08.03.2016 Kohta taas koti-Suomeen

8,3,2016 Pentti-Oskari Kangas

Tervehdys sinne raikkaaseen Pohjolaan
Sri Lanka 08.03.2016

EI KOSKAAN ENNEN JA NYT TAAS

Neljän kuukauden rupeama alkaa täyttyä ja kotomaan kirpeät säät ovat pian käsillä. Vaikka avustustyömme täällä koostuu lähes jokapäiväisestä touhusta, käy kuten entinen mies sanoi: ”Ei koskaan ennen ja nyt taas.” Nämä kauden viime viikot ovat olleet taas yhtä haipakkaa. Koulukengät saatiin tänä vuonna hyvissä ajoin jaettua, mutta nyt näitä ” VPK:n pikkusammutuksia” ilmaantuu jälleen melkein päivittäin. Terveyskeskuksen portista toinen puoli on hävinnyt jonnekin. Vammaiskeskuksen lasten ruokalautaset ovat lähes kaikki rikki. Lasten vastaanottokeskuksessa on jälleen hyvin vakava täiongelma. Onnelan Erkin jalka ei vaan tahdo parantua, lääkitystä lisää. Leskiäidin tytöille piti hankkia kilometrien koulumatkaa varten polkupyörä. Toiselle musikaaliselle tytölle viulu. Maksoi 6800 rupiaa koteloineen ja varusteineen (45 euroa). Eikä ole huono viulu. Äidille vielä tehosekoitin, jotta pihan hedelmäpuista saadaan lapsille tuoremehua kouluevääksi. Maksoi 2300 rupiaa. 15 euroa. Meillä on Suomessa samanlainen, ja se maksoi moninkertaisesti. Miksiköhän? Se on hyvä, että täällä on halpoja paikallisille, mutta eivät tappiolla myy. Me maksamme sitten sen verran reilusti, että riittää. Vammaisille pikkulapsille terapialeluja. Voi sitä riemua. Jne .yms.

Kelpaa lähteä pitkälle koulutielle uudella polkupyörällä


Viulunomistajan hymyä äitinsä vierellä

 

VESI VANHIN VOITEHISTA

Merkittävä aika on kulunut nk. PR-työssä. Suomalaisia vieraita on käynyt ilahduttavasti. Ja päivä siinä aina hupenee, vaikka vain osassa kohteistamme käydään. Pitkälle 40 aseen puolelle menevät lämpötilat verottavat myös fysiikkaa. On helppo nukkua, kun petiin vihdoin pääsee. Tänä vuonna täällä on satanut normaalia vähemmän. Se tietää sitä, että vettä saadaan ripottain ja sähköä tulee jos tulee. Yli 90% maan sähköstä tulee vesivoimasta. Siinä syy.

Mutta hyvin pärjätään.


Tällaista on viidakko talvikotimme aidan takana.
Täysin läpipääsemätöntä.

 

LÄÄKÄRIOPISKELIJOITA SUOMESTA

Mukavia ovat olleet erityisesti kaksi isoa lääkäriopiskelijaryhmää. 50 hengen joukko tuli Oulusta ja toinen samanmoinen ryhmä Tampereelta. Osa heistä halusi tulla tutustumaan ruohonjuuritason lääkärimme toimintaan. Sivullisena oli mielenkiintoista kuulla heidän välistä vilkasta keskusteluaan. Kovasti aktiivisia olivat nämä nuoret ja tulevaisuuden toivot. Fiksuja nuoria.


Lääkäriopiskeljat tutustumassa vammaiskekuksen
uusiin luokkahuoneisiin kellarikerroksessa.


Tsunamin jälkeen temppelistä löytämämme
4-vuotias Vaasana-tyttö on jo iso nainen.

 

KUN YKSI EHTYY, TEHDÄÄN TOINEN

Yksi viimeisimmistä hankkeista pulpahti esiin myös viime tingassa. Koulun porakaivo teki topin ja vesi loppui. Sen syventämiseen tarvittaisiin pääkaupungista laitteet ja se maksaisi maltaita. Kylän vanhin ehdotti, että kaivetaan kunnon maakaivo. Naapuri teki sellaisen ja vettä tuli. Kirkasta ja paljon. Ja sitten kuution vesitankki korkealle, jonne vesi pumpataan kaivosta. Sieltä se sitten laskeutuu omalla paineellaan käyttötarkoitukseensa. Vesi riittää useammaksi vuorokaudeksi kerrallaan.

Koko hanke maksaa 100.000 rupiaa eli noin 700 euroa. Pikkuserkkuni Kikka kävi perheineen täällä ja saimme siemenveden tilillemme 160 euroa. Myös osa lääkäriopiskelijoista suoritti tilillemme kolehtia kaivoon ja monet lupasivat matkan jälkeen olosuhteen nähtyään. Kokoamme nyt sitä kaivorahaa. Ylitin jo luottorajanikin kortilla, mutta siskoni Leena pelasti tilanteen.


Marjan suosikkipoika Mahes vammaistaloltamme
itse tekemänsä upean taulun lahjoitustilaisuudessa.
Hän ja Lakmal olivat äskettäin koko maan vammaisten
yleisurheilukisoissa ja voittivat kultaa.

 

 

APUA TAAS TARVITSEMME

Mukaan voi tulla jälleen tukijäsenkaavakkeella www.positiivarit.fi/lotushill ja sieltä tukijäsenkaavake. Se ei velvoita mihinkään muuhun jatkossa, jollette halua. Vaikka vain yhden kaivo-osuuden oman halunne mukaan maksaisitte. Rekisteröitynä yhdistyksenä haluamme vain vastaanottaa kaiken tuen virallisen tilin kautta, joka menee myös kirjanpitoon.

