08.02.2017 Hurjan Tarjan suojelussa

8,2,2017 Pentti-Oskari Kangas

TURVAMME TÄÄLLÄ: HURJA – TARJA

Kun vuosituhannen vaihteessa rakensimme tänne talvikotiamme, tapasimme läheisen viidakon hetteikössä asuvan rouvan, jonka taustahistoria oli huikea. Vaikkette usko, niin siitä huolimatta se on totta.

Eräänä aamuna kaksi kalastajapoikaa souti puunrunkoveneellään rantaamme mukanaan tämä paikalliselta nimeltään vaikeasti lausuttava ja muistettava rouva, jolle annoimme oitis nimen TARJA. Hetteikön varaani oli syönyt toisen Tarjan synnyttämistä kaksosista ennen kuin pojat pelastivat heidät. Pelastuneet tuotiin rantaamme. Ei tullut hetkeäkään mieleen, ettemmekö olisi ottaneet heitä suojiimme. He asettautuivat tonttimme portin pielessä olevaan talkkarin asuntoon.

Eikä aikaakaan, kun Tarja aloitti asunto- ja ruokavastineena kotimme vahtimisen. Kovia elämässään kokenut rouva oli aika pahasuinen, jota ulkopuoliset karttoivat. Hän piti meidän puoliamme viimeiseen asti.

Tehän tiedätte varaanin, krokotiilin näköisen ja kaltaisen pedon, joka pystyy tappamaan vaikka vesipuhvelin? Näitä varaaneja majailee talvikotimme aidan takana iso populaatio. Aitamme takaa alkaa viidakon hetteikkö. Kerron tapahtuman, joka tuntuu uskomattomalta, mutta se on totta.

Suomessa ollessamme varaani oli luikerrellut talvikotimme pihalle. Kun Tarja-rouva näki sen, hänen mieleensä kaiketi palautuivat vanhat kokemukset edellisestä tapaamisestaan tuon pedon kanssa. Yhteyshenkilömme Coolman kertoi, että Tarja tappoi sellaisen parimetrisen varaanin. Miten, en tiedä enkä ymmärrä.

Aloin kutsua ystäväämme Hurja-Tarjaksi, sillä hänellä oli hurja halu ja taito tappaa myös käärmeitä, jota meidän tontilla ahkerasti vierailee. Rakentamisen jälkeen kuulimme, että kuivana aikana läheisen vuoren rinteeltä käärmeillä on ollut tapana laskeutua järven rannalle juomaa vettä juuri tonttimme alueella.

Viime Jouluaaton iltapäivällä kuulin hurjaa meteliä pihalta. Juoksin paikalle ja näin kuinka vesitankin vieressä kukkasten takana huojui iso käärme poskilihakset leveänä. Se oli KOBRA. Lähdin hakemaan kanelipensaan pitkää riukua, jolla normaalisti lämmitän savusaunaa. Tarja toisella puolella kobra ja toisella puolella meidän talkkarimme kanelikepin kanssa. Huusin Tarjaa pois, onnistumatta. Vihdoin käärme sai kanelikepistä kuolettavan iskun. Paikallisen tavan mukaan teimme todella väärin. Kobra on pyhä eläin, jotain missään nimessä ei saa tappaa. Jos kobra tulee kotiin etuovesta, sille avataan takaovi, ja pyydetään kohteliaasti poistumaan. Meillä vaan näyttää kobran tavatessamme palautua geeniemme kautta mieleen ”talvisodan henki”.

Kävimme Marjan kanssa illansuussa kylällä jouluaaton illallisella. Kun saavuimme kotiin, pelästyimme, koska Tarja ei ollut tapansa mukaan meitä vastassa. Vihdoin löysimme hänet pensaiden takaa, jossa hän osittain halvaantuneena yritti nousta ylös. Näimme, että toisen silmän yläpuolella oli kaksi pistettä. Arvelimme, että ne olivat kobran purema päiväisen taistelun tuloksena. Lääkärille vietäessä todettiin, ettei vastamyrkky enää auta. Piti vain toivoa, että hän selviytyisi.

