09.01.2017 Aihetta juhlaankin
9,1,2017 Pentti-Oskari Kangas
AIHETTA JUHLAANKIN
Hikkaduwa, Sri Lanka 10.01.2017
Vuosi vaihtui myös hymyjen saarella, vaikkakin paikallisesti vasta keväällä. Tämä sopii maahan, jossa juhlapyhiä on eniten maailmassa. Neljän uskontokunnan ja paikallisten luonnonjumalien palvojien ilotulitusta huilipäivistä ja juhlimisista. Lisäksi tulevat paikalliset, alueelliset ja valtakunnalliset vaalijuhlat. Raketteja ammutaan. Ne ampuvat, jotka ovat voittajan puolella. Iloonsa. Ja ne ampuvat, jotka ovat häviäjän puolella, suruunsa. Ja sitten ammutaan, kun on synttärit, nimmarit ja häät. Ja sitten vasta ammutaankin, kun perheessä tytöllä alkaa kuukautiset. Alkaa sukukypsyys. Big girls Party on perheen suurin juhla, jonne kutsutaan aina koko kylä syömään. Rahaa otetaan lainaksi rahanlainaajilta ja sitä maksetaan joskus vuosikymmeniä.
KENELLÄ VASTUU TIETÄMÄTTÖMYYDESTÄ?
Viime aikoina on alkanut kuulua huolestuttavia uutisia ruoan myrkyistä. Kanoja ruokitaan hormoneilla ja siksi monet tytöt tulevat sukukypsiksi jopa 10-vuotiaana. Liekö totta tuo syy-yhteys. Näin meille kerrotaan. Omin silmin sen sijaan näen päivittäin riisipelloilla miehiä myrkyttämässä isot tankit selässään paljain jaloin ja shortseissaan vetisessä savessa. Tankissa on DDT:tä, kasvinsuojelumyrkkyä, joka länsimaissa on ollut kiellettynä jo vuosia. Suomessa vuosikymmeniä. Myrkkysuihkeessa ja pilvessä miehet ruiskuttelevat ilman minkäänlaista suusuojaa. Kenellä on vastuu heidän tietämättömyydestään?
Unohdettujen Laakson väkeä, opettajia ja kyläpäällikkö
neuvottelussa koulun tulevaisuudesta 2017.
92-vuotias naapurimme sai hienot merkkipokat.
Näöllä ei ole niin väliä.
Ensimmäinen kummipoikamme vuodelta 1990-luvun alkupuolelta. Kalastajaisä Kamal poikineen. Hänelle emme ostaneet kalaa, vaan kalastusveneitä ja verkot. Kamal käy joka vuosi kiittämässä meitä ja tuo aina tullessaan kalastamaansa kalaa.
Tamilitiikereiden hyökkäysvaunu.
Katepillar maansiirtokoneesta tuunattu.
Naapurikalastajamme taskurapusaalista
Väriä löytyy perhosissakin
BANAANIA POSKEEN
Kansainväliset kemiantehtaat luukuttavat ainetta surutta kehitysmaihin, koska niissä ei ole käyttökieltoa. Ja vaikka olisikin, raha ratkaisee. Riisi kasvaa, mutta kuinka käy ihmisen. On hyvin surullista, että maailman meno muuttaa näitä paratiisisaariakin. Kuvainnollista on se, että kauppoihin alkaa täälläkin ilmestyä elintarvikkeita ”luonnonmukaisesti viljeltynä”. Siksi monet ostavat ruoan pientuottajien ruokatoreilta – pääasiassa sundaymarketeista. Maailma muuttuu. Näin se vaan on. Ei taida olla apua konservatiivisuudestani, joka usein haikailee vanhojen hyvien aikojen perään. Tosiasiassa elämme tänään ihmiskunnan parasta aikaa. Näin sanoo ystäväni Esko Valtaoja, joka on viisas ihminen. Häntä on uskominen. Me olemme täällä ratkaisseet osittain asian siten, että esimerkiksi hedelmät, mm. papaijat, ostamme perheeltä, joka kasvattaa niitä luonnonmukaisesti. Ja talvikotimme pihalla kasvaa banaaneja eikä isäntä niitä myrkyttele.