 


Hieno ja mukavan makuinen ruusuomena.

 

VELJESTEN KENKÄKISAILUA

Ai niin. Meinasin unohtaa lupaamani jatkotarinan kahden kenkätoimittajan välisestä kisasta: Olemme ostaneet koulukengät hyvällä 19% alennuksella suoraan saaren suurimmalta kenkätehtaalta. Yli 10 vuoden ajan. On siinä monta pikkujalkaa lähtenyt koulutielle. Viime syksynä kenkätehtaan omistajan veli avasi uudet kenkämyymälät. Uskoakseni kengät valmistetaan samassa tehtaassa. Hikkaduwassa kaupat sijaitsevat vierekkäin ja uuden kaupan henkilökunta on peräisin naapurikaupasta. Kisa on kova. Tässä maassa ei tunneta kartellilakeja eikä kilpailuakaan monella alalla laisinkaan. Siksi on ollut mielenkiintoista, miten tämä kaupallinen vapaus hiljaa hiipii tännekin.

Uusi kenkäkauppias lupasi 25% alennuksen ja lisäksi vielä lähtöhinnan 15% alle naapurin. Kun vanha kauppias tämän kuuli, alkoi melkoinen mustamaalaus. Puolin ja toisin. Meidän ostamat kengät on vienyt vuosittain kauppiaita palkkiomatkalle ulkomaille hyvän myynnin takia. Porkkanakin täällä tunnetaan, näköjään.

Tein kompromissin. Ensimmäinen kenkien jako tapahtui omassa kylässämme. Ne kengät ostimme uudelta kauppiaalta. Keskihinta oli noin rupiaa = 5,5 euroa. Toinen kenkien jako tapahtui Unohdettujen Laaksossa entisen toimittajan toimesta. Keskihinta noin 1000 rupiaa = 7 euroa. Ja nyt sitten kuuntelemaan saajien kommentteja kenkien laadusta yms.

Taas alkoi melkoinen välien selvittely. Vanha toimittaja syytti uutta toimittajaa vilpistä. Tukimme asian. Uusi toimittaja antoi lapsille useasti liian pienet kengät. Olemme aikanaan sopineet, että jos lapset käyvät vaihtamassa kengät, niistä ei oteta vaihtomaksua. Nyt uusi kauppias rahasti jopa 200-300 rupiaa vaihdosta. Vastoin sopimusta. Eikä siinä vielä kaikki. Olimme myös sopineet, ettei koulukenkiä saa vaihtaa nk. mehukenkiin eli juhlakenkiin. Nyt kylän isommat pojat kävivät hankkimassa nk. Wedding kengät, eli hääkengät. Täällä jokaisella pojalla pitää olla sellaiset piiiitkätiittiset juhlakengät. Sellaiset kanoottimalliset. Otimme uuden kenkäkauppiaan puhutteluun. Ilmoitimme, että ensi vuonna palaamme entiseen kenkien toimittajaan. Eli se siitä.


Oli täyden kuun päivä. Alkoholia ei saanut tarjoilla.
Tässä lounasoluemme teekannuissa tarjoiltuna.
Kuin meillä Suomessa kova tee 20-luvulla.


Meidät kutsuttiin paikallisen kauppiaan
ja kummityttömme häihinkin.
Miehillä tanssijalkaa vipattaa.

VIITTEITÄ DEMOKRATIASTA

Maassa on nyt rauhallinen olotila. Uuden Presidentin myötä näyttää demokratia jopa kurkistelevan. Eräänä päivänä käydessäni pankissa virkailijat istuivat paikallaan ja hymyilivät vain. Rahaa ei saanut nostettua. Kesti kauan, ennen kuin he ilmaisivat hymyillen käyttäytymisensä syyn. Oli lakko. Pankkilakko. Ensimmäinen kaiketi maan historiassa. Kysyin, mitä se lakko tarkoittaa? Ei tietoa, odotetaan mielenkiinnolla. Nouseeko ehkä palkkanne? Ei tiedä, ei tiedä. Kerroin, että usein lakkoon mennään paremman palkan vuoksi.

Parin viikon päästä menin saman virkailijan luo, joka hymyillen kertoi, että lakko on ohi. Ja oli ihan turha. Palkkaa ei ole nostettu, ei ainakaan hänen tilillään näkynyt. Sitten hän kysyi minulta, että olenko lakkoillut paljon, kun nostan niin suuria summia tililtäni? Kerroin, että osa siitä tulee Lotus Hill yhdistyksen jäsenilta. Ai jaa! Nekö sitten ovat paljon lakkoilleet? Aloitin sitten perustelut, että yrittäjänä en ole vielä koskaan lakkoillut. Koska minulla on oma yritys. ” Kannattaisi varmaan lakkoilla, niin saisit tänne Sri Lankaan enemmän avustusrahaa.” Kielitaitoni ja ymmärrykseni vuoksi keskustelumme piti lopettaa. Nostin koulukenkärahoja ja lähdin seuraamaan kenkätoimittajien välistä kisaa.

Joka kerta kun olen käynyt en jälkeen pankissa, samainen virkailija tulee kuiskimaan minulle. Ei lisä palkkaa. Ei enää lakkoa. Ja räjähtävä hymy päälle.

Pärjäillään. Mekin ilman lakkoa.

Pentti-Oskari