09.02.2010 Tsunamin opetukset

9,2,2010 Pentti-Oskari Kangas

Hikkaduwa 08.02.2010

KUIS VATTA VOI?

Keuhkokuumeen hellitettyä iski flunssa. Nokka juoksi kuin Paavo Nurmi ja paha yskä (yhä..)  sekoitti yöunet. Nyt sekin hellittää. Mutta pääasia on, että vatsa toimii. Tässä iässä se on kaiken alku ja sikiö. Tästä johtuen entinen kenttätyöntekijän tittelini on nyt jonkin aikaa ollut etätyönä joukkoa komenteleva piällysmies. Kenttätyöntekijöitä on parhaillaan touhussa mukana kuusi henkeä. Harmikseni nyt kokematta jäi uskomattoman mielenkiintoinen vierailu ylämaan köyhääkin köyhemmässä kylässä, silmälaseja jakamassa.

NÄKÖ TAKAISIN SADOILLE KÖYHILLE

Baddegaman temppelin nuoret munkit, jotka olivat juuri päättäneet yliopisto-opiskelunsa Colombossa, ehdottivat tämänkertaisen silmälasien jakopaikaksi heidän kotikyläänsä saaren keskiosassa, vuoristolaaksossa. Kylät ovat köyhääkin köyhempiä. On käsittämätöntä, miten vuosien jälkeen löytyy aina vaan köyhempiä kyliä. Missä se köyhyyden alaraja oikein kulkee? Toimitimme munkeille hyvissä ajoin käytetyt silmälasit. He kävivät kylissä ja halukkaat saivat kokeille itselleen sopivat lasit. Sitten ne laitettiin pussiin ja käyttäjän nimi päälle. Sovittiin jakopäivä. Kuusi Lotus Hilliläistä, munkit mukanaan (ei eväinään)  suuntasivat kohti tuntematonta.

Neljän tunnin ajon jälkeen tie muuttui aivan mahdottomaksi. Tuk tukit olivat vähän väliä kaatumaisillaan. Sitten polku loppui ajokelvottomaksi. Ei hätää, matkaa on kävellen vain puoli kilometriä. Se on euroissa runsas kolme kilometriä. Lämpöä varjossa 37 astetta. Matkalaiset kulkivat auringossa. Takimmainen kylä sijaitsi luonnonkauniissa laaksossa teeviljelmien keskellä. Asukkaita on 2000 ja koululaisia n 120. Jokaisella perheellä on keskimäärin yhden böördsin eli 25 neliön maa-ala teenviljelyyn. Nyt teen maailmanmarkkinahinta alittaa tuotantokustannukset. Kyläläiset väittivät, ettei siellä ole koskaan nähty valkoista ihmistä. Sellainen tohtori Livingstonen havinaa oli ilmassa.

Jakelu sujui mallikkaasti, kiitos hyvän valmistelutyön. Ihmiset saavat valtiolta suhteellisen edulliseen hintaan linssit, mutta kehyksiin harvalla on varaa. Arvannette varmaan, että kullanväriset kehykset olivat hupaa. Ei sillä väliä, vaikkei mitään olisi nähnytkään. Osataan sitä olla turhamaisia täälläkin. Kaiken kaikkiaan volontääriryhmälle jäi vierailusta positiivinen, sydämellinen ja sympaattinen kokemus. Luvattiin, että aloitamme koulureppuhankekeräyksen 120 lapselle. Taas oli hyvä olla. Auttaminen sen saa aikaan. Syytä hyvään oloon on myös kaikilla Lotus Hill hankkeeseen tavalla tai toisella osallistuvilla. Tukijäsenillä ja ystävyyden rannenauhojen ostajilla jne. Kiitos jälleen kaikille.

BULLAD PÄÄTTI PÄIVÄNSÄ

Kuten ounastelimme, Bullad-vahtikoiramme siirtyi rauhallisempaan olotilaan. Viimeisillä voimillaan se syöksyi järven puoleisen aidan kanaverkon läpi järveen. Veti kai kipeisiin keuhkoihinsa vettä. Raahautui rantaan, josta Ankkeli se löysi. Se haudattiin naapuritontille, entisen Rubikan talon paikalle. Ankkeli on kovin surullinen. Me myös.

