10.03.2009 Lotus Hill on valmis

10,3,2009 Pentti-Oskari Kangas

Päiväkirja 10.03.2009
Sri Lanka

LOTUS HILL ON VALMIS

OSTOSGEENILLÄ KERRANKIN HYÖTYKÄYTTÖÄ

Vammaiskeskuksen sisustaminen ja varustaminen on osoittautunut luultua suuremmaksi työksi. Suuria monitoimitavarataloja on vain pääkaupungissa ja sielläkin tavaratalot ovat erikoistuneet. Kaupasta ostettavien tavaroiden hinnat onneksi eivät poikkea toisistaan. Sen sijaan puumateriaalista teetettävien sänkyjen, tuolien, pöytien yms. hinta- ja laatukirjo on valtava. Näiden ero alkuperäistarjousten ja lopullisen ero oli huikea. Kolminkertainen. Teimme työnjaon. Minä hankin raskaamman kaluston, huonekalut, jää- ja pakastinkaapit, hellat, kaasulaitteet yms. Marja paneutui nk. pieneen tilpehööriin. Lähinnä keittiötavaran hankintaan, astiastoon jne. Saimme Banagalalta tarkan luettelon paikallisen käsityksen mukaisesta tarpeesta, jota hiukan rukkasimme taloudellisten kriteeriemme mukaan.

Tämä toimi soveltuu hyvin vaimolleni. Kas kun hän omaa joillekin muillekin naisihmisille kiinnittäytyneen geenin. Eli ostosten tekemisen. Lauantaina menimme paikalle suomalaisen kiinnostuneen kummin kera. Jatkoimme kierrosta Toivolaan ja Marja jäi purkamaan ostamiaan tarvikkeita, pesemään ja laittamaan paikoilleen. Hän kertoi, kuinka ostamistaan 50:stä peltilautasesta oli vaikea saada hintalaput pois. Sitten hän huomasi, että kuivana lähti, muttei märkänä.

Hän delegoi vahtimiehelle homman ja kertoi, ettei lautasia voi kastaa. Teipit on otettava kuivana pois. Seuraava toimenpide vahdilla oli hakea iso palju, jonka hän täytti vedellä ja laittoi lautaset siihen. Ja sitten taas kuivaamaan lautasia. Kyllähän siinä aika rattoisasti hupeni.


Kalustusta koossa

AMMA
äiti

Marja kertoi, että ollessaan lähes yksin paikalla, hän tunsi  kuinka Taivaallinen rauha oli ympärillä. Lotus Hill kukkula on uskomattoman luonnonkaunis ja ympärillä on kaunista luontoa. Teepensaistoa, laaksoa, vesipuhveleita ja lotus-kukkasten hetteikköjä. Ei liikennettä, ei asutusta. Ollaan kuin Herrankukkarossa.

Pois lähtiessään hän käveli vajaan kilometrin pikkutietä isommalle tielle ottaakseen tuk-tukin. Polku kulki kauniin luonnon keskellä. Lähes neitseellisen paratiisimaisen alueen halki. Matkan varrella tien varrella asuvat ja vastaantulevat ihmiset tervehtivät iloisesti. He tiesivät, että tämä valkoinen nainen tulee vammaisten lasten rakenteilla olevasta Lotus Hill -kodista. Koti, joka on rakennettu heidän vammaisille lapsilleen. Hän on Lotus Hill kodin ”AMMA”  singhaleesin kielellä – ÄITI.

Luulen, että Marja vaatimattomana ihmisenä ei itse havainnut omaa upeaa asemaansa. Omaa elämäntyötään. Toivolan lapsetkin huutaa minulle yksin mennessäni sinne, että missä on Marja – Amma?

Kun aikanaan tsunamin jälkeen kirjoitin tunnevyöryn alaisena, miten tärkeä oli yhteinen kokemuksemme ja työmme tsunamin aikana ja sen jälkeen meille molemmille, niin olen kiitollinen meidän yhteisestä tahdostamme jatkaa tätä työtä. On ollut uskomatonta Lotus Hill -kummiryhmän mukanaolo hankkeessa. Olen hyvilläni monesta saavutuksesta vuosien varrella.

