09.01.2005 Betonitehdas
9,1,2005 Pentti-Oskari Kangas
Sri Lanka, Hikkaduwa
09.01.2005
Aamulla kello 9.30 paikallista aikaa.
BETONITEHDAS
On kulunut tasan kaksi viikkoa katastrofin alkamisesta, mutta tuntuu kuin olisi kulunut useita vuosia. Purin aamulla viestejäni. Parhaina päivinä sain 137 tekstiviestiä ja sähköpostit päälle. Nyt saan enää vain 30, mutta ne ovat upeita viestejä.
Tapasin täällä aiemmin lahtelaisen suunnitteluarkkitehdin, jonka kanssa yritimme saada paikallisia käyttämään vessakaivoissaan puusta pudonneita lehtiä kompostointia varten. Hän otti yhteyttä ja kysyi voiko tulla tänne mahdollisimman nopeasti. Hän haluaisi polkaista käyntiin betonitehtaan – sellaista täällä varmasti tarvitaan. Hän kertoi että valtio oli luvannut 50 miljoonaa euroa avustukseen ja josta 30 miljoonaa rakennusprojekteihin – kiitos Suomen valtio. Hän lupasi ottaa yhteyttä tuttuihin kansanedustajiin.
Lähetin viestin, että menen käymään Gallessa jossa on satama, saaren suurin sementtitehdas ja betonihiekka-aittana toimiva Ambalangodan-järvi. Yksi pitkäaikainen ystävämme ja usean kummilapsemme koordinaattori Karu harjoittaa rakennusmateriaalituontia ja rautakauppaa. Olemme vuosien aikana todenneet hänet toimeliaaksi, rehdiksi ja aikaansaavaksi mieheksi. Omat evääni tämänkaltaisiin isoihin projekteihin ovat kovin rajalliset, joten yritän saattaa nämä tahot yhteen mahdollisimman pian. Siitä asiat lähtevät eteenpäin jos ovat lähteäkseen. Tarkoitus on pysytellä edelleen ruohonjuuritasolla.
Kuulin juuri että Yhdysvaltojen ulkoministeri Colin Powel on käymässä täällä maailmanpankin johtajan kanssa. Toivottavasti käyvät myös Hikkaduwan kylässä Akurallan tasamaastossa ja junaturmapaikalla. Vain itse näkemällä ja haistamalla voi ymmärtää mistä tässä katastrofissa on oikeastaan kyse. Kummipoikamme kertoi, että rahaa virtaa nyt maahan valtavasti. Suurin ongelma on että ennen kuin rahat ovat hädässä olevilla, aikaa kuluu liikaa. Viranomaiset ajelevat hienoilla autoillaan selvittämässä tilannetta nyt vasta kaksi viikkoa onnettomuuden jälkeen. Kuulin myös että YK:n pääsihteeri Kofi Annan valitteli avun perille pääsyn hitautta.
Olemme tämän kahden viikon aikana yrittäneet auttaa näitä ihmisiä suoralla toiminnalla. Nyt on entistä selvempää että keskitymme edelleen suoraan toimintaan. Olemme juuri lähdössä Baddegamaan munkkien luo selvittämään heidän käsitystään tärkeimmistä avustuskohteista.
Kuulin että Ossi Vuorinen tuo meidän lahjoitustilillemme tulleet rahat tänne. Enimmän osan siitä tulemme jakamaan temppeleissä ja muissa avustuskeskuksissa suoraan apua kaipaavien käteen.
Osalla pyrimme rakentamaan pikaisesti taloja kylämme eniten hätää kärsiville. Sovimme Anandan kanssa, että hän tekee pikaisesti suunnitelman taloista ja hankkii kullekin talolle yhden ammattirakentajan työnjohtajaksi valvomaan perheiden miehiä rakennustoimissa ja hoitamaan materiaalin paikan päälle.
Aamulla vieraamme tuskailivat punaisten muurahaisten terrorista. He olivat löytäneet pahimmat pesäpaikat ja pyysivät Raidia myrkyttämistä varten. Olen seurannut muurahaisten elämää ja havainnut kuinka ne törmäilevät aina toisiinsa polulla kiirehtiessään. Ananda kertoi että muurahaiset tarkistavat siten etteivät viholliset ole tulleet reviirille. Ananda ratkaisi muurahaisongelman ilman myrkkyjä. Hän kävi hakemassa portin takaa pienen kipollisen mustia muurahaisia ja ripotteli ne punaisten polulle. Punaiset poistuivat ja mustat palasivat hetken kuluttua omalle reviirilleen. Nyt ei ole enää muurahaisongelmaa. Viisaita ovat nämä Sri Lankalaiset.
Jatkuu illalla
Myöhään illalla, Hikkaduwassa Sri Lankassa.
