10.01.2005 Ystävät hukassa

10,1,2005 Pentti-Oskari Kangas

Hikkaduwa, Sri Lanka
10.01.2005

Ystävät hukassa

Aamupäivä meni viestejä vastaanotettaessa ja vastauksia kirjoitettassa. Hätä on suomalaisilla monenlainen.

Kaikki hädät ovat inhimillisiä, paitsi tontinostajaehdokkaiden – tässä vaiheessa. Kaunis pyyntöni on, että jos lähetätte sähköpostia, laittakaa ihmeessä oma gsm-numeronne mukaan. Mahdollisuuteni vastata on kymmenkertainen e-mailiin verattuna. Verkkokapasiteetti ja aparaattini kapasiteetti eivät riitä käyttämään sitä kuten Teillä. Älkääkä lähettäkö suuria tiedostoja. Www-sivuille en pääse, joten henkilökuntamme pilettikonttorissa kopioi viestinne www-sivuilta minulle erikseen lähetettäväksi. Se on kuitenkin hyvä kanava lähettää minulle terveisiä, sillä silloin kaikki viestit tulevat minulle kerran päivässä yhtenä isona sähköpostina.

Illalla koetan jaksaa ja ehtiä vastata niille, joiden tietoja minulla ei ole ollut.

Muutama yleinen vastaus: (huom! tilanne tänään ja arviomme tässä ja nyt)

1. Vaatteita ei kannata koota eikä lähettää
2. Kadonneitten ihmisten nimilistoja ei ole saatavilla.
3. Raha on edelleen paras tapa auttaa.

Suomessa on hyviä ja asiallisia avustustilejä, joiden kautta lahjoitukset ohjautuvat suoraan apua tarvitseville. Merkittävä osa menee nyt heti jaettavaksi ja osa toteutettavaksi pidemmän aikavälin auttamiseen. Vaikka rahaa virtaa nyt maahan valtavasti, valtiojohtoinen jakelukanavaverkosto tökkii edelleen.

Nyt puolentoista viikon ”suorajakelumme” jälkeen ei vieläkään (ainakaan meidän käyttämissämme vastaanottokeskuksissa, kouluissa ja temppeleissä) ole viranomaisten ja avustusjärjestöjen rahaa näkynyt.

Perheille on luvattu eräänlaisia ”neuvolapakkauksia”, mutta logistiikka ei tunnu toimivan.

Lähettämienne kirjeenvaihtotoverien, ystävien ym. löytäminen on lähes toivotonta, varsinkin, jos osoite puuttuu. Ja Sri Lanka on iso maa, jossa on paljon ihmisiä. Sarkastisesti; Neil ja Nimail ovat yhtä yleisiä nimi täällä kuin Pekka ja Matti Suomessa.

Ymmärtänette Pekka ja Matti. Mutta kyllä me yritämme. Ensi viikon lopulla pidämme yhteisen palaverin kummilapsitoimnnassa mukana olleiden kanssa, ja uskon, että sitä kautta kummivanhemmat saavat lisätietoa. Ensikäden tiedot kertovat, että kuolleita kummilapsia ei ole kovin montaa. Kiitos sen, että enimmät köyhät perheet asuvat viidakossa, kaukana rannasta.

Avustusautoja tulee rantatiellä vastaan. Erilaisten järjestöjen kylttejä ja lippuja liehuu. Seisomme juuri Akura-kylän edustalla, joka kärsi katastrofista todella pahoin.

Haluaisin osan avustamme ohjautuvan juuri tälle kylälle.

Paikalla on ainoastaan muutama sotilas ohjaamassa liikennettä. Useasta kymmenestä naisesta koostuva joukko kokoontuu juuri saamaan käskynjakoa siivoustalkoisiin.

Intialaiset, itävaltalaiset ja amerikkalaiset sotilaat ovat kuulema lähitienoilla siivoamassa järeällä kalustolla. Mutta paikallisten ihmisten osuus on vallitseva.

TV-kuvausryhmiä ja lehtimiehiä näkyy yhä enenevissä määrin. Hekin tekevät omalta osaltaan tärkeää jälleenrakennustyötä.

Olimme pyytäneet ystäväämme Coolmania tulkiksi läheiseen avustus -ja vastaanottokeskukseen. Jatkamme rahanjakoa.

Colman oli tunnin myöhässä. Aika iloinen alibi: Vaimo oli viety sairaalaan.

Hän oli saanut äkisti pahoinvointikohtauksia. Kulkutautiko?

Hän on raskaana. Elämä jatkuu…

Pentti-Oskari