Olen yrittänyt käyttää kaiken olemassa olevan aivokapasiteettini vammaiskeskuksen jatkoa ajatellen. Kokemukset ”pahoista pojista”, korruptiosta, mafiosoista yms. ovat saaneet meidät kylmän realistisiksi. Luovutamme sen nyt koalitiolle, jossa ovat valtio, terveysministeri tuttavamme ja Banagalan johtama munkkien hyväntekeväisyysjärjestö. Parempaa ”kohtaloa” en enää osaa kuvitella. Olemme tehneet oman osuutemme ja nyt on paikallisten vuoro ottaa homma hoitoon. Toki ”sivusta seuraamme” tapahtumien kulkua. Muualtakin kuin seinän kivitaulusta käsin.

Yli 10 vuotta sitten Marja kertoi minulle ideastaan. Tästä ideasta, joka nyt on toteutumassa. Silloin aikanaan tein tilannearvion. Omasta ajastani ja kyvyistäni. Ja eritoten arvostuksestani vaimoani kohtaan. Päätin, että homma hoidetaan. On tämä ollut uskomaton maraton. Maitohapoille on menty toistamiseen. Moni on kysynyt, että olisitteko lähteen hankkeeseen, jos olisitte tietäneet kaiken etukäteen? Tyhmä kysymys. Davidin kirjassa sanotaan, että jos joku tekee Sinulle tyhmän kysymyksen, älä näytä tyhmyyttäsi vastaamalla siihen.

Pyysin Banagalaa laittamaan keskuksen kylttiin nimen ”Marjas House”. No ei tullut. Ehkä hyväkin näin. Kivitauluun oli hakattu paikan taustaa. Valtion edustajana ministeri, jonka nimi oli kaikkein suurimmalla. Hänen ansionsa oli vastaanottaa rakennus. Sitten minun (jonka kielsin laittamasta – Banagala on päkäpää) ja oikeutetusti Marjan nimi – idean äiti.  Sitten kiitokset suomalaisille ystäville.


MUNUAISPOIKA

Hanke on ongelmallinen. Välillä tuntuu, ettemme pysty hoitamaan tätä. Kun soitamme toistamiseen Colombon sairaalaan, meille annettuihin numeroihin, emme saa minkäänlaista tietoa pojan tilasta. Käyntikorttinsa antaneet lääkärit eivät vatsaa.

Marja meni käymään pojan kotona Baddegamassa. Ja yllätys yllätys. Poika oli siirretty alueemme sairaalaan. Colombossa oli dialyyslaitteisto hajonnut. Nyt hän sai dialyysihoitoa Karapitian sairaalassa. mutta kapasiteetin puutteessa vain 2 kertaa viikossa. Koska molemmat munuaiset ovat vauriotuneet, veren puhdistushoito ei riitä.

Marja sai pojan kotona käsiinsä laskun, jossa eräs yksityissairaala oli viime keväänä hoitanut dialyysin. Kertamaksu on 10.000 rupiaa eli ehkä 70 euroa. Pojan paino on nyt 62 kiloa ja se on laskettava 55 kiloon, ennen kuin siirtoleikkausta voidaan suorittaa. Jos pojalle voitaisiin tehdä 5 perättäistä hoitoa, kehon nesteestä häipyisi riittävä määrä, jotta leikkaus voitaisiin suorittaa.

Jokaisen dialyysin jälkeen tarvitaan vielä 5000 rupia (35 euroa) maksava lääke. Marjan ehdotuksesta päätimme antaa kootuista avustusrahoista 5 dialyysihoidon ja lääkkeen edellyttämät rahat 75.000 rupiaa (530 euroa) sekä matkoihin ja muihin kuluihin 25.000 rupiaa. Mainittakoon, että luovuttavan vaimon kohdalla on suoritettu 38 erilaista koetta munuaisen soveltuvuudesta miehelleen.

Mielestämme lähes vuoden odottelun jälkeen jotain hyvin radikaalia nyt tarvitaan.

NÄPPÄIMET JUMISSA

Pelkään, että näppäimistöni välilyönti ja i-kirjaimen alle on tipahtanut sinisen lenkin palanen, kun ne ei oikein toimi. Saa hakata oikein kunnolla. Pitää käydä lause lauseelta läpi, ja lisätä puuttuvat.

POMMEJA

Tänään aamulla heräsin pommien ääneen. Paukkuja tuli solkenaan kylältä päin. ”Mikä nyt taas on?” kyselin naapurilta. Paukuttelevat sodan loppumisen kunnaksi. Varhain sunnuntai aamuna. Tätä sodan loppumisen paukuttelua on kestänyt jo yli 25 vuotta. On yhtä toivotonta kuin Länsirannalla ja Gazassa.