On ollut mielenkiintoista seurata seuraavan sukupolven reaktiota. Bullad oli vahtikoirista se, joka valitsi, haukutaanko tulijaa vai ei. Muut sitten säestivät. Nyt Tarja ja Beebi (Ankkeli antoi nimen, joka lienee singelskaksi lapsi ) hoitavat haukkumisen yhdessä. Kaikesta päättäen Beebi on nousemassa nuoresta iästään huolimatta reviirin päälliköksi. Äiti Tarja sitä vielä kouluttaa. Mm. murisemalla sille, jolloin Tarja saa aikaan kovan tappelun. Asko sanoi, että se kuuluu äidin opetusohjelmaan. Molemmat ovat saaneet ihan selvästi lisää itsetuntoa. Se on hyvä se. Molemmat nartut on nyt leikattu, joten lisäkatrasta ei tarvitse nyt vähään aikaan odotella. Niskan taakse laitettiin tänään salvaa, joka saa kirput pois. Se kuulemma leviää ihon rasvakerrokseen ja toimii sieltä käsin. Leikkaus maksoi per koira 10 euroa ja lääke kolme euroa.

VALMISMATKOJA SUOMESTA

Ilokseni kuulin, että Finnmatkat ja Tjäreborg aloittavat ensi syksynä valmismatkojen myynnin Sri Lankaan. Kävin katsomassa Finnmatkojen sivuilla. Päätin, että perustamme Lotus Hill valmismatkatoimiston. Kahden viikon matka, lennot ja hotelli Hikkaduwan paras, aivan keskustassa, maksaa noin 3000 euroa.  Kun lento maksaa normaalisti 700-900 ja hotelli 40-50 euroa yö, on katetta ainakin 50%. Kunnes sitten tajusin (asuin Hämeessä muutaman vuoden nuoruudessani) että hinta oli hakukoneeseen laittamani mukainen, kahdelta hengeltä! Matkat alkavat 19.12.2010 ja jatkuvat maaliskuun puoleen väliin. Lähdöt ja paluut sunnuntaisin.  Ei paha hinta. Jos halvemmalla haluaa, täältä löytyy kohtuutasoisia, vaatimattomia hotelleja 10 euron vuorokausihintaan. Sen kun lisää lentolippuun, ollaan vielä alle tonnissa.  Sisältäen lentokenttäkuljetukset taksilla edestakaisin 14.000 Rs = noin 85 euroa.

Tulen järjestämään tarvittaessa tutustumismatkoja Lotus Hill -hankkeen kohteisiin. Jollemme itse ole paikalla, niin paikallisilla työntekijöillämme Thilakasirilla ja Coolmanilla on kaikki valmiudet ja luvat toimia tutustumiskohteissa oppaana. Kuluiksi tulee ainoastaan auton kuljetuskulut. Tästä enemmän ensi syksynä. Teen samalla myös muistion vinkeistä pähkinänkuoressa..

TIE-ESTEITÄ

Sadan metrin päässä meistä, sponsoroimamme kylän hautaustoimiston viereen nousee naapurin pojan talo. Olimme viime vuonna hänen häissään. Täällä maantie on elämän sykkivä virta. Maantiellä kuivataan chiliä, viljaa, kalaa ym. Koirat makoilevat tiellä seuraten liikennettä. Aamusella tullaan pesemään hampaita tien reunalle ja samalla tutkitaan lähialueen tapahtumia. Kun tienvarren taloja korjataan tai rakennetaan, kipataan muuraushiekka ja sepeli tietenkin tielle. Siinä on valmis tasainen paikka. Niin nyt meidän naapurissammekin. Pikkutie on kapea, juuri autolla liikennöitävä, että kun rakentajat aloittavat sementin, hiekan ja veden sekoittamisen –  betonimyllyjä ei ole, vaan kaikki tapahtuu oikeaoppisesti lapiolla –  liikenne on sitten poikki. Pari kertaa päivässä tämä on sattunut kohdallamme, mutta ei se mitään, kun sen tietää etukäteen. On mielenkiintoista seurata, kuinka ripeästi kaksi nuorukaista sekoittaa kuution betonikasan. Ja taas on tie liikennöitävässä kunnossa. Tuleepa tien sille osuudelle pieni pätkä betonitietäkin. Kaikki siis hyötyvät.