Tapaaminen sovitunlaisesti kello 16 BADDEGAMAN temppelissä. Tilannearvio munkki Banagalan kanssa. Sovimme ensi perjantaiksi temppelin pihalle viidakon köyhille vanhuksille käytettyjen silmälasien jakotilaisuuden monivuotisen perinteemme mukaan. Terveiset suomalaisille silmälasit lahjoittaneille, Optikko Hakulalle, monille muille ja erityisesti Optikkoliike Katajiston väelle, joka lähtiessämme jätti vielä meille kummilapsihaun päälle.
Toimme tullessamme joulukuun alussa Suomesta ainakin 3000 paria silmälaseja. Ennen katastrofia ehdimme jakaa jo osan.
Yksimielisesti konsensus-päätöksellä päätettiin jatkaa aloittamaamme suoraa rahanjakoa tarvitseville. Ylihuomisen pyhitämme taas tälle operaatiolle.
Pyydän, ettette ymmärrä väärin seuraavaa kertomaani. En tee sitä itsekkäästä syystä, vaan haluan viestittää kiitollisuutta ja tietoa kaikille kauttamme lahjottaneille tutuille ja tuntemattomille. Heidän apunsa on mennyt perille ja tulevat menemään jatkossakin suoraan apua tarvitseville.
Munkki Banagala kertoi, että joku hallituksen ministereistä halusi tulla tapaamaan meitä, koska entispäivänä suoritettu rahanjakomme kodittomille oli kuulema ensimmäinen näin toteutettu avustustoimi koko Ceylonin saarella. Pala kurkussa kuuntelimme yllättyneinä viestiä. Banagala hymyili, ja kertoi tietävänsä, että olimme toimineet näin vaimoni kanssa jo lähes kaksi viikkoa. Hallitus ei vaan tiedä kaikkea, mitä täällä on tapahtunut.
Hyvää uutisessa oli erityisesti se, että munkkiystävämme ja koko munkkijärjestö sai ansaitsemaansa arvostusta avunjakeluoganisaationa. Samalla meidän mahdollisuutemme jakaa tehokkaasti Teidän lähettämiänne avustuksia yhteistyössä heidän kanssaan, paranevat.
Tämä tuntu edelleen hyvältä toimenpiteeltä – jatkamme valitulla tiellä.
Illalla Anandan kanssa mietin erilaisia toimia, jolla akuutisti voimme auttaa hädässä olevia. Muistui mieleen 3 vuotta sitten tekemämme pieni projekti:
Olin teettänyt Suomessa juuri 40 telttasänkyä vieraidemme luontomajoitustarpeita varten. Täällä piirsin puusepälle yksinkertaisen selvityksen kahdesta ristikkäin olevasta lankun pätkästä. Paikallisesta rautakaupasta löysimme paksua vahvaa markiisikangasta. Ja näin oli 10 telttasänkyä valmiina toimitettavaksi märän maan päälle nukkuvien kummilasten nukkumasijoiksi.
Nyt päätimme teettää kiireesti 20 telttasänkyä. Näin aluksi.
Seuraavaksi aion löytää fabriikin, joka osaa valmistaa verkkokeinuja. Ja jollei sellaista löydy, niin kuin pelkään, vien Equadorista tuomani oman verkkokeinun malliksi. Vahvaa kookosnaruahan täällä valmistetaan lähes joka kylässä. Verkkokeinu ei kuulu sri lankalaiseen kulttuuriin. Uskon, että telttasänkyjen ohella ne voisivat olla kovastikin käyttökelpoisia nukkumasijoja mutaisen maan sijaan.
Tullessamme illansuussa kotiime, olimme valmistautuneet kanelipuulla lämmitettyyn savusaunaamme.
Ananda oli hoitanut homman Herrankukkarossa opitulla tavalla. Tuntui taivaalliselta päästä puhdistautumaan kunnolla.
Elämän arki ja todellisuus kohtasivat kuitenkin meitä rannassa. Ananda kysyi, olisiko meillä kertakäyttöhanskoja ja hengityssuojaimia? Järvemme rannalla olevan lairurin vieressä, savusaunan alapuolella kellui jälleen ruumis.
Vaatteista päätellen nuori tyttö. Ananda kavereineen nosti ruumiin rakentamattomalle naapuritontille ja hautasivat Hänet.
Tämä oli vain yksi episodi kaiken kauheuden keskellä ja muistutti meitä siitä, että katastrofin vaikutukset jatkuvat täällä vielä pitkään.
Toivottavasti Kofi Annan, Colin Powell ja maailmanpankin johtaja havahtuvat ja saaren infrastruktuuri saadaan kuntoon.
Mutta ennen sitä tarvitaan apua. Tässä ja nyt.
Kiitollisuutta sydämessä kukkuramitoin Teille kaikille!
Pentti-Oskari