Vaikka suuren rintaman sota loppuisikin, sissisota jatkuu. Pelkään. Saaren presidentti on nyt niin suosittu sodan ratkaisuvaiheessa, että jotkut pelkäävät tänne tulevan diktatuurin. Mielessäni on juuri lukemani kirja Castrosta. Lumumban Yliopisto Moskovassa oli taannoin monen kehitysmaan silloisen ja nykyisenkin opinahjo.

Kansainvälinen lama ja samanaikaisesti sota on yhdistelmä, joka on tälle maalle liian suuri kynnys ihmisten inhimilliseen selviytymiseen. Vaikka sodan loppuminen häämöttää ja se on saavutettu sotimalla raskain uhrauksin, toivoisi, että rauha vihdoinkin tulisi. Mitkä ovat seuraukset ehdoitta antautumisesta? Edelleenkin olen kuin entinen mies. En ole vastaan enkä puolesta, mieluumminkin päinvastoin.

KANELIPUULLA LÄMMITETTÄVÄ SAVUSAUNA

Tätä kirjoittaessani on normaalia kuumempi päivä. Pyysin Coolmania hakemaan sylillisen kanelipuun riukuja. Saaren ainoa savusauna lämpiää tänään kuuman päivän kunniaksi. Hikihuokoset auki ja kanelidödöä savun myötä tilalle. Sattui sytytyksen aikana tuulemaan järveltä sisämaahan. Koko kylämme oli kanelisavun peitossa. Hulluja nuo suomalaiset! Vastavuoroisesti kylän roskien polttosavut useasti löytävät meille. Tasapeli.

Kanelipuusavusaunan lämmittäminen
ei onnistu naapureilta salaa


FULL MOON

Kerran kuussa pidettävä Full Moon, täyden kuun juhla, periytyy luontouskontojen ajoilta. Se on säilynyt buddhalaisessakin kulttuurissa, koska ihmiset täällä eivät yleensä noudata arkipäivä-sunnuntai erottelua. Mutta kunnon kansalainen huilii täyden kuun päivänä. Ja kun tamileilla on oma juhlapäivänsä, myös kunnon singhaleesi huilii silloinkin. Sri Lankassa on kuulemma eniten maailmassa   juhlapyhiä.

Meidän Lotus Hill vammaiskeskuksen luovuttajaisjuhla on Full Moonin päivänä. Aloitamme Marjan kanssa huilimisen – ainakin muutamaksi päiväksi. Huilimme samaan putkeen tamilien ja hindujen, muslimien ym. juhlapäivät saman tien.


VAHTIKOIRA BULLAD

Olin tappaa Bulladin. Päivänä muutamana alkoi Bullad yskiä ja se vain paheni. Näimme, että se oli tosi huonossa kunnossa. Eläinlääkäri kävi katsomassa ja sanoi, että sillä on paha keuhkoputken tulehdus. Nyt Bulladia ei saa pestä eikä sitä saa  päästää järveen. Nyt on tiukat paikat. Bullad on jo vanhus. Sitten tajusin oman tyhmyyteni.

Olen käynyt vähän väliä Hikkaduwan rannan teurastamossa hakemassa koiranruokaa. Erilaisia sisäelimiä jne. Ne on pakastettuna ja tuon ne kotiin ja jatkan pakastamista. Parin päivän välein otan sulamaan. Useimmiten ovat olleet vielä hyhmäisiä, kun olen antanut Tarjalle ja Bulladille niitä. Jokin aika sitten annoin kananmaksoja, tuollaisia kananmunan kokoisia. Molemmat tapansa mukaan nielaisivat alta sekunnin murto-osan. Että voi nielu olla niin iso.

Jos vanhuksen vatsassa on toistakymmentä hyhmäistä kokonaista kanan maksaa, ei ole ihme, että tulee yskä. Tyhmä. Se olen minä. Nyt Bullad sai eläinlääkäriltä 3 piikin sarjan ja pari tablettia päivittäin. Yskä tokeni ja taas Bullad on entisellään. Minäkin viisastuin. Huh huh.


UNOHDETTUJEN LAAKSO

Aiemmin kerroin löytämästämme tsunamin uhrien asunnottomille Robin Hoodin järjestämästä laaksosta. Olen tutkinut mahdollisuuksia auttaa näitä totaalisesti unohdettuja ihmisiä. Tänään kuulin ilouutisen. Robin Hood oli saanut erään vaikutusvaltaisen ihmisen heltymään ja järjestämään laaksoon sähköt. Se on kallis operaatio. Hyvin suurimerkityksellinen laakson asukkaille. Ajatelkaa, lapset voivat lukea iltaisin läksyjään, kun on valo. Ja paljon muuta. Me tutkimme ja selvitämme edelleen kustannuksia järjestää laaksoon vesihuolto. Niin että hommia riittää. Täällä kun kaikesta on puute, On hyvä, että on edes joku, josta ei ole puutetta – avustuskohteet.  Sydän ja jalat pitää olla kuitenkin samalla tasolla – ruohonjuuritasolla.