KOULULAISTEN LOMAVIIKKO

On tämä hauska maa. Juhlapyhiä on eniten maailmassa. Pressan vaaliviikolla ennen vaaleja olivat virastot kiinni. Koululaisilla oli vapaapäivä. Sama juttu tiistaina, vaalipäivänä. Tietenkin. Ja sama meno jatkui vaalipäivän jälkeisenä keskiviikkona. Torstaina oli periaatteessa koulupäivä, mutta harva lapsi meni kouluun, kun ei opettajia näkynyt. Perjantai olikin sitten Fullmoon, täydenkuun päivä, jolloin taatusti kaikki paikat olivat kiinni. Suomessa tällainen kulttuuri olisi koululapsille juhlaa. Mutta ei täällä. Ihan oikeasti lapset on pettyneitä, kun eivät saa mennä kouluun.

LENA, ORAVA

Maaorava on paikallisella kielellä Lena. Ainakin ruotsinkielisessä nimistössä on Lena yhdellä e:llä. Ne ovat harmittomia kasvissyöjiä, jotka elävät täydessä sovussa lintujen kanssa. Yksi Lena-äiti rakensi pesän keittiön ikkunanlasin ja ulkopuolisen puisen koristeosion väliin. Sisältä oli mukava seurata Lenan perhe-elämää. Poikaset lähtivät maailmalle ja siivosimme pesän pois. Vieläkin pikkuiset Tikut ja Takut suihkaisevat taloomme vanhasta muistista. Mukavia veijareita.

Lähimetsikön musta-apina populaation luulimme jo häipyneet lähistölle rakennetun saksalaistalon vuoksi. Mutta iloksemme viime päivinä johtajauros on mylvinyt niin, ettei ääntekijästä ole epäilystäkään. Kobria ei ole tänä vuonna näkynyt. Asensimme kanaverkon aitojen päälle. Ehkä se auttoi. Varaanit kyllä tulevat pihalle. Kiitos Bullad-vainaan tekemistä kanaverkkoaukoista.  Kun Bulladin hormonit hyrräsivät, se lähti kylälle naisiin, eikä siinä mikään kanaverkko pidätellyt. Nyt on järven puoleinen verkko Bulladin mentäviä reikiä täynnä. Rauha hänelle. Paikataan verkko.

ICH LIEBE DEUTSCH

Järvemme toisella reunalla on pieni saksalaispensionaatti. Omistajat myyvät maalaisilleen moottorivenematkoja järvelle. Sellainen vesisuihkuvene, joka pitää kovaa meteliä ja vesi lentää. Järvi on hyvin matala, ja rantojen kalastaja-asukkaat ovat murheissaan. Tuo marakatinvehje karkottaa katkaravut järvestä. Saaliit pienenevät pienenemistään. Kalastajat ovat useaan otteeseen käyneet pyytämässä, ettei heidän elinkeinoaan tuhottaisi. Turhaan. Saksalaiset eivät taida olla oikein ajan tasalla. Täällä valkoisen turistin on turha kukkoilla. Sodan aikana syntyneenä luin kouluissa saksaa ja ruotsia. En koskaan englantia. (Kun ihmiset kysyvät, osaanko englantia, sanon, että en, koska luin koulussa pitkän norjan). Neljännellä luokalla keskikoulussa sain saksasta ehdot. Luin kesän vimmatusti, ja saksankielen kielioppilukko aukesi. Sain päästötodistukseen kympin. Arvosanaan vaikutti varmasti myös saksalaisen kirjeenvaihtokaverin kanssa aktiivisesti käyty kirjoittelu.

Ensin oli ikäiseni 15-vuotias tyttö. Äitini sai käsiini tytön lähettämän esittelyn itsestään. Siellä oli  mm. lause: Ich habe eine gut geformerte Gestalt (tai jotain sinnepäin). En muista tarkkaan, kun siitä on yli 50 vuotta aikaa. Suomeksi se ainakin tarkoitti: ”Minulla on hyvin muodostunut vartalo.” Sain vaihtaa nopeasti kirjeenvaihtokaverin ja tilalle tuli Martin Michnatt, poika.  Ymmärrän äitiäni. Siinä iässä vedin vielä polkuautoa takapihallamme.


TSUAMIN OPETUKSET

Sanotan viisaasti, ettei se ole tyhmä, joka tekee virheitä, vaan se, joka ei opi tehdyistä virheistä. Kun tsunami tuli, se yllätti lähes kaikki ”housut kintuissa”. Kun New Orleansin katastrofi tuli, sama juttu. Kun Haitin tragedia tuli, taas sama juttu. Yritän olla viisastelematta ja yritän olla jälkiviisas. Kun yhdistän tsunamikokemukset paikan päällä olleena ja New Orleansin sekä Haitin tapahtumat mediatietojen perusteella, tunnen suuren pettymyksen.

