09.01.2006 09.01.2006

09.01.2006

9,1,2006 Pentti-Oskari Kangas

Hyvän ja huonon pohdintoja

9.1.2006

9.1.06 Loppuelämäni ensimmäinen päivä.

HYVÄT UUTISET

Aikanaan toimiessani 8 vuotta musiikkitoimittajana, sain anomalla anoen viikossa 5 minuutin ylimääräisen ajan, jonka aikana luin letkeän Antti Sarpilan swingmusiikin säestämänä noin 100 positiivista uutista.

Eräs viikkolehti on tehnyt rajun välistävedon. Se toimittaa sivuja, jossa ihmiset saa lähettää palautteita julkisille henkilöille. Rajuksi systeemin tekee se, että siinä julkaistaan myös kiitoksia.

PAHAT UUTISET

Vastavuoroisuudeksi taasen jotkut lehdet julkaisevat viestejä julkkiksista, joiden tarkoitus on loukata ja pahoittaa heitä. Kerrotaan juttuja heidän epäonnistumisistaan. Juttelin kerran tällaisen lehden toimittajan kanssa. Päätoimittaja vaatii. Kyse on työpaikasta. Juttelin Päätoimittajan kanssa. Julkaisija vaatii. Kyse on työpaikasta. Juttelin julkaisijan kanssa. Yhtiön kannattavuus vaatii. Kyse on työpaikoista. Jos tästä tekee loogisen analyysin, kaiken takana on paha. Siis työpaikka. Hei – ei se niin mene!

Meitä hööpötetään. Syyllinen on muka yhteiskunta.

KAIKEN TAKANA ON PAHA

Väistämättä tulee mieleen analyysi paholaisen toimista keskuudessamme. Jos ja kun entisen piispan, Olavi Kareksen arviot pitävät paikkansa, näin se Belsebuubi toimii: Kun luemme jutun ihmisestä – julkkiksestakin – , jossa häntä pilkataan, herjataan ja loukataankin, me maksamme siitä vapaaehtoisesti. Kun joku kyseenalaistaa tämän toiminnan, julkisen sanan neuvosto korkean kateederinsa päältä pohtii tilannetta syvällisesti. Se päätyy toteamukseen, että julkkiksen on asemansa vuoksi kestettävä mitä vaan.

Jos ihminen tulee esimerkiksi työn tai elämän muiden saavutusten (taiteen, urheilun, viihteen ym.) ansiosta julkkikseksi, hänen sielunelämänsä pitää muuttua. Se kaikkein syvin ihmisessä. Hän ei saa loukkaantua, pettyä, masentua. Koska hän on omalla alallaan tehnyt useasti enemmän kuin muut, hänen pitää vastata siitä. Hän on antanut omalla työllään, persoonallisuudellaan ja usein äärettömän herkällä sielullaan meille muille nautittavaksemme asioita, joihin itse emme pysty. Siksi hänen pitää kovettua ja hänen kuuluu vastaanottaa usein syviäkin henkilökohtaisia herjauksia ja loukkauksia.

Julkisen sanan neuvostossa istuu yhtenä vaikutusvaltaisena jäsenenä sellainen piilobelsebuubi, joka osaa manipuloida muita jäseniä. Ja kustantajat uskaltavat antaa julkaisuilleen määräyksiä mediavälineidensä linjasta, jonka perusteella päätoimittajat vaativat työpaikkojen uhallakin linjan toteuttamista. Me luterilaiset kristityt ostopäätöksillämme varmistamme linjan jatkumisen.

Piispa Olavi Kares oli oikeassa. Näin se menee. (Arvionsa Kares kertoi vuonna 1959, joten kyseessä on ajaton ilmentymä.) Murheellista. Uskoin Kareksen karismaattiseen analyysiin v.1959.
Ja uskon nyt taas.

POSITIIVISIA UUTISIA

Kun aikanaan tutustuin Töytärin Jussin aamiaissivuihin, minulla oikein jymähti. Sen jälkeen sivuilla käydessäni lähes poikkeuksetta käyn katsomassa kiitossivuja. Uteliaisuuttani. En sen vuoksi, että näkyisikö julkkiksia pahan teossa, vaan taviksia hyvän teossa. On riemullista löytää sieltä tuttuja. Tai edes tuttu paikka, josta joku on saanut hyvää palvelua. Ei olisi lainkaan hassumpi juttu, jos työpaikoilla voitaisiin julkaista vastaavanlaista listaa. Meillä on töissä jo vuosia ollut käytäntönä lähettää jokaisen ryhmän vetäjälle laskun yhteydessä palautekaavake, jossa on plussat ja miinukset. Lähes kaikki palauttavat sen täytettynä.

Kiitoksen arvoista työtä tekee esim. tämä
korikalusteiden huoltoa suorittava ammattimies

Kun asiakas reklamoi, se saa aikaan uskomattoman säpinän henkilökunnan keskuudessa. Jokaiselle on kunnia-asia, että samanlainen ei enää toistu. Sitä luetaan ja siitä keskustellaan. Kun palautteessa on kiitoksia, sitä lappua pidetään ilmoitustaululla ja sitä vilkuillaan aina silloin tällöin.

Hyvän mielen tuottamiseksi.
STOKKALLA MENEE HYVIN

Kylämme uusi kyläkauppa laajenee. Tänään oli saippuavalikoimassa jo 2 eri merkkiä. Hinta oli edullisempi kuin Baddegama Roadin varrella olevissa vanhoissa putiikeissa. Ihmettelin edullisuutta, johon kauppiatar totesi, että pitää ottaa vähän irtiottoa kilpailijoihin. Ja kun ihmiset saa käymään, ne pitää sitoa sitten hyvällä palvelulla käymään yhä uudelleen. Niinhän se menee. Vai mitä Keskisen Vesa?

Myin aikoinaan Vesan isälle Matille kahvia. Oli mukava kauppamies. Sanoi kahviamme kalliiksi ennen kuin oli edes kuullut hintaa. Tinkaus alkoi aika varhaisessa vaiheessa. Vesa tekee hienoa työtä Sotaveteraanien hyväksi. Siksi en ole raskinut hätyyttää Lotus Hill ryhmäkummiksi.

Ps. Pitäiskö Nagandan Stockmannin nimi muuttaa ”Keskisen Kyläkaupaksi ” Sponsorointi ratkaisee…….

Kaupan päätiski