ILMAN TELKKARIA?

Vuosia siten hankimme pienen mustavalkotelkkarin. Marja kyllä kritisoi ja sanoi, että koskahan meillä on aikaa sitä töllötellä. Puolustelin hankintaa sillä, että pienellä satelliittiantennilla sai kuuluviin YLE 1 ja YLE 2  -radiokanavat. Olihan se makeata kuunnella täällä maailman takana kotosuomen radio-ohjelmia. Jutustelua pääasiassa.

Meidän radiostamme tulee niin hyvää ja mielenkiintoista ohjelmaa, ettei kuvakanavaa kannata avata lainkaan. (lämpimiä + 35 terkkuja Ylen radion porukalle). Ainoa poikkeus on Kuuba TV, josta tule aamuisin (siellä iltaisin) niin hyvää musiikkia, että olin pakahtua. Mutta siinä se sitten olikin. 300 hindukanavaa ei väräytellyt. Nyt tullessamme tänne, oli satelliittikortti vanhentunut. Emme löytäneet uuden kortin myyjää, joten töllötin pysyi mykkänä.

Sisareni Leena tulee päivystämään jälkeemme tänne. Hän kyseli satelliittikortin uusimisen kohtaloa. Yhdessä totesimme, että on elämisen tasoa elää ilman TV:tä.
Elämme siis paikallisen tason mukaan.


H-HETKI LÄHESTYY

Vammaiskeskuksen tavarat ovat kutakuinkin koossa. Tänään maanantaina olimme koko päivän talolla. Huonekalut saivat uuden asennon ja koristelu alkoi. Huomenna on juhlapäivä. Edellytin pienimuotoista juhlaa, ja Banagala lupasi toteuttaa sen. Hän pyysi hankkimaan 50 teenjuontivälineet. Hankimme. Tänään hän sanoi, että vieraita tuleekin 100. Onneksi tee on täällä halpaa. ”Mutta Banagala! Ei ole niin suurelle joukolle kuppeja” – ”Ei hätää, kävin vuokraamassa 50 kuppia lisää”.

Iltapäivällä lämpö nousi lähelle 40 astetta. Söimme lounaaksi keksejä ja teetä ja banaaneja (yleisistä yleisin lounas täällä). Lounaan jälkeen kellahdin koemakaamaan uudelle sängylle hetkeksi nokkaunille. Heräsin Suomen puhelimen pirinään. Kaupunkilehti Turkulaisen toimittajahan se siellä soitteli. ”Me teemme tällaista sarjaa lehteemme, että soitamme eri ihmisille, missä ne juuri nyt ovat ja mitä tekevät. Missäs päin Oskari on ja mitä touhuat?”

Olen Etelä Sri Lankassa, Baddegamassa valmistautumassa huomenna avattavaan 1200 neliön vammaiskeskuksen juhlallisuuksiin, jonka suomalainen Lotus Hill kummiryhmä on rakentanut ja joka luovutetaan huomenna paikallisille. ”Ei voi olla totta, mikä sattuma!” huudahti toimittaja. ”Samaa mieltä, en minäkään usko tätä todeksi. Sattumalta se ei kylläkään tunnu.”

Kun luette tätä, olemme joka juhlatilaisuudessa tai päättäneet sen. Kerron seuraavassa päiväkirjassa suuresta päivästämme.

Tämä on kaikkien Lotus Hill kummien päivä..


Toivolan uusi ompeluopettaja


Toivolan uusia asukkaita


Ystävällismielinen – luulisin
– lisko pihapuussa


Hiljaista hiekkarantaa entisellä
vilkkaalla turistialueella


Pihapalmussamme kiipeilivät muutkin
kuin apinaystävämme. Nyt haettiin
juotavaksi palmuma itoa.

NAAPURIN VIISAUS

Ruohonjuuritason ihminen, naapurimme, kertoi taas yhden elämänviisauksistaan: ”Pidä ystävinäsi vain iloisia ihmisiä. Hapannaamat saavat sinut vain masentumaan.”

Onnen kynnyksellä


Pentti-Oskari

Lähetä Oskarille sähköpostia