Kun ihmiset kokevat tällaisen katastrofin, tärkeintä on ensiapu, ensiapu ja ensiapu. Ilman nopeaa ensiapua suuri osa uhreista kuolee. Heille riittää usein yksinkertainen haavojen desinfioiminen. Totta kai on vaikeita leikkauksia vaativat uhrit. joiden pelastaminen on vaikeaa, vaikka mitä tehtäisiin. Toinen tärkeä on puhdas juomavesi, puhdas juomavesi ja puhdas juomavesi. Tässä puhutaan jo tunneista. Saastuneen veden juonti moninkertaistaa sairastuneet. Kahden päivän päästä on tärkeää ruoka, ruoka ja ruoka.

Täällä kesti viikkoja, ennen kuin ensiapu saapui paikalle. Telttojen pystyttäminen, komentokeskuksen rakentaminen ja majoituspaikkojen hakeminen veivät ainakin viikon. Kun kaikki oli valmista, ei ollut enää potilaita. Paikalliset sairaalat (sisämaassa) ja maan omat vapaaehtoistyöntekijät olivat hoitaneet homman. Vaikeimmin loukkaantuneet kuolleet ja poltettu. Italialaiset, australialaiset ja etelä-korealaiset lääkärit seisoivat tumput suorina.  Ihmeissään. Kerroin monelle, että informoikaa järjestöänne, että olitte kuukauden myöhässä.

Limbo oli amerikkalaisten tulo. Pari-kolme viikkoa tuhosta he saapuivat USAID  lippalakkeineen ja T-paitoineen. Niiden painatus oli varmaan kestänyt aika kauan. Hikkaduwaan saavuttuaan osa sotilaista valtasi kylän suurimman hotellin, Coral Gardenin. Ympärille vedettiin piikkilanka. Alkoi vimmattu huoneiden, ravintoloiden ja piha-alueen saneeraus. Uima-allaskin oli peruskorjattava. Päälliköt odottivat sen aikaa läheisen kaupungin, Gallen luksushotellissa.

Kun kaikki oli valmista, katkaistiin liikenne ja sotilaskolonna lähti liput liehuen tuhoalueelle, jossa etelä-korealaiset olivat pahimmat kulkuesteet, sillat ja tiet läheisen moottoritietyömaan kalustollaan korjanneet. Paikallisille vapaaehtoistyöntekijöille  jaettiin lippiksiä ja t-paitoja. Muutaman päivän kuluttua, kun media häipyi paikalta, lähtivät amerikkalaissotilaatkin. Mutta jäihän jäljelle uudistettu hotelli. Saksalaisturisteille.

Kuulostaa katkeruudelta. Sitä se on. Haiti on aivan USA:n kyljessä. Isoilla sotilaskoptereilla he liikuttavat suuria tankkeja ja tykkejä pitkien matkojenkin taa. Olisiko joku lasti puhdasta vettä voitu toimittaa tuhoalueelle aivan heti. Vaikka päivittäin. Yhteen sotilaskopteriin mahtuu kerrallaan kymmeniä tuhansia vesipulloja. Mutta vesipullojen uudelleen etiketöinti varmaan vei taas aikaa. Kerrottiin, että satama oli tuhoutunut. Missä olivat USA: n maihinnousualukset, jotka sotatilanteessa laskevat joukot melkein mihin tahansa?  Ensiapu on nimensä mukaan apua ennen muita. Se on usein tärkein apu. Miksi se taas sutattiin? Voivoteltiin, ettei poliiseja näkynyt mailla halmeilla. Siksi kriminaalisuus sai vallan ja ryöstelevistä joukoista koitui ongelma. Ei täälläkään tsunamin jälkeen näkynyt teillä eikä kujilla poliiseja. Ne istuivat poliisitalon pihalla puitten alla Lemon giniä nauttien, kun niiltä meni hermot.  Täällä buddhalaisalueella varastettiin koko tsunamin aikana ja jälkeen Hikkaduwan keskustasta yksi televisio. Sekin saatiin takaisin, kun kyseinen tyyppi harrastuksineen oli kaikkien tiedossa.