Kävimme kolmen päivän pikavisiitillä saaren pohjoisosassa, Jaffnassa, jossa tamilisodan hirveät lopputaistelut käytiin vuonna 2009. Kirjoitan siitä erikseen matkakertomuksen. Sen vain totean taas kerran ja jälleen, että kyllä me melkoisessa lintukodossa Suomessamme elämme. Ollaan onnellisia siitäkin.
HYVIÄ UUTISIA ON MUKAVA JAKAA
Onnellisia olivat Joulun alla myös Unohdettujen Laakson koulun opettajat, oppilaat, heidän vanhempansa ja kyläpäällikkö vaimoineen. Olimme nimittäin ilmoittaneet heille Joulun alla, että avustushankettamme joudutaan varojen puutteesta saneeraamaan aika rajulla kädellä. Olin valmistanut huolella saneeraussuunnitelman, joka oli äärettömän vaikea toimi. Suru ja pelko oli suuri laaksossa mennessämme sovittuun palaveriin. Mutta olihan Joulu. Sain sisareltani Leenalta hieman ennen tapaamistamme viestin, että Lotus Hill ry:n avustustilille pankkiin oli tullut yllättäen suuri joukko suorituksia. Yksittäisiltä ihmisiltä, työporukoilta, mutta ilahduttavasti myös yrityksiltä, jotka olivat tänä jouluna jakaneet perinteiset joululahjarahansa hankkeellemme. Upeaa. Olihan siinä hienoa astua joukkoon ja kertoa, että peruutetaan leikkaukset toistaiseksi. Nyt meillä on koossa suunnilleen tämän vuoden 2017 tarpeet. Opettajille annetaan pieni palkankorotus (täällä hinnat ovat nousseet merkittävästi, samoin palkat). Palkka nousi 15.000 rupiasta 20.000 rupiaan eli 100 eurosta 125 euroon. Kylän päällikkö, joka tähän asti on toiminut talkoilla, saa tästä lähin 10.000 rupian eli 66 euron kuukausipalkan. Hän on entinen kalastaja, joka menetti tsunamissa lähes kaiken. Oppilaiden kouluruokailun kustannukset nostetaan 60 rupiasta 75 rupiaan ruoan hinnan nousun myötä eli 40 sentistä 50 senttiin per ateria. Viime talvena rakentamamme kaivo oli sortunut. Tarvittiin 15 betonirengasta ja kyläläisiä talkoisiin. Kyläpäällikkö HEMAN on monet vuodet aamuisin käynyt korjaamassa koulun pihanurmikolta koirien jätöskasat pois ennen lasten saapumista kouluun. Edellisvuonna rakensimme piikkilanka-aidat alueen ympäri lehmien jätöskasoja estääksemme. Nyt on työn alla teräverkkoaita koko tontin ympäri ja tiukka lukittava portti.
27.1. järjestämme laaksossa kaikille laakson lapsille koulukenkien jakotilaisuuden. Viime vuonna niitä jaettiin yli 500 paria. Lisää lapsia on laaksoon syntynyt koko ajan. Parhaillaan meneillään on tiukat neuvottelut paikallisen ison kenkätehtaan DSI:n kanssa kenkien hintojen alennusprosentista. Se vaatii uutteruutta ja lehmän hermoja. Muista toiminnoista kirjoittelen sitten erikseen, ettette nukahda kesken lukemisen.
Kaikille asianosaisille kiitoksia niin paljon, että varmaan riittää.
Joulu saapui Unohdettujen Laaksoon.
Pohjolan raikkauteen kaipauksella
Pentti-Oskari, vaimonsa Marja ja poikansa Karioskari