi. Kontrollin, tarpeen määrittelyn ja oston. Rahaa emme anna perheelle. Muutoin rouvalla killuu uudet korvakorut leveän hymyn koristeena. Tällaisia luonnonlapsia.

Perhe ilmoitti, että perjantaina klo 6.12 on peruskiven muurauksen siunaustilaisuus. Astrologi oli näin määrännyt. Sen verran epäkohtelias olin, että pyysin vapautusta tällaisesta yökeikasta. Astrologi voi kyllä rituaalinsa tehdä klo 6.12, mutta me karistamme aamukurkkumme selväksi klo 08.00 mennessä. Yöunet ovat muutoinkin jääneet turhan lyhyiksi kun rotat mekkaloivat välikatolla ja vähän väliä vesi ropisee vuoteelle.

Perheen 4-vuotias poika osaa jo katsoa
hymyillen tulevaisuuteen.

Hieman vaisu on vielä perheen tyttären hymy

ROTTAVAHDIN KAMERAKAUHU

Edellisenä aamuna kun katon korjausmies nosteli kattolevyjä, hän huusi meitä äkkiä katsomaan. Välikatolla lymysi 70 cm pituinen varaani (krokotiilin näköinen peto). Annoin Jaanakalle kamerani, että menee ottamaan kuvan siitä. Kun kattolevyä nostettiin, varaani suihkasi salamannopeasti lipettiin. Sellaisella vauhdilla, ettei kameramies ehtinyt kissaa sanoa, saatikka nappia painaa. Vaikka seisoin muutaman metrin päässä, en nähnyt kuin mustan pilkun, joka eteni valon nopeudella. Varaani juoksi kattoharjaa pitkin toiseen päätyyn ja lensi sieltä 6 metrin pudotuksella suoraan viidakon kätköihin. Huh. Ja vielä huh huh.

Kattomies kertoi, että varaani pystyy kulkemaan pystysuoraa betoniseinää ylös. Meidän rakentamat käärmeverkot ovat siis aivan turhia. Katolla se lymysi, kun se syö rottia. Että on meillä melkoinen kissa seuranamme.

Samana päivänä koiramme havaitsivat jättiläisvaraanin uiskentelevan rantamuurin kupeessa. Se oli suuri. Ihan mielettömän suuri. Ainakin 3 metriä pitkä. Se pystyy tappamaan vaikka vesipuhvelin. Ensin se naukkailee palan kyljestä, myrkyttää sen syljellään ja odottaa sen kuolemista ja sitten syö sen pikkuhiljaa kun se on mädäntynyt. Aika poikia.

Tämä 3 metrinen varaani uiskenteli rannassamme
suupalaa etsien. Koirat meinasi saada hepulin.
Todennäköisesti tämä sama peto söi vuosia
sitten Tarja-koiramme kaksi pentua aivan.

MAALAISJÄRKEÄ JA TALKOOHENKEÄ

Tepastelimme siis naapuritontille, josta oli kuulunut koko yön kilkutusta. Ostaessamme tontin, päivittelin usean kuution kokoisia suuria kiviä alueella. Isä vaan hymyillen totesi, että niitä tarvitaan. Nyt selvisi yöllisen kilkutuksen syy. Neljä miestä oli koko yön vasaralla ja taltalla pilkkonut arviolta 15- 20 kuutiota tosikovaa kiveä palasiksi. Meillä Suomessa olisi paikalle tuotu kauhakuormaaja, maansiirtokone, painekompressori ja porakoneet. Ja tietenkin taukotupa. Dynamiitilla olisi ammuttu kivet säpäleiksi ja suojattu naapuritalot. Ampumisluvan hakeminen olisi kestänyt 3 kuukautta. Operaatio olisi maksanut taatusti enemmän kuin 15.000 euroa. Nyt 4 miehen työkustannus olisi ollut 4×800 rupiaa=3200 rupiaa eli 20 euroa. Mutta kun olivat talkoissa, tekivät sen pelkällä tee- ja kakkupalkalla. Ihailen tällaista luontaistaloutta. Samalla kun tontti tasoitettiin, saatiin valtava määrä pientä kiveä, jota tarvitaan perustan, erityisesti lattian, valuun. Jos se olisi ostettu, se olisi maksanut kuljetuksineen maltaita. Sillä säästettiin myös sementtiä ja hiekkaa, joka on täällä kallista.

Seremoniaa edeltäneenä yönä neljä miestä
hakkasi käsin toistakymmentä kuutiota
äärimmäisen kovaa peruskalliota palasiksi,
jotka käytetään lattian ja perustusten muuraukseen.

Rukouksen aikana miehet pysäyttivät
työnsä ja osallistuivat hiljaiseen hetkeen

16 naapurin miestä oli talkoissa
rakentamassa talon perustaa

Marja muuraamassa talon peruskiveä

Nämä taidokkaat koristeet palmunlehvistä
kuuluvat talon perustuksen vihkijäisseremoniaan

Tullessamme seremoniat olivat meneillään. Paikalla ahersi 16 kylän miestä ja niin rakennuksen perusta, kivijalka, oli valmiina puoleen päivään mennessä. Välillä munkit rukoilivat ja työmiehet pitivät taukoa paikalla, polvistuivat rukousasentoon ja jatkoivat taas työtään. Olemme nyt käyneet päivittäin muutaman kerran työmaalla. Isä ja äiti ahertavat ahkerasti ja hyvältä tuntuu. (Kuuluisia viimeisiä sanoja)

Seremoniaan kuuluu kookosmaidon keittäminen
nuotiolla, joka sitten ripotellaan talon perustukselle