Nyt kun yli kuukausi on kulunut tapahtumasta, kaikki näyttä suhteellisen hyvältä. Tarja syö hyvin ja häntä heiluu jo aika usein. Meille rakas TARJA. Vahdeistamme uskollisin.

3-5-VUOTIAIDEN AMMATTIHAAVEITA


Yksi vpklaisen avustustustoiminan kohteista
ovat sisarukset Laakson reunalta.


Laakson koulun naapurimme koti


Kouluruokailun riemua


Toivolan lapset täydenkuunjuhlan hartaushetkessä


Koulun virka-asu


Koulun vanha ja uusi kaivo


Autistinen autettavamme on 3-vuotias poika,
joka puhuu vain eläimille.


Jokaisen koulumme lapsen perhe
haki viidakosta yhden kukan


Minusta tulee isona lentäjä


Lapset odottamassa koulukenkien sovitusta

LOTUS HILL -TOIMINTAMME PÄIVITYSTÄ

Useita tukijäseniämme on käynyt paikalla ja heidän kanssaan olemme pääasiassa vierailleet Unohdettujen Laaksossa, pääkohteessamme. Uusi lukukausi alkoi 17.1. Uusia oppilaita tuli 36, entistä suloisempia pikisilmiä.

Paikalla oli myös erään lehden toimittaja ja valokuvaaja, jotka olivat toivoneet etukäteen lapsia piirtämällä kertomaan, mikä heistä tulee isona. 3-5-vuotiaiden taiteellinen ilmaisukyky oli uskomaton. Osaatte varmaan ennustaa, mitkä ammatit olivat suosituimpia. Kyllä. Puolet halusi opettajaksi ja melkein puolet lääkäriksi. Oli joukossa sentään yksi autonkuljettaja, maanviljelijä, kalastaja ja yksi äiti. Tulkitsen tuloksen niin, että täällä lasten arvomaailman kulttuurissa toisten auttaminen on arvossaan. Olisi mielenkiintoista tehdä samanlainen hanke esim. pääkaupungin koulun hyväosaisten lasten parissa.

Koulun kaivon perusremontti on tehty viidellätoista uudella kaivorenkaalla. Nyt vettä on kaivon pohjalla 7 jalkaa, vaikka menossa on kuiva kausi. Myös verkkoaidan rakentaminen koko koulun tontin ympärille on loppusuoralla. Enää ei tarvitse kyläpäällikkö Onkelin aamuisin lapioida vesipuhvelien ja koirien jätösmiinoja nurmikolta.

Ja niin pyhästi kun lupasimme itsellemme ja toisillemme, että enää emme ota yhtään perhettä avustuskohteeksi. Mutta kerran avustuksen vpk-lainen, aina vpk-lainen. Yksinhuoltajaäidin autistinen 3-vuotias poika perheineen saa nyt kuukausiavustuksen. Sillä sisar pääsee kouluun. Pari muutakin vastaavanlaista tapausta. Piti olla suu supussa, mutta niin vaan kävi, että kuulimme kun suumme ihan itsestään vaan sanoi: ”Kyllä me autamme.”

Unohdettujen Laakson koko lapsikatraalle jaettiin jokavuotiseen tapaan koulukengät. Nyt 461 köyhää lasta tepastelee taas koulutietä pitkin kohti toivottavasti parempaa tulevaisuutta. Kenkätehtaan lasku oli 467.000 rupiaa, eli 3.200 euroa. Yksi kenkäpari maksoi siis keskimäärin 6 euroa 87 centtiä.

Kaksi kuukautta on mennyt kuin siivillä, mutta vielä on aikaa monen elämää sykähdyttävään kokemukseen.

Rakkaan lämpimiä terveisiä sinne raikkaaseen Pohjolaan

Pentti-Oskari
Elämänsä kiireapulainen

Sähköpostia Oskarille
Tilaa Ystävyyden rannenauha, tuet toimintaa