Tsunamin jälkeen kirjoitin useaan otteeseen siitä, että kaikesta tapahtuneesta pitää ottaa oppia.  Siis tämä ei ole jälkiviisautta. Olen vaan murheellinen niitten satojen- tuhansien uhrien puolesta, joista osa olisi voitu pelastaa pienin, harkituin ja etukäteen valmistelluin toimin. Kuten mainitsin aiemmin, täällä osin ensiapu hoitui paikallisin voimin. Sisämaasta tultiin viidakon läpi traktoreilla auttamaan. Puhdasta juomavettäkin saatiin samaa tietä nopeasti. Pelättyä koleraa ja muita tauteja ei siksi juuri tullutkaan.

Meidän pieni avustusryhmämme mahdollisti muutaman päivän sisällä katastrofista kolmen viikon ruoan 65 000 perheelle. Se oli ensiapua ja olen siitä tavattoman ylpeä. Kaikki tapahtui ruohonjuuritasolla suoraan kädestä käteen. Eikä välistä vetäjiä ollut eikä tullut. Olen monesti miettinyt, miten helppoa olisi antaa avustusrahat jollekin hyvämaineiselle avustusjärjestölle. Kuinka vähällä työllä pääsisimme. Mutta sitten tämä ei olisi ruohonjuuritason Lotus Hill hanke. Tänä vuonna monet Lotus Hilliläiset ovat vierailleet avustuskohteissamme. Se on hyvä ja tärkeää. Pulinat sitten pois, etteikö apu muka mene perille. Suomalainen kun ei usko, ennen kuin itse näkee.

Uutistoimisto AFP:n mukaan arvovaltainen tiedejulkaisu Lancet kirjoitti  pääkirjoituksessaan murskaavasti Haitin avustustoimien tehottomuudesta ja koordinaation puutteesta. Eri järjestöjen tarkoituksenhakuisuus viestimien huomion saamiseksi. Lehti jatkaa: ”Pienillä ruohonjuuritason järjestöillä saattaa olla paremmat yhteydet maihin ja siten aloittaa hätäapu heti.”  Lupaamme jatkaa edelleenkin valitsemallamme tiellä. Se kun tuntuu itsestämmekin hyvältä.  Positiivareiden Töytärin Jussin kanssa valmistelemme uusia avustushankkeita Suomesta käsin. Niistä kuulet pikapuolin.

AITO CEYLONIN TEE

Sitä on kuulemma vaikea saada. Tutkin paraillaan tuontimahdollisuuksia Lotus Hill Ceylon teelle. Juuri luin paikallisesta lehdestä, miten joku vihreä teelaatu on diabeteksen sairastajille avuksi.  Luin myös, että Ceylonin kaneli on ainoa kaneli maailmassa, joka ei sisällä jotain myrkyllistä ainetta. Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja.

YSTÄVÄNPÄIVÄ

Ystävänpäivä on jälleen tulossa. Waulagodan kylän väen kuukausiksi työllistänyt käsinkudotut ystävyyden rannenauhat ovat tuoneet iloa jo tuhansille suomalaisille.

Se on siitä hieno lahja, että se antaa hyvän mielen kaksinkertaisesti. Saajalle ja antajalle. Vinkkinä yrityksille: Koska kyseessä on tavaran osto, se on vähennyskelpoinen verotuksessa. Tämän ovat monet yrityksen oivaltaneet. Kiitos heille siitä.

Klikkaa rannenauhasivulle

Ystävänpäiväterveisin


Pentti-Oskari

Ps. Vanha Lotus Hill kävijä, salolainen lääkärimme Jari Vainio tuli avuksemme. Perästä kuuluu. Verbaali, hauska mies, joka omaa suuren elämänkokemuksen. Hän aloitti 25 vuoden maailmalla olon jälkeen Salon terveyskeskuksessa ”ihan oikean lääkärin” toimen. Jari kertoi hauskan tositapahtuman: Hän oli tehnyt vastaanottotyötä aamu varhaisesta alkaen. Iltapäivällä oli asiakkaissa tauko 14.45-15. Niinpä hän päätti mennä nostamaan verensokeriaan kahvitauolle. Klo 15 asiakas olikin ennen aikojaan tullut vastaanotolle. Kun hän saapui klo 15, ehkä muutaman minuutin myöhässä, asiakas alkoi tosissaan sättiä moista käyttäytymistä. Vastaanoton hoitaja rauhoitteli asiakasta: ”Me olemme niin kovasti yrittäneet saada tänne Saloon sellaista lääkäriä, joka ei söisi, joisi eikä paskoisi. Emme vaan ole onnistuneet!”