1.12.2021 Kolme kysymystä
1,12,2021 Pentti-Oskari Kangas
Naantalissa Oskarin päivänä 1.12.2021
Yhteistyökumppanimme ovat jatkuvan epätietoisuuden vallassa kummilastemme olosuhteista kyyneleen muotoisella saarella. Tuo pian 30 vuotta käyttämäni kuvaus on edelleen voimissaan, kuten yhden asioidemme hoitavista Timo Främlingin alla olevasta pitkän ajan päiväkirjasta käy ilmi.
Ensiksi vastaukset kolmeen eniten esitettyyn kysymykseen:
1. Menemmekö jälleen tänä talvena saarelle?
Emme tiedä. Pahalta näyttää. Riskinottokykymme on rajallinen. Tilanne on sen verran haasteellinen, että seuraamme tapahtumia. Onneksi asioidemme hoitajat, Timo suomalaisena paikallisena etunenässä hoitavat työt mallikkaasti. Etätyötähän tämä nyt on ollut. Ajan mukaisesti. Toki toimemme ovat covidin aikana tiivistyneet perustoimiemme kohdalle. Ja nk. VPK-laistoiminta on jäänyt vähemmälle. Lähes päivittäin kylämme ihmiset ja sukulaisensa ottavat meihin yhteyttä, mutta valvomattoman, paikan päältä poissaolleena emme katso siihen aihetta. Hoidetaan nyt kaikki kuten tähänkin asti: konkreettisesti seuraten avun perille menemistä suoraan kohteeseen. Näiden vuosikymmenten aikana on järjestelmä ja organisointi onneksi jo muotoutunut. Joskus yrityksen ja erehdyksenkin kautta. Sen voin kertoa, että ikävä on suunnaton.
2. Ovatko koulut auki?
Nyt ovat noin puolen vuoden hyppyyttelyn jälkeen. Opettajamme ovat kuitenkin viikoittain käyneet antamassa oppilaille kotitehtäviä mahdollisuuksien mukaan. Usein salaa viranomaisilta.
3. Onko kouluruokailu vielä voimissaan?
On ja ei. Jokapäiväistä kouluruokailua ei olosuhteista johtuen ole voitu järjestää. Yritys käydä jakamassa päivittäin ruoat lasten kotiin pysähtyi viranomaistorjuntaan. Mutta hätä keinot keksii. Lapsille on jaettu suuremmissa erissä nk. kuivamuonaa. Monipuolista perusruokaa kuivattua kalaa myöden. Nyt kun koulut jälleen avautuivat, toimii saaren ensimmäinen kouluruokailu entisellään. Ja sekös valtion opetusviranomaisia ihmetyttää.
Lisäkysymys no 4: Kuinka tarpeellista Lotus Hill ry:n apu on nyt koronan aikana siellä?
Apu on entistä tärkeämpi. Turisteja ei ole ja saaren talous kuralla. Hinnat, eritoten ruokien, hinnat nousevat viikoittain. Menossa on kehitysmaiden suuri ongelma. Köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu. Tehän tiedätte, että meillä köyhät ovat siellä upporikkaita. Köyhyys on uskomaton. Ja siksi meidän pienet euromme saavat aikaan valtavaa kehitystä. Pienet lapsemme pääsevät koulutuksen ansiosta elämään. Ilman sitä tulevaisuus on toivoton. Surkea. Kunpa tietäisitte, kuinka suuri merkitys meidän kaikkien avulla on näille pienille ihmisille ja heidän perheilleen.
Edelliseen liittyen olen saanut vastaanottaa koko LOTUS HILL hankkeen ja tukijäsenten puolesta aivan upean kunnianosoituksen. OAJ:n (Suomen Opettajien Ammattijärjestö) luovutti minulle äskettäin harvinaisen opettajien Kultaisen ansiomitalin.
Kesti tovin, ennen kuin ymmärsin perusteet. Aluksi luulin kyseessä olevan pilanteko. Minä kun olen ollut opettajana vain kaksi vuotta ja sitten siirtynyt soittajaksi! Luovutuksen yhteydessä sain kuulla perustelut. Hankkeemme toiminnan punaisena lankana on ollut pian 30 vuotta hymyjen saarella pienten, köyhien ja vammaisten lasten – heidän, jotka muuta ovat unohtaneet – elinolojen parantaminen – erityisesti koulunkäynnin mahdollistaminen. Koulujen rakentaminen, käynnistäminen, opettajien ja koululääkärin palkkaaminen ja lääkkeiden hankkiminen, kouluruoan järjestäminen, koulukenkien ja koulutarvikkeiden hankkiminen. Vesitankkien hankkiminen, kaivojen tekeminen ja vedenpuhdistuslaitteiden asentaminen jne. Vasta tämän juhlapuheen aikana havahduin. Kerran opettaja, aina opettaja. Tämän kaikki olemme tehneet YHDESSÄ. Te uskomattoman uskolliset tukijäsenet, Positiivarit ja perheyrityksemme ja perheemme jäsenet. Rahamäärät eivät ole merkillisiä, mutta tulokset kyllä. Kiitos kuuluu myös saaren hankkeessa oleville paikallisille ihmisille, myös viranomaisille, joiden myötämielisyyttä mikään ei olisi ollut mahdollista. Tämä kaikki pistää nöyräksi. Vaikka maailmassa tapahtuu koko ajan uusia murheita ja avustuskohteita tulee lisää koko ajan, emme halua luopua aloittamastamme työstä. Koska esi-isiemme viitoittamalla tiellä ”kavereita ei jätetä”. Kun pienen lapsen kummius on päätynyt korkeakouluopinnon suorittamiseen, sydän sykkii tunteikkaasti. Koska: ”Et voi muuttaa koko maailmaa, mutta voit muuttaa yhden pienen ihmisen koko maailman”
www.positiivarit.fi/lotushill ja siellä tukijäsenmaksu : Teille vaatimattomana vinkkinä suunnitellessanne joululahjaa. Työporukat, yritykset, yhteisöt ja Sinä. Me olemme Marja-vaimoni kanssa tässä välitystehtävässä onnen ja kiitollisuuden siivillä. Kunpa ikää ja terveyttä riittäisi vielä pitkään. Onhan tällainen lasten kiitollisuuden ilotulitus jotain aivan merkillistä. Kiitos Sinullekin. Kiitos niin paljon, että varmaan riittää.
Rakastavaa Joulua
Marja ja Pentti-Oskari
